Miksi toisessa ketjussa haukuttiin epärehelliseksi ihminen, joka on tyytymissuhteessa? Vaikka sitähän neuvotaan tekemään

Kunhan ollaan sille kumppanille reiluja ja kerrotaan miten asiat on kun suhdetta hahmotellaan. Silloin ei olla epärehellisiä.

Itse ajautuisi synkkiin vesiin jos 17 vuoden jälkeen kumppani kertoisi että kaikki intohimon hetket ja rakkauden teot ja sanat ovat olleet vain valhetta ja hän vain päätti minut ekaa kertaa nähtyään että tuohon tyydyn. Jos en kuolisi siitä syntyvään masennukseen, stressiin, vihaan ja pettymykseen niin en ainakaan enää koskaan luottaisi yhteenkään mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.

Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.

Parisuhdeterapeutteja kannattaa kuunnella, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Esimerkiksi järjestetyt avioliitot ovat hyvinkin onnellisia (järjestetyt, ei pakotetut), ilman alkuhuumaa.

Miten tätä onnellisuutta on mitattu? Nämä ovat vähän hankalia argumentteja, koska eri kulttuureissa parisuhteen merkitys on täysin eri, ja niiltä saatetaan jopa hakea täysin eri asioita. Näin ollen ne täyttävät tarkoituksensa eri tavoin eri kulttuureissa. Jossain voi riittää, että mies ei pahoinpitele eikä miehen sukulaiset kiusaa, ja että saa avioliiton kautta taloudellisen turvan ja lapsia - jos tämä toteutuu, on henkilö onnellinen. Suomessa taas väkivallattomuus on lähtöoletus, ja parisuhteelta haetaan muutenkin henkilökohtaisempaa ja syvempää yhteyttä toiseen, toimivaa yhteiseloa, seksuaalistakin yhteensopivuutta, jne.

Toinen juttu on se, että järjestetyistä avioliitoista tehtävien onnellisuustutkimusten ulkopuolelle jäävät todennäköisesti juuri ne suhteet ja henkilöt, jotka eivät ole tyytyväisiä. Heillä tuskin on usein edes mahdollisuutta kertoa rehellisesti, että eivät ole onnellisia, ja toisaalta heillä ei välttämättä ole edes käsitteistöä asian pohtimiseen. Kaikissa kulttuureissa ei edes rohkaista ihmisiä miettimään, mitä he suhteelta toivovat, tai onko kumppani sellainen, jonka kanssa on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ollaan sille kumppanille reiluja ja kerrotaan miten asiat on kun suhdetta hahmotellaan. Silloin ei olla epärehellisiä.

Itse ajautuisi synkkiin vesiin jos 17 vuoden jälkeen kumppani kertoisi että kaikki intohimon hetket ja rakkauden teot ja sanat ovat olleet vain valhetta ja hän vain päätti minut ekaa kertaa nähtyään että tuohon tyydyn. Jos en kuolisi siitä syntyvään masennukseen, stressiin, vihaan ja pettymykseen niin en ainakaan enää koskaan luottaisi yhteenkään mieheen.

Ei sitä varmasti kannata sanoakaan. On myös mahdollista jättää kokonaan kertomatta, että ei oikeasti ollut koskaan rakastunut, vaan tyytyi.

Vierailija kirjoitti:

Se, että ymmärtää ettei sitä unelmien täyskymppi puolisoa ole oikeasti olemassa, vaan että kyseessä on ihmisiä kaikkine vikoineen, ei ole mitenkään tyytymistä.

Se taas on, jos on parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei millään tavalla sytytä, ei koe mitään muuta kuin kaveruutta, jos sitäkään, mutta pysyy suhteessa "kun ei muutakaan nyt ole". Se on tyytymistä.

Ai. Mulla on unelmien täyskymppi puolisona.

Vähempään en tyytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen pitäisi alkaa ihastuksesta ja kiinnostuksesta, ei siitä että otan nyt ton kun ei parempaakaan oo näköpiirissä.

"Pitäisi", niin, mutta kun kaikki eivät saa sitä, johon ovat rakastuneet. Eivät edes seuraavaa, kehen rakastuvat, Tai kolmatta, neljättä - ketään. Kaikki eivät saa sellaista ihmistä, josta olisivat erityisen kiinnostuneita.

