Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19695)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:
"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"
"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."
"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."
Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:
"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."
Mikään tässä sanotusta ei estä käyttämästä lasten kasvatuksessa myös seuraamuksia. Tottakai tunteita tuleekin sanoittaa ja antaa lapsille mahdollisuus tunteiden ilmaisuun, ei se sitä tarkoita etteikö saisi ohjata lasta ilmaisemaan tunteitaan rakentavasti eikä itseään, muita tai ympäristöä vahingoittaen tai vaikeuttaen muuten liiaksi arjen sujumista.
"Tiedän että sinua nyt harmittaa, mutta aikuiset tietää mikä sinulle on parhaaksi ja vaikka kurahousut tuntuukin sinusta inhottavalta päällä, on ne silti laitettava", lapsesta riippuen tuota selitystä voi jatkaakkin vielä, mutta jos tiedeteään että on selitetty sama asia jo 10x niin voidaan todeta jo lyhyemmin "sua nyt harmittaa, mutta kurahousut on silti laitettava, tiedät kyllä miksi".
Ei se niin vaikeaa ole. Hankalinta tässä on se, että samaan aikaan ideologian kanssa myös lastenhoitajien asema varhaiskasvatuksessa on huonontunut, toisinsanoen opettaja tai opettajat päättää miten sitä varhaiskasvatusta toteutetaan eikä siinä auta lastenhoitajan sitten juuri nurista tai edes järkeillä, korkeampi koulutus tuntuu nykyään tarkoittavan sitä, että opettaja on jumalasta seuraava ja thats it.
Minusta tuntuu että aika usein juurikin lastenhoitajilla on jalat maassa tässä asiassa ja eivät haluaisi lähteä toteuttamaan positiivista pedagogiikka ja tunnekasvatusta väärällä tavalla, kun taas opettajat noudattaa jotain oppikirjaa jonka on ymmärtäneet aikalailla väärin.
Miten teillä siis opettajat toimivat esimerkkisi tilanteessa? Ainakin meillä toimitaan juuri samoin kuin esimerkissäsi. Tuohan on nimenomaan positiivisen pedagogiikan mukaista, että myös lasta kuullaan ja yritetään ymmärtää ("ymmärrän, että kurahousut tuntuvat inhottavalta ja niiden pukeminen harmittaa"). Erona entiseen se, että aikuinen ei suutu lapselle ja rangaistuksena jätä yksin kiukuttelemaan, tai vie pienten ryhmään opettelemaan pukemista, tai jopa jätä kokonaan sisälle ulkoilusta. Tarkoituksena on opettaa ja motivoida lasta tekemään itse "oikeita" valintoja sen sijaan, että lapsen tulee pukea tai itkeä ja pukea ne kurahousut, koska aikuinen määrää.
Oletko koskaan ollut töissä päiväkodeissa päivähoidon aikaan? Vai ovatko nämä käsitykset entisestä vain pelkkiä anekdootteja jotka on kuultu tunnekasvatuskouluttajien luennoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se joku kriteeri, että sanat "tunne" tai "tuntua" pitää nykyisin mainita joka lauseessa, kun puhutaan lapsen kanssa?
Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Vierailija kirjoitti:
"Ja sitten meillä on iso määrä koteja, joissa ei ole ruokaa, hoivaa eikä minkäänlaista ohjausta. Totta hemmetissä näille lapsille se päiväkoti on tarpeen. "
Älä jauha paskaa!
Päiväkoti EI TODELLAKAAN ole mikään lastenkoti, joka tarjoaa huolenpitoa vaille jääneille lapsille huostaanoton kautta kodinomaiset olosuhteet lastensuojelulaitoksessa.
Hädin tuskin henkilökunta jaksaa ja selviää lasten perushoidosta nykyresurssein niin vielä pitäisi muka kyetä tarjoamaan sosiaalityötä !!!
Päiväkoti ei ole myöskään sosiaalitoimisto eikä perheneuvola!
Niin. Varhaiskasvatus ON yksi lastensuojelun tukitoimista perheille, joissa ei kyetä huolehtimaan lapsista riittävällä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Totta, kuri ja kuritus ovat melkein synonyymejä. Ruumiillinen kuritus on jo sitten oma terminsä, ja on selvää, että se on kielletty. Henkistä kuritusta on kai vaikkapa se, että kasvattaja sanoo huonosti käyttäytyvälle lapselle, että "en ota sinua mukaan retkelle" tai "ei päästä sinua leikkimään x:n ja x:n kanssa", jos jatkat riehumista/huutamista/kiroilua jne. Tällaisen ukaasin voi lausua ihan neutraalilla äänensävyllä eikä se ole ensisijaisesti rangaistus vaan järkevä seuraus lapsen toiminnasta. Tärkeää on, että lausuma ei jää pelkäksi uhkaukseksi vaan siitä on pidettävä kiinni, jos lapsi jatkaa huonoa käytöstään. Tällaisten ukaasien rinnalla voi käydä myös lyhyen keskustelun lapsen tunnetilasta. Tarvittaessa myös kasvattajan tunnetilasta: "Minä olen nyt vihainen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ohjaamiseen riittää hienovaraiset ilmeet, eleet, lempeä fyysinen ohjaus ja tavallinen äänensävy.
Ainakin siihen asti, kunnes vastaan tulee oikeasti uhmakas lapsi.
Esimerkiksi jos verrataan poliiseihin: lähes aina toimenpiteeksi rikollisen ohjaamiseen riittää pelkkä käsky tai viimeistäänkin taluttaminen maijaan ja putkareissu. Mutta silti työkalupakissa on myös järeämpiä keinoja, kuten pamppu, etälamautin, pistooli ja virka-avun pyytäminen armeijalta. Jos näitä järeämpiä keinoja ei olisi, niin osa tilanteista jäisi hoitamatta. Ja kun rikolliset huomaisivat, että poliisi ei oikeasti voisi käyttää järeitä keinoja tarvittaessa, niin yhä useampi rikollinen kieltäytyisi tykkänään noudattamasta poliisin käskyjä, koska he tietäisivät, ettei poliisi mahda heille mitään jos he rupeavat hankaliksi.
