Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

"Lapsuus uhrataan opinpolulle

Toinen aikuislähtöinen suuntaus on koulutuspoliittinen virtaus. Pulkkisen mukaan sen tarkoitus on koulutuksen avulla muokata lapsista mahdollisimman nopeasti taloudellisesti tuottavia yksilöitä. Siinä korostuvat lapsen kehityksen kiirehtiminen ja suorituskeskeisyys. Kasvatus on välineellistä ja tähtää vain seuraavaan vaiheeseen. Lapsen omat tarpeet sivuutetaan.

Koulutuspoliittisen virtauksen uhka on, että se tuottaa ihmisiä, joiden on vaikea kohdata tulevaisuutta. Jos lapset sovitetaan tämänhetkisten aikuisten sorvaamaan muottiin, hylätään laaja-alainen kasvatusnäkemys, joka painottaa lapsen ainutkertaisuutta ja yksilöllisen kehityksen mahdollisuuksia sekä tulevaisuuden rakentamista ihmisessä piilevän, uutta luovan, voiman varaan.

Näistä virtauksista on Pulkkisen mukaan seurannut, että lapsuus valjastetaan varhaiskasvatuksen nimissä osaksi opinpolkua."

Lähde: KEHITYSPSYKOLOGIAN RAUTAINEN ASIANTUNTIJA PITÄÄ EHDOTUSTA KOLMEVUOTIAIDEN VELVOITTAVASTA VARHAISKASVATUKSESTA HUONOSTI PERUSTELTUNA

15157/15160| 14.01.2024 | 12:58 (tästä samasta keskustelusta)

Varhaiskasvatuksessa lasten huoltajien työaika ei "määritä hoidon tarvetta". Entisessä päivähoitomallissa (1973-2015) se oli juuri niin, että verovaroin tarjottiin kunnallinen päiväkotipaikka lapselle, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja kasvattaa kansantaloutta. Esim. nykyinen pääministeri Petteri Orpo ja valtiovarainministeri Riikka Purra ovat tuon ajan kasvatteja.

Orpon molemmat vanhemmat ovat olleet perusopetuksen opettajia, joten hän on kasvanut myös kokemukseen opettajakasvatuksesta. Tämä "opettajakeskeisyys" onkin ollut kokoomuksen ja uudenlaisen päiväkodin idean, ns. "varhaiskasvatuksen", kärkihankkeita. Varhaiskasvatuslaki säädettiin 2015 ja sillä kumottiin vanha päivähoitolaki. (Sitä on räätälöity, paikkailtu, leikattu ja liimailtu uusiksi 2016-2022).

Varhaiskasvatuksessa keskiössä ei ole enää perhe ja työssäkäyvät vanhemmat, vaan "oppiva lapsi". Perustellaan, että "jokaisella lapsella on subjektiivinen OIKEUS saada julkista (tai yksityistä) varhaiskasvatusta". Ns. "opitaan oppimaan" eli ehdollistutaan jo pienestä tutkivaksi ja tietoa tuottavaksi yksilöksi, joka arvioi tiedon laatua ja alkuperää. Toimintaa suunnitellaan tästä lähtökohdasta ja sitä johtaa, ei enää kolmen eri tieteenalan tasa-arvoinen tiimi, vaan yliopiston kasvatustieteestä valmistunut varhaiskasvatuksen opettajan tutkinnon suorittanut opettaja / päiväkodin johtaja. 

Päivähoidon aikakaudella keskiössä oli lasten hoito ja kasvatus yhteisöön. Varhaiskasvatusuudistuksessa hoitajien määrä tiputettiin uudessa laissa 1/3 ja sosiaalipedagogeja (aiempi opettajapätevyys) ei tarvitse palkata enää lainkaan, jos ei halua. Itse asiassa laki edellyttää ainoastaan (pätevien) opettajien pakollista palkkaamista. 