Miten se rakastuminen on päässyt syntymään jos ei edes vielä seurustella? Yleensä ihastutaan ja aletaan viettää enemmän aikaa yhdessä. Rakastuminen ja rakastaminen tulee sen jälkeen. Jätetäänkö sinut aina siinä vaiheessa kun olette ihastuneita mutta ette vielä rakastuneita? Harva ihastumishuumassa eroaa

En puhunut itsestäni. Minä olen kyllä löytänyt kumppanin, mutta ymmärrän tässä maailmassa vähän muitakin todellisuuksia kuin omani. Ja kyllä, rakastua voi myös ihmiseen, jonka kanssa ei vielä ole suhteessa. Mutta älä juuri sanoihin noin tarkkaan - olisin toki voinut puhua myös ihastuksen kohteesta. Ja ainahan toki lupaavasti alkanut juttu voi päättyäkin.

Voisitko kuvailla miten rakastutaan ilman että ollaan yhdessä deittaillen, tapaillen tai seurustellen? Luulisi että se ihastuminen, joka on ennen rakastumista jo ajaisi johonkin noista.

Tällaisissa tapauksissa toinen on jo ennestään tuttu muista yhteyksistä. Esim. tunnetaan opiskelujen tai työn kautta, jolloin tietää, millainen toinen on. Tällä lailla voi ihastua ja rakastua ennen kuin suhde etenee. Niin, joskushan voi rakastua toki onnettomasti vaikka varattuun ihmiseen. Kyllähän näitä tilanteita on. On myös ihmisiä, jotka eivät uskalla kovin rohkeasti heti tehdä aloitetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ollaan sille kumppanille reiluja ja kerrotaan miten asiat on kun suhdetta hahmotellaan. Silloin ei olla epärehellisiä.

Itse ajautuisi synkkiin vesiin jos 17 vuoden jälkeen kumppani kertoisi että kaikki intohimon hetket ja rakkauden teot ja sanat ovat olleet vain valhetta ja hän vain päätti minut ekaa kertaa nähtyään että tuohon tyydyn. Jos en kuolisi siitä syntyvään masennukseen, stressiin, vihaan ja pettymykseen niin en ainakaan enää koskaan luottaisi yhteenkään mieheen.

Ei sitä varmasti kannata sanoakaan. On myös mahdollista jättää kokonaan kertomatta, että ei oikeasti ollut koskaan rakastunut, vaan tyytyi.

Mutta sitten ollaan otsikon tarkoittamia epärehellisiä jos sitä ei kerrota. Silloin huijataan toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ollaan sille kumppanille reiluja ja kerrotaan miten asiat on kun suhdetta hahmotellaan. Silloin ei olla epärehellisiä.

Itse ajautuisi synkkiin vesiin jos 17 vuoden jälkeen kumppani kertoisi että kaikki intohimon hetket ja rakkauden teot ja sanat ovat olleet vain valhetta ja hän vain päätti minut ekaa kertaa nähtyään että tuohon tyydyn. Jos en kuolisi siitä syntyvään masennukseen, stressiin, vihaan ja pettymykseen niin en ainakaan enää koskaan luottaisi yhteenkään mieheen.

Ei sitä varmasti kannata sanoakaan. On myös mahdollista jättää kokonaan kertomatta, että ei oikeasti ollut koskaan rakastunut, vaan tyytyi.

Mutta sitten ollaan otsikon tarkoittamia epärehellisiä jos sitä ei kerrota. Silloin huijataan toista.

Mutta siihen kuitenkin kannustetaan. Vaikka kuinka monessa ketjussa on kehotettu laskemaan rimaa ja ottamaan joku sellainen, jonka kanssa tulee toimeen, vaikkeivat sukat pyörisikään jaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.

Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.

Parisuhdeterapeutteja kannattaa kuunnella, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Esimerkiksi järjestetyt avioliitot ovat hyvinkin onnellisia (järjestetyt, ei pakotetut), ilman alkuhuumaa.

