Kuinka empaattinen todella olet? (englanninkielinen testi)

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:50"]

En halua aiheuttaa itsekkyydelläni muille pahaa mieltä ihan vaan todistaakseni jotain. Ei ole tarvetta. 

[/quote]

Vääristelet sanomisiani. -ap

Olen aika pettynyt tämän ketjun kypsiin aikuisiin kun ei sen verran voida omasta mukavuudestaan tinkiä että kirjoitettaisiin joku esimerkki, missä menee raja.

Minusta tuntuu masentavalta kun näitä keskusteluja ei vaivauduta loppuun saattamaan, vaan paetaan paikalta, kun menee sormi suuhun. =(

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:33"]

65/80, mutta en välttämättä ymmärtänyt täysin oikein kaikkia kysymyksiä. Olen kuitenkin aina saanut kuulla olevani todella empaattinen ja mulle on vissiin puol tuntemattomienkin helppo puhua :) nuorempana paloin loppuun kun mietin läheisteni ongelmia, nykyään osaan laittaa sivuun asioita joille en mitään kuuntelua enempää voi.

[/quote]

Täsmälleen sama tulos ja luonnehdinta kuin minulla, ollaan samiksia :)

[/quote]

64/80 ja mä kans tänne. Ja siinä missä ymmärrän ja jaksan tukea toisia, olen itseäni kohtaan valtavan "tiukkis". Poden jatkuvasti syyllisyyttä jostain mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, etenkin jos koen aiheuttaneeni mielipahaa jollekin.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:17"]

Poden jatkuvasti syyllisyyttä jostain mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, etenkin jos koen aiheuttaneeni mielipahaa jollekin.

[/quote]

Tämä taitaa olla aika tavallista hyvin empaattisille ihmisille? Itselleni tätä sattuu melko harvoin. Jos olen kohdellut toista huonosti tai sanonut ajattelemattomuuksissani tökerösti, koen toki syyllisyyttä, mutta jos en ole toiminut mielestäni väärin, muiden harmit eivät ole minun vastuullani. En myöskään yleisesti ottaen pidä mielipahaa kovin isona juttuna. Elämään kuuluu se, että välillä tulee väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia, mutta mutta asiat voidaan yleensä sopia. Vellomisesta ei ole hyötyä, ja kyräilyä en siedä ollenkaan. -ap

Tiesittekö että kilon sokeripussissa on 60 000 000 sokerikidettä. Saman verran kuin Italiassa on jengiä. Kuvitelkaa miltä näyttäisi kun sata kiloa sokeria levitettäisiin lattialle. Siinä on miljardi vähemmän kiteitä, mitä maapallolla on ihmisiä.

On tosi vaikea hahmottaa noin isoja määriä. Mutta ihan oikeasti ei maailma kaadu teidän joulunviettotapoihinne. Turha kokea olevansa itse saatana, jos tekee, niin kuin sisimmässään haluaa.

Olette vain pienen pieni hippu siellä kasassa. Muilla on omat huonoutensa ja heikkoutensa, ihan hyvin pärjäät vaikka Ntuku Kakele tai Chin lee hajak katuvat/eivät kadu olemassa oloaan.

Miksi sinun joku itsellesi suoma rentouttava jouluristeily olisi niin infernaalisen suuri asia, että sitä pitäisi vatvoa.

Mua kanssa kiinnostaisi se, miten psykologit noita tulkitsevat.

Olen käynyt läpi erilaisia psykologisia testejä, joiden tuloksista en tunnista itseäni. Esim viimeisimmät oli AMK pääsykokeiden psykologiset testit, joiden tulos oli jotain ihan muuta, kuin mitä tunnen olevani. Soitettuani tuloksista, psykologi mainitsi, että tulokseni ovat hyvin tasapaksuja. Ilmeisesti tekevät siitä jonkinlaisia päätelmiä. 

Koen olevani rationaalinen, käytännöllinen, mutta kuitenkin myös empaattinen. En osaa vastata monenkaan kysymykseen äärilaidalle, koska koen sellaiset vastaukset liian äärilaitaisina :) Jopa fanaattisina.

Tässä kyselyssä yritin ensin vastata niin rehellisesti, kuin kykenen. Sain tulokseksi 29. Tein mielenkiinnosta testin uudelleen ja siirsin vastauksiani enemmän äärilaidalle, mutta kuitenkin pitäen uskollisesti kiinni siitä suunnasta, kummalle puolelle olin vastannut. Tulos oli 51.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:39"]

Tässä kyselyssä yritin ensin vastata niin rehellisesti, kuin kykenen. Sain tulokseksi 29. Tein mielenkiinnosta testin uudelleen ja siirsin vastauksiani enemmän äärilaidalle, mutta kuitenkin pitäen uskollisesti kiinni siitä suunnasta, kummalle puolelle olin vastannut. Tulos oli 51.

