Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääke teinille vai ei?
16.12.2014 |
Teini on nyt puolisen vuotta ollut tosi synkkänä, entiset tärkeät mielenkiinnon kohteetkaan ei ole enää innostaneet. Olotila on pahentunut viime aikoina, käytös on ollut itseä vahingoittavaa. Keskusteluapua on ollut jonkin aikaa, teini ei koe sen auttavan, paha olo on niin voimakasta että sattuu fyysisesti, eikä keskustelut ahdistusta poista.
Olisiko aika kokeilla masennuslääkettä? Aloitin vähän aikaa sitten e-epa-kuurin, mutta en nyt menisi sen varaan laskemaan.
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:43"]
No ei se nukkuminen laittaminen klo 21-05 auta, jos normaalisti luovuttaa puhelimen kello 22, menee sänkyyn viimeistään kello 23, nukahtaa melatoniinin avulla kello 01-03 ja herätys on klo 08. Olisikin noin helppoa. Ja sinä voit tulla pirteänä kehoittamaan teiniä ulkoilemaan, kun selviää juuri ja juuri koulupäivästä, ja kotona ei voimia ole enää edes peseytymiseen tai syömiseen muuta kuin pakotettuna. Toki hyvinä päivinä ulkoilee mielellään, mutta jos et tiedä mitä on masennus, älä tule tyrkyttämään neuvojasi hyvä numero 3.
Ja numero 2, psykiatri ei tee päätöstä, vaan äiti. Se että kysyn mielipiteitä täällä, tarkoittaa vaan sitä että haluan kuulla kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleilta.
ap
[/quote]Siis mikä estää lähteä ulos lenkille klo 5 ennen koulua. Siitähän se unirytmi menee kohdalleen itsestään. Herätät ja lähdette yhdessä, tuskin tekee sullekaan huonoa
[/quote]taidat olla provo? käytkö itse lenkillä klo 5 joka aamu? xD no uutinen sinulle, kaikki ei ole aamuvirkkuja! Ja sä et taida tietää mitä oikea masennus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:40"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:31"]Miehelläni on ollut kedkivaikea masennus noin kolme vuotta ja kertaakaan ei ole edes harkinnut lääkkeitä, koska pelkää niiden vain laittavan pään sekaisin ja koukuttavan. En tiedä, joillekinhan ne lääkkeet voi toimia, mutta en varmaan itsekään niitä kyllä suostuisi napsimaan. Ja mieheni myös nuorempana viillellyt, vieläkin näkyvät arvet käsissä ja kerran ollut hyvin lähellä ettei tehnyt itsemurhaa, myös suljetulla osastolla on ollut kerran jakson. Välillä olo on parempi ja välillä taas tosi huono ka ahdistunut, mutta lääkkeitä hän ei silti suostu ottamaan.
[/quot
On sitten mieluummin masentunut?
[/quote]
Kyllä, mutta yrittää koko ajan muuttaa elämäänsä ja itseään, että voisi paremmin. Ja nyt hänellä on pidempään ollut tosi hyvä jakso olossaan.
Numero 12 - sulla saattaa olla väärä diagnoosi. Usein bipolaari II diagnosoidaan ensin väärin masennukseksi ja siksi tavalliset masennuslääkkeet ei meinaa kovin hyvin auttaa. Ja joskus ne pahentaakin tilannetta. Joillakin hypomania oireilee juurikin paniikkihäiriönä (tai muun tyyppisenä ahdistuksena, sosiaalisina pelkoina jne.) ja erittäin vähäisinä yöunina. Oikeat lääkkeet tepsii todella useimmilla tuohon bipolaari II oireisiin, mutta ilman just oikeaa lääkitystä oireet tuppaa pahenemaan iän myötä.
Kannattaa ehkä mennä uudestaan psykiatrin juttusille. Ja nimenomaan psykiatrin.
Ai että, "päätöstä lapseni sairauden hoidosta ei tee lääkäri, vaan minä! Ja minä perustan mielipiteeni siihen mitä av-mammat sanovat!" Olis ihanaa olla lääkäri.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:43"]
No ei se nukkuminen laittaminen klo 21-05 auta, jos normaalisti luovuttaa puhelimen kello 22, menee sänkyyn viimeistään kello 23, nukahtaa melatoniinin avulla kello 01-03 ja herätys on klo 08. Olisikin noin helppoa. Ja sinä voit tulla pirteänä kehoittamaan teiniä ulkoilemaan, kun selviää juuri ja juuri koulupäivästä, ja kotona ei voimia ole enää edes peseytymiseen tai syömiseen muuta kuin pakotettuna. Toki hyvinä päivinä ulkoilee mielellään, mutta jos et tiedä mitä on masennus, älä tule tyrkyttämään neuvojasi hyvä numero 3.