Miten tätä onnellisuutta on mitattu? Nämä ovat vähän hankalia argumentteja, koska eri kulttuureissa parisuhteen merkitys on täysin eri, ja niiltä saatetaan jopa hakea täysin eri asioita. Näin ollen ne täyttävät tarkoituksensa eri tavoin eri kulttuureissa. Jossain voi riittää, että mies ei pahoinpitele eikä miehen sukulaiset kiusaa, ja että saa avioliiton kautta taloudellisen turvan ja lapsia - jos tämä toteutuu, on henkilö onnellinen. Suomessa taas väkivallattomuus on lähtöoletus, ja parisuhteelta haetaan muutenkin henkilökohtaisempaa ja syvempää yhteyttä toiseen, toimivaa yhteiseloa, seksuaalistakin yhteensopivuutta, jne.

Toinen juttu on se, että järjestetyistä avioliitoista tehtävien onnellisuustutkimusten ulkopuolelle jäävät todennäköisesti juuri ne suhteet ja henkilöt, jotka eivät ole tyytyväisiä. Heillä tuskin on usein edes mahdollisuutta kertoa rehellisesti, että eivät ole onnellisia, ja toisaalta heillä ei välttämättä ole edes käsitteistöä asian pohtimiseen. Kaikissa kulttuureissa ei edes rohkaista ihmisiä miettimään, mitä he suhteelta toivovat, tai onko kumppani sellainen, jonka kanssa on hyvä olla.

Minä myönnän etten muista tarkkaan tutkimuksia. Mutta ystävissä on onnellisia järjestetyn avioliiton ihmisiä, läheisellä henkisellä yhteydellä ja kaikinpuolin länsimaisen mittarin mukaan onnellisella suhteella. Seksuaalisuuden suhteen seksin odottaminen avioliittoon voi olla jopa positiivinen asia suhteen seksuaalisen puolen kannalta. Sinulla on hieman kapea käsitys järjestetyistä avioliitoista, ihan samanlaisia ihmisiä niissäkin on. Mutta totta on se, etteivät ne välttämättä toimisi Suomessa kasvaneelle suomalaiselle. Ei luultavasti toimisi minullekaan.

Itse en voisi harrastaa seksiä sellaisen miehen kanssa, jota en rakasta. Järjestetyssä avioliitossakin mies saisi odottaa sitä hetkeä pitkään. Mies saisi olla niin rikas, että asunto on jotain muuta kuin pikku kaksio, jonka makuuhuoneessa asuu appivanhemmat. Iso kartano, palvelijat, oma vapaus ja miehen rahat minun käytössä, se voisi toimia.

No sillä riman laskemisella tarkoitetaan eri asiaa kuin tyytyminen.

Jos mielessä on, että kumppanin pitää olla 189cm, tummatukkainen, huippuälykäs, sosiaalinen ja lentäjä, pitää rimaa laskea.

Jos taas kriteerinä on, että kumppanin pitää olla mukava, niin ei ole mitään syytä tyytyä ilkeään.

Riman laskulla tarkoitetaan myös lähinnä sitä, että tapaa ja tutustuu myös erilaisiin ihmisiin, eikä rajoita itseään vain siihen tiettyyn, pieneen lokeroon. Silti ei pidä tyytyä suhteeseen jossa ei ole onnellinen, mutta onnellinen on usein eri tavalla kuin ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.

Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.

Parisuhdeterapeutteja kannattaa kuunnella, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Esimerkiksi järjestetyt avioliitot ovat hyvinkin onnellisia (järjestetyt, ei pakotetut), ilman alkuhuumaa.

Miten tätä onnellisuutta on mitattu? Nämä ovat vähän hankalia argumentteja, koska eri kulttuureissa parisuhteen merkitys on täysin eri, ja niiltä saatetaan jopa hakea täysin eri asioita. Näin ollen ne täyttävät tarkoituksensa eri tavoin eri kulttuureissa. Jossain voi riittää, että mies ei pahoinpitele eikä miehen sukulaiset kiusaa, ja että saa avioliiton kautta taloudellisen turvan ja lapsia - jos tämä toteutuu, on henkilö onnellinen. Suomessa taas väkivallattomuus on lähtöoletus, ja parisuhteelta haetaan muutenkin henkilökohtaisempaa ja syvempää yhteyttä toiseen, toimivaa yhteiseloa, seksuaalistakin yhteensopivuutta, jne.

