Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19694)
Huooh, alkaispa jo loma! Iso osa lapsista painanut täyttä päivää lähes läpi vuoden ja kyllä se kuuluu ja näkyy tässä vaiheessa. Tosi poikki ja stressaantuneita on monet. Kiva kun äidit vauvojen kanssa saa kotona levätä ja nauttia kesästä ja osalla sisarukset myös lomilla koulusta ja jompi kumpi vanhemmista, silti tuodaan se pienin aivan normi päiväksi hoitoon. Ja tuodaan myös vaikka lapsi ihan kipeänoloinen ja viimeistään levon tarpeessa. Viikonloput sitten mummolassa, kun vanhemmilla omia menoja. Jotenkin surkeaa monen lapsen elämä. Parasta mitä heille on tarjolla on ylitäyteen ängetty päiväkoti oireilevine lapsineen ja sen väsyneet hoitajat.
Mitä teette/toimitte todella aggressiivisen lapsen kanssa? Päivittäin lyö, tönii, nimittelee, rikkoo muiden lasten leikkejä ja lyö, raapii ja haukkuu sekä sylkee myös aikuisten päälle. Alkaa olla voimat todella loppu ja keinot käytetty, mutta huolena koko ajan se, että muilla lapsilla ei ole turvallista ja pelkäävät tätä lasta. Ennakointi on vaikeaa, koska syy tai trikkeri raivoon voi olla mikä vaan tilanne.
Olen toiselta alalta vakan puolelle vaihtanut, uusi varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Ensimmäinen määräaikaisuus on takana, kevätkausi ja tietysti kesäkuun alun kesämeininki koettu.
Koulutuksen ja käytännön välinen kuilu tuntuu siltä, kuin olisin käynyt uimakoulun, ja minut olisi sitten pudotettu laivasta mereen.
Kesän jälkeen pitäisi mennä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
" Meille tuli kaikille varhaiskasvatuspäälliköltä oikein sähköpostiviesti, että muistammehan varmasti että lapsen tuen täytyy toteutua myös kesällä.
Tuntui vittuilulta, sillä avustajien työsopimukset katkesivat koulujen loppuun ja määräaikaiset jäivät pois, joten selviydymme nyt nippanappa päivästä, ei puhettakaan pienryhmätoiminnasta tai mistään kenenkään henkilökohtaisesta ohjauksesta."Täys pelle. Ja tommoset sitten teillä päällikkötehtävissä.....? Monoa ja äkkiä takapuoleen...
Meillä on nyt ryhmässä kaksi todellakin erityistätukea tarvitsevaa ja avustajaan oikeutettua lasta. Elokuussa tulee kaksi lisää ja avustajasta ei tietoakaan...En tosiaan odota kesää saati syksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" olen myös huomannut, että osaa ei oikeasti huomaa mitään, eivät seuraa lapsen vointia ollenkaan tai huomaa että on poikkeuksellisen väsynyt, oireilee jne. Eivätkö sitten välitä?"
Kyllä käsittääkseni SUURIN OSA VÄLITTÄÄ tottakai lapsistaan yli kaiken.
Sitten joukossa saattaa olla suuripiirteisiä vanhempia. jotka eivät vain stressaa mistään lapseen hoitoon liittyvästä. He luottavat kaikessa hoitajiin.
Näitä vanhempia, jotka esim joskus unohtavat kenen vuoro hakea ja pitää pk:sta soittaa perään kun ei ala näkymään ketään tai hakevat yli hakuajan aina viimeisenä.
Tuovat ja jättävät lapsensa muinamiehinä vaikkapa nyt pelkissä aivan liian pienissä sukkahousuissa, mistä puolipeffa paljaana paistaa ja sitä muut lapset nauraa +
liian pienissä napatopissa (kun nythän on kesä, jne).
Kyllä vaka-alan ammattilaiset huolehtivat kaikesta ja etsivät tarvittaessa pk:n "varavaatevarastosta" jotain päälle pantavaa.
Niin. "Varavaatevarastosta" ,mikä on yleensä iso pahvilaatikko, mihin jäänyt ja kerääntynyt vuosien varrelta vanhoja, muilta lapsilta jääneitä käytettyjä nukkavieruja vaatteita, joita kukaan ei ole hakenut tai halunnut mukaansa .
