Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija wrote:

"Vakassa taitaa olla kovin helposti vimmastuvia ja kitkeriä naisia töissä. Jotenkin tosi haiseva ketju, kuin olisi jonkun Grimmin satujen syöjätärjoukon raadeltavana, verenimijät valittaa ja imee kaiken elämänilon ympäriltään kuin rupiset vampyyrit. Kuulostavat ankeuttajien tunkioilta nuo tuollaiset päiväluolat, joihin lapset viedään moisten noita-akkojen kiusattavaksi. "

ja sinä olet tuon tekstisi perusteella varmaankin varsinainen Helinä-Keiju?

Ilmeisesti vaka-alalla kuitenkin on vara valita työntekijänsä. Olen tällä hetkellä vailla uusia töitä lähihoitajana. Pääsin yhteen päiväkotiin kokeilemaan. Kerroin, että olisi ilo työskennellä lasten kanssa. Hoitajat haukkui, kuinka ei kannata tulla alalle, on rankkaa plaa plaa... Käskettiin miettimään kotona haluanko todella tätä työtä. Pidettiin puhuttelua, että he haluavat ihmisen, joka tarttuu toimeen ja on reipas. Yritin kyllä olla avuksi, kyselin ja tein mitä osasin. 

Pyyhin esimerkiksi ruokapöydät kun toinen hoitaja meni nukkariin. Siihenkin sanottiin, että älä suotta pyyhi niitä, hän tekee työn kohta. 

Tuli kurja olo, kun todella olisin halunnut päästä päiväkotiin kokeilemaan. 

Otetaan ilolla vastaan uudet tulokkaat. Kurjaa jos heti leimataan ala onnistuneiden kuullen. 

Vierailija wrote:

Ilmeisesti vaka-alalla kuitenkin on vara valita työntekijänsä. Olen tällä hetkellä vailla uusia töitä lähihoitajana. Pääsin yhteen päiväkotiin kokeilemaan. Kerroin, että olisi ilo työskennellä lasten kanssa. Hoitajat haukkui, kuinka ei kannata tulla alalle, on rankkaa plaa plaa... Käskettiin miettimään kotona haluanko todella tätä työtä. Pidettiin puhuttelua, että he haluavat ihmisen, joka tarttuu toimeen ja on reipas. Yritin kyllä olla avuksi, kyselin ja tein mitä osasin. 

Pyyhin esimerkiksi ruokapöydät kun toinen hoitaja meni nukkariin. Siihenkin sanottiin, että älä suotta pyyhi niitä, hän tekee työn kohta. 

Tuli kurja olo, kun todella olisin halunnut päästä päiväkotiin kokeilemaan. "

 Ota kontaktia lapsiin. Juttele lapsille, mene lasten luo.Kysy nimiä jne. Älä istu ulkovalvonnassa terassilla tai aidallam pidä katse lapsissa ja valvonnassa mitä ne tekee , jätä oma kännykkä kahvitauoille. Älä ala neuvomaan hoitajia ekana päivänä kuinka lapsia hoidetaan. Katso kuinka toimitaan älä valita että pää on kipeä ja väsyttää mäentaidajaksaa.

Miksi nykyään ei enää välitetä opettaa lapsille alkeellisempiakaan käytöstapoja kotoa käsin?

Siis ihan perusjuttuja kuten kuinka ruokapöydän ääressä syödään muiden kanssa saman pöydän äärellä.

Ne lapset selkeästi erottuu, joiden kanssa on nähty vaivaa.

Pahimmassa tapauksessa hoitajalla iso ryhmä syömässä joista suurin osa kuin villiapinoita. Syödään järkyttävässä metelissä kun eivät usko mitään, eikä ruokarauhaa ole kellään. Ruokaakin löytyy ruokailun jälkeen lattialta suuret määrät. Hoitaja vielä pakotettu viettämään ruokataukonsa "opetusruokailuna" siinä lasten kanssa pomppien milloin mihinkin suuntaan villissä ryhmässä.

Niille, jotka täällä ihmettelevät hoitajien valitusta. Miltäpä teistä tuntuisi, jos työpaikaltanne puuttuisi jatkuvasti puolet työntekijöistä ja te joutuisitte tekemään puuttuvien hommat, ilman mitään lisäkorvausta? Päivästä toiseen, kuukaudesta toisen, vuodesta toiseen?