Toinen juttu on se, että järjestetyistä avioliitoista tehtävien onnellisuustutkimusten ulkopuolelle jäävät todennäköisesti juuri ne suhteet ja henkilöt, jotka eivät ole tyytyväisiä. Heillä tuskin on usein edes mahdollisuutta kertoa rehellisesti, että eivät ole onnellisia, ja toisaalta heillä ei välttämättä ole edes käsitteistöä asian pohtimiseen. Kaikissa kulttuureissa ei edes rohkaista ihmisiä miettimään, mitä he suhteelta toivovat, tai onko kumppani sellainen, jonka kanssa on hyvä olla.

Minä myönnän etten muista tarkkaan tutkimuksia. Mutta ystävissä on onnellisia järjestetyn avioliiton ihmisiä, läheisellä henkisellä yhteydellä ja kaikinpuolin länsimaisen mittarin mukaan onnellisella suhteella. Seksuaalisuuden suhteen seksin odottaminen avioliittoon voi olla jopa positiivinen asia suhteen seksuaalisen puolen kannalta. Sinulla on hieman kapea käsitys järjestetyistä avioliitoista, ihan samanlaisia ihmisiä niissäkin on. Mutta totta on se, etteivät ne välttämättä toimisi Suomessa kasvaneelle suomalaiselle. Ei luultavasti toimisi minullekaan.

Tuota seksiosuutta en muuten usko. Uskon, että siinäkin on tilastoharha. Esim. Suomessa kristityt, joiden mielestä esiaviollinen seksi on syntiä, eivät ikinä myöntäisi, jos seksin osalta sitten ongelmia olisikin, koska heidän täytyy saada oma agenda vaikuttamaan parhaalta mahdolliselta. Toisaalta kaikki eivät välttämättä edes tajua, jos seksi ei ihan toimikaan - kun vertailukohtia ei ole. Itselleen on myös mahdollista valehdella. Ja toisaalta yhteisöissä, joissa ihmisen seksuaalisuutta kontrolloidaan noin, esiintyy myös paljon ahdistunutta suhtautumista koko asiaan, jolloiin henkilö ei välttämättä ole parhaimmillaan sen miettimiseen, onko seksielämä oikeasti hyvää, eikä tällöin välttämättä pääse löytämään edes omaa seksuaalisuuttaan kunnolla, vaan seksiä harrastetaan jotenkin tavan vuoksi sen kummemmin omaan itseen tutustumatta.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ollaan sille kumppanille reiluja ja kerrotaan miten asiat on kun suhdetta hahmotellaan. Silloin ei olla epärehellisiä.

Itse ajautuisi synkkiin vesiin jos 17 vuoden jälkeen kumppani kertoisi että kaikki intohimon hetket ja rakkauden teot ja sanat ovat olleet vain valhetta ja hän vain päätti minut ekaa kertaa nähtyään että tuohon tyydyn. Jos en kuolisi siitä syntyvään masennukseen, stressiin, vihaan ja pettymykseen niin en ainakaan enää koskaan luottaisi yhteenkään mieheen.

99% miehistä on joutunut tyytymään, kun eivät ole saaneet sitä jonka kaikista mieluiten olisivat halunneet. Se ei tarkoita etteikö suhde voisi olla silti hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.

Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.

Parisuhdeterapeutteja kannattaa kuunnella, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Esimerkiksi järjestetyt avioliitot ovat hyvinkin onnellisia (järjestetyt, ei pakotetut), ilman alkuhuumaa.

Miten tätä onnellisuutta on mitattu? Nämä ovat vähän hankalia argumentteja, koska eri kulttuureissa parisuhteen merkitys on täysin eri, ja niiltä saatetaan jopa hakea täysin eri asioita. Näin ollen ne täyttävät tarkoituksensa eri tavoin eri kulttuureissa. Jossain voi riittää, että mies ei pahoinpitele eikä miehen sukulaiset kiusaa, ja että saa avioliiton kautta taloudellisen turvan ja lapsia - jos tämä toteutuu, on henkilö onnellinen. Suomessa taas väkivallattomuus on lähtöoletus, ja parisuhteelta haetaan muutenkin henkilökohtaisempaa ja syvempää yhteyttä toiseen, toimivaa yhteiseloa, seksuaalistakin yhteensopivuutta, jne.

