Lue keskustelun säännöt.
Onko avioliitto merkki vahvemmasta sitoumuksesta kuin avoliitto?
09.12.2014 |
Mikä on palstalaisten näkemys: pidättekö avioliittoa merkkinä siitä, että pari on sitoutuneempi toisiinsa kuin vaikkapa pitkään yhdessä asunut avopari? Luoko parisuhteen virallistaminen sen lopullisen sinetin?
Kyseleepi avovaimo...
Kommentit (144)
Avioliitossa ja avoliitossa on se ero, että avioliitossa halutaan toinen perijäksi, ollaan tehty jossain päätös että mennään naimisiin. Avoliittoon voi vaan päätyä. Esim mä päädyin asumaan mun ekan poikaystävän luo, virallisesti asuin vielä vanhempieni luona, mutta yhtäkkiä mulla olikin avain ja hitaasti tavaramäärä myös lisääntyi, ja jossain vaiheessa postikin alkoi kulkea sinne ja ilmoitin maistraatillekin. Jos joku olisi tuolloin kysynyt, että jos kuolen niin kenelle haluaisin antaa omaisuuteni, olisin varmaan vastannut etten tiedä, tai että vaikka rakkaalle pikkuveljelleni. Tuskin olisin poikaystävää maininnut, en silloin tainnut edes itse hahmottaa että jos asun poikaystävän kanssa hän on avomieheni.
Veikkaan, että näitä tapauksia on paljon, että muutetaan yhteen sen isompia miettimättä. Avioliitossa on edes joskus asiaa mietitty. Kummastakin erotaan, mut veikkaan että avoliitosta useammin kuin avioliitosta. Siksi sanoisin, että avioliitossa on enemmän henkisesti sitouduttu toiseen. Osa ihmisistä myös avoliiton haluaa muuttaa avioliitoksi, kun on ensin 'varmistunut' että rakastaa ja haluaa rakastaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terkut täältä avoliitosta, 22 vuotta tuli täyteen tänä vuonna. Esim lesken oikeuksia ajatellen olisi järkevä mennä naimisiin, joten ehkä vielä joskus. Jos joku ei pidä minua sitoutuneena avopuolisooni, niin mitä hän sitten ajattelee niistä, jotka ovat tässä ajassa olleet jo useamminkin naimisissa? Sitoutua ovat halunneet, mutta eipä se sen pitemmälle ole kantanut parillakaan yrittämällä. Sen oikeankin on ehtinyt tavata ja hylätä jo monta kertaa.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 19:22"]
Terkut täältä avoliitosta, 22 vuotta tuli täyteen tänä vuonna. Esim lesken oikeuksia ajatellen olisi järkevä mennä naimisiin, joten ehkä vielä joskus. Jos joku ei pidä minua sitoutuneena avopuolisooni, niin mitä hän sitten ajattelee niistä, jotka ovat tässä ajassa olleet jo useamminkin naimisissa? Sitoutua ovat halunneet, mutta eipä se sen pitemmälle ole kantanut parillakaan yrittämällä. Sen oikeankin on ehtinyt tavata ja hylätä jo monta kertaa.
[/quote] Leskenoikeuksia on liian myohaista ajatella silloin kun on jotain jo tapahtunut. Kuulin eilen 16kk. naimisissa olleesta parista jonka nuori aviomies kuoli sydankohtaukseen istuessaan autossa jota vaimo ajoi. Sairaanhoitajavaimokaan ei voinut tehda mitaan.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 19:22"]
Terkut täältä avoliitosta, 22 vuotta tuli täyteen tänä vuonna. Esim lesken oikeuksia ajatellen olisi järkevä mennä naimisiin, joten ehkä vielä joskus. Jos joku ei pidä minua sitoutuneena avopuolisooni, niin mitä hän sitten ajattelee niistä, jotka ovat tässä ajassa olleet jo useamminkin naimisissa? Sitoutua ovat halunneet, mutta eipä se sen pitemmälle ole kantanut parillakaan yrittämällä. Sen oikeankin on ehtinyt tavata ja hylätä jo monta kertaa.
[/quote] Leskenoikeuksia on liian myohaista ajatella silloin kun on jotain jo tapahtunut. Kuulin eilen 16kk. naimisissa olleesta parista jonka nuori aviomies kuoli sydankohtaukseen istuessaan autossa jota vaimo ajoi. Sairaanhoitajavaimokaan ei voinut tehda mitaan.