Vierailija wrote:

"Niille, jotka täällä ihmettelevät hoitajien valitusta. Miltäpä teistä tuntuisi, jos työpaikaltanne puuttuisi jatkuvasti puolet työntekijöistä ja te joutuisitte tekemään puuttuvien hommat, ilman mitään lisäkorvausta? Päivästä toiseen, kuukaudesta toisen, vuodesta toiseen?"

Lisätään tuohon vielä täpötäyteen umpatut lapsiryhmät ja riittämättömät ryhmätilat. Päiväkodin johtaja joka käy moittimassa, vaatimassa ja huutamassa jostain tasaisin väliajoin, koskaan kiittämättä ketään muita kuin itseään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ilmeisesti vaka-alalla kuitenkin on vara valita työntekijänsä. Olen tällä hetkellä vailla uusia töitä lähihoitajana. Pääsin yhteen päiväkotiin kokeilemaan. Kerroin, että olisi ilo työskennellä lasten kanssa. Hoitajat haukkui, kuinka ei kannata tulla alalle, on rankkaa plaa plaa... Käskettiin miettimään kotona haluanko todella tätä työtä. Pidettiin puhuttelua, että he haluavat ihmisen, joka tarttuu toimeen ja on reipas. Yritin kyllä olla avuksi, kyselin ja tein mitä osasin. 

Pyyhin esimerkiksi ruokapöydät kun toinen hoitaja meni nukkariin. Siihenkin sanottiin, että älä suotta pyyhi niitä, hän tekee työn kohta. 

Tuli kurja olo, kun todella olisin halunnut päästä päiväkotiin kokeilemaan. "

 Ota kontaktia lapsiin. Juttele lapsille, mene lasten luo.Kysy nimiä jne. Älä istu ulkovalvonnassa terassilla tai aidallam pidä katse lapsissa ja valvonnassa mitä n

Toimin aktiivisesti. Kaikki mitä tein, tuntui siltä, että niin ei saisi toimia. Jos juttelin lapselle, joku tuli kommentoimaan, että nyt lapset tekevät sitä ja tätä. Jokin ilo ja tekemisen meininki puuttui. 

 

Kammottavia paikkoja nuo laitokset.

Ja tuon päälle vielä se järkyttävä p*skanpuhuminen joka ikisestä työpaikan työntekijästä. Päiväkodit on ihan kamalia työilmapiiriltään. Teet niin tai näin niin aina jauhetaan ja ollaan naama happamina. 

En pysty enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa koska pelkään kaikkia tauteja liikaa. Siellä ei juurikaan pysty suojautumaan niiltä hoitajana mitenkään ja vanhemmat tuovat surutta, vähät välittämättä aivan sairaita ja tartuttavia lapsia hoitoon. Sieltä saat niin influenssan, streptokokin, kihomadot, märkäruven, täit, koronan, noron ja syyhyn. Parhaassa tapauksessa useamman kerralla! Ei kiitos enää. Toivottavasti ei kukaan muukaan suostu. Hoitakoot tartuttavat lapsensa itse.

Vierailija wrote:

"En pysty enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa koska pelkään kaikkia tauteja liikaa. Siellä ei juurikaan pysty suojautumaan niiltä hoitajana mitenkään ja vanhemmat tuovat surutta, vähät välittämättä aivan sairaita ja tartuttavia lapsia hoitoon. Sieltä saat niin influenssan, streptokokin, kihomadot, märkäruven, täit, koronan, noron ja syyhyn. Parhaassa tapauksessa useamman kerralla! Ei kiitos enää. Toivottavasti ei kukaan muukaan suostu. Hoitakoot tartuttavat lapsensa itse."

Sama täällä. En koskaan ole ollut niin jatkuvasti säännöllisesti sairaana kuin vaka-ala-vuosina ollessani töissä pk:ssa.

Korona aikana, kun oli tiukka nollatoleranssi ja pärskivät räkämuksut vanhempineen käännytettiin ovelta kotiinsa toipumaan, ja työntekijöillä oli kasvomaskit,sekä jokaisen käsihygienia erityistarkkaa, niin se oli harvinaista ja mahtavaa aikaa kun me työntekijät pysyttiin terveinä ja sairauslomia ei oikeastaan ollut kellään.

Vierailija wrote:

En pysty enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa koska pelkään kaikkia tauteja liikaa. Siellä ei juurikaan pysty suojautumaan niiltä hoitajana mitenkään ja vanhemmat tuovat surutta, vähät välittämättä aivan sairaita ja tartuttavia lapsia hoitoon. Sieltä saat niin influenssan, streptokokin, kihomadot, märkäruven, täit, koronan, noron ja syyhyn. Parhaassa tapauksessa useamman kerralla! Ei kiitos enää. Toivottavasti ei kukaan muukaan suostu. Hoitakoot tartuttavat lapsensa itse.