Näin pk:n kasvattajat tekevätkin, etsivät lapselle vaatetta päälle, jos sopivia vaatteita on vielä jäljellä, koska yllättävän moni pukee tai tuo lapsensa suuripiirteisesti ilman sään mukaisia varavaatteita.
Luulisi että se on aivan ensimmäinen perusasia vanhemmilla tarkistaa aamulla, että : onks sulla lapsi asialliset vaatteet mukana/päällä hoitopäivää varten.
Tai hommata erikseen edes ne ulkohousut ja sisähousut kuten pk on ohjeistanut useasti.
Että ei samoilla ulkovaatteilla olla sisätiloissa kun möyritään hiekassa ja tiesmissä. Niin vaihdetaan toiset housut sitten sisällä. Kahdet housut siis. Sisävaatteet ja ulkovaatteet.
Mutta ei kaikilta onnistu. Ei millään.
Osalle pitää huomauttaa kun ei ne vissiin osaa katsoa/ehdi miettiä mitä sillä lapsella on vaatetta päällä.
Ja "varavaatevarastokin" on mitä nyt sattuu olemaan jos jotain siellä vielä on. Kun yleensä edes niitä varavaatteitakaan ei lainasta kotoa palauteta. Sitten ei ole enää niitäkään pk:ssa.
Aremmat hoitajat kokevat liian kiusallisena mainita vaateasiasta vanhemmalle, kun tämä tulee hakemaan lasta. Että voisitsä HUOLTAJA hei kattoo että lapsellas on asialliset vaatteet päällä. Sen kengät näethän sä itse ne puristaa ja on liian pienet.
Tommonen suuripiirteinen vanhempi sanoo okei joojoo tottakai, ja ei edes ihmettele että lapsella taas tyyliin jostain pk:n varaston pohjalta haalittu peppipitkätossu-tyyli vaatekerta päällä kunhan lähdetään kotio heihei huomiseen.
Jämymmät hoitajat mainitsevat aina asiasta jämäkästi ja välittömästi mistä vanhemmat ehkä hetkeksi hätkähtävät että mitä se nyt tolleen mulle alkoi. Olipas huonolla tuulella hoitaja tänään.
Jotkut muistavat sen tiukan, suoran ja selkeän kehotuksen mainitsemisen jälkeen heti tarkistaa lapsensa vaatekerrat lapselle hyviksi. Tämä selvä. Asia kunnossa.
Useimmin mainitsemisella ei pitkällä tähtäyksellä ole valitettavasti mitään merkitystä.
Sillä hei haloo : Onpa nyt niillä siellä pk:ssa kova homma sieltä suuresta pk:sta löytää varavaatteet yhdelle lapselle. Kai ne nyt niitä vaatelahjoituksiakin saa.
Se on vaan aina tuo sama ärsyttävä päsmäri hoitaja jonka pitää päteä joka asiasta ,ei ne muut (fiksummat!) hoitajat ikinä mitään valita.
Tehdään kyllä valitus tuosta epäystävällisestä päsmäri hoitajasta pk:n johtajalle heti maanantaina.
Kuka se muka luulee olevansa?
Mä olen varmaan sitten juuri tämä päsmärihoitaja. Olen melko vasta ohjeistanut erästä perhettä hankkimaan lapselle kengät. Kyllä. Ja ikään lapsella oli jo lähemmäs 2 vuotta. Samoin saatan mätkättää myös ylipienistä kengistä ja haalareista. Eräs pieni itki kun hänelle laittoi kenkiä, kun olivat niin pienet. Näille vanhemmille joutui vielä monta kertaa sanomaan samasta asiasta ja aikaa meni varmaan kuukausi ennen kuin hän sai uudet kengät.
Joskus ihmettelen kun vanhemmat päiväkodin ovella alkavat katsoa, että öö onko tämä 6 kuisen pipo todella liian pieni tälle 2-vuotiaalle, kun se on ollut liian pieni jo vaikka kuinka pitkään ja silti joka päivä lapsi tuodaan se päässä hoitoon
Juu ja tuodaan vielä pari viikkoa sen jälkeen.
Eräs tapaus minkä kuulin aikoinaan meni näin, että vanhempi oli eräässä tapauksessa syyttänyt hoitajia siitä, etteivät hoitajat olleet tienneet sanoa, mistä päivän puuhien aikana oli aiheutunut lapsen jalkoihin "vamma, mikä sai hänet ontumaan".