[/quote]

Tätä itsekin epäilin. Minulla oli aika monta ääripään mielipidettä varmaan siksi, että minulla on ylipäätään aika vahvat vahvat ja varmat näkemykset asioista. -ap

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 01:28"]

68/80 Arvasin että saisin aika korkeat pisteet, olen aika hyvä samaistumaan ihmisten tunnetiloihin ja usein kaverini kääntyvät puoleeni jos haluavat jutteluseuraa/tukea jossain. Monesti on käynyt myös niin että olen saanut jostain ihmisestä "oudon" tai jollain tavalla epämiellyttävän tunteen, mutta en ole oikein osannut selittää minkä takia ja myöhemmin kyseinen henkilö on paljastunut esimerkiksi epärehelliseksi tai vaikka juoruilijaksi. Äitini on samalla tavalla hyvä "lukemaan" ihmisiä :) Empaattisuus on välillä myös todella raskasta, otan toisten ihmisten surut ja murheet myös itselleni kannettavaksi, mikä voi olla aika kuluttavaa.. N19

[/quote]

^ Voisin kuvailla noilla sanoilla itseäni. Sain kuitenkin pistemääräksi 39, mikä aluksi hämmästytti. Uskoisin, että kymmenisen vuotta sitten pistemääräni olisi ollut huomattavasti korkeampi. Viimeisten vuosien aikana on tapahtunut kaksi asiaa. Olen tietoisesti vähentänyt "leelian lepotuolina" olemista, eli en päästä itseäni enää jatkuvaksi olkapääksi toisille. Tämä varmaan itseäni suojellakseni tai jotain. Lisäksi olen joko kovettunut tai kovettanut itseäni töissä pystyäkseni toimimaan asemassa jossa toimin (en jaksa avata enempää, koska sille ei ole tarvetta). Kaikkien taakkoja en enää kykene kantamaan enkä edes jakamaan.

Olen aika intuitiivinen, näen ja tunnistan toisten tunnetilat herkästi (niin hyvässä kuin pahassa). Koen tunteet voimakkaasti ja myös näytän ne itse. Liikutun herkästi oli kyseessä sitten elokuva tai tositapahtumat. Onnettomuudet ja tragediat koskettavat syvästi, ja myötäelän tunteita ja toisten kokemuksia liikaakin. Mutta vain mikäli niissä on vähääkään jotain mihin samaistua. Samoin eläinten käsimykset ovat minulle lähes kestämättömiä. Toisaalta taas ympärilläni voi olla paljonkin sellaista, sekä hyvää että pahaa, johon en samaistu enkä siten niin jaksa välittääkään.

Mielenkiintoinen testi. Olisin odottanut itselleni hieman korkeampaa pistemäärää. Toisaalta jotenkin kai ymmärrän miksi en tuon korkeampaa saanut.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:13"]

Olen aika pettynyt tämän ketjun kypsiin aikuisiin kun ei sen verran voida omasta mukavuudestaan tinkiä että kirjoitettaisiin joku esimerkki, missä menee raja.

Minusta tuntuu masentavalta kun näitä keskusteluja ei vaivauduta loppuun saattamaan, vaan paetaan paikalta, kun menee sormi suuhun. =(

[/quote]

No kun se raja on häilyvä ja riippuu niin monista asioista ja ihmisten persoonista, että hankala alkaa mitään yksiselitteisiä esimerkkejä antamaan. Olen tuo, joka tarttui Ap:n anoppiesimerkkiin, ja sanoin jo silloin, että ei siinä mitään, jos Ap:lla on joku varsinainen syy jättää anoppi lehdelle soittelemaan. Ja siis se syy voi olla ihan vaikka, että Ap ja miehensä ovat kauan aikaa ajatelleet, että olisi kiva viettää joulua ihan kotona kahdestaan ja se merkitsee heille paljon. Silloin odottaisin, että anoppi yrittää ymmärtää. Mutta jos syynä on, ettei anopin seura nyt oikein nappaa, joten jäädään mieluummin kotiin, vaikka se anoppia todella paljon harmittaisi, niin en pidä kovin empaattisena käytöksenä. Siis juuri tuo, että Ap korostaa anopin tunteiden olevan täysin hänestä riippumattomia ja puhuu vaan siitä, mikä on oikein ja väärin, antaa hieman kylmän kuvan. Kun empaattinen käytös on sitä, että välittää toisen tunteista joka tapauksessa, oli sitten mielestään toiminut kuinka oikein tahansa. Enkä tarkoita, että niiden mukaan alkaisi elää, mutta edes välittää. Tuo "minä en tehnyt mitään väärää, joten anopin tunteet on anopin ongelma" on vain melko epäempaattinen argumentti. That's all.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:54"]

