Mies ei ole seurustellut koskaan, epäilyttää...

Ap, olen ollut täysin samassa tilanteessa itse ja uskon olevani vähän samanlainen ihminenkin. Olen onnellisimmassa suhteessani ja tahdon tämän miehen jäävän rinnalleni loppuelämäkseni. Hän on yksinkertaisesti sekä ujo että kranttu joten kumppanin löytymisessä meni tovi jos toinenkin.

On pari juttua joista voin 'varoittaa':

- seksijutuissa voi tulla ongelmia, pitkä yksinoleminen ja kokemattomuus vaikuttavat seksuaalisuuteen (mutta taidot kehittyvät ajan kanssa)

- mies ei välttämättä tajua ottaa sinua huomioon koska on tottunut elämään yksin, esim. unohtaa kertoa tulemisista tai menemisistään

- mies saattaa kokea alemmuutta sinua kohtaan joka olet kokenut enemmän ihmissuhderintamalla ja olla mustasukkainen menneistä

- miehelle saattaa iskeä todella paha kriisi esim. puolen vuoden seurustelun jälkeen kun tajuaa joko A) että on parisuhteessa eikä voi enää elää sellaista elämää kuin ennen eli 'vapaalla jalalla' B) etteivät hänen romanttiset käsitykset yhdessäolossa vastaakaan todellisuutta sinun kanssasi

- saatat itse ottaa ylästatusta ja käyttää kokeneisuuttasi aseena riidoissa

Sen sijaan nuo "parisuhdetaidot" ja muut mainitsemasi epävarmuustekijät hoituvat avoimella kommunikaatiolla ja tasa-arvoisella asennoitumisella.

Minä en ymmärrä, miksi niitä ongelmia pitää oikein keksimällä keksiä jo etukäteen. Kokeilemallahan se selviää, onko miehestä kumppaniksi. Saattaa olla aivan helmi tai sitten ei. Ei sitä kukaan täällä voi sinulle kertoa. Sama pätee kaikkiin parisuhteisiin, ei ole mikään ikisinkkujen kanssa seurustelun erikoisuus. Et vaikuta itsekään miltään täydelliseltä kumppanilta, kun kirjoittelet miehestä tällaisia aloituksia netissä tuntemattomille. Ja kenelläköhän tässä on liian ruusuinen kuva parisuhteista, jos niiden puute tekee ihmisestä viallisen? Eikö sulle kelpaa kuin täydellinen? Ajattele, jos se mies on hyvä parisuhteissa, niin se olisi varmaan nytkin varattu, jos parisuhteeseen olisi aiemmin päätynyt. Sinä et saisi edes mahdollisuutta! Ole siis onnellinen, että mies on vielä vapaana.

otetaan 2 ihmistä, jotka ovat autokoulussa. Toinen reputtanut inssin 10 kertaa ja molemmat laitetaan autoon. Kumman luotat suuremmalla todennäköisyydellä pääsevän läpi. Ensikertalainen vai 10 kertaa reputtanut? Kumpi luultavasti on parempi kuski jos molemmat pääsevät läpi?

No mä tunnen joitakin 25+ -vuotiaita, joilla ei ole yhtään pitempää parisuhdetta takana, enkä keksi heissä mitään vikaa, kysyntä ja tarjonta ei vain ole kohdannut. Kiinnostavat tyypit on joko varattuja tai haluavat vain kevyttä deittailua.

Parisuhteet eivät aina muokkaa ihmistä parempaan suuntaan, kokemattomalla ei ainakaan ole huonojen kumppaneiden mahdollisesti aiheuttamaa painolastia mukanaan. Lisäksi se, jos ei ole ollut aikaisemmin ketään, voi saada ihmisen arvostamaan kumppaniaan ihan erityisellä tavalla, kun sen vihdoin löytää. Kun tietää, ettei se ole itsestäänselvyys, että vierellä on joku. Ihmisenä voi kasvaa muutenkin kuin aloittamalla parisuhteita ja eroamalla niistä, ja pitkään yksin olleella voi olla ainakin kova motivaatio olla hyvä kumppani ja selvittää eteen ongelmia, kun parisuhde ei ole kertakäyttötavaraa.