Kyseessä on siis suuri ideologinen muutos. Muilla tieteenaloilla ja yhteiskunnissa / elinkeinoelämässä / työpaikoilla / tulevaisuuden suunnittelussa peräänkuulutetaan jatkuvasti enemmän monitieteisyyttä, mutta varhaiskasvatuksessa mennään toiseen suuntaan. Siksi vanhemmat eivät ymmärrä, mistä koko hommassa on kyse. Uudistuksen tarkoitus oli päästä eroon hoitajista ja sosiaalipedagogeista sekä lakikirjauksilla, palkan alennuksilla että yleisellä halventavalla retoriikalla. 

Vanha nimi "päiväkoti" säilytettiin muutoksessa, ettei vastustukseen herättäisi ajoissa. Kyseessähän on nyt "pienten lasten koulu", jota ei perinteisesti olla haluttu Suomeen. Uudet (ja vanhat) opettajat lähtevät pois alalta, koska nämä "päiväkodit" ovat täysi kaaos eikä työtä oikeasti voi tehdä 0-4-vuotiaiden kanssa kuin he olisivat koululaisia. Esim. Briteissä voi, koska koko yhteiskunta on rakennettu vuosisatojen ajan sellaiseen ajatteluun. Siellä (syntyperäiset) vanhemmat tukevat lapsia järjestelmään kasvussa. 

Suomessa vanhemmat luulevat yhä kyseessä olevan päivähoito, eivätkä osaa tukea lapsiaan varhaiskasvatuksen mukaiseen kasvatukseen ja oppijaidentiteettiin. Tai sitten "tukevat" ihan itse päätellen, mitä se tarkoittaa... "

15169/15179|14.01.2024 | 13:25

"Tehokasta. Koko kansakunta kerralla samaan putkeen. Ei täällä nyt mitään eri ääniä ruveta suvaitsemaan. Kansa hallitaan paremmin, kun yhden aatteen auktoriteetti kertoo, miten täällä ajatellaan ja toimitaan.

Suomalaisen "demokratian" alasajo. Ei olisi ollut varaa ylenkatsoa lasten kasvatusta "tätien puuhasteluna". Ne tädit, joita nyt koulutetaan, ovat kuuliaista ja jalostettua sorttia, tarkkaan rajattu joukko. Yksi kirjattu varhaiskasvatuksen opettajan koulutukseen sisäänpääsykriteeri on hakijan/ opiskelijan "koulutettavuus", siis kuinka tehokkaasti omaksuu opin. Toinen on "soveltuvuus alalle".

Näitä arvioi raati salaisin kriteerein. Valituksi tulleet kokelaat pumpataan täyteen ylpeyttä koulutettavuusalttiudestaan ja soveltuvuudestaan. Kun marinoituvat siellä koulutusohjelmassa kolme vuotta, ankaralla keskinäisellä kilpailulla ja kritiikittömällä kouluttajien oppien ja huomion ahmimisellaan, siirretään heidät suunnitelmallisesti alan esimerkkiyksiköihin. Palkitaan pienin rahakorvauksin, jos osoittavat esimerkillistä oppien toteuttamista "positiivisessa ja tunnesensitiivisessä" hengessä.

Kafkakin kalpenisi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan höpöjuttuja, ettei muka ole ikinä taukoja. Siellä nukkarissa on yksi lasten kanssa, muilla on sinä aikana 1-2 h luppoaikaa juoda kahvia ja juoruta. Yritätte vaan antaa työstänne paljon kiireisemmän kuvan kuin mitä se todellisuudessa on. Siellä seinien sisällä kun on muitakin silmäpareja kuin te. ;) 

Olisikin sellainen nukkari missä riittää vain se 1 kasvattaja, tosin lapsilla on oikeus myös aikuisen silittelyyn yms muuten niin hiivatin meteli-ja aistikuormittavassa päivässään eli kyllä siellä pitäisi senkin vuoksi ainakin 2 kasvattajaa olla ensimmäisen 30min ajan, toinen lukee satua ja toinen kiertää silittämässä lapset.

