Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Avustajilla on pienempi palkka kuin lastenhoitajilla, joten jo sen perusteella ei kannattaisi tehdä täysin samaa työtä kuin lastenhoitaja tekee. Avustaja ei ole kasvatusvastuullinen.

Vieläkö on varhaiskasvattajia jotka pakottavat lapset maistamaan ruokaa? Asiantuntijoiden mukaan pakottaminen ei tässäkään asiassa johda hyvään, vaan on lapselle traumaattinen kokemus: https://kaksplus.fi/vanhemmuus/kasvatus/ruokaa-on-pakko-ainakin-maistaa…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Painostus alkaa jo neuvolassa. Meillä oli juuri 1,5-vuotis neuvola, hoidan lasta edelleen kotona. Terkkari hämmästeli että onko lapsi vielä kotihoidossa ja uteli miten pitkään aion olla vielä kotona lapsen kans. Totesin että niin kauan kuin siltä tuntuu. Lapsi saa viettää elämän alkuvuodet kiireetöntä aikaa kotona, eihän se käy tätä oravanpyörää ihannoivalle yhteiskunnalle.

Tää on minusta ihan törkeää. Myös minua painostettiin yli kymmenen vuotta sitten. Ja jos on esikoisen kanssa liikkeellä (harvalla enää on 5 tai 6 lasta niin että olisi oikeasti joku kokemus lastenhoidosta) niin ei osaa edes kyseenalaistaa.

Miten tähän saisi muutoksen? Mistä ne neuvolan kulloisetkin linjaukset tulevat? Tämä painostushan ei ole lapsen tarpeista lähtevää, vaan siitä että saataisiin naiset (yleensähän se on äiti) aikaisemmin takaisin työelämään. 

En myös ymmärrä sitä logiikkaa, miksi painostetaan takaisin työmaalle, vaikka tärkeää se olisi myös se oman lapsen hoito. Jos nainen tienaa brutto 3000 euroa, niin hänen maksamillaan veroilla ei kustanneta edes sen yhden lapsen päivähoitopaikkaa. 

Toinen perustelu on eläkekertymä. Vaikka siihen vaikuttaa (vielä enemmän) se, kuinka pitkään opiskelit. Kukaan ei tule painostamaan pitkään opiskelevia siitä, että "töihin töihin, oletko miettinyt eläkekertymääsi!" Jotkut menevät töihin jo alta parikymppisenä, jotkut vasta lähempänä kolmeakymmentä, erot on tosi isoja. Ja silti se kotiäidin 4 tai 5 vuotta kotona on se kaikkein isoin PAHA. 

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö on varhaiskasvattajia jotka pakottavat lapset maistamaan ruokaa? Asiantuntijoiden mukaan pakottaminen ei tässäkään asiassa johda hyvään, vaan on lapselle traumaattinen kokemus: https://kaksplus.fi/vanhemmuus/kasvatus/ruokaa-on-pakko-ainakin-maistaa…

Kyllä, niitä on tässäkin ketjussa.

Joku kirjoitteli että se on ihan pelkkä näkemysasia, piut paut kaikenmaailman asiantuntijoille ja tutkimuksille, "ne asiantuntijathan kirjoittaa ihan mitä vaan edetäkseen urallaan."

Mitä alhaisempi koulutustaso, sitä vähemmän annetaan painoarvoa tutkitulle tiedolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Painostus alkaa jo neuvolassa. Meillä oli juuri 1,5-vuotis neuvola, hoidan lasta edelleen kotona. Terkkari hämmästeli että onko lapsi vielä kotihoidossa ja uteli miten pitkään aion olla vielä kotona lapsen kans. Totesin että niin kauan kuin siltä tuntuu. Lapsi saa viettää elämän alkuvuodet kiireetöntä aikaa kotona, eihän se käy tätä oravanpyörää ihannoivalle yhteiskunnalle.

Tää on minusta ihan törkeää. Myös minua painostettiin yli kymmenen vuotta sitten. Ja jos on esikoisen kanssa liikkeellä (harvalla enää on 5 tai 6 lasta niin että olisi oikeasti joku kokemus lastenhoidosta) niin ei osaa edes kyseenalaistaa.

Miten tähän saisi muutoksen? Mistä ne neuvolan kulloisetkin linjaukset tulevat? Tämä painostushan ei ole lapsen tarpeista lähtevää, vaan siitä että saataisiin naiset (yleensähän se on äiti) aikaisemmin takaisin työelämään. 

