Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009952512.html
VOISITTEKO VANHEMMAT KIITOS PITÄÄ PUOLIKUNTOISET LAPSENNE KOTONA!!!!
Ahdistaa aivan helvetisti ajatuskin tästä loppuvuodesta lähikontaktissa kaikkien aivastelevien räkäjojonaamojen kanssa.
🤯🤬😭😭
Niinpä!
Ja samaan aikaan työnantaja kiristää ja supistaa entisestään työterveyshuollon palveluja nimenomaan varhaiskasvatuksen henkilöstön suhteen JA kiristää vielä aiemmasta syksyn ilmoituksestakin sijaisten saamisen mahdollisuutta toisin sanoen sijaisen saaminen ryhmään vaikeutuu entisestäänkin nyt marraskuusta alkaen.
Miten menee noin niinkuin omasta mielestänne Vantaa ja sen varhaiskasvatuspäälliköt ym vakapäättävät rahaelimet? Mutta pääasia, että Kuusijärvi saa miljoona saunan ym tykötarpeineen.
&nb
Onko muuten Vantaan työntekijäpula yhtään helpottanut kun palkkoja nostettiin vai onko tilanne yhtä kaoottinen kuin aiempina vuosina? Jo viime vuonna säästettiin sijaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olin ihan järkyttynyt työpäivästäni päiväkodissa. Taukoa ei voinut pitää. Syödä ja juoda piti lasten kanssa samassa tilassa.
Juu, muistan kuinka söin joskus kehitysvammaisten lasten kanssa. Yks purskautti suustaan vedet ja otti alapäänsä esille ruokaillessa. Hyi hitto!
Vierailija wrote:
Kuulostaa hyvältä, kunpa meilläkin olisi kaltaisiasi vanhempia.
En voi ymmärtää, miksi kaikki hakee lapsen kotiin 16.30 tai sen jälkeen. Ei alle 3v jaksa joka päivä sellaista päivää. Miksi ihmiset ei ajattele omaa lastaan? Jos on etätöissä, kuten näyttäisi suurin osa olevan, voisi kai toinen aloittaa aiemmin ja lopettaa aiemmin."
No jotku hakee vielä myöhässä ja kyselee vielä siinä kaikessa rauhassa kuinka syöny ja muuta sellasta niin, että hoitaja myöhästyy oman lapsen hakemisesta sen oman lapsen päiväkodista. Ihan orjatyötä, ei edes ihmisenä nähdä hoitajaa, jolla oma elämä.
Vierailija wrote:
Lenkkeilen päivittäin erään päiväkotiryppään ohi ja aina siellä pistää silmään sama ilmiö. Lapset ovat keskenään ja ympäri pihoja, kun kaikki ulkona oleva henkilökunta (kaikki naisia) on ryhmittynyt jutustelemaan keskenään. Joskus pihalla on vain yksi aikuinen ja sekin istuu penkillä räpläten puhelintaan ja lapset ovat ilman valvontaa.
Eikö sulla itselläsi ole töitä kun pystyt joka päivä päiväsaikaan lenkkeilemään? Elät muiden maksamilla tuilla ja arvostelet rankkaa ja vastuullista työtä tekeviä naisia?
Vierailija wrote:
Jäin tänään 1kk sairaslomalle jonka jälkeen irtisanon itseni, ilmoitan asiasta maanantaina.
Hakekoon jostakin muualta orjansa lapsiryhmään jossa olen ainoana kasvattajana paikalla 7,5h/pvässä, esim.tänään ryhmän opettajat olivat ryhmässä toinen n.3,5h ja toinen hikiseen 2h.
Olen kirjaimellisesti loppu. Ja kyseessä vielä ryhmä jossa useita tuen tarpeisia joiden touhuja saa olla kirjaimellisesti parin minuutin välein toppuuttelemassa ja jotka terrorisoi kaikkia ja kaiken aikaa. MINÄ EN RIITÄ HEILLE JA MINÄ EN JAKSA HEITÄ ENÄÄ.
Ei kiitos enää.
Itse olen harkinnut samaa.
Heti kun saan muualta töitä, vaikka siivoamista tai haravoimista. Palkka toissijainen asia, kunhan pääsen vain pois päiväkodista. En jaksa enää. Olen tätä työtä tehnyt 37 vuotta ja ollut mielestäni siinä hyvä. Nyt on tullut raja vastaan , ryhmäkoko suuri ja lapsilla niin paljon ongelmia , etten enää jaksa. Apua ryhmään ei mukamas saada kun se maksaa.
Työpäivän jälkeen en jaksa mitään ,en harrastaa en huomioida läheisiäni, en mitään. Yöt näen painajaisia työpaikalta ja melkein oksennan ja itken kun ajan töihin.