Mutta siis joo, meidän nukkarissa tarvitaan kaikki 3 kasvattajaa joka ikinen päivä ainakin sen 30min ajan, 1 lukee ja 2 auttaa lapsia asettumaan ja rauhoittumaan, on paljon tuen tarpeisia ja muitakin jotka kokevat suurta vaikeutta asettu

Miten helvetissä tuota kukaan jaksaa???

Vierailija kirjoitti:

Tunnekasvatus opettaa lapselle kieron suhtautumisen tunteisiinsa. Tunnekasvatuksessa faktat eivät meinaa mitään eikä lapsi osaa käsitellä faktoja vaan lapsi on sen aikuisen sanoittaman tunteen orja.

Niinpä- ---aikuinen sanoittaa (pukee sanoiksi) mitä lapsi tuntee. Maailman idioottimaisin ja tuhoavin kasvatus-idea. Mukana tarvittaessa myös visuaalinen materiaali eli vaikkapa hymynaama, surunaama-kortit ynnä muu roska.

Lasten työ on leikkiä ja kehittyä. Turvallisten aikuisten huolenpidon alla, turvallisessa ympäristössä missä on leluja ja tilaa leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten uupumuksenne on oireillut? Eronnut "vain" väsymyksestä millä tavoin?

🥱😴😢

Huomaan, etten palaudu, nukkumisesta on tullut vaikeaa, itkettää aamuisin töihin lähtiessä. Työmatkalla itkeskely on kaiketi jo oikean uupumisen merkki, silti olen töissä korjaillut silmämeikin ja liimannut hymyn kasvoilleni. Eihän tämä oikeankaan ole, ei itseäni kohtaan, eikä kollegoita tai lapsia.

Nukkumisen vaikeus on todella ollut kova paikka. Olen tehnyt aiemmin vuorotyötä ja sain aina nukuttua ja öiden jälkeen vuorokausirytmin korjattua. Nyt valvon yökaudet työasioita vatvoen, vaikka tiedän, ettei pitäisi. Jos nukun, työasiat tulevat uniinkin. 

Mietin alan vaihtoa päivittäin.

Lopuksi haluan kuitenkin korostaa, että lapset ovat ihania. Hauskoja, kekseliäitä, vilpittömiä. Heidän kasvamistaan ja kehittymistään on etuoikeus päästä tukemaan ja olemaan

Korostat, että lapset ovat hauskoja, kekseliäitä ja vilpittömiä. Kuitenkin itket aamulla mennessäsi töihin ja valvot yökaudet työasioita miettien.

Mitä tästä ristiriidasta pitäisi ajatella? Pomo ja työkaverit lienevät jotain muuta kuin hauskoja, kekseliäitä ja vilpittömiä? Eikö niitä työyhteisökähinöitä voi jättää taustalle ja keskittyä lasten kanssa toimimiseen?

Vierailija kirjoitti:

Nytkin lomaviikko ja osa tuo lapsensa koko viikoksi hoitoon ja itse makoilee kotosalla rauhassa.

Eräskin kommentoi, kuinka on ollut kotona niin ihanan rauhallista lomailla kun haki lastaan..

No nuo on just todennäköisesti näitä outoja tapauksia, joiden takia on pelkästään hyvä että lapsi on hoidossa, ettei suotta kotioloissa ota osumaa lapsen pelkästä läsnäolosta ärsyyntyneeltä vanhemmaltaan. Tai aikuinen saa ideoita jostain mopista.

Fiiliksiä pitkästä aikaa. Tuntuu, että työyhteisössä uupumus alkaa vaikuttaa meidän aiemmin hyvään ryhmähenkeen... Kukaan ei kysellyt miten lomat meni, kukaan ei puhu päivän suunnitelmista. Olen pohtinut, jospa aikaisin tehdä lyhyempää työviikkoa... Pääsiäistä jo odotan... 

