Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa ajatus omista lapsista yksinäisinä
27.12.2014 |
Ahdistaa niin etten saa unta. Mä olen todella yksinäinen. Ei ole yhtään ystäviä tai kavereita ja sukulaisetkin vähissä. Olen ujo, ja ujous on sekä syytä että seurausta tälle yksinäisyydelle. Itsetuntokin on aika rankan kiusaustaustan vuoksi ihan pohjamudissa ja kyllä mä olen masentunutkin. Mulla on siis kaksi lasta ja suurin pelkoni on, että heistäkin tulee yksinäisiä, että he perivät minulta tämän ujouden ja huonon itsetunnon ja kaiken tämän epävarmuuden. Lapset ovat nyt 1 ja 3 vuotiaita eli aika pieniä vielä. Molemmat ovat päiväkodissa ja kyllä heillä siellä leikkiseuraa onkin, muttei vielä mitään varsinaisia ystäviä (ei kai tosin tuossa iässä vielä monellakaan ole?). Kumpikaan ei vielä harrasta mitään, ja asutaan puutaloalueella jossa asuu lähinnä vanhempia ihmisiä, alakouluikäisiä ja pieniä vauvoja. Ihan naapurustossa ei siis ole samanikäistä leikkiseuraa. Jotenkin ahdistaa vaan ihan hirveästi ajatus siitä, että lapsilleni kävisi niinkuin itselleni kävi. Miten kiusatuksi tulemista ja yksinäisyyttä voisi parhaiten ehkäistä? Minkä ikäisenä teidän lapsilla on ollut esimerkiksi kavereita ja kaverisynttäreitä? Musta tuntuu, etten oikeasti edes tiedä miten tuollaisten kaverijuttujen kuuluisi mennä, kun mulla ei koskaan ole ollut ystäviä vaan olen aina ollut se kiusattu.
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 13:09"]
Ja tämä on se ikuinen, juuttunut käsitys! Lapsista tulee sosiaalisia ja seurallisia kun saavat olla turvallisessa ympäristössä joko kotona tai yhden ja saman hoitajan kanssa noin 3 vuotiaaksi saakka, vasta tämän jälkeen lapsi valmis ryhmähoitoon päiväkodissa. Jos liian aikaisin liian pitkiä päiviä päiväkodissa on päinvastoin suurempi todennäköisyys että lapsella sosiaalisia vaikeuksia. Tästä on vaikka kuinka paljon tutkimusta ja tietoa, puhuttu myös Suomessa asiantuntijoiden taholta mutta ei tunnu menevän perille!
[/quote]
Linkitätkö joitakin tutkimuksia? Omat lapseni ovat menneet päiväkotiin 1,5-vuotiaina ja ovat nyt murrosiässä. Kaikilla kolmella on useita hyviä ystäviä, ovat saaneet käytösnumeroikisi kymppejä ja jokainen on voittanut hymypatsaan. Kehuja on tullut siitä, miten ovat huomaavaisi ja osaavat käyttäytyä hyvin.
Olen myös itse joutunut/päässyt päiväkotiin 1-vuotiaana. Olen ollut luonteeltani ujo mutta aina olen saanut kavereita ja osa niistä on säilynyt jo 30 vuoden ajan. Ihan päiväkodissa ollaan tutustuttu.
En väitä, että päiväkoti olisi pakollinen sosiaalisuuden saavuttamiseksi, mutta ihan kukkua on tuo, että epäsosiaaliset lapset olisivat niitä päiväkodin käyineitä tai liian varhain ne aloittaneena. Myös lapsillani on parhaina ystävinä päiväkotikavereita, niitä, jotka aloittivat samaan aikaan Kaikki ovat sosiaalisi ja reippaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole käynyn päiväkotia eikä lapsenikaan ja ollaan todella sosiaalisia etenkin minun kuopus joka ei käynyt edes eskaria.
Naapurin lapset aloitti päikyn heti kun vanhempainvapaa päättyis ja ovat ujoja ja arkoja. Eivät edes tervehdi vaikka olemme samassa pihapiirissä asuneet useita vuosia niin ettei kyllä kannata yleistää.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 13:09"]
Ja tämä on se ikuinen, juuttunut käsitys! Lapsista tulee sosiaalisia ja seurallisia kun saavat olla turvallisessa ympäristössä joko kotona tai yhden ja saman hoitajan kanssa noin 3 vuotiaaksi saakka, vasta tämän jälkeen lapsi valmis ryhmähoitoon päiväkodissa. Jos liian aikaisin liian pitkiä päiviä päiväkodissa on päinvastoin suurempi todennäköisyys että lapsella sosiaalisia vaikeuksia. Tästä on vaikka kuinka paljon tutkimusta ja tietoa, puhuttu myös Suomessa asiantuntijoiden taholta mutta ei tunnu menevän perille!
