Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisessa ketjussa haukuttiin epärehelliseksi ihminen, joka on tyytymissuhteessa? Vaikka sitähän neuvotaan tekemään
11.10.2021 |
Aina neuvotaan, että laske rimaa, älä ole nirso, unelmien kumppania ei ole olemassakaan, tavallinen arki riittää, ja huuman sijaan pitää ajatella järjellä, kuka on sopiva. Miksi sitten kuitenkin haukutaan ihminen, joka on tällaisessa suhteessa? Miten ihanteena voi samaan aikaan olla tyytyminen ja rakastumiseen perustuva suhde?
Kommentit (90)
Ei kukaan vaadi sinulta yhtään mitään. Saat tehdä elämälläsi ihan mitä haluat.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko olla parisuhteessa ja tuo sairaalloinen pyrkiminen sellaiseen on juuri sellaista, epätervettä. Jatkaa nro 31.
On tietysti helppo sanoa noin, jos itse on parisuhteessa. Useinhan suhteessa olevat juuri haluaisivat joidenkin sinkkujen jäävän vastentahtoisesti ikisinkuiksi, jotta he toimisivat kontrastina suhteessa oleville. Ja jos suhteessa oleva on vähän tyytymätön elämäänsä tai suhteeseensa, voi lohduttautua sillä, että vastentehtoisesti sinkku on kokonaan ilman läheisyyttä/seksiä/perhettä/parisuhdetta, eli oma kurjuus ei tunnu enää niin pahalta, kun voi ajatella, miten jollain muulla on asiat vielä huonommin.
Itse olen aina ajatellut että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa (kyllä, lasken huonoksi suhteeksi sellaisen jossa ei ole rakkautta, välittämistä ja hehkua) ihan riippumatta siitä onko menossa ollut yhdeksän vuoden sinkkujakso vai 17 vuoden parisuhde. Enkä usko muuttavani mieltäni koskaan.
Nämä on yksilökohtaisia juttuja. Siinä missä sinä ja minä saatamme pärjätä vaikka sen mainitsemasi yhdeksän vuotta ilman kumppania, on ihmisiä joille tuollainen tilanne olisi painajaismainen, ja tuhoaisi heidät henkisesti.
Näin juuri. Ja siinä, missä joku muu voi ajatella, että "elän vaikka yksin ja luovun lapsitoiveista, jos en saa huumasta alkavaa rakkaussuhdetta", olisi jollekin muulle lapsettomaksi jääminen liian suuri henkilökohtainen tragedia, jota ei voisi hyvittää edes myöhemmin mahdollisesti löydetty suuri rakkaus, jonka kanssa elettäisiin sitten lapsetonta vanhuutta.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen pitäisi alkaa ihastuksesta ja kiinnostuksesta, ei siitä että otan nyt ton kun ei parempaakaan oo näköpiirissä.
"Pitäisi", niin, mutta kun kaikki eivät saa sitä, johon ovat rakastuneet. Eivät edes seuraavaa, kehen rakastuvat, Tai kolmatta, neljättä - ketään. Kaikki eivät saa sellaista ihmistä, josta olisivat erityisen kiinnostuneita.
Kunhan kerrot rehellisesti kumppanillesi että olet vain tyytynyt häneen kun ei muutakaan ole löytynyt niin mikä jottei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen pitäisi alkaa ihastuksesta ja kiinnostuksesta, ei siitä että otan nyt ton kun ei parempaakaan oo näköpiirissä.
"Pitäisi", niin, mutta kun kaikki eivät saa sitä, johon ovat rakastuneet. Eivät edes seuraavaa, kehen rakastuvat, Tai kolmatta, neljättä - ketään. Kaikki eivät saa sellaista ihmistä, josta olisivat erityisen kiinnostuneita.
Miltä luulet siitä toisesta osapuolesta tuntuvan, kun hänelle selviää, että toinen on hänen kanssaan vain siksi, että ei saanut parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen pitäisi alkaa ihastuksesta ja kiinnostuksesta, ei siitä että otan nyt ton kun ei parempaakaan oo näköpiirissä.
"Pitäisi", niin, mutta kun kaikki eivät saa sitä, johon ovat rakastuneet. Eivät edes seuraavaa, kehen rakastuvat, Tai kolmatta, neljättä - ketään. Kaikki eivät saa sellaista ihmistä, josta olisivat erityisen kiinnostuneita.
Miten se rakastuminen on päässyt syntymään jos ei edes vielä seurustella? Yleensä ihastutaan ja aletaan viettää enemmän aikaa yhdessä. Rakastuminen ja rakastaminen tulee sen jälkeen. Jätetäänkö sinut aina siinä vaiheessa kun olette ihastuneita mutta ette vielä rakastuneita? Harva ihastumishuumassa eroaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen pitäisi alkaa ihastuksesta ja kiinnostuksesta, ei siitä että otan nyt ton kun ei parempaakaan oo näköpiirissä.
