Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisessa ketjussa haukuttiin epärehelliseksi ihminen, joka on tyytymissuhteessa? Vaikka sitähän neuvotaan tekemään
11.10.2021 |
Aina neuvotaan, että laske rimaa, älä ole nirso, unelmien kumppania ei ole olemassakaan, tavallinen arki riittää, ja huuman sijaan pitää ajatella järjellä, kuka on sopiva. Miksi sitten kuitenkin haukutaan ihminen, joka on tällaisessa suhteessa? Miten ihanteena voi samaan aikaan olla tyytyminen ja rakastumiseen perustuva suhde?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.
Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.
Parisuhdeterapeutteja kannattaa kuunnella, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Esimerkiksi järjestetyt avioliitot ovat hyvinkin onnellisia (järjestetyt, ei pakotetut), ilman alkuhuumaa.
Miten tätä onnellisuutta on mitattu? Nämä ovat vähän hankalia argumentteja, koska eri kulttuureissa parisuhteen merkitys on täysin eri, ja niiltä saatetaan jopa hakea täysin eri asioita. Näin ollen ne täyttävät tarkoituksensa eri tavoin eri kulttuureissa. Jossain voi riittää, että mies ei pahoinpitele eikä miehen sukulaiset kiusaa, ja että saa avioliiton kautta taloudellisen turvan ja lapsia - jos tämä toteutuu, on henkilö onnellinen. Suomessa taas väkivallattomuus on lähtöoletus, ja parisuhteelta haetaan muutenkin henkilökohtaisempaa ja syvempää yhteyttä toiseen, toimivaa yhteiseloa, seksuaalistakin yhteensopivuutta, jne.
Toinen juttu on se, että järjestetyistä avioliitoista tehtävien onnellisuustutkimusten ulkopuolelle jäävät todennäköisesti juuri ne suhteet ja henkilöt, jotka eivät ole tyytyväisiä. Heillä tuskin on usein edes mahdollisuutta kertoa rehellisesti, että eivät ole onnellisia, ja toisaalta heillä ei välttämättä ole edes käsitteistöä asian pohtimiseen. Kaikissa kulttuureissa ei edes rohkaista ihmisiä miettimään, mitä he suhteelta toivovat, tai onko kumppani sellainen, jonka kanssa on hyvä olla.
Minä myönnän etten muista tarkkaan tutkimuksia. Mutta ystävissä on onnellisia järjestetyn avioliiton ihmisiä, läheisellä henkisellä yhteydellä ja kaikinpuolin länsimaisen mittarin mukaan onnellisella suhteella. Seksuaalisuuden suhteen seksin odottaminen avioliittoon voi olla jopa positiivinen asia suhteen seksuaalisen puolen kannalta. Sinulla on hieman kapea käsitys järjestetyistä avioliitoista, ihan samanlaisia ihmisiä niissäkin on. Mutta totta on se, etteivät ne välttämättä toimisi Suomessa kasvaneelle suomalaiselle. Ei luultavasti toimisi minullekaan.
Tuota seksiosuutta en muuten usko. Uskon, että siinäkin on tilastoharha. Esim. Suomessa kristityt, joiden mielestä esiaviollinen seksi on syntiä, eivät ikinä myöntäisi, jos seksin osalta sitten ongelmia olisikin, koska heidän täytyy saada oma agenda vaikuttamaan parhaalta mahdolliselta. Toisaalta kaikki eivät välttämättä edes tajua, jos seksi ei ihan toimikaan - kun vertailukohtia ei ole. Itselleen on myös mahdollista valehdella. Ja toisaalta yhteisöissä, joissa ihmisen seksuaalisuutta kontrolloidaan noin, esiintyy myös paljon ahdistunutta suhtautumista koko asiaan, jolloiin henkilö ei välttämättä ole parhaimmillaan sen miettimiseen, onko seksielämä oikeasti hyvää, eikä tällöin välttämättä pääse löytämään edes omaa seksuaalisuuttaan kunnolla, vaan seksiä harrastetaan jotenkin tavan vuoksi sen kummemmin omaan itseen tutustumatta.
Eli asiaa on turha perustella sinulle tieteellisen tutkimuksen avulla, koska joka tapauksessa aiot pysyä nykyisissä uskomuksissasi niitä haastamatta?