[/quote]
Olen ollut luonteeltani ujo mutta aina olen saanut kavereita ja osa niistä on säilynyt jo 30 vuoden ajan. Ihan päiväkodissa ollaan tutustuttu.
En väitä, että päiväkoti olisi pakollinen sosiaalisuuden saavuttamiseksi, mutta ihan kukkua on tuo, että epäsosiaaliset lapset olisivat niitä päiväkodin käyineitä tai liian varhain ne aloittaneena. Myös lapsillani on parhaina ystävinä päiväkotikavereita, niitä, jotka aloittivat samaan aikaan Kaikki ovat sosiaalisi ja reippaita.
[/quote]
Aika jännä, että on samat kaverit ollu päivälodista asti. Itse en muista päiväkodista paljo paskaakaan
Tämä on se ikuinen vastaus kun nostetaan esille kehityspsykologinen totuus (joka ei todellakaan enää ole uskon tai mielipide asia!) Totta on että kaikki lapset eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta riski häiriöille on selvästi olemassa. Vanhempien tuki, päiväkodin tuki ja hoitopäivien pituus on kaikki myös varsin ratkaisevia tekijöitä lapsen selviytymisen ja hyvinvoinnin kannalta. Hienoa että teillä mennyt hyvin mutta todellisuus on valitettavasti että kasvava määrä taaperoista ei ole selviytynyt varhaisesta päiväkotihoidosta yhtä hyvin. Lasten kehityksellisten häiriöiden jatkuva lisääntyminen kertoo juuri riittävän hyvän varhaisen tuen puutteista. Vielä siitä tutkimusten linkittämisestä. Ei tarvitse muuta kun googlata niin kyllä niitä tutkimuksia ja lasten varhaista kasvua koskevaa tietoa löytyy.
Sun tarvii nähdä vaivaa: kutsut päiväkotikavereita teille, aloitat ehkä jonkun edes vähän sosiaaliselta näyttävän harrastuksen niin lapset tottuu ajattelemaan että on normaalia olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mut hei aja bussin alle niin kaikki pelastutte yksinäisyydeltä! Eiks jee?
Kyllä lapset ottaa mallin sosiaaliseen kanssakäymiseen vanhemmiltaan, joten pyrkisi kiinnittämään tähän puoleen huomiota. Itselläni vähän samaa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 11:35"]
Tämä on se ikuinen vastaus kun nostetaan esille kehityspsykologinen totuus (joka ei todellakaan enää ole uskon tai mielipide asia!) Totta on että kaikki lapset eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta riski häiriöille on selvästi olemassa. Vanhempien tuki, päiväkodin tuki ja hoitopäivien pituus on kaikki myös varsin ratkaisevia tekijöitä lapsen selviytymisen ja hyvinvoinnin kannalta. Hienoa että teillä mennyt hyvin mutta todellisuus on valitettavasti että kasvava määrä taaperoista ei ole selviytynyt varhaisesta päiväkotihoidosta yhtä hyvin. Lasten kehityksellisten häiriöiden jatkuva lisääntyminen kertoo juuri riittävän hyvän varhaisen tuen puutteista. Vielä siitä tutkimusten linkittämisestä. Ei tarvitse muuta kun googlata niin kyllä niitä tutkimuksia ja lasten varhaista kasvua koskevaa tietoa löytyy.
[/quote]
Hyvin osaan googlata mutta tutkimuksia lasten varhaisen päiväkodin aloittamisen vaikutuksesta sosiaalisuuteen ei ole. Ylipäätään päiväkotiin liittyviä tutkimuisia ei löydy pilvin pimein, vain se kuuluisa ruotsalainen ja pari yhdysvaltalaista, jotka taas pohjoismaiseen malliin ovat aika hankalia sovittaa. Kaikissa näissä todetaan, että päiväkotilapset menestyvät elämässä kotihoidettuja paremmin. Mitään päiväkodin aloittamisikää ei ole tutkittu Yhdysvalloissa esikoulu taitaa alkaa useimmmilla 3-4-vuotiaina, koulu 5-6-vuotiaana.
Veikkaan, että se menestys tuskin on epäsosiaalisuutta.
Jos sinulla on tutkimuksia jotka todistavat väitteesi oikeaksi, lukisin ne erittäin kiitollisena. Aihe kiinnostaa jo työni puolestakin.