Päiväkodeissa on tapahtunut juuri tämä, että lapset ovat hoksanneet, etteivät hoitajat mahda heille mitään jos he rupeavat tarpeeksi hankaliksi. Ja niinpä iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä.
Ensin pitää selvittää, mistä lapsen uhmakkuus johtuu, ennen kuin aletaan kaivelemaan työkalupakista sopivaa keinoa. Ei poliisikaan hyökkää heti etälamauttimella riehujan kimppuun, vaan selvittää, mistä riehuminen johtuu. Lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan käytöksen taustalla on aina joku syy, ja aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviämään päällä olevasta tunnekuohusta. Tunteet täytyy saada hallintaan, että voidaan hallita käytöstä ja lapsella ei ole omassa työkalupakissaan tähän välineitä ilman aikuisen apua.
Jos iso osa lapsista ei ison osan aikaa noudata hoitajien määräyksiä, kannatta hoitajien miettiä, mitä he määräävät ja millä tyylillä. Osaavatko he motivoida lapsia toimimaan toivotulla tavalla? Tietävätkö lapset, mitä hoitajat heiltä odottavat? Ja ovatko hoitajien odotukset kohtuullisia esim. lasten kehitykseen ja vireystilaan nähden?
Todellakaan poliisi ei ala mitään tunneterapiaa pitämään riehujalle, vaan kyllä siitä riehumisesta tehdään loppu mahdollisimman nopeasti. Eli jos lyhyt käskytys ei auta, niin sitten ryhdytään tilanteen vaatimiin voimatoimiin. Kuulusteluiden ja muiden aika on sitten myöhemmin.
Sitä paitsi ei mitenkään pidä paikkaansa, etteikö lapsi olisi tahallaan hankala. Lapsi osaa tahallisen hankaluuden aivan siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Tunnekasvattajat toki mielellään selittävät, että lapsi on sanoitustunteidensa orja, mutta todellisuuden kanssa näillä tunnekasvatuksen teorioilla ei ole juurikaan tekemistä.
Sun pitää sitten alkaa poliisiksi eikä varhaiskasvattajaksi.
Pitäisi ehkä perustaa yksityinen päiväkoti jossa on perinteiset arvot eikä tunnekasvatusta.
Yksityisenkin päiväkodin on noudatettava varhaiskasvatusta velvoittavia asiakirjoja ja vasuja.
Ei ole velvoittavaa asiakirjaa joka pakottaisi tunnekasvatukseen. Niin ideologiseksi tämä touhu ei sentään vielä ole mennyt.
OPH:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2022) lainattua:
"Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan"
"Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita."
"Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti."
Ja ennen kuin keksit väittää, ettei tuo ole velvoittava asiakirja, niin lainaus vielä vasusta:
"Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan."
Mikään tässä sanotusta ei estä käyttämästä lasten kasvatuksessa myös seuraamuksia. Tottakai tunteita tuleekin sanoittaa ja antaa lapsille mahdollisuus tunteiden ilmaisuun, ei se sitä tarkoita etteikö saisi ohjata lasta ilmaisemaan tunteitaan rakentavasti eikä itseään, muita tai ympäristöä vahingoittaen tai vaikeuttaen muuten liiaksi arjen sujumista.
"Tiedän että sinua nyt harmittaa, mutta aikuiset tietää mikä sinulle on parhaaksi ja vaikka kurahousut tuntuukin sinusta inhottavalta päällä, on ne silti laitettava", lapsesta riippuen tuota selitystä voi jatkaakkin vielä, mutta jos tiedeteään että on selitetty sama asia jo 10x niin voidaan todeta jo lyhyemmin "sua nyt harmittaa, mutta kurahousut on silti laitettava, tiedät kyllä miksi".
Ei se niin vaikeaa ole. Hankalinta tässä on se, että samaan aikaan ideologian kanssa myös lastenhoitajien asema varhaiskasvatuksessa on huonontunut, toisinsanoen opettaja tai opettajat päättää miten sitä varhaiskasvatusta toteutetaan eikä siinä auta lastenhoitajan sitten juuri nurista tai edes järkeillä, korkeampi koulutus tuntuu nykyään tarkoittavan sitä, että opettaja on jumalasta seuraava ja thats it.
Minusta tuntuu että aika usein juurikin lastenhoitajilla on jalat maassa tässä asiassa ja eivät haluaisi lähteä toteuttamaan positiivista pedagogiikka ja tunnekasvatusta väärällä tavalla, kun taas opettajat noudattaa jotain oppikirjaa jonka on ymmärtäneet aikalailla väärin.
Miten teillä siis opettajat toimivat esimerkkisi tilanteessa? Ainakin meillä toimitaan juuri samoin kuin esimerkissäsi. Tuohan on nimenomaan positiivisen pedagogiikan mukaista, että myös lasta kuullaan ja yritetään ymmärtää ("ymmärrän, että kurahousut tuntuvat inhottavalta ja niiden pukeminen harmittaa"). Erona entiseen se, että aikuinen ei suutu lapselle ja rangaistuksena jätä yksin kiukuttelemaan, tai vie pienten ryhmään opettelemaan pukemista, tai jopa jätä kokonaan sisälle ulkoilusta. Tarkoituksena on opettaa ja motivoida lasta tekemään itse "oikeita" valintoja sen sijaan, että lapsen tulee pukea tai itkeä ja pukea ne kurahousut, koska aikuinen määrää.
Entisaikaan suututtiin lapselle ja nykyisin ei suututa? En tunnista tällaista. Eikä lapsia jätetty yksin kiukuttelemaan, vaan he tulivat ryhmän mukana koska ei lasta saa jättää yksinään sisälle. Jos kurahousuja ei ollut päällä niin usein sitten ulkona joutui vain istumaan penkillä, seisomaan tai pitämään hoitajan kädestä kiinni, koska leikkiessä ilman kurahousuja olisi kastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja sitten meillä on iso määrä koteja, joissa ei ole ruokaa, hoivaa eikä minkäänlaista ohjausta. Totta hemmetissä näille lapsille se päiväkoti on tarpeen. "
Älä jauha paskaa!
