Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista, että esikoulussa ryhmät ovat pieniä ja monta aikuista ohjaa heitä? Mutta seuraavana vuonna he siirtyvät ensimmäiselle luokalle ja ryhmät ovatkin suuria ja vain yksi aikuinen ohjaa.
Miten varhiskasvatus esikoulussa voi väittää, että resurssit ovat vähäiset?
(alle 3v: korkeintaam 4lasta/1 aikuinen)
Yli 3v osalta: korkeintaan 7lasta/1 aikuinen
osapäiväisessä hoidossa: korkeintaan 13 lasta / 1 aikuinen.Kun seuraavana syksynä siirtyvät ekalle luokalle, 25-30 lasta/1 aikuinen.
Nämä luvut näyttävät hyviltä mutta käytännössähän tilanne on näiden lukujen mukainen muutaman tunnin päivässä muutamana päivänä kuukaudessa. Muina aikoina pyöritetään palettia aivan äärirajoilla, koska on palaveria,suunnittelua,poissaoloa,aikaisia aamuvuoroja jne.
Entäs se ekaluokan ope, jonka koko päivä koostuu yksin olemisesta luokkansa kanssa ja on palaveria suunnittelua…
toukokuu 2021: ryhmässä 21 eskaria, ryhmässä 3 aikuista.
elokuu 2021: ryhmässä 25 ekaluokkalaista, ryhmässä yksi aikuinen.Mikä muuttui kesällä niin paljon, että ekaluokan ope pystyykin vetämään koko ryhmää ilman kahta lisäaikuista? Samat s2-oppilaat, samat kntegroidut eo:t, samat palaverit, samat kirjaamiset..
Anteeksi, mutta en todellakaan nyt ymmärrä tuota valitusta, että toukokuussa oltiin burnoit kolmen aikuisen turvin, kun on niin raskasta, mutta kun elokuu tulee, katoaa ryhmästä kaksi aikuista ja oppilasmäärä voi olla lähemmäksi 30.
Alle kouluikäinen on päiväkodissa koko päivän. Kasvattajia tarvitaan paikalle koko päiväkodin aukioloajaksi.
Ekaluokkalaisten päivät ovat lyhyitä. Ope hoitaa opettamisen, muut asiat oppilaat pääsääntöisesti itse.Alakoulussa ei ole mitenkään kummallista, että sama opettaja opettaa kahta tai useampaa luokkaa päivän aikana, koska ekaluokkalaiset koulupäivä on minissään 19h, mutta opettajan opetusvelvollisuus on 24h. Yleensä kuitenkin 1-2 luokilla on paljon jakotunteja (mm. käsityöt), jolloin opettajan opetusvelvollisuus saadaan ainakin osittain täytettyä.
Mutta tämä ei edelleenkään vastaa siihen, miten varhaiskasvatuksen aikuiset voivat olla burnout, kun ryhmässä on 21 kohti 3 aikuista toukokuussa, mutta elokuussa sitä esim. 25 lapsilaumaa hoitaakin yksi opettaja. Tiedän myös kouluja, joissa on yhdistetty 1-2 luokkaa ja oppilaita vajaa 60 ja aikuisia on kaksi (nimellinen ykkösen ope ja kakkosen ope).
Oletko todella noin pihalla? Alakoulussa 7-vuotiailla oppilailla saattaa olla opetusta vain 3-4 tuntia päivässä, joista yhden oppitunnin pituus on 45 min. He istuvat pulpeteissa 45 min ja tekevät tehtäviä toisensa jälkeen. Sitten ulkoilu. Sitten taas 45 min, ruokailu, välitunti ja vielä yksi 45 min ja kotiin. Usein mukana ryhmäavustaja pitämässä huolen, että oppilaat pysyvät istumassa siellä pulpettien takana tai tekemässä juuri sitä mitä pitää. Päiväkodissa ne 6-vuotiaat lapset ovat parhaimmillaan jopa yli 10 tuntia päivässä paikalla, syövät 3 kertaa, oppitunteja on ehkä yhteensä se yksi 45 minuuttinen päivässä, eikä sekään yhteen menoon. Ei ole pulpetteja, joiden takana oppilaat istuvat "järjestyksessä", vaan nuo opetustilanteet ovat usein pedagogisesti suunniteltu luovemmiksi tilanteiksi, joissa leikkien avulla harjoitellaan koulussa tarvittavia taitoja jne. Tilanteet ovat ihan erilaiset jo lähtökohdiltaan. Tervetuloa itse kokeilemaan varhaiskasvatukseen, veikkaan että tulisi jo päivässä pissit housuun.
Niin.. sillä ekaluokkalaisella on noin 4h päivässä koulua. (19h/vko ja Helsingissä 21h/vko koska 2h lisäystä a1 kielest’). Luokanopettajan opetusvelvollisuus on kuitenkin 24h/vkoa, joten täyteen palkkaan se opettajan opetusvelvollisuus pitää täyttää esim siten, että opettaa toista luokkaa silloin, kun ne omat ovat päässeet kotiin tai aloittavat päivän myöhemmin.
Ja mikä hemmetin ryhmäavustaja? Koskaan kuullutkaan tällaisesta… Mitä ne tekee, mistä ne valmistuu??
Istuvat pulpeteissa ja tekevät tehtäviä toisensa jälkeen 😂😂 Ei hyvä luoja, millainen käsitys koulusta.
Ainakin joissain kouluissa on opetusta avustavaa henkilökuntaa, mutta ei kai koko ajan joka luokassa vaan joissain tilanteissa vain? En tiedä mikä koulutus heillä on. Kommentti jota lainasit oli aika ylimieliseen ja katkeraan sävyyn kirjoitettu, juuri tuota näkee paljon varhaiskasvatuksessa/esiopetuksessa että kuvitellaan että se oma ala on kaikkein raskain ja muualla päästään aina helpommalla.
