Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Kuulostaa erityislapselta. Mahdollisesti autistinen? Eikö kelto ole tehnyt arviota lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Kuulostaa erityislapselta. Mahdollisesti autistinen? Eikö kelto ole tehnyt arviota lapsesta?

Jos lapsen käytös ei korjaannut sanoittamalla, niin todennäköisesti kyse on erityislapsesta. Ehdottomasti todellakin vakaerityisopen arvioon (keltojahan ei enää ole olemassa, niin kuin ei lastentarhojakaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Kuulostaa erityislapselta. Mahdollisesti autistinen? Eikö kelto ole tehnyt arviota lapsesta?

Jos lapsen käytös ei korjaannut sanoittamalla, niin todennäköisesti kyse on erityislapsesta. Ehdottomasti todellakin vakaerityisopen arvioon (keltojahan ei enää ole olemassa, niin kuin ei lastentarhojakaan).

Tarha kun tarha. Eläintarhojahan ne enemmän nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Kuulostaa erityislapselta. Mahdollisesti autistinen? Eikö kelto ole tehnyt arviota lapsesta?

Jos lapsen käytös ei korjaannut sanoittamalla, niin todennäköisesti kyse on erityislapsesta. Ehdottomasti todellakin vakaerityisopen arvioon (keltojahan ei enää ole olemassa, niin kuin ei lastentarhojakaan).

Mitä sitten tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Pitäähän tuollainen lapsi syöttää! Meno on kuin Romanian orpokodeissa diktatuurin aikaan. Kuvottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Pitäähän tuollainen lapsi syöttää! Meno on kuin Romanian orpokodeissa diktatuurin aikaan. Kuvottavaa.

Ikinä en ole ketään lasta pakkosyöttänyt, eikä niistä kukaan ole silti ikinä nälkään kuollut. Yleensä syömättömyys on johtunut siitä, että lapsi on vasta aloittanut, tai sitten on ollut kyse tuen tarpeisesta lapsesta, joka pystyy syömään vain tiettyjä ruokia, tai ruoat eivät saa koskettaa toisiaan tms. Se, että lapsi haluaisi syödä aikuisen sylissä, kertoo ehkä siitä, että lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi ruokalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Pitäähän tuollainen lapsi syöttää! Meno on kuin Romanian orpokodeissa diktatuurin aikaan. Kuvottavaa.

Tää on yksi asia myös mitä en ymmärrä. Päiväkodin ruokakasvatus. Nykyään kun ei mitään saa pakottaa (jonka ymmärrän kyllä), niin hoitajia evvk, jos lapsi ei syö mitään. Lapsi ei halunnut syödä, voivoi, ei voi pakottaa -> lapsi ei syö mitään. Niitä lapsia, jotka syövät pelkän näkkärin, jos sitäkään päivän aikana on vaikka kuinka paljon! Kommentoidaan vaan, että lapsi syö sitten kotona. Entä jos ei syökään (moni ei syö!) ? Miten käy lapsen kasvun ja kehityksen? Niin paljon on jo pienillä lapsilla nykyään ihan syömishäiriöitä, lapsella aivan liian yksipuolinen ruokavalio, eikä kukaan puutu tähän, koska ei saa edes pakottaa tai painostaa, ettei lapsi vaan ahdistu. Onko tuo sitten parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Pitäähän tuollainen lapsi syöttää! Meno on kuin Romanian orpokodeissa diktatuurin aikaan. Kuvottavaa.

Tää on yksi asia myös mitä en ymmärrä. Päiväkodin ruokakasvatus. Nykyään kun ei mitään saa pakottaa (jonka ymmärrän kyllä), niin hoitajia evvk, jos lapsi ei syö mitään. Lapsi ei halunnut syödä, voivoi, ei voi pakottaa -> lapsi ei syö mitään. Niitä lapsia, jotka syövät pelkän näkkärin, jos sitäkään päivän aikana on vaikka kuinka paljon! Kommentoidaan vaan, että lapsi syö sitten kotona. Entä jos ei syökään (moni ei syö!) ? Miten käy lapsen kasvun ja kehityksen? Niin paljon on jo pienillä lapsilla nykyään ihan syömishäiriöitä, lapsella aivan liian yksipuolinen ruokavalio, eikä kukaan puutu tähän, koska ei saa edes pakottaa tai painostaa, ettei lapsi vaan ahdistu. Onko tuo sitten parempi?

