Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tilanne lastenhoitajana se että periaatteessa ryhmä on kiva, ope on aktiivinen ja yhteistyökykyinen. Häiritsevä tekijä tässä on että minä olen se jonka pitää aina pyytää ja anoa ettei minua jätettäisi yksin 21 lapsen kanssa kun toinen lh ei ole vielä/enää paikalla. Tunnen itseni pahantekijäksi kun jarrutan hänen menojaan. Oikeasti minua pelottaa olla yksin. 

Toivoisin että opettajat ottaisivat enemmän vastuuta ryhmästä ja siirtäisivät palavereja ym ITSE kun huomaavat että tilanne on vaikea. Eikö valtaan pitäisi sisältyä aina myös vastuu?

Millaisia tunteita tämä herättää Vaka opeissa? Olisi kiva kuulla

Sellaisia ajatuksia, että tuo yksin jättäminen vastuuseen koko ryhmästä on vihoviimeinen asia ja sitä tulisi välttää kaikin keinoin. Se on paitsi kuormittavin työtehtävä, myös riski monella tavalla.

Ensiksikin lasten turvallisuus ja kasvuympäristö vaarantuu, kun he joutuvat olemaan pitkälti oman onnensa nojassa, vailla riittävää kasvattajien apua, tukea ja ohjausta. Ryhmä myös villiintyy helposti tällöin. Lasten on salassa helppo suunnitella ja toteuttaa asioita, jotka ovat hölmöjä ja/tai vaarallisia.

Toiseksi, tiimityö ja keskinäinen luottamus kärsii, kun yksi jätetään selviytymään muidenkin puolesta. Työssä uupumisen riski kasvaa. Tulee kokemus epäreiluudesta ja katkeruuskin voi nostaa päätään, ihan aiheesta.

Opettaja voi paeta ryhmästä "lakisääteiseen 5h/vko sak-aikaan" vedoten ja jättää lastenhoitajan yksin parinkymmenen lapsen kanssa (täysin laiton suhdeluku ja tilanne).

Oaj kiristää etuja yhdelle ammattikunnalle välittämättä muista, mutta päiväkoti ei ole koulu.

Varhaiskasvatus on tiimityötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tilanne lastenhoitajana se että periaatteessa ryhmä on kiva, ope on aktiivinen ja yhteistyökykyinen. Häiritsevä tekijä tässä on että minä olen se jonka pitää aina pyytää ja anoa ettei minua jätettäisi yksin 21 lapsen kanssa kun toinen lh ei ole vielä/enää paikalla. Tunnen itseni pahantekijäksi kun jarrutan hänen menojaan. Oikeasti minua pelottaa olla yksin. 

Toivoisin että opettajat ottaisivat enemmän vastuuta ryhmästä ja siirtäisivät palavereja ym ITSE kun huomaavat että tilanne on vaikea. Eikö valtaan pitäisi sisältyä aina myös vastuu?

Millaisia tunteita tämä herättää Vaka opeissa? Olisi kiva kuulla

Sellaisia ajatuksia, että tuo yksin jättäminen vastuuseen koko ryhmästä on vihoviimeinen asia ja sitä tulisi välttää kaikin keinoin. Se on paitsi kuormittavin työtehtävä, myös riski monella tavalla.

Ensiksikin l

Kyseessä on ns tilapäinen ylitys ja nehän on sallittuja, varsinkin kun kaikki talon kasvattajat/lapset laskettaisiin yhteen, jos jotakin sattuisi. Joten ei väliä moisella touhulla, sinne vain toimistoon koneen taakse ja hoitsu klaaraa ryhmän.

Jatkuvaa nillitystä ja valitusta ja vaatimuksia tee paremmin tee enemmän tee erilailla tee niin näin noin ja vielä siten. Mikään ei riitä. Ja sijaisia ei saa ja vajaalla vedetään. Jumalauta tässä mikään kone ole!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

En jaksa

- lastenhoidon vääntämistä ydinfysiikaksi

- lasten laputtamista erityistarpeisiksi jos eivät mahdu tismalleen normilokeroon

Täysin todellista, olen samaa mieltä tästä. Kaikki lapset eivät ole sellaisia kuin kaikki muut haluavat. Yksilöllistä tutustumista lapseen sekä ymmärrystä hänestä. Vaatii hieman mutta kuuluu työnkuvaan. Ihmistuntemus on eduksi.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa nillitystä ja valitusta ja vaatimuksia tee paremmin tee enemmän tee erilailla tee niin näin noin ja vielä siten. Mikään ei riitä. Ja sijaisia ei saa ja vajaalla vedetään. Jumalauta tässä mikään kone ole!!!!!!!

