Mittava tuomio äidille, joka jätti 5-vuotiaan tunniksi yksin kotiin. Linkki

Muuten en näkisi tuossa mitään niiiiin kamalaa, mutta itse olen ollut kotona lasten kanssa kun aivan yllättäen oveamme hakattiin. Avasin ja ketään ei ollut oven takana, mutta käytävä oli täynnä savua. Napattiin miehen kanssa lapset kainaloon ja juostiin savun läpi ulos. Naapiåuriasunnossa oli syttynyt tulipalo, muttei tietenkään ollut toimivaa palohälytintä. Käytävässäkään ei kuulunut mitään hälytystä ja ylimpään kerrokseen ei kuulunut ihmisten huudot pihalta. Onneksi joku oli kuitenkin juossut siellä savussa hakkaamassa ovia ennen kuin palokunta ehti paikalle eikä palo onneksi levinnyt asuntoomme, mutta savua kyllä ja tuli pahat savuvauriot. Ei oltu kyllä yhtään varauduttu enkä ollut edes kuvitellut, että omassa elämässä sattuisi tuollaista. Ei pientä lasta oikeasti voi jättää yksin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Missä oli lapsen isä?

Jossain muualla. Ei kerrota onko isyyttä tunnustettu ja vaikka olisikin niin en minä ainakaan tiedä missä ex mieheni milloinkin on.

Mielestäni suurin ongelma tässä on se, että vanhempi haluaa juoda, kun on vastuussa pienestä lapsesta. Mikäli lapsi olisi 10 vuotta vanhempi ja tietoinen, että äiti on osan yöstä pois olisi homma ok.

Itse pidän nollalinjaa alkoholin suhteen vaikka lapset isompia. Juoda kerkiää sillon, kun lapset sopii yökylään tai sitten ei tarvitse ollenkaan juoda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin neuvolassa, että periaatteessa en saisi viedä roskapussia piharoskikseen, kun lapsi nukkuu  päiväunia. Mies teki matkatyötä ja  ei ollut tukiverkkoja paikkakunnalla. Neuvola perusteli kiellon  sillä, että jos tapahtuu onnettomuus, niin lapsi jää yskin. Yhtä hyvin onnettomuus olisi voinut sattua kotonakin, eikö? Pussin vienti vei puoli minuuttia ja asuimme kerrostalon 2. kerroksessa, eikä missään metsän keskellä. Hissiä ei ollut, joten en voinut jäädä sinnekään jumiin.

No mitä jos kaadut portaissa tai saat sairaskohtauksen ulkona. Sinut vietäisiin sairaalaan mutta tietäisikö kukaan että lapsesi on yksin kotona jos sinä olisit siis tajuton ja sinut otettaisiin ambulanssiin portaista tai pihalta. Kuinka pitkään menisi että joku tajuaisi yksinäisen lapsen siellä asunnossa? Onko lapsi niin iso että osaisi itse mennä soittamaan naapureiden ovikelloja jos sinua ei kuulu takaisin?

Itse jätin lapset joskus nukkumaan kun vein tai hain mieheni junalta (työmatkoihin liittyen). Vanhin lapsi oli kouluiässä ja nuorin noin 5v. Kerroin kyllä vanhimmalle lapselle illalla ennen nukkumaanmenoa että vien isän yöjunalle jos vaikka heräisi. Ja aina laitoin viestin miehelle kun olin taas kotona eli jos viestiä ei olisi tullut niin mies olisi hälyyttänyt apua esim naapurin katsomaan lapsia.

Mitä jos saat sen sairaskohtauksen kotona sisällä?

Kukaan ei vie sairaalaan ja kuolet siihen paikkaan. Huh huh näitä skenaarioita.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattakaan sitten siitä, että äiti on ollut _ryyppäämässä_. Ei sairaalassa, ei pikaisesti kauppa-asioilla ostamassa jotain välttämättömyystuotetta, ei edes töissä. Äiti on ollut kaverinsa kanssa ryypyllä ja lapsi on sen vuoksi joutunut itkemään hysteerisenä kauhuaan. En voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti lapselle on löytynyt välittävä sijaisperhe. 