Tuo "minä en tehnyt mitään väärää, joten anopin tunteet on anopin ongelma" on vain melko epäempaattinen argumentti. That's all.

[/quote]

Tästä emme ole eri mieltä. Ei tulisi mieleenkään väittää, että olisi erityisen empaattista ajatella tällä tavalla. Itse asiassa tiedän,että monilla hyvin emapaattisilla ihmisillä on vaikeuksia toimia omien arvojensa mukaan, koske he eivät siedä ajatusta siitä, että joku muu tulee kokemaan pahaa mieltä. Siitä seuraa kuitenkin lopulta pahaa mieltä heille itselleen. Kynnysmattoudeksikin tätä kai kutsutaan.

Koska minun tapani ajatella on ominaista nimenomaan ns. järki-ihmiselle (Byers-Briggsin typologiassa Thinking), aloin miettiä, onko järki-ihmisen ylipäätään mahdollista saada tässä testissä korkeita pisteitä. Toisin sanoen edellyttääkö empaattisuus aina Feeling-tyyppistä persoonallisuutta, jossa niin omille kuin muidenkin tunteille annetaan suuri merkitys. -ap

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:18"]

Eroja syntyy siinä, mitä merkityksiä ihmiset tunteille antavat. Ns. tunneihmisten mielestä tunteet ovat todellisia ja tärkeitä. niitä kannattaa "kuunnella" ja ne ovat hyvä keino ohjata päätöksentekoa. Järki-ihmisten mielestä tunteet ovat mielen tuotteita eivätkä sellaisina sen enempää totta kuin valettakaan. Niillä on oma tehtävänsä, mutta niitä ei kannata jäädä liiaksi kiinni märehtimään, koska parhaat päätökset syntyvät järki-ihmisen mielestä arvojen, periaatteiden ja tosiasioiden avulla.

 -ap[/quote]

Kuulostaa hieman kummalliselta käsitys, etteivät tunteet olisi totta. Lainaan vielä Markku Ojasen tekstiä:

"Ihmisen hyvä ei suinkaan ilman muuta tule järjestä, vaan pikemminkin tunteista. Empatia ja sympatia ovat ihmiselle ominaisia välittömiä tunnereaktioita, joista altruismi saa käytevoimaa. Altruistiset teot ovat usein hyvin spontaaneja ja omien etujen vastaisia."

Altruismin - eli ensisijaisesti muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi - vastakohta on egoismi.

[/quote]

Se, että pelottaa, ei tarkoita, että tilanne olisi vaarallinen, eikä se, että on loukkaantunut, tarkoita, että joku on toiminut väärin. Noin esimerkiksi. [/quote]

Paitsi että aika usein tarkoittaa.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:18"]

Eroja syntyy siinä, mitä merkityksiä ihmiset tunteille antavat. Ns. tunneihmisten mielestä tunteet ovat todellisia ja tärkeitä. niitä kannattaa "kuunnella" ja ne ovat hyvä keino ohjata päätöksentekoa. Järki-ihmisten mielestä tunteet ovat mielen tuotteita eivätkä sellaisina sen enempää totta kuin valettakaan. Niillä on oma tehtävänsä, mutta niitä ei kannata jäädä liiaksi kiinni märehtimään, koska parhaat päätökset syntyvät järki-ihmisen mielestä arvojen, periaatteiden ja tosiasioiden avulla.

 -ap[/quote]

Kuulostaa hieman kummalliselta käsitys, etteivät tunteet olisi totta. Lainaan vielä Markku Ojasen tekstiä:

"Ihmisen hyvä ei suinkaan ilman muuta tule järjestä, vaan pikemminkin tunteista. Empatia ja sympatia ovat ihmiselle ominaisia välittömiä tunnereaktioita, joista altruismi saa käytevoimaa. Altruistiset teot ovat usein hyvin spontaaneja ja omien etujen vastaisia."

