Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19695)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.
Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?
Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.
Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.
Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.
Saako päiväkodissa lapsille sitten suuttua? Eikö se ole positiivisuus- ja sanoitusajattelun vastaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.
Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?
Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.
Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.
Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.
Saako päiväkodissa lapsille sitten suuttua? Eikö se ole positiivisuus- ja sanoitusajattelun vastaista?
Ei päiväkodissa tarvitse suuttua tai edes korottaa ääntä, kun rajat on asetettu johdonmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.
Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?
Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.
Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.
Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.
Saako päiväkodissa lapsille sitten suuttua? Eikö se ole positiivisuus- ja sanoitusajattelun vastaista?
Ei päiväkodissa tarvitse suuttua tai edes korottaa ääntä, kun rajat on asetettu johdonmukaisesti.
Kyllä saa tiukemmin sanoa. Aina on niitä jotka uhmaa rajoja/on rajattomia vaikka miten on rajat asetettu johdonmukaisesti. Etenkin jos kotona elää kuin pellossa. Pienen lapsen voi olla vaikea ymmärtää, että asiat tehdään aivan päinvastaisella tavalla kotona ja pk:ssa, etenkin jos on jotain erityisyyttä taustalla.
Onko nykyään oikeasti trendi, että näille rajattomille lapsille vanhemmat ovat hankkimassa diagnooseja? Vanhemmat väittävät että lapsella on adhd, vaikka lapsi on vaan täysin rajaton, saanut aina tehdä just mitä haluaa. Miten nuori voi edes saada adhd-diagnoosin.
Ei niitä saa komentaa eikä kieltää. Pahoittavat mielensä sekä penskat että vanhemmat. Onneksi pääsin pois alalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tämäkin ongelma ratkea leikkaamalla. Vähentömällä rahoitusta rutkasti saadaa suomalaiset suorastaan hyökyaaltona hakeutumaan alalle! Ja tietysti ilmaiseksi hommiin, sillä eihän palkalla tarvitse tulla toimeen! 😂
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ongelma ratkea leikkaamalla. Vähentömällä rahoitusta rutkasti saadaa suomalaiset suorastaan hyökyaaltona hakeutumaan alalle! Ja tietysti ilmaiseksi hommiin, sillä eihän palkalla tarvitse tulla toimeen! 😂
Jep! Ilmaiseksi tietty myös lapset hoitoon, vaikka tarvetta ei edes olisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.
Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?
Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.
Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.
Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.
Saako päiväkodissa lapsille sitten suuttua? Eikö se ole positiivisuus- ja sanoitusajattelun vastaista?
Ei päiväkodissa tarvitse suuttua tai edes korottaa ääntä, kun rajat on asetettu johdonmukaisesti.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä rajojen asettamista. Miten on tarkoitus estää lasta ylittämästä raja, kun kuria ei kuitenkaan saa olla?
Vierailija kirjoitti:
Työntekijäpula on johtanut siihen että lähärin tutkinnolla saa nykyään helposti Vaka opettajan pestin, ja jopa erityisopen sijaisuuden. Palkka on ihan kiva ja suunnitteluaika minimissään 5h /viikko plussaa ja se ettei tartte osallistua kurahoususulkeisiin. Sitä saa mitä tilaa 😄
Minulle ei ole yhdessäkään työpaikassani jäänyt aikaa suunnittelulle. Lähinnä päivät tuntuivat olevan lasten vessattamista, huudon kuuntelemista , nukuttamista jne. Yhdessä päiväkodissa oli pienten puolella melkein yhtä pieni vessa kuin yksiöissä 🤣 ja siellä joskus kuusi lasta kerrallaan joista kolmella kakat samaan aikaan. Hyviä muistoja.
T:ex vakalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.
Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?
Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.
Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.
Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.
Saako päiväkodissa lapsille sitten suuttua? Eikö se ole positiivisuus- ja sanoitusajattelun vastaista?
Ei päiväkodissa tarvitse suuttua tai edes korottaa ääntä, kun rajat on asetettu johdonmukaisesti.
Tervetuloa katsomaan sinne pöiväkotiin😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.
Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?
Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.
Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.
Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.
Sitten teidän tehtävänne on opettaa näille lapsille, mikä on ok käytöstä ja mikä ei. Lapsi lällättää ja uhmaa siksi, koska hakee huomiota, tai testaa aikuista. Testaamalla lapsi joko hakee itse rajoja käytökselleen, tai sitten hän kokeilee vuorovaikutussuhteen laatua (välittääkö aikuinen yhtään, mitä lapsi tekee). Tämä on hyvin yleistä lapsilla, joilla on vanhempien kanssa ongelmia varhaisessa vuorovaikutuksessa, esim. vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä lapsen tekemille aloitteille. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, jonka kanssa voi opetella sosiaalisia taitoja, ja jos kotoa ei sellaista löydy, niin lapsi yrittää turvautua päiväkodin aikuisiin.
Lapselle suuttuminen tuollaisessa tilanteessa on ihan sama kuin suuttuisit siitä, ettei hän osaa ajaa pyörällä - sosiaalisiakin taitoja täytyy opetella ja ei sellaista voi osata, mitä ei ole koskaan opetettu. Ja aivan kuten pyörällä ajamisessa, joskus voi opetellessaan tehdä virheen ja kaatua, mutta eihän silloinkaan aikuinen mene sättimään, että on se kumma, kun et vieläkään osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.
Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?
Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.
Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.
Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.
Saako päiväkodissa lapsille sitten suuttua? Eikö se ole positiivisuus- ja sanoitusajattelun vastaista?
Ei päiväkodissa tarvitse suuttua tai edes korottaa ääntä, kun rajat on asetettu johdonmukaisesti.
Kun on ryhmä missä on hyvinkasvatettuja lapsia, joiden vanhemmat ovat opettaneet oikean ja väärän niin hyvin sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.
Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?
Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.
Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.
Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.
Saako päiväkodissa lapsille sitten suuttua? Eikö se ole positiivisuus- ja sanoitusajattelun vastaista?
Ei päiväkodissa tarvitse suuttua tai edes korottaa ääntä, kun rajat on asetettu johdonmukaisesti.
Kun on ryhmä missä on hyvinkasvatettuja lapsia, joiden vanhemmat ovat opettaneet oikean ja väärän niin hyvin sujuu.
Tällaisia ryhmiä ei ole vakassa juurikaan näkynyt viime aikoina. Tervetuloa edelleen katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ihmeisiin ei taitavinkaan kasvattaja pysty jos sinne kärrätään jälkikasvua jotka ovat saaneet kasvaa kuin pellossa. Virikehoitoa saamaan kaltaisiltaan.
Aika "ketterä" siinä saa olla, että ylipäänsä joku ehtii väliin kun innostuvat muksimaan toisiaan oikein kunnolla.
" Ihan ihmeisiin ei taitavinkaan kasvattaja pysty jos sinne kärrätään jälkikasvua jotka ovat saaneet kasvaa kuin pellossa. Virikehoitoa saamaan kaltaisiltaan.
Aika "ketterä" siinä saa olla, että ylipäänsä joku ehtii väliin kun innostuvat muksimaan toisiaan oikein kunnolla."
Loppuunpalanut kasvattaja kuuntelee itkukurkussa puhuttelua esihenkilön huoneessa miten hänestä on vanhemaat TAAS valittaneet, kun kasvatusvastuullinen ei vahdi 18 lapsen ryhmäänsä siten, ettei lapset koko ajan muksi toisiaan.
Minä ulkoistan nyt lapseni kasvatusvastuun sinulle joka arkipäivä joka ammatiksesi ja runsaan palkan edestä olet kasvatusvastuullinen.
Kyllä sun pitää lapsi osata varhaiskasvattaa olemaan ihmisiksi tai vaihda alaa.
Mitä ? Taasko joku irtisanoutui? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Minä ulkoistan nyt lapseni kasvatusvastuun sinulle joka arkipäivä joka ammatiksesi ja runsaan palkan edestä olet kasvatusvastuullinen.
Kyllä sun pitää lapsi osata varhaiskasvattaa olemaan ihmisiksi tai vaihda alaa.
Mitä ? Taasko joku irtisanoutui? Miksi?
Tuu sijaistamaan muutamaksi päiväksi ja katsomaan koko totuutta, vaikka taidatkin olla trolli.
Hyvä kun porukka hengissä pysyy päivän aikana, kasvattamaan ei oikeasti edes ehdi.
Ihan koiran hommaa!
T.vakasta
Vierailija kirjoitti:
" Ihan ihmeisiin ei taitavinkaan kasvattaja pysty jos sinne kärrätään jälkikasvua jotka ovat saaneet kasvaa kuin pellossa. Virikehoitoa saamaan kaltaisiltaan.
Aika "ketterä" siinä saa olla, että ylipäänsä joku ehtii väliin kun innostuvat muksimaan toisiaan oikein kunnolla."
Loppuunpalanut kasvattaja kuuntelee itkukurkussa puhuttelua esihenkilön huoneessa miten hänestä on vanhemaat TAAS valittaneet, kun kasvatusvastuullinen ei vahdi 18 lapsen ryhmäänsä siten, ettei lapset koko ajan muksi toisiaan.
Miksi kasvatusvastuullinen on yksin 18 lapsen kanssa? Ja miksi hän ei tee siitä ilmoitusta, vaikka laki vaatii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Ihan ihmeisiin ei taitavinkaan kasvattaja pysty jos sinne kärrätään jälkikasvua jotka ovat saaneet kasvaa kuin pellossa. Virikehoitoa saamaan kaltaisiltaan.
Aika "ketterä" siinä saa olla, että ylipäänsä joku ehtii väliin kun innostuvat muksimaan toisiaan oikein kunnolla."
Loppuunpalanut kasvattaja kuuntelee itkukurkussa puhuttelua esihenkilön huoneessa miten hänestä on vanhemaat TAAS valittaneet, kun kasvatusvastuullinen ei vahdi 18 lapsen ryhmäänsä siten, ettei lapset koko ajan muksi toisiaan.
Miksi kasvatusvastuullinen on yksin 18 lapsen kanssa? Ja miksi hän ei tee siitä ilmoitusta, vaikka laki vaatii?
Esim toisen kasvatusvastuullisen on on ollut ihan pakko mennä paskalle.
Alue: Aihe vapaa
Ajatellaanko että näin kasvatetaan lapsia, jotka pärjää ja kenellä on hyvä itsetunto? Uskaltavat tehdä mitä vaan? Onko jotain mitä en vaan ymmärrä, koska olen liian vanha tai jotain?