[/quote]
Ystäväpariskunta oli vuosia avoliitossa, esikoinen tulossa ja muutto kaukoitään edessä. Mies meni edeltä aloittelemaan työt ja järjestämään asunnon, sairastui siellä ykskaks, diagnoosi aggressiivinen leukemia, kuoli parissa viikossa vähän ennen lapsen syntymää. Perheen elämä meni perusteellisen sekaisin, olisi mennyt toki pelkästään kuolemantapauksen takiakin, mutta nyt tuli lisäksi isyys- ja perimyskysymykset sekä asuinjärjestelyt, kun mies oli ehtinyt myydä asuntonsa.
Toisessa ystäväperheessä äiti sairastui toista lasta odottaessaan munasarjasyöpään, joka huomattiin vasta synnytystapatutkimuksessa. Vuoden taistelun jälkeen kuolema korjasi.
Ei kannata ajatella, että sitten joskus järjestän asiat kuntoon.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:00"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:58"]
Kyllä on. Avioliitto on kyllä jämäkämpi toiseen sitoutuminen ilman muuta. Avioliittoa et voi solmia joka viikko ja avioitua uudelleen. Avoliitto on varmasti sellaisten suosiossa joista jompikumpi tai molemmat haluaa pitää toisen jalan ovenraossa, helpompi lähteä jos löytää paremman, ei muuta kuin reppu selkään ja moro! Oikeastaan avoliitto on kuin avioliiton irvikuva, hassu sana kun ajattelee että joku on viiden vuoden aikana kenties viidessä "avoliitossa" kestää se sitten yön yli, kuukauden tai vuoden. Toki puolustaa paikkaansa epävarmojen ihmisten kohdalla, oikeastaan ovat vapaita vaihtamaan kumppania miten sattuu. Monille miehille sopii varmasti ainakin hyvin.
[/quote]
Ok. Entäs vuosikausia kestäneet avoliitot ja alle vuoden kestäneet avioliitot?
[/quote]
Ei tietenkään voi puhua jokaisesta yksittäisestä liitosta. Tässä on kyse avio- ja avoliitosta yleensä. Jokainen tajuaa että jokainen suhde on erilainen.
[/quote]
Eli sinulla ei siis ole mitään todisteita ja perusteita. Puhut vaan.
[/quote] Lahtisitko avopuolisona ulkomaille asumaan vai tuntisitko olosi turvatummaksi jos lahtisit aviopuolisona?
Suomessa suhtaudutaan avoliittoihin paljon suopeammin kuin monessa muussa maassa. Esim USAaan tyohonlahtijan avopuoliso ei saa viisumia. Avopuolisoksihan voisi kelvata kuka tahansa joka maahan paastyaan lahtisi omille teilleen.
[/quote] Taisi avo"vaimoilla" mennä jauhot suuhun.
[/quote]
Miksi pitää olla noin paskamainen ja toivoa toisille pahaa? Ottaako sulla niin koville, ettei sulla ole ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on suurempi sitoumus. Muutimme äskettäin yhteen suhteellisen lyhyen seurustelun jälkeen. Tämä kokeilu on mielestäni ok, mutta avioliittoa en ihan suin päin lähtisi "kokeilemaan"!
Outo juttu. Olen ollut naimisissa kerran, mies kahdesti, eikä meistä kumpikaan ole mieltänyt asiaa noin. Ei siis olla naimisissa me, eikä aiota mennä. Eiköhän nuo kolme vihkiraamattua taloudessa riitä.... Hauskaa, ettei yksikään ole yhteinen. Avioliitto nyt vaan on olemassa. Itse menin aikanaan naimisiin, koska ajattelin, että tarvis mennä, kun on pitkään asuttu yhdessä. Mies taas on kerran mennyt lapsen takia ja toisen kerran naisen halutessa. Avioliittojen yhteiskesto on miehellä 13 vuotta ja mulla 4 vuotta. Yhteisiä avoliittovuosia nyt takana jo 15.... joten enpä tiedä. Miten avioituminen muuttaisi suhdetta? Olisimmeko me sitten sitoutuneempia? Ei meistä kumpikaan ole kokenut sitoutumistunnetta sen kummemmin aiemminkaan avioituessa. Ihan yhtälailla tässä ollaan sitoutuneita.