En myös ymmärrä sitä logiikkaa, miksi painostetaan takaisin työmaalle, vaikka tärkeää se olisi myös se oman lapsen hoito. Jos nainen tienaa brutto 3000 euroa, niin hänen maksamillaan veroilla ei kustanneta edes sen yhden lapsen päivähoitopaikkaa. 

Toinen perustelu on eläkekertymä. Vaikka siihen vaikuttaa (vielä enemmän) se, kuinka pitkään opiskelit. Kukaan ei tule painostamaan pitkään opiskelevia siitä, että "töihin töihin, oletko miettinyt eläkekertymääsi!" Jotkut menevät töihin jo alta parikymppisenä, jotkut vasta lähempänä kolmeakymmentä, erot on tosi isoja. Ja silti se kotiäidin 4 tai 5 vuotta kotona on se kaikkein isoin PAHA. 

Mutta painostetaanko laittamaan myös esikoinen päiväkotiin, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona? Silloinhan kyse ei ole äidin töihin menosta. Automaationahan jopa 1v esikoinen nykyään laitetaan, vaikka ylipäänsä mielestäni nykypäiväkodit eivät ole missään 1-vuotiaan paikkoja, vaan uskon että jopa haitallisia näille pienille lapsille. Ja silti laitetaan, vaikka ei ole pakko? Neuvolako painostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö on varhaiskasvattajia jotka pakottavat lapset maistamaan ruokaa? Asiantuntijoiden mukaan pakottaminen ei tässäkään asiassa johda hyvään, vaan on lapselle traumaattinen kokemus: https://kaksplus.fi/vanhemmuus/kasvatus/ruokaa-on-pakko-ainakin-maistaa…

Lasta voi myös motivoida maistamaan ruokaa tekemättä tilanteesta mitenkään ahdistavaa. Ei varmasti saa sellaisesta traumoja. Lapsi saattaa päätyä jopa syömään koko annoksen ja tykkäämään ruoasta. Itse olen huomannut että tämän ei saa pakottaa maistamaan - verukkeella annetaan vaan lasten olla syömättä yhtään mitään. Kun ei voi pakottaa. Mutta kyllä voi yrittää houkutella ja motivoida. Moni lapsi on syömättä koko pitkän hoitopäivän tai syö pelkkää näkkileipää, eikä ketään kiinnosta, koska ei voi pakottaa. Ruokakasvatus on aivan retuperällä monissa paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esiopetus, alkuopetus, perusopetus ja 2. asteen koulutuskin.

Monilla on mielikuva varhaiskasvatuksesta jonakin vanhan ajan "tarhana" joka oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajan. Tosiasiassa varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa jossa lapsille opetetaan monenlaisia taitoja liittyen esimerkiksi tunteisiin, ryhmänä toimimiseen ja motoriikkaan.

Alle kolmevuotias ei tarvitse mitään koulutusta, ei missään muussakaan maassa koulu ala alle kolmevuotiaana. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, syliä, empatiaa, ja aikaa ja rauhaa mm myös hermoston kehittymiselle. 

Oma veikkaukseni on, että nykypäivän "levottomat ja rajattomat" lapset tulevat suureksi osaksi siitä, että liian nuoret laitetaan liian isoihin ja häliseviin ryhmiin. 

Ja tämä että vakassa päälleliimataan ihan perus-arjen-asioiden päälle "pedagoginen merkitys". Luin joskus facessa kun yritettiin perustella isompaa palkkaa hoitajille ja vaka-opettajille. Siellä käyttivät esimerkkinä (toistuvasti) että vaipanvaihtokin on pedagoginen tilanne. Pyörittelin päätäni, ettekö oikeasti ymmärrä, miltä tuollainen päälleliimaaminen vaikuttaa. Se vaikuttaa siltä, että täytyy keksimällä keksiä vakalle joku tärkeä rooli. *

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi. 

Liian pienille ei vaka missään nimessä ole oikea paikka, vaikka miten olisi pätevää porukkaa. Mikään ei korvaa sitä kiintymystä omaan vanhempaan, ja syliä ja aikaa jonka omalta vanhemmalta saisi. 

