Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esiopetus, alkuopetus, perusopetus ja 2. asteen koulutuskin.

Monilla on mielikuva varhaiskasvatuksesta jonakin vanhan ajan "tarhana" joka oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajan. Tosiasiassa varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa jossa lapsille opetetaan monenlaisia taitoja liittyen esimerkiksi tunteisiin, ryhmänä toimimiseen ja motoriikkaan.

Alle kolmevuotias ei tarvitse mitään koulutusta, ei missään muussakaan maassa koulu ala alle kolmevuotiaana. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, syliä, empatiaa, ja aikaa ja rauhaa mm myös hermoston kehittymiselle. 

Oma veikkaukseni on, että nykypäivän "levottomat ja rajattomat" lapset tulevat suureksi osaksi siitä, että liian nuoret laitetaan liian isoihin ja häliseviin ryhmiin. 

Ja tämä että vakassa päälleliimataan ihan perus-arjen-asioiden päälle "pedagoginen merkitys". Luin joskus facessa kun yritettiin perustella isompaa palkkaa hoitajille ja vaka-opettajille. Siellä käyttivät esimerkkinä (toistuvasti) että vaipanvaihtokin on pedagoginen tilanne. Pyörittelin päätäni, ettekö oikeasti ymmärrä, miltä tuollainen päälleliimaaminen vaikuttaa. Se vaikuttaa siltä, että täytyy keksimällä keksiä vakalle joku tärkeä rooli. *

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi. 

Liian pienille ei vaka missään nimessä ole oikea paikka, vaikka miten olisi pätevää porukkaa. Mikään ei korvaa sitä kiintymystä omaan vanhempaan, ja syliä ja aikaa jonka omalta vanhemmalta saisi. 

*Vakallahan on oikeastikin ainutlaatuisia merkittäviä rooleja lapsen kehityksessä, rooleja joihin vanhemmat kotona eivät pysty. Esim erityislasten tunnistaminen ja oikeaan osoitteeseen tutkimuksiin ohjaaminen. Sitä ei vanhempi kotona voi tehdä, neuvola ei kuuntele vaikka vanhemmalla olisi epäilyjä, mutta erkkaope osaa tämän. Varhainen tunnistaminen, varhainen tuki, koulun aloituksen onnistuminen ja syrjäytymisen varhainen estäminen (syrjäytyminen voidaan nähdä jo neljävuotiaasta, jos kukaan ei puutu)

Miksi tällaisia asioita ei nosteta esille? Vaan ihan ykkösenä joku "vaipanvaihtotilanteen pedagogiikka", voi jessus. nbsp;

Niin fiksu kirjoitus, täyttä tietoa, tunnetta ja järkeä, että tämä pitäisi kopioida joka ikisen päiväkodin, neuvolan ja kasvatustieteellisen tiedekunnan jokaiseen oveen.

"Haluaako vakaporukka ihan tosissaan vaan tehdä itsestään turhantärkeilijöitä, vai oikeasti kertoa mikä arvo sillä työllä on?"

-- Koko tämä järjetön kaaos on seurausta yliopistoväen kasvatustiellisen tiedekunnan (ent. Opettajankoulutuslaitos), heidän ammattiliittonsa oaj:n ja oph:n yhteisestä, 1980-luvulta lähteneestä tavoitteesta eliminoida sosiaalialan, sosiologian, kehityspsykologian ja terveysalan tekijät pois päiväkodeista.

1990-2000 sosiaalialan koulutuspolkua valmistuneet, lastentarhanopettajiksi pätevöityneet ammattilaiset haluttiin (ja halutaan) pois päivähoidosta, koska heidän näkemys perustuu perheeseen yhteiskunnan perusyksikkönä, yhteisöihin ja vuorovaikutukseen. Siis kulttuuriseen moninaisuuteen ja yhteistyöhön.

Nykyinen varhaiskasvatus (sic) on tekemällä tehty, nimenomaan päälle liimattu ja uusiksi sanoitettu poliittinen jippo, jonka tavoitteena on saada oikeistolainen taloustehokkuus runnottua läpi niin, että oaj:n jäsenistön palkat ja asema nousevat ja jhl:n ja muiden suorittavan työn tekijöiden asema laskee sekä työmäärä nousee.

Koko "varhaiskasvatus" on häikäilemätön, poliittinen kampitus ja retorinen (ontuva) vedätys, jolla tavoiteltiin yhden ammattiryhmän nostoa muiden kustannuksella. Tämä ei ole mielipide, vaan sanottu ääneen 2010-luvulla kaikkien em. toimijoiden taholta, kun puhdistukseen ryhdyttiin.

Lasten kokemus, puhumattakaan perheiden aseman syrjäyttäminen, ei tässä voimantunnossa kiinnostanut noita oman edun tavoittelijoita lainkaan. He laskivat sen (tiedon) varaan, että lapselle riittää välittävä, läsnäoleva ja hyvää tahtova aikuinen, pysyvät ihmissuhteet ja rauhallinen ilmapiiri. Oaj ym. laskivat sen varaan, että kunhan lastenhoitajat, sosionomit, sosiaalikasvattajat, lähihoitajat ja päivähoitajat saadaan heivattua ulos (tai alennettua nöyrään alemman asemaan), voivat uudet kandit ja maisterit osoittaa, kuinka erinomaisia he ovat, kun "korjaavat" muiden läsnäolon ja työn aiheuttaman kaaoksen.

Nyt piti ensin luoda tämä kaaos.

