Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus hukassa. Pelätään lasta. Lapsi on pomo monessa perheessä. Tikkarin kanssa houkutellaan pois päiväkodista ettei vaan huuda.

Lapselta pitäisi ottaa luulot pois. Se ei edes olisi vaikeaa jos vanhempi saisi käyttää hyväkseen fyysistä ja psyykkistä ylivoimaansa suhteessa lapseen. Mutta valitettavasti näin ei saa toimia koska siitä tulee lasu.

Sallitut kasvatuskeinot (siis ne joista ei tule lasua) ovat niin vaikeita, ettei keskivertovanhempi pysty niitä hallitsemaan paitsi silloin, jos hänelle on sattunut syntymään poikkeuksellisen helppoluonteinen ja mukautuvainen lapsi.

Tämmöisiä viestejä lukiessa tulee olo, että lasten kanssa työskenteleville pitäisi tehdä ihan säännöllisesti soveltuvuuskokeet. Ihan tekee pahaa ajatella, että varhaiskasvatuksessa työskentelee ihmisiä, jotka haluaisivat käyttää lapsiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.

Sitten teidän tehtävänne on opettaa näille lapsille, mikä on ok käytöstä ja mikä ei. Lapsi lällättää ja uhmaa siksi, koska hakee huomiota, tai testaa aikuista. Testaamalla lapsi joko hakee itse rajoja käytökselleen, tai sitten hän kokeilee vuorovaikutussuhteen laatua (välittääkö aikuinen yhtään, mitä lapsi tekee). Tämä on hyvin yleistä lapsilla, joilla on vanhempien kanssa ongelmia varhaisessa vuorovaikutuksessa, esim. vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä lapsen tekemille aloitteille. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, jonka kanssa voi opetella sosiaalisia taitoja, ja jos kotoa ei sellaista löydy, niin lapsi yrittää turvautua päiväkodin aikuisiin.

Lapselle suuttuminen tuollaisessa tilanteessa on ihan sama kuin suuttuisit siitä, ettei hän osaa ajaa pyörällä - sosiaalisiakin taitoja täytyy opetella ja ei sellaista voi osata, mitä ei ole koskaan opetettu. Ja aivan kuten pyörällä ajamisessa, joskus voi opetellessaan tehdä virheen ja kaatua, mutta eihän silloinkaan aikuinen mene sättimään, että on se kumma, kun et vieläkään osaa.

Just :,D No miten sitten kohtaat tämän lapsen? Puhut sille mukavia samalla kun se sylkee sua naamalle?

Retuuttaa jäähypenkille ja laittaa teipin suun eteen, tietenkin. Mikään muu vastaus ei sinulle kelpaa, kun se on vain ideologian mukaista lässytystä.

Siis jäähypenkki on teille positiiviskasvattajille joku suun teippaamiseen rinnastuva asia? En yhtään ihmettele, että epäonnistutte kurinpidossa, kun aivan tavalliset ja suorastaan lempeätkin kurinpitokeinot nähdään kamalina mörköinä.

Eipä ole tämän positiivisen kasvattajan kasvoille koskaan kukaan lapsi sylkenyt. Ei edes erityisryhmässä työskennellessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus hukassa. Pelätään lasta. Lapsi on pomo monessa perheessä. Tikkarin kanssa houkutellaan pois päiväkodista ettei vaan huuda.

Lapselta pitäisi ottaa luulot pois. Se ei edes olisi vaikeaa jos vanhempi saisi käyttää hyväkseen fyysistä ja psyykkistä ylivoimaansa suhteessa lapseen. Mutta valitettavasti näin ei saa toimia koska siitä tulee lasu.

Sallitut kasvatuskeinot (siis ne joista ei tule lasua) ovat niin vaikeita, ettei keskivertovanhempi pysty niitä hallitsemaan paitsi silloin, jos hänelle on sattunut syntymään poikkeuksellisen helppoluonteinen ja mukautuvainen lapsi.