Voi olla, että ihmisessä on jotain vikaa, jos ei ole "kelvannut kellekään", tai että jotain oleellisia parishdetaitoja puuttuu, mutta ei välttämättä. Monta kertaa eronnutkaan ei välttämättä ole mikään helmi, kai sen joku olisi päättänyt pitää pysyvästi jos olisi niin hyvä kumppani? :-) 

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 13:08"]

Tällä kirjoittajalla on hyvä pointti. Olen itse 156cm pitkä nainen eli pieni kuin mikä, ja minäkin haluan miehen joka on vähintään 180cm. Itseasiassa kaikki mieheni ovat olleet lähemmäs 190cm pitkiä. En tiedä mikä siinä on. 

[/quote]

Suhteesi eivät kuitenkaan ole kestäneet, vaikka kuinka on miehet olleet pitkiä. Että se siitä.

Itse olen vajaa 40 -vuotaias mies, enkä ole eläessäni asunut samankaton alla naisen kanssa. Surkeinta on, ehkä se, että huomaan tulleeni hieman krantuksi, mutta luultavasti sama vika on, myös heillä, jotka ovat jo useammankin kanssa "ehtineet" seurustella ja päätynyyt aina yhteisen katon alle. - Ei kai sitä kukaan tahallaan huonompaankaan halua vaihtaa? - Toisnaan olen miettinyt, että mkiksiolen edelleen sinkku. Miksi minulla ei ole "natsannut"? onko syy se, että olen liian omatoiminen? Ja päivä -päivältä mahd, myös enempi itsekeskeinen?

En tiedä, mihin oikeastaan tarvitsisin parisuhteen. -  Toisaalta haluan ajatella, että se voisi vielä ntaa enemmän, kuin, mitä uskallan ajatellakaan. Mutta on sen löytäminen "hieman" vaikeaa. Olen töissä ja tuntuu, että kaikki naiset, joihin huomaan kokevani "hieman" enemmän vetoa ja kiinnostusta asuvat toisella puolella suomea. - Kun taas täällä syrjemmässä taas on enempi yksinäsiä miehiä. - Toisaalta ei minulla paljoa ole heidän, -näiden miesten- kanssa, mitään tekemistä. 

Olen tehnyt omasta elämästä niin eristäytynyttä, tai sitten se on vain päätynyt sellaiseksi; päivät ja yöt kulluu. Luultavasti liiaksi töiden tekoa, väliaikoina jatko-opiskelua (väikkärin vääntämistä) lenkkelilyä ladulla ja kesäisin enempi itsekseen juoksemista, harvemmin seurassa. Matkustelen kauemmaksi ulkomaille, jonnekin , tai sitten "vain"  läheisten (veljen, siskon tai vanhempien) pariin. Satunnaisesti kummilasten tai heidän vanhempien luo ja vanhojen opiskelukavereitten kanssa tapaamisa. Tai sitten lähden kotoani pois tavatakseni alani kolleegoita laajemmin, seminaareissa tms. 

Katselin pari, ehkä viikkoa sitten itsekseni Uneton Seatlesissa nimisen leffan ja mietin taas, että kuinka kaukana asuvaa naista uskaltaisin lähestyä, esimerkiksi netin seuranhakupalvelu- sivuston kautta ilman, että naisen ensimmäinen ajatus on, että olen hakemassa vain "hetken" tai korkeintaan pidennetyn viikonvaihteen huumaa. Tai kokee, että minä olen vain saamaton lssukka, joka huhuilee yksikseen, epätoivoisesti omassa "kopissaan."         

