Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole hetkeäkään luppoaikaa. Se on totta, että opettajana olen keskipäivällä (lepohetken aikaan) pois ryhmästä n. 3 päivänä viikossa, erilaisissa palavereissa tai jotain tiettyä asiaa hoitamassa. Mitään taukoa en sehdi pitämään. Hoitajat sen sijaan ehtivät päästää toisensa vuorotellen tauolle sillä aikaa, kun lapset lepäävät. 

  Itsellä oli ihan sama tilanne! Yritin pitää huolen siitä, että hoitajat edes pääsisivät tauolle, mutta valitettavasti tein sen oman jaksamisen kustannuksella. Kaikenlaisissa palavereissa juokseminen, paperitöiden tekeminen ym. ei ole mitää taukoilua. Tai ehkä joillakin on, mutta minulla ei ollut, sillä ryhmä oli erittäin haastava ja resurssit valitettavasti riittämättömät - paloin loppuun. 

Tuo on ihan naurettavaa, että jotkut hoitajat ajatte

Ei ole naurettavaa että pidetään taukoa mutta on naurettavaa että lähdetään ryhmästä silloin kun kaikki lapset ovat paikalla. Ulkoilu ja nukkari ovat ok mutta jos lähdetään silloin kun kaikki lapset hereillä ja ryhmässä.

Semmonen nykyinen käytäntö että opet kävelee läppärin kera ilmeellä ettei mua saa häiritä vaikkei olisi mitään tekeillä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole hetkeäkään luppoaikaa. Se on totta, että opettajana olen keskipäivällä (lepohetken aikaan) pois ryhmästä n. 3 päivänä viikossa, erilaisissa palavereissa tai jotain tiettyä asiaa hoitamassa. Mitään taukoa en sehdi pitämään. Hoitajat sen sijaan ehtivät päästää toisensa vuorotellen tauolle sillä aikaa, kun lapset lepäävät. 

  Itsellä oli ihan sama tilanne! Yritin pitää huolen siitä, että hoitajat edes pääsisivät tauolle, mutta valitettavasti tein sen oman jaksamisen kustannuksella. Kaikenlaisissa palavereissa juokseminen, paperitöiden tekeminen ym. ei ole mitää taukoilua. Tai ehkä joillakin on, mutta minulla ei ollut, sillä ryhmä oli erittäin haastava ja resurssit valitettavasti riittämättömät - paloin loppuun. 

T

Tuo on kyllä jo törkeää yleistämistä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten uupumuksenne on oireillut? Eronnut "vain" väsymyksestä millä tavoin?

🥱😴😢

Ei helpota levolla, ajatuskin töistä ahdistaa ja sinne meno. Häviää valo työn tekemisestä ja odottaa vain pois pääsyä. Harrastuksetkin alkavat tuntua pakkopullalta ja tekee mieli vain nyhjätä kotona.  Uupumus imee kaiken. Ei palaudu töistä vapaalla. 2v sitten lähdin talosta uupumisen takia, yksi monesta lähtijästä.

Hei! Olisin todella iloinen ja kiitollinen jos huomaisit tämän kysymykseni ja vastaisit. Kuinka kauan meni työ-uupumuksesta toipumiseen sen jälkeen kun jätit kuormittavan työsi ? Kiitos jos vastaat.

Opettajat juoksee kiireisinä , kainalossa läppäri ja kädessä kännykkä joka soi jatkuvasti, palaveriin ja suunnittelemaan ja vasukeskusteluihin.

Ulkoapäin luulisi äkkiseltään heidän olevan hektisessä pörssissä töissä valvomassa pörssikursseja tai osakke- tahastotietoja  tärkeinä analysoiden ja rtaportoiden niitä,  eikä päiväkodissa missä läsnäolo lapsia varten,  tulisi olla se kaikkein tärkein tehtävä.

Syntyvyys varmaankin vielä liian korkea Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Osa porukasta kyllä löysäilee, erityisopet, terapeutit ja puheterapeutit 

Mitä ihmettä että on päivässä yksi tapaaminen ja muu osa kirjaamista! Kaikista koulutetuin osaaminen ei koskaan ole tekemisissä lasten kanssa mutta  kouluttamattomat sijaiset tekee sen työn. Hyh Hitto mitä ala-arvostusta alalle! 

