Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ulkoistan nyt lapseni kasvatusvastuun sinulle joka arkipäivä joka ammatiksesi ja runsaan palkan edestä olet kasvatusvastuullinen.

Kyllä sun pitää lapsi osata varhaiskasvattaa olemaan ihmisiksi tai vaihda alaa.

Mitä ? Taasko joku irtisanoutui? Miksi?

Tuu sijaistamaan muutamaksi päiväksi ja katsomaan koko totuutta, vaikka taidatkin olla trolli.

Hyvä kun porukka hengissä pysyy päivän aikana, kasvattamaan ei oikeasti edes ehdi.

Ihan koiran hommaa!

T.vakasta

Miksi sanot olevasi vakasta jos et kasvata? Vaka=varhaiskasvatus. Vakan idea on toimia kasvatuspalveluna. Lastenvahtipalvelut kuuluvat menneisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ulkoistan nyt lapseni kasvatusvastuun sinulle joka arkipäivä joka ammatiksesi ja runsaan palkan edestä olet kasvatusvastuullinen.

Kyllä sun pitää lapsi osata varhaiskasvattaa olemaan ihmisiksi tai vaihda alaa.

Mitä ? Taasko joku irtisanoutui? Miksi?

Tuu sijaistamaan muutamaksi päiväksi ja katsomaan koko totuutta, vaikka taidatkin olla trolli.

Hyvä kun porukka hengissä pysyy päivän aikana, kasvattamaan ei oikeasti edes ehdi.

Ihan koiran hommaa!

T.vakasta

Miksi sanot olevasi vakasta jos et kasvata? Vaka=varhaiskasvatus. Vakan idea on toimia kasvatuspalveluna. Lastenvahtipalvelut kuuluvat menneisyyteen.

Yksinkertaisesti siksi etten juurikaan ehdi.

Vaka=sananhelinää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ulkoistan nyt lapseni kasvatusvastuun sinulle joka arkipäivä joka ammatiksesi ja runsaan palkan edestä olet kasvatusvastuullinen.

Kyllä sun pitää lapsi osata varhaiskasvattaa olemaan ihmisiksi tai vaihda alaa.

Mitä ? Taasko joku irtisanoutui? Miksi?

Tuu sijaistamaan muutamaksi päiväksi ja katsomaan koko totuutta, vaikka taidatkin olla trolli.

Hyvä kun porukka hengissä pysyy päivän aikana, kasvattamaan ei oikeasti edes ehdi.

Ihan koiran hommaa!

T.vakasta

Miksi sanot olevasi vakasta jos et kasvata? Vaka=varhaiskasvatus. Vakan idea on toimia kasvatuspalveluna. Lastenvahtipalvelut kuuluvat menneisyyteen.

Yksinkertaisesti siksi etten juurikaan ehdi.

Vaka=sananhelinää

No sittenhän kuuluisi puhua sahestä ja saheläisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ulkoistan nyt lapseni kasvatusvastuun sinulle joka arkipäivä joka ammatiksesi ja runsaan palkan edestä olet kasvatusvastuullinen.

Kyllä sun pitää lapsi osata varhaiskasvattaa olemaan ihmisiksi tai vaihda alaa.

Mitä ? Taasko joku irtisanoutui? Miksi?

Tuu sijaistamaan muutamaksi päiväksi ja katsomaan koko totuutta, vaikka taidatkin olla trolli.

Hyvä kun porukka hengissä pysyy päivän aikana, kasvattamaan ei oikeasti edes ehdi.

Ihan koiran hommaa!

T.vakasta

Miksi sanot olevasi vakasta jos et kasvata? Vaka=varhaiskasvatus. Vakan idea on toimia kasvatuspalveluna. Lastenvahtipalvelut kuuluvat menneisyyteen.

Yksinkertaisesti siksi etten juurikaan ehdi.

Vaka=sananhelinää

No sittenhän kuuluisi puhua sahestä ja saheläisistä.

Voisi puhua sahesta joo. Mut ihan kamalaa on se arki joo.