Näin on. Varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelemaan haluaville/meneville tehdään testi ennen sisään ottoa. Yksi testauskriteeri on "koulutettavuus". Kuulostaa halvan koirakoulun pääsykokeelta. Ne tyhjimmät taulut ja automatisoidut aivoimurit, jotka oppivat minuutissa antamaan tassua ja juoksemaan kieli pitkällä hakemaan heitetyn kepakon, mitään ikinä kritisoimatta, saavat paikan. Siellä opettelevat ulkoa joka kurssilla toitotettavan propagandan ja sitä samaa mantraa toitottavat päivä toisensa jälkeen siellä työpaikoilla.

Yhden tempun sirkushevoset.

Kun niillä täytetään tämän maan päiväkodit, niin kyllä homma sujuu. Kukaan ei kyseenalaista enää mitään, kun jäljellä on enää se yksi ainoa "totuus". Tietenkin lapset mukautuvat siihen, se on lapsuuden ominaisuus. Mukautuvathan he insestiinkin, pedofiliaan, väkivaltaan, alkoholismiin, yksinäisyyteen, rajattomuuteen, mihin vain, mitä heille tarpeeksi syötetään.

Sitten tulee nuoruus ja aikuisuus. Alkaa lapsuuden ongelmat kuplia pintaan.

Kuten kävi uusille uljaille neuvostoihmisille kommunistijärjestelmän illuusion romahdettua. Ne vasta-ajattelijathan oli jo lahdattu Siperiaan ja tapettu heti alussa.

Todella osuva kuvaus. Vakaopet ovat juuri tuollaisia ja meno päiväkodeissa on kuin Neuvostoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työskennellyt erityisluokan avustajana, koulunkäynnin ohjaajana, vaikeasti kehitysvammaisten parissa ja nykyään teen töitä erityisluokan opettajana. Tältä kokemuspohjalta toteaisin muutaman itseäni häiritsevän metodin jota varhaiskasvatuksessa että koulussa toteutetaan. Esimerkiksi tunnetaitojen käsittelyä korostetaan mielestäni aivan liikaa. Joka tilanteeseen tuodaan tunnetaitokortteja, ja kysytään lapsilta mitä tunnetta he tällä hetkellä kokevat. Lapset ovat aina hämillään ja eivät pysty samantien arvioimaan kypsästi sillä hetkellä kokemiaan tunteitaan. Mitään ei saa sanoa suoraan ja kaikkea hyssytellään. Tuntuu että rangaistuksia ei saisi antaa ja vain halailemalla ja keskustelemalla olisi tarkoitus pitää lapsia kurissa.

Tähän lisäksi se että pk-seudulla on paljon vieraista kulttuureista tulevia. Heillä esimerkiksi nainen ei ole auktoriteetti. Nainen on vain äiti ja vaimo. Naista ei kuunnella. Se lisää työn kuormittavuutta, kun iso osa lapsista ei ota sinua sukupuolesi takia todesta.

Vanhemmat ja heidän osallisuutensa tässä pelissä on melkeinpä se raskain asia. Useat vanhemmat ovat oikeasti hankalia. Monet eivät osaa edes suomea. Nekin jotka osaavat heitä hyysätään ja tulkki kutsutaan 10-vuoden maassaoleskelunkin jälkeen.

Kännykät ovat omansa. Näytin lapsille yksi päivä perjantain viimeisellä tunnilla elokuvaksi Viirua ja Pesosta, omaa lapsuuden suosikkiani. Lapset huusivat kuinka tylsä elokuva se oli. Ovat tottuneet räiskintään ja tiktokin aivoja stimuloiviin nopeatempoisiin videoihin. Keskittyminen ei usein riitä edes 10 minuutiksi johonkin kirjaan tai lautapeliin.

Aikamoista eläintarhamenoa se on tällä hetkellä monessa luokassa ja päiväkodissa.

Onneksi sai itse kasvaa erilaisessa lapsuudessa ja opintiellä.

Peukutan x 100!!!

Ei vakassa saa ajatella tuolla tavalla negatiivisesti (vakakäännös kaikelle kritiikille on "negatiivinen")!

Tämän vakaprojektin vanavedessä PS-kustannus ym. (jatkuvasti lisääntyvät) toimijat tuottavat, kustantavat, laativat ja kyhäävät hirveällä syötöllä kaiken maailman ideologiahöttömateriaalia sloganeilla "positiivinen pedagogiikka", "huomaa hyvä", "vahvuus varis", "tsemppi riku", "rakkaus rotta", "tunteellinen taapero" jne. jne.

Mylly pyörii, kun nyt "kuuman raudan aikana" ovat kaikki vakaideologit (ne päiväkodeista puuttuvat, vastoittain koulutetut kandit ja maisterit) takomassa valtion ja kuntien hankerahat omiin taskuihinsa. Vastenmielistä ja niin läpinäkyvää, muttei kukaan siihen puutu, koska ei ketään lapset ja niille osoitettujen määrärahojen valumavirrat kiinnosta.

Siihen kaivoon saa uppoamaan. Samalla lasten ruoka-annokset pienenee, ryhmiin ei saa henkilökuntaa, hoitajat raatavat itsensä loppuun ja kaikesta on puute päiväkodeissa.

Mut hei, huomaa hyvä! Miltä tunnemittarin mukaan susta nyt tuntuu? Taitaa vähän harmittaa... Rutista tätä varista, koitapa päästä ulos tuosta negatiivisesta luolasta tänne materia-aurinkoon! Otetaan susta naamakuva ja jaetaan se "minä ja meidän yhteisö"-tarran alla siellä (Googlen omistamalla) pedagogisen havainnoinnin portfolioalustalla - ihan tarkoitushakuisten tekstien kera. Siellä pilvessä se on ihan turvassa... Tietoturvatarkastelu on tosi negatiivinen ajatus, täällä pitää huomata hyvä!