Omille lapsilleni olen sanonut ,etteivät edes harkitsisi varhaiskasvatuksen alaa. Ovat onneksi päätyneet hyvin kauas ammatillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irtisanouduin viime viikolla lastenhoitajan toimestani. Mikä helpotus, mikä taakka putosi harteiltani saman tien. Olen niin onnellinen, että uskalsin tehdä tämän. Nyt sitten kohti uutta, työ ihan uusissa tehtävissä alkaa marraskuun lopussa.
Uskaltakaa jättää taaksenne tämä orjatyö!
Olen myös irtisanoutunut vastikään ja helpotuksen tunne on uskomaton päivä päivältä kun lähtö lähenee. Olisin tehnyt jom aikaisemmin näin, jos olisin aavistanut kuinka paljon energiaa vapautui heti.
Vuoden alussa aloitan työt täysin eri alalta. Ei kasvatusvastuuta kenestäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa tehdä niitä ilmoja, jos ei ole tarpeeksi aikuisia! Eli jos Vantaa kieltää sijaiset, tykittäkää samalla mitalla takaisin vaan. Ja valituksia ylöspäin riittämättömästä työterveydestä! Meidän työpaikalla ollaan oikein yhteisesti alettu tekemään näitä valituksia. OAJ:hin voi myös olla opet yhteydessä näistä.
Apua, meillä alkaa harjoittelut päiväkodeissa reilun viikon päästä. Mitäköhän siitä tulee...
T: opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Irtisanouduin viime viikolla lastenhoitajan toimestani. Mikä helpotus, mikä taakka putosi harteiltani saman tien. Olen niin onnellinen, että uskalsin tehdä tämän. Nyt sitten kohti uutta, työ ihan uusissa tehtävissä alkaa marraskuun lopussa.
Uskaltakaa jättää taaksenne tämä orjatyö!
Saitpa nopeasti uuden työpaikan, aika hienoa! Saako kysyä, että miltä alalta ja miten?
Itse en uskalla irtisanoutua pysyvästä työsuhteesta, koska tietoa mistään muustakaan ei ole eikä ole psyykkisiä voimavaroja jättäytyä "lehdelle soittelemaan" ja epävarmuuteen eikä taloudellisestikaan vaihtoehto.
Vierailija wrote:
Muistakaa tehdä niitä ilmoja, jos ei ole tarpeeksi aikuisia! Eli jos Vantaa kieltää sijaiset, tykittäkää samalla mitalla takaisin vaan. Ja valituksia ylöspäin riittämättömästä työterveydestä! Meidän työpaikalla ollaan oikein yhteisesti alettu tekemään näitä valituksia. OAJ:hin voi myös olla opet yhteydessä näistä.
On niitä yleensä "tarpeeksi", koska tehdään talon/jen sisäisiä siirtoja ja lasketaan koko talon suhdeluku ja ym veivaamista. Vaikkei edes normipäivinä ole tarpeeksi, koska ei ne kaikki ryhmän kasvattajat ole paikalla koko ajan, koska työvuorot ja sittenkin kun ovat niin opettajat siellä tietokoneilla ymv, mutta lasketaan toki vahvuuteen, koska ylipäänsä ovat talossa, vaikkakin toisaalla.
Eli ei tähän pas kaan mitään ratkaisua ole eikä ilmoitukset mitään auta tai niitä voi edes tehdä, juurikin noiden veivaamisten takia.
Suo siellä, vetelä täällä, samaa sontaa ehkä hieman eri paketissa, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain alkusyksystä työn ohessa muita työpaikkoja ja kun tärppäsi, niin irtisanouduin samantien. Lähden vammaispuolelle kodinomaiseen asumisyksikköön.
Otin vastaan vuoden sijaisuuden, josta on takana nyt 2kk. Harkitsen jo irtisanoutumista ja aion ehkä tehdä sen, kun suurin osa vasuista on tehty ja keskusteluista pidetty. Onko teistä väärin työyhteisöä kohtaan irtisanoutua kesken vuoden? Minulla on endometrioosikivut pahentuneet työssä paljon ja henkinen jaksaminen on koetuksella. Aiempaa kokemusta alalta löytyy pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle joka kirjoitit näin: "Lenkkeilen päivittäin erään päiväkotiryppään ohi ja aina siellä pistää silmään sama ilmiö. Lapset ovat keskenään ja ympäri pihoja, kun kaikki ulkona oleva henkilökunta (kaikki naisia) on ryhmittynyt jutustelemaan keskenään. Joskus pihalla on vain yksi aikuinen ja sekin istuu penkillä räpläten puhelintaan ja lapset ovat ilman valvontaa."
JOS ulkona sattuu olemaan sillä tavoin rauhallista, että lapset ovat tyytyväisinä omissa puuhissaan, me kasvattajat ehdimme jutella keskenämme. Ulkoilukeskustelut koskevat usein loppupäivästä selviämisen suunnittelua, ideointia (esim. isänpäivälahjat), lasten asioiden tiedonsiirtoa ja joskus harvoin omia kuulumisia. Tiesitkö, että päiväkodissa ei sisätiloissa todellakaan ehdi jutella "työn lomassa"?