Päiväkoti EI TODELLAKAAN ole mikään lastenkoti, joka tarjoaa huolenpitoa vaille jääneille lapsille huostaanoton kautta kodinomaiset olosuhteet lastensuojelulaitoksessa.
Hädin tuskin henkilökunta jaksaa ja selviää lasten perushoidosta nykyresurssein niin vielä pitäisi muka kyetä tarjoamaan sosiaalityötä !!!
Päiväkoti ei ole myöskään sosiaalitoimisto eikä perheneuvola!
Niin. Varhaiskasvatus ON yksi lastensuojelun tukitoimista perheille, joissa ei kyetä huolehtimaan lapsista riittävällä tasolla.
Eli 90% perheistä ei kykene huolehtimaan itse omista itse hankkimistaan lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]Jep ja tämän lisäksi lapset osaa myös esittää tunteita. Itse ainakin olen törmännyt jo moneen kertaan siihen, että lapsi on oppinut sanoittamaan huonoa käytöstään jollakin tunteella. "Joo löin Annia, koska mua väsyttää", "Mulla on nälkä ja siksi levitin kaapillisen leluja lattialle" jne.
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Hohhoijjaa.[/quote]
Onnea vaan tulevale koulutielle ja opettajaparoille. Siellä nämä lapset sitten kieltäytyvät tekemästä tehtäviä vedoten milloin mihinkin tunteeseen. Lyöminen ja perseily jatkuu, jos nämä tilanteet ohitetaan vain tunteiden sanoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Totta, kuri ja kuritus ovat melkein synonyymejä. Ruumiillinen kuritus on jo sitten oma terminsä, ja on selvää, että se on kielletty. Henkistä kuritusta on kai vaikkapa se, että kasvattaja sanoo huonosti käyttäytyvälle lapselle, että "en ota sinua mukaan retkelle" tai "ei päästä sinua leikkimään x:n ja x:n kanssa", jos jatkat riehumista/huutamista/kiroilua jne. Tällaisen ukaasin voi lausua ihan neutraalilla äänensävyllä eikä se ole ensisijaisesti rangaistus vaan järkevä seuraus lapsen toiminnasta. Tärkeää on, että lausuma ei jää pelkäksi uhkaukseksi vaan siitä on pidettävä kiinni, jos lapsi jatkaa huonoa käytöstään. Tällaisten ukaasien rinnalla voi käydä myös lyhyen keskustelun lapsen tunnetilasta. Tarvittaessa myös kasvattajan tunnetilasta: "Minä olen nyt vihainen."
Tämä meinaa monilta vanhemmilta unohtua. Sanoitetaan lapsen tunteita sellaisissakin tilanteissa, joissa se ei ole edes tarpeen, mutta omista negatiivisista tunteista ei mainita koskaan. Lapsen olisi tosi tärkeää oppia että hänen negatiivinen käytös vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Jos esim lapsi kirkuu jatkuvasti kun milloin mikäkin on pielessä, eikä mene hänen tahdon mukaan, niin herkästi muut lapset alkaa hylkiä tätä, eikä ota enää leikkeihin.
Vanhempien pitäisi ihan kotona jo pienelle lapselle puhua, että äiti/isi suuttuu kohta jos jatkat tuota (jotain kiellettyä/huonoa käytöstä) ja hyvä on välillä suuttuakin, jotta lapsi ymmärtää käytöksensä seuraukset.
En ymmärrä näitä vanhempia, jotka viilipyttynä seisoo vieressä, kun lapsi sylkee, puree, heittää hiekkaa suutuspäissään toisen naamaan jne asioita joita ei todellakaan saisi tehdä. Lapsi oppii vaan että vanhemmalla ei ole tunteita ollenkaan, eikä myöskään ymmärrä että nuo asiat ovat sellaisia, joita ei vaan tehdä missään tilanteessa, vaikka kuinka olisi paha mieli jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ite ajatelette. Jos mulla on pienryhmä, missä 5kpl 1-4v lasta, ja yhdellä on kakka, niin otanko mä sen koko porukan vessaan mukaan, vai jääkö ne jonku työkaverin harteille siksi aikaa, työkaverin jolla on oma vastaava sakki? Monestikko vaikka 18 lapsen ryhmässä on päivän aikana kakka? Realismi on sitä että jos Minnan pienryhmässä on kakka, Mari vahtii omat 5+minnan 4., joskus myös Sarin ryhmässä on kakka, jonka erityislapsi on levittänyt käsiinsä, vaatteisiinsa ja leluihin, ja sari ja minna on kakkahommissa ja Mariparka katsoo sitten 5+4+4 sitä aikana. Ryhmät koostuu meillä pääasiassa 1-4v lapsista, koska 2 vuotinen eskarikokeilu otti myös viisivuotiaat, ja tämä tarkoittaa sitä että melkein kaikilla on vaippa. Järkyttävän moni 4v, ei ole edes aloittanut kuivaksi opettelua. Joskus on aamuja että kasvattajia on paikalla 2, lapsia 18, siihen asti että muut tulee. Kuulostaako hyvältä?
Meillä on pienten ryhmässä "vain" 4 lasta (iltapäivällä 6) yhdellä työntekijällä, ja jos yhdellä on kakka, niin kyllä, otan koko pienryhmäni mukaan vessaan. Me on laitettu sinne jotain pientä vaihtuvaa aktiviteettia, jotta pienet viihtyvät sen aikaa. Esim. nyt on ilmapalloja, joskus on ollut märkiä pensseleitä, soivia leluja tai soittimia, mitä nyt milloinkin keksitään. Ja kyllä näistäkin huolimatta aina silloin tällöin joku onnistuu kastelemaan sukkansa tai hihansa, kun saa käsienpesuhanan auki. Sukkien vaihtaminen on kuitenkin paljon pienempi paha kuin se, että iltapäivällä toiselle työntekijälle jäisi 11 lasta sillä aikaa kun toinen on yhden kanssa vessassa.