*Vakallahan on oikeastikin ainutlaatuisia merkittäviä rooleja lapsen kehityksessä, rooleja joihin vanhemmat kotona eivät pysty. Esim erityislasten tunnistaminen ja oikeaan osoitteeseen tutkimuksiin ohjaaminen. Sitä ei vanhempi kotona voi tehdä, neuvola ei kuuntele vaikka vanhemmalla olisi epäilyjä, mutta erkkaope osaa tämän. Varhainen tunnistaminen, varhainen tuki, koulun aloituksen onnistuminen ja syrjäytymisen varhainen estäminen (syrjäytyminen voidaan nähdä jo neljävuotiaasta, jos kukaan ei puutu)

Miksi tällaisia asioita ei nosteta esille? Vaan ihan ykkösenä joku "vaipanvaihtotilanteen pedagogiikka", voi jessus. Haluaako vakaporukka ihan tosissaan vaan tehdä itsestään turhantärkeilijöitä, vai oikeasti kertoa mikä arvo sillä työllä on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esiopetus, alkuopetus, perusopetus ja 2. asteen koulutuskin.

Monilla on mielikuva varhaiskasvatuksesta jonakin vanhan ajan "tarhana" joka oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajan. Tosiasiassa varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa jossa lapsille opetetaan monenlaisia taitoja liittyen esimerkiksi tunteisiin, ryhmänä toimimiseen ja motoriikkaan.

Alle kolmevuotias ei tarvitse mitään koulutusta, ei missään muussakaan maassa koulu ala alle kolmevuotiaana. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, syliä, empatiaa, ja aikaa ja rauhaa mm myös hermoston kehittymiselle. 

Oma veikkaukseni on, että nykypäivän "levottomat ja rajattomat" lapset tulevat suureksi osaksi siitä, että liian nuoret laitetaan liian isoihin ja häliseviin ryhmiin. 

Ja tämä että vakassa päälleliimataan ihan perus-arjen-asioiden päälle "pedagoginen merkitys". Luin joskus facessa kun yritettiin perustella isompaa palkkaa hoitajille ja vaka-opettajille. Siellä käyttivät esimerkkinä (toistuvasti) että vaipanvaihtokin on pedagoginen tilanne. Pyörittelin päätäni, ettekö oikeasti ymmärrä, miltä tuollainen päälleliimaaminen vaikuttaa. Se vaikuttaa siltä, että täytyy keksimällä keksiä vakalle joku tärkeä rooli. *

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi. 

Liian pienille ei vaka missään nimessä ole oikea paikka, vaikka miten olisi pätevää porukkaa. Mikään ei korvaa sitä kiintymystä omaan vanhempaan, ja syliä ja aikaa jonka omalta vanhemmalta saisi. 

*Vakallahan on oikeastikin ainutlaatuisia merkittäviä rooleja lapsen kehityksessä, rooleja joihin vanhemmat kotona eivät pysty. Esim erityislasten tunnistaminen ja oikeaan osoitteeseen tutkimuksiin ohjaaminen. Sitä ei vanhempi kotona voi tehdä, neuvola ei kuuntele vaikka vanhemmalla olisi epäilyjä, mutta erkkaope osaa tämän. Varhainen tunnistaminen, varhainen tuki, koulun aloituksen onnistuminen ja syrjäytymisen varhainen estäminen (syrjäytyminen voidaan nähdä jo neljävuotiaasta, jos kukaan ei puutu)

Miksi tällaisia asioita ei nosteta esille? Vaan ihan ykkösenä joku "vaipanvaihtotilanteen pedagogiikka", voi jessus. Haluaako vakaporukka ihan tosissaan vaan tehdä itsestään turhantärkeilijöitä, vai oikeasti kertoa mikä arvo sillä työllä on? 

Nämä erityislapset ovat pieni osa lapsista. Suurin osa lapsista kehittyy kuitenkin ihan normaalisti. Miksi lapsille ei anneta kasvurauhaa? Miksi pitää arvioida joka ikistä asiaa jatkuvasti ja tehdä raporttia?

Vaipanvaihdon pedagogiikka olisi helposti opetettavissa varmasti vanhemmillekin.

Vierailija kirjoitti:

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.

Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.

Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.

Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.

Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.

Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Painostus alkaa jo neuvolassa. Meillä oli juuri 1,5-vuotis neuvola, hoidan lasta edelleen kotona. Terkkari hämmästeli että onko lapsi vielä kotihoidossa ja uteli miten pitkään aion olla vielä kotona lapsen kans. Totesin että niin kauan kuin siltä tuntuu. Lapsi saa viettää elämän alkuvuodet kiireetöntä aikaa kotona, eihän se käy tätä oravanpyörää ihannoivalle yhteiskunnalle.

