Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19692)
Nepsy-termi palvelee modernia vanhempaa, joka haluaa ulkoistaa vastuun omasta käytöksestään ja sen seurauksista muille. Lasta voi kutsua nepsyksi, eikä nähdä omassa toiminnassaan moitteen moitetta. On olemassa lapset, joilla on selvä synnynnäinen poikkeavuus, ja sitten on lapset, joiden vanhemmat eivät vaan osaa hoitaa tehtäväänsä ja lapsi oireilee vanhemman takia ja joutui ottamaan vanhemman puolesta diagnoosit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.
Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.
Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔
Onko tosiaan niin, että kun lapsi on vihainen, niin joku tulee näyttämään hänelle jotain tunnekorttia? Itse raivostuisin jos joku tekisi minulle niin! Kuulostaa todella ahdistavalta 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri arvioiden mukaan pelkästään nepsylapsia on 5-10% lapsista, siihen päälle vielä kaikki muut erityisyydet ja haasteet. Vähemmistö, kyllä, mutta ei minusta mitenkään "pieni osa".
Ihan vain pelkkä tavanomainen "muotidiagnoosi" adhd syrjäyttää nuoren ihan hyvin vahvasti, jos siihen ei puututa, ja sen näkee jo neljävuotiaasta mille polulle tulee johtamaan - jos ei saa apua jo koulupolun alkuun, eli mieluiten jo eskariin.
Ja se syrjäytynyt lapsi / nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia.
Minusta tämä on yksi vakan tärkeimpiä tehtäviä.
Ennen vakaa ei ollut nepsyjä, koska lapsille pidettiin kuri, mikä riitti estämään häiriökäytöksen. Nykyään vaka tekee kurista lasun.
Kyllä ennenkin oli nepsyjä. Huoh. Niitä ei vaan osattu kohdata tai hoitaa oikein. Esim autistista pidettiin vain tyhmänä.
Autismi on tunnettu jo pitkään, ADHD-diagnoosia edeltävä nimike oli MBD diagnoosi jne. Ennen ei vaan kaikkia laitettu päiväkotiin kuten nykyään. Nepsyt menivät koulussa sitten tarkkailuluokille tai erityisluokille.
Ennen kyse oli hyvin harvinaisesta ilmiöstä. Sitä ei voi mitenkään verrata nykyiseen nepsybuumiin missä nepsyjä on kaksinumeroinen prosenttimäärä lapsista, ja osuus on kasvussa koko ajan.
Tuolla edellä oli heitto, että lasten levottomuuden kasvu olisi kytköksissä varhaislapsuuteen. Nykyään viedään se yksivuotias laitokseen kasvamaan, vaikka yksivuotiaalla ei ole siihen mitään valmiuksia ymmärtää, mitä tapahtuu. Eikä se liian iso ryhmä ja vaihtuva hoitaja voi mitenkään vastata lapsen tarpeisiin.
Voiko se johtaa turvattomuuteen, levottomuuteen, vain äänekkäimmät saavat ryhmässä huomiota?
Tottakai se voi ja johtaakin. Tässä varhaiskasvatus-harhassa ei vaan nyt haluta nähdä sitä. Parinkymmenen vuoden päästä ihmetellään miten lapsille voitiin tehdä näin. Sama kun 70-luvulla vauvat saivat maitoa vain 3 tunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.
Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esiopetus, alkuopetus, perusopetus ja 2. asteen koulutuskin.
Monilla on mielikuva varhaiskasvatuksesta jonakin vanhan ajan "tarhana" joka oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajan. Tosiasiassa varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa jossa lapsille opetetaan monenlaisia taitoja liittyen esimerkiksi tunteisiin, ryhmänä toimimiseen ja motoriikkaan.
Alle kolmevuotias ei tarvitse mitään koulutusta, ei missään muussakaan maassa koulu ala alle kolmevuotiaana. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, syliä, empatiaa, ja aikaa ja rauhaa mm myös hermoston kehittymiselle.
Oma veikkaukseni on, että nykypäivän "levottomat ja rajattomat" lapset tulevat suureksi osaksi siitä, että liian nuoret laitetaan liian isoihin ja häliseviin ryhmiin.
Ja tämä että vakassa päälleliimataan ihan perus-arjen-asioiden päälle "pedagoginen merkitys". Luin joskus facessa kun yritettiin perustella isompaa palkkaa hoitajille ja vaka-opettajille. Siellä käyttivät esimerkkinä (toistuvasti) että vaipanvaihtokin on pedagoginen tilanne. Pyörittelin päätäni, ettekö oikeasti ymmärrä, miltä tuollainen päälleliimaaminen vaikuttaa. Se vaikuttaa siltä, että täytyy keksimällä keksiä vakalle joku tärkeä rooli. *
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Liian pienille ei vaka missään nimessä ole oikea paikka, vaikka miten olisi pätevää porukkaa. Mikään ei korvaa sitä kiintymystä omaan vanhempaan, ja syliä ja aikaa jonka omalta vanhemmalta saisi.