Siis woket on tehny inhimillisyydestä vitsin, osana kansalaisten perusvalmennusta. Kiva-tarha, Kiva-koulu, Kiva-woke!

Ja pula henkilöistä, jotka haluaisivat ideologiaa toteuttaa... Siksi koulutuksen puute ei haittaa (avustajat yms.), kunhan on woke-mentaliteetti, näin saadaan lisää woke-henkeä mukaan.

Keinotekoinen pula. Pula inhimillisyydestä ja järkevyydestä, ei työttömistä.

Vierailija kirjoitti:

" Vaipanvaihdon pedagogiikka olisi helposti opetettavissa varmasti vanhemmillekin."

Uskokaa tai älkää  :vanhemmat pitävät lapset vaipoissa yhä vanhemmiksi. Tämä on jo ilmiö.

Kaikki mitä suinkin voidaan kasvatuksesta ulkoistetaan surutta hoitajille.  Oavthan he vaka-ammattilaisia, he siis tietävät ja osaavat. Luotto kykyihin on siis kovaa.

Sinne päiväkotiin tulee liukuhihnalla reilusti yli 3-4 vuotiaita lapsia joilla jumbokokoisia vaippoja jotka osalla , isokokoisimmilla hiertävät jo pahasti kiristäen vatsaa ja lantiota. Lisäksi hoitajilla aikamoista vaihtaa isokokoiset lastit isojen lapsien persuuksista. Vanhemmat kiikuttaa vaan vaippakasseje isokokoisille tenavilleen ja luottaa siihen että vakaope hoitaa vaipanvaihdon potta-pedagogiikallaan asian kuntoon.

Huomenta! Tos on Pirjo-Pekan vaippakassi ja muistakaa että hänet on ehdottomasti herätettävä jos nukkuu yli 15 minuuttia (kun se ei mene sitten millään seiskalta nukkumaan!).

Joo se on uskomatonta, että nykyään on normaalia että 3-vuotiaalla on vaippa. Mutta miksi ovat vielä vaipoissa? Onko ne pitkään vaipoissa olevat ovat juuri niitä, jotka ovat olleet pienestä pitäen päiväkodissa pitkiä päiviä isoissa ryhmissä, mahdollisesti juuri niitä joita pyydetty herättämään ennenaikaisesti päiväunilta, ne kenet istutettu kotona vaan tabletille iltaisin ja siitä sitten nukkumaan? Herää kysymys ovatko edes kehittyneet täysin normaalisti näiden asioiden seurauksena? Lapsihan oppii parhaiten turvallisessa ympäristössä, turvallisen aikuisen kanssa. Jos lapsi kokee pienestä pitäen turvattomuutta, lähes heitteille jättöä, niin eihän lapsi opi silloin kuten pitäis. Myöskään kuivaksi.

Toinen missä nykyään paljon viiveitä on puhumaan oppiminen. Onko myös seurausta siitä että lapsi ei ole tarpeeksi saanut pienenä yksilöllistä huomiota, vaan kaikki voimavarat on menneet laumassa selviämiseen?

Tällaisia kysymyksiä tulee mieleen. Irvokasta että vanhemmat laittavat näitä pieniä lapsiaan pitkiksi päiviksi vakaan juuri oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.

Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.

Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.

Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔

Sitä voi miettiä, kun katsoo näitä meidän lukuisia sukupolvia, jotka eivät osaa puhua tunteistaan. Negatiiviset tunteet tukahdutetaan päihteillä ja fyysisellä tai psyykkisellä väkivallalla, eikä positiivisiakaan tunteita osata sanoa ääneen ("kerran sanoin, että rakastan ja ilmoitan kyllä, jos tilanne muuttuu"). Kehuja ei osata ottaa vastaan ("tää nyt on vaan tämmönen").

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy-termi palvelee modernia vanhempaa, joka haluaa ulkoistaa vastuun omasta käytöksestään ja sen seurauksista muille. Lasta voi kutsua nepsyksi, eikä nähdä omassa toiminnassaan moitteen moitetta. On olemassa lapset, joilla on selvä synnynnäinen poikkeavuus, ja sitten on lapset, joiden vanhemmat eivät vaan osaa hoitaa tehtäväänsä ja lapsi oireilee vanhemman takia ja joutui ottamaan vanhemman puolesta diagnoosit.

Diagnoosin antaa erikoislääkäri, eli lastenpsykiatri, psykologin tutkimusten ja pitkällisten haastetteluiden ja kyselyiden täyttämisen jälkeen. Ei sitä noin vain saa kun "vanhempi vaan päättää". On myös lapsia, jotka ei saa diagnoosia, vaikka oireita on. Mutta jäävät rajoille. 

Nepsydiagnoosi saadaan lääkärin antamana, mutta vanhemmat itse voivat päättää siitä onko lapsella nepsyoireita tai nepsyepäily. Yhä useammalla lapsella on.

Onko se mikään ihme, että nykyään niitä nepsyjä on enemmän? Katsokaan ympärillenne ja miettikää, millaiseen viriketulvaan ne ihan pikkutaaperot jo opetetaan! Jo vauvoille laitetaan joku youtuben räiskyvä video pyörimään ruokapöydässä tai automatkoilla ja kotonakin aina kun mahdollista, että vanhempien ei tarvitse keskittyä vuorovaikutukseen lapsensa kanssa. Eihän se voi olla vaikuttamatta aivojen kehitykseen, kun jo ihan pieni lapsi opetetaan rauhoittumaan tarjoamalla voimakkaita aistiärsykkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.

Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.

Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.

Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔

Sitä voi miettiä, kun katsoo näitä meidän lukuisia sukupolvia, jotka eivät osaa puhua tunteistaan. Negatiiviset tunteet tukahdutetaan päihteillä ja fyysisellä tai psyykkisellä väkivallalla, eikä positiivisiakaan tunteita osata sanoa ääneen ("kerran sanoin, että rakastan ja ilmoitan kyllä, jos tilanne muuttuu"). Kehuja ei osata ottaa vastaan ("tää nyt on vaan tämmönen").

Näinhän tunnekasvattajat haluavat meidän uskovan. Todellisuus on sitten enemmän se, että tunnekasvatettu nykynuoriso on väkivaltaisempaa kuin koskaan ja esim. huumekokeilujen määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 90-lukuun.

"Tunnekasvatettu nykynuoriso" 🤣...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsy-termi palvelee modernia vanhempaa, joka haluaa ulkoistaa vastuun omasta käytöksestään ja sen seurauksista muille. Lasta voi kutsua nepsyksi, eikä nähdä omassa toiminnassaan moitteen moitetta. On olemassa lapset, joilla on selvä synnynnäinen poikkeavuus, ja sitten on lapset, joiden vanhemmat eivät vaan osaa hoitaa tehtäväänsä ja lapsi oireilee vanhemman takia ja joutui ottamaan vanhemman puolesta diagnoosit.

Diagnoosin antaa erikoislääkäri, eli lastenpsykiatri, psykologin tutkimusten ja pitkällisten haastetteluiden ja kyselyiden täyttämisen jälkeen. Ei sitä noin vain saa kun "vanhempi vaan päättää". On myös lapsia, jotka ei saa diagnoosia, vaikka oireita on. Mutta jäävät rajoille. 

Nepsydiagnoosi saadaan lääkärin antamana, mutta vanhemmat itse voivat päättää siitä onko lapsella nepsyoireita tai nepsyepäily. Yhä useammalla lapsella on.

Onko se mikään ihme, että nykyään niitä nepsyjä on enemmän? Katsokaan ympärillenne ja miettikää, millaiseen viriketulvaan ne ihan pikkutaaperot jo opetetaan! Jo vauvoille laitetaan joku youtuben räiskyvä video pyörimään ruokapöydässä tai automatkoilla ja kotonakin aina kun mahdollista, että vanhempien ei tarvitse keskittyä vuorovaikutukseen lapsensa kanssa. Eihän se voi olla vaikuttamatta aivojen kehitykseen, kun jo ihan pieni lapsi opetetaan rauhoittumaan tarjoamalla voimakkaita aistiärsykkeitä.

Juu, virikkeitä kellon ympäri. Yölläkin pauhaa spotify, pitkät päivät päiväkodissa virikehoidossa, siitä sitten autolla puhelin kädessä YouTubea katsellen Hoplopiin illaksi. Virikkeitä, virikkeitä, virikkeitä! Ja suurin huolen aihe on silti, onko pienellä lapsella nyt varmasti tarpeeksi virikkeitä?! Ettei vaan tule sekuntiakaan tylsää päivän aikana!

Johan se on tutkittu ja tiedetään että lapsen aivot TARVITSEVAT tylsyyttä. Vai tiedetäänkö? Minne nämä tiedot on unohdettu, kun puhutaan pelkästään virikepakosta? Miksi jopa alle 3v pitää laittaa vakaan, jotta saa aina vaan lisää virikkeitä, kun ei lapsi itse vaadi vielä juuri mitään. Toki lapsia pitää aikuisen jonkin huomiota se on selvä, mutta lapsi keksii kyllä itsekin tekemistä jos sitä ei opeteta siihen että ulkoapäin tulee jatkuva nonstop virikeoksennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Painostus alkaa jo neuvolassa. Meillä oli juuri 1,5-vuotis neuvola, hoidan lasta edelleen kotona. Terkkari hämmästeli että onko lapsi vielä kotihoidossa ja uteli miten pitkään aion olla vielä kotona lapsen kans. Totesin että niin kauan kuin siltä tuntuu. Lapsi saa viettää elämän alkuvuodet kiireetöntä aikaa kotona, eihän se käy tätä oravanpyörää ihannoivalle yhteiskunnalle.

Tää on minusta ihan törkeää. Myös minua painostettiin yli kymmenen vuotta sitten. Ja jos on esikoisen kanssa liikkeellä (harvalla enää on 5 tai 6 lasta niin että olisi oikeasti joku kokemus lastenhoidosta) niin ei osaa edes kyseenalaistaa.

Miten tähän saisi muutoksen? Mistä ne neuvolan kulloisetkin linjaukset tulevat? Tämä painostushan ei ole lapsen tarpeista lähtevää, vaan siitä että saataisiin naiset (yleensähän se on äiti) aikaisemmin takaisin työelämään. 

En myös ymmärrä sitä logiikkaa, miksi painostetaan takaisin työmaalle, vaikka tärkeää se olisi myös se oman lapsen hoito. Jos nainen tienaa brutto 3000 euroa, niin hänen maksamillaan veroilla ei kustanneta edes sen yhden lapsen päivähoitopaikkaa. 

