Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt siinä pisteessä, että vain itkettää. Pari viikkoa sitten itkin vasta työpäivän jälkeen autossa, kaupassa, kotona. Nyt itken jo työpäivän aikana töissä. Olen niin väsynyt, en jaksa tätä enää. Tiedän, että ainoa vaihtoehto on hakea sairauslomaa. Olisi pitänyt tehdä se jo ajat sitten.

Mikä muuttuu saikun aikana? Mitä parempaa on vastassa sen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites joululomanne on käynyt, onko tietoa?

Odotellaan tietoa itse kunkin lomasta. 

Selvisikö lomat?

Kvtes:sin mukaan loma tulisi saattaa työntekijän tietoon 4vkoa ennen sen alkamista, vain poikkeustapauksissa viimeistään 2vkoa ennen. Ja sellaista poikkeustapausta ei vakassa ole, koska vanhempien on jo pitänyt palauttaa lomakyselyt.

Ei ole selvinnyt meillä 

Miksi ei? Kyllä on niin paskoja johtajia/johtamista, että 😤🤮.

4vkoa joulun ajan alkamiseen oli eilen perjantaina. 20.12 on pe ja siitä seur vko joulua ja loma-aikaa.

.

Kohta on joulu, ja loma 🤩🎄

 

...Olen vasta aloitteleva alalla ja tuntuu että teen niin nopeasti ja ahkerasti pienten puolella kuin vaan tehtävää eteen ilmaantuu. Pyrin olemaan oma-aloitteinen tehtäviin heti tarttuen.

Miksi välillä herää tunne niinkuin joku muu tässä vapaamatkustaisi vai pitäisikö olla ymmärrystä jo kauemmin alalla olleille väsyneemmille työntekijöille?

Vai pitääkö oikeasti opetella hidastamaan esim pienten puolella käsienpesu avussa, pukemisissa, vaipan vaihdoissa. Kun yhtäkkiä huomaa päivittäin, että toinen kollega pukenut vasta yhden lapsen ja itse jo 4 ulkoilua varten...

- Ei kai se mikään kilpailu ole. Kuka pukee nopeimmin eniten lapsia. Mihin Sinulla on kiire ? Lapset voi pukea ja riisua ihan kaikessa rauhassakin, lapset tykkää kun pukee ja rupattelee samalla (esim kertaa sanoja, lapaset, pipo, laitetaan kurahousut, kengät, jne) oppivat samalla sen pukemisen sitten pikkuhiljaa ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset ja tunnelmat minulla. Et ole yksin.

Ei hyvänen aika. Itkevät kuin pikkulapset.

 

Toivottavasti et koskaan sairastu työuupumuksen, vaan porskutat tällä "empaattisella" asenteellasi työelämän myrskyissä. Voi olla, että joskus olet tilanteessa että ymmärrät mitä totaalinen väsymys töihin merkitsee.

Mitä muutosta "empatia" ja sairasloma tuovat? Tuskin mitään. Mieluummin ottaa haltuun oma ammattinsa ja elämänsä. Ottaa vastuun omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan, ammatinvalinnastaan ja osaamisestaan.

Johtajuusvajeesta puhuttaessa katse käännetään aina päiväkodin johtajiin, mutta vielä enemmän sitä on päiväkodin työntekijöiden parissa. Itsensä johtamisesta kaikki lähtee, silloin kun puhutaan aikuisista ammattilaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset ja tunnelmat minulla. Et ole yksin.

Ei hyvänen aika. Itkevät kuin pikkulapset.

 

Toivottavasti et koskaan sairastu työuupumuksen, vaan porskutat tällä "empaattisella" asenteellasi työelämän myrskyissä. Voi olla, että joskus olet tilanteessa että ymmärrät mitä totaalinen väsymys töihin merkitsee.

Mitä muutosta "empatia" ja sairasloma tuovat? Tuskin mitään. Mieluummin ottaa haltuun oma ammattinsa ja elämänsä. Ottaa vastuun omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan, ammatinvalinnastaan ja osaamisestaan.

