Onko avioliitto merkki vahvemmasta sitoumuksesta kuin avoliitto?

Kyllä rehellisesti sanottuna pidän avioliitossa olevaa paria sitoutuneempana kuin avoliitossa elävää.
Itse en suostuisi loppuelämää avoliitossa olemaan, eihän se takaa mitään turvaa.

Ap, haluaisitko naimisiin, entä mikä on miehesi kanta?

En osaa sanoa, riippuu täysin niistä kahdesta jotka siinä suhteessa on. Heidän arvoistaan ja siitä miten vakavasti suhtautuvat parisuhteeseensa.Pelkkä sormus ei tee puolisoiden sitoutumisesta vahvempaa, siihen pitää olla myös halua. Aivan lähipiiristä löytyy useampi pariskunta joiden pitkä seurustelu tai avoliitto on kaatunut aika pian sen jälkeen kun on menty naimisiin, pahimmillaan papin aamenen jälkeen on eropaperit jätetty puolen vuoden päästä. Olisiko liitto kestänyt ilman sormuksia jotka oli vaihdettu lähinnä sen takia että "kun on oltu näin kauan yhdessä PITÄÄ mennä naimisiin"? Ehkä. Mikäli mies/nainen on jo avoliitossa epävarma ja haluaa enemmän vapauksia, naimisiin meno ei ainakaan paranna asiaa vaan voi tehdä tilanteen vielä ahdistavammaksi.

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 18 vuotta, joista 15 ollaan asuttu saman katon alla, 10 vuotta yhteisessä omistusasunnossa. Etenkin tuo yhteisen asunnon ostaminen oli sellainen päätös, jota edelsi pohdinta suhteen tilasta ja tulevaisuudesta. Kun molemmat olimme vakaasti sitä mieltä, että yhdessä halutaan olla niin pitkälle tulevaisuuteen kuin horisontti näyttää, uskalsimme pistää nimemme lainapaperiin. Minun on vaikea nähdä, miten avioliittopaperin allekirjoittaminen olisi yhtään sen sitovampi sopimus.

Joskus suoraan sanottuna v*tuttaa se, että suhteemme sitoutumisastetta kyseenalaistetaan. Etenkin, kun moni arvostelijoista on ollut yhdessä alle puolet siitä ajasta, mitä me!

t. ap

toisaalta avoliitossahan puolisot päättävät käytännössä joka päivä että haluavat olla yhdessä, vaikka mikään ei siihen pakota. Liian moni aviopari on yhä yhdessä vain, koska eroaminen on työlästä... Toki jos rakastamani mies joskus kosii minua niin suostun, mutta en pety, vaikka jäisi 'vain' avoliitoksi.

Ei ole, vaikka kuinka juridisesti on eri asia niin ei se minun ja miehen sitoutumiseen vaikuta. Yhtälailla eron voi ottaa myös avioliitossa. Lapset ovat merkki vahvemmasta sitoutumisesta, vaikka ero tulisi niin jotain yhteyttä on pakko pitää aina.

T: 15 vuotta naimisissa.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:40"]Avioliiton solminut on osoittanut, että uskaltaa ja haluaa sitoutua toiseen ihmiseen ja suhteeseen. Avioliitosta ei lähdetä vain ovi kiinni paiskaamalla, vaan edessä on oikeusprosessi.

Avoliitossa elävät eivät uskalla tai halua sitoutua lopullisesti, vaan toinen jalka on koko ajan oven raossa, jos vaikka löytyisi jostain parempi kumppani. Ja jos löytyy, niin se on sitten Heippa vaan, mä meen nyt. Yritä pärjäillä. Tokihan avoparit muuta väittävät, mutta totuus on sitoutumisen pelko.
[/quote]

Kohta 18 vuotta jalka ollut oven välissä ja odottanut sitä parempaa...jep jep. Yhteinen lapsi ja asuntolaina, joten ei tästä ihan vaan "helppo, mä meen nyt" lähdetä.

Miksiköhän 1-2 vuotta naimisissa olleet eroaa??