Toinen perustelu on eläkekertymä. Vaikka siihen vaikuttaa (vielä enemmän) se, kuinka pitkään opiskelit. Kukaan ei tule painostamaan pitkään opiskelevia siitä, että "töihin töihin, oletko miettinyt eläkekertymääsi!" Jotkut menevät töihin jo alta parikymppisenä, jotkut vasta lähempänä kolmeakymmentä, erot on tosi isoja. Ja silti se kotiäidin 4 tai 5 vuotta kotona on se kaikkein isoin PAHA. 

Mutta painostetaanko laittamaan myös esikoinen päiväkotiin, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona? Silloinhan kyse ei ole äidin töihin menosta. Automaationahan jopa 1v esikoinen nykyään laitetaan, vaikka ylipäänsä mielestäni nykypäiväkodit eivät ole missään 1-vuotiaan paikkoja, vaan uskon että jopa haitallisia näille pienille lapsille. Ja silti laitetaan, vaikka ei ole pakko? Neuvolako painostaa?

Olen kuullut mm sellaisen syyn, ettei se esikoinen menettäisi päivähoitopaikkaansa tutussa ympäristössä. Toisaalta ymmärrän, että jos jo päiväkodissa käy, niin saa niitä kavereita nähdä (jos on kavereita, ja jos päiväkotiin kaipaa. Vuoden ikäinen tuskin kumpaakaan tarvetta osoittaa, viisivuotias sen sijaan voi kaivatakin.)

Ja isosisarus saattaisi olla jopa kiinnostunut siitä pikkusisaruksestaan, mutta sitä vaihtoehtoa ei anneta, lapset halutaan kasvattaa erillään? 

Yksi syy tuntuu olevan se, että helikopterivanhempien mussukat ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia. Nämä uniikit lumihiutaleet ovat vielä aikuisinakin siinä uskossa, että maailma pyörii heidän napansa ympärillä. Yhden lapsen kanssa on vielä helppo vuorotella puolison kanssa ja valjastaa isovanhemmat (ehkä ensimmäisestä lapsenlapsesta höyrähtäneet) avuksi, että saadaan levättyä ja otettua omaa aikaa, mutta kahden kanssa se ei enää niin helposti onnistukaan. Esikoinen pitää laittaa jo pienenä päiväkotiin, että päästään vauvan kanssa mahdollisimman helpolla. Se taapero sitten on päiväkodissa mahdollisimman pitkää päivää ja mielellään myös toisen vanhemman lomien aikana, että varmasti maksimoidaan vanhempien hyvinvointi, viis siitä pienestä lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan. Kaikkeen on aina perusteena se, että kun heillä on vauva. No niin on, mutta heillä on myös se esikoinen, jolla on aivan yhtä suuri tarve ja oikeus vanhempiinsa kuin sillä vauvallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.

Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.

Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.

Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔

Sitä voi miettiä, kun katsoo näitä meidän lukuisia sukupolvia, jotka eivät osaa puhua tunteistaan. Negatiiviset tunteet tukahdutetaan päihteillä ja fyysisellä tai psyykkisellä väkivallalla, eikä positiivisiakaan tunteita osata sanoa ääneen ("kerran sanoin, että rakastan ja ilmoitan kyllä, jos tilanne muuttuu"). Kehuja ei osata ottaa vastaan ("tää nyt on vaan tämmönen").

Näinhän tunnekasvattajat haluavat meidän uskovan. Todellisuus on sitten enemmän se, että tunnekasvatettu nykynuoriso on väkivaltaisempaa kuin koskaan ja esim. huumekokeilujen määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 90-lukuun.

Kyllä. Oikeastaan nämä tunnekasvatetut lapsetkin ovat aika tunnekylmiä. Eivät välitä esim ollenkaan miltä aikuisesta tuntuu. Kai sekin olisi tärkeä opettaa, että aikuisillakin on tunteet? Ei pelkästään kasvatettavalla itsellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Painostus alkaa jo neuvolassa. Meillä oli juuri 1,5-vuotis neuvola, hoidan lasta edelleen kotona. Terkkari hämmästeli että onko lapsi vielä kotihoidossa ja uteli miten pitkään aion olla vielä kotona lapsen kans. Totesin että niin kauan kuin siltä tuntuu. Lapsi saa viettää elämän alkuvuodet kiireetöntä aikaa kotona, eihän se käy tätä oravanpyörää ihannoivalle yhteiskunnalle.

Tää on minusta ihan törkeää. Myös minua painostettiin yli kymmenen vuotta sitten. Ja jos on esikoisen kanssa liikkeellä (harvalla enää on 5 tai 6 lasta niin että olisi oikeasti joku kokemus lastenhoidosta) niin ei osaa edes kyseenalaistaa.

Miten tähän saisi muutoksen? Mistä ne neuvolan kulloisetkin linjaukset tulevat? Tämä painostushan ei ole lapsen tarpeista lähtevää, vaan siitä että saataisiin naiset (yleensähän se on äiti) aikaisemmin takaisin työelämään. 

En myös ymmärrä sitä logiikkaa, miksi painostetaan takaisin työmaalle, vaikka tärkeää se olisi myös se oman lapsen hoito. Jos nainen tienaa brutto 3000 euroa, niin hänen maksamillaan veroilla ei kustanneta edes sen yhden lapsen päivähoitopaikkaa. 