"Pitäisi", niin, mutta kun kaikki eivät saa sitä, johon ovat rakastuneet. Eivät edes seuraavaa, kehen rakastuvat, Tai kolmatta, neljättä - ketään. Kaikki eivät saa sellaista ihmistä, josta olisivat erityisen kiinnostuneita.
Kuten joku toinenkin tuossa nyt kommentoi, niin olennaista on olla sille toiselle osapuolelle rehellinen. Ja useimmat ihmiset kyllä osaavat myös lukea sanatonta (ja sanallista) viestintää sen verran, että huomaavat, ettei toinen ole ihastunut/rakastunut. Silmät eivät loista, käsi ei hakeudu vähän väliä koskettamaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta, jotka ovat yhdessä vain "kunhan on joku". Se on kuitenkin harmi, sillä he pitävät varattuna henkilöä, joka voisi ollakin mitä sopivin jollekin yksinäiselle. Meitä vasten tahtoaan yksin eläviä on paljon!
Vapauttakaa yhdentekevät puolisonne/avokkinne!
Veikkaan, että iso osa vapautuisi. Mutta aika usein näissä suhteissa tuo motiivi ja syy suhteeseen on molemminpuolinen, joten ihan yhtä hyvin se varattuna pidetty henkilö voisi itsekin erota vaikka tavatessaan sen, kenelle voisi olla mitä sopivin. Syystä tai toisesta hänkään ei tee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko olla parisuhteessa ja tuo sairaalloinen pyrkiminen sellaiseen on juuri sellaista, epätervettä. Jatkaa nro 31.
On tietysti helppo sanoa noin, jos itse on parisuhteessa. Useinhan suhteessa olevat juuri haluaisivat joidenkin sinkkujen jäävän vastentahtoisesti ikisinkuiksi, jotta he toimisivat kontrastina suhteessa oleville. Ja jos suhteessa oleva on vähän tyytymätön elämäänsä tai suhteeseensa, voi lohduttautua sillä, että vastentehtoisesti sinkku on kokonaan ilman läheisyyttä/seksiä/perhettä/parisuhdetta, eli oma kurjuus ei tunnu enää niin pahalta, kun voi ajatella, miten jollain muulla on asiat vielä huonommin.
Itse olen aina ajatellut että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa (kyllä, lasken huonoksi suhteeksi sellaisen jossa ei ole rakkautta, välittämistä ja hehkua) ihan riippumatta siitä onko menossa ollut yhdeksän vuoden sinkkujakso vai 17 vuoden parisuhde. Enkä usko muuttavani mieltäni koskaan.
Nämä on yksilökohtaisia juttuja. Siinä missä sinä ja minä saatamme pärjätä vaikka sen mainitsemasi yhdeksän vuotta ilman kumppania, on ihmisiä joille tuollainen tilanne olisi painajaismainen, ja tuhoaisi heidät henkisesti.
Näin juuri. Ja siinä, missä joku muu voi ajatella, että "elän vaikka yksin ja luovun lapsitoiveista, jos en saa huumasta alkavaa rakkaussuhdetta", olisi jollekin muulle lapsettomaksi jääminen liian suuri henkilökohtainen tragedia, jota ei voisi hyvittää edes myöhemmin mahdollisesti löydetty suuri rakkaus, jonka kanssa elettäisiin sitten lapsetonta vanhuutta.
Tämän takia on ihanaa olla vela. Mies rakastaa minua aidosti, eikä vain potentiaaliani lisääntyä ❤️ Rakkaudelle ei ole ehtona lisääntyminen eikä rakkaus lopu kun lapsia ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.
Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen pitäisi alkaa ihastuksesta ja kiinnostuksesta, ei siitä että otan nyt ton kun ei parempaakaan oo näköpiirissä.
"Pitäisi", niin, mutta kun kaikki eivät saa sitä, johon ovat rakastuneet. Eivät edes seuraavaa, kehen rakastuvat, Tai kolmatta, neljättä - ketään. Kaikki eivät saa sellaista ihmistä, josta olisivat erityisen kiinnostuneita.
Miten se rakastuminen on päässyt syntymään jos ei edes vielä seurustella? Yleensä ihastutaan ja aletaan viettää enemmän aikaa yhdessä. Rakastuminen ja rakastaminen tulee sen jälkeen. Jätetäänkö sinut aina siinä vaiheessa kun olette ihastuneita mutta ette vielä rakastuneita? Harva ihastumishuumassa eroaa
En puhunut itsestäni. Minä olen kyllä löytänyt kumppanin, mutta ymmärrän tässä maailmassa vähän muitakin todellisuuksia kuin omani. Ja kyllä, rakastua voi myös ihmiseen, jonka kanssa ei vielä ole suhteessa. Mutta älä juuri sanoihin noin tarkkaan - olisin toki voinut puhua myös ihastuksen kohteesta. Ja ainahan toki lupaavasti alkanut juttu voi päättyäkin.
En ole kyllä koskaan ollut tyytymissuhteessa. Ymmärrän kyllä idean. Onhan se taloudellisesti parempi tyytyä kahden palkan talouteen kuin yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.
Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.
Ja kyllä sillä rakastuneisuudella on muutakin merkitystä kuin se, että sitä voi muistella. Se auttaa luomaan tiivistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, se on paljon parempi pohjalle syvälle rakkaudelle kuin joku kaveruus. Ja se, että huuma haihtuu, ei tarkoita kuitenkaan, että suhteesta katoaa kaikki intohimo ja kiihko - se voi kyllä muuttaa muotoaan, mutta ainakin minulla on sellainen kokemus, että huuman jälkeen syventynyt suhde pysyy intohimoisempana ja intensiivisempänä kuin ilman huumaa syntyneet suhteet. Kokemusta on molemmista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.
Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.
Parisuhdeterapeutteja kannattaa kuunnella, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Esimerkiksi järjestetyt avioliitot ovat hyvinkin onnellisia (järjestetyt, ei pakotetut), ilman alkuhuumaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.
Kukin tavallaan. Itse taas en näkisi mielekkääksi sitä, että hammasta purren pitää väkisin olla yhdessä. Kyllä itselläni on kestänyt suhde ilman avioliittovaloja muuttumatta tyytymissuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen pitäisi alkaa ihastuksesta ja kiinnostuksesta, ei siitä että otan nyt ton kun ei parempaakaan oo näköpiirissä.
"Pitäisi", niin, mutta kun kaikki eivät saa sitä, johon ovat rakastuneet. Eivät edes seuraavaa, kehen rakastuvat, Tai kolmatta, neljättä - ketään. Kaikki eivät saa sellaista ihmistä, josta olisivat erityisen kiinnostuneita.
Miten se rakastuminen on päässyt syntymään jos ei edes vielä seurustella? Yleensä ihastutaan ja aletaan viettää enemmän aikaa yhdessä. Rakastuminen ja rakastaminen tulee sen jälkeen. Jätetäänkö sinut aina siinä vaiheessa kun olette ihastuneita mutta ette vielä rakastuneita? Harva ihastumishuumassa eroaa
En puhunut itsestäni. Minä olen kyllä löytänyt kumppanin, mutta ymmärrän tässä maailmassa vähän muitakin todellisuuksia kuin omani. Ja kyllä, rakastua voi myös ihmiseen, jonka kanssa ei vielä ole suhteessa. Mutta älä juuri sanoihin noin tarkkaan - olisin toki voinut puhua myös ihastuksen kohteesta. Ja ainahan toki lupaavasti alkanut juttu voi päättyäkin.
Voisitko kuvailla miten rakastutaan ilman että ollaan yhdessä deittaillen, tapaillen tai seurustellen? Luulisi että se ihastuminen, joka on ennen rakastumista jo ajaisi johonkin noista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.
Kukin tavallaan. Itse taas en näkisi mielekkääksi sitä, että hammasta purren pitää väkisin olla yhdessä. Kyllä itselläni on kestänyt suhde ilman avioliittovaloja muuttumatta tyytymissuhteeksi.
Ei tarkoita että oltaisiin hammasta purren väkisin yhdessä.
"Aina neuvotaan, että laske rimaa, älä ole nirso, unelmien kumppania ei ole olemassakaan, tavallinen arki riittää, ja huuman sijaan pitää ajatella järjellä, kuka on sopiva." Kyllä neuvotaan että laske rimaa, mutta ei neuvota sitä että pitäisi rakastumisen suhteen laskea rimaa. Tavallinen arki riittää kun rakastuu siihen ihmiseen jonka kanssa tavallista arkea viettää, ei huuma kestä, mutta rakkautta pitää silti olla.
Tyytyminen on sitä että huijaa toista että joo rakastan rakastan tosi kovasti sua, mennään naimisiin, ja toinen sitten rakastuu myös ja mennään naimisiin, ja sitä toista onkin kusetettu täysin.
Riman laskeminen on sitä että katsoo sillä silmällä muitakin kuin kaikista kauneinta, hoikinta, rikkainta jne. "paperilla" parhasta kumppaniehdokasta, luonnehan on kuitenkin se mihin rakastutaan puolin ja toisin, ei ulkonäköön, vaikka se ulkonäkökin miellyttäisi.
Monet rakastuvat ihmiseen jonka ulkonäkö ei vastaa mitään omaa ihannetta. Moni ei edes oikeasti haluaisi yhteen minkään unelmaihmisen kanssa koska sellaiset on sitten jo liian hyviä ja tuntee itsensä huonoksi, ja luultavasti tulee sitten pettymys kun se unelmaihminen ei olekaan täydellinen, vaan vikoineen samanlainen ihminen kuin kuka tahansa muukin.
Tämä onkin täysin ok, ja noin itsekin ajattelen. Mutta onkin täysin eri asia päättää itse noin, omalla kohdallaan, kuin alkaa neuvoa muita ja vaatimaan muiltakin yksin oloa, jos eivät satu saamaan juuri sitä, mitä toivoisivat.