Masennuslääke teinille vai ei?

masennuksesta teini-iästä asti kärsineenä suosittelen lääkitystä. jos se auttaa, on helpommat aikuisvuodet tulossa.
T: en saanut apua teininä ja nyt päälle parikymppisenä masennus pahentunut vaikea-asteiseksi, jos oisin silloin saanut
lääkkeet tilanne voisi olla toinen... :(

Omasta mielestäni mielialalääkkeet teinille vain vakavissa tapauksissa. Ihan siltä perustalta, että aika usein teini-ikäisen masennusoiteilu johtuu joko huonoista elämäntavoista tai ympäristötekijöistä (esim. koulukiusaaminen). Lääke ei poista tällaista masennuksen aiheuttajaa, sen sijaan lääkityksellä voi olla haitallisia sivuvaikutuksia. Lääkityksen voi saada aika helpostikin eli sinänsä en pitäisi hoitotahon halua määrätä lääke minään ratkaisevana tekijänä. Kannattaa ainakin keskustella psykiatrin kanssa vakavasti. Vain jos nuorella on ihan varmasti "kaikki kunnossa" ja sittenkään ei millään helpota, voisin lääkitystä harkita.

Yrittäkää ensin kaikkea mahdollista lääkkeetöntä hoitoa! Vaikka sitten osastojaksoa. Yritän itse saada juuri 5 vuotta kestänyttä lääkitystä purettua, mutta näin nuorella iällä se on muuttanut aivoja kai pysyvästi..

varovainen suositus lääkkeelle, jos samalla pääsee hyvälle terapeutille. Pelkkä lääke taitaa auttaa lähinnä niitä, joilla on aivokemiat aivan poskellaan mutta elämässä kaikki ollut aina hyvin, useimmilla meistä taitaa kuitenkin olla kyse sekä niistä kemioista että huonosta kokemuksista, jotka pitää käsitellä.

itse sairastuin masennukseen aikanaan 15-vuotiaana, ja se jäi silloin hoitamatta. Itse en jaksanut ja vanhempien ylpeys ei antanut periksi hakea apua. Kaksi vuotta sitten tajusin, että kohta olen sairastanut puolet elämästäni, vaikka kuinka on nukuttu ja lenkkeilty ja syöty terveellisesti ja vietetty laatuaikaa ihmisten kanssa. Etsin hyvän terapeutin ja suostuin aloittamaan lääkityksen. Lääkkeitä söin lopulta 14kk, selvitäkseni yli pahimmasta itsenitappamisvimmasta ja kyetäkseni puhumaan terapeutille edes jotakin kaiken itkun keskeltä. Niin, ja saadakseni unta - omat lääkkeenä toimivat siihen äärettömän hyvin! Edelleen jatkan terapiaa, vaikka tällä hetkellä masennus ei oireilekaan. Ja todellakin toivon, että joku olisi laittanut minut terapiaan ja oikealle lääkitykselle sen verran aiemmin, ettei olisi tarvinnut elää reilua vuosikymmentä tuskieni kanssa.

up

No olisiko syytä antaa psykiatrin arvioida tämmöinen asia, eikä av-palstan?

Ei. Laita liikkumaan säännöllisesti ja nukkumaan 21-5 niin masennuskin lähtee

Miehelläni on ollut kedkivaikea masennus noin kolme vuotta ja kertaakaan ei ole edes harkinnut lääkkeitä, koska pelkää niiden vain laittavan pään sekaisin ja koukuttavan. En tiedä, joillekinhan ne lääkkeet voi toimia, mutta en varmaan itsekään niitä kyllä suostuisi napsimaan. Ja mieheni myös nuorempana viillellyt, vieläkin näkyvät arvet käsissä ja kerran ollut hyvin lähellä ettei tehnyt itsemurhaa, myös suljetulla osastolla on ollut kerran jakson. Välillä olo on parempi ja välillä taas tosi huono ka ahdistunut, mutta lääkkeitä hän ei silti suostu ottamaan.

