Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodenvaihteessa vaihdoin alaa. Nyt jaksan työpäivän jälkeenkin jotain enkö vain lysäh loppuunpalaneena sohvanpohjalle stressaamaan miten jaksaa loppuviikon. Elämäni paras päätös lopettaa työ varhaiskasvatuksessa. Olisin varmaan burnoutin vuoksi sairaslomalla jos en olisi alaa vaihtanut
Ihan mielenkiinnosta, mille alalle vaihdoit? Olen nimittäin miettinyt samaa. Juurikin sen takia, että työpäivät on niin raskaita ja vie voimat lähes kokonaan, ja olisi tärkeää jaksaa töiden jälkeen viettää aikaa ja touhuta omien lasten kanssa.
Enpä tiiä tuosta vaihtamisestakaan. Tänään kattelin pienessä marketissa kun kassatyttö palveli liukuhihnalla olevia asiakkaita, vastasi samalla puhelimeen ja lisäksi yritti paimentaa pikkukoululaisia jotka leikkivät piilosta hyllyjen välissä. Sääliksi kävi häntäkin eikä palkka varmasti ole edes meikäläisen tasoa."
Mutta sillä kassatytöillä ei ole VASTUUTA ihmisten lapsien hengestä ja terveydestä ja kehityksestäisossa lapsiryhmässä koko työpäivän ajan!
Kai kassallakin joku vastuu on. Kyllä ainakin huutomyrsky alkaa jossei ole nopea, ystävällinen ja tarkka. Meille ei huudeta, kun kukaan ei välitä pätkääkään mitä päikyssä tapahtuu, vanhemmille ja koko yhteiskunnalle riittää että päiväkodit ovat auki ja täynnä. Millään muulla ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te muut selviätte järjissänne jos ryhmässä on useampi lapsi jotka tarvitsevat aikuisen lähelleen lähes koko ajan? Meillä ei ole avustajaa (ehkä saadaan joskus jos luoja suo). Ryhmässä pari arvaamatonta lasta + pari muuta tuen tarvitsijaa ja tietty ihan "normi"lapset. Pienryhmiin jakaudutaan tietysti aina kun mahdollista, mutta usein on vain kaksi työntekijää paikalla niin eipä silloin kovin moneen pienryhmään jakauduta.
" on tällaisia vanhempia jotka jää säännöllisen epäsäännöllisesti "vahtimaan" esimerkiksi autoonsa melkein tunniksi vakoillen kuinka huonosti sitä hänen ikiomaa lastaan+ koko lapsilaumaa vahditaankaan?
Siten he laativat pitkiä ja seikkaperäisiä valituskirjelmiä eri instansseille alkaen pk:n johtajasta tietenkin, että kuinka luokatonta on hänen lapsensa hoidon sisältö ja hoitajat täysin kädettömiä ja miksi on sellaisia sijaisia joista osa ei puhu kieltä edes kunnolla, jne,jne.
Eli miettikää: on aikuisten oikeasti naisia, joilla on yllinkylllin aikaa ja motivaatiota kytätä "huolestuneena" tuntikausia autossa päiväkodin pihaa kriittisin vihaisin silmin kytäten,
ja aikaa laatia pitkiä yksityiskohtaisia tuohtuneita valituksia huonoista hoitajista ja huonosta hoidonlaadusta,
ylisuurista äänekkäistä ryhmistä ja kuinka häntä ei tervehditä tarpeeksi iloisesti henkilökunnan suunnalta, ja miksi hänen lasta ei sylitelty tarpeeksi kauaa tuodessa, jne,jne,
mutta ei jukolauta ole aikaa ja motivaatiota hoitaa sitä omaa lastaan ITSE äitinä ja vanhempana, vaikka ollaan ihan vaan himassa ilman töitä ja opiskeluja tai sairauksia,
vain koska laki sallii jättää sen näille huonoille kielipuolihoitajille koko päiväksi ja itse voi mennä tekemään kaikkea muuta mitä nyt omalla ajallaan huvittaa, muiden hoitaessa sen lapsen (huom huonosti).