Ne kaikki vasukeskustelut, kirjaamiset ym on pois tärkeimmästä eli lasten kanssa olosta

Vanhemmuus hukassa. Pelätään lasta. Lapsi on pomo monessa perheessä. Tikkarin kanssa houkutellaan pois päiväkodista ettei vaan huuda.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus hukassa. Pelätään lasta. Lapsi on pomo monessa perheessä. Tikkarin kanssa houkutellaan pois päiväkodista ettei vaan huuda.

Tämä!

Tikkarin/keksin kanssa myös tullaan päiväkotiin. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus hukassa. Pelätään lasta. Lapsi on pomo monessa perheessä. Tikkarin kanssa houkutellaan pois päiväkodista ettei vaan huuda.

Niin totta. Lukuisia kertoja saanut todistaa tätä.

Me tuemme kasvatusta yhdessä vanhempien kanssa mutta ei me mitään taikureita olla! Varsinkin vkl jälkeen eron aina huomaa ja menee muutama pv että lapsi saadaan taas raiteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.

Saako päiväkodissa lapsille sitten suuttua? Eikö se ole positiivisuus- ja sanoitusajattelun vastaista?

Minä ainakin suutun ja ihan ideologian mukaan sanoitan sen lapselle, että nyt suututtaa tai kyllästyttää tuo sun käytös. Sanoitan myös lapselle seuraukset, että jos on koko ajan hankala, niin ei muakaan sitten huvita olla mukava sitä lasta kohtaan, että jos hän esim. tarvitsee apua niin saatan ihan sanoittaa, että mitäs luulet, kun koko ajan haukut, lyöt ja kohtelet mua huonosti, niin huvittaakohan mua auttaa sua?

Tuo ei ole millään lailla ideologian vastaista eikä missään kielletä suuttumasta, eikä sanomasta painokkaasti tai korottamasta ääntä jos lapsi ei muuten kuuntele. Se on vaan ongelma, kun ihmiset on ymmärtäneet sen positiivisen pedagogiikan ja tunteiden sanoittamisen niin perseelleen, eli TULKINNEET väärin niitä oppeja ja luulevat sen tarkoittavan jotain 100% positiivisuutta.

Ja ei, kun lapsi saa totaaliraivarit, niin silloin on tietenkin ihan turha sanoittaa mitään ja SILLON tietenkin pysytään tyynenä ja niellään mahdollinen oma suuttumus/turhautuminen, nykyään nämä ongelmatilanteet vaan ei läheskään aina johdu mistään lapsen raivarista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.

Sitten teidän tehtävänne on opettaa näille lapsille, mikä on ok käytöstä ja mikä ei. Lapsi lällättää ja uhmaa siksi, koska hakee huomiota, tai testaa aikuista. Testaamalla lapsi joko hakee itse rajoja käytökselleen, tai sitten hän kokeilee vuorovaikutussuhteen laatua (välittääkö aikuinen yhtään, mitä lapsi tekee). Tämä on hyvin yleistä lapsilla, joilla on vanhempien kanssa ongelmia varhaisessa vuorovaikutuksessa, esim. vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä lapsen tekemille aloitteille. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, jonka kanssa voi opetella sosiaalisia taitoja, ja jos kotoa ei sellaista löydy, niin lapsi yrittää turvautua päiväkodin aikuisiin.

Lapselle suuttuminen tuollaisessa tilanteessa on ihan sama kuin suuttuisit siitä, ettei hän osaa ajaa pyörällä - sosiaalisiakin taitoja täytyy opetella ja ei sellaista voi osata, mitä ei ole koskaan opetettu. Ja aivan kuten pyörällä ajamisessa, joskus voi opetellessaan tehdä virheen ja kaatua, mutta eihän silloinkaan aikuinen mene sättimään, että on se kumma, kun et vieläkään osaa.

Just :,D No miten sitten kohtaat tämän lapsen? Puhut sille mukavia samalla kun se sylkee sua naamalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Ihan ihmeisiin ei taitavinkaan kasvattaja pysty jos sinne kärrätään jälkikasvua jotka ovat saaneet kasvaa kuin pellossa. Virikehoitoa saamaan kaltaisiltaan.

Aika "ketterä" siinä saa olla, että ylipäänsä joku ehtii väliin kun innostuvat muksimaan toisiaan oikein kunnolla."