Miten masennus oireilee? Minulla 14v tyttö joka ajoittain on todella synkkä ja laiska. Mikään ei huvita. Herkut maistuu ja koulusta lintsaa paljon. Saa kilarit milloin mistäkin. Pelkään että on masentunut. Olen ollut tukena muttei kauaa jaksa enää.

Lääke voi auttaa pahimman yli niin että jaksaa muuttaa elämässään masennusta aiheuttavia asioita ja hoitamaan itseään ja saamaan elämän hallinnan takaisin. Suosittelen.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:31"]Miehelläni on ollut kedkivaikea masennus noin kolme vuotta ja kertaakaan ei ole edes harkinnut lääkkeitä, koska pelkää niiden vain laittavan pään sekaisin ja koukuttavan. En tiedä, joillekinhan ne lääkkeet voi toimia, mutta en varmaan itsekään niitä kyllä suostuisi napsimaan. Ja mieheni myös nuorempana viillellyt, vieläkin näkyvät arvet käsissä ja kerran ollut hyvin lähellä ettei tehnyt itsemurhaa, myös suljetulla osastolla on ollut kerran jakson. Välillä olo on parempi ja välillä taas tosi huono ka ahdistunut, mutta lääkkeitä hän ei silti suostu ottamaan.
[/quot
On sitten mieluummin masentunut?

No ei se nukkuminen laittaminen klo 21-05 auta, jos normaalisti luovuttaa puhelimen kello 22, menee sänkyyn viimeistään kello 23, nukahtaa melatoniinin avulla kello 01-03 ja herätys on klo 08. Olisikin noin helppoa. Ja sinä voit tulla pirteänä kehoittamaan teiniä ulkoilemaan, kun selviää juuri ja juuri koulupäivästä, ja kotona ei voimia ole enää edes peseytymiseen tai syömiseen muuta kuin pakotettuna. Toki hyvinä päivinä ulkoilee mielellään, mutta jos et tiedä mitä on masennus, älä tule tyrkyttämään neuvojasi hyvä numero 3.

Ja numero 2, psykiatri ei tee päätöstä, vaan äiti. Se että kysyn mielipiteitä täällä, tarkoittaa vaan sitä että haluan kuulla kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleilta.

ap

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:43"]

No ei se nukkuminen laittaminen klo 21-05 auta, jos normaalisti luovuttaa puhelimen kello 22, menee sänkyyn viimeistään kello 23, nukahtaa melatoniinin avulla kello 01-03 ja herätys on klo 08. Olisikin noin helppoa. Ja sinä voit tulla pirteänä kehoittamaan teiniä ulkoilemaan, kun selviää juuri ja juuri koulupäivästä, ja kotona ei voimia ole enää edes peseytymiseen tai syömiseen muuta kuin pakotettuna. Toki hyvinä päivinä ulkoilee mielellään, mutta jos et tiedä mitä on masennus, älä tule tyrkyttämään neuvojasi hyvä numero 3.

Ja numero 2, psykiatri ei tee päätöstä, vaan äiti. Se että kysyn mielipiteitä täällä, tarkoittaa vaan sitä että haluan kuulla kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleilta.

ap

[/quote]Siis mikä estää lähteä ulos lenkille klo 5 ennen koulua. Siitähän se unirytmi menee kohdalleen itsestään. Herätät ja lähdette yhdessä, tuskin tekee sullekaan huonoa

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:43"]

Ja numero 2, psykiatri ei tee päätöstä, vaan äiti. Se että kysyn mielipiteitä täällä, tarkoittaa vaan sitä että haluan kuulla kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleilta.

[/quote]

Jaa, minä sanoisin että (vähän toki iästä riippuen, mutta alaikäiselläkin on itsemääräämisoikeutta kyllä) päätöksen tekee potilas eli teini itse. Ja siihen päätöksentekoon olisi enemmän hyötyä ammatti-ihmisen näkemyksestä kuin random-palstailijoiden random-kokemuksista.