Toinen juttu on se, että järjestetyistä avioliitoista tehtävien onnellisuustutkimusten ulkopuolelle jäävät todennäköisesti juuri ne suhteet ja henkilöt, jotka eivät ole tyytyväisiä. Heillä tuskin on usein edes mahdollisuutta kertoa rehellisesti, että eivät ole onnellisia, ja toisaalta heillä ei välttämättä ole edes käsitteistöä asian pohtimiseen. Kaikissa kulttuureissa ei edes rohkaista ihmisiä miettimään, mitä he suhteelta toivovat, tai onko kumppani sellainen, jonka kanssa on hyvä olla.

Minä myönnän etten muista tarkkaan tutkimuksia. Mutta ystävissä on onnellisia järjestetyn avioliiton ihmisiä, läheisellä henkisellä yhteydellä ja kaikinpuolin länsimaisen mittarin mukaan onnellisella suhteella. Seksuaalisuuden suhteen seksin odottaminen avioliittoon voi olla jopa positiivinen asia suhteen seksuaalisen puolen kannalta. Sinulla on hieman kapea käsitys järjestetyistä avioliitoista, ihan samanlaisia ihmisiä niissäkin on. Mutta totta on se, etteivät ne välttämättä toimisi Suomessa kasvaneelle suomalaiselle. Ei luultavasti toimisi minullekaan.

Tuota seksiosuutta en muuten usko. Uskon, että siinäkin on tilastoharha. Esim. Suomessa kristityt, joiden mielestä esiaviollinen seksi on syntiä, eivät ikinä myöntäisi, jos seksin osalta sitten ongelmia olisikin, koska heidän täytyy saada oma agenda vaikuttamaan parhaalta mahdolliselta. Toisaalta kaikki eivät välttämättä edes tajua, jos seksi ei ihan toimikaan - kun vertailukohtia ei ole. Itselleen on myös mahdollista valehdella. Ja toisaalta yhteisöissä, joissa ihmisen seksuaalisuutta kontrolloidaan noin, esiintyy myös paljon ahdistunutta suhtautumista koko asiaan, jolloiin henkilö ei välttämättä ole parhaimmillaan sen miettimiseen, onko seksielämä oikeasti hyvää, eikä tällöin välttämättä pääse löytämään edes omaa seksuaalisuuttaan kunnolla, vaan seksiä harrastetaan jotenkin tavan vuoksi sen kummemmin omaan itseen tutustumatta.

Eli asiaa on turha perustella sinulle tieteellisen tutkimuksen avulla, koska joka tapauksessa aiot pysyä nykyisissä uskomuksissasi niitä haastamatta?

Oletko itse ollut tällaisen liikkeen jäsen? Minä olen ja tiedän, että joissain niissä on sitä ahdasmielistä, alistettua ja ahdistunutta porukkaa, mutta toisaalta on myös positiivista ja elämäniloista porukkaa, jolle seksi ei ole mikään mörkö ja ovat sen suhteen avoimia ja iloisia. Jokainen kristillinen kirkko ei ole mikään ahdistava kultti. Sanon tämän ihmisenä, joka on jättänyt ahdistavan kultin osaltaan taakseen ja ihan oikeasti tiedän mistä puhun. Tämä moderni seksualisointi ja seksin tyrkyttäminen joka paikassa tekee myös suurta hallaa, ainoastaan eri tavalla. Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Kaffepulla kirjoitti:

Ei kukaan vaadi sinulta yhtään mitään. Saat tehdä elämälläsi ihan mitä haluat.

Eikö kumppania kohtaan pitäisi olla jonkin verran rehellisyyttä, kunnioitusta ja inhimillistä huomiota?

Onko julmuus ja toisen ihmisen kohtelu ei -ihmisenä oikea käyttäytyminen?

Koska tällä palstalla vain naisten täytyy laskea rimaa ja tyytyä johonkin epäsosiaaliseen

peräkammarinpoikaan. Miesten kuuluu saada se kuumin ja menestynein instabeibe, joka tienaa vähintään sen mitä mies, maksaa talouden kulut puoleksi plus lisäksi yksin kaiken lapsiin tai sisustukseen liittyvän, hoitaa työn ja lapsien ohella kodin ja on aina valmis seksiin ja suikkareihin silloin kun mies haluaa. Ei vaadi eikä pyydä mitään mieheltä vaan on aina tämän käytettävissä.