Olen samoilla linjoilla. Toki aina sitoutuminen on korvien välistä kiinni - eli vaikka joku olisi vain avoliitossa, niin  ei siti harkitse lähtemistä ja tietää rakastavansa - niin silti kysymys kuuluu, että miksi ei sitten halua naimisiin? Mikä estää? Jokin siellä korvien välissä.

Eiköhän tuo riipu pariskunnasta.

Voi olla tai voi olla olematta.

Omasta mielestäni naimisiin meno on enemmänkin tapa kuin mitään muuta.

T: 8 vuotta parisuhteessa eikä kiire naimisiin

Musta on hassua, että nykyisin ei haluta mennä naimisiin. Me olemme mieheni kanssa tuttavapiirimme harvinaisia avioituneita, muut kolmekymppiset parit ovat vuosia eläneet avoliitoissaan, on yhteiset lainat ja ehkä lapsiakin. Mutta miksi ei mennö naimisiin? Itsellenl avioituminen toi ainakin turvaa jo ihan juridisessa mielessä. Nyt olemme mieheni kanssa virallinen yksikkö.

Ei sillä nykyään niin väliä, kun eron saa niin helposti.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:39"]

Vaikka yleisestä näkökulmasta tuo voi pitää paikkansa, niin minusta erilaiset sitoutumissopimukset vain korvaavat luottamuksen puutetta. Lapsiperheissä tietenkin asia on vähän eri, kun siinä on lainmukaisia etuja lapsille jne.

[/quote]

Et ole sitten koskaan kuullut leskistä?

Avoliitossahan ei ole mitään sopimusta, asutaan vain samassa osoitteessa, ei mitään muuta. Avioliitossa on nyt kuitenkin sovittu jostain, eli se on selvästi vahvempi liitto.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:01"]Ei ole, vaikka kuinka juridisesti on eri asia niin ei se minun ja miehen sitoutumiseen vaikuta. Yhtälailla eron voi ottaa myös avioliitossa. Lapset ovat merkki vahvemmasta sitoutumisesta, vaikka ero tulisi niin jotain yhteyttä on pakko pitää aina.

T: 15 vuotta naimisissa.
[/quote]
Mutta ette ole valmiit antamaan toiselle acioliiton tuomia taloudellisia etuja?

Mun mielestä juuri siksi avioliitto on vakavampi asia. On valmis avioliiton päättyessä (eroon tai kuolemaan) ositukseen, leskeneläkkeeseen, omaisuuden hallintaoikeuksiin ym. joissa mahdollisesti joutuu antamaan omastaan ja puolison elämä on taloudellisesti vakaampaa.

Todella rumaa arvostella muita (esim. nrot 4 ja 11). Mistä he muka totuuden muiden parisuhteista tietävät?!

En pidä avioliittoa merkkinä vahvemmasta sitoutumisesta kuin avoliittoa. Nykyään, jolloin eroaminen ei kanna mitään erityistä sosiaalista stigmaa, sitoutumisen laatu on yksilöstä kiinni. (Olen itse naimisissa. Yhdessä olemme olleet 8 vuotta, yhteen muutimme 4 kk seurustelun jälkeen, talon ostimme n. 1,5 vuoden seurustelun jälkeen, naimisiin menimme 3 vuoden seurustelun jälkeen ja 1. lapsi syntyi vuoden kuluttua naimisiinmenosta.)

Ei tuo siltä vaikuta. Seuranhakupalstalla olevaan ilmoitukseeni tuli vastauksia sadoilta miehiltä, ja noin 80 prosenttia heistä kertoi olevansa naimisissa.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:01"]Ei ole, vaikka kuinka juridisesti on eri asia niin ei se minun ja miehen sitoutumiseen vaikuta. Yhtälailla eron voi ottaa myös avioliitossa. Lapset ovat merkki vahvemmasta sitoutumisesta, vaikka ero tulisi niin jotain yhteyttä on pakko pitää aina.

T: 15 vuotta naimisissa. [/quote] Mutta ette ole valmiit antamaan toiselle acioliiton tuomia taloudellisia etuja? Mun mielestä juuri siksi avioliitto on vakavampi asia. On valmis avioliiton päättyessä (eroon tai kuolemaan) ositukseen, leskeneläkkeeseen, omaisuuden hallintaoikeuksiin ym. joissa mahdollisesti joutuu antamaan omastaan ja puolison elämä on taloudellisesti vakaampaa.