Tää on minusta ihan törkeää. Myös minua painostettiin yli kymmenen vuotta sitten. Ja jos on esikoisen kanssa liikkeellä (harvalla enää on 5 tai 6 lasta niin että olisi oikeasti joku kokemus lastenhoidosta) niin ei osaa edes kyseenalaistaa.

Miten tähän saisi muutoksen? Mistä ne neuvolan kulloisetkin linjaukset tulevat? Tämä painostushan ei ole lapsen tarpeista lähtevää, vaan siitä että saataisiin naiset (yleensähän se on äiti) aikaisemmin takaisin työelämään. 

En myös ymmärrä sitä logiikkaa, miksi painostetaan takaisin työmaalle, vaikka tärkeää se olisi myös se oman lapsen hoito. Jos nainen tienaa brutto 3000 euroa, niin hänen maksamillaan veroilla ei kustanneta edes sen yhden lapsen päivähoitopaikkaa. 

Toinen perustelu on eläkekertymä. Vaikka siihen vaikuttaa (vielä enemmän) se, kuinka pitkään opiskelit. Kukaan ei tule painostamaan pitkään opiskelevia siitä, että "töihin töihin, oletko miettinyt eläkekertymääsi!" Jotkut menevät töihin jo alta parikymppisenä, jotkut vasta lähempänä kolmeakymmentä, erot on tosi isoja. Ja silti se kotiäidin 4 tai 5 vuotta kotona on se kaikkein isoin PAHA. 

Mutta painostetaanko laittamaan myös esikoinen päiväkotiin, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona? Silloinhan kyse ei ole äidin töihin menosta. Automaationahan jopa 1v esikoinen nykyään laitetaan, vaikka ylipäänsä mielestäni nykypäiväkodit eivät ole missään 1-vuotiaan paikkoja, vaan uskon että jopa haitallisia näille pienille lapsille. Ja silti laitetaan, vaikka ei ole pakko? Neuvolako painostaa?

Olen kuullut mm sellaisen syyn, ettei se esikoinen menettäisi päivähoitopaikkaansa tutussa ympäristössä. Toisaalta ymmärrän, että jos jo päiväkodissa käy, niin saa niitä kavereita nähdä (jos on kavereita, ja jos päiväkotiin kaipaa. Vuoden ikäinen tuskin kumpaakaan tarvetta osoittaa, viisivuotias sen sijaan voi kaivatakin.)

Ja isosisarus saattaisi olla jopa kiinnostunut siitä pikkusisaruksestaan, mutta sitä vaihtoehtoa ei anneta, lapset halutaan kasvattaa erillään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö on varhaiskasvattajia jotka pakottavat lapset maistamaan ruokaa? Asiantuntijoiden mukaan pakottaminen ei tässäkään asiassa johda hyvään, vaan on lapselle traumaattinen kokemus: https://kaksplus.fi/vanhemmuus/kasvatus/ruokaa-on-pakko-ainakin-maistaa…

Kyllä, niitä on tässäkin ketjussa.

Joku kirjoitteli että se on ihan pelkkä näkemysasia, piut paut kaikenmaailman asiantuntijoille ja tutkimuksille, "ne asiantuntijathan kirjoittaa ihan mitä vaan edetäkseen urallaan."

Mitä alhaisempi koulutustaso, sitä vähemmän annetaan painoarvoa tutkitulle tiedolle.

Minä tuen maistamista kannustamisen ja rohkaisemisen kautta. 99% lapsista tarttuu tähän, koska metodi on leikinomainen ja tunnelma iloinen. Ketään ei pakoteta syömään. Myöskään sijaisena en ole törmännyt pakottamiseen, eli eiköhän tähän olla herätty, ainakin pk-seudulla.

Tuli tästä ruokailusta mieleen. Jossakin törmäsin sellaiseen käytäntöön, ettei isojenkaan lapsien annettu viedä ruokailun jälkeen lautasia kärryyn itse, sillä sitten he oppisivat heittämään ruokaa roskiin. Tällaisen faktan oli kuulemma joku asiantuntija kertonut. En itse usko siihen. Parempaan lopputulokseen pääsee sillä, että annostelee ruoan määrällisesti pienemmäksi. Santsata saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esiopetus, alkuopetus, perusopetus ja 2. asteen koulutuskin.