Valtaosa naisista on tuollaisissa liitoissa.

Valtaosa (palsta-) miehistä luulee, että heidän vaimonsa ovat heihin rakastuneita. 

Kuulisittepa, mitä vaimot kertovat teistä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkujaan ihastuksen ja huuman vuoksi sanonut "Tahdon" ja se pitää. Jos ei tule jotain vakavaa – pettäminen, väkivalta tms. niin aion tässä pysyä, vaikka on muuttunut hieman tyytymissuhteeksi. Sitä kutsutaan sanojensa mittaiseksi toiminnaksi, sitoutumiseksi ja vanhanaikaiseksi avioliitoksi.

Useimmilla rakastumisen huuma haihtuu parissa vuodessa ja jäljelle jää "tasainen rakastaminen". Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta tärkeää on, että on ollut se huuma, jota muistella. Ainakin jotkut parisuhdeterapeutit pitävät tärkeänä, että sitten kun tulee vastoinkäymisiä, voi palata muistoissaan siihen aikaan, kun oli toiseen umpirakastunut.

Parisuhdeterapeutteja kannattaa kuunnella, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Esimerkiksi järjestetyt avioliitot ovat hyvinkin onnellisia (järjestetyt, ei pakotetut), ilman alkuhuumaa.

Miten tätä onnellisuutta on mitattu? Nämä ovat vähän hankalia argumentteja, koska eri kulttuureissa parisuhteen merkitys on täysin eri, ja niiltä saatetaan jopa hakea täysin eri asioita. Näin ollen ne täyttävät tarkoituksensa eri tavoin eri kulttuureissa. Jossain voi riittää, että mies ei pahoinpitele eikä miehen sukulaiset kiusaa, ja että saa avioliiton kautta taloudellisen turvan ja lapsia - jos tämä toteutuu, on henkilö onnellinen. Suomessa taas väkivallattomuus on lähtöoletus, ja parisuhteelta haetaan muutenkin henkilökohtaisempaa ja syvempää yhteyttä toiseen, toimivaa yhteiseloa, seksuaalistakin yhteensopivuutta, jne.

Toinen juttu on se, että järjestetyistä avioliitoista tehtävien onnellisuustutkimusten ulkopuolelle jäävät todennäköisesti juuri ne suhteet ja henkilöt, jotka eivät ole tyytyväisiä. Heillä tuskin on usein edes mahdollisuutta kertoa rehellisesti, että eivät ole onnellisia, ja toisaalta heillä ei välttämättä ole edes käsitteistöä asian pohtimiseen. Kaikissa kulttuureissa ei edes rohkaista ihmisiä miettimään, mitä he suhteelta toivovat, tai onko kumppani sellainen, jonka kanssa on hyvä olla.

Minä myönnän etten muista tarkkaan tutkimuksia. Mutta ystävissä on onnellisia järjestetyn avioliiton ihmisiä, läheisellä henkisellä yhteydellä ja kaikinpuolin länsimaisen mittarin mukaan onnellisella suhteella. Seksuaalisuuden suhteen seksin odottaminen avioliittoon voi olla jopa positiivinen asia suhteen seksuaalisen puolen kannalta. Sinulla on hieman kapea käsitys järjestetyistä avioliitoista, ihan samanlaisia ihmisiä niissäkin on. Mutta totta on se, etteivät ne välttämättä toimisi Suomessa kasvaneelle suomalaiselle. Ei luultavasti toimisi minullekaan.

Tuota seksiosuutta en muuten usko. Uskon, että siinäkin on tilastoharha. Esim. Suomessa kristityt, joiden mielestä esiaviollinen seksi on syntiä, eivät ikinä myöntäisi, jos seksin osalta sitten ongelmia olisikin, koska heidän täytyy saada oma agenda vaikuttamaan parhaalta mahdolliselta. Toisaalta kaikki eivät välttämättä edes tajua, jos seksi ei ihan toimikaan - kun vertailukohtia ei ole. Itselleen on myös mahdollista valehdella. Ja toisaalta yhteisöissä, joissa ihmisen seksuaalisuutta kontrolloidaan noin, esiintyy myös paljon ahdistunutta suhtautumista koko asiaan, jolloiin henkilö ei välttämättä ole parhaimmillaan sen miettimiseen, onko seksielämä oikeasti hyvää, eikä tällöin välttämättä pääse löytämään edes omaa seksuaalisuuttaan kunnolla, vaan seksiä harrastetaan jotenkin tavan vuoksi sen kummemmin omaan itseen tutustumatta.