Vierailija kirjoitti:

"Lapsuus uhrataan opinpolulle

Toinen aikuislähtöinen suuntaus on koulutuspoliittinen virtaus. Pulkkisen mukaan sen tarkoitus on koulutuksen avulla muokata lapsista mahdollisimman nopeasti taloudellisesti tuottavia yksilöitä. Siinä korostuvat lapsen kehityksen kiirehtiminen ja suorituskeskeisyys. Kasvatus on välineellistä ja tähtää vain seuraavaan vaiheeseen. Lapsen omat tarpeet sivuutetaan.

Koulutuspoliittisen virtauksen uhka on, että se tuottaa ihmisiä, joiden on vaikea kohdata tulevaisuutta. Jos lapset sovitetaan tämänhetkisten aikuisten sorvaamaan muottiin, hylätään laaja-alainen kasvatusnäkemys, joka painottaa lapsen ainutkertaisuutta ja yksilöllisen kehityksen mahdollisuuksia sekä tulevaisuuden rakentamista ihmisessä piilevän, uutta luovan, voiman varaan.

Näistä virtauksista on Pulkkisen mukaan seurannut, että lapsuus valjastetaan varhaiskasvatuksen nimissä osaksi opinpolkua."

Lähde: KEH



Minä sanoisin, että tämä nykyinen kasvatustyyli tuottaa ihan päinvastaisia työntekijöitä; Nyt on otettu säästöjä sieltä mistä ei pitäisi + luotu joku aivan kummallinen muka positiivinen kasvatustyyli, jolla syntyy lapsia jotka eivät totu tekemään yhtään mikään mikä tuntuu vähänkään ikävältä, mihinkään kun ei saa pakottaa ja kaikki tekemiset pitää kääriä vaahtokarkkeihin ja tehdä niistä jotain superhauskoja asioita: Miettikääpä kun nämä tällä tavalla kasvatetut lapsukaiset tulevat siihen ikään että pitäis lähtä töihin: Pitäs tehdä niitä hommia vaikka olis paska palkkakin, pitäis tehdä niitä hommia vaikka väsyttäis eikä yhtään huvittais, pitäis tehdä niitä hommia vaikka pomo olis yhdenmpoinen vttupää, mitä ne pomot meinaa nykyään ainakin tietyillä aloilla lähes aina olla (ja sitähän nämä oikeistopoliitikot haluaa tukea vielä enemmän). Hahhaha, eipä vaan suostukkaan nämä tämän hetken lapset sellaiseen menoon, eeeeeehei.

Jahah, lainaus epäonnistui, tässä uudestaan tuo tekstini:



Minä sanoisin, että tämä nykyinen kasvatustyyli tuottaa ihan päinvastaisia työntekijöitä; Nyt on otettu säästöjä sieltä mistä ei pitäisi + luotu joku aivan kummallinen muka positiivinen kasvatustyyli, jolla syntyy lapsia jotka eivät totu tekemään yhtään mikään mikä tuntuu vähänkään ikävältä, mihinkään kun ei saa pakottaa ja kaikki tekemiset pitää kääriä vaahtokarkkeihin ja tehdä niistä jotain superhauskoja asioita: Miettikääpä kun nämä tällä tavalla kasvatetut lapsukaiset tulevat siihen ikään että pitäis lähtä töihin: Pitäs tehdä niitä hommia vaikka olis paska palkkakin, pitäis tehdä niitä hommia vaikka väsyttäis eikä yhtään huvittais, pitäis tehdä niitä hommia vaikka pomo olis yhdenmpoinen vttupää, mitä ne pomot meinaa nykyään ainakin tietyillä aloilla lähes aina olla (ja sitähän nämä oikeistopoliitikot haluaa tukea vielä enemmän). Hahhaha, eipä vaan suostukkaan nämä tämän hetken lapset sellaiseen menoon, eeeeeehei.