Monilla on mielikuva varhaiskasvatuksesta jonakin vanhan ajan "tarhana" joka oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajan. Tosiasiassa varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa jossa lapsille opetetaan monenlaisia taitoja liittyen esimerkiksi tunteisiin, ryhmänä toimimiseen ja motoriikkaan.

Alle kolmevuotias ei tarvitse mitään koulutusta, ei missään muussakaan maassa koulu ala alle kolmevuotiaana. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, syliä, empatiaa, ja aikaa ja rauhaa mm myös hermoston kehittymiselle. 

Oma veikkaukseni on, että nykypäivän "levottomat ja rajattomat" lapset tulevat suureksi osaksi siitä, että liian nuoret laitetaan liian isoihin ja häliseviin ryhmiin. 

Ja tämä että vakassa päälleliimataan ihan perus-arjen-asioiden päälle "pedagoginen merkitys". Luin joskus facessa kun yritettiin perustella isompaa palkkaa hoitajille ja vaka-opettajille. Siellä käyttivät esimerkkinä (toistuvasti) että vaipanvaihtokin on pedagoginen tilanne. Pyörittelin päätäni, ettekö oikeasti ymmärrä, miltä tuollainen päälleliimaaminen vaikuttaa. Se vaikuttaa siltä, että täytyy keksimällä keksiä vakalle joku tärkeä rooli. *

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi. 

Liian pienille ei vaka missään nimessä ole oikea paikka, vaikka miten olisi pätevää porukkaa. Mikään ei korvaa sitä kiintymystä omaan vanhempaan, ja syliä ja aikaa jonka omalta vanhemmalta saisi. 

*Vakallahan on oikeastikin ainutlaatuisia merkittäviä rooleja lapsen kehityksessä, rooleja joihin vanhemmat kotona eivät pysty. Esim erityislasten tunnistaminen ja oikeaan osoitteeseen tutkimuksiin ohjaaminen. Sitä ei vanhempi kotona voi tehdä, neuvola ei kuuntele vaikka vanhemmalla olisi epäilyjä, mutta erkkaope osaa tämän. Varhainen tunnistaminen, varhainen tuki, koulun aloituksen onnistuminen ja syrjäytymisen varhainen estäminen (syrjäytyminen voidaan nähdä jo neljävuotiaasta, jos kukaan ei puutu)

Miksi tällaisia asioita ei nosteta esille? Vaan ihan ykkösenä joku "vaipanvaihtotilanteen pedagogiikka", voi jessus. Haluaako vakaporukka ihan tosissaan vaan tehdä itsestään turhantärkeilijöitä, vai oikeasti kertoa mikä arvo sillä työllä on? 

Nämä erityislapset ovat pieni osa lapsista. Suurin osa lapsista kehittyy kuitenkin ihan normaalisti. Miksi lapsille ei anneta kasvurauhaa? Miksi pitää arvioida joka ikistä asiaa jatkuvasti ja tehdä raporttia?

Mitä sitten että heitä on "pieni osa"? Etkö pidä vakan tätä tehtävää tärkeänä, erkkojen tunnistaminen, koska heitä on sinun mielestäsi  "pieni osa"? Vai mitä tarkoitat?

Eri arvioiden mukaan pelkästään nepsylapsia on 5-10% lapsista, siihen päälle vielä kaikki muut erityisyydet ja haasteet. Vähemmistö, kyllä, mutta ei minusta mitenkään "pieni osa". 

Ihan vain pelkkä tavanomainen "muotidiagnoosi" adhd syrjäyttää nuoren ihan hyvin vahvasti, jos siihen ei puututa, ja sen näkee jo neljävuotiaasta mille polulle tulee johtamaan - jos ei saa apua jo koulupolun alkuun, eli mieluiten jo eskariin. 

Ja se syrjäytynyt lapsi / nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia. 

Minusta tämä on yksi vakan tärkeimpiä tehtäviä.

Voidaanhan sitä sanoa hammashoidostakin, että vain pieni osa tarvitsee oikomishoitoa tai vain pienellä osalla on helposti reikiintyvä hampaisto, mutta silti varmasti jokainen pitää hammashoitoa tärkeänä osana terveydenhuoltoa, kaikille lapsille, vaikka vain pieni osa on se joka siitä todella suuresti hyötyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.

Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.

Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.

Mitenköhän ennen lapset pärjäsi ilman tunnekortteja? 🤔

Mun vanhemmat ainakin pärjäsi huonosti.