Tämmöisiä viestejä lukiessa tulee olo, että lasten kanssa työskenteleville pitäisi tehdä ihan säännöllisesti soveltuvuuskokeet. Ihan tekee pahaa ajatella, että varhaiskasvatuksessa työskentelee ihmisiä, jotka haluaisivat käyttää lapsiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa :(

Kyllä kaikille varhaiskasvattajille opetetaan väkivallan määritelmä ja se, ettei väkivaltaa hyväksytä missään oloissa. Väkivaltaa on kaikki sellainen lapselle epämieluisa toiminta missä puututaan lapsen psyykkiseen tai fyysiseen koskemattomuuteen.

T: vakaope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus hukassa. Pelätään lasta. Lapsi on pomo monessa perheessä. Tikkarin kanssa houkutellaan pois päiväkodista ettei vaan huuda.

Lapselta pitäisi ottaa luulot pois. Se ei edes olisi vaikeaa jos vanhempi saisi käyttää hyväkseen fyysistä ja psyykkistä ylivoimaansa suhteessa lapseen. Mutta valitettavasti näin ei saa toimia koska siitä tulee lasu.

Sallitut kasvatuskeinot (siis ne joista ei tule lasua) ovat niin vaikeita, ettei keskivertovanhempi pysty niitä hallitsemaan paitsi silloin, jos hänelle on sattunut syntymään poikkeuksellisen helppoluonteinen ja mukautuvainen lapsi.

Tämmöisiä viestejä lukiessa tulee olo, että lasten kanssa työskenteleville pitäisi tehdä ihan säännöllisesti soveltuvuuskokeet. Ihan tekee pahaa ajatella, että varhaiskasvatuksessa työskentelee ihmisiä, jotka haluaisivat käyttää lapsiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa :(

Kyllä kaikille varhaiskasvattajille opetetaan väkivallan määritelmä ja se, ettei väkivaltaa hyväksytä missään oloissa. Väkivaltaa on kaikki sellainen lapselle epämieluisa toiminta missä puututaan lapsen psyykkiseen tai fyysiseen koskemattomuuteen.

T: vakaope

En ole tuo kammotus jonka kanssa olet keskustellut, mutta ei asiat ihan niinkään ole kuin esität. Riehuvan lapsen kiinnipitäminen esimerkiksi tuntuu olevan aivan ok, mitä lapseni päiväkotia seuraan. Ei ole erityisopettaja eikä kukaan tädeiltä sitä kieltänyt.

Ennen luokkaretket oli rasittavia. Aika raskas härdelli kun kersat kiljuu ku kiimaset karjut!

Kyllä helpotti jäädä eläkkeelle. Ei tartte enää kuunnella sitä hälinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus hukassa. Pelätään lasta. Lapsi on pomo monessa perheessä. Tikkarin kanssa houkutellaan pois päiväkodista ettei vaan huuda.

Lapselta pitäisi ottaa luulot pois. Se ei edes olisi vaikeaa jos vanhempi saisi käyttää hyväkseen fyysistä ja psyykkistä ylivoimaansa suhteessa lapseen. Mutta valitettavasti näin ei saa toimia koska siitä tulee lasu.

Sallitut kasvatuskeinot (siis ne joista ei tule lasua) ovat niin vaikeita, ettei keskivertovanhempi pysty niitä hallitsemaan paitsi silloin, jos hänelle on sattunut syntymään poikkeuksellisen helppoluonteinen ja mukautuvainen lapsi.

Tämmöisiä viestejä lukiessa tulee olo, että lasten kanssa työskenteleville pitäisi tehdä ihan säännöllisesti soveltuvuuskokeet. Ihan tekee pahaa ajatella, että varhaiskasvatuksessa työskentelee ihmisiä, jotka haluaisivat käyttää lapsiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa :(

Kyllä kaikille varhaiskasvattajille opetetaan väkivallan määritelmä ja se, ettei väkivaltaa hyväksytä missään oloissa. Väkivaltaa on kaikki sellainen lapselle epämieluisa toiminta missä puututaan lapsen psyykkiseen tai fyysiseen koskemattomuuteen.