*Vakallahan on oikeastikin ainutlaatuisia merkittäviä rooleja lapsen kehityksessä, rooleja joihin vanhemmat kotona eivät pysty. Esim erityislasten tunnistaminen ja oikeaan osoitteeseen tutkimuksiin ohjaaminen. Sitä ei vanhempi kotona voi tehdä, neuvola ei kuuntele vaikka vanhemmalla olisi epäilyjä, mutta erkkaope osaa tämän. Varhainen tunnistaminen, varhainen tuki, koulun aloituksen onnistuminen ja syrjäytymisen varhainen estäminen (syrjäytyminen voidaan nähdä jo neljävuotiaasta, jos kukaan ei puutu)
Miksi tällaisia asioita ei nosteta esille? Vaan ihan ykkösenä joku "vaipanvaihtotilanteen pedagogiikka", voi jessus. Haluaako vakaporukka ihan tosissaan vaan tehdä itsestään turhantärkeilijöitä, vai oikeasti kertoa mikä arvo sillä työllä on?
Nämä erityislapset ovat pieni osa lapsista. Suurin osa lapsista kehittyy kuitenkin ihan normaalisti. Miksi lapsille ei anneta kasvurauhaa? Miksi pitää arvioida joka ikistä asiaa jatkuvasti ja tehdä raporttia?
Mitä sitten että heitä on "pieni osa"? Etkö pidä vakan tätä tehtävää tärkeänä, erkkojen tunnistaminen, koska heitä on sinun mielestäsi "pieni osa"? Vai mitä tarkoitat?
Eri arvioiden mukaan pelkästään nepsylapsia on 5-10% lapsista, siihen päälle vielä kaikki muut erityisyydet ja haasteet. Vähemmistö, kyllä, mutta ei minusta mitenkään "pieni osa".
Ihan vain pelkkä tavanomainen "muotidiagnoosi" adhd syrjäyttää nuoren ihan hyvin vahvasti, jos siihen ei puututa, ja sen näkee jo neljävuotiaasta mille polulle tulee johtamaan - jos ei saa apua jo koulupolun alkuun, eli mieluiten jo eskariin.
Ja se syrjäytynyt lapsi / nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia.
Minusta tämä on yksi vakan tärkeimpiä tehtäviä.
Voidaanhan sitä sanoa hammashoidostakin, että vain pieni osa tarvitsee oikomishoitoa tai vain pienellä osalla on helposti reikiintyvä hampaisto, mutta silti varmasti jokainen pitää hammashoitoa tärkeänä osana terveydenhuoltoa, kaikille lapsille, vaikka vain pieni osa on se joka siitä todella suuresti hyötyy.
Ja suurimmassa osassa tapauksista, vanhemmilla herää huoli itsellään. Se, että prosentuaalisesti pieni määrä lapsia on vaarassa jäädä tunnistamatta (yleensä nämä tunnistetaan vakassakin vasta eskari-iässä, monesti tunnistaminen jää kuitenkin kouluun jos sielläkään täysin ymmärretään tuen tarvetta, tiedän itse kun minulla on lapsi jolla nepsy-oireilua ja sai diagnoosin vasta 4. luokalla) vaatii siis sen että kaikki lapset laitetaan vakaan jo vauvana, vaikka sille ei olisi muuta tarvetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri arvioiden mukaan pelkästään nepsylapsia on 5-10% lapsista, siihen päälle vielä kaikki muut erityisyydet ja haasteet. Vähemmistö, kyllä, mutta ei minusta mitenkään "pieni osa".
Ihan vain pelkkä tavanomainen "muotidiagnoosi" adhd syrjäyttää nuoren ihan hyvin vahvasti, jos siihen ei puututa, ja sen näkee jo neljävuotiaasta mille polulle tulee johtamaan - jos ei saa apua jo koulupolun alkuun, eli mieluiten jo eskariin.
Ja se syrjäytynyt lapsi / nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia.
Minusta tämä on yksi vakan tärkeimpiä tehtäviä.
Ennen vakaa ei ollut nepsyjä, koska lapsille pidettiin kuri, mikä riitti estämään häiriökäytöksen. Nykyään vaka tekee kurista lasun.
Kyllä ennenkin oli nepsyjä. Huoh. Niitä ei vaan osattu kohdata tai hoitaa oikein. Esim autistista pidettiin vain tyhmänä.
Autismi on tunnettu jo pitkään, ADHD-diagnoosia edeltävä nimike oli MBD diagnoosi jne. Ennen ei vaan kaikkia laitettu päiväkotiin kuten nykyään. Nepsyt menivät koulussa sitten tarkkailuluokille tai erityisluokille.
MBD l. Minimal brain disfunction, näin oli kirjoissa ja kansissa tosiaan vielä 90-luvun loppupuolella, kun minä 4kymppinen alalle ensimmäistä kertaa opiskelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele. Äsken kun astuin Leppävaarasta junaan, hirveä kakaralauma, joko ensimmäisen luokan oppilaita tai eskarilaisia, en osaa sanoa, öykkäsi, ja neljä avustajaa ja yksi ope olivat aivan pulassa. Opettaja huusi kurkkusuorana että olkaa hiljaa, mutta mikään ei toiminut. Toinen jännä juttu, en nähnyt yhtään vaaleaa sinisilmäistä oppilasta. Olemmeko vielä Suomessa?
Itse työskentelin aikanani koulussa avustajana. Sairastuin työ-uupumukseen. Lisäksi lopetin erityisluokan opintoni samasta syystä. Insinööriksi opiskelu on huomattavasti mielyttävämpää. Ei tuota meteliä jaksa mitä kouluissa ja päiväkodeissa on nykyään. Vähemmän kuria yms, lapset eivät tottele vähääkään. En jaksa enää hetkeäkään huonosti kasvatettujen kakaroiden ääntä.