Altruismin - eli ensisijaisesti muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi - vastakohta on egoismi.

[/quote]

Se, että pelottaa, ei tarkoita, että tilanne olisi vaarallinen, eikä se, että on loukkaantunut, tarkoita, että joku on toiminut väärin. Noin esimerkiksi. [/quote]

Paitsi että aika usein tarkoittaa.

[/quote]

Oma kokemukseni on erilainen. Ihmiset esimerkiksi pelkäävät kaikenlaisia tilanteita, olivat ne vaarallisia tai eivät: puhelimella soittamista, työkaverin mielipidettä, vanhemman paheksuntaa. Pelon tunteen tehtävä on varoittaa meitä mahdollisesta vaarasta, ja siinä se on hyvä. Se on kuitenkin tavattoman huono tunnistamaan, mitkä tilanteet ovat todella vaarallisia ja mitkä eivät. Siihen meillä on onneksi muut keinot. :) -ap

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:54"]

Tuo "minä en tehnyt mitään väärää, joten anopin tunteet on anopin ongelma" on vain melko epäempaattinen argumentti. That's all.

[/quote]

Tästä emme ole eri mieltä. Ei tulisi mieleenkään väittää, että olisi erityisen empaattista ajatella tällä tavalla. Itse asiassa tiedän,että monilla hyvin emapaattisilla ihmisillä on vaikeuksia toimia omien arvojensa mukaan, koske he eivät siedä ajatusta siitä, että joku muu tulee kokemaan pahaa mieltä. Siitä seuraa kuitenkin lopulta pahaa mieltä heille itselleen. Kynnysmattoudeksikin tätä kai kutsutaan.

Koska minun tapani ajatella on ominaista nimenomaan ns. järki-ihmiselle (Byers-Briggsin typologiassa Thinking), aloin miettiä, onko järki-ihmisen ylipäätään mahdollista saada tässä testissä korkeita pisteitä. Toisin sanoen edellyttääkö empaattisuus aina Feeling-tyyppistä persoonallisuutta, jossa niin omille kuin muidenkin tunteille annetaan suuri merkitys. -ap

[/quote]

Mutta kun ei se ole aina arvokysymys. Ei kaikki arvota korkealla oikeutta tehdä aina niin kuin itseä huvittaa. Ei voida siis olettaa, että he toimivat arvojensa vastaisesti, vaikka muuttaisivatkin suunnitelmiaan jonkun tunteita säästääkseen. Monille se toisten huomioonottaminen on yksi tärkeimmistä arvoista, ja on aika vähättelevää yleistää heidät kaikki kynnysmatoiksi. Tietysti ääripäässä ovat nämä, jotka rikkovat jopa lakia toisen ihmisen puolesta, mutta silloin on jo kyse persoonallisuushäiriöstä, siinä missä toisessa ääripäässä on sosiopatia.

Enkä usko, että tuo Thinking-Feeling jako on niin yksiselitteinen. Olen tehnyt erinäisiä persoonallisuustestejä vuosien mittaan, ja olen saanut kumpaakin kirjainta. En muista mikä litania oli viimeksi, kun kokeilin.

62. Osaan pitää puoleni, teen haastavaa ihmissuhdetyötä johon sisältyy myös viranhaltijan päätösten tekoa.

49/80, varmaan oikein, koska vastasin täysin rehellisesti. Olen empaattinen, mutta en "yli" enkä koskaan yritä näytellä super-empaattista itselleni tai toisille... 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:18"]

Eroja syntyy siinä, mitä merkityksiä ihmiset tunteille antavat. Ns. tunneihmisten mielestä tunteet ovat todellisia ja tärkeitä. niitä kannattaa "kuunnella" ja ne ovat hyvä keino ohjata päätöksentekoa. Järki-ihmisten mielestä tunteet ovat mielen tuotteita eivätkä sellaisina sen enempää totta kuin valettakaan. Niillä on oma tehtävänsä, mutta niitä ei kannata jäädä liiaksi kiinni märehtimään, koska parhaat päätökset syntyvät järki-ihmisen mielestä arvojen, periaatteiden ja tosiasioiden avulla.

 -ap[/quote]

Kuulostaa hieman kummalliselta käsitys, etteivät tunteet olisi totta. Lainaan vielä Markku Ojasen tekstiä:

"Ihmisen hyvä ei suinkaan ilman muuta tule järjestä, vaan pikemminkin tunteista. Empatia ja sympatia ovat ihmiselle ominaisia välittömiä tunnereaktioita, joista altruismi saa käytevoimaa. Altruistiset teot ovat usein hyvin spontaaneja ja omien etujen vastaisia."