Minä aloin syömään masennuslääkkeitä 16-vuotiaana (nyt 20v) ja ne muutti mun luonteen täysin. En tuntenut iloa enkä sen puoleen suruakaan, olin oikeestaan tunteiden puolesta täys vihannes. Suuttuessani sain järjettömiä kohtauksia, missä voimat kasvoi kaksinkertaisiksi: potkaisin esimerkiksi reiän vessan oveen. Itsemurha-ajatukset myös kasvaa kun lääkekuuri alkaa. Monesti makasin lukitun oven takana veitsi kädessä.

Lopetin lääkkeet kuin seinään (niin ei todellakaan saanut tehdä mutta mieluummin tunnen syvästi kaiken kun en mitään) ja palauduin normaaliksi. Mulla on masennus hyvin kroonistunut mutta tällä hetkellä hoidan sairautta itse, koska en usko lääkkeisiin tai terapiaan, mistä ei ollut mulle mitään hyötyä.

En muista mitä kaikkia lääkkeitä söin, mutta kolmea erilaista. Yks niistä oli ketipinor.

Ehdottaisin lääkkeiden + terapian yhdistelmää, sehän monilla toimii? Kannattaa olla tosi tarkka siinä että tiedät tasan tarkkaan mitä ne sun lapselle syöttää.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:28"]Ei. Laita liikkumaan säännöllisesti ja nukkumaan 21-5 niin masennuskin lähtee
[/quote]

Minä nukun 21-06, liikun viitenä päivänä (joskus seitsemänä) aktiivisesti, omasta tahdostani ja katos perkele, olen silti masentunut :) Diagnoosina on syvä masennus, paniikkihäiriö + pari muuta, mutta kyllä liikunta piristää, vaikkei aina olisikaan helppoa lähteä lenkille. Piristää, mutta ei välttämättä kokonaan auta voittamaan masennusta. Ja jossain vaiheessa olin niin syvällä masennuksessa, etten kyllä olisi täällä enää ilman lääkkeitä, nää mun lääkkeet auttavat minua mm. nukkumaan, ennen lääkkeitä saattoi mennä kaksikin koulupäivää 15-30min unilla ja sit jossain kohtaa taju lähti ja ''sammuin'', sit uusiks. t. teini

älkää kiusatko jos ette masennuksesta mitään tiedä. saattaisin kokeilla oman lapseni kohdalla. lääke ei kuitenkaan paranna ja muuttaa aivojen kemiaa, jotan vasta viimeisenä keinona lääke. monille se auttaa nopeastikin, vaarana on vaan juuri se ettei pääse siitä sitten kunnolla eroon, toisaalta ahdistus nuorelle tulee jostain? mistä? onko koulukiusaamista vai mikä on vienyt ilon? onko se selvitetty? lääke turrurttaa ettei ole enää ihan niin herkkä ja saattaa antaa energiaa toisille. monesti myös lihottaa hieman. itse tunnet lapsesi parhaiten, jos on tosi vakava tilanne ja pelkäät et tekee jotain itselleen, eikä terapia auta, on lääke ainoa oikea vaihtoehto. nuoruus menee ohi ja luultavasti ne suurimmat ahdistuksetkin jossain vaiheessa, sitten voi sen lääkkeen lopettaakin.

Teinien äitinä neuvoisin samaa kun joku muu. Elintavat kuntoon ja jos muutaman kkn kuluttua vielä oireilee niin sitten lääkäriin ja lääkitystä! Voimia!

Meillä ei alettu lääkehoitoon, koska lapsi itse vastusti kovasti, ja kyseessä vasta 12-vuotias. Jos teillä on kyse vähänkin vanhemmasta, joka on suostuvainen lääkehoitoon - siis jaksaa sitoutua säännölliseen lääkitykseen, niin ehkä kannattaa kokeilla. Riittävä seuranta varsinkin aloitusvaiheeseen, koska joillakin voi lisätä silloin itsetuhoisuutta - mutta psykiatrian lääkärit ja hoitajat tietävät tämän hyvin.

Vie se matkalle jonnekin lämpimään :)