Ihan lastenpsykiatrin neuvo, ruokaa voi tarjota, ei kukaan vellilautasen ääreen nälkään kuole. Mutta väkisin ei voi syöttää. Pikkuhiljaa lapsi oppii syömään erilaisia ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Pitäähän tuollainen lapsi syöttää! Meno on kuin Romanian orpokodeissa diktatuurin aikaan. Kuvottavaa.

Tää on yksi asia myös mitä en ymmärrä. Päiväkodin ruokakasvatus. Nykyään kun ei mitään saa pakottaa (jonka ymmärrän kyllä), niin hoitajia evvk, jos lapsi ei syö mitään. Lapsi ei halunnut syödä, voivoi, ei voi pakottaa -> lapsi ei syö mitään. Niitä lapsia, jotka syövät pelkän näkkärin, jos sitäkään päivän aikana on vaikka kuinka paljon! Kommentoidaan vaan, että lapsi syö sitten kotona. Entä jos ei syökään (moni ei syö!) ? Miten käy lapsen kasvun ja kehityksen? Niin paljon on jo pienillä lapsilla nykyään ihan syömishäiriöitä, lapsella aivan liian yksipuolinen ruokavalio, eikä kukaan puutu tähän, koska ei saa edes pakottaa tai painostaa, ettei lapsi vaan ahdistu. Onko tuo sitten parempi?

Mitä sinusta pitäisi tehdä kun pakottaa ei saa ja väärin se pakko olisikin? Mitä tekisit kun olet yrittänyt kaikki konstit ja ammatilliset opit eikä lapsi syö? Siinä päätyy juuri siihen voivoi ei se syö. Joku syö näkkåriä edes, toinen ei sitäkään, joku syö kotona ja neljäs ei sielläkään kun hyvin rajatusti. Pahimmillaan olen hoitanut 5v joka joutui ravintotippaan kun hänen erittäin vaikeaan ravitsemusongelmaansa ei löytynyt mitään keinoa keneltäkään taholta ja ammattilaiselta. Suurin osa kuitenkin ajallaan alkaa syödä vaikka aluksi edes pöytään tulo voi olla vaikeaa. Olen syöttänyt, pitänyt sylissä, laittanut lautaselle ainekset erilleen, säätänyt annoskokoa jne...ja tulos voi olla se ettei syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te ite ajatelette. Jos mulla on pienryhmä, missä 5kpl 1-4v lasta, ja yhdellä on kakka, niin otanko mä sen koko porukan vessaan mukaan, vai jääkö ne jonku työkaverin harteille siksi aikaa, työkaverin jolla on oma vastaava sakki? Monestikko vaikka 18 lapsen ryhmässä on päivän aikana kakka? Realismi on sitä että jos Minnan pienryhmässä on kakka, Mari vahtii omat 5+minnan 4., joskus myös Sarin ryhmässä on kakka, jonka erityislapsi on levittänyt käsiinsä, vaatteisiinsa ja leluihin, ja sari ja minna on kakkahommissa ja Mariparka katsoo sitten 5+4+4 sitä aikana. Ryhmät koostuu meillä pääasiassa 1-4v lapsista, koska 2 vuotinen eskarikokeilu otti myös viisivuotiaat, ja tämä tarkoittaa sitä että melkein kaikilla on vaippa. Järkyttävän moni 4v, ei ole edes aloittanut kuivaksi opettelua. Joskus on aamuja että kasvattajia on paikalla 2, lapsia 18, siihen asti että muut tulee. Kuulostaako hyvältä?

Meillä on pienten ryhmässä "vain" 4 lasta (iltapäivällä 6) yhdellä työntekijällä, ja jos yhdellä on kakka, niin kyllä, otan koko pienryhmäni mukaan vessaan. Me on laitettu sinne jotain pientä vaihtuvaa aktiviteettia, jotta pienet viihtyvät sen aikaa. Esim. nyt on ilmapalloja, joskus on ollut märkiä pensseleitä, soivia leluja tai soittimia, mitä nyt milloinkin keksitään. Ja kyllä näistäkin huolimatta aina silloin tällöin joku onnistuu kastelemaan sukkansa tai hihansa, kun saa käsienpesuhanan auki. Sukkien vaihtaminen on kuitenkin paljon pienempi paha kuin se, että iltapäivällä toiselle työntekijälle jäisi 11 lasta sillä aikaa kun toinen on yhden kanssa vessassa. 