Tästä löytyy hyllykilometreittäin ja nettisivuittain tietoa, millainen oli lapsuus vaikka 50-luvulla, 70-luvulla, 80-luvulla... ja millaisia aikuisia sieltä kasvoi. Siitä voit vetää johtopäätökset. Kuinka paljon on alkoholismia, masennusta, kuinka moni poika kasvaa vihaamaan naisia jne. 

Ei tarvitse pähkäillä ja mutuilla. 

Tai käy katsomassa tuolta "oletko 70-luvun lapsi, millainen äitisi oli" ketjusta. Mitä tekee tunnekylmä ja tunteita tunnistamaton kasvatus. Aika moni haluaa kasvattaa lapsensa toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä tänä päivänä tämä touhu. Vanhemmat kuvittelevat että lapset on laitettava päiväkotiin, muuten ne menee pilalle, vaikka monille koti olisi paljon parempi vaihtoehto.

Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esiopetus, alkuopetus, perusopetus ja 2. asteen koulutuskin.

Monilla on mielikuva varhaiskasvatuksesta jonakin vanhan ajan "tarhana" joka oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajan. Tosiasiassa varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa jossa lapsille opetetaan monenlaisia taitoja liittyen esimerkiksi tunteisiin, ryhmänä toimimiseen ja motoriikkaan.

Alle kolmevuotias ei tarvitse mitään koulutusta, ei missään muussakaan maassa koulu ala alle kolmevuotiaana. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, syliä, empatiaa, ja aikaa ja rauhaa mm myös hermoston kehittymiselle. 

Oma veikkaukseni on, että nykypäivän "levottomat ja rajattomat" lapset tulevat suureksi osaksi siitä, että liian nuoret laitetaan liian isoihin ja häliseviin ryhmiin. 

Ja tämä että vakassa päälleliimataan ihan perus-arjen-asioiden päälle "pedagoginen merkitys". Luin joskus facessa kun yritettiin perustella isompaa palkkaa hoitajille ja vaka-opettajille. Siellä käyttivät esimerkkinä (toistuvasti) että vaipanvaihtokin on pedagoginen tilanne. Pyörittelin päätäni, ettekö oikeasti ymmärrä, miltä tuollainen päälleliimaaminen vaikuttaa. Se vaikuttaa siltä, että täytyy keksimällä keksiä vakalle joku tärkeä rooli. *

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi. 

Liian pienille ei vaka missään nimessä ole oikea paikka, vaikka miten olisi pätevää porukkaa. Mikään ei korvaa sitä kiintymystä omaan vanhempaan, ja syliä ja aikaa jonka omalta vanhemmalta saisi. 

*Vakallahan on oikeastikin ainutlaatuisia merkittäviä rooleja lapsen kehityksessä, rooleja joihin vanhemmat kotona eivät pysty. Esim erityislasten tunnistaminen ja oikeaan osoitteeseen tutkimuksiin ohjaaminen. Sitä ei vanhempi kotona voi tehdä, neuvola ei kuuntele vaikka vanhemmalla olisi epäilyjä, mutta erkkaope osaa tämän. Varhainen tunnistaminen, varhainen tuki, koulun aloituksen onnistuminen ja syrjäytymisen varhainen estäminen (syrjäytyminen voidaan nähdä jo neljävuotiaasta, jos kukaan ei puutu)

Miksi tällaisia asioita ei nosteta esille? Vaan ihan ykkösenä joku "vaipanvaihtotilanteen pedagogiikka", voi jessus. nbsp;

Niin fiksu kirjoitus, täyttä tietoa, tunnetta ja järkeä, että tämä pitäisi kopioida joka ikisen päiväkodin, neuvolan ja kasvatustieteellisen tiedekunnan jokaiseen oveen.

"Haluaako vakaporukka ihan tosissaan vaan tehdä itsestään turhantärkeilijöitä, vai oikeasti kertoa mikä arvo sillä työllä on?"

-- Koko tämä järjetön kaaos on seurausta yliopistoväen kasvatustiellisen tiedekunnan (ent. Opettajankoulutuslaitos), heidän ammattiliittonsa oaj:n ja oph:n yhteisestä, 1980-luvulta lähteneestä tavoitteesta eliminoida sosiaalialan, sosiologian, kehityspsykologian ja terveysalan tekijät pois päiväkodeista.