Itse olen työskennellyt erityisluokan avustajana, koulunkäynnin ohjaajana, vaikeasti kehitysvammaisten parissa ja nykyään teen töitä erityisluokan opettajana. Tältä kokemuspohjalta toteaisin muutaman itseäni häiritsevän metodin jota varhaiskasvatuksessa että koulussa toteutetaan. Esimerkiksi tunnetaitojen käsittelyä korostetaan mielestäni aivan liikaa. Joka tilanteeseen tuodaan tunnetaitokortteja, ja kysytään lapsilta mitä tunnetta he tällä hetkellä kokevat. Lapset ovat aina hämillään ja eivät pysty samantien arvioimaan kypsästi sillä hetkellä kokemiaan tunteitaan. Mitään ei saa sanoa suoraan ja kaikkea hyssytellään. Tuntuu että rangaistuksia ei saisi antaa ja vain halailemalla ja keskustelemalla olisi tarkoitus pitää lapsia kurissa.
Tähän lisäksi se että pk-seudulla on paljon vieraista kulttuureista tulevia. Heillä esimerkiksi nainen ei ole auktoriteetti. Nainen on vain äiti ja vaimo. Naista ei kuunnella. Se lisää työn kuormittavuutta, kun iso osa lapsista ei ota sinua sukupuolesi takia todesta.
Vanhemmat ja heidän osallisuutensa tässä pelissä on melkeinpä se raskain asia. Useat vanhemmat ovat oikeasti hankalia. Monet eivät osaa edes suomea. Nekin jotka osaavat heitä hyysätään ja tulkki kutsutaan 10-vuoden maassaoleskelunkin jälkeen.
Kännykät ovat omansa. Näytin lapsille yksi päivä perjantain viimeisellä tunnilla elokuvaksi Viirua ja Pesosta, omaa lapsuuden suosikkiani. Lapset huusivat kuinka tylsä elokuva se oli. Ovat tottuneet räiskintään ja tiktokin aivoja stimuloiviin nopeatempoisiin videoihin. Keskittyminen ei usein riitä edes 10 minuutiksi johonkin kirjaan tai lautapeliin.
Aikamoista eläintarhamenoa se on tällä hetkellä monessa luokassa ja päiväkodissa.
Onneksi sai itse kasvaa erilaisessa lapsuudessa ja opintiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.
Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esiopetus, alkuopetus, perusopetus ja 2. asteen koulutuskin.
Monilla on mielikuva varhaiskasvatuksesta jonakin vanhan ajan "tarhana" joka oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajan. Tosiasiassa varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa jossa lapsille opetetaan monenlaisia taitoja liittyen esimerkiksi tunteisiin, ryhmänä toimimiseen ja motoriikkaan.
Alle kolmevuotias ei tarvitse mitään koulutusta, ei missään muussakaan maassa koulu ala alle kolmevuotiaana. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, syliä, empatiaa, ja aikaa ja rauhaa mm myös hermoston kehittymiselle.
Oma veikkaukseni on, että nykypäivän "levottomat ja rajattomat" lapset tulevat suureksi osaksi siitä, että liian nuoret laitetaan liian isoihin ja häliseviin ryhmiin.
Ja tämä että vakassa päälleliimataan ihan perus-arjen-asioiden päälle "pedagoginen merkitys". Luin joskus facessa kun yritettiin perustella isompaa palkkaa hoitajille ja vaka-opettajille. Siellä käyttivät esimerkkinä (toistuvasti) että vaipanvaihtokin on pedagoginen tilanne. Pyörittelin päätäni, ettekö oikeasti ymmärrä, miltä tuollainen päälleliimaaminen vaikuttaa. Se vaikuttaa siltä, että täytyy keksimällä keksiä vakalle joku tärkeä rooli. *
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Liian pienille ei vaka missään nimessä ole oikea paikka, vaikka miten olisi pätevää porukkaa. Mikään ei korvaa sitä kiintymystä omaan vanhempaan, ja syliä ja aikaa jonka omalta vanhemmalta saisi.
*Vakallahan on oikeastikin ainutlaatuisia merkittäviä rooleja lapsen kehityksessä, rooleja joihin vanhemmat kotona eivät pysty. Esim erityislasten tunnistaminen ja oikeaan osoitteeseen tutkimuksiin ohjaaminen. Sitä ei vanhempi kotona voi tehdä, neuvola ei kuuntele vaikka vanhemmalla olisi epäilyjä, mutta erkkaope osaa tämän. Varhainen tunnistaminen, varhainen tuki, koulun aloituksen onnistuminen ja syrjäytymisen varhainen estäminen (syrjäytyminen voidaan nähdä jo neljävuotiaasta, jos kukaan ei puutu)
Miksi tällaisia asioita ei nosteta esille? Vaan ihan ykkösenä joku "vaipanvaihtotilanteen pedagogiikka", voi jessus. Haluaako vakaporukka ihan tosissaan vaan tehdä itsestään turhantärkeilijöitä, vai oikeasti kertoa mikä arvo sillä työllä on?