Teillä toki pienryhmät ovat isommat, eikä silloin ole järkevääkään ottaa monta lasta yhtä aikaa pieneen tilaan. Ajattelisin kuitenkin, että ne 3-4-vuotiaat voisivat sen hetken leikkiä keskenään. Eihän niitä muissakaan ryhmissä oteta mukaan, kun käydään yhden lapsen pylly pyyhkimässä. Tuo, että teillä on 18 lapsen ryhmässä melkein kaikilla vaippa, kuulostaa ihan järkyttävältä. Heistähän valtaosan täytyy olla yli 3-vuotiaita.

Oletteko ajatteleet mitä tuo tekee kehittyvälle keskittymiskyvylle, että aikuisen toimesta käydään kakkapesulla koko konkkaronkka kesken touhujen montakin kertaa? Tekeminen keskeytyy lähtiessä ja uudestaa kun lähdetään pois vessasta. Omasta mielestäni ennemmin sen 11 kanssa hetken yksin kuin kuuden kanssa vessassa. Siihen vaipanvaihtoonkin menee paljon vähemmän aikaa kun saa rauhassa tehdä. Ja kyllä, olen pienten ryhmässä töissä.

Eikö tekeminen keskeydy ihan samalla tavalla, kun lapset siirretään toiseen huoneeseen toisen aikuisen valvottavaksi ja taas siihen, kun palataan takaisin omalle aikuiselle?

Ei, sillä se toinen aikuinen ei ole toisessa huoneessa. Samassa ryhmätilassa voi siis olla 4+ 4 taaperoa ja 2 kasvattajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Pitäähän tuollainen lapsi syöttää! Meno on kuin Romanian orpokodeissa diktatuurin aikaan. Kuvottavaa.

Tää on yksi asia myös mitä en ymmärrä. Päiväkodin ruokakasvatus. Nykyään kun ei mitään saa pakottaa (jonka ymmärrän kyllä), niin hoitajia evvk, jos lapsi ei syö mitään. Lapsi ei halunnut syödä, voivoi, ei voi pakottaa -> lapsi ei syö mitään. Niitä lapsia, jotka syövät pelkän näkkärin, jos sitäkään päivän aikana on vaikka kuinka paljon! Kommentoidaan vaan, että lapsi syö sitten kotona. Entä jos ei syökään (moni ei syö!) ? Miten käy lapsen kasvun ja kehityksen? Niin paljon on jo pienillä lapsilla nykyään ihan syömishäiriöitä, lapsella aivan liian yksipuolinen ruokavalio, eikä kukaan puutu tähän, koska ei saa edes pakottaa tai painostaa, ettei lapsi vaan ahdistu. Onko tuo sitten parempi?

Ihan lastenpsykiatrin neuvo, ruokaa voi tarjota, ei kukaan vellilautasen ääreen nälkään kuole. Mutta väkisin ei voi syöttää. Pikkuhiljaa lapsi oppii syömään erilaisia ruokia.

Kyllä sille voi tulla puutostauteja. Ja alhainen verensokeri on muutenkin ongelma päiväkodin toiminnan sujuvuuden suhteen.

Mutta minkäs teet, kun kaikenlaista pakottamista pidetään nykyään kamalana ja varsinkin niiden kuuluisien lastenoikeuksien vastaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.

Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.

Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.

Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.

Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.

Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?

Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.

Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.

Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.

Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.

Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.

Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.

OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:

"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"

"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."

"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."

Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:

"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."

Mikään tässä sanotusta ei estä käyttämästä lasten kasvatuksessa myös seuraamuksia. Tottakai tunteita tuleekin sanoittaa ja antaa lapsille mahdollisuus tunteiden ilmaisuun, ei se sitä tarkoita etteikö saisi ohjata lasta ilmaisemaan tunteitaan rakentavasti eikä itseään, muita tai ympäristöä vahingoittaen tai vaikeuttaen muuten liiaksi arjen sujumista.

"Tiedän että sinua nyt harmittaa, mutta aikuiset tietää mikä sinulle on parhaaksi ja vaikka kurahousut tuntuukin sinusta inhottavalta päällä, on ne silti laitettava", lapsesta riippuen tuota selitystä voi jatkaakkin vielä, mutta jos tiedeteään että on selitetty sama asia jo 10x niin voidaan todeta jo lyhyemmin "sua nyt harmittaa, mutta kurahousut on silti laitettava, tiedät kyllä miksi".