Ensinnäkin, terapeutit ei käy päiväkodeissa, psykologit kyllä. Ja niillä on monta asiakasta päivän aikana, ehkä vaan yksi siinä päiväkodissa.

Kyllä puheterapeutit ja toimintataerapeutit oli pk:n henkilökunnasta ihan fiksuinta porukkaa. Kunnioitan heidän osaamista ja tukea mitä tuovat avustettavalle lapselle erittäin korkealle.

Terveisin ex-erityisavustaja.

Erikoissairaanhoidon kautta terapeutit kylläkin käyvät päiväkodeissa, meilläkin useampi pute ja tote..

Vierailija kirjoitti:

Erikoissairaanhoidon kautta terapeutit kylläkin käyvät päiväkodeissa, meilläkin useampi pute ja tote..

Terapeutti ja puheterapeutti on hyvin eri asia.

Ei vaikuta siltä, että olisi millään tavalla huutava työvoimapula Suomen toiseksi suurimmassa kaupunkikeskittymässä. Päivän-parin sijaisuudet menevät nopeimmalle minuutissa ja kaikkiin viikkoa pidempiin määräaikaisiinkin töihin on haastattelussa aina vähintään neljä.

Pääkaupunkiseudullako se huutava pula on, eikä missään muualla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten uupumuksenne on oireillut? Eronnut "vain" väsymyksestä millä tavoin?

🥱😴😢

Ei helpota levolla, ajatuskin töistä ahdistaa ja sinne meno. Häviää valo työn tekemisestä ja odottaa vain pois pääsyä. Harrastuksetkin alkavat tuntua pakkopullalta ja tekee mieli vain nyhjätä kotona.  Uupumus imee kaiken. Ei palaudu töistä vapaalla. 2v sitten lähdin talosta uupumisen takia, yksi monesta lähtijästä. 

Mulla yksi merkittävin oire on se että ennen olin aina hetken työpäivän jälkeen väsynyt kunnes palauduin. Nykyään olen aina kuin haudasta noussut zom bi.

Opettajilla kuuluukin olla isoja ryhmiä, joten miksi saatte opetustyön kuulostamaan vaativalta? Jos organisointikyky puuttuu, tai on sosiaalisesti vielä epäkypsä, ei kannata ryhtyä alle 7-vuotiaiden opettajaksi tai opettajaksi muutenkaan.

Tein 16 vuotta töitä päiväkodissa lastenhoitajana. Touhu meni vuosi vuodelta hullumaksi. En jaksanut töiden jälkeen yhtään mitään, ei auttanut viikonloput, lomat eikä lopulta sairaslomatkaan palautumaan. Tiesin, että kukaan ei pysty minua pelastamaan, joten minun oli pakko pelastaa itse itseni... ottaa se tietoinen riski ja hypätä aivan tuntemattomaan opiskelemaan uutta alaa. 

Nyt uudelleen koulutettuna, vaikka nyt onkin määräaikainen työsopimus.

hymyilen, kerrankin.

Vierailija kirjoitti:

Opettajilla kuuluukin olla isoja ryhmiä, joten miksi saatte opetustyön kuulostamaan vaativalta? Jos organisointikyky puuttuu, tai on sosiaalisesti vielä epäkypsä, ei kannata ryhtyä alle 7-vuotiaiden opettajaksi tai opettajaksi muutenkaan.

Näin on. Ei ole joka mamman hommaa vakaopettajuus. Palkitsevaa niille, jotka sen kokonaisuuden osaavat ja kunnialla hoitavat. Uuvuttavaa taas niille, joista ei siihen ole (koulutettuna tai ei).

Kannattaa olla rehellinen itselleen.

En tiedä onko tää työ enää tämän arvoista. En jaksa kotona tehdä mitään. Hädin tuskin kotitöitä, harrastuksista puhumattakaan. Jatkuvasti on joku flunssa, oksennustauti, korvatulehdus..Syyhyä odotellessa. Tämän saa kiitokseksi kaikesta raatamisesta. Minä en oikeasti jaksa enää. Miten tästä h*lvetistä pääsee pois?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tää työ enää tämän arvoista. En jaksa kotona tehdä mitään. Hädin tuskin kotitöitä, harrastuksista puhumattakaan. Jatkuvasti on joku flunssa, oksennustauti, korvatulehdus..Syyhyä odotellessa. Tämän saa kiitokseksi kaikesta raatamisesta. Minä en oikeasti jaksa enää. Miten tästä h*lvetistä pääsee pois?