T: vakaope

Jos kaikki on väkivaltaa, mitä lapsi ei halua tehdä, niin aika paljon on väkivaltaa. Esim. kun laitetaan taaperoille "väkisin" hanskat pakkasella käteen. Tai kun vaihdetaan vaippa vaikka lapsi ei haluaisi. Että mietipä uudestaan tuo määritelmäsi.

T. Toinen vakaope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Ihan ihmeisiin ei taitavinkaan kasvattaja pysty jos sinne kärrätään jälkikasvua jotka ovat saaneet kasvaa kuin pellossa. Virikehoitoa saamaan kaltaisiltaan.

Aika "ketterä" siinä saa olla, että ylipäänsä joku ehtii väliin kun innostuvat muksimaan toisiaan oikein kunnolla."

Loppuunpalanut kasvattaja kuuntelee itkukurkussa puhuttelua esihenkilön huoneessa miten hänestä on vanhemaat TAAS valittaneet, kun kasvatusvastuullinen ei vahdi 18 lapsen ryhmäänsä siten, ettei lapset koko ajan muksi toisiaan. 

Miksi kasvatusvastuullinen on yksin 18 lapsen kanssa? Ja miksi hän ei tee siitä ilmoitusta, vaikka laki vaatii?

Mitä se ilmoituksen tekeminen hyödyttää kun ilmoitus menee esihenkilölle joka sitten vastaa siihen ihan mitä tahansa jargonia tai jopa jättää kokonaan vastamaattakin? Sitten joudut esihenkilön silmätikuksi kun olet niin vmäinen työntekijä kun koko ajan pommitat niillä ilmoituksilla.

Toinen ongelma on se, että missä välissä sinä ne kaikki ilmoitukset tehtailet, kun pitää vahtia niitä 18 lasta yksin tai kaksin jonkun kanssa? Ei siinä paljon koneella istuta kirjoittamassa, etenkään kun nykyään n. puolet lapsista on erityistarpeisia.

No millä ajalla sinä tänne kirjoittelet? Lähetät sähköpostilla esimiehelle ja hänen esimiehelleen, ja tarvittaessa kunnan varhaiskasvatusjohtajalle. Jos et vieläkään saa vastausta, niin lähetät kantelun suoraan AVI:in. Eivät ongelmat poistu, jos ei niihin kukaan ikinä puutu. Turha on täällä valittaa, jos ei itse viitsi noudattaa lain mukaista ilmoitusvelvollisuuttaan. Nythän teillä pomo luulee, että teille on ihan ok olla yksin 18 lapsen kanssa, kun ei kukaan edes ole tehnyt ilmoitusta. Jos tuossa kaaoksessa jotain sattuu ja aletaan syyllisiä selvittämään, niin pomonne voi sanoa, ettei ole tiennyt, kun työvuorolistan mukaan henkilökuntaa on ollut tarpeeksi. Siinä vaiheessa aletaankin selvittää, miksi te ette ole ilmoittaneet pomolle, että ryhmänne tilanne on lainvastainen, vaikka laki teitä siihen velvoittaa.

Ihan vapaa-ajallani, mulla kuluu ihan tarpeeksi energiaa töissä ilman, että alan tehdä töitä vapaallakin. Jos tuollainen velvoittava laki on tehty, niin kyllä se pitäisi huolehtia, että töissä on sen verran ylimääräistä aikaa, että ehtii sitten niitä velvoittavia asioitakin hoidella. Tällä hetkellä ei ole ja velvoitteilla voi pyyhkiä sanonko mitä.

Haluttessaan avi voisi ihan omaehtoisesti käydä läpi päiväkotien tilastoja, että onko tarpeeksi työntekijöitä, nyt tilanne on se, ettei se avikaan tee mitään niille rikkeille, vaikka asiat veisikin sinne asti, eli koko systeemi on aivan läpimätä ja tämä velvoite mikä duunaireille on heitetty on silkkaa duunareiden kiusaamista, ilman minkäänlaista hyötyä.