Kannattaa tarkastaa se psyykkinen tila sekä mielenlaatu. Ei kukaan lapsi ansaitse tuollaista valittavaa hoitajaa joka ei ymmärrä miksi on siinä työssä jossa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tää työ enää tämän arvoista. En jaksa kotona tehdä mitään. Hädin tuskin kotitöitä, harrastuksista puhumattakaan. Jatkuvasti on joku flunssa, oksennustauti, korvatulehdus..Syyhyä odotellessa. Tämän saa kiitokseksi kaikesta raatamisesta. Minä en oikeasti jaksa enää. Miten tästä h*lvetistä pääsee pois?

Samaa olen miettinyt itsekin että miten ja minne tästä lähtisi? Kun on kumminkin opiskellut tätä alaa varten, saanut kokemuslisiä ja vakituisen työn.

Meille on annettu aikanaan väärä kuva alasta ja nyt kun se kuva on muuttunut ei ole pakotietä. Opiskelemaankaan ei enää jaksaisi alkaa, menisi taas vuosia että saisi talouden kuntoon. 

Niin mihin menisin kun kukaan ei täällä kerro mihin ovat lähteneet?

Vanhustenhoito on samaa persiistyötä, samoin lastensuojelutyö. Entäs se sairaalatyö osastoilla, olisiko se ihan normaalia työtä, normaalilla miehityksellä? Kertokaa siskot 

 

 

En tiedä onko tää työ enää tämän arvoista. En jaksa kotona tehdä mitään. Hädin tuskin kotitöitä, harrastuksista puhumattakaan. Jatkuvasti on joku flunssa, oksennustauti, korvatulehdus..Syyhyä odotellessa. Tämän saa kiitokseksi kaikesta raatamisesta. Minä en oikeasti jaksa enää. Miten tästä h*lvetistä pääsee pois?

Minäkö tuon kirjoitin?

Olen samaa pohtinut jo vuosien ajan ja myös tässä ketjussa, en näe ulospääsyä tilanteesta minäkään. Ja juurikin samoista syistä kuin mitä jo sanottiin eli mitä sitä muka opiskelisi ja millä varoin ja tosiaan pysyvästä työsuhteesta on ihan julmetun suuri kynnys irtisanoutua, varsinkin tässä maailman ajassa. Ei ollut touhu tällaista, kun alalle opiskelin tai uran alkuvuosina, mutta nyt viimeiset 5-10v ollut aivan järkyttävän hirveätä ja pahenee vain.

Jumissa olen/ollaan, eläkeikäänkin olisi vielä itsellä n.30v.

-- Ala on täynnä yliväsyneitä ja leipääntyneitä työntekijöitä, jotka sinnittelevät jaksaakseen kuormittavissa työolosuhteissa päivä kerrallaan. He eivät näe muuta vaihtoehtoa. Mihin he menisivät muka? Vuosia ovat työskennelleet alalla joka nyt on suoraansanoen paskottu heidän voimavarojensa ja terveytensä kustannuksella.

Miettikää millaista sitten lapsilla on ylisuurissa ryhmissä selkeästi uupuneen hoitajan hoidon ja huolenpidon varassa, kun se ryhmän opettaja pahimmassa tapauksessa huitelee ties missä tärkeässä palaverissa lasten turvallisuuden kustannuksella. 

Moni jättäytyykin karenssiin ja tyhjän päälle tälläkin hetkellä vain koska heitä hävettää nykyolosuhteet missä lapsia muka vaka-kasvatetaan monissa päiväkodeissa ja he eivät jaksa sitä henkistä painetta mikä seuraa siitä pelosta että jollekin lapselle sattuu vielä oikeasti pahasti, kun valvovia silmiä ei välitetä oikeasti palkata riittävästi tai päiväkodin kaikki paperityöt koetaan lastenhoitoa tärkeimmiksi.

On väärin, valheellista ja törkeää riskin ottamista että koko talon aikuiset pokkana lasketaan työresurssiiin ja samaan aikaan joku reppana (kuten tästä linkistä olemme hoitajien kokemuksia saaneet lukea että) jätetään yksin jopa 21 lapsen kanssa! 

Eikö tuo ole suorastaan rikollista kikkailua lasten kustannuksella tuollainen!

Otetaan vaan riski että joku hoitajista on iltalehdessä . Syytettynä kuinka joku lapsista unohtui ...niin minne ja miksi? Johtaja sitten vain pahjoittelee että no voivoi, emme olleet tietoisia, kyllä sen hoitajan olisi välittömästi pitänyt minulle informoida tuo tilanne että ei pärjää.