Loppuunpalanut kasvattaja kuuntelee itkukurkussa puhuttelua esihenkilön huoneessa miten hänestä on vanhemaat TAAS valittaneet, kun kasvatusvastuullinen ei vahdi 18 lapsen ryhmäänsä siten, ettei lapset koko ajan muksi toisiaan. 

Miksi kasvatusvastuullinen on yksin 18 lapsen kanssa? Ja miksi hän ei tee siitä ilmoitusta, vaikka laki vaatii?

Mitä se ilmoituksen tekeminen hyödyttää kun ilmoitus menee esihenkilölle joka sitten vastaa siihen ihan mitä tahansa jargonia tai jopa jättää kokonaan vastamaattakin? Sitten joudut esihenkilön silmätikuksi kun olet niin vmäinen työntekijä kun koko ajan pommitat niillä ilmoituksilla.

Toinen ongelma on se, että missä välissä sinä ne kaikki ilmoitukset tehtailet, kun pitää vahtia niitä 18 lasta yksin tai kaksin jonkun kanssa? Ei siinä paljon koneella istuta kirjoittamassa, etenkään kun nykyään n. puolet lapsista on erityistarpeisia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole millään lailla ideologian vastaista eikä missään kielletä suuttumasta, eikä sanomasta painokkaasti tai korottamasta ääntä jos lapsi ei muuten kuuntele. Se on vaan ongelma, kun ihmiset on ymmärtäneet sen positiivisen pedagogiikan ja tunteiden sanoittamisen niin perseelleen, eli TULKINNEET väärin niitä oppeja ja luulevat sen tarkoittavan jotain 100% positiivisuutta.

Väittäisin kyllä, että tuo ongelma on jo niillä jotka sen ideologian kehittivät. Ideologiat ovat pahasta koska ne estävät ihmisiltä oman ajattelun.

Perinteiset päiväkodit olivat melko immuuneja ideologioille, eli kasvatuslinjassa harvemmin tapahtui mitään suuria yhtäkkisiä heittoja. Nykyisiin varhaiskasvatuslaitoksiin tämä sen sijaan ei valitettavasti päde, koska varhaiskasvatus on jo itsessään ideologia johon sisältyy ajatus siitä, että lähdetään tekemään vallankumousta ja hylätään kaikki vanha ja taantumuksellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä paljon koneella istuta kirjoittamassa, etenkään kun nykyään n. puolet lapsista on erityistarpeisia.

Eivät ne oikeasti ole erityistarpeisia kuin aivan pieneltä osin. Kurittomia vaan, mutta koska niitä ei saa kurittomiksi sanoa niin niitä sanotaan erityisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus hukassa. Pelätään lasta. Lapsi on pomo monessa perheessä. Tikkarin kanssa houkutellaan pois päiväkodista ettei vaan huuda.

Lapselta pitäisi ottaa luulot pois. Se ei edes olisi vaikeaa jos vanhempi saisi käyttää hyväkseen fyysistä ja psyykkistä ylivoimaansa suhteessa lapseen. Mutta valitettavasti näin ei saa toimia koska siitä tulee lasu.

Sallitut kasvatuskeinot (siis ne joista ei tule lasua) ovat niin vaikeita, ettei keskivertovanhempi pysty niitä hallitsemaan paitsi silloin, jos hänelle on sattunut syntymään poikkeuksellisen helppoluonteinen ja mukautuvainen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Ihan ihmeisiin ei taitavinkaan kasvattaja pysty jos sinne kärrätään jälkikasvua jotka ovat saaneet kasvaa kuin pellossa. Virikehoitoa saamaan kaltaisiltaan.

Aika "ketterä" siinä saa olla, että ylipäänsä joku ehtii väliin kun innostuvat muksimaan toisiaan oikein kunnolla."

Loppuunpalanut kasvattaja kuuntelee itkukurkussa puhuttelua esihenkilön huoneessa miten hänestä on vanhemaat TAAS valittaneet, kun kasvatusvastuullinen ei vahdi 18 lapsen ryhmäänsä siten, ettei lapset koko ajan muksi toisiaan. 

Miksi kasvatusvastuullinen on yksin 18 lapsen kanssa? Ja miksi hän ei tee siitä ilmoitusta, vaikka laki vaatii?

