Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisessa ketjussa haukuttiin epärehelliseksi ihminen, joka on tyytymissuhteessa? Vaikka sitähän neuvotaan tekemään
11.10.2021 |
Aina neuvotaan, että laske rimaa, älä ole nirso, unelmien kumppania ei ole olemassakaan, tavallinen arki riittää, ja huuman sijaan pitää ajatella järjellä, kuka on sopiva. Miksi sitten kuitenkin haukutaan ihminen, joka on tällaisessa suhteessa? Miten ihanteena voi samaan aikaan olla tyytyminen ja rakastumiseen perustuva suhde?
Kommentit (90)
Ulkonäkö on kaikkein huonoin kriteeri parisuhteelle. Toki toisen pitää olla viehättävä omissa silmissä, mutta ihastuminen ja rakastuminen yleensä hoitaa tämän osuuden. Jos ei synny ihastumista ja lopulta rakastumista toiseen tutustuessa, niin sitten ei tosiaankaan kannata tyytyä. Ei kukaan kehota tyytymään huonoon suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun saatiin uusi tyytymisketju. Tämä on se ikuisuuskysymys että miten voi tavismies pariutua kun sen tasoista naista johon voisi ihastua ei ole mahdollista saada.
Esim itse viehätyn hoikan urheilullisista näteistä naapurintytöistä mutta minusta kiinnostuu pullukat naiset jotka eivät harrasta liikuntaa..
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun saatiin uusi tyytymisketju. Tämä on se ikuisuuskysymys että miten voi tavismies pariutua kun sen tasoista naista johon voisi ihastua ei ole mahdollista saada.
Esim itse viehätyn hoikan urheilullisista näteistä naapurintytöistä mutta minusta kiinnostuu pullukat naiset jotka eivät harrasta liikuntaa..
Tällaisissa tilanteissa kannattaa yrittää tarkastella itseään ihan realistisesti ja miettiä, mitä asioita itsessään voisi parantaa. Ja sitten tehdä niitä asioita joita se vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Ehdoton EI tyytymiselle!
Yksinkin on hyvä olla. Miksi ihmeessä olla väkipakolla suhteessa ihmisen kanssa, jota ei rakasta?
En ymmärrä näitä ”laske rimaa” -puheita ollenkaan. Yleensä se rima on jo valmiiksi ihmisillä aivan liian alhaalla. Tyydytään aivan kamaliin suhteisiin ja voidaan huonosti.Riippuu minkälainen rima.
Naisilla tyypillistä on se että ulkonäön suhteen ei tyydytä eli valikoidaan se kaikista pisin ja komeanaamaisin mies.
Mutta luonteen suhteen naisilla on alhainen rima eli hyväksytään miehellä todella kusipäinen luonne jos pinnalliset kriteerit täyttyy.
Tämän perusteella voisi siis kuvitella, että kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat jotain poikkeuksellisen komeita ja pitkiä ja todella kusipäisiä ihmisiä. Eli kaikki perheenisät ovat hyvännäköisiä kusipäitä. Hmmm....... Lasten koulun ja päiväkodin vanhempainillassa ja leikkipuistossa ei näytä siltä!
Ap, hyppäätkö myös katolta jos joku ventovieras ihminen jossain trollipalvelussa kehottaa niin tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Ehdoton EI tyytymiselle!
Yksinkin on hyvä olla. Miksi ihmeessä olla väkipakolla suhteessa ihmisen kanssa, jota ei rakasta?
En ymmärrä näitä ”laske rimaa” -puheita ollenkaan. Yleensä se rima on jo valmiiksi ihmisillä aivan liian alhaalla. Tyydytään aivan kamaliin suhteisiin ja voidaan huonosti.Johonkin sitä ihmisen on tyydyttävä, se on fakta. Aina löytyy kauniimpi/komeampi, hauskempi, fiksumpi mitälie kumppani.
Ei voi koskaan olla onnellinen jos tavoittelee kuuta taivaalta.
(En nyt tarkoita että tarvii tyytyä kehen tahansa juopponarkkinaistenhakkaajasossupummiin, mutta paljon on sellaisia ihmisiä jotka eivät vain pysty asettumaan kenenkään kanssa koska nurkan takaa saattaa tulla vielä parempi pakkaus. Ja onhan täälläkin niitä keskusteluita joissa kumppaniehdokas on hylätty rumien kenkien tai vinojen etuhampaiden takia. Se on mielestäni aika pikkumaista.)
Sekoitat asioita keskenään. Eihän tyytyminen tarkoita sitä, ettei saakaan maailman komeinta miestä, vaan käsittääkseni se tarkoittaa, ettei saa joko sellaista, johon olisi oikeasti rakastunut/ihastunut, tai sellaista ihmistä, jollaisen olisi halunnut. Luulen myös, että nuo vääränlaisiin kenkiin tai vinoihin hampaisiin kaatuneet jutut ovat oikeasti kaatuneet muihin asioihin, koska itselle vääränlaisen ihmisen kohdalla juuri tuollaiset asiat häiritsevät. Mutta kaikki eivät osaa sanoittaa tuntemuksiaan niin hyvin eivätkä osaa kuvata sitä, että ei natsannut eikä synkannut, joten he sitten tarttuvat johonkin "mua inhotti sen hampaat" -juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Ehdoton EI tyytymiselle!