Teillä toki pienryhmät ovat isommat, eikä silloin ole järkevääkään ottaa monta lasta yhtä aikaa pieneen tilaan. Ajattelisin kuitenkin, että ne 3-4-vuotiaat voisivat sen hetken leikkiä keskenään. Eihän niitä muissakaan ryhmissä oteta mukaan, kun käydään yhden lapsen pylly pyyhkimässä. Tuo, että teillä on 18 lapsen ryhmässä melkein kaikilla vaippa, kuulostaa ihan järkyttävältä. Heistähän valtaosan täytyy olla yli 3-vuotiaita.
Oletteko ajatteleet mitä tuo tekee kehittyvälle keskittymiskyvylle, että aikuisen toimesta käydään kakkapesulla koko konkkaronkka kesken touhujen montakin kertaa? Tekeminen keskeytyy lähtiessä ja uudestaa kun lähdetään pois vessasta. Omasta mielestäni ennemmin sen 11 kanssa hetken yksin kuin kuuden kanssa vessassa. Siihen vaipanvaihtoonkin menee paljon vähemmän aikaa kun saa rauhassa tehdä. Ja kyllä, olen pienten ryhmässä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toimitte lasten kanssa, jotka ei kunnioita yhtään muita? Ei lapsia ei aikuisia. Aikuiset on tyhmiä, kakkoja, p*skoja. Aikuisia ei uskota jne tai väitetään vastaan. Itse olen sanonut, että noin ei puhuta ja jopa uhannut etteivät saa tulla vappujuhlaan, jos sama meno jatkuu, koska siellä pitää osata käyttäytyä. Varmaan tuokin niin väärin nyky varhaiskasvatuksessa, mutta on hämmästyttävän paljon noita lapsia nykyään ryhmissä.
Komppaan täysin! Lapset inttää jatkuvasti vastaan, haukkuvat niillä rumimmilla nimillä mitä ei uskoisi lapsen suusta kuulevan aikuisia,saattavatpa olla väkivaltaisia ja aggressiivisia ja näitä pitäisi muka vaan sietää ja lässytellä et noh noh äläs nyt! Lapsi joka potkii ja sylkee!
Lasten oikeudet ovat tärkeämpiä kuin mikään kuri. Ei lapselle voi mennä aiheuttamaan traumaa millään jäähyllä tai muulla kurituksella.
Jäähyä en kannata mutta kuria kyllä. Lapsella on oikeus myös oppia pärjäämään yhteiskunnassa jossa meillä on tietyt säännöt ja lait. Miten lapsi ikinä oppii toimimaan sääntöjen ja lakien mukaan, jos hän ei pienestä pitäen opi siihen malliin?
Meillä yhteiskunnassa rangaistaan lain rikkomisesta varoituksella, sakoilla tai jopa vankilatuomiolla. Työelämään ei ole pääsyä, jos et kunnioita esihenkilöitä ja toimi työyhteisön sääntöjen mukaan.
Nyt lapsilla ei tunnu olevan minkäänlaisia seuraamuksia teoistaan. Mitä luulette että käy, kun nämä kasvavat nuoriksi ja pitäisi oikeasti alkaa ottamaan vastuuta opiskelusta ja omasta elämästä? Onko näistä lapsista työelämään?
Mikä olisi lapsen sakko ja lapsen vankila? Vaihtoehdot ovat kovin vähissä. Luunapit, tukistukset ja piiskat on muutettu laittomiksi, erilaiset jäähyt ja arestit ovat ankarasti paheksuttuja, lapsen kiinnipitelyyn rangaistustarkoituksessa varhaiskasvatuslaki ei anna oikeutta toisin kuin päivähoitolaki antoi, nurkkaan ei saa laittaa seisomaan koska siitäkin kauhistutaan, herkkuruokaa lapselta ei voi kieltää koska ruualla ei nyt vaan saa rangaista. Ehkä lapselta voisi ottaa lelun pois rangaistuksena, mutta se ei oikein toimi muulloin kuin silloin, kun on vapaata leikkiä, ja silloinkin sen teho on aika huono monesti.
En minä tiedä. Oma viestini oli vain pohdiskelua. En missään nimessä kannata luunappeja, jäähyjä tai vastaavia. Mielestäni lapsen tulisi kuitenkin oppia, että hänen teoillaan on seurauksia. Hyvästä käytöksestä palkitaan, huonosta seuraa taas esimerkiksi leikistä poistaminen. Jos lapsi tahallaan kiusaa ja sotkee leikissä, hän ei siinä saa enää jatkaa. Uusi yritys, kun asiasta on keskusteltu.
Kyllähän näin vielä osittain toimitaan. Toiset vaan käsittää tunnekasvatuksen ja positiivisen pedagogiikan niin, että lapselle on ok vaan sanoittaa tunteita.
Lapsen poistaminen leikistä voi olla helpommin sanottu kuin tehty, koska ei lasta saa vangita mihinkään eli lapsi voi aivan hyvin mennä takaisin sinne leikkiin tai olla alun perinkin poistumatta sieltä.
Joka tapauksessa perusongelma on siinä, että nykypäivän kasvattajat on opetettu näkemään rangaistuksissa ja kurinpidossa vain negatiivisia puolia. Tämä kehitys alkoi sillä, kun ruumiillista kuritusta alettiin kauhistelemaan, ja myöhemmin kyseinen kehitys on vain kiihtynyt.
Jotenkin pitäisi pystyä kääntämään kelloa ainakin puoli vuosisataa taaksepäin mitä asenneilmastoon tulee. Luultavasti tällainen muutos asenteisiin jossain vaiheessa tulee, mutta sitä ennen kasvatusalan on ajauduttava täyteen kaaokseen, jotta sokeinkin näkee, että heille koulutuksissa opetettu ajattelumalli ei vaan toimi.