Vierailija wrote:
Sinulle joka kirjoitit näin: "Lenkkeilen päivittäin erään päiväkotiryppään ohi ja aina siellä pistää silmään sama ilmiö. Lapset ovat keskenään ja ympäri pihoja, kun kaikki ulkona oleva henkilökunta (kaikki naisia) on ryhmittynyt jutustelemaan keskenään. Joskus pihalla on vain yksi aikuinen ja sekin istuu penkillä räpläten puhelintaan ja lapset ovat ilman valvontaa."
JOS ulkona sattuu olemaan sillä tavoin rauhallista, että lapset ovat tyytyväisinä omissa puuhissaan, me kasvattajat ehdimme jutella keskenämme. Ulkoilukeskustelut koskevat usein loppupäivästä selviämisen suunnittelua, ideointia (esim. isänpäivälahjat), lasten asioiden tiedonsiirtoa ja joskus harvoin omia kuulumisia. Tiesitkö, että päiväkodissa ei sisätiloissa todellakaan ehdi jutella "työn lomassa"?
Lisäksi "puhelimen räpläys"... Meillä on työpuhelin, jonka kautta pidämme yhteyttä vanhempiin, johtajaan, muihin ryhmiin ihan käytännön asioista. Kyseessä usein vanhempien kanssa viestittely kuten vasuaikojen sopiminen!
Vierailija wrote:
"Otin vastaan vuoden sijaisuuden, josta on takana nyt 2kk. Harkitsen jo irtisanoutumista ja aion ehkä tehdä sen, kun suurin osa vasuista on tehty ja keskusteluista pidetty. Onko teistä väärin työyhteisöä kohtaan irtisanoutua kesken vuoden? Minulla on endometrioosikivut pahentuneet työssä paljon ja henkinen jaksaminen on koetuksella. Aiempaa kokemusta alalta löytyy pari vuotta."
Väärin työyhteisöä kohtaan? Mitä ihmettä? lapsia tässä käy sääliksi kun heillä on liian vähän hoitajia ja hekin ovat jossain endometrikivuissa henkisen jaksamisensa kalkkiviivoilla. Koko ala on miehitetty nynneröillä jotka pelkää ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Saati niiden lasten tilanteesta jotka joutuvat sietämään tiesmitä.
Syysloman päivystysviikko takana ja voi veljet kuinka raskas viikko se oli!
Ennen lomaviikkoina ei ollut hoidossa kuin ne lapset, jotka tarvitsivat hoitoa oikeasti vanhempien töiden takia. Nytkin työssäkäyvät vanhemmat yrittivät järjestää lapsilleen edes yksittäisiä lomapäiviä, mutta joka päivä hoitoon kyllä raahattiin nämä hoitovapaalla olevien äitien esikoiset 1-3 v. Ja he tekevät pitkää päivää: 7-17 välillä joka ikinen arkipäivä viikosta toiseen vailla lomia. Tämä tuntuu niin väärältä ja pahalta, oma etiikka ei vaan enää kestä tätä itsekästä sukupolvea. Mutta kun minulla on oikeus!
Vierailija wrote:
Otin vastaan vuoden sijaisuuden, josta on takana nyt 2kk. Harkitsen jo irtisanoutumista ja aion ehkä tehdä sen, kun suurin osa vasuista on tehty ja keskusteluista pidetty. Onko teistä väärin työyhteisöä kohtaan irtisanoutua kesken vuoden? Minulla on endometrioosikivut pahentuneet työssä paljon ja henkinen jaksaminen on koetuksella. Aiempaa kokemusta alalta löytyy pari vuotta.
Yleensä kun tulee mieleen irtisanoutuminen niin ei se meno siitä paremmaksi muutu. Irtisanoudu jos on taloudellisesti mahdollista.
Katselin juuri työpaikkoja aika laajalla haarukalla pk-seudulla ja eipä oikeastaan mitään tullut vastaan mitä hakea, siis jos haluaisi, että liippaisi tippaakaan omaa koulutusta/kokemusta. Ja jos sen kriteerin unohtaa niin jos ylipäätään jonkun duunin saisi niin palkka tippuisi tyyliin 1000€/kk vaikkei vaka-alan palkataan kummoisia ole.
Koulunkäynnin ohjaajana olen erityisluokalla ollut, mutta lopetin sen, koska palkalla ei mitenkään voinut tulla toimeen ja eipä näköjään voi edelleenkään vaikka omasta ajastani on jo lähemmäs 10v. Bruttopalkka täydellä työajalla olisi ilmoituksen mukaan Hgissä hikisesti 2200€/kk, siitä kun otetaan verot, tellit jellit ym niin eipä sillä käteen jäävällä summalla asumista ja perhettä elätetä.
Se siitäKIN ideasta ja toiveesta päästä pois vakamaailmasta.
Uskon tuon. Suurin syy että irtisanouduin: stressi ison ja vilkkaan lapsiryhmän turvallisuudesta.