Lastenlääkärissä selvisi, että kyseessä oli liian pienet jalkineet jonka vuoksi lapsi oli alkanut kävelemään vaikeasti.
Joo ihan kamalaa. Lapsella saattaa olla jotkut vanhat kulahtaneet, linttaan astutut lukuisilla lapsilla käytetyt liian pienet 15 vuotta vanhat kengät ja samalla äidillä viimeisen päälle kalliit ja hienot kengät ja vaatteet. Joskus eri vanhempien ja lasten pukeutumiseen panostamisessa on todella räikeä.
Jep. Vanhemmilla hienot uudet vaatteet ja kallis auto. Lapsilla rikkäisiä ja kuluneita ryntteitä. Liian pientä ja suurta. Kunhan jotain.
Itsehän valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi yliopistosta vuosi sitten ja määräainen sopimus erässä päiväkodissa päättyi juuri. Syksyksi olisi jatkoa tiedossa, mutta ei kiinnosta. Minut poltettiin vuodesssa loppuun.
En ole koskaan tuntenut olevani näin surkea, mitä tällä hetkellä tunnen olevani. Minä ihan oikeasti yritin parhaani. Yritin soveltaa kaikkea yliopistossa oppimaani käytännössä, mutta epäonnistuin. Ryhmä ei toiminut. Minulla ei riittänyt eväät ja keinot niin ison ryhmän pyörittämiseen. Lastenhoitajilta en saanut minkäänlaista tukea, mutta ymmärrän sen kyllä. Hekin olivat ihan loppu.
Viime syksynä päässäni oli vaikka mitä ideoita, mitä kaikkea voisimme lasten kanssa tehdä. Olin iloa ja energiaa täynnä. Jo vuoden jälkeen siitä ei ole mitään jäljellä ja ammatillinen itsetuntoni on palasina.
Nyt syytän itseäni siitä, kuinka idiootti olin kun ylipäätään lähdin alalle. En edes tiedä mitä aion syksyllä tehdä. Kolmen vuoden koulutus meni ihan hukkaan.
Lopettakaa valittaminen ja siirtykää neljän päivän työviikkoon
Vierailija kirjoitti:
Itsehän valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi yliopistosta vuosi sitten ja määräainen sopimus erässä päiväkodissa päättyi juuri. Syksyksi olisi jatkoa tiedossa, mutta ei kiinnosta. Minut poltettiin vuodesssa loppuun.
En ole koskaan tuntenut olevani näin surkea, mitä tällä hetkellä tunnen olevani. Minä ihan oikeasti yritin parhaani. Yritin soveltaa kaikkea yliopistossa oppimaani käytännössä, mutta epäonnistuin. Ryhmä ei toiminut. Minulla ei riittänyt eväät ja keinot niin ison ryhmän pyörittämiseen. Lastenhoitajilta en saanut minkäänlaista tukea, mutta ymmärrän sen kyllä. Hekin olivat ihan loppu.
Viime syksynä päässäni oli vaikka mitä ideoita, mitä kaikkea voisimme lasten kanssa tehdä. Olin iloa ja energiaa täynnä. Jo vuoden jälkeen siitä ei ole mitään jäljellä ja ammatillinen itsetuntoni on palasina.
Nyt syytän itseäni siitä, kuinka idiootti olin kun ylipäätään lähdin alalle. En edes tiedä mitä aion syksyllä tehdä. Kolmen vuoden koulutus meni ihan hukkaan.
Minäkin opiskelin alalle 3v enkä ole vakaope. Meni hukkaan, koska irtisanouduin aika pian.
" Itsehän valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi yliopistosta vuosi sitten ja määräainen sopimus erässä päiväkodissa päättyi juuri. Syksyksi olisi jatkoa tiedossa, mutta ei kiinnosta. Minut poltettiin vuodesssa loppuun.
En ole koskaan tuntenut olevani näin surkea, mitä tällä hetkellä tunnen olevani.
Minä ihan oikeasti yritin parhaani. Yritin soveltaa kaikkea yliopistossa oppimaani käytännössä, mutta epäonnistuin. Ryhmä ei toiminut. Minulla ei riittänyt eväät ja keinot niin ison ryhmän pyörittämiseen . Lastenhoitajilta en saanut minkäänlaista tukea, mutta ymmärrän sen kyllä.
Hekin olivat ihan loppu."