1990-2000 sosiaalialan koulutuspolkua valmistuneet, lastentarhanopettajiksi pätevöityneet ammattilaiset haluttiin (ja halutaan) pois päivähoidosta, koska heidän näkemys perustuu perheeseen yhteiskunnan perusyksikkönä, yhteisöihin ja vuorovaikutukseen. Siis kulttuuriseen moninaisuuteen ja yhteistyöhön.

Nykyinen varhaiskasvatus (sic) on tekemällä tehty, nimenomaan päälle liimattu ja uusiksi sanoitettu poliittinen jippo, jonka tavoitteena on saada oikeistolainen taloustehokkuus runnottua läpi niin, että oaj:n jäsenistön palkat ja asema nousevat ja jhl:n ja muiden suorittavan työn tekijöiden asema laskee sekä työmäärä nousee.

Koko "varhaiskasvatus" on häikäilemätön, poliittinen kampitus ja retorinen (ontuva) vedätys, jolla tavoiteltiin yhden ammattiryhmän nostoa muiden kustannuksella. Tämä ei ole mielipide, vaan sanottu ääneen 2010-luvulla kaikkien em. toimijoiden taholta, kun puhdistukseen ryhdyttiin.

Lasten kokemus, puhumattakaan perheiden aseman syrjäyttäminen, ei tässä voimantunnossa kiinnostanut noita oman edun tavoittelijoita lainkaan. He laskivat sen (tiedon) varaan, että lapselle riittää välittävä, läsnäoleva ja hyvää tahtova aikuinen, pysyvät ihmissuhteet ja rauhallinen ilmapiiri. Oaj ym. laskivat sen varaan, että kunhan lastenhoitajat, sosionomit, sosiaalikasvattajat, lähihoitajat ja päivähoitajat saadaan heivattua ulos (tai alennettua nöyrään alemman asemaan), voivat uudet kandit ja maisterit osoittaa, kuinka erinomaisia he ovat, kun "korjaavat" muiden läsnäolon ja työn aiheuttaman kaaoksen.

Nyt piti ensin luoda tämä kaaos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa (toivon että eivät kaikki!), iso osa vaka-henkilöstöstä on itsekin sokeutunut sille, että tehdään muka niin arvokasta ja taidokasta ja salaperäistä pedagogiikkaa, ettei sitä voi kukaan vanhemmista osata. Ihan on pukemisen opettaminen, vaatekappaleiden nimeäminen, kehonosien opettaminen, motoriikan opettaminen, omien rajojen tai tunnetaitojen opettaminen (tai mitä ikinä tarkoitettiinkaan sillä, että vaipanvaihto on pedagoginen tilanne) ihan sen vanhemmankin taitojen ulottuvilla. Suurin osa vanhemmista toimii arjessa pienten kanssa ihan kuten vakahenkilöstökin. Sanoittaa, opettaa, kasvattaa, tukee, rajaa, kuuntelee, havainnoi.

Tosi iso osa vanhemmista ei kylläkään sanoita, puhumattakaan että tehostaisivat sanoitusta esimerkiksi tunnekorttien avulla. Vakassakin sanoitus on melko tuore asia, ja moni varsinkin vanhemman polven kasvattaja sanoittaa ainoastaan pitkin hampain ja mieluummin esim. jäähyttäisi lasta jos saisi itse valita.

Varhaiskasvatuksen keskeinen etu perhekasvatukseen nähden on se, että tutkittu tieto tulee paljon nopeammin ja tehokkaammin käyttöön, ja näin saadaan luotua optimaalisempi kasvatusympäristö.

Vanhemman polven vakakasvattajat - uusi tieto vakassa. Sopiiko ne yhteen vai ei? Annoit ymmärtää ettei se vanhempi polvi tykkää tästä uudesta tiedosta. Olen sen itsekin nähnyt, opiskelija-aikoinani. Pari keski-iän ylittänyttä hoitajaa, en ikinä antaisi heille huonekasviakaan hoitoon. Ei se vanhempi polvi välttämättä noudata uutta tietoa. 

Sen sijaan nuorissa vanhemmissa on hurjan paljon valveutuneita kasvattajia. Koskaan ei ole ollut näin valveutuneita kasvattajia kuin nyt, se on todettu useaan otteeseen aihetta koskevissa artikkeleissa.