[/quote]

Mites sellaiset avioparit, joilla on avioehto? Sopimus, että eron sattuessa kohdalle molemmat pitävät omat rahansa?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:40"]Avioliiton solminut on osoittanut, että uskaltaa ja haluaa sitoutua toiseen ihmiseen ja suhteeseen. Avioliitosta ei lähdetä vain ovi kiinni paiskaamalla, vaan edessä on oikeusprosessi. Avoliitossa elävät eivät uskalla tai halua sitoutua lopullisesti, vaan toinen jalka on koko ajan oven raossa, jos vaikka löytyisi jostain parempi kumppani. Ja jos löytyy, niin se on sitten Heippa vaan, mä meen nyt. Yritä pärjäillä. Tokihan avoparit muuta väittävät, mutta totuus on sitoutumisen pelko. [/quote] Kohta 18 vuotta jalka ollut oven välissä ja odottanut sitä parempaa...jep jep. Yhteinen lapsi ja asuntolaina, joten ei tästä ihan vaan "helppo, mä meen nyt" lähdetä. Miksiköhän 1-2 vuotta naimisissa olleet eroaa??

[/quote]

Jos ukkosi ilmoittaa tänään että ei tule töistä kotiin, vaan muuttaa toisen naisen luokse, niin se oli sitten siinä. Avioliitossa olisi sentään vielä ositus edessä ja pistettäisiin omaisuus puoliksi.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:40"]Avioliiton solminut on osoittanut, että uskaltaa ja haluaa sitoutua toiseen ihmiseen ja suhteeseen. Avioliitosta ei lähdetä vain ovi kiinni paiskaamalla, vaan edessä on oikeusprosessi. Avoliitossa elävät eivät uskalla tai halua sitoutua lopullisesti, vaan toinen jalka on koko ajan oven raossa, jos vaikka löytyisi jostain parempi kumppani. Ja jos löytyy, niin se on sitten Heippa vaan, mä meen nyt. Yritä pärjäillä. Tokihan avoparit muuta väittävät, mutta totuus on sitoutumisen pelko. [/quote] Kohta 18 vuotta jalka ollut oven välissä ja odottanut sitä parempaa...jep jep. Yhteinen lapsi ja asuntolaina, joten ei tästä ihan vaan "helppo, mä meen nyt" lähdetä. Miksiköhän 1-2 vuotta naimisissa olleet eroaa??

[/quote]

Jos ukkosi ilmoittaa tänään että ei tule töistä kotiin, vaan muuttaa toisen naisen luokse, niin se oli sitten siinä. Avioliitossa olisi sentään vielä ositus edessä ja pistettäisiin omaisuus puoliksi.

[/quote]

Paitsi jos avioparilla on avioehto...

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:01"]Ei ole, vaikka kuinka juridisesti on eri asia niin ei se minun ja miehen sitoutumiseen vaikuta. Yhtälailla eron voi ottaa myös avioliitossa. Lapset ovat merkki vahvemmasta sitoutumisesta, vaikka ero tulisi niin jotain yhteyttä on pakko pitää aina.

T: 15 vuotta naimisissa. [/quote] Mutta ette ole valmiit antamaan toiselle acioliiton tuomia taloudellisia etuja? Mun mielestä juuri siksi avioliitto on vakavampi asia. On valmis avioliiton päättyessä (eroon tai kuolemaan) ositukseen, leskeneläkkeeseen, omaisuuden hallintaoikeuksiin ym. joissa mahdollisesti joutuu antamaan omastaan ja puolison elämä on taloudellisesti vakaampaa.

[/quote]

Mites sellaiset avioparit, joilla on avioehto? Sopimus, että eron sattuessa kohdalle molemmat pitävät omat rahansa?

[/quote]

Se onkin minun mielestä aika päätöntä. Olisi sama pysyä avoliitossa. Toki jos avioehto koskee vain eroa, eikä kuolemantapausta, niin onhan siitä leskelle sentään turvaa.