Ei se nyt mitään vangitsemista ole, jos nappaat huonosti käyttäytyvän lapsen syliin, kannat eri huoneeseen ja sanot että sinä leikit nyt tässä huoneessa. Ja sitten menet vaikka ovelle itse istumaan ja estät lapsen kuljeksimisen. Muutoin samalla logiikalla lapsi saisi poistua päiväkodin pihalta autotielle kun ei sitä saa "vangita".
Perusongelma on siinä, että normaaleja rajoja ei enää uskalleta pitää. Ei kotona eikä yhä useammin enää varhaiskasvatuksessakaan. Rajat voi kyllä pitää ilman fyysistä kurittamista tai satuttamistakin.
Entä jos lapseen kuitenkin sattuu? Silloin ollaan tabun äärellä ja ehkä isoissakin vaikeuksissa jos joku tekee ilmoituksen.
Että ennemmin pitäisi odottaa että johonkin ulkopuoliseen lapseen sattuu, kun riehuja käy päälle? Tai odottaa että lapsi juoksee auton alle, ettei häneen vain yritystä estessä varmasti satu?
En ole vielä onnistunut lasta satuttamaan vaikka melkoisia raivokohtauksia olen joutunut taltuttamaan. Tärkeää on pysyä itse rauhallisena, jolloin myös voimankäyttö on hallittua. Kyllä, käytän sanaa voimankäyttö, sillä isokokoisen riehuvan ja tiellä karkuun yrittävän eskarin kanssa joutuu käyttämään voimaa. Siinä vaiheessa on ihan turhaa lässyttää tunnekortit kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ite ajatelette. Jos mulla on pienryhmä, missä 5kpl 1-4v lasta, ja yhdellä on kakka, niin otanko mä sen koko porukan vessaan mukaan, vai jääkö ne jonku työkaverin harteille siksi aikaa, työkaverin jolla on oma vastaava sakki? Monestikko vaikka 18 lapsen ryhmässä on päivän aikana kakka? Realismi on sitä että jos Minnan pienryhmässä on kakka, Mari vahtii omat 5+minnan 4., joskus myös Sarin ryhmässä on kakka, jonka erityislapsi on levittänyt käsiinsä, vaatteisiinsa ja leluihin, ja sari ja minna on kakkahommissa ja Mariparka katsoo sitten 5+4+4 sitä aikana. Ryhmät koostuu meillä pääasiassa 1-4v lapsista, koska 2 vuotinen eskarikokeilu otti myös viisivuotiaat, ja tämä tarkoittaa sitä että melkein kaikilla on vaippa. Järkyttävän moni 4v, ei ole edes aloittanut kuivaksi opettelua. Joskus on aamuja että kasvattajia on paikalla 2, lapsia 18, siihen asti että muut tulee. Kuulostaako hyvältä?
Meillä on pienten ryhmässä "vain" 4 lasta (iltapäivällä 6) yhdellä työntekijällä, ja jos yhdellä on kakka, niin kyllä, otan koko pienryhmäni mukaan vessaan. Me on laitettu sinne jotain pientä vaihtuvaa aktiviteettia, jotta pienet viihtyvät sen aikaa. Esim. nyt on ilmapalloja, joskus on ollut märkiä pensseleitä, soivia leluja tai soittimia, mitä nyt milloinkin keksitään. Ja kyllä näistäkin huolimatta aina silloin tällöin joku onnistuu kastelemaan sukkansa tai hihansa, kun saa käsienpesuhanan auki. Sukkien vaihtaminen on kuitenkin paljon pienempi paha kuin se, että iltapäivällä toiselle työntekijälle jäisi 11 lasta sillä aikaa kun toinen on yhden kanssa vessassa.
Teillä toki pienryhmät ovat isommat, eikä silloin ole järkevääkään ottaa monta lasta yhtä aikaa pieneen tilaan. Ajattelisin kuitenkin, että ne 3-4-vuotiaat voisivat sen hetken leikkiä keskenään. Eihän niitä muissakaan ryhmissä oteta mukaan, kun käydään yhden lapsen pylly pyyhkimässä. Tuo, että teillä on 18 lapsen ryhmässä melkein kaikilla vaippa, kuulostaa ihan järkyttävältä. Heistähän valtaosan täytyy olla yli 3-vuotiaita.
Oletteko ajatteleet mitä tuo tekee kehittyvälle keskittymiskyvylle, että aikuisen toimesta käydään kakkapesulla koko konkkaronkka kesken touhujen montakin kertaa? Tekeminen keskeytyy lähtiessä ja uudestaa kun lähdetään pois vessasta. Omasta mielestäni ennemmin sen 11 kanssa hetken yksin kuin kuuden kanssa vessassa. Siihen vaipanvaihtoonkin menee paljon vähemmän aikaa kun saa rauhassa tehdä. Ja kyllä, olen pienten ryhmässä töissä.
Jossain ollaan 11 vaippaikäisen kanssa yksin välillä. Okei. Siis yksitoista lasta. Miettikää.
Yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toimitte lasten kanssa, jotka ei kunnioita yhtään muita? Ei lapsia ei aikuisia. Aikuiset on tyhmiä, kakkoja, p*skoja. Aikuisia ei uskota jne tai väitetään vastaan. Itse olen sanonut, että noin ei puhuta ja jopa uhannut etteivät saa tulla vappujuhlaan, jos sama meno jatkuu, koska siellä pitää osata käyttäytyä. Varmaan tuokin niin väärin nyky varhaiskasvatuksessa, mutta on hämmästyttävän paljon noita lapsia nykyään ryhmissä.
Komppaan täysin! Lapset inttää jatkuvasti vastaan, haukkuvat niillä rumimmilla nimillä mitä ei uskoisi lapsen suusta kuulevan aikuisia,saattavatpa olla väkivaltaisia ja aggressiivisia ja näitä pitäisi muka vaan sietää ja lässytellä et noh noh äläs nyt! Lapsi joka potkii ja sylkee!
Lasten oikeudet ovat tärkeämpiä kuin mikään kuri. Ei lapselle voi mennä aiheuttamaan traumaa millään jäähyllä tai muulla kurituksella.