Eli asiaa on turha perustella sinulle tieteellisen tutkimuksen avulla, koska joka tapauksessa aiot pysyä nykyisissä uskomuksissasi niitä haastamatta?

Oletko itse ollut tällaisen liikkeen jäsen? Minä olen ja tiedän, että joissain niissä on sitä ahdasmielistä, alistettua ja ahdistunutta porukkaa, mutta toisaalta on myös positiivista ja elämäniloista porukkaa, jolle seksi ei ole mikään mörkö ja ovat sen suhteen avoimia ja iloisia. Jokainen kristillinen kirkko ei ole mikään ahdistava kultti. Sanon tämän ihmisenä, joka on jättänyt ahdistavan kultin osaltaan taakseen ja ihan oikeasti tiedän mistä puhun. Tämä moderni seksualisointi ja seksin tyrkyttäminen joka paikassa tekee myös suurta hallaa, ainoastaan eri tavalla. Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Tieteellinen tutkimus aiheesta kyllä kiinnostaa. 

Eihän tyytyminen koske kuin miehiä. Ainoastaan naiset saavat vaatia parasta mahdollista ja miesten täytyy tyytyä naiseen joka antaa mahdollisuuden vähäksi aikaa ennen kuin hän vaatii itselleen paremman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ollaan sille kumppanille reiluja ja kerrotaan miten asiat on kun suhdetta hahmotellaan. Silloin ei olla epärehellisiä.

Itse ajautuisi synkkiin vesiin jos 17 vuoden jälkeen kumppani kertoisi että kaikki intohimon hetket ja rakkauden teot ja sanat ovat olleet vain valhetta ja hän vain päätti minut ekaa kertaa nähtyään että tuohon tyydyn. Jos en kuolisi siitä syntyvään masennukseen, stressiin, vihaan ja pettymykseen niin en ainakaan enää koskaan luottaisi yhteenkään mieheen.

99% miehistä on joutunut tyytymään, kun eivät ole saaneet sitä jonka kaikista mieluiten olisivat halunneet. Se ei tarkoita etteikö suhde voisi olla silti hyvä.

Jos minä kuulisin, että meidän suhde perustuu valheelle, niin se suhteen hyvyys olisi myös valhetta. Se tarkoittaisi myös sitä, että kun mies tapaa sellaisen, jonka oikeasti olisi halunnut, niin mieshän lähtee. Tyytymissuhteissa ero on vain ajan kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ollaan sille kumppanille reiluja ja kerrotaan miten asiat on kun suhdetta hahmotellaan. Silloin ei olla epärehellisiä.

Itse ajautuisi synkkiin vesiin jos 17 vuoden jälkeen kumppani kertoisi että kaikki intohimon hetket ja rakkauden teot ja sanat ovat olleet vain valhetta ja hän vain päätti minut ekaa kertaa nähtyään että tuohon tyydyn. Jos en kuolisi siitä syntyvään masennukseen, stressiin, vihaan ja pettymykseen niin en ainakaan enää koskaan luottaisi yhteenkään mieheen.

99% miehistä on joutunut tyytymään, kun eivät ole saaneet sitä jonka kaikista mieluiten olisivat halunneet. Se ei tarkoita etteikö suhde voisi olla silti hyvä.

Jos minä kuulisin, että meidän suhde perustuu valheelle, niin se suhteen hyvyys olisi myös valhetta. Se tarkoittaisi myös sitä, että kun mies tapaa sellaisen, jonka oikeasti olisi halunnut, niin mieshän lähtee. Tyytymissuhteissa ero on vain ajan kysymys.

Jos valhe tarkoittaa sitä että mies olisi ottanut toisen naisen kuin sinut jos vain olisi saanut, niin hyvin todennäköisesti suhteesi perustuu valheeseen.