Eiköhän tilanne ole ollut se, että äiti muuttanut uuteen asuntoon ja kavereita/kaveri auttamassa muuttoa. Tavarat saatu sisään, niin äiti tarjonnut pari bisseä kaverille/kavereille muuttoavusta ja juonut sen kaksi itsekkin. Lapsi halunnut jo rankan päivän jälkeen nukkua ja menneet ulos puhumaan ja käyneet lyhyellä kävelylenkillä samassa. Valitettavasti lapsi herännyt välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä jotkut jaotelleet "pahoihin yksinhuoltajiin" ja "hyviin perheisiin". Kumpaan mun lääkärivanhemmat kuuluu? Kasvattivat monta fiksua lasta, hyvin itsenäisesti olimme ja kuljimme pienestä saakka. 5-vuotiaana huitelin yksin omalla pihalla ja kävin kavereillakin jonne piti vähän kävellä, autotietä en saanut ylittää. Olemmeko roskaa vai parempaa väkeä?

Jättivätkö teidät yöksi yksin, kun lähtivät juomaan? 

Ei tosiaan. Ei kaikki ole juoppoja.

Mä olin yksin kotona äidin ja isän ollessa töissä tai asioilla.

Mutta ympärillä oli tuttu kerrostalo, aina oli puhelimen vieressä numerot.

Lisäksi yksinolo ei ole hylkäämistä, kun varmistetaan että ruokaa on ja tiedät suunnilleen milloin muut tulee kotiin.

Siinä ei ole mitään draamaa, vaan normaalia elämää.

Nää joidenkin fantasiat tulipaloista ja roskia viedessä ovat ihan huvittavia!

Oletteko muistaneet pelätä sitä mahdollisuutta, että yhäiti kuolee kotona ollessaan lapsen kanssa, tai sattuu onnettomuus ym?

Tosiaan näitä (epä) mahdollisia katastrofi tilanteteita voi hyvällä mielikuvituksella tai sopivan neuroottisella luonteenlaadulla keksiä vaikka satoja ja vaikka olisi varautunut kaikkiin mahdollisiin, jotain voi sattua.

Mulla on itselläni kohta 5-vuotias enkä jättäksi häntä yksin kotiin jos en itse ole lähellä. Voin mennä pienempien kanssa vaikka ulos kun hän on kipeänä ja jättää siksi aikaayksin sisälle, kunhan lapsi tietää missä olen ja miten minut löytää. Lapselle on varmasti pelottava kokemus herätä yksin uudesta asunnosta, tietämättä missä äiti on. Ja jos jotakin sattuisi niin lapsi ei tietäisi yhtään mitä tehdä.

Nykyisin on menty turhankin pitkälle tuossa. Meillä aikoinaan  5 v. vahti pikkusiskoa tunnin, pari, tai ei siinä vahtimista ollut, kun oli leikkikehässä lattialla tuttinsa ja lelujen kanssa, välillä jompi kumpi vanhemmista kävi kurkkaamassa töittensä lomassa

Ennen ihan normaalia

Vierailija kirjoitti:

Muuten en näkisi tuossa mitään niiiiin kamalaa, mutta itse olen ollut kotona lasten kanssa kun aivan yllättäen oveamme hakattiin. Avasin ja ketään ei ollut oven takana, mutta käytävä oli täynnä savua. Napattiin miehen kanssa lapset kainaloon ja juostiin savun läpi ulos. Naapiåuriasunnossa oli syttynyt tulipalo, muttei tietenkään ollut toimivaa palohälytintä. Käytävässäkään ei kuulunut mitään hälytystä ja ylimpään kerrokseen ei kuulunut ihmisten huudot pihalta. Onneksi joku oli kuitenkin juossut siellä savussa hakkaamassa ovia ennen kuin palokunta ehti paikalle eikä palo onneksi levinnyt asuntoomme, mutta savua kyllä ja tuli pahat savuvauriot. Ei oltu kyllä yhtään varauduttu enkä ollut edes kuvitellut, että omassa elämässä sattuisi tuollaista. Ei pientä lasta oikeasti voi jättää yksin nukkumaan.

Tulipalo on riski ja hyvä esimerkki.