Ei se niin vaikeaa ole. Hankalinta tässä on se, että samaan aikaan ideologian kanssa myös lastenhoitajien asema varhaiskasvatuksessa on huonontunut, toisinsanoen opettaja tai opettajat päättää miten sitä varhaiskasvatusta toteutetaan eikä siinä auta lastenhoitajan sitten juuri nurista tai edes järkeillä, korkeampi koulutus tuntuu nykyään tarkoittavan sitä, että opettaja on jumalasta seuraava ja thats it.

Minusta tuntuu että aika usein juurikin lastenhoitajilla on jalat maassa tässä asiassa ja eivät haluaisi lähteä toteuttamaan positiivista pedagogiikka ja tunnekasvatusta väärällä tavalla, kun taas opettajat noudattaa jotain oppikirjaa jonka on ymmärtäneet aikalailla väärin.

Miten teillä siis opettajat toimivat esimerkkisi tilanteessa? Ainakin meillä toimitaan juuri samoin kuin esimerkissäsi. Tuohan on nimenomaan positiivisen pedagogiikan mukaista, että myös lasta kuullaan ja yritetään ymmärtää ("ymmärrän, että kurahousut tuntuvat inhottavalta ja niiden pukeminen harmittaa").  Erona entiseen se, että aikuinen ei suutu lapselle ja rangaistuksena jätä yksin kiukuttelemaan, tai vie pienten ryhmään opettelemaan pukemista, tai jopa jätä kokonaan sisälle ulkoilusta. Tarkoituksena on opettaa ja motivoida lasta tekemään itse "oikeita" valintoja sen sijaan, että lapsen tulee pukea tai itkeä ja pukea ne kurahousut, koska aikuinen määrää.

No nimenomaan siten eroaa, että kyllä sille lapselle saa negatiivisenkin kautta joskus asioita sanoa, jos eskari ei pue itse, niin todellakin voi mennä pienten ryhmään harjoittelemaan, kun oikeasti osaa pukea, mutta vain kiukuttelee koska on lapsi, joka haluaa kiukutella.

Sisälle ei tietenkään voi jättää, sehän olis joillekkin lapsille vain palkinto kun eivät pue, kun eivät halua ulos, mutta ulos voi kyllä lähtä vaikka sitten puolipukeissa jos ei kohtuuajassa saa vaatteitaan päälle, siinäpähän oppii kantapäänkautta, että miksi aikuiset vaatii niitä vaatteita puettavaksi. Voi myöskin istua penkillä/kulkea aikuisen kädessä koko ulkoilun, jos on jotenkin vaikeaa laittaa kaikkia tarvittavia vaatteita päälle.

Joten siinä sulle eroa siihen, miten jotku näkee posiitivisen pedagogiikan, minusta se ei ole sitä, että lasta pidetään ihan idioottina ja pidetään jotain motivaatiopuheita ihan normaaleissa asioissa mitkä varsinkin eskari-ikäisen pitäisi jo tässä vaiheessa vuotta suorittaa täysin itsenäisesti ja temppuilematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Ehkä se kasvattajareppaja tajuaa, mutta hänelle maksetaan palkkaa siitä, että hän teeskentelee että ei tajua. Pomo käskee sanoittamaan ja työntekijä sitten sanoittaa, jotta ei saa potkuja. Hoitajat ovat siellä päiväkodissa vain töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Tässä on varmaan sitten jotain alueellisia tai jopa päiväkotikohtaisia eroja. Ainakaan omissa työpaikoissani en ole törmännyt tuollaiseen ilmiöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Ei ole. Kielen kehityksen pulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Kuulostaa erityislapselta. Mahdollisesti autistinen? Eikö kelto ole tehnyt arviota lapsesta?

Puheenkehityksen ongelmaa..Ei ainakaan todettua autismia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Joo siis on uskomatonta miten niin moni luulee, että lapsi menee rikki, jos hänelle sanoo vähän tiukemmin, ihan vaikka ärähtää, että nyt riittää tuo jatkuva kiukuttelu. Lapsi saa kyllä puhua rumasti, käyttäytyä rumasta, huutaa, kirkua, raivota, olla väkivaltainen ja vanhempi vaan sanoittaa tunteita vaikka tuntitolkulla tai vaihtoehtoisesti antaa muuten huomiota lapselle, eikä sano oikein mitään, ei ainakaan että kiitos nyt riittää, kukaan ei jaksa enää kuunnella tuollaista tai katsoa tuollaista! Missä vaiheessa tämän vanhemman mukaan lapsi on valmis oppimaan käytöstapoja? Koulussa? Alkaa olla vähän myöhäistä silloin.