Ja numero 2, psykiatri ei tee päätöstä, vaan äiti. Se että kysyn mielipiteitä täällä, tarkoittaa vaan sitä että haluan kuulla kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleilta.
ap
[/quote]Siis mikä estää lähteä ulos lenkille klo 5 ennen koulua. Siitähän se unirytmi menee kohdalleen itsestään. Herätät ja lähdette yhdessä, tuskin tekee sullekaan huonoa
[/quote]
Ai heipparallaa kultsi, olet nukkunut nyt jo kaksi tuntia, mennääs lenkille! Ai miksi ei??! Eikä nuori nuku päikkäreitä koulun jälkeen, joten ei ole unirytmin sekaisuudesta johtuvaa, vaan ei masennukseltaan pysty nukahtamaan. Tule alas sieltä hattarapilveltäsi pölvänä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:58"]
Vie se matkalle jonnekin lämpimään :)
[/quote]
Heh, oltiinkin muuten syyslomalla etelässä, ja oli muuten aika ikävä kokemus, kun ei nuori halunnut uida jälkien vuoksi. Siinä se sitten istui altaan reunalla kuulokkeet päässä pitkähihaisissaan ja katseli kun sisarukset polski. Kaupungilla kävely ja nähtävyyksien katselu oli tuskaista pakkopullaa, ainoa mikä kiinnosti oli istua rannassa katsellen aavaa merta. Sitä kyllä tekikin päivittäin, onneksi oli niin rauhallinen kohde että uskalsi jättää yksinkin meren rantaan ajatuksineen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 13:16"]
Ai että, "päätöstä lapseni sairauden hoidosta ei tee lääkäri, vaan minä! Ja minä perustan mielipiteeni siihen mitä av-mammat sanovat!" Olis ihanaa olla lääkäri.
[/quote]
No joo, ilmaisin kyllä tuossa itseäni väärin. Lääkäri ja psykiatri päättävät suosittelevatko lääkettä, mutta lopullinen päätös jää perheelle. Koska teini itse sanoo vain ihan sama, ei millään oo mitään väliä, päätös jää vanhemmille, ja koska isä ei uskalla/ kykene tekemään päätöstä suuntaan tai toiseen, päätöksen tekeminen jää äidille.
ap
Mulla seronil-kuurin aloittaminen oli ehkä paras päätös ikinä. Söin vitamiinit ja lisäravinteet, lenkkeilin ja käytin muut itsehoitokeinot, mutta vasta lääke auttoi niin että toipuminen alkoi. Paha olo tuntui fyysisenä kipuna ja puristuksena kehossa, ja ensimmäisiä vaikutuksia mitä huomasin lääkkeellä, oli tuon ahdistuksenn tunteen häviäminen, mikä taas auttoi esimerkiksi nukahtamaan helpommin, ja teki toki muutenkin olosta "kevyemmän".
Lääke ei tehnyt tunteettomaksi (niin kuin sopimaton lääke tai väärä annostus voi tehdä). Siinä missä se esti tuntemasta kaikista pahimpia tunteita niin voimakkasti, se toki olisi varmaan leikannut myös niitä positiivisia tunnehuippuja (ja itseasiassa tekikin sen siinä mielessä, etten lääkityksen aikana voinut saada orgasmia), mutta tästä sivuvaikutuksesta en päässyt kärsimään, koska eipä niitä ilon ja onnentunteita pahemmin ennen lääkityksen aloittamista ollut.
Mä söin itse nuorempana jotain ssri-lääkettä, nimi tais olla serotonil? mua lääke auttoi, olo ei ollut voimaton ja olin paljon pirteämpi kuin ilman lääkettä ja lisäksi sos.tilanteiden pelko hävisi! puheluiden soittaminen ei hermostuttanut :)
Noiden lääkkeiden suhteen jokainen on yksilöllinen, se mikä toimii jollakin ei välttämättä toimi kaikilla.