Se on ihan yleisesti tiedossa, että ryhmissä paukkuu päivittäin lapsimäärät yli kun opettaja luusaa siellä sun täällä eikä ole ryhmässä, silti muka lasketaan ryhmään vaikka olisi jossain toisessa päässä taloa tavoittamattomissa. On ihan paskapuhetta että rivityöntekijät voisi noille tilanteille yhtään mitään, kun ne on niin yleisiä ja tunnettuja, se kertoo vain siitä, ettei millään valvovalla taholla ole minkäänlaista halua puuttua näihin ongelmiin, ei vaikka lapsethan siinä kärsii.

SEN vuoksi alallla on nyt menossa joukkopako, munkin kollegoista useampi jo on kouluttautumassa muulle alalle tai yrittää epätoivosisesti saada muualta töitä, itse yritän vielä että paraneeko työpaikkaa vaihtamalla, mutta suuresti kyllä epäilen ja jos ei, niin valitettavasti en minäkään kyllä tätä paskaa jaksa, mieluummin mitä tahansa muuta vaikka sitten pienemmällä palkallakin, että jää energiaa muuhunkin kuin työntekoon ja pääsee pois jatkuvan simputuksen keskeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.

Sitten teidän tehtävänne on opettaa näille lapsille, mikä on ok käytöstä ja mikä ei. Lapsi lällättää ja uhmaa siksi, koska hakee huomiota, tai testaa aikuista. Testaamalla lapsi joko hakee itse rajoja käytökselleen, tai sitten hän kokeilee vuorovaikutussuhteen laatua (välittääkö aikuinen yhtään, mitä lapsi tekee). Tämä on hyvin yleistä lapsilla, joilla on vanhempien kanssa ongelmia varhaisessa vuorovaikutuksessa, esim. vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä lapsen tekemille aloitteille. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, jonka kanssa voi opetella sosiaalisia taitoja, ja jos kotoa ei sellaista löydy, niin lapsi yrittää turvautua päiväkodin aikuisiin.

Lapselle suuttuminen tuollaisessa tilanteessa on ihan sama kuin suuttuisit siitä, ettei hän osaa ajaa pyörällä - sosiaalisiakin taitoja täytyy opetella ja ei sellaista voi osata, mitä ei ole koskaan opetettu. Ja aivan kuten pyörällä ajamisessa, joskus voi opetellessaan tehdä virheen ja kaatua, mutta eihän silloinkaan aikuinen mene sättimään, että on se kumma, kun et vieläkään osaa.

Just :,D No miten sitten kohtaat tämän lapsen? Puhut sille mukavia samalla kun se sylkee sua naamalle?

Retuuttaa jäähypenkille ja laittaa teipin suun eteen, tietenkin. Mikään muu vastaus ei sinulle kelpaa, kun se on vain ideologian mukaista lässytystä.

Siis jäähypenkki on teille positiiviskasvattajille joku suun teippaamiseen rinnastuva asia? En yhtään ihmettele, että epäonnistutte kurinpidossa, kun aivan tavalliset ja suorastaan lempeätkin kurinpitokeinot nähdään kamalina mörköinä.

Eipä ole tämän positiivisen kasvattajan kasvoille koskaan kukaan lapsi sylkenyt. Ei edes erityisryhmässä työskennellessäni.

Noniin, onneksi olkoon, olet säästynyt tältä nykymenolta mitä varhaiskasvatus tosi monessa paikassa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jos ei huvita mennä ulos, syömään, nukkumaan, vessaan, piirille, toiseen huoneeseen, pöydän ääreen tai yhtään minnekkään minne aikuinen haluais lapsen menevän, niin aletaan nyyhkimään jotain kyyneleetöntä tekoitkua, välillä vilautellen hymyä sieltä seasta ja sitten nämä tunnekasvattajat on ihan täysillä mukana tässä teatterissa sanoittamassa että onko äitiä ikävä vai pikkarit vinossa vai onko kenties nälkäjanoväsytylsyysmitälie.