Samaa olen miettinyt itsekin että miten ja minne tästä lähtisi? Kun on kumminkin opiskellut tätä alaa varten, saanut kokemuslisiä ja vakituisen työn.

Meille on annettu aikanaan väärä kuva alasta ja nyt kun se kuva on muuttunut ei ole pakotietä. Opiskelemaankaan ei enää jaksaisi alkaa, menisi taas vuosia että saisi talouden kuntoon. 

Itselläni on tilanne lastenhoitajana se että periaatteessa ryhmä on kiva, ope on aktiivinen ja yhteistyökykyinen. Häiritsevä tekijä tässä on että minä olen se jonka pitää aina pyytää ja anoa ettei minua jätettäisi yksin 21 lapsen kanssa kun toinen lh ei ole vielä/enää paikalla. Tunnen itseni pahantekijäksi kun jarrutan hänen menojaan. Oikeasti minua pelottaa olla yksin. 

Toivoisin että opettajat ottaisivat enemmän vastuuta ryhmästä ja siirtäisivät palavereja ym ITSE kun huomaavat että tilanne on vaikea. Eikö valtaan pitäisi sisältyä aina myös vastuu?

Millaisia tunteita tämä herättää Vaka opeissa? Olisi kiva kuulla

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tilanne lastenhoitajana se että periaatteessa ryhmä on kiva, ope on aktiivinen ja yhteistyökykyinen. Häiritsevä tekijä tässä on että minä olen se jonka pitää aina pyytää ja anoa ettei minua jätettäisi yksin 21 lapsen kanssa kun toinen lh ei ole vielä/enää paikalla. Tunnen itseni pahantekijäksi kun jarrutan hänen menojaan. Oikeasti minua pelottaa olla yksin. 

Toivoisin että opettajat ottaisivat enemmän vastuuta ryhmästä ja siirtäisivät palavereja ym ITSE kun huomaavat että tilanne on vaikea. Eikö valtaan pitäisi sisältyä aina myös vastuu?

Millaisia tunteita tämä herättää Vaka opeissa? Olisi kiva kuulla.

-- Kyllä normaali-ihmistä jokaista hirvittäisi jäädä yksin vastuuseen 21 lapsesta. Opettaja joka kehtaa nakittaa edes viideksi minuutiksi hoitajan tuohon tilanteeseen on yksinkertaisesti vastuuntunnoton ja itsekäs kusipää.

 

 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tää työ enää tämän arvoista. En jaksa kotona tehdä mitään. Hädin tuskin kotitöitä, harrastuksista puhumattakaan. Jatkuvasti on joku flunssa, oksennustauti, korvatulehdus..Syyhyä odotellessa. Tämän saa kiitokseksi kaikesta raatamisesta. Minä en oikeasti jaksa enää. Miten tästä h*lvetistä pääsee pois?

Minäkö tuon kirjoitin?

Olen samaa pohtinut jo vuosien ajan ja myös tässä ketjussa, en näe ulospääsyä tilanteesta minäkään. Ja juurikin samoista syistä kuin mitä jo sanottiin eli mitä sitä muka opiskelisi ja millä varoin ja tosiaan pysyvästä työsuhteesta on ihan julmetun suuri kynnys irtisanoutua, varsinkin tässä maailman ajassa. Ei ollut touhu tällaista, kun alalle opiskelin tai uran alkuvuosina, mutta nyt viimeiset 5-10v ollut aivan järkyttävän hirveätä ja pahenee vain.

Jumissa olen/ollaan, eläkeikäänkin olisi vielä itsellä n.30v.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta siltä, että olisi millään tavalla huutava työvoimapula Suomen toiseksi suurimmassa kaupunkikeskittymässä. Päivän-parin sijaisuudet menevät nopeimmalle minuutissa ja kaikkiin viikkoa pidempiin määräaikaisiinkin töihin on haastattelussa aina vähintään neljä.

Pääkaupunkiseudullako se huutava pula on, eikä missään muualla?

Puhutko Tampereesta? Ainakin vielä kaksi vuotta sitten minua tyyliin rukoiltiin tulemaan eri päiväkoteihin töihin. Minulla sekä lastenhoitajan, että opettajan pätevyys. Nyt eri alalla. Tilane toki voi olla muuttunut parissa vuodessa, mutta vaikea uskoa.