Mutta ei siellä savussa kukaan montaa metriä juokse. Se savu on myrkyllistä ja tappaa nopeasti.

Palo-ja pelastustoimen ohjeessa sanotaa siitä syystä, että:

"Jos naapurissa tai rappukäytävässä palaa

Pysy omassa asunnossasi äläkä avaa ovea, savu on hengenvaarallista ja tappaa nopeasti

Älä missään tapauksessa mene savuiseen rappukäytävään."

Oikeasti on pienempi riski jäädä sinne asuntoon odottamaan kuin rynnätä savuiseen rappukäytävään.

Suurin osa tulipalossa kuolevista ihmisistä kuolee siihen savuun, ei liekkeihin.

BMW kirjoitti:

Nykyisin on menty turhankin pitkälle tuossa. Meillä aikoinaan  5 v. vahti pikkusiskoa tunnin, pari, tai ei siinä vahtimista ollut, kun oli leikkikehässä lattialla tuttinsa ja lelujen kanssa, välillä jompi kumpi vanhemmista kävi kurkkaamassa töittensä lomassa

Ennen ihan normaalia

Myös korkea lapsikuolleisuus oli ennen ihan normaalia.

En ota sen kummemmin kantaa itse tapaukseen, mutta näin aikuisena olen miettinyt, että oma lapsuudenperheeni olisi ollut ihan lasu-perhe, jos nykyaikaan verrataan. Ysärillä me painettiin sisarusten kanssa ihan pitkin kyliä, kun äiti istui kotona kahvittelemassa kaverinsa kanssa. Kerran muistan, että veljen kanssa leikittiin läheisessä, syvässä ojassa, ei osattu uida kumpikaan. Tipuin sinne veteen ja veli noukki pois. Mentiin ihan kuraisina kotiin ja äiti ripitti meidät siinä kaverinsa kuullen, kun oltiin niin likaisia ja että saa hävetä silmät päästä. Se oli siis se suurin huoli, ei käynyt mielessä, että oltaisiin voitu vaikka hukkua.

Kerhoon kuljin yksin 4-5-v., matkaa 1,5 km suuntaansa. Ja äiti oli kotiäiti, mutta jäi kotiin lukemaan lehteä mieluummin kuin lähti mukaan viemään.

Kuljin aina vähän liian pienissä vaatteissa ja kengissä. Kun syksyllä valitin, että sattuu kävellä kun on liian pienet kengät niin äiti laittoi rahat ennemmin iltapäivälehtiin ja sanoi, että ostetaan joulun jälkeen alesta kengät, älä ulise.

Jne.jne. Jepjep. Nykyään tokaisi minulle, että eikös nuo kohta voi jo päästää keskenään pihalle, niin helpottaa. Lapset olivat silloin 3- ja 1-vuotiaat.

Vierailija kirjoitti:

BMW kirjoitti:

Nykyisin on menty turhankin pitkälle tuossa. Meillä aikoinaan  5 v. vahti pikkusiskoa tunnin, pari, tai ei siinä vahtimista ollut, kun oli leikkikehässä lattialla tuttinsa ja lelujen kanssa, välillä jompi kumpi vanhemmista kävi kurkkaamassa töittensä lomassa

Ennen ihan normaalia

Myös korkea lapsikuolleisuus oli ennen ihan normaalia.

Tauteihin ne kuoli, ei siihen , jos vähän aikaa oli yksin.

Joku ero sentään asiassa on !

Eikä 80-90 luvulla lapsikuolleisuus ollut mainittavan korkea

Ei tietenkään jätetä 5 v yksin ja vielä yöaikaan. Onneksi on valppaita naapureita.

Minutkin äiti jätti yhdessä pikkusisareni kanssa kotiin kun kävi kaupassa, jonne oli pari kilometria. Olin silloin 5 v ja pikkusisko 3,5 v.

- Kiinnostaisi tietää, mitä traumoja meille on silloin jo tullut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan sopiva tuomio, löytyy niitä esimerkkejä sivusta seuraamalla paljon.

Kurjistetaan sakoilla käytännössä sen lapsen elämää. Lapselle olisi varmaan enemmän hyötyä yhteiskunnan tuesta, jos näyttää että vanhempi ei pärjää yksin. Vaikka lapsenvahdista, että äiti saa välillä nähdä ystäviä.