Koska tämä oikeus subjektiiviseen päivähoitoon tulee tiensä päähän? Alkaa nimittäin mitta täyttymään kaikilla."
.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut selviätte järjissänne jos ryhmässä on useampi lapsi jotka tarvitsevat aikuisen lähelleen lähes koko ajan? Meillä ei ole avustajaa (ehkä saadaan joskus jos luoja suo). Ryhmässä pari arvaamatonta lasta + pari muuta tuen tarvitsijaa ja tietty ihan "normi"lapset. Pienryhmiin jakaudutaan tietysti aina kun mahdollista, mutta usein on vain kaksi työntekijää paikalla niin eipä silloin kovin moneen pienryhmään jakauduta.
Tämä ryhmän avulla selvitään järjissä kun tajuamme ettei syy ole meissä vaan järkyttävissä olosuhteissa. Täältä saa vertaistukea kun on itkenyt koko päivän ja raahautunut kotisohvalle ja ottanut tabletin käteensä. (Ja toisen suuhunsa)
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut selviätte järjissänne jos ryhmässä on useampi lapsi jotka tarvitsevat aikuisen lähelleen lähes koko ajan? Meillä ei ole avustajaa (ehkä saadaan joskus jos luoja suo). Ryhmässä pari arvaamatonta lasta + pari muuta tuen tarvitsijaa ja tietty ihan "normi"lapset. Pienryhmiin jakaudutaan tietysti aina kun mahdollista, mutta usein on vain kaksi työntekijää paikalla niin eipä silloin kovin moneen pienryhmään jakauduta.
Hyvä tiimi ja huumori kannattelee. Mutta ei poista työn raskautta. Huoh... Tehostetun tuen lapset pitäisi jotenkin ottaa huomioon ryhmien mitoituksessa tai henkilökunnan määrässä mutta ei. Siellä ne menee siinä missä muutkin ja ketään ei näitä varten palkata tai edes ryhmään yleisesti. Käytännössä siis kun se lapsi riehuu tai sekoilee mitä ikinä tekeekään, se vie sen ryhmän aikuisen täysin niin muiden lasten huomiointi on lähes mahdotonta sillä aikaa.. Joko toiminta seisahtuu, lapset käyvät leikkimään, villiintyvät tai jotain. Tai toisen ryhmän aikuinen katsoo sitten tuplamäärää lapsia ja hänkään ei voi tehdä mitä oli tekemässä. Niin rasittavaa ettei näitä huomioida mitoituksissa!! Nykyiset ryhmät on muutenkin liian isoja. Ei ole lasten eikä henkilökunnan etu nämä ryhmäkoot. Ne toimisi ainoastaan jos ryhmissä on vain oikeasti "normaaleja" lapsia. Niin ymmärryksen kuin käytöksenkin puolesta. Eikä esim. yhtään kiljuvaa häirikköä, joka ei pysty toimimaan normaalisti tai ei tajua mistä puhutaan, mitä tehdään tai haluaa aina vaan tehdä niin kuin itse tykkää. Ei näe eikä ymmärrä yhtään oman toimintansa seurauksia tai yleisiä sääntöjä tai mitään muutakaan.
Nykyisin näyttää olevan vaan vähemmistö näitä lapsia jotka ihan aidosti on normaalin tuen piirissä. Ja sitten niistäkin puolet jotka on, on vähän "erikoisia" tms. pientä...
Mutta päivittäin näkee kollegojen kasvoilta ne väsyneet, turhautuneet, uupuneet ilmeet.. silti yritetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" on tällaisia vanhempia jotka jää säännöllisen epäsäännöllisesti "vahtimaan" esimerkiksi autoonsa melkein tunniksi vakoillen kuinka huonosti sitä hänen ikiomaa lastaan+ koko lapsilaumaa vahditaankaan?
Siten he laativat pitkiä ja seikkaperäisiä valituskirjelmiä eri instansseille alkaen pk:n johtajasta tietenkin, että kuinka luokatonta on hänen lapsensa hoidon sisältö ja hoitajat täysin kädettömiä ja miksi on sellaisia sijaisia joista osa ei puhu kieltä edes kunnolla, jne,jne.