2

Kyllä tämä kertoo enemmän nykynaisista kuin tuosta miehestä. Meitä samanlaisia miehiä on paljon.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 18:33"]

Monta kertaa eronnutkaan ei välttämättä ole mikään helmi, kai sen joku olisi päättänyt pitää pysyvästi jos olisi niin hyvä kumppani? :-) 

[/quote]Tänne näyttää tulleen useita viestejä, joissa yritetään tätä samaa logiikkaa kuin yllä. Se vain ei kestä pienintäkään tarkastelua. Tosiasiahan on se, että useimmat ihmiset eivät sovi niin hyvin yhteen, että voisivat mennä keskenään naimisiin ja viettää loppuelämänsä yhdessä, perustaa perheen jne. Tämä vaatii etsimistä, tutustumista itseen ja toisiin parisuhteen osapuolina, ja kokemuksen hankkimista. Tämä taas tarkoittaa myös eroja. Se, että on pystynyt elämään normaalia elämää ja hankkimaan näitä kokemuksia, on ilman muuta parempi kuin että ei ole pystynyt. Nämä kolmekymppiset neitsyet vain aloittavat sen prosessin myöhemmin - erojahan heillekin tulee, mutta nämä suhteet ovat ajanhukkaa heidän kumppaneilleen - niille samanikäisille normaalia elämää eläneille, jotka ovat omassa kehityksessään jo paljon pitemmällä.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:40"]

Minä oletan että tuo parisuhteista oppiminen on ekstroventille ominaista ja on ahdistavaa että introventteja ei ehkä ymmärretä ja että minä en haluan "kokeilla" eri ihmisiä. Luulisi että kun rakastaa ja kohtelee itseään hyvin ihmisenä niin osaa kohdella toistakin hyvin. Oikeastaan siitähän siinä on kyse, ekstroventit oppivat tuntemaan omat tarpeensa parisuhteessa käytännön kautta kun taas minä enemmänkin tutustun itseeni itsekseni.

[/quote]Ei yksinkertaisesti vain pidä paikkaansa, että introvertti ilman muuta tuntisi itsensä luonnostaan paremmin kuin ekstrovertti. Tämä on niin nähty. Introverttikin tarvitsee sen kokemuksen asiasta x ennen kuin tietää, miten sen kokee ja miten siinä käyttäytyy. Asioita voi käsitellä eri lailla kuin ekstrovertti, mutta ei intraversio millään lailla tee ennalta kaikkitietäväksi.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 13:54"]

Minä en seurustellut päivääkään alle kolmekymppisenä ja pisimmilläänkin tapailin samaa naista vain  puolitoista kuukautta, enkä todellakaan ajatellut silloin tai näin jälkikäteen olleeni seurusteluun mitenkään kykenemätön. Ei vain osunut sellaista naista kohdalle, jonka olisin kumppanikseni halunnut. Toisaalta minulla ei myöskään ollut mitää pakottavaa tarvetta seurustella vain seurustelun takia tai todistaakseni itselleni tai muille, että olisin seurusteluun kykenevä tjsp, joten en myöskään sitä puolisoa yrittänyt mitenkään epätoivon vimmalla etsiäkään saati sitten tyytynyt sellaiseen, jota en alun alkaenkaan halunnut. Minusta tuollainen on lähinnä säälittävää ja syy aika moneen kolmekymppisinä päättyvään suhteeseen.

[/quote]Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Äänilajin aggressiivisuus paljastaa myös, että tässä on tultu lähelle hyvin arkaa aluetta. Terveen nuoren miehen seksuaalisuus on erittäin vahva voima. Jo pelkästään tämäkin tosiasia asettaa aika jännään valoon tämän, ettei muka ole halunnut seurustella. Ehkäpä et ole ollutkaan terve.

Mulla on ollut elämäni aikana kuuden vuoden suhde, neljän vuoden suhde ja viiden vuoden suhde. Kaksi lasta. Lyhyempiä suhteita lukuisia sinkkuaikoina. Olen 37v. Tunnen mutta en ole lutka. Mieheni mielestä olen maailman paras suihinottaja. Epäilisin jotain ongelmaa miehessä jolla ei ole mitään historiaa.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 20:44"]Mulla on ollut elämäni aikana kuuden vuoden suhde, neljän vuoden suhde ja viiden vuoden suhde. Kaksi lasta. Lyhyempiä suhteita lukuisia sinkkuaikoina. Olen 37v. Tunnen mutta en ole lutka. Mieheni mielestä olen maailman paras suihinottaja. Epäilisin jotain ongelmaa miehessä jolla ei ole mitään historiaa.
[/quote]joku jolla jäi elämä elämättä alapeukuttaa. Kaikista parhaat seksuaaliset muistot jäi miehestä jonka kanssa opiskeltiin yliopistolla. Lapsi tarhassa, luentotauko ja iltapäiväseksiä. Oi nuoruutta!