Meidän koulu koostuu 1-9 luokista ja sitä ”avustusta” on koko koululle 2 aikuisen laaja-alaisen verran. Voit siitä laskea, paljonko tunteja ja avustusta riittää yhdellekään ryhmälle meillä. Kyllä, ekalla on laaja-alaisen tukea 2h viikossa.
No jotain tuollaista ajattelinkin. Täällä vain joku nuo kouluavustajat mainitsi siihen tyyliin ettei luokanopettaja muka olisi yksin vastuussa ("usein mukana on ryhmäavustaja...") niin ajattelin että tuskin kovin usein kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä pahoinvointi tuottaa nyt hedelmää, kun kasari ja ysärillä syntyneet tekevät lapsia eli ei kuria, ja somemediaa tuijotetaan ja luullaan jenkkielokuuvien olevan täyttä totta täällä Suomen muotoisen pilven alla.
Kasarilla ja ysärillä vanha mmaailmanjärjestys vasta alkoi rakoilla. Kyllä silloin suurin osa lapsista oppi vielä pitämään suunsa kiinni kun aikuiset puhui. Jos eivät oppineet kotona, oppivat viimeistään päiväkodissa ja koulussa.
Osa heistäkin oppi vanhan mallin mukaan alistamaan heikompiaan ja tavoittelemaan omaa etuaan (se ei ollut tarkoitus mutta niin kävi) ja se auttoi menestymään työelämässä jos muut taidot oli kohdillaan. Osa putosi pois pelistä ja kärsii pitkäaikaistyöttömyydestä ja mt-jutuista, alkoi päihteillä tai joutui vankilaan.
Osalla oli kotona hyvin asiat, ja kuri ei tarkoittanut esimerkiksi pakottamista, alistamista, nolaamista tai väkivaltaa. Ne ihmiset tietävät muitakin, parempia tapoja. Jotkut onnistuivat pyristelemään pois vanhasta, ylittivät itsensä ja oppivat.
Älä käsitä väärin, minäkään en tarkoita sitä, että lasten pitäisi aina saada tehdä mitä he haluavat. Aikuisen pitää ohjata, auttaa ja neuvoa, mutta hyvällä, silloin tulos on parempi kuin murtamalla oma tahto.
Joskus joutuu estämään parivuotiasta juoksemaan auton alle, joskus joutuu kieltämään kolmevuotiasta ja hyväksymään sen kiukun ja uhman. Rajat pitää olla, mutta niitä ei oikeasti tarvitse vetää sähköllä ja piikkilangalla, vähempikin riittää. Aikuisen ei pidä olla kärsimätön ja pitää oppia ajattelemaan nenäänsä pidemmälle. Kaikki ei tapahdu heti just nyt, eikä lapsi ole aikuisen jatke. Hän on oma itsensä, arvokas sellaisena kuin on.Mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen ovat koko ajan vaan lisääntymään päin, kun entistä enemmän aikuistuu sellaista porukkaa jotka on kasvatettu positiivisesti. Nämä ovat oppineet, että elämässä ei ole muita pakkoja kuin se, että välttelee välittömiä vaaroja kuten auton alle joutumista. Epämukavuusalueelle ei siis heidän maailmassaan ole pakko mennä, vaan voi vaan jäädä lillumaan, ja se on heistä ihan hyväksyttävää.
Ei positiivinen kasvatus tarkoita sitä, ettei lapselta vaadita mitään, tai ettei lapsen tarvitsisi koskaan tehdä asioita, joita ei halua. Sillä tarkoitetaan vuorovaikutuksen sävyä. Esim. lapsi pomppii sohvalla, jolloin positiivinen kasvattaja neuvoo, että sohvalla istutaan, sen sijaan että tiuskaisi "älä pompi sohvalla".
Mitä positiivinen kasvattaja tekee jos lapsi ei suostu lopettamaan pomppimista sohvalla vaikka sanotaan, että "sohvalla istutaan"? Siis kun lasta ei saa pakottaa.
Riippuu ihan tilanteesta ja lapsesta. Jos lapsi pomppii sohvalla, koska se kuuluu riehumisleikkiin, voi osoittaa tai rakentaa paikan, jossa saa pomppia ja riehua. Jos lapsi taas pomppii, koska ei haluaisi esim. lähteä pukemaan, voi leikin varjolla siirtää lapsen toiseen tilaan, esim. "nyt se hyppäis tän lentokoneen kyytiin ja lähtis laittamaan supersankaripuvun päälle". Tai voi kysyä lapselta, mitä hän haluaisi tehdä. Tai voi käyttää apuna kuvia ja selittää, miksi sohvalla pomppiminen on kiellettyä turvallisuussyistä. Keinoja on lukemattomia, kuten on tilanteitakin.
Sohvalla pomppiminen voi olla kiellettyä myös muista kuin turvallisuussyistä. On hyvä opettaa lapselle, ettei kaikki aina mene hänen mielensä mukaan, muustakin syystä kuin vain hänen oman turvallisuutensa takia. Tuolla tavalla tulee lapsia, jotka eivät osaa huomioida muita kuin itsensä. Maailma ei pyöri yksin kenenkään ympärillä.
Aina ei myöskään voi kysyä lapselta, mitä hän haluaisi tehdä, jos vaihtoehtona on vain se, mitä vanhempi vaatii (esim. on lähdettävä hoitoon/töihin). Ei kaikesta voi aina vain neuvotella, monesti asiat on vain tehtävä ja se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista, että esikoulussa ryhmät ovat pieniä ja monta aikuista ohjaa heitä? Mutta seuraavana vuonna he siirtyvät ensimmäiselle luokalle ja ryhmät ovatkin suuria ja vain yksi aikuinen ohjaa.