Altruismin - eli ensisijaisesti muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi - vastakohta on egoismi.

[/quote]

Ojanen taitaa muutenkin olla melkoisen kujalla todellisuudesta. Tunteethan eivät ole "totta" kenellekään muulle, kuin kokijalleen, edellyttäen että mikään totuus ylipäätään on yleisesti määriteltävissä. Se, mitä kukin pitää totena vaihtelee ajan, paikan ja kokijan vuorovaikutussuhteessa, eikä tästä voi tehdä juuri minkäänlaisia yleistyksiä, sillä muuttujia on yksinkertaisesti liikaa. Tietyillä lauseilla voi silti olla totuusarvoa. Otetaan esimerkki:

"Hyvinkäällä sataa". Tällä lauseella on totuusarvoa jos ja vain jos Hyvinkäällä lausumahetkellä todettavasti sataa. Muussa tapauksessa lause on epätosi.

Altruismia ei muuten ole olemassakaan, poikkeuksena lähinnä itsemurha, jonka voi hyvinkin nähdä altruistisena tekona. Josko vaikka taas esimerkki yleisesti altruistisena pidettävästä teosta, joka ei ole altruistinen:

Lahjan antaminen toiselle on läpeensä egoistinen teko. Tämä siksi, että lahjan antaja saa itselleen hyvän mielen antamalla toiselle jotain, mitä tämä oletettavasti haluaa. Jos lahjan antaja ei saisi itselleen hyvää mieltä näin tekemällä, lahja jäisi kokonaan antamatta. Kiristämällä saatu lahja taas ei ole lahja määritelmällisesti ollenkaan.

Testissä sain tulokseksi 51/80. Tulos on sikäli harhaanjohtava, että itse koen olevani kyyninen ja katkera johtuen menneistä elämänkokemuksistani ihmisten parissa. Lisäksi tämänkaltaiset nettitestit yksikertaistavat monimutkaisia asioita täysin aiheetta, kysymyksenasetteluja tulisikin korjata rankalla kädellä yksiselitteisemmiksi jos näistä jotain johtopäätöksiä haluaa vetää.. ja johtopäätöshän oli se piste ajassa ja tilassa, jossa sinä väsyit ajattelemaan. Kaikkea sitä. Ajatella.

69/80. Osasin odottaa kyllä, joskus tuntuu, että olen liiankin empaattinen ja oikeudentuntoinen. Saatan uppoutua miettimään vääryyksiä maailmalla pitkiksi ajoiksi ja tuntea huonoa omatuntoa, kun itse saan elää niin hyvää elämää.

38/80. Tää on aika osuva, koska en ole mielestäni aina sosiaalisesti erityisen älykäs ja monesti toimin ennen kuin ajattelen. Tällaisissa tilanteissa saatan huomata turhan myöhään, että eipä ollut taas kovin fiksusti sanottu ja tulikohan tolle paha mieli. Töksähtelyjäni korjaan sen minkä voin, sillä enhän piruuttani tai pahuuttani halua pahoittaa kenenkään mieltä. Empatia ei ole koskaan ollut mulle erityisen voimakas tunne tai kokemus. En suhtaudu muihin ihmisiin, heidän ongelmiinsa ja tunteisiinsa välinpitämättömästi, mutta ne eivät toisaalta ole mulle erittäin merkityksellisiä eivätkä herätä mussa voimakkaita reaktioita.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:26"]

Onko tuossa testissä esimerkiksi paremmat pisteet sillä joka pitää eläimiä ja ihmisiä samanarvoisina vai sillä joka tietysti pitää ihmisiä parempana? Jos huomaa kutsuilla helposti että jollakin on hankala olo, miten se vaikuttaa pisteisiin jos ei tee asialle mitään. Ulkokultaista soopaa koko testi.

[/quote]

Testissä on 40 merkitsevää kysymystä ja 20 täytekysymystä jotka eivät vaikuta tulokseen, eli kaikissa kysymyksissä ei tosiaan välttämättä ole mieltä.

Tehtiin töissä, 8 hlöä tänään tämä testi. Mä tein eilen ja sain 68, mun hyvä ystävä sai saman. Työpaikalla miehet sai keskimäärin 42-48. Ylipäätään kyynisen oloiset ihmiset saivat matalammat tulokset. Tavallaan testi avasi uutta näkökulmaa työkavereihin.