Yksinkin on hyvä olla. Miksi ihmeessä olla väkipakolla suhteessa ihmisen kanssa, jota ei rakasta?
En ymmärrä näitä ”laske rimaa” -puheita ollenkaan. Yleensä se rima on jo valmiiksi ihmisillä aivan liian alhaalla. Tyydytään aivan kamaliin suhteisiin ja voidaan huonosti.Johonkin sitä ihmisen on tyydyttävä, se on fakta. Aina löytyy kauniimpi/komeampi, hauskempi, fiksumpi mitälie kumppani.
Ei voi koskaan olla onnellinen jos tavoittelee kuuta taivaalta.
(En nyt tarkoita että tarvii tyytyä kehen tahansa juopponarkkinaistenhakkaajasossupummiin, mutta paljon on sellaisia ihmisiä jotka eivät vain pysty asettumaan kenenkään kanssa koska nurkan takaa saattaa tulla vielä parempi pakkaus. Ja onhan täälläkin niitä keskusteluita joissa kumppaniehdokas on hylätty rumien kenkien tai vinojen etuhampaiden takia. Se on mielestäni aika pikkumaista.)
En ymmärrä ajatusmaailmaasi. Eikö parisuhde kehity siitä, kun kaksi ihmistä rakastuvat toisiinsa? Ja kun rakastun, ei ole mitään tarvetta miettiä, olisiko jossain joku vielä parempi.
Minä ymmärrän tyytymissuhteen juuri sellaisena, useimmiten jonkun sovelluksen kautta syntyneenä suhteena, jossa molemmat tai toinen miettii koko ajan, että kannattaisikohan kuitenkin jatkaa etsimistä vai riittäisikö tämä nykyinen. Silloin, kun toinen on saanut perhoset vatsaan ja vienyt jalat alta (ei kirjaimellisesti mutta kun häneen on vahvasti ihastunut ja se ihastus syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi) ei tarvitse miettiä.
Jos tyytyminen on sitä, että voi elää sen kanssa, jonka löysi, niin rakkaussuhde on sitä, että ei halua elää ilman sitä, jonka löysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehethän tätä asiaa täällä toitottaa, ja tarkoittavat sillä sitä, että NAISEM pitäisi tyytyä, miehen ei, että mies saisi sen korkeamåitasoisen naisen, jota tavoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun saatiin uusi tyytymisketju. Tämä on se ikuisuuskysymys että miten voi tavismies pariutua kun sen tasoista naista johon voisi ihastua ei ole mahdollista saada.
Esim itse viehätyn hoikan urheilullisista näteistä naapurintytöistä mutta minusta kiinnostuu pullukat naiset jotka eivät harrasta liikuntaa..
Olet sitten vapaana sinkkuna ja nautit elämästä. Ongelma ratkaistu! Pelkkää seksiä saa maksullisilta.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako kertaa vingut tätä samaa aloitusta?
Itse en ainakaan neuvo laskemaan rimaa, vaan menemään suhteeseen vain sellaisen ihmisen kanssa johon olet ihastunut tai josta olet kiinnostunut, jolta saat vastakaikua ja jatkamaan suhdetta jos se antaa enemmän kuin ottaa ja syvenee ihastuksesta rakkaudeksi ja siitä rakastamiseksi.
Näin minä ja mun tutut ollaan suhteisiimme päädytty.
Kenenkään ei ole pakko olla parisuhteessa ja tuo sairaalloinen pyrkiminen sellaiseen on juuri sellaista, epätervettä. Jatkaa nro 31.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen pitäisi alkaa ihastuksesta ja kiinnostuksesta, ei siitä että otan nyt ton kun ei parempaakaan oo näköpiirissä.
Entä arranged marriage tai järkiliitto (mitä lie tuo viimeisin tarkoittaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko olla parisuhteessa ja tuo sairaalloinen pyrkiminen sellaiseen on juuri sellaista, epätervettä. Jatkaa nro 31.
On tietysti helppo sanoa noin, jos itse on parisuhteessa. Useinhan suhteessa olevat juuri haluaisivat joidenkin sinkkujen jäävän vastentahtoisesti ikisinkuiksi, jotta he toimisivat kontrastina suhteessa oleville. Ja jos suhteessa oleva on vähän tyytymätön elämäänsä tai suhteeseensa, voi lohduttautua sillä, että vastentehtoisesti sinkku on kokonaan ilman läheisyyttä/seksiä/perhettä/parisuhdetta, eli oma kurjuus ei tunnu enää niin pahalta, kun voi ajatella, miten jollain muulla on asiat vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko olla parisuhteessa ja tuo sairaalloinen pyrkiminen sellaiseen on juuri sellaista, epätervettä. Jatkaa nro 31.