Introverteillä puuttuu itseluottamusta naisten suhteen. Saattavat jopa käyttäytyä tylysti naista kohtaan kun pelkäävät.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:40"]

Minä oletan että tuo parisuhteista oppiminen on ekstroventille ominaista ja on ahdistavaa että introventteja ei ehkä ymmärretä ja että minä en haluan "kokeilla" eri ihmisiä. Luulisi että kun rakastaa ja kohtelee itseään hyvin ihmisenä niin osaa kohdella toistakin hyvin. Oikeastaan siitähän siinä on kyse, ekstroventit oppivat tuntemaan omat tarpeensa parisuhteessa käytännön kautta kun taas minä enemmänkin tutustun itseeni itsekseni.

[/quote]Ei yksinkertaisesti vain pidä paikkaansa, että introvertti ilman muuta tuntisi itsensä luonnostaan paremmin kuin ekstrovertti. Tämä on niin nähty. Introverttikin tarvitsee sen kokemuksen asiasta x ennen kuin tietää, miten sen kokee ja miten siinä käyttäytyy. Asioita voi käsitellä eri lailla kuin ekstrovertti, mutta ei intraversio millään lailla tee ennalta kaikkitietäväksi.

[/quote]

Inroventit ovat havannoijia. He seuraavat kun joku muu tekee ja tekevät sitten siitä päätelmiä. Heidän ei siis tarvitse olla kokijoita ymmärtääkseen jotain. Ethän sinäkään hyppäisi kalliolta nähdäksesi kannattaako se vaan olet nähnyt mitä siinä voi käydä, etkä tee niin. Jos minä taas koen olevani epävarma itsetuntemukseni tunteen niin oletan että päädyn väärään seuraan, koska en tiedä mikä minulle sopii. Siksi kartoita itsetuntemusta muilla tavoin kuin muiden ihmisten ja tunteiden kustannuksella.

Tulee mieleen yksi tuttu kolmekymppinen, joka ei kelpuuta ketään ja tapailee vain vähintään 10 v nuorempia.

Tarkennetaanpa pari asiaa, kun moni on ottanut aloitukseni niin negatiivisesti. 

- En aio lopettaa tapailua tämän takia, kunhan ihmettelen miksei noin hyvän oloinen mies ole halustaan huolimatta saanut ketään ihastumaan itseensä. 

- En koe olevani itse epäonnistunut parisuhdeihmisenä. Ainoat pitkät suhteeni olivat ikävuosien 16-19 ja 21-26 välillä. Noin nuorena solmitut suhteet valitettavasti usein kaatuvat, mutta koen todellakin oppineeni paljon, ja ennen kaikkea tiedän nyt mitä itse haluan. Ennen näitä suhteita luulin haluavani jotain, mikä ei sitten minulle sopinutkaan!

- Miehistä (tai ihmisistä yleensä), jotka eivät "kelpaa" kellekään... Minulla on kolme miespuolista sinkkuystävää, kaikki lähes 30-vuotiaita. Kellään heistä ei ole seurustelusta kokemusta, ja jokainen ilmeisesti ihmettelee että miksi ei naisille kelpaa. On erittäin ikävää joutua toteamaan, että ainakin yhden kohdalla yksi iso ongelma on varmasti huono hygienia. Toinen on työtön ja kouluttamaton. Mukavia miehiä, mutta tällaiset asiat karkottavat ison osan naisista. Minäkään en kestäisi miehen ongelmia hygieniassa, saati työttömyyttä siksi että mikään ei oikein kiinnosta ellei saa olla näyttelijä, maalari tai jotain muuta luovaa ja kivaa. Näitä ongelmia ei henkilö itse havaitse, ja vaikea on muidenkaan mennä mitään sanomaan. Tämäntyyppisiä paljastuksia minä nyt pelkään. 