Miten varhiskasvatus esikoulussa voi väittää, että resurssit ovat vähäiset?
(alle 3v: korkeintaam 4lasta/1 aikuinen)
Yli 3v osalta: korkeintaan 7lasta/1 aikuinen
osapäiväisessä hoidossa: korkeintaan 13 lasta / 1 aikuinen.Kun seuraavana syksynä siirtyvät ekalle luokalle, 25-30 lasta/1 aikuinen.
Nämä luvut näyttävät hyviltä mutta käytännössähän tilanne on näiden lukujen mukainen muutaman tunnin päivässä muutamana päivänä kuukaudessa. Muina aikoina pyöritetään palettia aivan äärirajoilla, koska on palaveria,suunnittelua,poissaoloa,aikaisia aamuvuoroja jne.
Entäs se ekaluokan ope, jonka koko päivä koostuu yksin olemisesta luokkansa kanssa ja on palaveria suunnittelua…
toukokuu 2021: ryhmässä 21 eskaria, ryhmässä 3 aikuista.
elokuu 2021: ryhmässä 25 ekaluokkalaista, ryhmässä yksi aikuinen.Mikä muuttui kesällä niin paljon, että ekaluokan ope pystyykin vetämään koko ryhmää ilman kahta lisäaikuista? Samat s2-oppilaat, samat kntegroidut eo:t, samat palaverit, samat kirjaamiset..
Anteeksi, mutta en todellakaan nyt ymmärrä tuota valitusta, että toukokuussa oltiin burnoit kolmen aikuisen turvin, kun on niin raskasta, mutta kun elokuu tulee, katoaa ryhmästä kaksi aikuista ja oppilasmäärä voi olla lähemmäksi 30.
Alle kouluikäinen on päiväkodissa koko päivän. Kasvattajia tarvitaan paikalle koko päiväkodin aukioloajaksi.
Ekaluokkalaisten päivät ovat lyhyitä. Ope hoitaa opettamisen, muut asiat oppilaat pääsääntöisesti itse.Alakoulussa ei ole mitenkään kummallista, että sama opettaja opettaa kahta tai useampaa luokkaa päivän aikana, koska ekaluokkalaiset koulupäivä on minissään 19h, mutta opettajan opetusvelvollisuus on 24h. Yleensä kuitenkin 1-2 luokilla on paljon jakotunteja (mm. käsityöt), jolloin opettajan opetusvelvollisuus saadaan ainakin osittain täytettyä.
Mutta tämä ei edelleenkään vastaa siihen, miten varhaiskasvatuksen aikuiset voivat olla burnout, kun ryhmässä on 21 kohti 3 aikuista toukokuussa, mutta elokuussa sitä esim. 25 lapsilaumaa hoitaakin yksi opettaja. Tiedän myös kouluja, joissa on yhdistetty 1-2 luokkaa ja oppilaita vajaa 60 ja aikuisia on kaksi (nimellinen ykkösen ope ja kakkosen ope).
1-2 -luokkalaiset ovat pääsääntöisesti sisäsiistejä, suurin osa osaa kävellä jonossa ja olla omatoimisia. Eskarivuoden aikana on opittu kouluvalmiuksia omassa porukassa. Suurin osa on motivoitunut koulun aloitukseen, ja he tietävät itsekin, ettei koulu ole hoitopaikka.
Olisiko mahdollista, että pääsisit vanhempana / muuten asiantuntijana opettamaan varhaiskasvatuksen henkilökunnalle miten he organisoisivat asiat paremmin, ettei tulisi burnoutia?
Meinaan, kun rakennemuutoksesta alkaen viesti ylemmiltä on ollut suunnilleen näin: "ikävää, että sinusta tuntuu tuolta, asenne on huono, kannattaa mennä vaikka joogaan kun se rentouttaa". Olishan se kiva, että mekin ymmärrettäisiin miten 30 - 60 kpl 2-5-vuotiaita (tai 10kk- 3v) lapsia hoidetaan parilla aikuisella kuten koulussa. Sehän tehostaisi toimintaa huomattavasti! 😂
Moni lapsi on varsinkin ekaluokan aloittaessaan lähes tai täysin samalla tasolla kuin eskarivuonna. Yrität nyt jostain syystä vedota vakaopettajan työn merkittävyyteen ja samalla väheksyt luokanopettajan työn haasteita. Niitä kouluvalmiuksia harjoitellaan tosiasiassa vasta sitten koulussa, eskarihan ei juuri eroa päiväkodista ainakaan täällä Suomessa. Muualla saattaa toki olla toisin.
No ei, en todella yrittänyt väheksyä, eikä ole mitään järkeä kisata siitä, kummalla on enemmän haasteita. Molempien työ on yhtä merkittävää. Molemmilla on haasteita työssään.
Saatoin kyllä pöyristyä tästä: "miten varhaiskasvatuksen aikuiset voivat olla burnout". Se tökkäsi, myönnän. Että miten varhaiskasvatuksen aikuiset voivat olla burnout, kun paperilla on 3 aikuista. Käytännössä tosiaan usein yksi, oli ne lapset sitten 10 kk tai 6 v. Se tökkäsi siksi, että sitä pärjäämistä oikeasti odotetaan "tilapäisesti" eli ihan milloin vaan.