Eli miettikää: on aikuisten oikeasti naisia, joilla on yllinkylllin aikaa ja motivaatiota kytätä "huolestuneena" tuntikausia autossa päiväkodin pihaa kriittisin vihaisin silmin kytäten,
ja aikaa laatia pitkiä yksityiskohtaisia tuohtuneita valituksia huonoista hoitajista ja huonosta hoidonlaadusta,
ylisuurista äänekkäistä ryhmistä ja kuinka häntä ei tervehditä tarpeeksi iloisesti henkilökunnan suunnalta, ja miksi hänen lasta ei sylitelty tarpeeksi kauaa tuodessa, jne,jne,
mutta ei jukolauta ole aikaa ja motivaatiota hoitaa sitä omaa lastaan ITSE äitinä ja vanhempana, vaikka ollaan ihan vaan himassa ilman töitä ja opiskeluja tai sairauksia,
vain koska laki sallii jättää sen näille huonoille kielipuolihoitajille koko päiväksi ja itse voi mennä tekemään kaikkea muuta mitä nyt omalla ajallaan huvittaa, muiden hoitaessa sen lapsen (huom huonosti).
Koska tämä oikeus subjektiiviseen päivähoitoon tulee tiensä päähän? Alkaa nimittäin mitta täyttymään kaikilla."
.
Ei meillä vaan ole tuommoisia viipyilijöitä. Päin vastoin lykkäävät lapsen aamulla oven raosta ja juoksevat kotiinsa ennen kuin ehtii kissaa sanoa.
IIlalla sentään ottavat vahingon takaisin portin ulkopuolella, vielä vika whatsapp puhelu jossa kertovat että "oon tässä lasta hakemassa mutta mitäs sulle kuuluu? Vaikka vilkuilet kelloa ja elehdit että tulee justiin 17.00 niin lopettaako rouva, ehei.. Tai herra, sehän istuukin sukkapöksyissä pyöränsä päällä, käsi portilla, ärsyttää tuommonenkin että pitää tulla päiväkodin porteille puhumaan pitkää puhelua kun oma lapsi roikkuu portissa muttet saa päästää kun vastuu sulla.
Minua ei haittaisi autossa istuva viipyilijä, kunhan tekee sen päiväkodin aukioloaikojen puitteissa. Enemmän ärsyttää nämä koko rahalla vika minuutille vedättävät, kuvittelevat että hakuajaksi lasketaan se jolloin ukko /akka ilmestyy portin taakse kälättämään.
Edellisen totean, että tuttua juttua tuo, mutta olen ihan reteesti sanonut vanhemmalle, että "tiedätkös kun se sinun pilttisi on koko pitkän päivän sinua odotellut ja ikävöinytkin niin tässä vaiheessa päivää (klo siis tuolloin jotain 16-17 välillä) olisi ihan suotavaa, että paikalle saapuessasi sen huomiosi saisi lapsesi eikä puhelin".
Ei ole tarvinnut toista kertaa sanoa, asiasta olen sanonut ja ihan pomon siunauksella, hän on täsmälleen samaa mieltä, että kun vanhempi tulee lastaan hakemaan niin se lapsi on siinä se huomionkohde eikä luuri tai työasia.
Mutta tätä(kin) tämä nykyvanhemmuus usein on, surettaa vaan välillä tosi kovaa niiden lasten puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että sak-aika kuuluu opettajille, mutta en jaksa enää sitä kuinka jään toisen lastenhoitajan kanssa kaksin vähintään 2 iltapäivänä viikossa jo klo13 viimeistään, lapsia silloin paikalla 16-21kpl joista 3-4 ns tehostetun tai erityisen tuen lapsia.
Lisäksi sitten ne palaverit, kokoukset, muut koneella olo ajat, puheluajat ymv.
Minä en jaksa enää, mutta ei minulla muutakaan ole ja palkkaa on saatava.