Sama tilanne todella monessa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valittaminen ja siirtykää neljän päivän työviikkoon
Mä kyllä olen tavallaan jo siirtynyt. Pidän huolen joka vuosi että ne 60 päivää tulee käytettyä viimeistä päivää myöten.
Tervetuloa osaksi alati muuttuvaan ja ketterään toimintakulttuuriin !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valittaminen ja siirtykää neljän päivän työviikkoon
Mä kyllä olen tavallaan jo siirtynyt. Pidän huolen joka vuosi että ne 60 päivää tulee käytettyä viimeistä päivää myöten."
Kai tuokin on sitten tapa ratkaista ettei uuvu lopullisesti, tuo saikuttaminen tappiin.
Lapsilla ei ole vaihtoehtoja, sinne vaan. Jopa kipeinäkin tuodaan pokkana, edes sairastaa ei lapsi saa rauhassa kotona, liikaa vaivaa siitä kai.
Hyviä tyyppejä valuu kaiken aikaa alalta pois ja heidät korvataan heillä, ketä nyt sattuu vielä saamaan alati ketterälle alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valittaminen ja siirtykää neljän päivän työviikkoon
Mä kyllä olen tavallaan jo siirtynyt. Pidän huolen joka vuosi että ne 60 päivää tulee käytettyä viimeistä päivää myöten.
Sun täytyy olla tosi kipeä.
Tai sitten saikkutodistuksessa lukee aina: lorvi gatarr.
En arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valittaminen ja siirtykää neljän päivän työviikkoon
Mä kyllä olen tavallaan jo siirtynyt. Pidän huolen joka vuosi että ne 60 päivää tulee käytettyä viimeistä päivää myöten.
Sun täytyy olla tosi kipeä.
Tai sitten saikkutodistuksessa lukee aina: lorvi gatarr.
En arvosta.
En välitä paskan vertaa, arvostatko sinä vai et.
Saikkua saa helposti kun osaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi yliopistosta vuosi sitten ja määräainen sopimus erässä päiväkodissa päättyi juuri. Syksyksi olisi jatkoa tiedossa, mutta ei kiinnosta. Minut poltettiin vuodesssa loppuun.
En ole koskaan tuntenut olevani näin surkea, mitä tällä hetkellä tunnen olevani. Minä ihan oikeasti yritin parhaani. Yritin soveltaa kaikkea yliopistossa oppimaani käytännössä, mutta epäonnistuin. Ryhmä ei toiminut. Minulla ei riittänyt eväät ja keinot niin ison ryhmän pyörittämiseen. Lastenhoitajilta en saanut minkäänlaista tukea, mutta ymmärrän sen kyllä. Hekin olivat ihan loppu.
Viime syksynä päässäni oli vaikka mitä ideoita, mitä kaikkea voisimme lasten kanssa tehdä. Olin iloa ja energiaa täynnä. Jo vuoden jälkeen siitä ei ole mitään jäljellä ja ammatillinen itsetuntoni on palasina.
Nyt syytän itseäni siitä, kuinka idiootti olin kun ylipäätään lähdin alalle. En edes tiedä mitä aion syksyllä tehdä. Kolmen vuoden koulutus meni ihan hukkaan.
Ja näitä kandeja pitäisi olla ainakin puolet kasvatushenkilöstöstä.
Just just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valittaminen ja siirtykää neljän päivän työviikkoon
Mä kyllä olen tavallaan jo siirtynyt. Pidän huolen joka vuosi että ne 60 päivää tulee käytettyä viimeistä päivää myöten.
Sun täytyy olla tosi kipeä.
Tai sitten saikkutodistuksessa lukee aina: lorvi gatarr.
En arvosta.
En välitä paskan vertaa, arvostatko sinä vai et.
Saikkua saa helposti kun osaa.
Sellaista osaamista sitten sieltä.
" Meille tuli kaikille varhaiskasvatuspäälliköltä oikein sähköpostiviesti, että muistammehan varmasti että lapsen tuen täytyy toteutua myös kesällä.
Tuntui vittuilulta, sillä avustajien työsopimukset katkesivat koulujen loppuun ja määräaikaiset jäivät pois, joten selviydymme nyt nippanappa päivästä, ei puhettakaan pienryhmätoiminnasta tai mistään kenenkään henkilökohtaisesta ohjauksesta."
Täys pelle. Ja tommoset sitten teillä päällikkötehtävissä.....? Monoa ja äkkiä takapuoleen...