En voi muuta kuin mennä mustalla huumorilla kun joku vihjaa että pitää pärjätä kun koulussakin pärjää, ja kun ajattelen että kaksi aikuista hoitelisi koko päivän päiväkodissa 60 lasta, ikä mitä vaan.
Kyllä tuo minustakin on ihan aiheellinen huomio, että jos kerran oletetaan että luokanopettaja yksin pärjää ison lapsilauman kanssa niin eikö voida olettaa että varhaiskasvatuksessa/esiopetuksessa pärjättäisiin myös, kun aikuisia suhteessa lapsiin on kuitenkin enemmän.
Et voi väittää etteikö tuossa kommentissasi olisi ollut ihan selkeää vähättelyä luokanopettajan työn haasteita kohtaan, siinähän käytännössä sanottiin että lapset olisi eskarissa jo vakahenkilökunnan toimesta opetettu koululaisiksi. Et taida itse oikein tuntea niitä haasteita joita koulunaloitukseen liittyy. Moni lapsi ehkä onkin tosi motivoitunut ja jonkin verran jo itsenäistynyt mutta sitten on paljon niitäkin joiden voisi sanoa jopa taantuvan koulun alkaessa, jotkut reagoi aika voimakkaastikin. Esikoulusta ei todellakaan siirry pelkästään niitä valmiita koululaisia koulunpenkille istumaan ja tehtäviä tekemään vaan koulunaloitus on usein iso muutos lapselle eikä se siirtyminen esikoulusta kouluun useinkaan käy ihan noin helposti kuin annat ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkea aika tehdä jämäkkä korjausliike varhaiskasvatuksen ammatilaisten työolosuhteisiin.
Homma hajoo käsiin, alalta joukkopako jo käynnissä.
Kuka sitten sitä teidän " laadukasta varhaiskasvatusta" teke työkseen lapsille?
Työkkärin vevoite-työllistettävät randomit (taustoillla ei kai väliä) 9e päivässä?
Koska jonkuhan ne lapset on hoidettava että vanhemmat pääsee töihin.
Jos palattaisiinkin siihen että lastenhoito on lastenhoitoa.
Ei jotain hömppätiedettä jota väksin on väännettävä maistereille sopivaksi ”asiantuntijatyöksi”.
Sopii minulle. Kuinka siis toimin jatkossa? Jätänkö kokonaan opetuksen pois? Istumme sylikkäin ja kuuntelemme muumilevyä ma, ti, ke, to ja pe eskarissa?
Miksen ole heti tajunnut?!Minkä ”opetuksen”?
Miksei voi olla se vanha malli että on aamiainen, ’max tunnin verran ohjattua, ulkoilu, ruokailu, välipala, ulkoilu? Jonkin verran retkiä.
Peruslastenhoitoa.
Mitä ihmettä sinä siis nykyään siellä teet?
Haluan, että mun lastani opetetaan. Viekää niitä omia muksujanne sitten vain ruokapöydästä toiseen.
Saat lapsellesi opetusta koulussa ikävuosina 7-18, yläkoulusta alkaen parhaimmillaan 8h/pvä plus läksyt. Miksei riitä?
En väheksy varhaiskasvatuksen työtä ja kaikki me olemme äärirajoilla ja teemme parhaamme.
Tässä kuitenkin mietittävää. Tänä syksynä minulla on 1. luokka. Oppilaita on 27. Olen siellä yksin. Opetan paria ainetta jakotunteina koulupäivää ennen tai jälkeen: äidinkieli, matematiikka ja käsityö sekä kuvataide. Näin oma opetusvelvollisuuteni tulee täyteen. Opetan siis kaikki aineet itse luokalleni.
Sitä kuitenkin ihmettelen, miten on syntynyt käsitys, että minulla olisi toinen aikuinen tunneilla läsnä tai voisin jakaa oppilaitani pienempiin ryhmiin?
Ystäväni opettaa yläkoulussa ja hönnellä on myös vajaa 30 oppilasta opetettavanaan - siis murrosikäisiä! Mahtaakohan kaikki olla tietoisia, millaista nykykoulussa on työskennellä? Meillä ole mitään ”avustajia” luokassa ja ruhmät ovat isoja samalla, kun ryhmässä on erityistuen ja tehostetun tuen oppilaita ja täällä pääaupunkiseudulla vielä valmistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En väheksy varhaiskasvatuksen työtä ja kaikki me olemme äärirajoilla ja teemme parhaamme.
Tässä kuitenkin mietittävää. Tänä syksynä minulla on 1. luokka. Oppilaita on 27. Olen siellä yksin. Opetan paria ainetta jakotunteina koulupäivää ennen tai jälkeen: äidinkieli, matematiikka ja käsityö sekä kuvataide. Näin oma opetusvelvollisuuteni tulee täyteen. Opetan siis kaikki aineet itse luokalleni.
Sitä kuitenkin ihmettelen, miten on syntynyt käsitys, että minulla olisi toinen aikuinen tunneilla läsnä tai voisin jakaa oppilaitani pienempiin ryhmiin?
Ystäväni opettaa yläkoulussa ja hönnellä on myös vajaa 30 oppilasta opetettavanaan - siis murrosikäisiä! Mahtaakohan kaikki olla tietoisia, millaista nykykoulussa on työskennellä? Meillä ole mitään ”avustajia” luokassa ja ruhmät ovat isoja samalla, kun ryhmässä on erityistuen ja tehostetun tuen oppilaita ja täällä pääaupunkiseudulla vielä valmistavaa.
Pieni korjaus tähän, että yhdet tunnet jaettu äikässä ja matikassa (ei kaikki).