Johtajuusvajeesta puhuttaessa katse käännetään aina päiväkodin johtajiin, mutta vielä enemmän sitä on päiväkodin työntekijöiden parissa. Itsensä johtamisesta kaikki lähtee, silloin kun puhutaan aikuisista ammattilaisista.

Mit vit?? 🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset ja tunnelmat minulla. Et ole yksin.

Ei hyvänen aika. Itkevät kuin pikkulapset.

 

Toivottavasti et koskaan sairastu työuupumuksen, vaan porskutat tällä "empaattisella" asenteellasi työelämän myrskyissä. Voi olla, että joskus olet tilanteessa että ymmärrät mitä totaalinen väsymys töihin merkitsee.

Mitä muutosta "empatia" ja sairasloma tuovat? Tuskin mitään. Mieluummin ottaa haltuun oma ammattinsa ja elämänsä. Ottaa vastuun omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan, ammatinvalinnastaan ja osaamisestaan.

Johtajuusvajeesta puhuttaessa katse käännetään aina päiväkodin johtajiin, mutta vielä enemmän sitä on päiväkodin työntekijöiden parissa. Itsensä johtamisesta kaikki lähtee, silloin kun puhutaan aikuisista ammattilaisista

Itsensä johtamista on oman työn rajaaminen juuri niin ettei uuvu. Tekee sen mihin tunnit ja palkka riittää, ei yhtään enempää. Työ on vain työtä. Päiväkodin lapsista tarvitsee välittää vain ja ainoastaan työajan ja vain sen verran kuin saa palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mites tiimin toiminta vaikuttaa jaksamiseen?

Olen vasta aloitteleva alalla ja tuntuu että teen niin nopeasti ja ahkerasti pienten puolella kuin vaan tehtävää eteen ilmaantuu. Pyrin olemaan oma-aloitteinen tehtäviin heti tarttuen.

Miksi välillä herää tunne niinkuin joku muu tässä vapaamatkustaisi vai pitäisikö olla ymmärrystä jo kauemmin alalla olleille väsyneemmille työntekijöille? Vai pitääkö oikeasti opetella hidastamaan esim pienten puolella käsienpesu avussa, pukemisissa, vaipan vaihdoissa. Kun yhtäkkiä huomaa päivittäin, että toinen kollega pukenut vasta yhden lapsen ja itse jo 4 ulkoilua varten. Kyse saman ollut vieläpä niin ettei tämä yksi puettava iältään nuorempi kuin omatkaan puettavat tai mitenkään erityislapsi.

Kuinka paljon vaikuttaa teidän mielestä tiimin toimivuuteen, kuinka pätevä lahjakas lastentarhaopettaja on? Onko hänellä uusia ideoita tai onko musikaalinen..

Toki uuden alalle tulev

Mulla on tiimissä opettaja joka on vauhdikas ja pitää muita hitaina. Minusta tarkoitus ei ole pukea mahdollisimman nopeasti vaan antaa lasten yrittää ja harjoitellaan vaatteiden nimiä. En ole minäkään mitenkään hidas eikä pukeminen tai vessatus oo kilpailu. Tiimin toimivuuteen vaikuttaa ennenkaikkea opettajan ymmärrys antaa tilaa tiimilleen ja kunkin käyttää vahvuuksiaan toiminnassa. Ja tehdä vaikka toiminta ei olisi se oma vahvuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset ja tunnelmat minulla. Et ole yksin.

Ei hyvänen aika. Itkevät kuin pikkulapset.

 

Toivottavasti et koskaan sairastu työuupumuksen, vaan porskutat tällä "empaattisella" asenteellasi työelämän myrskyissä. Voi olla, että joskus olet tilanteessa että ymmärrät mitä totaalinen väsymys töihin merkitsee.

Mitä muutosta "empatia" ja sairasloma tuovat? Tuskin mitään. Mieluummin ottaa haltuun oma ammattinsa ja elämänsä. Ottaa vastuun omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan, ammatinvalinnastaan ja osaamisestaan.