On tietysti helppo sanoa noin, jos itse on parisuhteessa. Useinhan suhteessa olevat juuri haluaisivat joidenkin sinkkujen jäävän vastentahtoisesti ikisinkuiksi, jotta he toimisivat kontrastina suhteessa oleville. Ja jos suhteessa oleva on vähän tyytymätön elämäänsä tai suhteeseensa, voi lohduttautua sillä, että vastentehtoisesti sinkku on kokonaan ilman läheisyyttä/seksiä/perhettä/parisuhdetta, eli oma kurjuus ei tunnu enää niin pahalta, kun voi ajatella, miten jollain muulla on asiat vielä huonommin.
Itse olen aina ajatellut että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa (kyllä, lasken huonoksi suhteeksi sellaisen jossa ei ole rakkautta, välittämistä ja hehkua) ihan riippumatta siitä onko menossa ollut yhdeksän vuoden sinkkujakso vai 17 vuoden parisuhde. Enkä usko muuttavani mieltäni koskaan.
Eipä se muille kuulu. Pääasia, että kumppanin kanssa puhutaan selväksi, miksi ollaan suhteessa ja että asenteet ja järjestelyt sopivat molemmille.
Tiedän monta, jotka ovat yhdessä vain "kunhan on joku". Se on kuitenkin harmi, sillä he pitävät varattuna henkilöä, joka voisi ollakin mitä sopivin jollekin yksinäiselle. Meitä vasten tahtoaan yksin eläviä on paljon!
Vapauttakaa yhdentekevät puolisonne/avokkinne!
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkälainen rima.
Naisilla tyypillistä on se että ulkonäön suhteen ei tyydytä eli valikoidaan se kaikista pisin ja komeanaamaisin mies.
Mutta luonteen suhteen naisilla on alhainen rima eli hyväksytään miehellä todella kusipäinen luonne jos pinnalliset kriteerit täyttyy.
Se ulkonäköön keskittyminen on vielä korostuneempaa miehillä. Jos nainen on nuori ja kaunis, miehet ihastuvat häneen, vaikka hän olisi täysi taulapää. Tai jopa häiriintynyt.
Viisaat ihmiset osaavat katsoa pintaa syvemmälle. Jos puolison valitsee vain ulkoisten seikkojen perusteella, niin sitten saa mitä tilaa.
Mä tykkään katsella ihmisiä ja seurata sosiaalista kanssakäymistä, olen aina tykännyt. Oma kokemus vuosikymmenien ajalta on se että molemmat sukupuolet kyllä laittavat karkeasti yhtä paljon painoa kumppanin ulkonäköön siinä alun tutustumisvaiheessa.
Vaikka molemmat sukupuolet tykkäävät ainakin tällä palstalla syytellä toisiaan liiasta pinnallisuudesta, niin ihan suoraan sanottuna aivan yhtä ulkonäkökeskeistä se meno on molemmilla puolilla aitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko olla parisuhteessa ja tuo sairaalloinen pyrkiminen sellaiseen on juuri sellaista, epätervettä. Jatkaa nro 31.
On tietysti helppo sanoa noin, jos itse on parisuhteessa. Useinhan suhteessa olevat juuri haluaisivat joidenkin sinkkujen jäävän vastentahtoisesti ikisinkuiksi, jotta he toimisivat kontrastina suhteessa oleville. Ja jos suhteessa oleva on vähän tyytymätön elämäänsä tai suhteeseensa, voi lohduttautua sillä, että vastentehtoisesti sinkku on kokonaan ilman läheisyyttä/seksiä/perhettä/parisuhdetta, eli oma kurjuus ei tunnu enää niin pahalta, kun voi ajatella, miten jollain muulla on asiat vielä huonommin.
Itse olen aina ajatellut että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa (kyllä, lasken huonoksi suhteeksi sellaisen jossa ei ole rakkautta, välittämistä ja hehkua) ihan riippumatta siitä onko menossa ollut yhdeksän vuoden sinkkujakso vai 17 vuoden parisuhde. Enkä usko muuttavani mieltäni koskaan.
Nämä on yksilökohtaisia juttuja. Siinä missä sinä ja minä saatamme pärjätä vaikka sen mainitsemasi yhdeksän vuotta ilman kumppania, on ihmisiä joille tuollainen tilanne olisi painajaismainen, ja tuhoaisi heidät henkisesti.
Ne tyytymiseen kehottavat ovat eri ihmisiä kuin tyytymisen haukkujat?
Esim. itse en kehota ketään menemään yhteen sellaisen kanssa, johon ei ole rakastunut. Saatan arvostella tuollaista toimintaa nettipalstoilla.