Mielenkiintoista on että jopa lääkärit osallistuvat tähän sijaispulaan. Eivät kirjoita sairaustodistusta. Laitointa sekin ja terveydelle vaarallista niin lapsille kuin aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset eivät ole kiinnostuneita samoista asioista ja on täysin mahdotonta toteuttaa toimintaa niin, että se kiinnostaa aivan kaikkia. Miten siis toimitaan jos muutama lapsi haluaisi kuunnella sadun ja sitten pari pitää älämölä siitä, että ei kiinnosta? Annetaanko niille lapsille muuta tekemistä, jotka eivät jaksa tarinaa kuunnella? Jos näin toimitaan aina kun lasta joku tekeminen ei nappaa, niin mitä seurauksia sillä on tulevaisuudessa? Oppiiko lapsi sen mallin, että jos joku ei nyt satu huvittamaan, niin ei ole pakko?
Kyllä, lapset oppivat eri tavalla ja ovat kiinnostuneita erilaisista asioista. Joku oppii kirjaimia liikuntaleikkien avulla, joku toinen taas piirtämällä. Se on ihan fine ja lapsia kuuluukin opettaa eri tavoilla ja niin, että lapsi itse on motivoitunut kyseisestä tavasta opetella uutta asiaa. Valitettavasti tulevaisuudessa tarvitaan myös taitoa joustaa sieltä oman mukavuusalueeltaan tai elämästä tulee pirun vaikeaa.
Kysyt, miten toimitaan? Vastaan sulle, että opiskellessa ammattia saa tietopohjaa kaikkeen tarvittavaan. Työkokemuksen myötä oppii käyttämään sitä tietoa, jos on taitoa joustaa omalta mukavuusalueeltaan. Jos ei ole, työstä tulee pirun vaikeaa. Onnistumisen kokemuksia tulee vähemmän ja työn ilo katoaa.
Minä kysyin teiltä arvon ammattilaiset että miten toimitte. Kerro minulle miten te käytännössä pystytte varmistamaan näissä jättiryhmissä, että jokainen lapsi saa oppia toivomallaan tavalla? Myös ne hiljaiset jotka tykkäisivät sitä satua kuunnella.
No esimerkiksi pienryhmätoiminnalla. Ne, jotka jaksavat kuunnella satua pidemmän aikaa, ovat yksi ryhmä. Ne, jotka eivät jaksa keskittyä, voivat olla toinen ryhmä, joka kuuntelee lyhyempää satua ehkäpä jossain virikkeistä riisutussa ympäristössä. Tämä voi olla vaikka pöydän alle tehty maja ja satukin alkaa kiinnostaa, kun sitä luetaan hämärässä taskulampun valossa.
Mitäs sitten niinä päivinä mistä koko tääkin ketju on alkunsa saanut. Kun on taas kerran se päivä, että ollaan jälleen alimiehityksellä. Miten nämä eihuvitalapset silloin pärjäilee?
Silloin sovelletaan ja tehdään jotain, joka onnistuu isommalla porukalla, esim. katsotaan joku video. Satua ei ole mitään järkeä yrittää lukea isolle porukalle, jossa on mukana eihuvitalapsia, vain siksi, koska niin on kalenteriin suunniteltu.
Vierailija kirjoitti:
En väheksy varhaiskasvatuksen työtä ja kaikki me olemme äärirajoilla ja teemme parhaamme.
Tässä kuitenkin mietittävää. Tänä syksynä minulla on 1. luokka. Oppilaita on 27. Olen siellä yksin. Opetan paria ainetta jakotunteina koulupäivää ennen tai jälkeen: äidinkieli, matematiikka ja käsityö sekä kuvataide. Näin oma opetusvelvollisuuteni tulee täyteen. Opetan siis kaikki aineet itse luokalleni.
Sitä kuitenkin ihmettelen, miten on syntynyt käsitys, että minulla olisi toinen aikuinen tunneilla läsnä tai voisin jakaa oppilaitani pienempiin ryhmiin?
Ystäväni opettaa yläkoulussa ja hönnellä on myös vajaa 30 oppilasta opetettavanaan - siis murrosikäisiä! Mahtaakohan kaikki olla tietoisia, millaista nykykoulussa on työskennellä? Meillä ole mitään ”avustajia” luokassa ja ruhmät ovat isoja samalla, kun ryhmässä on erityistuen ja tehostetun tuen oppilaita ja täällä pääaupunkiseudulla vielä valmistavaa.
EI siis ihme tämä https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2021/alanvaihtok…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas puhutaan asian vierestä. Oikea syy on se, että lapsista kasvatetaan villejä riehujia. Kyllä entisaikoina pari tätiä selvisi isostakin katraasta.
Ne entisajan tädit eivät jääneet jankkaamaan lapsen kanssa. Meininki oli se, että yksi komento lausuttiin ja jos lapsi ei sitä totellut niin sitten kuritettiin kunnes lapsi alkoi totella.
Kuinka moni muistelee lämmöllä näitä entisajan kurittavia hoitotätejä? Itse en ainakaan halua olla aikuinen, jota lapset pelkäävät ja vielä aikuisenakin muistelevat kauhulla.
Mitä sille eskarisuhdanteelle kävi?
Pari vuotta sitten oli 13 lasta per opettaja? Nytkö enää 7 lasta per opettaja?
Enpä usko...
Ja koska vaka arki on kuralla, mukaan lukien eskari, on myös sillä ekanluokan opettajalla ISO urakka edessä! Ihan yhtä kuraa se on molemmilla!
Vaka uupumus on siis itse aiheutettua? Hahaha :D
Saatte mun paikan heti jos uskallatte kokeilla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen hätä on aivan itseaiheutettu. Vapaa kasvatus jossa jo taaperoikäiset saavat toimia kuin pikkuhitlerit sitoo kyllä henkilökuntaa, syö resursseja, ja aiheuttaa taatusti uupumusta.