Monet päiväkotien työntekijöistä kritisoivat vanhempia siitä että nämä eivät pidä kuria lapsilleen, mutta syyllistyvät itse töissä aivan samaan.

En usko, että kukaan tunnekasvattaja varsinaisesti kaipaa "kuria".

Ei tunnekasvatus ja kurinpito sulje toisiaan pois. Kuri on myös eri asia kuin kuritus. Kuri ja rajat tuovat selkeyttä lapsen arkeen, ne myös herättävät lapsessa tunteita, joita sitten lapsen kanssa käsitellään.

Miten tunnekasvatuksen piirissä pidetään kuria ilman kuritusta? Kun nopeasti kuitenkin tulee vastaan niitä tilanteita missä lapsi ei tottele vaikka hänen kanssaan kuinka keskustellaan tunteista.

Ei ole kyseessä pelkästään tunteiden sanoittamista, totta kai opetetaan myös käyttäytymään ja tottelemaan. Mutta niin kuin jossain aiemmin jo mainittiin, niin ensin opetetaan lasta tunnistamaan tunnetila ja rauhoittumaan, sen jälkeen keskustellaan lapsen käytöksestä ja annetaan lapselle mahdollisuus yrittää uudestaan ja onnistua. Jos vaikka raivostunut lapsi paiskoo tavaroita, ei ole hyötyä, että aikuinen komentaa lasta lopettamaan ja siivoamaan jälkensä. Ensin pysäytetään tilanne, autetaan lasta rauhoittumaan ja ehkä selvitetään syy raivostumiselle, sen jälkeen keskustellaan tavaroiden paiskomisesta ja kerrotaan, miksi niin ei saa tehdä ja lopuksi ohjataan lapsi keräämään tavarat omille paikoilleen.

Joo raivarissa näin, mutta entäpä kun nykyään on niin yleistä, ettei lapsi minkään raivarin varrassa edes niitä tavaroita heittele, vaan ihan vaan kikattelee ja näyttää kieltään ja heittelee menemään täysin hallitusti ja ilman minkäänlaista raivontunnetta?

Lapset voi käyttäytyä huonosti ilman jotain ultimaattista tunnetilaa siinä taustalla ja se, että kaikkiin huonosti käyttäytymisiin suhtaudutaan sanoittamalla tunteita vain yllyttää lasta käyttäytymään entistäkin huonommin: Sillähän saa aikuisen lässyttämään itselleen, siinä missä hyvinkäyttäytyvät jää vaille huomiota, niin huonosti käyttäytyvä saa jopa tunniksi huomion täysin itselleen.

Tämä on nykyään todella yleistä, että lapset käyttäytyy huonosti ihan vain kokeillakseen rajojaan, koska ovat lapsia, niin kasvattajat alkaa tivamaan tunnetiloja ja lapsikin saattaa tähän kaikkeen suhtautua hyvin pilkallisesti. Ihan hirveää katsoa vierestä tällaista showta kun se kasvattajereppana ei yhtään tajua, miten lapsi häntä pyörittelee.

Jep. Näitä lälläslää lapsia on nykyään ihan hirveästi. Sellaisia joille ei ole kotona varmaan koskaan edes suututtu. Ovat jotenkin täysin pihalla siitä mikä on ok käytöstä ja mikä ei.

Sitten teidän tehtävänne on opettaa näille lapsille, mikä on ok käytöstä ja mikä ei. Lapsi lällättää ja uhmaa siksi, koska hakee huomiota, tai testaa aikuista. Testaamalla lapsi joko hakee itse rajoja käytökselleen, tai sitten hän kokeilee vuorovaikutussuhteen laatua (välittääkö aikuinen yhtään, mitä lapsi tekee). Tämä on hyvin yleistä lapsilla, joilla on vanhempien kanssa ongelmia varhaisessa vuorovaikutuksessa, esim. vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä lapsen tekemille aloitteille. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, jonka kanssa voi opetella sosiaalisia taitoja, ja jos kotoa ei sellaista löydy, niin lapsi yrittää turvautua päiväkodin aikuisiin.