Olen vain niin loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" on tällaisia vanhempia jotka jää säännöllisen epäsäännöllisesti "vahtimaan" esimerkiksi autoonsa melkein tunniksi vakoillen kuinka huonosti sitä hänen ikiomaa lastaan+ koko lapsilaumaa vahditaankaan?
Siten he laativat pitkiä ja seikkaperäisiä valituskirjelmiä eri instansseille alkaen pk:n johtajasta tietenkin, että kuinka luokatonta on hänen lapsensa hoidon sisältö ja hoitajat täysin kädettömiä ja miksi on sellaisia sijaisia joista osa ei puhu kieltä edes kunnolla, jne,jne.
Eli miettikää: on aikuisten oikeasti naisia, joilla on yllinkylllin aikaa ja motivaatiota kytätä "huolestuneena" tuntikausia autossa päiväkodin pihaa kriittisin vihaisin silmin kytäten,
ja aikaa laatia pitkiä yksityiskohtaisia tuohtuneita valituksia huonoista hoitajista ja huonosta hoidonlaadusta,
ylisuurista äänekkäistä ryhmistä ja kuinka häntä ei tervehditä tarpeeksi iloisesti henkilökunnan suunnalta, ja miksi hänen lasta ei sylitelty tarpeeksi kauaa tuodessa, jne,jne,
mutta ei jukolauta ole aikaa ja motivaatiota hoitaa sitä omaa lastaan ITSE äitinä ja vanhempana, vaikka ollaan ihan vaan himassa ilman töitä ja opiskeluja tai sairauksia,
vain koska laki sallii jättää sen näille huonoille kielipuolihoitajille koko päiväksi ja itse voi mennä tekemään kaikkea muuta mitä nyt omalla ajallaan huvittaa, muiden hoitaessa sen lapsen (huom huonosti).
Koska tämä oikeus subjektiiviseen päivähoitoon tulee tiensä päähän? Alkaa nimittäin mitta täyttymään kaikilla."
.
Ihan totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen sijaisuutta päiväkotiin, jossa vähintään kolmessa ryhmässä on ainoastaan kaksi LÄSNÄOLEVAA aikuista ja ryhmän koko 13-17 lapsen välillä. Yhdestä ryhmästä puuttuu kokonaan yksi kasvattaja, kahden ryhmän opet liihottavat sak- ja muissa ajoissaan eivätkä käytännössä ole muuta kuin käskyttämässä nimilappujen ym. tekemiseen.
Näihin, jo alusta alkaen uppoaviin ryhmiin, ei saada rekryttyä henkilökuntaa koko toimintakaudeksi ja hullunmylly on valmis. Omat kasvattajat uupuvat. Ja sen uupumuksen kuulee kahvipöytäkeskusteluissa sekä tavassa puhua kollegoista. Yhä enemmissä määrin kuulen vakityöntekijöiltä myös sitä, että nämä harkitsevat keikkailuun siirtymistä. Jotkut todella siirtyvät, jotkut jäävät harkinnan tasolle. Osa vaihtaa kokonaan alaa. Hälyttävää joka tapauksessa. En itsekään missään nimessä ottaisi pitkää sijaisuutta tai vakivirkaa, aivan liikaa savottaa samaiseen palkkaan nähden.
Vierailija kirjoitti:
Teen sijaisuutta päiväkotiin, jossa vähintään kolmessa ryhmässä on ainoastaan kaksi LÄSNÄOLEVAA aikuista ja ryhmän koko 13-17 lapsen välillä. Yhdestä ryhmästä puuttuu kokonaan yksi kasvattaja, kahden ryhmän opet liihottavat sak- ja muissa ajoissaan eivätkä käytännössä ole muuta kuin käskyttämässä nimilappujen ym. tekemiseen.