Toinen perustelu on eläkekertymä. Vaikka siihen vaikuttaa (vielä enemmän) se, kuinka pitkään opiskelit. Kukaan ei tule painostamaan pitkään opiskelevia siitä, että "töihin töihin, oletko miettinyt eläkekertymääsi!" Jotkut menevät töihin jo alta parikymppisenä, jotkut vasta lähempänä kolmeakymmentä, erot on tosi isoja. Ja silti se kotiäidin 4 tai 5 vuotta kotona on se kaikkein isoin PAHA. 

Mutta painostetaanko laittamaan myös esikoinen päiväkotiin, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona? Silloinhan kyse ei ole äidin töihin menosta. Automaationahan jopa 1v esikoinen nykyään laitetaan, vaikka ylipäänsä mielestäni nykypäiväkodit eivät ole missään 1-vuotiaan paikkoja, vaan uskon että jopa haitallisia näille pienille lapsille. Ja silti laitetaan, vaikka ei ole pakko? Neuvolako painostaa?

Olen kuullut mm sellaisen syyn, ettei se esikoinen menettäisi päivähoitopaikkaansa tutussa ympäristössä. Toisaalta ymmärrän, että jos jo päiväkodissa käy, niin saa niitä kavereita nähdä (jos on kavereita, ja jos päiväkotiin kaipaa. Vuoden ikäinen tuskin kumpaakaan tarvetta osoittaa, viisivuotias sen sijaan voi kaivatakin.)

Ja isosisarus saattaisi olla jopa kiinnostunut siitä pikkusisaruksestaan, mutta sitä vaihtoehtoa ei anneta, lapset halutaan kasvattaa erillään? 

Yksi syy tuntuu olevan se, että helikopterivanhempien mussukat ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia. Nämä uniikit lumihiutaleet ovat vielä aikuisinakin siinä uskossa, että maailma pyörii heidän napansa ympärillä. Yhden lapsen kanssa on vielä helppo vuorotella puolison kanssa ja valjastaa isovanhemmat (ehkä ensimmäisestä lapsenlapsesta höyrähtäneet) avuksi, että saadaan levättyä ja otettua omaa aikaa, mutta kahden kanssa se ei enää niin helposti onnistukaan. Esikoinen pitää laittaa jo pienenä päiväkotiin, että päästään vauvan kanssa mahdollisimman helpolla. Se taapero sitten on päiväkodissa mahdollisimman pitkää päivää ja mielellään myös toisen vanhemman lomien aikana, että varmasti maksimoidaan vanhempien hyvinvointi, viis siitä pienestä lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan. Kaikkeen on aina perusteena se, että kun heillä on vauva. No niin on, mutta heillä on myös se esikoinen, jolla on aivan yhtä suuri tarve ja oikeus vanhempiinsa kuin sillä vauvallakin.

Niin onko nyt vanhempina sellainen sukupolvi, joka ei ole itse koskaan joutunut kasvamaan aikuiseksi? Omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin pienen lapsen, joka vain sen pienen hetken pieni lapsi? On ok ja hyväksyttävää olla itsekäs. Jopa sen oman lapsen kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne vakakandit alapeukuttaa jokaista kommenttia, jossa kerrotaan, mihin tämä vakailu perustuu? Ovatko ne ponnaripäät tekoripsineen todellakin niin naiveja, etteivät tiedä yhteiskuntahistoriasta mitään? Siis ymmärrä, mitä poliittinen kamppailu ihan aikuisten maailmassa tarkoittaa?

Ei ole hiekkakakuista tehty tämä maailma.

Mitä tarkoitat?

Lukeeko kukaan tätä ketjua? Peukutatteko kun luette kommentin? Kirjoittaako tänne vaan joku kourallinen ihmisiä vuodesta toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Painostus alkaa jo neuvolassa. Meillä oli juuri 1,5-vuotis neuvola, hoidan lasta edelleen kotona. Terkkari hämmästeli että onko lapsi vielä kotihoidossa ja uteli miten pitkään aion olla vielä kotona lapsen kans. Totesin että niin kauan kuin siltä tuntuu. Lapsi saa viettää elämän alkuvuodet kiireetöntä aikaa kotona, eihän se käy tätä oravanpyörää ihannoivalle yhteiskunnalle.

Tää on minusta ihan törkeää. Myös minua painostettiin yli kymmenen vuotta sitten. Ja jos on esikoisen kanssa liikkeellä (harvalla enää on 5 tai 6 lasta niin että olisi oikeasti joku kokemus lastenhoidosta) niin ei osaa edes kyseenalaistaa.

Miten tähän saisi muutoksen? Mistä ne neuvolan kulloisetkin linjaukset tulevat? Tämä painostushan ei ole lapsen tarpeista lähtevää, vaan siitä että saataisiin naiset (yleensähän se on äiti) aikaisemmin takaisin työelämään. 

En myös ymmärrä sitä logiikkaa, miksi painostetaan takaisin työmaalle, vaikka tärkeää se olisi myös se oman lapsen hoito. Jos nainen tienaa brutto 3000 euroa, niin hänen maksamillaan veroilla ei kustanneta edes sen yhden lapsen päivähoitopaikkaa. 

Toinen perustelu on eläkekertymä. Vaikka siihen vaikuttaa (vielä enemmän) se, kuinka pitkään opiskelit. Kukaan ei tule painostamaan pitkään opiskelevia siitä, että "töihin töihin, oletko miettinyt eläkekertymääsi!" Jotkut menevät töihin jo alta parikymppisenä, jotkut vasta lähempänä kolmeakymmentä, erot on tosi isoja. Ja silti se kotiäidin 4 tai 5 vuotta kotona on se kaikkein isoin PAHA. 