Lapselle suuttuminen tuollaisessa tilanteessa on ihan sama kuin suuttuisit siitä, ettei hän osaa ajaa pyörällä - sosiaalisiakin taitoja täytyy opetella ja ei sellaista voi osata, mitä ei ole koskaan opetettu. Ja aivan kuten pyörällä ajamisessa, joskus voi opetellessaan tehdä virheen ja kaatua, mutta eihän silloinkaan aikuinen mene sättimään, että on se kumma, kun et vieläkään osaa.

Just :,D No miten sitten kohtaat tämän lapsen? Puhut sille mukavia samalla kun se sylkee sua naamalle?

Retuuttaa jäähypenkille ja laittaa teipin suun eteen, tietenkin. Mikään muu vastaus ei sinulle kelpaa, kun se on vain ideologian mukaista lässytystä.

Siis jäähypenkki on teille positiiviskasvattajille joku suun teippaamiseen rinnastuva asia? En yhtään ihmettele, että epäonnistutte kurinpidossa, kun aivan tavalliset ja suorastaan lempeätkin kurinpitokeinot nähdään kamalina mörköinä.

Eipä ole tämän positiivisen kasvattajan kasvoille koskaan kukaan lapsi sylkenyt. Ei edes erityisryhmässä työskennellessäni.

Noniin, onneksi olkoon, olet säästynyt tältä nykymenolta mitä varhaiskasvatus tosi monessa paikassa on.

Se, että lapset eivät sylje naamalle ei tosin tarkoita sitä, etteivätkö ne esimerkiksi purisi jalkaan, löisi kepillä, sylkisi muualle vartaloon, nimittelisi erilaisilla alatyylisillä ilmaisuilla, heittäisi ruokaa päin, tunkisi sormiaan toisen maitolasiin tai ihan vain yleisesti hakkaisi. Ja kaikki tämä täytyy ottaa kiltisti vastaan, koska pitää olla positiivinen ja tunnetaidot huomioiva eikä saa kohdistaa lapsiin henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai muuta traumaattista kohtelua. Eläköön varhaiskasvatus, eläköön humaanius, alas boomerit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisitte 3 vuotiaan lapsen kanssa, joka kieltäytyy syömästä päiväkodissa usein aamupalaa, välillä myös lounasta ja välipalaa. Alkaa huutaa ja itseä, jos yrittää houkutella/kantaa ruokalaan. On saanut syödä välillä omassa rauhassa mutta usein ei silti tule syömään. Perjantaina lapsi olisi halunnut syödä hoitajan sylissä, mutta siihen ei alettu niin huusi koko ruokailun eikä syönyt mitään. Aamupalalle kun kantaa niin alkaa itkeä ja huutaa ja juoksee pois. Ollaan sit jätetty ilman ruokaa, koska ei ketään nyt väkisin voi syöttää. Miten lähtisitte ratkaisemaan tilannetta? Lapsen puhe on erittäin epäselvää ja kommunikointi haastavaa.

Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? 

Pitäähän tuollainen lapsi syöttää! Meno on kuin Romanian orpokodeissa diktatuurin aikaan. Kuvottavaa.

Tää on yksi asia myös mitä en ymmärrä. Päiväkodin ruokakasvatus. Nykyään kun ei mitään saa pakottaa (jonka ymmärrän kyllä), niin hoitajia evvk, jos lapsi ei syö mitään. Lapsi ei halunnut syödä, voivoi, ei voi pakottaa -> lapsi ei syö mitään. Niitä lapsia, jotka syövät pelkän näkkärin, jos sitäkään päivän aikana on vaikka kuinka paljon! Kommentoidaan vaan, että lapsi syö sitten kotona. Entä jos ei syökään (moni ei syö!) ? Miten käy lapsen kasvun ja kehityksen? Niin paljon on jo pienillä lapsilla nykyään ihan syömishäiriöitä, lapsella aivan liian yksipuolinen ruokavalio, eikä kukaan puutu tähän, koska ei saa edes pakottaa tai painostaa, ettei lapsi vaan ahdistu. Onko tuo sitten parempi?