Mitä se ilmoituksen tekeminen hyödyttää kun ilmoitus menee esihenkilölle joka sitten vastaa siihen ihan mitä tahansa jargonia tai jopa jättää kokonaan vastamaattakin? Sitten joudut esihenkilön silmätikuksi kun olet niin vmäinen työntekijä kun koko ajan pommitat niillä ilmoituksilla.

Toinen ongelma on se, että missä välissä sinä ne kaikki ilmoitukset tehtailet, kun pitää vahtia niitä 18 lasta yksin tai kaksin jonkun kanssa? Ei siinä paljon koneella istuta kirjoittamassa, etenkään kun nykyään n. puolet lapsista on erityistarpeisia.

No millä ajalla sinä tänne kirjoittelet? Lähetät sähköpostilla esimiehelle ja hänen esimiehelleen, ja tarvittaessa kunnan varhaiskasvatusjohtajalle. Jos et vieläkään saa vastausta, niin lähetät kantelun suoraan AVI:in. Eivät ongelmat poistu, jos ei niihin kukaan ikinä puutu. Turha on täällä valittaa, jos ei itse viitsi noudattaa lain mukaista ilmoitusvelvollisuuttaan. Nythän teillä pomo luulee, että teille on ihan ok olla yksin 18 lapsen kanssa, kun ei kukaan edes ole tehnyt ilmoitusta. Jos tuossa kaaoksessa jotain sattuu ja aletaan syyllisiä selvittämään, niin pomonne voi sanoa, ettei ole tiennyt, kun työvuorolistan mukaan henkilökuntaa on ollut tarpeeksi. Siinä vaiheessa aletaankin selvittää, miksi te ette ole ilmoittaneet pomolle, että ryhmänne tilanne on lainvastainen, vaikka laki teitä siihen velvoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole millään lailla ideologian vastaista eikä missään kielletä suuttumasta, eikä sanomasta painokkaasti tai korottamasta ääntä jos lapsi ei muuten kuuntele. Se on vaan ongelma, kun ihmiset on ymmärtäneet sen positiivisen pedagogiikan ja tunteiden sanoittamisen niin perseelleen, eli TULKINNEET väärin niitä oppeja ja luulevat sen tarkoittavan jotain 100% positiivisuutta.

Väittäisin kyllä, että tuo ongelma on jo niillä jotka sen ideologian kehittivät. Ideologiat ovat pahasta koska ne estävät ihmisiltä oman ajattelun.

Perinteiset päiväkodit olivat melko immuuneja ideologioille, eli kasvatuslinjassa harvemmin tapahtui mitään suuria yhtäkkisiä heittoja. Nykyisiin varhaiskasvatuslaitoksiin tämä sen sijaan ei valitettavasti päde, koska varhaiskasvatus on jo itsessään ideologia johon sisältyy ajatus siitä, että lähdetään tekemään vallankumousta ja hylätään kaikki vanha ja taantumuksellinen.

En ymmärrä, miksi jankkaat koko ajan sanaa ideologia? Kasvatusideologioita on aina ollut ja jokaisella kasvattajalla on aina oma kasvatusideologiansa, myös sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.

Sitten teidän tehtävänne on opettaa näille lapsille, mikä on ok käytöstä ja mikä ei. Lapsi lällättää ja uhmaa siksi, koska hakee huomiota, tai testaa aikuista. Testaamalla lapsi joko hakee itse rajoja käytökselleen, tai sitten hän kokeilee vuorovaikutussuhteen laatua (välittääkö aikuinen yhtään, mitä lapsi tekee). Tämä on hyvin yleistä lapsilla, joilla on vanhempien kanssa ongelmia varhaisessa vuorovaikutuksessa, esim. vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä lapsen tekemille aloitteille. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, jonka kanssa voi opetella sosiaalisia taitoja, ja jos kotoa ei sellaista löydy, niin lapsi yrittää turvautua päiväkodin aikuisiin.

Lapselle suuttuminen tuollaisessa tilanteessa on ihan sama kuin suuttuisit siitä, ettei hän osaa ajaa pyörällä - sosiaalisiakin taitoja täytyy opetella ja ei sellaista voi osata, mitä ei ole koskaan opetettu. Ja aivan kuten pyörällä ajamisessa, joskus voi opetellessaan tehdä virheen ja kaatua, mutta eihän silloinkaan aikuinen mene sättimään, että on se kumma, kun et vieläkään osaa.