Jep, itse saanut jo kolme noista tämän syksyn aikana! Ihan kiva!!!

Millaisia epäkohtia ja puutteita päiväkotien toiminnasta sitten on nostettu esiin vuosien varrelta entisten ja nykyisten työntekijöiden toimesta? Nämä ovat ihan julkisia asioita mitä listaan tähän, eli löytyvät esimerkiksi Iltalehden tai Ilta-Sanomien tai Taloussanomien arkistoista tehdyistä jutuista (googlaamalla löytyy helposti mikäli haluaa tietää mistä yksiköistä ).

1. Riskit lasten turvallisuudessa. Lapset saattavat loukata itseään henkilökunnan näkemättä. Vaikkakin tällainen riski on aina olemassa lasten parissa työskennellessä, riski kasvaa suuressa ryhmäkoossa missä pahimmillaan (vaikkakin tilapäisesti) esimerkiksi vain 1 kasvatusvastuullinen aikuinen.

Riski vastaavasti pienenee kun suhdeluku on hyvä, eli pieni ryhmäkoko ja useampi aikuinen.

2. Pedagogiikka mitä mainostetaan joka käänteessä, ei toteudu käytännössä.Metsäretket eivät toteudu ja ohjattua toimintaa ei ole koska ammattitaidottomat eivät ole käyneet lastenohjaamiseen saati lasten kanssa toimimiseen liittyvää minkäänlaista koulutusta eikä osalla ole edes aiempaa kokemusta vaka-alalta , esikouluopetus saattaa olla tasotonta koska siihen palkataan epäpätevä opettaja. Sijaiset, mikäli heitä edes saadaan, saattavat olla sekä kokemattomia että kielitaidottomia.

3. Ravinto. Ruokaa tilataan liian vähän tai tarjottu ruoka saattaa olla vaihtelevan laatuista.

4. Hygienia ja siisteys. Henkilökunnan osuuttaa siivouksessa lisätään ja siten säästetään siivouskuluissa. Ammattitaitoista siivoojaa ei käytetä, otetaan joku joka suostuu ja omaa hygieniapassin jos sitäkään. Lasten sängyistä puuttuvat puhtaat petivaatteet tai lakanoita ei ole.

5. Valvonta. Tarkastajat ilmoittavat etukäteen koska tulevat tarkastamaan. Eivät näe autenttista ja lasten todellisia pk-olosuhteita arkea lainkaan.

Ovatko nämä edellä mainitut asiat kunnossa nyt vuonna 2023?

 Onko tilanne ja olosuhteet muuttuneet parempaan suuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut alalla 2v ja olen valmis lähtemään pois varhaiskasvatuksesta. Aivan hirveää sirkusta. Vakihenkilöstö on jo tässä vaiheessa toimintakautta aivan lopussa, eikä sijaisia palkata kuin harvakseltaan. Tuentarpeisille lapsille ei ole tukea saatavilla. Se meteli arjessa, h*lvetti.

Kirsikkana kakun päällä Seure:n päätös ottaa kouluttamatonta porukkaa päikkyihin töihin kahden PÄIVÄN koulutuksella. Nykyään meille kouluttautuneille on töitä tarjolla samalle päivälle, tuurilla seuraavalle. Eli en voi ennakoida arkeani. Eipä tällaista kukaan pitkään katsele.

Ilmankos seurella on niin vähän keikkaa. Itse olen jo pitkään etsinyt muita töitä ja nyt taas vakassa keikkailleena olen ihan loppu. En jaksa tätä enää. Tämä työ on hirveää ja vielä toi tuntikausia pakkasessa seisominen. Koko ajan etsin jotain muuta. Kuka tätä enää jaksaa paitsi ne 50-60 vuotiaat jotka on koko uran tehneet vakassa?

Perehdytys.

Yleensä sellaista, että pyöritellään silmiä merkitsevästi ja valitetaan työkaverin selän takana veemäinen ilme naamalla toiselle työntekijälle tuhahdellen, että miks toi ei tee niinku mitään muuta kun vaan on ja istuu.