Mutta painostetaanko laittamaan myös esikoinen päiväkotiin, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona? Silloinhan kyse ei ole äidin töihin menosta. Automaationahan jopa 1v esikoinen nykyään laitetaan, vaikka ylipäänsä mielestäni nykypäiväkodit eivät ole missään 1-vuotiaan paikkoja, vaan uskon että jopa haitallisia näille pienille lapsille. Ja silti laitetaan, vaikka ei ole pakko? Neuvolako painostaa?

Olen kuullut mm sellaisen syyn, ettei se esikoinen menettäisi päivähoitopaikkaansa tutussa ympäristössä. Toisaalta ymmärrän, että jos jo päiväkodissa käy, niin saa niitä kavereita nähdä (jos on kavereita, ja jos päiväkotiin kaipaa. Vuoden ikäinen tuskin kumpaakaan tarvetta osoittaa, viisivuotias sen sijaan voi kaivatakin.)

Ja isosisarus saattaisi olla jopa kiinnostunut siitä pikkusisaruksestaan, mutta sitä vaihtoehtoa ei anneta, lapset halutaan kasvattaa erillään? 

Yksi syy tuntuu olevan se, että helikopterivanhempien mussukat ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia. Nämä uniikit lumihiutaleet ovat vielä aikuisinakin siinä uskossa, että maailma pyörii heidän napansa ympärillä. Yhden lapsen kanssa on vielä helppo vuorotella puolison kanssa ja valjastaa isovanhemmat (ehkä ensimmäisestä lapsenlapsesta höyrähtäneet) avuksi, että saadaan levättyä ja otettua omaa aikaa, mutta kahden kanssa se ei enää niin helposti onnistukaan. Esikoinen pitää laittaa jo pienenä päiväkotiin, että päästään vauvan kanssa mahdollisimman helpolla. Se taapero sitten on päiväkodissa mahdollisimman pitkää päivää ja mielellään myös toisen vanhemman lomien aikana, että varmasti maksimoidaan vanhempien hyvinvointi, viis siitä pienestä lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan. Kaikkeen on aina perusteena se, että kun heillä on vauva. No niin on, mutta heillä on myös se esikoinen, jolla on aivan yhtä suuri tarve ja oikeus vanhempiinsa kuin sillä vauvallakin.

Niin onko nyt vanhempina sellainen sukupolvi, joka ei ole itse koskaan joutunut kasvamaan aikuiseksi? Omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin pienen lapsen, joka vain sen pienen hetken pieni lapsi? On ok ja hyväksyttävää olla itsekäs. Jopa sen oman lapsen kustannuksella.

Taitaa olla. Ja sitten vielä se sama sukupolvi valmistuu nyt työelämään, esim. niihin päiväkoteihin. Ei tietenkään ne siellä jaksa ja halua olla, kamalaa hommaa eikä kukaan kiitä ja kehu mistään, pitää vaan palvella muita koko ajan. Tai tietysti komentaa niitä keski-ikäisiä tyhmiä akkoja, jotka eivät osaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne vakakandit alapeukuttaa jokaista kommenttia, jossa kerrotaan, mihin tämä vakailu perustuu? Ovatko ne ponnaripäät tekoripsineen todellakin niin naiveja, etteivät tiedä yhteiskuntahistoriasta mitään? Siis ymmärrä, mitä poliittinen kamppailu ihan aikuisten maailmassa tarkoittaa?

Ei ole hiekkakakuista tehty tämä maailma.

On itse asiassa osa varhaiskasvatuksen koulutusta, usealla eri opintojaksolla. Tiedätkö sinä, mihin "vakailu perustuu"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Painostus alkaa jo neuvolassa. Meillä oli juuri 1,5-vuotis neuvola, hoidan lasta edelleen kotona. Terkkari hämmästeli että onko lapsi vielä kotihoidossa ja uteli miten pitkään aion olla vielä kotona lapsen kans. Totesin että niin kauan kuin siltä tuntuu. Lapsi saa viettää elämän alkuvuodet kiireetöntä aikaa kotona, eihän se käy tätä oravanpyörää ihannoivalle yhteiskunnalle.

Tää on minusta ihan törkeää. Myös minua painostettiin yli kymmenen vuotta sitten. Ja jos on esikoisen kanssa liikkeellä (harvalla enää on 5 tai 6 lasta niin että olisi oikeasti joku kokemus lastenhoidosta) niin ei osaa edes kyseenalaistaa.

Miten tähän saisi muutoksen? Mistä ne neuvolan kulloisetkin linjaukset tulevat? Tämä painostushan ei ole lapsen tarpeista lähtevää, vaan siitä että saataisiin naiset (yleensähän se on äiti) aikaisemmin takaisin työelämään. 

En myös ymmärrä sitä logiikkaa, miksi painostetaan takaisin työmaalle, vaikka tärkeää se olisi myös se oman lapsen hoito. Jos nainen tienaa brutto 3000 euroa, niin hänen maksamillaan veroilla ei kustanneta edes sen yhden lapsen päivähoitopaikkaa. 

Toinen perustelu on eläkekertymä. Vaikka siihen vaikuttaa (vielä enemmän) se, kuinka pitkään opiskelit. Kukaan ei tule painostamaan pitkään opiskelevia siitä, että "töihin töihin, oletko miettinyt eläkekertymääsi!" Jotkut menevät töihin jo alta parikymppisenä, jotkut vasta lähempänä kolmeakymmentä, erot on tosi isoja. Ja silti se kotiäidin 4 tai 5 vuotta kotona on se kaikkein isoin PAHA. 