Just :,D No miten sitten kohtaat tämän lapsen? Puhut sille mukavia samalla kun se sylkee sua naamalle?

Retuuttaa jäähypenkille ja laittaa teipin suun eteen, tietenkin. Mikään muu vastaus ei sinulle kelpaa, kun se on vain ideologian mukaista lässytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.

Sitten teidän tehtävänne on opettaa näille lapsille, mikä on ok käytöstä ja mikä ei. Lapsi lällättää ja uhmaa siksi, koska hakee huomiota, tai testaa aikuista. Testaamalla lapsi joko hakee itse rajoja käytökselleen, tai sitten hän kokeilee vuorovaikutussuhteen laatua (välittääkö aikuinen yhtään, mitä lapsi tekee). Tämä on hyvin yleistä lapsilla, joilla on vanhempien kanssa ongelmia varhaisessa vuorovaikutuksessa, esim. vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä lapsen tekemille aloitteille. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, jonka kanssa voi opetella sosiaalisia taitoja, ja jos kotoa ei sellaista löydy, niin lapsi yrittää turvautua päiväkodin aikuisiin.

Lapselle suuttuminen tuollaisessa tilanteessa on ihan sama kuin suuttuisit siitä, ettei hän osaa ajaa pyörällä - sosiaalisiakin taitoja täytyy opetella ja ei sellaista voi osata, mitä ei ole koskaan opetettu. Ja aivan kuten pyörällä ajamisessa, joskus voi opetellessaan tehdä virheen ja kaatua, mutta eihän silloinkaan aikuinen mene sättimään, että on se kumma, kun et vieläkään osaa.

Just :,D No miten sitten kohtaat tämän lapsen? Puhut sille mukavia samalla kun se sylkee sua naamalle?

Retuuttaa jäähypenkille ja laittaa teipin suun eteen, tietenkin. Mikään muu vastaus ei sinulle kelpaa, kun se on vain ideologian mukaista lässytystä.

Siis jäähypenkki on teille positiiviskasvattajille joku suun teippaamiseen rinnastuva asia? En yhtään ihmettele, että epäonnistutte kurinpidossa, kun aivan tavalliset ja suorastaan lempeätkin kurinpitokeinot nähdään kamalina mörköinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole millään lailla ideologian vastaista eikä missään kielletä suuttumasta, eikä sanomasta painokkaasti tai korottamasta ääntä jos lapsi ei muuten kuuntele. Se on vaan ongelma, kun ihmiset on ymmärtäneet sen positiivisen pedagogiikan ja tunteiden sanoittamisen niin perseelleen, eli TULKINNEET väärin niitä oppeja ja luulevat sen tarkoittavan jotain 100% positiivisuutta.

Väittäisin kyllä, että tuo ongelma on jo niillä jotka sen ideologian kehittivät. Ideologiat ovat pahasta koska ne estävät ihmisiltä oman ajattelun.

Perinteiset päiväkodit olivat melko immuuneja ideologioille, eli kasvatuslinjassa harvemmin tapahtui mitään suuria yhtäkkisiä heittoja. Nykyisiin varhaiskasvatuslaitoksiin tämä sen sijaan ei valitettavasti päde, koska varhaiskasvatus on jo itsessään ideologia johon sisältyy ajatus siitä, että lähdetään tekemään vallankumousta ja hylätään kaikki vanha ja taantumuksellinen.

En ymmärrä, miksi jankkaat koko ajan sanaa ideologia? Kasvatusideologioita on aina ollut ja jokaisella kasvattajalla on aina oma kasvatusideologiansa, myös sinulla.

Yhden ihmisen mielipiteitä ei kutsuta ideologiaksi. Ja jos olisit lukenut viestini, niin yksi sen pointeista oli se, että suhtautuminen kasvatusideologioihin on muuttunut eikä niille olla läheskään yhtä vastustuskykyisiä kuin ennen. Tämä ideologisoituminen eli maalaisjärjen hylkääminen lienee suurin yksittäinen syy päiväkotien kriisiin.