Ehkä joku kokee toisella tavalla. Mielestäni avioliitto on menettänyt merkityksensä, koska yhteen muutetaan, ostetaan asuntoa ja tehdään lapsia, jotka kaikki lasken suuremmaksi sitoutumiseksi ja päätökseksi kuin itse avioitumisen. Avioliitto on helpompi purkaa kuin myydä yhteinen asunto tai sopia lapsen huollosta.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:45"]
Avioliiton yksi ansio on se, että kun tehdään päätös mennä naimisiin, tehdään samalla välitilinpäätös suhteesta. Siinä pitää tosissaan miettiä, haluaako olla yhdessä, vai onko vaan jotenkin ajauduttu yhteen ja siinä sitten pysytty. Ei ole sattumaa, että ennen häitä monet parit riitelevät paljon, koska onhan se tavallaan aina vähän ahdistavakin ajatus, että lupaa ja lupaa haluta olla yhdessä toisen kanssa vaikka aina ei menisikään kuten on toivonut. Vastuu liitosta on aika kova kuitenkin, jos sen ottaa tosissaan ja ajattelee, että sen eteen pitää tehdä töitä. Sitoutuminen on aina tietoinen päätös ja tietoinen prosessi, ja tärkeä osa sitä liiton kehittymistä ja kypsymistä. On ihan hyvä, että se tehdään siinä onnellisessa ja helpossa vaiheessa liittoa (jolloin avioitumista suunnitellaan) eikä aleta miettimään sitä vasta silloin, kun eka kriisi on käsillä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas ajattelen, että avioliitto on ilman muuta merkittävämpi sitoutuminen kuin avoliitto lainoineen ja lapsineen, koska asuntolaina yleensä loppuu 12-20 vuodessa ja lapsi kasvaa aikuiseksi 18:ssa vuodessa, mutta toista ihmistä on julkisesti ja vapaaehtoisesti tahtonut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä koko ikänsä.
Kyllä on.
Avioliitto on jurinen sopimus, siinä ollaan yhdessä muutenkin kuin vaan vakaasta tahdosta.
(itse naimaton, avoliiton läpikäynyt)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka yleisestä näkökulmasta tuo voi pitää paikkansa, niin minusta erilaiset sitoutumissopimukset vain korvaavat luottamuksen puutetta. Lapsiperheissä tietenkin asia on vähän eri, kun siinä on lainmukaisia etuja lapsille jne.
Avioliiton solminut on osoittanut, että uskaltaa ja haluaa sitoutua toiseen ihmiseen ja suhteeseen. Avioliitosta ei lähdetä vain ovi kiinni paiskaamalla, vaan edessä on oikeusprosessi.
Avoliitossa elävät eivät uskalla tai halua sitoutua lopullisesti, vaan toinen jalka on koko ajan oven raossa, jos vaikka löytyisi jostain parempi kumppani. Ja jos löytyy, niin se on sitten Heippa vaan, mä meen nyt. Yritä pärjäillä. Tokihan avoparit muuta väittävät, mutta totuus on sitoutumisen pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Siinä on sentään pohdittu yhdessäoloa ja tehty päätös suhteen virallistamisesta. Pakostakin on jouduttu miettimään mitä se avioliitto tarkoittaa, nähty vaivaa vihkimisen järjestämiseksi ja oltu valmiita pitkäaikaiseen lailliseen sitoumukseen. Saattaa avoparikin olla miettinyt ja sitoutunut, mutta avioparit ovat varmasti. Kuinka pitkään se sitoumus kestää, siitä ei avioliittokaan anna takeita.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:39"]
Vaikka yleisestä näkökulmasta tuo voi pitää paikkansa, niin minusta erilaiset sitoutumissopimukset vain korvaavat luottamuksen puutetta. Lapsiperheissä tietenkin asia on vähän eri, kun siinä on lainmukaisia etuja lapsille jne.
[/quote]
Lapsille avioliitto ei tuo etuja, lapset saa ne siinä kun isyys vahvistetaan. Avioliitto nimenomaan tuo puolisoille etuja. Avioitumalla annat ne edut puolisollesi. Esim. avio-oikeuden, oikeuden saada leskeneläkettä, oikeuden asua yhteisessä asunnossa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki avioliitto on vahvempi sitoumus kuin avoliitto. Ei tarvitse kuin kurkistaa lakikirjaa.
Avioliiton yksi ansio on se, että kun tehdään päätös mennä naimisiin, tehdään samalla välitilinpäätös suhteesta. Siinä pitää tosissaan miettiä, haluaako olla yhdessä, vai onko vaan jotenkin ajauduttu yhteen ja siinä sitten pysytty. Ei ole sattumaa, että ennen häitä monet parit riitelevät paljon, koska onhan se tavallaan aina vähän ahdistavakin ajatus, että lupaa ja lupaa haluta olla yhdessä toisen kanssa vaikka aina ei menisikään kuten on toivonut. Vastuu liitosta on aika kova kuitenkin, jos sen ottaa tosissaan ja ajattelee, että sen eteen pitää tehdä töitä. Sitoutuminen on aina tietoinen päätös ja tietoinen prosessi, ja tärkeä osa sitä liiton kehittymistä ja kypsymistä. On ihan hyvä, että se tehdään siinä onnellisessa ja helpossa vaiheessa liittoa (jolloin avioitumista suunnitellaan) eikä aleta miettimään sitä vasta silloin, kun eka kriisi on käsillä.
Meillä se sitoumus oli yhteinen asuntolaina ja lapsi. Eli avoliitossa olemme.