Oletko itse ollut tällaisen liikkeen jäsen? Minä olen ja tiedän, että joissain niissä on sitä ahdasmielistä, alistettua ja ahdistunutta porukkaa, mutta toisaalta on myös positiivista ja elämäniloista porukkaa, jolle seksi ei ole mikään mörkö ja ovat sen suhteen avoimia ja iloisia. Jokainen kristillinen kirkko ei ole mikään ahdistava kultti. Sanon tämän ihmisenä, joka on jättänyt ahdistavan kultin osaltaan taakseen ja ihan oikeasti tiedän mistä puhun. Tämä moderni seksualisointi ja seksin tyrkyttäminen joka paikassa tekee myös suurta hallaa, ainoastaan eri tavalla. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Tieteellinen tutkimus aiheesta kyllä kiinnostaa.
Tässä yksi random blogiteksti, jossa linkki missä on aiheesta enemmän https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-science-love/201208/arrange…
Tämä on toki vain yksi sattumanvarainen tapaus. Jos haluaa lisää tutkimuksia niin googlesta löytyy! Kerro jos löydät jotain kiintoisaa, olen toki itsekin valmis muuttamaan näkemyksiäni. Näin inhimillisesti perustan sen omiin kokemuksiini, mutta otanta on aika pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.
Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.
Parisuhdeterapeutteja kannattaa kuunnella, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Esimerkiksi järjestetyt avioliitot ovat hyvinkin onnellisia (järjestetyt, ei pakotetut), ilman alkuhuumaa.
Miten tätä onnellisuutta on mitattu? Nämä ovat vähän hankalia argumentteja, koska eri kulttuureissa parisuhteen merkitys on täysin eri, ja niiltä saatetaan jopa hakea täysin eri asioita. Näin ollen ne täyttävät tarkoituksensa eri tavoin eri kulttuureissa. Jossain voi riittää, että mies ei pahoinpitele eikä miehen sukulaiset kiusaa, ja että saa avioliiton kautta taloudellisen turvan ja lapsia - jos tämä toteutuu, on henkilö onnellinen. Suomessa taas väkivallattomuus on lähtöoletus, ja parisuhteelta haetaan muutenkin henkilökohtaisempaa ja syvempää yhteyttä toiseen, toimivaa yhteiseloa, seksuaalistakin yhteensopivuutta, jne.
Toinen juttu on se, että järjestetyistä avioliitoista tehtävien onnellisuustutkimusten ulkopuolelle jäävät todennäköisesti juuri ne suhteet ja henkilöt, jotka eivät ole tyytyväisiä. Heillä tuskin on usein edes mahdollisuutta kertoa rehellisesti, että eivät ole onnellisia, ja toisaalta heillä ei välttämättä ole edes käsitteistöä asian pohtimiseen. Kaikissa kulttuureissa ei edes rohkaista ihmisiä miettimään, mitä he suhteelta toivovat, tai onko kumppani sellainen, jonka kanssa on hyvä olla.
Minä myönnän etten muista tarkkaan tutkimuksia. Mutta ystävissä on onnellisia järjestetyn avioliiton ihmisiä, läheisellä henkisellä yhteydellä ja kaikinpuolin länsimaisen mittarin mukaan onnellisella suhteella. Seksuaalisuuden suhteen seksin odottaminen avioliittoon voi olla jopa positiivinen asia suhteen seksuaalisen puolen kannalta. Sinulla on hieman kapea käsitys järjestetyistä avioliitoista, ihan samanlaisia ihmisiä niissäkin on. Mutta totta on se, etteivät ne välttämättä toimisi Suomessa kasvaneelle suomalaiselle. Ei luultavasti toimisi minullekaan.
Tuota seksiosuutta en muuten usko. Uskon, että siinäkin on tilastoharha. Esim. Suomessa kristityt, joiden mielestä esiaviollinen seksi on syntiä, eivät ikinä myöntäisi, jos seksin osalta sitten ongelmia olisikin, koska heidän täytyy saada oma agenda vaikuttamaan parhaalta mahdolliselta. Toisaalta kaikki eivät välttämättä edes tajua, jos seksi ei ihan toimikaan - kun vertailukohtia ei ole. Itselleen on myös mahdollista valehdella. Ja toisaalta yhteisöissä, joissa ihmisen seksuaalisuutta kontrolloidaan noin, esiintyy myös paljon ahdistunutta suhtautumista koko asiaan, jolloiin henkilö ei välttämättä ole parhaimmillaan sen miettimiseen, onko seksielämä oikeasti hyvää, eikä tällöin välttämättä pääse löytämään edes omaa seksuaalisuuttaan kunnolla, vaan seksiä harrastetaan jotenkin tavan vuoksi sen kummemmin omaan itseen tutustumatta.