Johtajuusvajeesta puhuttaessa katse käännetään aina päiväkodin johtajiin, mutta vielä enemmän sitä on päiväkodin työntekijöiden parissa. Itsensä johtamisesta kaikki lähtee

Just näin. Paskassa paikassa ei tarvitse olla töissä huonon johtajan alaisuudessa, päiväkodista voi vaihtaa pois alaa vaihtamalla tai voi vaihtaa omaa asennettaan työn tekoon. Ks. Edellistä edeltävä 

Vierailija kirjoitti:

 

...Olen vasta aloitteleva alalla ja tuntuu että teen niin nopeasti ja ahkerasti pienten puolella kuin vaan tehtävää eteen ilmaantuu. Pyrin olemaan oma-aloitteinen tehtäviin heti tarttuen.

Miksi välillä herää tunne niinkuin joku muu tässä vapaamatkustaisi vai pitäisikö olla ymmärrystä jo kauemmin alalla olleille väsyneemmille työntekijöille?

Vai pitääkö oikeasti opetella hidastamaan esim pienten puolella käsienpesu avussa, pukemisissa, vaipan vaihdoissa. Kun yhtäkkiä huomaa päivittäin, että toinen kollega pukenut vasta yhden lapsen ja itse jo 4 ulkoilua varten...

- Ei kai se mikään kilpailu ole. Kuka pukee nopeimmin eniten lapsia. Mihin Sinulla on kiire ? Lapset voi pukea ja riisua ihan kaikessa rauhassakin, lapset tykkää kun pukee ja rupattelee samalla (esim kertaa sanoja, lapaset, pipo, laitetaan kurahousut, kengät, jne) oppivat samalla sen pukemisen sitten pikkuhiljaa ihan itse.

Näin ihan sivusta mietin tuota itsekin, että eikös tavoite kuitenki ole se, että lapsi oppii tekemään asiat itse?

Oman lapseni sain onneksi pidettyä kotihoidossa pitkään, ja sai käyttää pukemiseen rauhassa vaikka tunnin, kun ikätasonsa mukaan sai harjoitella siinä itse. Kun sai aplodit saatuaan ekaa kertaa itse jalan lahkeeseen tai villasukan jalkaan, niin siinähän se kehuille persoa lasta innosti yrittämään itse entistäkin enemmän.

Tuosta lapsen pukemistilanteesta päiväkodissa vielä sen verran, että mielestäni mikään ei alalla ole vastenmielisempää, kun saada työkaveriksi "tehopakkaus" joka hosuu ja riuhtoo lapsia suoriutuakseen heidän pukemisesta/riisuttamisesta mahdollisimman nopeasti. Ollaan hermostuneita vaikka omasta mielestä oikein tehokkaita vaikka lapsia itkee ja kaatuilee lattiatasossa muiden jaloissa koska ovat kömpelöitä eivätkä mitenkään vielä voi osata. Siirtymä tilanteet , kuten pukeminen ja riisuminen ovat aina erinomaisia opetustilanteita lapsen omatoimisuuteen ja osaamiseen. Se vaatii kasvattajalta kärsivällisyyttä ja sen kaltaista taitavuutta, mistä aina erottaa oikean kasvatus alan ammattilaisen.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on typerintä mitä vassarit on saaneet aikaiseksi. Toiseksi typerintä on minimitulorajan nosto pilviin hoitomaksuissa. Hyvin harva maksaa hoidosta senttiäkään. Ei ihme että Suomi on konkurssissa.

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on typerintä mitä vassarit on saaneet aikaiseksi. Toiseksi typerintä on minimitulorajan nosto pilviin hoitomaksuissa. Hyvin harva maksaa hoidosta senttiäkään. Ei ihme että Suomi on konkurssissa.

Kuinkahan paljon vähemmän lapsia päiväkodeissa olisi (ja henkilökunta riittäisi paremmin) jos subjektiivista oikeutta ei olis? Onkohan mitenkään mahdollista saada sitä takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on typerintä mitä vassarit on saaneet aikaiseksi. Toiseksi typerintä on minimitulorajan nosto pilviin hoitomaksuissa. Hyvin harva maksaa hoidosta senttiäkään. Ei ihme että Suomi on konkurssissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on typerintä mitä vassarit on saaneet aikaiseksi. Toiseksi typerintä on minimitulorajan nosto pilviin hoitomaksuissa. Hyvin harva maksaa hoidosta senttiäkään. Ei ihme että Suomi on konkurssissa.