Ai että, yhteiskunnan pitäisi maksaa lastenhoitaja, jotta äiti pääsee ryyppäämään? Ei todellakaan!

Vierailija kirjoitti:

Missä oli lapsen isä?[/qu

Oli missä oli, pointti on se, että aiti jätti lapsen yksin. Vai olisiko sinun mielestä jotenkin lieventävä seikka, jos paljastuisi, että isä on jokin vastuuton paska? Silloin äidilläkin on oikeus olla sellainen, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä olisi ollut hyvä tarjota lapselle ja äidille perheneuvontaa muutama tunti, että äiti oppisi ymmärtämään empaattisesti lapsen kannalta esimerkiksi tuollaista tilannetta. Mitä hyötyä oli järkyttää perhettä oikeuskäsittelyllä ja tuomiolla? Varmaan äitikin pelästyi ja otti opikseen ilmankin sitä, kun sivulliset oli tilanteeseen puuttuneet. Onko tällainen rumba ja stressi sitten lapsen parhaaksi? Tietysti lakia luetaan kirjaimellisesti ja kai heitteillejätön määreet on tässä täyttyneet, mutta kummalliselta tuntuu näin kova tuomio. Periaatteessa aika monesta vahingosta tai ymmärrettävästä virhearvionnista vanhemmuudessa voi nykyään saada hirveät seuraukset, kyttäyskulttuuri on aika voimakas täällä nykyään.

Ja voi myös miettiä onko lapsen edun mukaista tuomita äiti hänen laiminlyömisestään mutta SILTI jättää lapsi edelleen äitinsä luo. Tässä ei ole kyllä mitään logiikkaa. Sama kuin lapsen lyömisestä annettaisiin vain sakot, ja palautettaisiin lapsi sinne kotiin aina takaisin.

Minulla on 5-vuotias enkä kyllä jättäisi häntä yksin kotiin niin että poistun pihaltamme. Kyllä minä voin tehdä vaikka pihatöitä niin että lapsi leikkii yksin sisällä mutta jos hänelle tulisi hätä hänen täytyy tavoittaa minut.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni suurin ongelma tässä on se, että vanhempi haluaa juoda, kun on vastuussa pienestä lapsesta. Mikäli lapsi olisi 10 vuotta vanhempi ja tietoinen, että äiti on osan yöstä pois olisi homma ok.

Itse pidän nollalinjaa alkoholin suhteen vaikka lapset isompia. Juoda kerkiää sillon, kun lapset sopii yökylään tai sitten ei tarvitse ollenkaan juoda.

Se että äiti oli juonut 2 olutta ja puhalsi 0,7 promillea on minun mielestäni kyllä ehdottomasti pienin ongelma tuossa. Ymmärrän että lapsia ei hoideta kännissä, mutta tämä on mielestäni mennyt liioitteluksi Suomessa. Ettäkö ei voisi kaksi olutta nauttineena olla 5-vuotiaansa seurassa? Ihan rehellisesti eihän tuosta määrästä tule edes humalaan. Olen aina ihmetellyt, mistä se pieni lapsi tietää sen äidin muuttuneen olemuksen johtuvan juuri siitä traumatisoivasta oluesta. Itse olen väsyneenä kyllä enemmän pihalla kuin kahden oluen tai kahden pienen viinilasin jälkeen. Ja aivan hyvin meillä voidaan avata viinipullo perjantaina vaikka lapset onkin kotona. Koko pulloa ei juoda kerralla. Voisin lyödä aika isosta rahasta vetoa, etteivät lapsemme siitä viinistä ruokapöydässä ole traumatisoituneet. Jos traumatisoituvat, niin jostain muusta asiasta.

Sen sijaan tuon ikäinen lapsi säikähtää kyllä pahasti, jos äiti ei ole kotona kun yöllä herää. Se tässä on suurin ongelma. Kyse ei kuitenkaan ole mielestäni vielä niin vakavasta asiasta, että tuo tuomio olisi linjassa monen muun tuomion kanssa.

Eihän tuo tuomio ole mitään. Ei siis yhtään mitään.