Nämä erityislapset ovat pieni osa lapsista. Suurin osa lapsista kehittyy kuitenkin ihan normaalisti. Miksi lapsille ei anneta kasvurauhaa? Miksi pitää arvioida joka ikistä asiaa jatkuvasti ja tehdä raporttia?
Mitä sitten että heitä on "pieni osa"? Etkö pidä vakan tätä tehtävää tärkeänä, erkkojen tunnistaminen, koska heitä on sinun mielestäsi "pieni osa"? Vai mitä tarkoitat?
Eri arvioiden mukaan pelkästään nepsylapsia on 5-10% lapsista, siihen päälle vielä kaikki muut erityisyydet ja haasteet. Vähemmistö, kyllä, mutta ei minusta mitenkään "pieni osa".
Ihan vain pelkkä tavanomainen "muotidiagnoosi" adhd syrjäyttää nuoren ihan hyvin vahvasti, jos siihen ei puututa, ja sen näkee jo neljävuotiaasta mille polulle tulee johtamaan - jos ei saa apua jo koulupolun alkuun, eli mieluiten jo eskariin.
Ja se syrjäytynyt lapsi / nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia.
Minusta tämä on yksi vakan tärkeimpiä tehtäviä.
Voidaanhan sitä sanoa hammashoidostakin, että vain pieni osa tarvitsee oikomishoitoa tai vain pienellä osalla on helposti reikiintyvä hampaisto, mutta silti varmasti jokainen pitää hammashoitoa tärkeänä osana terveydenhuoltoa, kaikille lapsille, vaikka vain pieni osa on se joka siitä todella suuresti hyötyy.
Ja suurimmassa osassa tapauksista, vanhemmilla herää huoli itsellään. Se, että prosentuaalisesti pieni määrä lapsia on vaarassa jäädä tunnistamatta (yleensä nämä tunnistetaan vakassakin vasta eskari-iässä, monesti tunnistaminen jää kuitenkin kouluun jos sielläkään täysin ymmärretään tuen tarvetta, tiedän itse kun minulla on lapsi jolla nepsy-oireilua ja sai diagnoosin vasta 4. luokalla) vaatii siis sen että kaikki lapset laitetaan vakaan jo vauvana, vaikka sille ei olisi muuta tarvetta?
Ei, vaan kirjoitin että syrjäytyminen voidaan nähdä neljävuotiaasta. Ei vauvasta. Ihan pientä lasta ei ole mitään mieltä laittaa vakaan. Lähempänä kouluikää se sen sijaan on lapselle todennäköisesti hyödyksi. Yksi hyöty on tuo, jos lapsi onkin erityislapsi, että lapsi tulee arvioiduksi muidenkin kuin omien vanhempien taholta.
Saa mahdollisesti tutkimuksia käyntiin jo ennen kouluikää.
Tiedän kyllä ettei vakassa ole joka ammattilaisella kykyä tunnistaa edes tätä "yleisintä", olen itse lh ja minulla on adhd-lapsi. Aika moni hoitaja (sekä työkavereita, että oman lapseni hoitajia), ei ymmärtänyt yhtään mistä on kyse, tai miten tällaisen kanssa toimitaan.
Huutaminen kovempaa ei auta.
***
Minua ei neuvolassa kuunneltu, mutta varhaiskasvatuksen erkkaopen "lähetteellä" sen sijaan alkoi asiat rullaamaan. Siitä olen iän kaiken kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Nepsy-termi palvelee modernia vanhempaa, joka haluaa ulkoistaa vastuun omasta käytöksestään ja sen seurauksista muille. Lasta voi kutsua nepsyksi, eikä nähdä omassa toiminnassaan moitteen moitetta. On olemassa lapset, joilla on selvä synnynnäinen poikkeavuus, ja sitten on lapset, joiden vanhemmat eivät vaan osaa hoitaa tehtäväänsä ja lapsi oireilee vanhemman takia ja joutui ottamaan vanhemman puolesta diagnoosit.
Diagnoosin antaa erikoislääkäri, eli lastenpsykiatri, psykologin tutkimusten ja pitkällisten haastetteluiden ja kyselyiden täyttämisen jälkeen. Ei sitä noin vain saa kun "vanhempi vaan päättää". On myös lapsia, jotka ei saa diagnoosia, vaikka oireita on. Mutta jäävät rajoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.
Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esiopetus, alkuopetus, perusopetus ja 2. asteen koulutuskin.
Monilla on mielikuva varhaiskasvatuksesta jonakin vanhan ajan "tarhana" joka oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajan. Tosiasiassa varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa jossa lapsille opetetaan monenlaisia taitoja liittyen esimerkiksi tunteisiin, ryhmänä toimimiseen ja motoriikkaan.
Alle kolmevuotias ei tarvitse mitään koulutusta, ei missään muussakaan maassa koulu ala alle kolmevuotiaana. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, syliä, empatiaa, ja aikaa ja rauhaa mm myös hermoston kehittymiselle.
Oma veikkaukseni on, että nykypäivän "levottomat ja rajattomat" lapset tulevat suureksi osaksi siitä, että liian nuoret laitetaan liian isoihin ja häliseviin ryhmiin.