-ap

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 13:54"]

Minä en seurustellut päivääkään alle kolmekymppisenä ja pisimmilläänkin tapailin samaa naista vain  puolitoista kuukautta, enkä todellakaan ajatellut silloin tai näin jälkikäteen olleeni seurusteluun mitenkään kykenemätön. Ei vain osunut sellaista naista kohdalle, jonka olisin kumppanikseni halunnut. Toisaalta minulla ei myöskään ollut mitää pakottavaa tarvetta seurustella vain seurustelun takia tai todistaakseni itselleni tai muille, että olisin seurusteluun kykenevä tjsp, joten en myöskään sitä puolisoa yrittänyt mitenkään epätoivon vimmalla etsiäkään saati sitten tyytynyt sellaiseen, jota en alun alkaenkaan halunnut. Minusta tuollainen on lähinnä säälittävää ja syy aika moneen kolmekymppisinä päättyvään suhteeseen.

[/quote]Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Äänilajin aggressiivisuus paljastaa myös, että tässä on tultu lähelle hyvin arkaa aluetta. Terveen nuoren miehen seksuaalisuus on erittäin vahva voima. Jo pelkästään tämäkin tosiasia asettaa aika jännään valoon tämän, ettei muka ole halunnut seurustella. Ehkäpä et ole ollutkaan terve.

[/quote]

Just. Missähän ne happamat marjat oikein ovatkaan! Aikamoinen pokka mennä kyseenalaistamaan jonkun terveys sinkkuudesta takia...

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 20:17"] Nämä kolmekymppiset neitsyet vain aloittavat sen prosessin myöhemmin - erojahan heillekin tulee, mutta nämä suhteet ovat ajanhukkaa heidän kumppaneilleen - niille samanikäisille normaalia elämää eläneille, jotka ovat omassa kehityksessään jo paljon pitemmällä.[/quote]

Moni on loppuelämänsä ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa. Älyttömän moni parisuhde kaatuu siihen, että tulee lapsi (eikös pienten lasten vanhemmat johda erotilastoja...), riippumatta siitä montako parisuhdetta tai paljonko yhteisiä vuosia on ollut takana. Toisilla on ennen elämänkumppanin löytämistä takana kaksi parisuhdetta, toisilla kymmenen. Jotkut eivät tunnu pääsevän siihen pisteeseen koskaan, vaan kumppanit vaihtuvat monta kertaa vielä eläkeiässäkin (ilman että tällaista elämäntapaa on itse halunnut). Kuka sen päättää, montako parisuhdetta pitää "kokeilla" , ennen kuin ihminen on Kypsä ja Valmis "oikeaan" suhteeseen, joka ei enää ole opettelua tai itsetutkistelun väline?

"Nämä kolmekymppiset neitsyet vain aloittavat sen prosessin myöhemmin - erojahan heillekin tulee, mutta nämä suhteet ovat ajanhukkaa heidän kumppaneilleen - niille samanikäisille normaalia elämää eläneille, jotka ovat omassa kehityksessään jo paljon pitemmällä."  - Toinen kommentti tähän. Mikis minulle tulee mieleen, että ajattelet henkilöiden sukupuoleen katsomatta (vai kenties vain miesten) olevan jotenkin kehittymättömäpiä - ja tai kehityksessään jäljessä- elleivät he ole kokeneet yhteiselämää, jonkun toisen kanssa, tai kuten kirjoitat ovat vielä kolmekymppisinäkin neitsyitä? Ei tällä viestilläni ei ole tarkoitus paasata tai edes väittää, että ainoa oikea tapa harrastaa seksiä olisi vasta papin tai muun virallisen luvan saamisen jälkeen, eikä missään tapauksessa ennen avioliittoa ja ellei se onnistu niin jalostua jylhässä yksinäisyydessä ja mieluiten vielä tiukassaselipaatissa, kunnes joku urhea ja hurmaava tulee ja vapauttaa tämän neitsyyden piinasta.