Näihin, jo alusta alkaen uppoaviin ryhmiin, ei saada rekryttyä henkilökuntaa koko toimintakaudeksi ja hullunmylly on valmis. Omat kasvattajat uupuvat. Ja sen uupumuksen kuulee kahvipöytäkeskusteluissa sekä tavassa puhua kollegoista. Yhä enemmissä määrin kuulen vakityöntekijöiltä myös sitä, että nämä harkitsevat keikkailuun siirtymistä. Jotkut todella siirtyvät, jotkut jäävät harkinnan tasolle. Osa vaihtaa kokonaan alaa. Hälyttävää joka tapauksessa. En itsekään missään nimessä ottaisi pitkää sijaisuutta tai vakivirkaa, aivan liikaa savottaa samaiseen palkkaan nähden.
Tää on tosi hyvä kirjoitus. En ymmärrä miksi alan ongelmille ei tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että sak-aika kuuluu opettajille, mutta en jaksa enää sitä kuinka jään toisen lastenhoitajan kanssa kaksin vähintään 2 iltapäivänä viikossa jo klo13 viimeistään, lapsia silloin paikalla 16-21kpl joista 3-4 ns tehostetun tai erityisen tuen lapsia.
Lisäksi sitten ne palaverit, kokoukset, muut koneella olo ajat, puheluajat ymv.
Minä en jaksa enää, mutta ei minulla muutakaan ole ja palkkaa on saatava.
Olen vain niin loppu.
On alan suurimpia vitsauksia tuo kuinka kasvattajia ei ole KOSKAAN tarpeeksi paikalla, sekin aika, kun kaikki 3 (huiii) kasvattajaa on ryhmässä eli klo9.30-13/14 niin siitäkin ajasta ainakin opettajan hommaa tekevä on osan aikaa pois, sak-ajalla ja kaiken maailman istunnoissa ja koneella "muuten vaan" tekemässä jotakin oleellista tai vähemmän oleellista, sekin on nimittäin erittäin totta, että sen hulabaloon ja vastuun pakoilua ilmenee myös siten, että siellä koneella "on aina puuhaa mikä pitää todellakin tehdä".
Ja auta armias kun koittaa alkuiltapäivä ja esim.välipalashow, silloin paikalla on useimmiten vain se 2 kasvattajaa ja koko ryhmän lapsiaines vielä paikalla, siis 15-22 lasta, mukana ne jotka tarvitsisivat aikuisen koko ajan vierelleen, kahdelle kasvattajalle. Ja sitten kun siitä on jotenkin selvitty niin alkaa wc-ja ulos pukeutumishärdelli, viikkojen ja viikkojen ajan myös kurahousurumbineen.
Siis 2 kasvattajaa ja 15-22 lasta!!
Asettukaapa hetkiseksi siihen tilanteeseen itse, ei olekaan se oma 1, 2 tai 3 lasta siinä vessatettavana, autettavana ja puettavana vaan 15-22!! Herättääkö mitä ajatuksia?
Te vanhemmat jotka olette kotona tai muuten vain päivänne on pulkassa niin hakekaa lapsenne ajoissa/pitäkää lapsenne kotona, säälikää niitä kahta kasvattajaa jolla tuollainen hunnilauma hoidettavana, kaksin!
Ja ulos kun pääsee, vessassa ei ole itse voinut käydä, niin hiki valuu, mutta siellähän se syysvoimassa tai pakkasessa sitten kuivuu.
Keille lähettäisitte tämän ketjun eduskunnassa?
Alan ongelmille ei tehdä mitään niin kauan kun taloissa oleva väki ei kapinoi . Ne, jotka ovat yrittäneet vaikuttaa epäkohtiin, väsyvät. Osa jää taloihin kun ovat liian väsyneitä etsimään muutakaan ja/tai opiskelemaan. Rahastahan se on kiinni useimmiten-leipää syö varhaiskasvattajakin. Sitten osa lähtee pois kuten minä. Jätin uppoavan laivan. Oma jaksaminen on ihmisten kanssa tehtävässä työssä kaiken a ja o.
Et voi tehdä hyvää työtä jos olet uupunut, turhautunut. se heijastuu työntekoon ja sitä kautta lapsiin. Lapset aistivat aikuisista KAIKEN!!