Mitä sinusta pitäisi tehdä kun pakottaa ei saa ja väärin se pakko olisikin? Mitä tekisit kun olet yrittänyt kaikki konstit ja ammatilliset opit eikä lapsi syö? Siinä päätyy juuri siihen voivoi ei se syö. Joku syö näkkåriä edes, toinen ei sitäkään, joku syö kotona ja neljäs ei sielläkään kun hyvin rajatusti. Pahimmillaan olen hoitanut 5v joka joutui ravintotippaan kun hänen erittäin vaikeaan ravitsemusongelmaansa ei löytynyt mitään keinoa keneltäkään taholta ja ammattilaiselta. Suurin osa kuitenkin ajallaan alkaa syödä vaikka aluksi edes pöytään tulo voi olla vaikeaa. Olen syöttänyt, pitänyt sylissä, laittanut lautaselle ainekset erilleen, säätänyt annoskokoa jne...ja tulos voi olla se ettei syö.

Pitäisi ottaa syliin syömään, ja tarpeen mukaan järjestää niin että neuvola tai muu terveyden/sairaanhoidon taho seuraa ja auttaa lasta perheineen.

"Halutessaan avi voisi ihan omaehtoisesti käydä läpi päiväkotien tilastoja,

että onko tarpeeksi työntekijöitä.

Nyt tilanne on se, ettei se avikaan tee mitään niille rikkeille,

vaikka asiat veisikin sinne asti, eli koko systeemi on aivan läpimätä ja tämä velvoite mikä duunareille on heitetty on silkkaa duunareiden kiusaamista, ilman minkäänlaista hyötyä.

Se on ihan yleisesti tiedossa, että ryhmissä paukkuu päivittäin lapsimäärät yli,

kun opettaja luusaa siellä sun täällä eikä ole ryhmässä,

silti muka lasketaan ryhmään vaikka olisi jossain toisessa päässä taloa tavoittamattomissa.

On ihan paskapuhetta että rivityöntekijät voisi noille tilanteille yhtään mitään,

kun ne on niin yleisiä ja tunnettuja, se kertoo vain siitä, ettei millään valvovalla taholla ole minkäänlaista halua puuttua näihin ongelmiin, ei vaikka lapsethan siinä kärsii.

SEN vuoksi alallla on nyt menossa joukkopako, munkin kollegoista useampi jo on kouluttautumassa muulle alalle tai yrittää epätoivoisesti saada muualta töitä.

Itse yritän vielä, että paraneeko työpaikkaa vaihtamalla, mutta suuresti kyllä epäilen ja jos ei, niin valitettavasti en minäkään kyllä tätä paskaa jaksa.

Mieluummin mitä tahansa muuta vaikka sitten pienemmällä palkallakin,

että jää energiaa muuhunkin kuin työntekoon ja pääsee pois jatkuvan simputuksen keskeltä."

Juuri näin.

Ammatinvalintakysymys. Lakatkaa jo vinkumasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ammatinvalintakysymys. Lakatkaa jo vinkumasta. 

Lakkaa sinä lisääntymästä.

Joku kirjoitti, ettei vanhempia kiinnosta suhdeluvut tai miten pärjätään, niin aika kapeakatseinen heitto taas. Meinaan kyllä kiinnostaa! T. En ikinä vie tai veisi lastani tämän päivän varhaiskasvatukseen ja tarhaympäristöön ja veikkaan, että paljon pärjäävämpi ja kykenevämpi lapsi kasvaa ilman tuollaista sekopäistä ympäristöä missä parhaassa tapauksessa se vakaope on pedofiili.

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti, ettei vanhempia kiinnosta suhdeluvut tai miten pärjätään, niin aika kapeakatseinen heitto taas. Meinaan kyllä kiinnostaa! T. En ikinä vie tai veisi lastani tämän päivän varhaiskasvatukseen ja tarhaympäristöön ja veikkaan, että paljon pärjäävämpi ja kykenevämpi lapsi kasvaa ilman tuollaista sekopäistä ympäristöä missä parhaassa tapauksessa se vakaope on pedofiili.