Jospa nyt vaan palattaisiin siihen entisaikaiseen tyyliin missä pennut tottelivat kun heitä auktoriteetin toimesta ojennettiin.
Enenne vanhaan pantiin nurkkaan häpeämään pahantekijät, eikä kakaroille tullut pieneen mieleenkään haistatella/kiroilla opettajille tai vanhemmille ihmisille. Tukistus kuului rutiineihin jo alakoulussa jos toisia oppilaita tai oppituntia häiritsi.
Nykyisin on asiat päin persettä, kun kiusantekijät ja häiriköt pidetään väenväkisin muiden oppilaiden riesana. Apukoulut ja erityisluokat käyttöön ja parimetriset miesopettajat kuria pitämään. Siinä edullinen ja hyvä ratkaisu ongelmiin.
Aika kärjistetty kommentti mutta ainakin osittain totta. Lasten parissa työskentelevien ja vanhempien uupumus (ja myös lasten pahoinvointi ja oppimistulosten heikkeneminen) varmasti ainakin joiltain osin liittyy nykyisiin kasvatussuosituksiin ja asenneilmapiiriin. Tuokin on muuten ihan totta että aikuisen sukupuoli, koko, ääni yms. usein vaikuttaa siihen luonnolliseen auktoriteettiin eikä kyse aina ole vain opettajan/vanhemman osaamisesta ja kasvatus+opetustavoista, tai siitä että lapsissa olisi jotain vikaa.
Kasvatuksesta on yksinkertaisesti tehty liian vaikeaa ja liian rajoitettua. Ne ennen yleisesti käytetyt yksinkertaiset keinot joiden avulla lähes kuka tahansa voi onnistua perusasioissa kuten kurinpidossa ja lasten turvallisuuden varmistamisessa eivät pääosin enää ole käytössä.
Ei entisajan lastentarhoissa ja lastenseimissä ollut mitään valtavia määriä henkilökuntaa, mutta toiminta saatii silti sujumaan. Kiitos helppojen ja nopeiden keinojen joiden avulla ryhmänhallinta onnistuu pieneltäkin joukolta työntekijöitä.
Se, että entisajan lapset olisivat nykypäivään verrattuna jotenkin traumatisoituneita kasvatuksestaan on historiaton väite joka pohjautuu lähinnä tämän päivän muotiteorioiden tulkintaan eikä todellisiin havaintoihin.
Millaisia kurinpidollisia keinoja kaipaisit menneisyydestä palautettavan nykypäivään?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sille eskarisuhdanteelle kävi?
Pari vuotta sitten oli 13 lasta per opettaja? Nytkö enää 7 lasta per opettaja?
Enpä usko...
Ja koska vaka arki on kuralla, mukaan lukien eskari, on myös sillä ekanluokan opettajalla ISO urakka edessä! Ihan yhtä kuraa se on molemmilla!
Vaka uupumus on siis itse aiheutettua? Hahaha :D
Saatte mun paikan heti jos uskallatte kokeilla :)
Jos lapsi käy pelkässä esiopetuksessa, heitä saa olla yhdellä opettajalla 13. Jos lapsi osallistuu esiopetuksen lisäksi varhaiskasvatukseen, heitä saa olla 7. Pelkkään eskariin osallistuva lasketaan paperilla puolikkaaksi lapseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väheksy varhaiskasvatuksen työtä ja kaikki me olemme äärirajoilla ja teemme parhaamme.
Tässä kuitenkin mietittävää. Tänä syksynä minulla on 1. luokka. Oppilaita on 27. Olen siellä yksin. Opetan paria ainetta jakotunteina koulupäivää ennen tai jälkeen: äidinkieli, matematiikka ja käsityö sekä kuvataide. Näin oma opetusvelvollisuuteni tulee täyteen. Opetan siis kaikki aineet itse luokalleni.
Sitä kuitenkin ihmettelen, miten on syntynyt käsitys, että minulla olisi toinen aikuinen tunneilla läsnä tai voisin jakaa oppilaitani pienempiin ryhmiin?
Ystäväni opettaa yläkoulussa ja hönnellä on myös vajaa 30 oppilasta opetettavanaan - siis murrosikäisiä! Mahtaakohan kaikki olla tietoisia, millaista nykykoulussa on työskennellä? Meillä ole mitään ”avustajia” luokassa ja ruhmät ovat isoja samalla, kun ryhmässä on erityistuen ja tehostetun tuen oppilaita ja täällä pääaupunkiseudulla vielä valmistavaa.
EI siis ihme tämä https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2021/alanvaihtok…
Valitettava tosi asia ja vaikka ei vaihtaisikaan, kuten moni ei tee, mutta väsyvät työssänsä eivätkä jaksa enää samalla innokkuudella tehdä työtä. Työstä tulee pakko, päivästä selviytyminen…
Vierailija kirjoitti:
Mitä sille eskarisuhdanteelle kävi?
Pari vuotta sitten oli 13 lasta per opettaja? Nytkö enää 7 lasta per opettaja?
Enpä usko...
Ja koska vaka arki on kuralla, mukaan lukien eskari, on myös sillä ekanluokan opettajalla ISO urakka edessä! Ihan yhtä kuraa se on molemmilla!
Vaka uupumus on siis itse aiheutettua? Hahaha :D
Saatte mun paikan heti jos uskallatte kokeilla :)
13/1 on vain osa-aikaisessa päivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lastenkasvatuksen päämääränä on ehdoton tottelevaisuus auktoriteetteja kohtaan, olet tietenkin oikeassa. Sitä ei koskaan saavuteta pehmeillä keinoilla. Sivuvaikutuksena lapsi tosin oppii muutakin, esimerkiksi ns. silmänpalvonnan sekä sen, mitä vahvemman oikeus tarkoittaa ja miten hän voi itse siitä hyötyä.