Tätä samaa seurannut lähipiirissä, ensin vängällä väännetään lapsia ja sitten lopulta aina kun tilaisuus tulee, niin lomaillaan niistä lapsista ja taas jos joutuu viikonkaan olemaan täysipäiväisesti omien lasten kanssa, niin huokaillaan kun on ihan liian raskasta. Miten tämä on menny tällaiseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Nytkin lomaviikko ja osa tuo lapsensa koko viikoksi hoitoon ja itse makoilee kotosalla rauhassa. Eräskin kommentoi, kuinka on ollut kotona niin ihanan rauhallista lomailla kun haki lastaan 

Minäpä tiedän: Silloin kun esim. itse olin lapsi, niin en muista että vanhemmat olis taaperoiän jälkeen meidän lasten kanssa mitenkään jatkuvasti leikkiny tai viihdyttäny meitä. Nykyään sitä taas vaaditaan: Kaiken pitää pyöriä lasten ympärillä ja on ihan kamalaa jos lapsilla on vähänkään tylsää. Aikuiset taas uupuu, kun valitettavasti evoluutio ei ole valmistanut lajimme aikuisia yksilöitä viihdyttämään lapsia esim. leikkiminen lasten kanssa on aikuisille ihmisille rankkaa puuhaa niin henkisesti kuin joskus fyysistekkin koska se leikki ei ole aikuisille ihan yhtä luontevaa kuin lapsille, joutuu "väkisin vääntämään" eli pinnistelemään.



Lapset taas oppii siihen, että aikuiset viihdyttää ja he vaatii sitä lisää ja lisää, aina kun on vähänkään tylsää niin lapset ei enää osaa keksiä itse tekemistä vaan marisevat aikuisille, jotka sitten keksii jotakin kun eivät jaksa sitä marinaa kuunnella ja kun ei saa kuitenkaan kieltää marisemasta kun sehän olis kamalaa lapsen tunteiden tukahduttamista ja mitätöintiä.



Tämä koko kompo on ihan yhteiskunnallisella tasollakin uuvuttavaa, ihan kaikille jotka ovat missään tekemisissä lasten kanssa ja myös niille lapsille itselleenkin.



Jos olisi kuten ennen, että lapset leikki omia leikkejään, ennenkaikkea osasivat leikkiä ja aikuiset vain rajasi, että mitä saa tehdä (esim. riehumisleikit sisällä oli kiellettyjä vaikka kuinka olis tylsää), niin johan jäi kaikilla energiaa muuhunkin: Aikuiset pystyi uppoutumaan aikuisille luonteviin tekemisiin ja lasten taas oli pakko joko hakeutua kavereiden seuraan tai keksiä itsekseen leikkiä: Muistan että itseltäni luonnistui molemmat, ihan ilman että vanhempien piti olla koko ajan mukana leikeissä.



Taaperoikä on raskasta ja varmasti ollut sitä aina, mutta kysehän ei onneksi ole kuin parista vuodesta, pakko ei ole tuutata niitä lapsia peräjälkeen niin että joutuu jaksamaan taaperoita 10 vuotta putkeen (jos taas valitsee tehdä, se on oma valinta). 

Vierailija kirjoitti:

Tätä samaa seurannut lähipiirissä, ensin vängällä väännetään lapsia ja sitten lopulta aina kun tilaisuus tulee, niin lomaillaan niistä lapsista ja taas jos joutuu viikonkaan olemaan täysipäiväisesti omien lasten kanssa, niin huokaillaan kun on ihan liian raskasta. Miten tämä on menny tällaiseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Nytkin lomaviikko ja osa tuo lapsensa koko viikoksi hoitoon ja itse makoilee kotosalla rauhassa. Eräskin kommentoi, kuinka on ollut kotona niin ihanan rauhallista lomailla kun haki lastaan 