Senhän takia ne kuulemma uupuukin, kun laittavat niin korkeat tavoitteet itselleen ja hakevat tietoa. Milloin viimeeksi olet liikkunut paikoissa, joissa näitä nuoria perheitä on? Milloin viimeeksi olet seurannut taaperon ja vaikka kolmekymppisten vanhempien aitoa keskinäistä vuorovaikutusta, tilanteessa jolloin voivat keskittyä oikeasti siihen olemiseen, eikä ole esim kiire päiväkodista kotiin? 

Kyllä ne tosiaankin sanoittaa sille lapselle. Ihan todellakin. Ja esim papunet-kuvia olen nähnyt käytettävän myös ihan tavallisten lasten kodeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Eri arvioiden mukaan pelkästään nepsylapsia on 5-10% lapsista, siihen päälle vielä kaikki muut erityisyydet ja haasteet. Vähemmistö, kyllä, mutta ei minusta mitenkään "pieni osa". 

Ihan vain pelkkä tavanomainen "muotidiagnoosi" adhd syrjäyttää nuoren ihan hyvin vahvasti, jos siihen ei puututa, ja sen näkee jo neljävuotiaasta mille polulle tulee johtamaan - jos ei saa apua jo koulupolun alkuun, eli mieluiten jo eskariin. 

Ja se syrjäytynyt lapsi / nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia. 

Minusta tämä on yksi vakan tärkeimpiä tehtäviä.

Ennen vakaa ei ollut nepsyjä, koska lapsille pidettiin kuri, mikä riitti estämään häiriökäytöksen. Nykyään vaka tekee kurista lasun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri arvioiden mukaan pelkästään nepsylapsia on 5-10% lapsista, siihen päälle vielä kaikki muut erityisyydet ja haasteet. Vähemmistö, kyllä, mutta ei minusta mitenkään "pieni osa". 

Ihan vain pelkkä tavanomainen "muotidiagnoosi" adhd syrjäyttää nuoren ihan hyvin vahvasti, jos siihen ei puututa, ja sen näkee jo neljävuotiaasta mille polulle tulee johtamaan - jos ei saa apua jo koulupolun alkuun, eli mieluiten jo eskariin. 

Ja se syrjäytynyt lapsi / nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia. 

Minusta tämä on yksi vakan tärkeimpiä tehtäviä.

Ennen vakaa ei ollut nepsyjä, koska lapsille pidettiin kuri, mikä riitti estämään häiriökäytöksen. Nykyään vaka tekee kurista lasun.

Kyllä ennenkin oli nepsyjä. Huoh. Niitä ei vaan osattu kohdata tai hoitaa oikein. Esim autistista pidettiin vain tyhmänä. 

Autismi on tunnettu jo pitkään, ADHD-diagnoosia edeltävä nimike oli MBD diagnoosi jne. Ennen ei vaan kaikkia laitettu päiväkotiin kuten nykyään. Nepsyt menivät koulussa sitten tarkkailuluokille tai erityisluokille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri arvioiden mukaan pelkästään nepsylapsia on 5-10% lapsista, siihen päälle vielä kaikki muut erityisyydet ja haasteet. Vähemmistö, kyllä, mutta ei minusta mitenkään "pieni osa". 

Ihan vain pelkkä tavanomainen "muotidiagnoosi" adhd syrjäyttää nuoren ihan hyvin vahvasti, jos siihen ei puututa, ja sen näkee jo neljävuotiaasta mille polulle tulee johtamaan - jos ei saa apua jo koulupolun alkuun, eli mieluiten jo eskariin. 

Ja se syrjäytynyt lapsi / nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia. 

Minusta tämä on yksi vakan tärkeimpiä tehtäviä.

Ennen vakaa ei ollut nepsyjä, koska lapsille pidettiin kuri, mikä riitti estämään häiriökäytöksen. Nykyään vaka tekee kurista lasun.

Kyllä ennenkin oli nepsyjä. Huoh. Niitä ei vaan osattu kohdata tai hoitaa oikein. Esim autistista pidettiin vain tyhmänä. 

Autismi on tunnettu jo pitkään, ADHD-diagnoosia edeltävä nimike oli MBD diagnoosi jne. Ennen ei vaan kaikkia laitettu päiväkotiin kuten nykyään. Nepsyt menivät koulussa sitten tarkkailuluokille tai erityisluokille. 

Ennen kyse oli hyvin harvinaisesta ilmiöstä. Sitä ei voi mitenkään verrata nykyiseen nepsybuumiin missä nepsyjä on kaksinumeroinen prosenttimäärä lapsista, ja osuus on kasvussa koko ajan.