Äärimmäisen harvinaista oli vanhaan päiväkoti-aikaan että lapsi hukattiin. Miettikää ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa nillitystä ja valitusta ja vaatimuksia tee paremmin tee enemmän tee erilailla tee niin näin noin ja vielä siten. Mikään ei riitä. Ja sijaisia ei saa ja vajaalla vedetään....

Kannattaa tarkastaa se psyykkinen tila sekä mielenlaatu. Ei kukaan lapsi ansaitse tuollaista valittavaa hoitajaa joka ei ymmärrä miksi on siinä työssä jossa on.

-- No vastaavasti voi kysyä että ansaitseeko yksikään lapsi sitten sellaista vanhempaa, joka vaan huoletta heittää (jopa selkeästi sairaan) lapsensa kasan päälle, välittämättä tarkistaa edes kertaakaan niitä todellisia lapsen "vaka"olosuhteita missä lapsi jokaisen arkipäivänsä viettää?

Käykää vanhemmat lapsenne päiväkodissa ihan yllättäen moikkaamassa tai joskus hakemassa paljon oletettua aiemmin lapsenne kotiin, se on ihan sallittua.

Jotkut käyvätkin ja usein kumman vilkkaasti alkavat järjestää jotain toista päiväkotia (missä usein täysin sama tilanne päällä).

Menkää yllärinä katsomaan (sen tututumisjakson jälkeen) niin näette millainen on se todellinen arki siinä lapsenne päiväkodissa. Lapsikin ilahtuu todella paljon kun edes kerran vuodessa haetaan aiemmin kotiin.

Vain koska vanhemmalla tuli iso ikävä rakasta lastaan ja hänen seuraansa.

Jos miehet olisisivat enemmistönä Vaka-alalla, alkaisi muutoksia tulla työn tekemiseen. He kun yleensä tekevät yhden asian kerrallaan, tai vaativat lisää liksaa tai jonkun tittelin. 

Tarvitaan kiireesti laki, mikä kieltää ankarasti tilapäisen ylityksen. Laki mikä vaatii että mieluummin liikaa hoitajia kuin alimitoitus. Alimitoituspäivistä sakkoja ! Lasten vuoksi!

Sillä tilapäisen ylityksen salliva laki sallii käytännössä tämän, että hoitajia on liian vähän suhteessa lapsiin tai KAIKKI sen saman yhden talon kasvattajat ja lapset lasketaankin yhteen.

Tilannetta seuraavissa eri resurssitilastoissa ja esim työpuhelimen tilannetta seuraavassa appissa lasten olosuhteet ja kokonaistilanne  sitten muka näyttää ihan ookoolta, vaikka lapsen hoidosta ja huolenpidosta vastuussa olevia aikuisia käytännössä on liian vähän.

Joissakin työpaikoissa "tilapäinen ylitys"  muuttuukin aika arkimeiningiksi. Ulospäin näyttää tilastollisesti että henkilöstömitoitus on kunnossa. Käytännössä konkreettinen tilanne on eri ryhmiä vajaalla kuormittava koska kasvatusvastuullisia aikuisia puuttuu, ryhmiä keinotekoisesti yhdistetään ja jopa ovia ryhmien välillä availla että saadaan muodollisesti asiat lasten turvallisuusvalvonnan suhteen kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tää työ enää tämän arvoista. En jaksa kotona tehdä mitään. Hädin tuskin kotitöitä, harrastuksista puhumattakaan. Jatkuvasti on joku flunssa, oksennustauti, korvatulehdus..Syyhyä odotellessa. Tämän saa kiitokseksi kaikesta raatamisesta. Minä en oikeasti jaksa enää. Miten tästä h*lvetistä pääsee pois?

Samaa olen miettinyt itsekin että miten ja minne tästä lähtisi? Kun on kumminkin opiskellut tätä alaa varten, saanut kokemuslisiä ja vakituisen työn.

Meille on annettu aikanaan väärä kuva alasta ja nyt kun se kuva on muuttunut ei ole pakotietä. Opiskelemaankaan ei enää jaksaisi alkaa, menisi taas vuosia että saisi talouden kuntoon. 

Niin mihin menisin kun kukaan ei täällä kerro mihin ovat lähteneet?

Vanhustenhoito on samaa persiistyötä, samoin lastensuo

Minä opiskelin lääketeknikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet olisisivat enemmistönä Vaka-alalla, alkaisi muutoksia tulla työn tekemiseen. He kun yleensä tekevät yhden asian kerrallaan, tai vaativat lisää liksaa tai jonkun tittelin. 