Ja tämä että vakassa päälleliimataan ihan perus-arjen-asioiden päälle "pedagoginen merkitys". Luin joskus facessa kun yritettiin perustella isompaa palkkaa hoitajille ja vaka-opettajille. Siellä käyttivät esimerkkinä (toistuvasti) että vaipanvaihtokin on pedagoginen tilanne. Pyörittelin päätäni, ettekö oikeasti ymmärrä, miltä tuollainen päälleliimaaminen vaikuttaa. Se vaikuttaa siltä, että täytyy keksimällä keksiä vakalle joku tärkeä rooli. *
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Liian pienille ei vaka missään nimessä ole oikea paikka, vaikka miten olisi pätevää porukkaa. Mikään ei korvaa sitä kiintymystä omaan vanhempaan, ja syliä ja aikaa jonka omalta vanhemmalta saisi.
*Vakallahan on oikeastikin ainutlaatuisia merkittäviä rooleja lapsen kehityksessä, rooleja joihin vanhemmat kotona eivät pysty. Esim erityislasten tunnistaminen ja oikeaan osoitteeseen tutkimuksiin ohjaaminen. Sitä ei vanhempi kotona voi tehdä, neuvola ei kuuntele vaikka vanhemmalla olisi epäilyjä, mutta erkkaope osaa tämän. Varhainen tunnistaminen, varhainen tuki, koulun aloituksen onnistuminen ja syrjäytymisen varhainen estäminen (syrjäytyminen voidaan nähdä jo neljävuotiaasta, jos kukaan ei puutu)
Miksi tällaisia asioita ei nosteta esille? Vaan ihan ykkösenä joku "vaipanvaihtotilanteen pedagogiikka", voi jessus. Haluaako vakaporukka ihan tosissaan vaan tehdä itsestään turhantärkeilijöitä, vai oikeasti kertoa mikä arvo sillä työllä on?
Nämä erityislapset ovat pieni osa lapsista. Suurin osa lapsista kehittyy kuitenkin ihan normaalisti. Miksi lapsille ei anneta kasvurauhaa? Miksi pitää arvioida joka ikistä asiaa jatkuvasti ja tehdä raporttia?
Mitä sitten että heitä on "pieni osa"? Etkö pidä vakan tätä tehtävää tärkeänä, erkkojen tunnistaminen, koska heitä on sinun mielestäsi "pieni osa"? Vai mitä tarkoitat?
Eri arvioiden mukaan pelkästään nepsylapsia on 5-10% lapsista, siihen päälle vielä kaikki muut erityisyydet ja haasteet. Vähemmistö, kyllä, mutta ei minusta mitenkään "pieni osa".
Ihan vain pelkkä tavanomainen "muotidiagnoosi" adhd syrjäyttää nuoren ihan hyvin vahvasti, jos siihen ei puututa, ja sen näkee jo neljävuotiaasta mille polulle tulee johtamaan - jos ei saa apua jo koulupolun alkuun, eli mieluiten jo eskariin.
Ja se syrjäytynyt lapsi / nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia.
Minusta tämä on yksi vakan tärkeimpiä tehtäviä.
Voidaanhan sitä sanoa hammashoidostakin, että vain pieni osa tarvitsee oikomishoitoa tai vain pienellä osalla on helposti reikiintyvä hampaisto, mutta silti varmasti jokainen pitää hammashoitoa tärkeänä osana terveydenhuoltoa, kaikille lapsille, vaikka vain pieni osa on se joka siitä todella suuresti hyötyy.
Hieman eri käydä kerran vuodessa kuin viettää koko lapsuutensa päiväkodissa. Monissa kunnissa sitäpaitsi luovuttu monista hammastarkastuksista. Oikomishoitoonkaan ei juuri enää pääse kunnallisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työskennellyt erityisluokan avustajana, koulunkäynnin ohjaajana, vaikeasti kehitysvammaisten parissa ja nykyään teen töitä erityisluokan opettajana. Tältä kokemuspohjalta toteaisin muutaman itseäni häiritsevän metodin jota varhaiskasvatuksessa että koulussa toteutetaan. Esimerkiksi tunnetaitojen käsittelyä korostetaan mielestäni aivan liikaa. Joka tilanteeseen tuodaan tunnetaitokortteja, ja kysytään lapsilta mitä tunnetta he tällä hetkellä kokevat. Lapset ovat aina hämillään ja eivät pysty samantien arvioimaan kypsästi sillä hetkellä kokemiaan tunteitaan. Mitään ei saa sanoa suoraan ja kaikkea hyssytellään. Tuntuu että rangaistuksia ei saisi antaa ja vain halailemalla ja keskustelemalla olisi tarkoitus pitää lapsia kurissa.
Tähän lisäksi se että pk-seudulla on paljon vieraista kulttuureista tulevia. Heillä esimerkiksi nainen ei ole auktoriteetti. Nainen on vain äiti ja vaimo. Naista ei kuunnella. Se lisää työn kuormittavuutta, kun iso osa lapsista ei ota sinua sukupuolesi takia todesta.
Vanhemmat ja heidän osallisuutensa tässä pelissä on melkeinpä se raskain asia. Useat vanhemmat ovat oikeasti hankalia. Monet eivät osaa edes suomea. Nekin jotka osaavat heitä hyysätään ja tulkki kutsutaan 10-vuoden maassaoleskelunkin jälkeen.