Sille uudelle ei sanota huomenta eikä vastata jos tervehtii. Johtajalle hymyillään ja sirkutellaan ihi ihi ihi kato mitä mää oon taas tehny ja suunnitellu (vaikka kaikki hommat on tehny ja suunnitellu se fiksuin hoitaja joka vielä välittää työstään ja lapsista ryhmässään ja on jäämässä loppuunpalamis-saikulle)  Joskus se uusi vaan heitetään surutta suoraan syvään päätyyn , eli lähdetään suurieleisesti toimistoon erittäin tärkeisiin vaka-töihin  kahvikuppi kädessä ja läppäri kainalossa, ja jätetään yksin kohtuuttomaan tilanteeseen että "oppii mitä tää niinku on, siitähän se palkan saa".

Oppiipa olemaan. Talon tapaan.

Itse aion jättää tämän alan ja hakea muita töitä. Ei oma mielenterveys kestä. Iltapäivät ovat vaaratilanteita täynnä, kun lapsia on miltein aina liikaa, mutta se ei haittaa, kun suhdelukujen ylitys on väliaikainen!! :) :) :) onko se väliaikaista, jos se tapahtuu joka ikinen iltapäivä?

Liian usein on juuri iltapäivästä sellaisia tilanteita, että jollekin lapselle tapahtuu jotakin, eikä kukaan ole nähnyt tilannetta. Tosi kiva tilanne sekin kun on ihan täysi kauhusirkus päällä ja vanhemmat hakee lapsiaan. Ainakin näkevät sen todellisuuden.

Siis on kyllä kamala työpaikka! Muut hoitajat keksivät valheita, ilkeillään, mulkoillaan, kytätään jokaista liikettä ja johtaja nöyryyttää! Ei enää ikinä. 

Tekisi mieli kertoa mikä pk kyseessä, mutta toistaiseksi en voi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

"Itse aion jättää tämän alan ja hakea muita töitä. Ei oma mielenterveys kestä. Iltapäivät ovat vaaratilanteita täynnä, kun lapsia on miltein aina liikaa, mutta se ei haittaa, kun suhdelukujen ylitys on väliaikainen!! :) :) :) onko se väliaikaista, jos se tapahtuu joka ikinen iltapäivä?

Liian usein on juuri iltapäivästä sellaisia tilanteita, että jollekin lapselle tapahtuu jotakin, eikä kukaan ole nähnyt tilannetta."

Minulla myös oli ylivoimaisesti suurin syy irtisanoutua tuo, että aloin vakavasti huolestua lasten turvallisuudesta. Olin jatkuvassa stressitilassa, peläten että jotain peruuttamatonta vielä sattuu vilkkaassa ja isossa lapsiryhmässä. Joka ikinen päivä sama stressi .Työt lapsirtyhmässä jakautuivat epätasaisesti. Ryhmän opettaja lusmuili surutta aina muualla jos vain suinkin voi, oli siis jatkuvasti poissa ryhmästä, sinä taas saatoit joutua tekemään tuplatyön ja siten ottamaan myös tuplavastuun koska työkaveriksesi saattoi usein jäädä kielitaidoton sijainen, joka osasi hädintuskin pari sanaa suomeksi, eli sinun tuli ohjeistaa häntäkin kuin ylimääräistä lasta ,kaiken härdellin keskellä. Mitään tukea et saanut mistään, keneltäkään. Ajattelin että jos jollekin lapsista sattuu (ennenpitkää) jotain vakavaa sen vuoksi, että pk-olosuhteet on mitä on, niin en yksinkertaisesti kestäisi sitä.

Lopulta työ ja läheltä piti-tilanteet tulivat uniin ja se oli selkeä merkki että irtisanouduin aiemmin rakastamastani alasta. En voinut enää seistä niiden arvojen takana mitä vaka-työ käytännössä nykyään karseimmillaan on. Harmittaa kun muutamalla parannuksella saisi asioista turvallisen ja toimivan, mutta ketään ei näköjään oikeasti kiinnosta. Ikävä jäi työtäni mutta niin jäi myös hirvittävä stressi ja jatkuva pahoillaan olo niiden lasten vuoksi. Ei ikinä enää alalle.

Vierailija kirjoitti:

"Niille, jotka täällä ihmettelevät hoitajien valitusta. Miltäpä teistä tuntuisi, jos työpaikaltanne puuttuisi jatkuvasti puolet työntekijöistä ja te joutuisitte tekemään puuttuvien hommat, ilman mitään lisäkorvausta? Päivästä toiseen, kuukaudesta toisen, vuodesta toiseen?"

Niinpä. Ja olisit vastuussa ihmislapsista jotka ovat riippuvaisia huolenpidostasi. Joiden vanhemmat luottavat että pidät lapsista hyvää huolta siihen saakka kun hakevat heidät kotiinsa.