Tottakai siinä tulisi erilaista näkökulmaa ja monipuolisuutta työn tekemisen tapoihin.

Kuitenkin on kuvaavaa, että kommentti keräsi heti pari alapeukkua. Eli, vaka-soppa on teidän naisten keittämä ja haluatte sen itse myös lusikoida?

Onnea ja hyvää ruokahalua!

Vaihtakaa työpaikkaa jos on liian vaativaa(mukamas). Sitten kun toisella alalla tiedätte että mitä on oikea työnteko.

Älkää jaksa ruikuttaa kokoajan. Ei teidän pakko ole olla siellä töissä!

Hoitakaa lasta niin kuin hänen oma vanhempansa olisi vieressänne koko hoitopäivän ajan.

Mitä jos vanhempi olisi todistanut tätä tapahtumaa kuinka omaa lasta kohdellaan. . .

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/11400527-e341-4b38-8725-54fa07caf47a

Vaihtakaa alaa, tosin aikaa anoa aikuisopiskelutukea on enää 31.7.2024 asti että hopi, hopi. Itse aloitin jo yli vuosi sitten opiskelun toiselle alalle ja tänä vuonna valmistun.

Moni lastenhoitaja on enimmäkseen koko aikuisikänsä toiminut pääasiassa päiväkodeissa varhaiskasvatusalalla.

On epäreilua ettei olosuhteita jämäkästi korjata inhimillisemmiksi näille työntekijöille ja varsinkin niille hoitolapsille  - vaan tilannetta lähestytään huutelemalla: vaihtakaa alaa, menkää toisiin töihin.

Jatkuvasti hienoja tyyppejä painostetaan ulos työpaikoistaan ylikuormittamalla heitä kohtuuttomasti kunnes eivät yksinkertaisesti enää jaksa työssään lasten parissa.

Suomessa muutoinkin suurtyöttömyys ja sosiaaliturvaa heikennetään rajusti. Yhtä työpaikkaa, mihin vaaditaan alan erityiskoulutus, saattaa hakea kevyesti 7000 ihmistä. 

Älkää ensimmäiseksi vaihtako alaa, vaihtakaa päiväkotia mikäli mahdollista. Aivan mahtavia päiväkoteja on, mutta toki valitettavasti niissä henkilökunnan vaihtuvuus on harvinaista. Uusia päiväkoteja missä on hyvä kaikkien olla ja työskennellä,  perustetaan silti kaiken aikaa, pitäkää silmänne auki.

.

Mulla oli parinkymmenen vuoden aikana 1 hyvä työpaikka, jossa asiat todella toimivat. Sen jälkeen onkin ollut huonoja ja helvetin huonoja työpaikkoja. Suosittelen alanvaihtoa lämpimästi.

Viikonloput ei riitä palautumiseen. Tää on ihan hirveetä. Koko ajan haen muita töitä. Alkaa jo valmiiksi ahdistaa se lasten melu ja kylmällä säällä ulkoilu. Miksei työnantajat kustanna meille 600 euron untuvatakkeja?! En vaan yksinkertaisesti kestä kylmää.

Ala on vaativa, koska vastuu hoitolapsista on koko ajan läsnä. Vanhemmat luottavat lapsensa hoitopaikan työntekijöille ja odottavat että lapsi on hyvinvoiva ja mielellään hyvällä tuulella noudettaessa hoitopaikasta.

Vaikka työskentelisi A-luokan päiväkodissa, niin silti viikonloppuväsymys on useimmilla seuraus vilkkaasta viikosta vaativan lapsiryhmän hoitohenkilökunnalla.

Päiväkotityö saattaa alaa tuntemattomalta kuulostaa helpolta työltä missä vain leikitään, lauletaan ja lueskellaan leppoisasti satuja. Työstä johon kykenee kuka vain. 

Todellisuus iskeekin sitten kun pääsee tutustumaan pk:n arkeen. Vastuu lapsista vilkkaassa ja eläväisessä ryhmässä missä usein monta erityislasta ryhmässä erityistarpeineen on monelle liikaa. Hermot ei kestä kaikilla edes lasten ääniä, saati ryhmän meteliä, tottelemattomia lapsia ei osata ikätason mukaisesti käsitellä saati laatia eri ikätason toimintaa lapsille etteivät vain tappele keskenään tai keksi itekseen ihan arveluttavia juttuja.

Kaikista ei ole alalle. Siinä tulee osata ja tietää monenmoista, alkaen lapsen kehitysvaiheista ja mitä lapselta ylipäänsä voi edes vaatia että tulee osata ja käyttäytyä. Kuinka esimerkiksi lapselle puhutaan.