Kännykät ovat omansa. Näytin lapsille yksi päivä perjantain viimeisellä tunnilla elokuvaksi Viirua ja Pesosta, omaa lapsuuden suosikkiani. Lapset huusivat kuinka tylsä elokuva se oli. Ovat tottuneet räiskintään ja tiktokin aivoja stimuloiviin nopeatempoisiin videoihin. Keskittyminen ei usein riitä edes 10 minuutiksi johonkin kirjaan tai lautapeliin.Aikamoista eläintarhamenoa se on tällä hetkellä monessa luokassa ja päiväkodissa.
Onneksi sai itse kasvaa erilaisessa lapsuudessa ja opintiellä.
Joo tämä on kyllä ihan järkyttävää. Kaikki normaali on nykyään tylsää jo pienen lapsen mielestä. Ja sitten vanhemmat vielä tekevät karhunpalveluksen ja seisovat vaikka päällään jotta lapsella ei sitten olisi tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työskennellyt erityisluokan avustajana, koulunkäynnin ohjaajana, vaikeasti kehitysvammaisten parissa ja nykyään teen töitä erityisluokan opettajana. Tältä kokemuspohjalta toteaisin muutaman itseäni häiritsevän metodin jota varhaiskasvatuksessa että koulussa toteutetaan. Esimerkiksi tunnetaitojen käsittelyä korostetaan mielestäni aivan liikaa. Joka tilanteeseen tuodaan tunnetaitokortteja, ja kysytään lapsilta mitä tunnetta he tällä hetkellä kokevat. Lapset ovat aina hämillään ja eivät pysty samantien arvioimaan kypsästi sillä hetkellä kokemiaan tunteitaan. Mitään ei saa sanoa suoraan ja kaikkea hyssytellään. Tuntuu että rangaistuksia ei saisi antaa ja vain halailemalla ja keskustelemalla olisi tarkoitus pitää lapsia kurissa.
Tähän lisäksi se että pk-seudulla on paljon vieraista kulttuureista tulevia. Heillä esimerkiksi nainen ei ole auktoriteetti. Nainen on vain äiti ja vaimo. Naista ei kuunnella. Se lisää työn kuormittavuutta, kun iso osa lapsista ei ota sinua sukupuolesi takia todesta.
Vanhemmat ja heidän osallisuutensa tässä pelissä on melkeinpä se raskain asia. Useat vanhemmat ovat oikeasti hankalia. Monet eivät osaa edes suomea. Nekin jotka osaavat heitä hyysätään ja tulkki kutsutaan 10-vuoden maassaoleskelunkin jälkeen.
Kännykät ovat omansa. Näytin lapsille yksi päivä perjantain viimeisellä tunnilla elokuvaksi Viirua ja Pesosta, omaa lapsuuden suosikkiani. Lapset huusivat kuinka tylsä elokuva se oli. Ovat tottuneet räiskintään ja tiktokin aivoja stimuloiviin nopeatempoisiin videoihin. Keskittyminen ei usein riitä edes 10 minuutiksi johonkin kirjaan tai lautapeliin.Aikamoista eläintarhamenoa se on tällä hetkellä monessa luokassa ja päiväkodissa.
Onneksi sai itse kasvaa erilaisessa lapsuudessa ja opintiellä.Joo tämä on kyllä ihan järkyttävää. Kaikki normaali on nykyään tylsää jo pienen lapsen mielestä. Ja sitten vanhemmat vielä tekevät karhunpalveluksen ja seisovat vaikka päällään jotta lapsella ei sitten olisi tylsää.
No. Kyllä Viiru ja pesonen on kouluikäisille jo tylsää. Sehän on päiväkotilasten juttu. Kirjoittaja voisi tarkkailla lasten kiinnostuksen kohteita ja sen perusteella sitä elokuvaa keksiä, eikä oman mielenkiinnon perusteella. :) Niitä on paljon sopivasti jänniä koululaisten elokuvia myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsy-termi palvelee modernia vanhempaa, joka haluaa ulkoistaa vastuun omasta käytöksestään ja sen seurauksista muille. Lasta voi kutsua nepsyksi, eikä nähdä omassa toiminnassaan moitteen moitetta. On olemassa lapset, joilla on selvä synnynnäinen poikkeavuus, ja sitten on lapset, joiden vanhemmat eivät vaan osaa hoitaa tehtäväänsä ja lapsi oireilee vanhemman takia ja joutui ottamaan vanhemman puolesta diagnoosit.
Diagnoosin antaa erikoislääkäri, eli lastenpsykiatri, psykologin tutkimusten ja pitkällisten haastetteluiden ja kyselyiden täyttämisen jälkeen. Ei sitä noin vain saa kun "vanhempi vaan päättää". On myös lapsia, jotka ei saa diagnoosia, vaikka oireita on. Mutta jäävät rajoille.
Nepsydiagnoosi saadaan lääkärin antamana, mutta vanhemmat itse voivat päättää siitä onko lapsella nepsyoireita tai nepsyepäily. Yhä useammalla lapsella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.
Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.
Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔
Mun vanhemmat ainakin pärjäsi huonosti.
Tästä löytyy hyllykilometreittäin ja nettisivuittain tietoa, millainen oli lapsuus vaikka 50-luvulla, 70-luvulla, 80-luvulla... ja millaisia aikuisia sieltä kasvoi. Siitä voit vetää johtopäätökset. Kuinka paljon on alkoholismia, masennusta, kuinka moni poika kasvaa vihaamaan naisia jne.
Ei tarvitse pähkäillä ja mutuilla.