Jäähyä en kannata mutta kuria kyllä. Lapsella on oikeus myös oppia pärjäämään yhteiskunnassa jossa meillä on tietyt säännöt ja lait. Miten lapsi ikinä oppii toimimaan sääntöjen ja lakien mukaan, jos hän ei pienestä pitäen opi siihen malliin?
Meillä yhteiskunnassa rangaistaan lain rikkomisesta varoituksella, sakoilla tai jopa vankilatuomiolla. Työelämään ei ole pääsyä, jos et kunnioita esihenkilöitä ja toimi työyhteisön sääntöjen mukaan.
Nyt lapsilla ei tunnu olevan minkäänlaisia seuraamuksia teoistaan. Mitä luulette että käy, kun nämä kasvavat nuoriksi ja pitäisi oikeasti alkaa ottamaan vastuuta opiskelusta ja omasta elämästä? Onko näistä lapsista työelämään?
Mikä olisi lapsen sakko ja lapsen vankila? Vaihtoehdot ovat kovin vähissä. Luunapit, tukistukset ja piiskat on muutettu laittomiksi, erilaiset jäähyt ja arestit ovat ankarasti paheksuttuja, lapsen kiinnipitelyyn rangaistustarkoituksessa varhaiskasvatuslaki ei anna oikeutta toisin kuin päivähoitolaki antoi, nurkkaan ei saa laittaa seisomaan koska siitäkin kauhistutaan, herkkuruokaa lapselta ei voi kieltää koska ruualla ei nyt vaan saa rangaista. Ehkä lapselta voisi ottaa lelun pois rangaistuksena, mutta se ei oikein toimi muulloin kuin silloin, kun on vapaata leikkiä, ja silloinkin sen teho on aika huono monesti.
En minä tiedä. Oma viestini oli vain pohdiskelua. En missään nimessä kannata luunappeja, jäähyjä tai vastaavia. Mielestäni lapsen tulisi kuitenkin oppia, että hänen teoillaan on seurauksia. Hyvästä käytöksestä palkitaan, huonosta seuraa taas esimerkiksi leikistä poistaminen. Jos lapsi tahallaan kiusaa ja sotkee leikissä, hän ei siinä saa enää jatkaa. Uusi yritys, kun asiasta on keskusteltu.
Kyllähän näin vielä osittain toimitaan. Toiset vaan käsittää tunnekasvatuksen ja positiivisen pedagogiikan niin, että lapselle on ok vaan sanoittaa tunteita.
Lapsen poistaminen leikistä voi olla helpommin sanottu kuin tehty, koska ei lasta saa vangita mihinkään eli lapsi voi aivan hyvin mennä takaisin sinne leikkiin tai olla alun perinkin poistumatta sieltä.
Joka tapauksessa perusongelma on siinä, että nykypäivän kasvattajat on opetettu näkemään rangaistuksissa ja kurinpidossa vain negatiivisia puolia. Tämä kehitys alkoi sillä, kun ruumiillista kuritusta alettiin kauhistelemaan, ja myöhemmin kyseinen kehitys on vain kiihtynyt.
Jotenkin pitäisi pystyä kääntämään kelloa ainakin puoli vuosisataa taaksepäin mitä asenneilmastoon tulee. Luultavasti tällainen muutos asenteisiin jossain vaiheessa tulee, mutta sitä ennen kasvatusalan on ajauduttava täyteen kaaokseen, jotta sokeinkin näkee, että heille koulutuksissa opetettu ajattelumalli ei vaan toimi.
Ei se nyt mitään vangitsemista ole, jos nappaat huonosti käyttäytyvän lapsen syliin, kannat eri huoneeseen ja sanot että sinä leikit nyt tässä huoneessa. Ja sitten menet vaikka ovelle itse istumaan ja estät lapsen kuljeksimisen. Muutoin samalla logiikalla lapsi saisi poistua päiväkodin pihalta autotielle kun ei sitä saa "vangita".
Perusongelma on siinä, että normaaleja rajoja ei enää uskalleta pitää. Ei kotona eikä yhä useammin enää varhaiskasvatuksessakaan. Rajat voi kyllä pitää ilman fyysistä kurittamista tai satuttamistakin.
Entä jos lapseen kuitenkin sattuu? Silloin ollaan tabun äärellä ja ehkä isoissakin vaikeuksissa jos joku tekee ilmoituksen.
Että ennemmin pitäisi odottaa että johonkin ulkopuoliseen lapseen sattuu, kun riehuja käy päälle? Tai odottaa että lapsi juoksee auton alle, ettei häneen vain yritystä estessä varmasti satu?
En ole vielä onnistunut lasta satuttamaan vaikka melkoisia raivokohtauksia olen joutunut taltuttamaan. Tärkeää on pysyä itse rauhallisena, jolloin myös voimankäyttö on hallittua. Kyllä, käytän sanaa voimankäyttö, sillä isokokoisen riehuvan ja tiellä karkuun yrittävän eskarin kanssa joutuu käyttämään voimaa. Siinä vaiheessa on ihan turhaa lässyttää tunnekortit kädessä.
Mitä teet jos fyysisten keinojen käytön yhteydessä lapsi kuitenkin alkaa huutaa että "sattuu"? Päästätkö irti, pyritkö selittämään sen fyysisten keinojen käytön lomakkeelle vai yritätkö olla hyshys asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toimitte lasten kanssa, jotka ei kunnioita yhtään muita? Ei lapsia ei aikuisia. Aikuiset on tyhmiä, kakkoja, p*skoja. Aikuisia ei uskota jne tai väitetään vastaan. Itse olen sanonut, että noin ei puhuta ja jopa uhannut etteivät saa tulla vappujuhlaan, jos sama meno jatkuu, koska siellä pitää osata käyttäytyä. Varmaan tuokin niin väärin nyky varhaiskasvatuksessa, mutta on hämmästyttävän paljon noita lapsia nykyään ryhmissä.