 

Vierailija kirjoitti:

Minäpä tiedän: Silloin kun esim. itse olin lapsi, niin en muista että vanhemmat olis taaperoiän jälkeen meidän lasten kanssa mitenkään jatkuvasti leikkiny tai viihdyttäny meitä. Nykyään sitä taas vaaditaan: Kaiken pitää pyöriä lasten ympärillä ja on ihan kamalaa jos lapsilla on vähänkään tylsää. Aikuiset taas uupuu, kun valitettavasti evoluutio ei ole valmistanut lajimme aikuisia yksilöitä viihdyttämään lapsia esim. leikkiminen lasten kanssa on aikuisille ihmisille rankkaa puuhaa niin henkisesti kuin joskus fyysistekkin koska se leikki ei ole aikuisille ihan yhtä luontevaa kuin lapsille, joutuu "väkisin vääntämään" eli pinnistelemään.



Lapset taas oppii siihen, että aikuiset viihdyttää ja he vaatii sitä lisää ja lisää, aina kun on vähänkään tylsää niin lapset ei enää osaa keksiä itse tekemistä vaan marisevat aikuisille, jotka sitten keksii jotakin kun eivät jaksa sitä marinaa kuunnella ja kun ei saa kuitenkaan

"Nykyään sitä ihan vaaditaan" Kuka vaatii? missä vaatii? 

Vaka open palkkaa taas tarkistetaan ylöspäin. Huoh miksei kaikkien meidän samalla alalla 

Vierailija kirjoitti:

Vaka open palkkaa taas tarkistetaan ylöspäin. Huoh miksei kaikkien meidän samalla alalla 

??

.

Eipä ole hetkeäkään luppoaikaa. Se on totta, että opettajana olen keskipäivällä (lepohetken aikaan) pois ryhmästä n. 3 päivänä viikossa, erilaisissa palavereissa tai jotain tiettyä asiaa hoitamassa. Mitään taukoa en sehdi pitämään. Hoitajat sen sijaan ehtivät päästää toisensa vuorotellen tauolle sillä aikaa, kun lapset lepäävät. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole hetkeäkään luppoaikaa. Se on totta, että opettajana olen keskipäivällä (lepohetken aikaan) pois ryhmästä n. 3 päivänä viikossa, erilaisissa palavereissa tai jotain tiettyä asiaa hoitamassa. Mitään taukoa en sehdi pitämään. Hoitajat sen sijaan ehtivät päästää toisensa vuorotellen tauolle sillä aikaa, kun lapset lepäävät. 

  Itsellä oli ihan sama tilanne! Yritin pitää huolen siitä, että hoitajat edes pääsisivät tauolle, mutta valitettavasti tein sen oman jaksamisen kustannuksella. Kaikenlaisissa palavereissa juokseminen, paperitöiden tekeminen ym. ei ole mitää taukoilua. Tai ehkä joillakin on, mutta minulla ei ollut, sillä ryhmä oli erittäin haastava ja resurssit valitettavasti riittämättömät - paloin loppuun. 

Ihan persiistä on vakahoito nyt ainakin pk seudulla. Eikä syy ole pelkästään lapsissa, ainakaan itsellä kun olen ns  hyvällä alueella.  Opettajien työmäärää on lisätty kaiken maailman himmeleillä joihin pitää vastata asap.

Eihän millään lastenhoitaja yksin pysty vastaamaan 21 lapsen tarpeisiin kun ollaan 1 /21 muodostelmassa. Yritä siinä ottaa kontaktia ja luovia lapsiryhmän kanssa kun olet yksin. Toinen hoitaja lähti jo 13 jälkeen ja kaikki lapset hereillä. Herrajumala ettei tätä oteta huomioon siellä norsunluuutorneissa. 

Ihan poikki nyt ja loppuu tähän 😱