Tai käy katsomassa tuolta "oletko 70-luvun lapsi, millainen äitisi oli" ketjusta. Mitä tekee tunnekylmä ja tunteita tunnistamaton kasvatus. Aika moni haluaa kasvattaa lapsensa toisin.
Hylkäämällä lapsensa laitokseen?
Optimaalinen kasvatusympäristö?
Päiväkodissa johon sullottu liikaa lapsia ja vaihtuvat aikuiset?
Just!!!
" Vaipanvaihdon pedagogiikka olisi helposti opetettavissa varmasti vanhemmillekin."
Uskokaa tai älkää :vanhemmat pitävät lapset vaipoissa yhä vanhemmiksi. Tämä on jo ilmiö.
Kaikki mitä suinkin voidaan kasvatuksesta ulkoistetaan surutta hoitajille. Oavthan he vaka-ammattilaisia, he siis tietävät ja osaavat. Luotto kykyihin on siis kovaa.
Sinne päiväkotiin tulee liukuhihnalla reilusti yli 3-4 vuotiaita lapsia joilla jumbokokoisia vaippoja jotka osalla , isokokoisimmilla hiertävät jo pahasti kiristäen vatsaa ja lantiota. Lisäksi hoitajilla aikamoista vaihtaa isokokoiset lastit isojen lapsien persuuksista. Vanhemmat kiikuttaa vaan vaippakasseje isokokoisille tenavilleen ja luottaa siihen että vakaope hoitaa vaipanvaihdon potta-pedagogiikallaan asian kuntoon.
Huomenta! Tos on Pirjo-Pekan vaippakassi ja muistakaa että hänet on ehdottomasti herätettävä jos nukkuu yli 15 minuuttia (kun se ei mene sitten millään seiskalta nukkumaan!).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.
Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.
Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔
Onko tosiaan niin, että kun lapsi on vihainen, niin joku tulee näyttämään hänelle jotain tunnekorttia? Itse raivostuisin jos joku tekisi minulle niin! Kuulostaa todella ahdistavalta 😳
Se on tunnemittari.
Muovinen laminoitu kuumemittari jossa eri asteissa (väreissä sininen ja punaisen sävyerot) hymiöitä, joku änkyränaama, surunaama ja kiukkunaama, etcetera, ihan idioottiomainen keksintö jota heilutellaan lapsen naaman edessä että viisaa tosta miltä susta tuntuu nytten...
Varmaan jostain tunnekasvatus opintojen osiosta nro 5...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.
Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esiopetus, alkuopetus, perusopetus ja 2. asteen koulutuskin.
Monilla on mielikuva varhaiskasvatuksesta jonakin vanhan ajan "tarhana" joka oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajan. Tosiasiassa varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa jossa lapsille opetetaan monenlaisia taitoja liittyen esimerkiksi tunteisiin, ryhmänä toimimiseen ja motoriikkaan.
Alle kolmevuotias ei tarvitse mitään koulutusta, ei missään muussakaan maassa koulu ala alle kolmevuotiaana. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, syliä, empatiaa, ja aikaa ja rauhaa mm myös hermoston kehittymiselle.
Oma veikkaukseni on, että nykypäivän "levottomat ja rajattomat" lapset tulevat suureksi osaksi siitä, että liian nuoret laitetaan liian isoihin ja häliseviin ryhmiin.
Ja tämä että vakassa päälleliimataan ihan perus-arjen-asioiden päälle "pedagoginen merkitys". Luin joskus facessa kun yritettiin perustella isompaa palkkaa hoitajille ja vaka-opettajille. Siellä käyttivät esimerkkinä (toistuvasti) että vaipanvaihtokin on pedagoginen tilanne. Pyörittelin päätäni, ettekö oikeasti ymmärrä, miltä tuollainen päälleliimaaminen vaikuttaa. Se vaikuttaa siltä, että täytyy keksimällä keksiä vakalle joku tärkeä rooli. *
Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.
Liian pienille ei vaka missään nimessä ole oikea paikka, vaikka miten olisi pätevää porukkaa. Mikään ei korvaa sitä kiintymystä omaan vanhempaan, ja syliä ja aikaa jonka omalta vanhemmalta saisi.
*Vakallahan on oikeastikin ainutlaatuisia merkittäviä rooleja lapsen kehityksessä, rooleja joihin vanhemmat kotona eivät pysty. Esim erityislasten tunnistaminen ja oikeaan osoitteeseen tutkimuksiin ohjaaminen. Sitä ei vanhempi kotona voi tehdä, neuvola ei kuuntele vaikka vanhemmalla olisi epäilyjä, mutta erkkaope osaa tämän. Varhainen tunnistaminen, varhainen tuki, koulun aloituksen onnistuminen ja syrjäytymisen varhainen estäminen (syrjäytyminen voidaan nähdä jo neljävuotiaasta, jos kukaan ei puutu)
Miksi tällaisia asioita ei nosteta esille? Vaan ihan ykkösenä joku "vaipanvaihtotilanteen pedagogiikka", voi jessus. nbsp;
Niin fiksu kirjoitus, täyttä tietoa, tunnetta ja järkeä, että tämä pitäisi kopioida joka ikisen päiväkodin, neuvolan ja kasvatustieteellisen tiedekunnan jokaiseen oveen.
"Haluaako vakaporukka ihan tosissaan vaan tehdä itsestään turhantärkeilijöitä, vai oikeasti kertoa mikä arvo sillä työllä on?"