Komppaan täysin! Lapset inttää jatkuvasti vastaan, haukkuvat niillä rumimmilla nimillä mitä ei uskoisi lapsen suusta kuulevan aikuisia,saattavatpa olla väkivaltaisia ja aggressiivisia ja näitä pitäisi muka vaan sietää ja lässytellä et noh noh äläs nyt! Lapsi joka potkii ja sylkee!
Lasten oikeudet ovat tärkeämpiä kuin mikään kuri. Ei lapselle voi mennä aiheuttamaan traumaa millään jäähyllä tai muulla kurituksella.
Jäähyä en kannata mutta kuria kyllä. Lapsella on oikeus myös oppia pärjäämään yhteiskunnassa jossa meillä on tietyt säännöt ja lait. Miten lapsi ikinä oppii toimimaan sääntöjen ja lakien mukaan, jos hän ei pienestä pitäen opi siihen malliin?
Meillä yhteiskunnassa rangaistaan lain rikkomisesta varoituksella, sakoilla tai jopa vankilatuomiolla. Työelämään ei ole pääsyä, jos et kunnioita esihenkilöitä ja toimi työyhteisön sääntöjen mukaan.
Nyt lapsilla ei tunnu olevan minkäänlaisia seuraamuksia teoistaan. Mitä luulette että käy, kun nämä kasvavat nuoriksi ja pitäisi oikeasti alkaa ottamaan vastuuta opiskelusta ja omasta elämästä? Onko näistä lapsista työelämään?
Mikä olisi lapsen sakko ja lapsen vankila? Vaihtoehdot ovat kovin vähissä. Luunapit, tukistukset ja piiskat on muutettu laittomiksi, erilaiset jäähyt ja arestit ovat ankarasti paheksuttuja, lapsen kiinnipitelyyn rangaistustarkoituksessa varhaiskasvatuslaki ei anna oikeutta toisin kuin päivähoitolaki antoi, nurkkaan ei saa laittaa seisomaan koska siitäkin kauhistutaan, herkkuruokaa lapselta ei voi kieltää koska ruualla ei nyt vaan saa rangaista. Ehkä lapselta voisi ottaa lelun pois rangaistuksena, mutta se ei oikein toimi muulloin kuin silloin, kun on vapaata leikkiä, ja silloinkin sen teho on aika huono monesti.
En minä tiedä. Oma viestini oli vain pohdiskelua. En missään nimessä kannata luunappeja, jäähyjä tai vastaavia. Mielestäni lapsen tulisi kuitenkin oppia, että hänen teoillaan on seurauksia. Hyvästä käytöksestä palkitaan, huonosta seuraa taas esimerkiksi leikistä poistaminen. Jos lapsi tahallaan kiusaa ja sotkee leikissä, hän ei siinä saa enää jatkaa. Uusi yritys, kun asiasta on keskusteltu.
Kyllähän näin vielä osittain toimitaan. Toiset vaan käsittää tunnekasvatuksen ja positiivisen pedagogiikan niin, että lapselle on ok vaan sanoittaa tunteita.
Lapsen poistaminen leikistä voi olla helpommin sanottu kuin tehty, koska ei lasta saa vangita mihinkään eli lapsi voi aivan hyvin mennä takaisin sinne leikkiin tai olla alun perinkin poistumatta sieltä.
Joka tapauksessa perusongelma on siinä, että nykypäivän kasvattajat on opetettu näkemään rangaistuksissa ja kurinpidossa vain negatiivisia puolia. Tämä kehitys alkoi sillä, kun ruumiillista kuritusta alettiin kauhistelemaan, ja myöhemmin kyseinen kehitys on vain kiihtynyt.
Jotenkin pitäisi pystyä kääntämään kelloa ainakin puoli vuosisataa taaksepäin mitä asenneilmastoon tulee. Luultavasti tällainen muutos asenteisiin jossain vaiheessa tulee, mutta sitä ennen kasvatusalan on ajauduttava täyteen kaaokseen, jotta sokeinkin näkee, että heille koulutuksissa opetettu ajattelumalli ei vaan toimi.
Ei se nyt mitään vangitsemista ole, jos nappaat huonosti käyttäytyvän lapsen syliin, kannat eri huoneeseen ja sanot että sinä leikit nyt tässä huoneessa. Ja sitten menet vaikka ovelle itse istumaan ja estät lapsen kuljeksimisen. Muutoin samalla logiikalla lapsi saisi poistua päiväkodin pihalta autotielle kun ei sitä saa "vangita".
Perusongelma on siinä, että normaaleja rajoja ei enää uskalleta pitää. Ei kotona eikä yhä useammin enää varhaiskasvatuksessakaan. Rajat voi kyllä pitää ilman fyysistä kurittamista tai satuttamistakin.
Entä jos lapseen kuitenkin sattuu? Silloin ollaan tabun äärellä ja ehkä isoissakin vaikeuksissa jos joku tekee ilmoituksen.
Että ennemmin pitäisi odottaa että johonkin ulkopuoliseen lapseen sattuu, kun riehuja käy päälle? Tai odottaa että lapsi juoksee auton alle, ettei häneen vain yritystä estessä varmasti satu?
En ole vielä onnistunut lasta satuttamaan vaikka melkoisia raivokohtauksia olen joutunut taltuttamaan. Tärkeää on pysyä itse rauhallisena, jolloin myös voimankäyttö on hallittua. Kyllä, käytän sanaa voimankäyttö, sillä isokokoisen riehuvan ja tiellä karkuun yrittävän eskarin kanssa joutuu käyttämään voimaa. Siinä vaiheessa on ihan turhaa lässyttää tunnekortit kädessä.
Mitä teet jos fyysisten keinojen käytön yhteydessä lapsi kuitenkin alkaa huutaa että "sattuu"? Päästätkö irti, pyritkö selittämään sen fyysisten keinojen käytön lomakkeelle vai yritätkö olla hyshys asiasta?