Yhteiskunnassa on säännöt, koulussa on säännöt ja työelämässä on säännöt. Yleinen odotus on se, että niitä noudatetaan, tai korkeintaan jossain vähäpätöisissä asioissa voidaan joustaa.
Jos päiväkodin hoitaja eli auktoriteetti opettaa lapselle pienestä pitäen, että sääntöjen kanssa ei ole niin tarkkaa, niin lapsi saa aivan väärän kuvan siitä, että miten yhteiskunta toimii. Lapsi alkaa olettaa, että myös muualla yhteiskunnassa auktoriteetit eivät vaadi sääntöjen tarkempaa noudattamista. Tämä on nimittäin seurauksena positiivisesta kasvatuksesta ja tunnekasvatuksesta jotka lähtevät siitä, että totella tarvitsee vasta sitten, kun itse on valmis siihen.
Vierailija kirjoitti:
Parhaassa tapauksessahan se karaisee lapsen toimimaan yhteiskunnan kovien arvojen mukaisesti. Kaikki eivät nyky-yhteiskunnassa suinkaan ole syrjäytyneitä, vaikka lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat koko ajan lisääntyneet. Monelle itsekkyys ja kyynärpäätaktiikka ei ole huono ajatus.
Yhteiskunnan arvot ovat nykyisin pehmeämmät kuin koskaan ennen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitus on koettaa kasvattaa lapsesta sosiaalinen, empaattinen, ryhmätyötaitoinen ja itseohjautuva hyvillä tunnetaidoilla - silloin positiivinen, lasta kuunteleva ja kehitystason huomioiva ohjaus on parempi tapa. Pääsääntöisesti lapsi oppii esimerkin kautta, ja tunnetusti hyvä ilmapiiri on tärkeä oppimisen kannalta.
Se, että vaaditaan sääntöjen ja auktoriteetin määräysten noudattamista ei sulje pois sitä, etteikö lapselle opetettaisi tärkeitä taitoja ja etteikö ilmapiiri olisi hyvä.
Kuri ei ole vihaa eikä pahan tahdon osoitus, vaikka positiiviset kasvattajat mielellään niin tuntuvat ajattelevankin.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että lasta kunnioittava, lapsen tarpeet huomioiva ja kuunteleva ohjaus ei ole nopea ja ketterä tapa kasvattaa, koska tulokset eivät näy heti.
Lapsen vireystila, kehitysvaihe, tunne-elämän taidot, oma luonne ja mielipide vaikuttavat. Kasvattajan koulutus, omat taidot ja persoona vaikuttavat siihen, miten hän tehtävässään onnistuu, myös niiden itselleen haasteellisten lasten kasvattamisessa.
Lasta voi kuunnella, kunnioittaa ja huomioita hänen tarpeitaan ilmankin sitä, että lapsen annetaan päästä sääntörikkomuksista käytännössä kuin koira veräjästä.
Vierailija kirjoitti:
Helpointa on sanoa, että ei positiivinen pedagogiikka toimi, koska lapsi ei ole vastaanottavainen. Vastuu on aina aikuisella.
Vastuu sääntöjen noudattamisesta on lapsella itsellään. Aikuisen vastuu rajoittuu siihen, että hän toisaalta asettaa vain sellaisia sääntöjä joita lapsi pystyy kehitystasonsa pohjalta noudattamaan ja toisaalta esivaltana valvoo sääntöjen noudattamista.
Vierailija kirjoitti:
Liian suurissa lapsiryhmissä ei tosiaan ole mahdollista ohjata lasta / lapsiryhmää sensitiivisesti.
Ei pitäisi luoda kasvatusmääräyksiä päiväkoteja varten joita käytännössä ei ole mahdollista noudattaa. Esimiehet ovat tehneet tässä virheen.
Vierailija kirjoitti:
Työntekijöiden jatkuva vaihtuvuus ei myöskään edistä luottamuksellisen ja lämpimän kasvatussuhteen muodostumista.
On kestämätön ajatus, että lapsen oletetaan noudattavan vain sellaisen auktoriteetin määräyksiä johon hänellä on "luottamuksellinen ja lämmin kasvatussuhde".
Vierailija kirjoitti:
On myös totta, kun sanoit, että lapsiin ei nykyään ole aikaa käytettävissä (paitsi paperilla).
Suurin syy tähän on se, että paperityöt ja liian monimutkaiseksi (="hienoksi") tehty toimintamalli vähentävät sitä aikaa joka on käytettävissä lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että lasta kunnioittava, lapsen tarpeet huomioiva ja kuunteleva ohjaus ei ole nopea ja ketterä tapa kasvattaa, koska tulokset eivät näy heti.
Se, että mahdollinen onnistuminen tulee vasta joskus myöhemmin, kun lapsi ehkä on kasvanut parempaan ajattelumalliin ja viisastunut, tekee päivähoidon arjesta kaaosta. Ryhmässä on pahimmillaan 24 "puolivalmista ja keskenenäistä" lasta jotka ovat tiedostaneet, ettei oikeita pakkoja juuri ole olemassa.
Siinä ovat sekä lapset että aikuiset hajalla ja stressaantuneita, kun arkiympäristö muistuttaa menoltaan eläintarhan mölyapinahäkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töistä kotiin klo15.30 ja sen jälkeen hieman kotitöitä ja ruoka, muuten ilta mennyt sohvan pohjalla levätessä, lukiessa ja telkkaria katsoen. Tämä ei oikeasti ole normaalia, vai onko? Onko muillakin tällaista aina työpäivän jälkeen, ettei yksinkertaisesti ole mehuja yhtikäs mihinkään?!!