-- Koko tämä järjetön kaaos on seurausta yliopistoväen kasvatustiellisen tiedekunnan (ent. Opettajankoulutuslaitos), heidän ammattiliittonsa oaj:n ja oph:n yhteisestä, 1980-luvulta lähteneestä tavoitteesta eliminoida sosiaalialan, sosiologian, kehityspsykologian ja terveysalan tekijät pois päiväkodeista.1990-2000 sosiaalialan koulutuspolkua valmistuneet, lastentarhanopettajiksi pätevöityneet ammattilaiset haluttiin (ja halutaan) pois päivähoidosta, koska heidän näkemys perustuu perheeseen yhteiskunnan perusyksikkönä, yhteisöihin ja vuorovaikutukseen. Siis kulttuuriseen moninaisuuteen ja yhteistyöhön.
Nykyinen varhaiskasvatus (sic) on tekemällä tehty, nimenomaan päälle liimattu ja uusiksi sanoitettu poliittinen jippo, jonka tavoitteena on saada oikeistolainen taloustehokkuus runnottua läpi niin, että oaj:n jäsenistön palkat ja asema nousevat ja jhl:n ja muiden suorittavan työn tekijöiden asema laskee sekä työmäärä nousee.
Koko "varhaiskasvatus" on häikäilemätön, poliittinen kampitus ja retorinen (ontuva) vedätys, jolla tavoiteltiin yhden ammattiryhmän nostoa muiden kustannuksella. Tämä ei ole mielipide, vaan sanottu ääneen 2010-luvulla kaikkien em. toimijoiden taholta, kun puhdistukseen ryhdyttiin.
Lasten kokemus, puhumattakaan perheiden aseman syrjäyttäminen, ei tässä voimantunnossa kiinnostanut noita oman edun tavoittelijoita lainkaan. He laskivat sen (tiedon) varaan, että lapselle riittää välittävä, läsnäoleva ja hyvää tahtova aikuinen, pysyvät ihmissuhteet ja rauhallinen ilmapiiri. Oaj ym. laskivat sen varaan, että kunhan lastenhoitajat, sosionomit, sosiaalikasvattajat, lähihoitajat ja päivähoitajat saadaan heivattua ulos (tai alennettua nöyrään alemman asemaan), voivat uudet kandit ja maisterit osoittaa, kuinka erinomaisia he ovat, kun "korjaavat" muiden läsnäolon ja työn aiheuttaman kaaoksen.
Nyt piti ensin luoda tämä kaaos.
Näin on. Varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelemaan haluaville/meneville tehdään testi ennen sisään ottoa. Yksi testauskriteeri on "koulutettavuus". Kuulostaa halvan koirakoulun pääsykokeelta. Ne tyhjimmät taulut ja automatisoidut aivoimurit, jotka oppivat minuutissa antamaan tassua ja juoksemaan kieli pitkällä hakemaan heitetyn kepakon, mitään ikinä kritisoimatta, saavat paikan. Siellä opettelevat ulkoa joka kurssilla toitotettavan propagandan ja sitä samaa mantraa toitottavat päivä toisensa jälkeen siellä työpaikoilla.
Yhden tempun sirkushevoset.
Kun niillä täytetään tämän maan päiväkodit, niin kyllä homma sujuu. Kukaan ei kyseenalaista enää mitään, kun jäljellä on enää se yksi ainoa "totuus". Tietenkin lapset mukautuvat siihen, se on lapsuuden ominaisuus. Mukautuvathan he insestiinkin, pedofiliaan, väkivaltaan, alkoholismiin, yksinäisyyteen, rajattomuuteen, mihin vain, mitä heille tarpeeksi syötetään.
Sitten tulee nuoruus ja aikuisuus. Alkaa lapsuuden ongelmat kuplia pintaan.
Kuten kävi uusille uljaille neuvostoihmisille kommunistijärjestelmän illuusion romahdettua. Ne vasta-ajattelijathan oli jo lahdattu Siperiaan ja tapettu heti alussa.
Yliopistoon vakakoulutettavaksi pääsee myös avoimen yliopiston kautta, kun tenttii Marjatta Kallialan kirjan Kato mua! - kirjan mahdollisimman korkealla arvosanalla. Kirja sisältää n. 300 sivua sosionomiksi korkeakouluttautuneiden ihmisten solvaamista (ilman lähdeviitteitä). Kirjoittaja on yliopiston lehtori, joka kouluttaa vakaopettajia.
Se niistä tunnetaidoista, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja sivistyksen arvoista. Ihan on itse kirjoittanut omalla nimellään. Eikä tajua edes hävetä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei näytä olevan tuomittavaa silloin, kun kyse on "korkeinta opetusta" antavista.
Tai sitten tulee olemaan.
Tuolla edellä oli heitto, että lasten levottomuuden kasvu olisi kytköksissä varhaislapsuuteen. Nykyään viedään se yksivuotias laitokseen kasvamaan, vaikka yksivuotiaalla ei ole siihen mitään valmiuksia ymmärtää, mitä tapahtuu. Eikä se liian iso ryhmä ja vaihtuva hoitaja voi mitenkään vastata lapsen tarpeisiin.
Voiko se johtaa turvattomuuteen, levottomuuteen, vain äänekkäimmät saavat ryhmässä huomiota?