Monikin lapsi käyttää tuota taktiikkaa, eli huutaa että "sattuu!". Yrittää sillä tavoin päästä vapaaksi jatkamaan riehumistaan. Kun lapsi väittää, että sattuu, löysään heti otetta ja varmistan, etten satuta. Kysyn, mihin sattuu. Huomautan, että älä kisko, koska silloin saattaa sattua. Yritämme löytää asennon, jossa ei satu. En halua - enkä saa! - satuttaa, vaan rauhoittaa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja sitten meillä on iso määrä koteja, joissa ei ole ruokaa, hoivaa eikä minkäänlaista ohjausta. Totta hemmetissä näille lapsille se päiväkoti on tarpeen. "
Älä jauha paskaa!
Päiväkoti EI TODELLAKAAN ole mikään lastenkoti, joka tarjoaa huolenpitoa vaille jääneille lapsille huostaanoton kautta kodinomaiset olosuhteet lastensuojelulaitoksessa.
Hädin tuskin henkilökunta jaksaa ja selviää lasten perushoidosta nykyresurssein niin vielä pitäisi muka kyetä tarjoamaan sosiaalityötä !!!
Päiväkoti ei ole myöskään sosiaalitoimisto eikä perheneuvola!
Niin. Varhaiskasvatus ON yksi lastensuojelun tukitoimista perheille, joissa ei kyetä huolehtimaan lapsista riittävällä tasolla.
Eli 90% perheistä ei kykene huolehtimaan itse omista itse hankkimistaan lapsista?
Älä viitsi ymmärtää noin väärin. Kuten hyvin tiedät, varhaiskasvatus on kaikille lapsiperheille tarkoitettu palvelu. Ja samalla tukitoimi niille (ei 90 %:lle, vaan ehkä, hatusta vedettynä, n. 5 %:lle perheistä), jotka ovat lastensuojelun asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ite ajatelette. Jos mulla on pienryhmä, missä 5kpl 1-4v lasta, ja yhdellä on kakka, niin otanko mä sen koko porukan vessaan mukaan, vai jääkö ne jonku työkaverin harteille siksi aikaa, työkaverin jolla on oma vastaava sakki? Monestikko vaikka 18 lapsen ryhmässä on päivän aikana kakka? Realismi on sitä että jos Minnan pienryhmässä on kakka, Mari vahtii omat 5+minnan 4., joskus myös Sarin ryhmässä on kakka, jonka erityislapsi on levittänyt käsiinsä, vaatteisiinsa ja leluihin, ja sari ja minna on kakkahommissa ja Mariparka katsoo sitten 5+4+4 sitä aikana. Ryhmät koostuu meillä pääasiassa 1-4v lapsista, koska 2 vuotinen eskarikokeilu otti myös viisivuotiaat, ja tämä tarkoittaa sitä että melkein kaikilla on vaippa. Järkyttävän moni 4v, ei ole edes aloittanut kuivaksi opettelua. Joskus on aamuja että kasvattajia on paikalla 2, lapsia 18, siihen asti että muut tulee. Kuulostaako hyvältä?
Meillä on pienten ryhmässä "vain" 4 lasta (iltapäivällä 6) yhdellä työntekijällä, ja jos yhdellä on kakka, niin kyllä, otan koko pienryhmäni mukaan vessaan. Me on laitettu sinne jotain pientä vaihtuvaa aktiviteettia, jotta pienet viihtyvät sen aikaa. Esim. nyt on ilmapalloja, joskus on ollut märkiä pensseleitä, soivia leluja tai soittimia, mitä nyt milloinkin keksitään. Ja kyllä näistäkin huolimatta aina silloin tällöin joku onnistuu kastelemaan sukkansa tai hihansa, kun saa käsienpesuhanan auki. Sukkien vaihtaminen on kuitenkin paljon pienempi paha kuin se, että iltapäivällä toiselle työntekijälle jäisi 11 lasta sillä aikaa kun toinen on yhden kanssa vessassa.
Teillä toki pienryhmät ovat isommat, eikä silloin ole järkevääkään ottaa monta lasta yhtä aikaa pieneen tilaan. Ajattelisin kuitenkin, että ne 3-4-vuotiaat voisivat sen hetken leikkiä keskenään. Eihän niitä muissakaan ryhmissä oteta mukaan, kun käydään yhden lapsen pylly pyyhkimässä. Tuo, että teillä on 18 lapsen ryhmässä melkein kaikilla vaippa, kuulostaa ihan järkyttävältä. Heistähän valtaosan täytyy olla yli 3-vuotiaita.
Oletteko ajatteleet mitä tuo tekee kehittyvälle keskittymiskyvylle, että aikuisen toimesta käydään kakkapesulla koko konkkaronkka kesken touhujen montakin kertaa? Tekeminen keskeytyy lähtiessä ja uudestaa kun lähdetään pois vessasta. Omasta mielestäni ennemmin sen 11 kanssa hetken yksin kuin kuuden kanssa vessassa. Siihen vaipanvaihtoonkin menee paljon vähemmän aikaa kun saa rauhassa tehdä. Ja kyllä, olen pienten ryhmässä töissä.
Eikö tekeminen keskeydy ihan samalla tavalla, kun lapset siirretään toiseen huoneeseen toisen aikuisen valvottavaksi ja taas siihen, kun palataan takaisin omalle aikuiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.
Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.
En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".
Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.
Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.
Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.
Alue: Aihe vapaa
Miten teillä siis opettajat toimivat esimerkkisi tilanteessa? Ainakin meillä toimitaan juuri samoin kuin esimerkissäsi. Tuohan on nimenomaan positiivisen pedagogiikan mukaista, että myös lasta kuullaan ja yritetään ymmärtää ("ymmärrän, että kurahousut tuntuvat inhottavalta ja niiden pukeminen harmittaa"). Erona entiseen se, että aikuinen ei suutu lapselle ja rangaistuksena jätä yksin kiukuttelemaan, tai vie pienten ryhmään opettelemaan pukemista, tai jopa jätä kokonaan sisälle ulkoilusta. Tarkoituksena on opettaa ja motivoida lasta tekemään itse "oikeita" valintoja sen sijaan, että lapsen tulee pukea tai itkeä ja pukea ne kurahousut, koska aikuinen määrää.