Kuinkahan paljon vähemmän lapsia päiväkodeissa olisi (ja henkilökunta riittäisi paremmin) jos subjektiivista oikeutta ei olis? Onkohan mitenkään mahdollista saada sitä takaisin?

Mielestäni työssäkäyvien tulisi olla oikeutettuja laittamaan lapsensa päivähoitoon, mutta ei kotona makoilevan. Toki lapsi tarvii ikätasoistaan seuraa ja opettajien opetusta ja lisää eriarvoisuutta yms. mutta jotain on varmaan keksittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on typerintä mitä vassarit on saaneet aikaiseksi. Toiseksi typerintä on minimitulorajan nosto pilviin hoitomaksuissa. Hyvin harva maksaa hoidosta senttiäkään. Ei ihme että Suomi on konkurssissa.

Kuinkahan paljon vähemmän lapsia päiväkodeissa olisi (ja henkilökunta riittäisi paremmin) jos subjektiivista oikeutta ei olis? Onkohan mitenkään mahdollista saada sitä takaisin?

Mielestäni työssäkäyvien tulisi olla oikeutettuja laittamaan lapsensa päivähoitoon, mutta ei kotona makoilevan. Toki lapsi tarvii ikätasoistaan seuraa ja opettajien opetusta ja lisää eriarvoisuutta yms. mutta jotain on varmaan keksittävä.

Ok

Vierailija kirjoitti:

Tuosta lapsen pukemistilanteesta päiväkodissa vielä sen verran, että mielestäni mikään ei alalla ole vastenmielisempää, kun saada työkaveriksi "tehopakkaus" joka hosuu ja riuhtoo lapsia suoriutuakseen heidän pukemisesta/riisuttamisesta mahdollisimman nopeasti. Ollaan hermostuneita vaikka omasta mielestä oikein tehokkaita vaikka lapsia itkee ja kaatuilee lattiatasossa muiden jaloissa koska ovat kömpelöitä eivätkä mitenkään vielä voi osata. Siirtymä tilanteet , kuten pukeminen ja riisuminen ovat aina erinomaisia opetustilanteita lapsen omatoimisuuteen ja osaamiseen. Se vaatii kasvattajalta kärsivällisyyttä ja sen kaltaista taitavuutta, mistä aina erottaa oikean kasvatus alan ammattilaisen.

Oon samaa mieltä.

Saanko kysyä, että miksi ette hae muita töitä? Itse tein sen ratkaisun, että jätin vakaopinnot kesken ja vaihdoin muihin juttuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on typerintä mitä vassarit on saaneet aikaiseksi. Toiseksi typerintä on minimitulorajan nosto pilviin hoitomaksuissa. Hyvin harva maksaa hoidosta senttiäkään. Ei ihme että Suomi on konkurssissa.

Kuinkahan paljon vähemmän lapsia päiväkodeissa olisi (ja henkilökunta riittäisi paremmin) jos subjektiivista oikeutta ei olis? Onkohan mitenkään mahdollista saada sitä takaisin?

Mielestäni työssäkäyvien tulisi olla oikeutettuja laittamaan lapsensa päivähoitoon, mutta ei kotona makoilevan. Toki lapsi tarvii ikätasoistaan seuraa ja opettajien opetusta ja lisää eriarvoisuutta yms. mutta jotain on varmaan keksittävä.

Näitä työttömiä ja m a m u vanhempia varten on ilmaisia päiväkerhoja, mihin mennä lasten kanssa. Näiden lasten paikka ei ole päiväkodissa viemässä työssäkäyvien lapsilta hoitopaikkaa. Kysehän on vain poliitiikkojen tahtotilasta poistaa tuo typerä subjektiivisuus.