Itkupala kurkussa päivästä palautuen, paitsi ettei ehdi/kykene, palautumaan ennenkuin on taas aamu ja mentävä töihin.
Tänään ollut myös järkyttävä pääkipu seurana joten Buranaa nassuun.
Olen IHAN katkipoikkikuollut, joka ikinen työpäivä ja sen jälkeen kotona ja väsymys on aivan tolkutonta, voisin nukkua kellon ympäri ja vkonloppuisin niin teenkin+vielä päiväunet.
Tuntuu, että työpäivät on silkkaa suorittamista ja selviytymistä ja sen lisäksi alkaa pää levitä lähes jokapäiväiseen palaverointiin siitä paljonko on lapsia paikalla suhteessa kasvattajien=ihana suhdeluku ja kuka ja ketä on missä mihin aikaan milloin ja missä vuorossa kun sijaisia ei varmaankaan saada.
VÄSYTTÄÄ 😢😩☹️😭😤👎😡🤬😱🤯Tämä kuvaa suoraan myös mun elämää!
En oo päiväkodissa töissä, mutta muuten ihan mun elämään. Aika moni nainen kokee tällä hetkellä työelämän tosi rasittavana ja horjuu työuupumuksen partaalla ihan alasta riippumatta.
Joo. Onko vika naisissa vai yhteiskunnan systeemeissä? Sillä se ei lopu, jos naiset edelleen kilpailee itkupala kurkussa kenellä on rankinta ja syyttelee toisiaan siitä ettei he jaksa kun munkin on pakko pärjätä.
Varmaan sekä että, lukiolaisilla tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että jo sen ikäisissä naispuoliset stressaavat ja uupuvat enemmän kuin miespuoliset lukiolaiset.
Kaipa me kutsumusammattilaiset ollaan sitten vähemmistössä päiväkodeissa. Me, jotka aamuisin lähdemme hyvillä mielin töihin ja työviikko päättyy väsynyt, mutta onnellinen -olotilaan.
Ajattelen, että itse aiheutettu uupumus on kyseessä silloin, kun kasvattaja seisoo pihalla kuin lumiukko - kesät talvet - välillä toki juoruten oman kuppikuntansa kanssa. Tai silloin, kun hän yrittää kaikki uudet "pedagogiset vaatimukset" pilkun tarkasti täyttää.
Sen sijaan kolme vinkkiä työniloon ja jaksamiseen:
1. Tiimityöhön panostaminen. On ihan turhaa tehdä varhaiskasvatuksesta eri ammattikuntien taisteluareenaa. Joko yhdessä jaksetaan tai yhdessä uuvutaan. Lopputuloksena tästä periaatteesta on se, että yhdessä jaksetaan.
2. Vanhemmat lähtökohtaisesti haluavat lapsilleen hyvää. He ovat kanssamme siis samalla puolella. Mistä tulee se epäluuloinen huolikulttuuri, joka lisää vastakkainasettelua päiväkotien ja kotien välillä?
3. Perustehtävään keskittyminen tunnollisesti, mutta rennosti. Kaikkeen ei aika riitä eikä omaa hyvinvointia tule uhrata. Lapsille läsnä olevana kasvattajana saa enemmän tuloksia aikaan, kuin etänä aikuisten kesken asioiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas puhutaan asian vierestä. Oikea syy on se, että lapsista kasvatetaan villejä riehujia. Kyllä entisaikoina pari tätiä selvisi isostakin katraasta.
Ne entisajan tädit eivät jääneet jankkaamaan lapsen kanssa. Meininki oli se, että yksi komento lausuttiin ja jos lapsi ei sitä totellut niin sitten kuritettiin kunnes lapsi alkoi totella.
Kuinka moni muistelee lämmöllä näitä entisajan kurittavia hoitotätejä? Itse en ainakaan halua olla aikuinen, jota lapset pelkäävät ja vielä aikuisenakin muistelevat kauhulla.
Minä en koskaan pelännyt hoitajiani silloin 70- ja 80-luvulla, kun hoidossa ja päiväkodissa olin. Arki sujui kyllä hyvin, en tiedä miten he siinä onnistuivat. Se olikin aikaa ennen tätä ”laadukasta varhaiskasvatusta”.
Miksi eskari ei jaksaisi 3-4h päivässä? Mutta koulussa sitten jaksaa ja on intoa täynnä? Kunnes esipuberteettiin laantuu ja ”vatsakivut” lisääntyy yläkoulussa…
Mikä ihmeen olettamus ja mihin tuo edes liittyy, että koulussa opettaja selviää päivän ilman wc-taukoa? Sanotko siis, että eskariaikuisten on köytävä vessassa koko ajan vai mitä ihmettä?? En ymmärrä tätä lainkaan.
Koululaiset saa jättää hetkeksi yksin? No, ei saa.. Opettaja on vastuussa oppilaistaan koko ajan. Toki voit jättää lapset yksin, oithan tehdä saman tarhassakin, mutta vastuussa silti olet.
Kummallisia olettamuksia sinulla.
Molemmat tekevät tärkeää työtä lasten hyväksi! Minua ihmetettyttää vain tuo, mihin lapsen tarvitsema tuki päättyy ykskaks kun alkaa eka kouluvuosi ja ekaluokan ope saa pärjätä luokan kanssa yksin. Toisin kuin varhaiskasvatuksessa, ekaluokalla ei ole määritelty sitä, montako oppilasta siellä saa olla.