Meidän lapsilla on paljon kavereita. Neuvoni on: älä haali lapsille liikaa harrastuksia vaan anna kaverisuhteiden kehittyä. Anna lapsille kotinne leikkipaikaksi. Meillä saa käydä joku vieras joka päivä. Kodin ovet ovat aina avoinna lasten kavereille. Kyllä niitä alkaa käymään viimeistään kouluiässä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 06:02"]
Miten oot saanu yksinäs lapsia
[/quote]
No heko heko, en tietenkään ole saanut yksin lapsia. Mulla on kyllä mies jonka olen löytänyt töiden kautta. Hänen kanssaan olen siis lapset saanut ja siis olemme ihan naimisissa edelleenkin. Miehellä on kyllä ystäviä, mutta miehen ystävillä ei ole lapsia eikä monilla edes kovin vakituisia parisuhteita joten lapsia ei taida olla tulossakaan vähään aikaan. Ovat vähän sellaisia ikuisia poikamiehiä... Mies kylläkin tekee myös reissutyötä niin, että on aina 2viikkoa poissa ja viikon kotona joten olemme siis paljon kolmistaan lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi ovat vielä tosi pieniä, joten en nyt maalaisi piruja seinille vielä. Sitten voisi olettaa, että kun heitä kaksi niin heistä on ainakin toisilleen seuraa. Kun olet itse kärsinyt joskus yksinäisyydestä, olet tavallaan herkistynyt miettimään ja murehtimaan asiaa, mutta luota siihen, että elämä kantaa. Toivottavasti uusi vuosi tuo sinulle ja lapsillesi uusia ystäviä!
Oletko itse siis töissä kun lapset ovat hoidossa? Jos olet kotiäitinä kannattaa selvittää, onko asuinpaikkakunnallasi toimintaa lapsiperheille - kerhoja (srk), muskareita, äiti-lapsi kahviloita (MLL). Onko jotain toimintaa leikkipuistoissa ym. ja sitten mennä vain mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoidossa oleminen varmasti edistää todennäköisesti asiaa, että lapset kasvavat seurallisiksi ja seuraa kaipaaviksi. Pienestä asti jo oppivat toimimaan ryhmässä.
4-vuotias lapseni on hyvin ujo, ja päiväkodista kerrottiin, että hän jättäytyy siellä ryhmän ulkopuolelle, eikä puhu kenellekään. Valitsin yhden lapsen, josta lapseni tuntui puhuvan eniten, ja joka vaikutti sosiaaliselta ja mukavalta, ja laitoin päiväkodin hoitajien mukana hänen vanhemmilleen puhelinnumeroni ja leikkitreffipyynnön. Lapsi on ollut meillä nyt muutaman kerran kylässä ja täällä kaksistaan leikit ovat sujuneet ja lapseni on uskaltanut jutella ja leikkiä miltei normaalisti. Tämä on kuulemma auttanut kovasti päiväkodissa. Lapseni on rohkaistunut ottamaan kontaktia muihin ja varsinkin tämän kyseisen lapsen kanssa ovat lähentyneet.
Katso vaikka laaja Belskyn tekemä tutkimus Usassa. Toinen paikka jossa löydät runsaasti tutkimusta aiheesta on Unicefin kokoama tutkimustieto joka löytyy Innocetti Reasearch Centerin arkistosta. Paljon on myös tutkimusta aiheesta Englannista esim. Tavistockin sivuilta. Siitä vaan googlaamaan :)
Kummasti vaan juuri sosiaaliset taidot ja tunteiden hallinnan puutteet ovat lisääntyneet selkeästi kouluissa subjektiivisen päivähoitolain jälkeen. Tosiasia joka kannattaisi myös pienten vanhempien pohtia. Kouluissa opettajat ovat tätä nykyä hätää kärsimässä juuri siitä että lapsilla tässä suhteessa huomattavaa takkuilua kehityksessä. Ei ole helppo katsoa totuutta silmiinmutta kyllä se kuitenkin vanhempien velvollisuus. Turha on odottaa yhteiskunnan kantavan todellista vastuuta lapsen kehityksestä.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 06:18"]Oletko itse siis töissä kun lapset ovat hoidossa? Jos olet kotiäitinä kannattaa selvittää, onko asuinpaikkakunnallasi toimintaa lapsiperheille - kerhoja (srk), muskareita, äiti-lapsi kahviloita (MLL). Onko jotain toimintaa leikkipuistoissa ym. ja sitten mennä vain mukaan.
[/quote]
Olen töissä, mutta työni tehdään etätyönä kotoa käsin. Konttoripäiviä mulla on n. Kerran kuussa. Lisäksi muut firman työntekijät ovat sellaisia keski-ikää lähestyviä miehiä. It-alalla olen.
ap
Ja tämä on se ikuinen, juuttunut käsitys! Lapsista tulee sosiaalisia ja seurallisia kun saavat olla turvallisessa ympäristössä joko kotona tai yhden ja saman hoitajan kanssa noin 3 vuotiaaksi saakka, vasta tämän jälkeen lapsi valmis ryhmähoitoon päiväkodissa. Jos liian aikaisin liian pitkiä päiviä päiväkodissa on päinvastoin suurempi todennäköisyys että lapsella sosiaalisia vaikeuksia. Tästä on vaikka kuinka paljon tutkimusta ja tietoa, puhuttu myös Suomessa asiantuntijoiden taholta mutta ei tunnu menevän perille!