Kyllä. Tein aikaisemmin elämässäni virheen siinä, kun muutin exäni kanssa avoliittoon. Olimme puhuneet siitä, että haluamme tulevaisuudessa naimisiin ja olin hyvin sitoutunut mieheen. Paljastui liian myöhään, että mies halusi vielä miettiä, ei ollut varma halusiko ottaa "seuraavaa askelta".
Jos joskus vielä muutan asumaan jonkun miehen kanssa, se on siinä vaiheessa kun hääkutsut on lähetetty ja minulla on sormus sormessa. Ei ikinä enää pelkkää avoliittoa.
Avoliitto ei valitettavasti ole niin kova sitoumus minun mielestä kuin avioliitto. Avioliitto on niin iso lupaus toiselle että sen etten tekee enemmän töitä.
Itse henkilökohtaisesti otan avoliiton huomattavasti "kevyemmin" kuin avioliiton. Avioliitto merkitsee enemmän vaikka se ei takaakkaan ikuista yhdessäoloa. Ja jos täytyy olla avoliitossa eikä muka "voi" mennä naimisiin niin aina siinä haiskahtaa sellanen "et ole minulle riittävä".
Jos toista rakastaa , ei avioliitolle pitäisi olla mitään estettä. Sitoutumiskammoa ei ole olemassa. Sitoutumiskammo on ihmisellä joka ei ole varma kumppanistaan. Silloin kun olet varma, voit mennä naimisiin ihan hyvin eikä siinä ole mitään ahdistavaa.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:40"]
Avioliiton solminut on osoittanut, että uskaltaa ja haluaa sitoutua toiseen ihmiseen ja suhteeseen. Avioliitosta ei lähdetä vain ovi kiinni paiskaamalla, vaan edessä on oikeusprosessi.
Avoliitossa elävät eivät uskalla tai halua sitoutua lopullisesti, vaan toinen jalka on koko ajan oven raossa, jos vaikka löytyisi jostain parempi kumppani. Ja jos löytyy, niin se on sitten Heippa vaan, mä meen nyt. Yritä pärjäillä. Tokihan avoparit muuta väittävät, mutta totuus on sitoutumisen pelko.
[/quote]
Ai sitoutumisen pelko, juupa juu ;) Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä 13 vuotta. Olemme kokeneet yhdessä kaiken mahdollisen ja tiedämme todella löytänemme sen oikean. Olemme kihloissa ja aiomme mennä heti naimisiin kun voimme. Onko meidän suhteemme vähemmän vakava kuin esimerkiksi erään ystävämme, joka meni vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja erosi (valitettavasti) puolen vuoden jälkeen?
En suoraan sanoen ymmärrä tätä toisten parisuhteiden mollaamista ja aliarvioimista. Jos omassa parisuhteessa on kaikki hyvin, niin siihen ei ole tarvetta.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:00"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:58"]
Kyllä on. Avioliitto on kyllä jämäkämpi toiseen sitoutuminen ilman muuta. Avioliittoa et voi solmia joka viikko ja avioitua uudelleen. Avoliitto on varmasti sellaisten suosiossa joista jompikumpi tai molemmat haluaa pitää toisen jalan ovenraossa, helpompi lähteä jos löytää paremman, ei muuta kuin reppu selkään ja moro! Oikeastaan avoliitto on kuin avioliiton irvikuva, hassu sana kun ajattelee että joku on viiden vuoden aikana kenties viidessä "avoliitossa" kestää se sitten yön yli, kuukauden tai vuoden. Toki puolustaa paikkaansa epävarmojen ihmisten kohdalla, oikeastaan ovat vapaita vaihtamaan kumppania miten sattuu. Monille miehille sopii varmasti ainakin hyvin.
[/quote]
Ok. Entäs vuosikausia kestäneet avoliitot ja alle vuoden kestäneet avioliitot?
[/quote]
Ei tietenkään voi puhua jokaisesta yksittäisestä liitosta. Tässä on kyse avio- ja avoliitosta yleensä. Jokainen tajuaa että jokainen suhde on erilainen.
[/quote]
Eli sinulla ei siis ole mitään todisteita ja perusteita. Puhut vaan.
[/quote] Lahtisitko avopuolisona ulkomaille asumaan vai tuntisitko olosi turvatummaksi jos lahtisit aviopuolisona?
Suomessa suhtaudutaan avoliittoihin paljon suopeammin kuin monessa muussa maassa. Esim USAaan tyohonlahtijan avopuoliso ei saa viisumia. Avopuolisoksihan voisi kelvata kuka tahansa joka maahan paastyaan lahtisi omille teilleen.
[/quote] Taisi avo"vaimoilla" mennä jauhot suuhun.