Sitten on tämä iso sakki ylikilttejä jees jees-työntekijöitä taloissa. He ovat iso ongelma. Kaikki käy! Venytään ja paukutaan. Mistään ei uskalla sanoa, ainakaan kasvotusten esimiehelle vaikka. Ns. rohkeimmat marmattavat selän takana mutta kun katkaiset valitusvirren ja kysyt tehtäisiinkö asialle jotain yhdessä, ottamalla asia puheeksi vaikka palaverissa niin loppuu narina-hetkeksi. Mitään ei kuitenkaan olla itse valmis tekemään asioiden parantamiseksi, edes yhdessä. Maine tmv voi mennä.
Johtaminen on päin prinkkalaa useimiten. Hyviä esimiehiäkin on toki. Niissä taloissa henkilökunta viihtyy nauttien jopa työstään.
Summa summarum, vaka-ala taitaa olla sadistien työmaa. Sadisteja on töissä ja iso osa taitaa kuitenkin nauttia kieroutuneella tavalla, reilut 38 tuntia viikossa tuosta työnteosta! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen sijaisuutta päiväkotiin, jossa vähintään kolmessa ryhmässä on ainoastaan kaksi LÄSNÄOLEVAA aikuista ja ryhmän koko 13-17 lapsen välillä. Yhdestä ryhmästä puuttuu kokonaan yksi kasvattaja, kahden ryhmän opet liihottavat sak- ja muissa ajoissaan eivätkä käytännössä ole muuta kuin käskyttämässä nimilappujen ym. tekemiseen.
Näihin, jo alusta alkaen uppoaviin ryhmiin, ei saada rekryttyä henkilökuntaa koko toimintakaudeksi ja hullunmylly on valmis. Omat kasvattajat uupuvat. Ja sen uupumuksen kuulee kahvipöytäkeskusteluissa sekä tavassa puhua kollegoista. Yhä enemmissä määrin kuulen vakityöntekijöiltä myös sitä, että nämä harkitsevat keikkailuun siirtymistä. Jotkut todella siirtyvät, jotkut jäävät harkinnan tasolle. Osa vaihtaa kokonaan alaa. Hälyttävää joka tapauksessa. En itsekään missään nimessä ottaisi pitkää sijaisuutta tai vakivirkaa, aivan liikaa savottaa samaiseen palkkaan nähden.
Tää on tosi hyvä kirjoitus. En ymmärrä miksi alan ongelmille ei tehdä mitään.
Alan ongelmille ei tehdä mitään, koska henkilöstö AINA joustaa, palaa työpaikalle valituksista huolimatta. Liitot eivät tue työntekijöitä, vai onko näkyny lakkoja tms isoja toimia ? EI.
Inkluusio on aiheuttanut paljon ongelmia. Tavallisessa ryhmässä ei ole montaa "tavallista", koska käytöshäiriöt opitaan siltä erityiseltä. Jos adhd:t ja autismikirjolaiset eivät olisi tavallisessa ryhmässä, aika moni tavallisen vilkas käyttäytyisi myös paremmin. Isoissa inklusiivisissa ryhmissä lapset oppivat toisiltaan kaikki negatiiviset sosiaaliset taidot kuten väkivallan ja kiroilun. Ihan tavalliset lapsetkin. Kiitos inkluusio!
Olemme toki joo nähneet kuinka verhotanko on pudonnut ja pyytäneet huoltimiestä kiinnittämään sen ja tyyppi toteaa : " tästä täytyy ensin pitää kokous "ja häipyy.
Ja palkka juoksee hällä, paljon isompi palkka kun sulla joka väistelet sitä maassa lojuvaa pitkää verhotankoa 3 viikkoa niiden 20 lapsen kanssa, ennenkuin tulee toinen työmies joka kysyy onks tääl jossain joku irronnu tanko ja tutkii sitä puol tuntii ja päättää hoitaa tangon ikkunaan koska kokous on ny vissiin pidetty...
Miettikää kumman ammatti on arvostetumpi noin niinkun ihan työskentely olosuhteiden ja palkkaluokankin mukaan?