Eli asiaa on turha perustella sinulle tieteellisen tutkimuksen avulla, koska joka tapauksessa aiot pysyä nykyisissä uskomuksissasi niitä haastamatta?
Oletko itse ollut tällaisen liikkeen jäsen? Minä olen ja tiedän, että joissain niissä on sitä ahdasmielistä, alistettua ja ahdistunutta porukkaa, mutta toisaalta on myös positiivista ja elämäniloista porukkaa, jolle seksi ei ole mikään mörkö ja ovat sen suhteen avoimia ja iloisia. Jokainen kristillinen kirkko ei ole mikään ahdistava kultti. Sanon tämän ihmisenä, joka on jättänyt ahdistavan kultin osaltaan taakseen ja ihan oikeasti tiedän mistä puhun. Tämä moderni seksualisointi ja seksin tyrkyttäminen joka paikassa tekee myös suurta hallaa, ainoastaan eri tavalla. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Tieteellinen tutkimus aiheesta kyllä kiinnostaa.
Tässä yksi random blogiteksti, jossa linkki missä on aiheesta enemmän https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-science-love/201208/arrange…
Tämä on toki vain yksi sattumanvarainen tapaus. Jos haluaa lisää tutkimuksia niin googlesta löytyy! Kerro jos löydät jotain kiintoisaa, olen toki itsekin valmis muuttamaan näkemyksiäni. Näin inhimillisesti perustan sen omiin kokemuksiini, mutta otanta on aika pieni.
Siis tutkimukseen löytyy linkki
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa naisista on tuollaisissa liitoissa.
Valtaosa (palsta-) miehistä luulee, että heidän vaimonsa ovat heihin rakastuneita.
Kuulisittepa, mitä vaimot kertovat teistä. :D
Useimmat miehet tietää mitä naiset miehistä ajattelee, nalkutus paljastaa.
se on ihan sama mihin tyydyt. ei se muille kuulu oli se mies tai nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, en ole lukenut sellaista ketjua.
Mutta se on täysin totta, että unelmien kumppania ei ole olemassakaan. Jos oikeasti etsii täydellistä kumppania, päätyy hyppimään suhteesta toiseen uudestaan ja uudestaan. Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja hyvässäkin parisuhteessa kumppanin tietyt tavat alkavat ärsyttämään jne
Vierailija kirjoitti:
Se, että ymmärtää ettei sitä unelmien täyskymppi puolisoa ole oikeasti olemassa, vaan että kyseessä on ihmisiä kaikkine vikoineen, ei ole mitenkään tyytymistä.
Se taas on, jos on parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei millään tavalla sytytä, ei koe mitään muuta kuin kaveruutta, jos sitäkään, mutta pysyy suhteessa "kun ei muutakaan nyt ole". Se on tyytymistä.
Ja se on väärin sitä kumppania kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa naisista on tuollaisissa liitoissa.
Valtaosa (palsta-) miehistä luulee, että heidän vaimonsa ovat heihin rakastuneita.
Kuulisittepa, mitä vaimot kertovat teistä. :D
Useimmat miehet tietää mitä naiset miehistä ajattelee, nalkutus paljastaa.
Jos osallistuisi kotitöihin eikä vain istuisi raapimassa persettä sohvalla, tarvetta "nalkutukselle" ei olisi.
En ole koskaan tyytynyt. En muutenkaan tee valintoja sen perusteella, mitä vauvapalstalla tai missään muuallakaan ohjeistetaan. Pyrin kuuntelemaan sydäntäni. Kriteerini oli viisas mies, ja sellaisen sain. Ei hän täydellinen ole. Suhteessamme on ollut vaikeitakin vaiheita, mutta niistä on päästy yli, koska ei ole alunperinkään tyydytty mihinkään sellaiseen kädenlämpöiseen kumppaniin. 15 vuoden jälkeen kipinä on tallessa. On paskapuhetta, että kaikki suhteet aina laimenevat lopulta. Laimea vaihe voi toki olla, mutta sitten se kipinä syttyy taas.
Älä taas itke.