Mutta painostetaanko laittamaan myös esikoinen päiväkotiin, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona? Silloinhan kyse ei ole äidin töihin menosta. Automaationahan jopa 1v esikoinen nykyään laitetaan, vaikka ylipäänsä mielestäni nykypäiväkodit eivät ole missään 1-vuotiaan paikkoja, vaan uskon että jopa haitallisia näille pienille lapsille. Ja silti laitetaan, vaikka ei ole pakko? Neuvolako painostaa?

Olen kuullut mm sellaisen syyn, ettei se esikoinen menettäisi päivähoitopaikkaansa tutussa ympäristössä. Toisaalta ymmärrän, että jos jo päiväkodissa käy, niin saa niitä kavereita nähdä (jos on kavereita, ja jos päiväkotiin kaipaa. Vuoden ikäinen tuskin kumpaakaan tarvetta osoittaa, viisivuotias sen sijaan voi kaivatakin.)

Ja isosisarus saattaisi olla jopa kiinnostunut siitä pikkusisaruksestaan, mutta sitä vaihtoehtoa ei anneta, lapset halutaan kasvattaa erillään? 

Yksi syy tuntuu olevan se, että helikopterivanhempien mussukat ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia. Nämä uniikit lumihiutaleet ovat vielä aikuisinakin siinä uskossa, että maailma pyörii heidän napansa ympärillä. Yhden lapsen kanssa on vielä helppo vuorotella puolison kanssa ja valjastaa isovanhemmat (ehkä ensimmäisestä lapsenlapsesta höyrähtäneet) avuksi, että saadaan levättyä ja otettua omaa aikaa, mutta kahden kanssa se ei enää niin helposti onnistukaan. Esikoinen pitää laittaa jo pienenä päiväkotiin, että päästään vauvan kanssa mahdollisimman helpolla. Se taapero sitten on päiväkodissa mahdollisimman pitkää päivää ja mielellään myös toisen vanhemman lomien aikana, että varmasti maksimoidaan vanhempien hyvinvointi, viis siitä pienestä lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan. Kaikkeen on aina perusteena se, että kun heillä on vauva. No niin on, mutta heillä on myös se esikoinen, jolla on aivan yhtä suuri tarve ja oikeus vanhempiinsa kuin sillä vauvallakin.

Niin onko nyt vanhempina sellainen sukupolvi, joka ei ole itse koskaan joutunut kasvamaan aikuiseksi? Omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin pienen lapsen, joka vain sen pienen hetken pieni lapsi? On ok ja hyväksyttävää olla itsekäs. Jopa sen oman lapsen kustannuksella.

Taitaa olla. Ja sitten vielä se sama sukupolvi valmistuu nyt työelämään, esim. niihin päiväkoteihin. Ei tietenkään ne siellä jaksa ja halua olla, kamalaa hommaa eikä kukaan kiitä ja kehu mistään, pitää vaan palvella muita koko ajan. Tai tietysti komentaa niitä keski-ikäisiä tyhmiä akkoja, jotka eivät osaa mitään.

Itse olen miettinyt, onko näillä kiintymyssuhteessa jotain pahasti pielessä ja jos on, niin mistä se voi johtua? Miten pystyvät laittamaan vaan tosi pienenkin lapsen pitkäksi päiväksi päiväkotiin ihan puolikuntoisenakin, vaikka olisivat itse kotona esim viimeisillään raskaana? Enkä tarkoita sellaista joka makaa sängyssä vuodepotilaana, vaan ihan normaalia, nuorta, tervettä raskaana olevaa naista. Itse nautin suunnattomasti siitä ajasta kun sain olla pienen esikoisen kanssa äitiysloman alettua ennen kuin toinen syntyi. Silloin tosiaan oli sellainen olo, että teen jotain jolla on jotain merkitystä (toisin kun silloisella työlläni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.

Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.

Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.

Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔

Sitä voi miettiä, kun katsoo näitä meidän lukuisia sukupolvia, jotka eivät osaa puhua tunteistaan. Negatiiviset tunteet tukahdutetaan päihteillä ja fyysisellä tai psyykkisellä väkivallalla, eikä positiivisiakaan tunteita osata sanoa ääneen ("kerran sanoin, että rakastan ja ilmoitan kyllä, jos tilanne muuttuu"). Kehuja ei osata ottaa vastaan ("tää nyt on vaan tämmönen").

Näinhän tunnekasvattajat haluavat meidän uskovan. Todellisuus on sitten enemmän se, että tunnekasvatettu nykynuoriso on väkivaltaisempaa kuin koskaan ja esim. huumekokeilujen määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 90-lukuun.

Kyllä. Oikeastaan nämä tunnekasvatetut lapsetkin ovat aika tunnekylmiä. Eivät välitä esim ollenkaan miltä aikuisesta tuntuu. Kai sekin olisi tärkeä opettaa, että aikuisillakin on tunteet? Ei pelkästään kasvatettavalla itsellään?

Meillä ei ole juuri ollenkaan laadukkaan varhaiskasvatuksen kanssa kasvaneita lapsia. Laadukasta varhaiskasvatusta ei pystytä järjestämään ilman pedagogista osaamista, jota kentällä ei vielä ole tarpeeksi. Varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää, mutta työntekijöinä on pitkälti sosiaalialalle kouluttautuneita. Ihmettelisitkö, jos peruskoulu ei kantaisi hedelmää kun opettajien sijasta opetusta tekisivät koulunkäynninohjaajat?

Kato mua!! Kato nyt muaaa! Et kato niitä muita, kato mua!