Jos viittaat siihen tällä viikolla uutisoituun tapaukseen Helsingistä, niin se ei ollut tapahtunut tämän päivän varhaiskasvatuksessa, vaan "vanhan kunnon päivähoidon" aikana. 

Kaikista merkillisintä että päiväkotien ahdinko ei kiinnosta ketään. Ei päättäjiä, ei mediaa, ei avia.

Tämäkin keskusteluketju aloitettu vuosia sitten jolloin työskentely-olosuhteet ovat olleet varsin hyvin kaikkien osapuolten tiedossa.

Missä vaiheessa tulee piste että on pakko reagoida?

"Se on ihan yleisesti tiedossa, että ryhmissä paukkuu päivittäin lapsimäärät yli kun opettaja luusaa siellä sun täällä eikä ole ryhmässä, silti muka lasketaan ryhmään vaikka olisi jossain toisessa päässä taloa tavoittamattomissa. On ihan paskapuhetta että rivityöntekijät voisi noille tilanteille yhtään mitään, kun ne on niin yleisiä ja tunnettuja, se kertoo vain siitä, ettei millään valvovalla taholla ole minkäänlaista halua puuttua näihin ongelmiin, ei vaikka lapsethan siinä kärsii.

SEN vuoksi alallla on nyt menossa joukkopako, munkin kollegoista useampi jo on kouluttautumassa muulle alalle tai yrittää epätoivosisesti saada muualta töitä"

Kaikista järkyvintä tilanteessa on se, että kaikki osapuolet, erityisesti ne jotka tilanteen voisivat korjata tiedostavat aivan varmasti nämä vaka-alan työskentely-olosuhteet jotka asettavat hoitolapset päivittäiseen tapaturmariskiin, mutta eivät tee mitään. 

Mikäli tämä vauva.fi-keskustelupalsta olisi myös deletoinut koko vaka-alan ahdinko-keskustelun bittiavaruuteen, tilanne olisi lakaistu taas kerran maton alle.

Onneksi ovat antaneet olla näkyvillä ja jatkua.

Pitäkää meteliä työntekijät edes täällä.

Lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tämä vauva.fi-keskustelupalsta olisi myös deletoinut koko vaka-alan ahdinko-keskustelun bittiavaruuteen, tilanne olisi lakaistu taas kerran maton alle.

Onneksi ovat antaneet olla näkyvillä ja jatkua.

Pitäkää meteliä työntekijät edes täällä.

Lasten takia.

Jostain syystä aihe ei ole niin kiinnostava, että sitä jaksettaisiin pitää yllä mediassa tai poliittisissa keskusteluissa. Ei edes, vaikka vaalit olivat ja menivät juuri. Aina silloin tällöin putkahtelee uutisiin yksittäisiä tapauksia tai kannanottoja, mutta niistä ei poikiudu jatkoselvityksiä, asiantuntijalausuntoja, toimittajien kolumneja tai poliittisten päättäjien kannanottoja. Esim. ihan vasta oli kuuden suurimman kunnan varhaiskasvatusjohtajien kirjoitus varhaiskasvatuksen tilasta, eikä sille ole tullut mitään vastinetta. Tai ihan tapausesimerkkinä oli se espoolaisessa päiväkodissa pihalle unohdettu lapsi, mutta siihenkään ei ole mediassa sen koommin palattu selvittämään, mitä tilanteessa oikeasti tapahtui.

Ei kuulu opetusministerin tai lapsiasiavaltuutetun jyrähdystä, että asiaan on tultava muutos. Andersonia ei tunnu kiinnostavan kuin opiskelupaikkojen lisääminen, mutta eihän se paranna tilannetta yhtään, kun alan veto- ja pitovoima on pohjamudissa. En näe mitään syytä sille, miksi kasvatustieteen maisteri hakisi töihin varhaiskasvatuksen opettajaksi, kun samalla tutkinnolla pääsee paljon paremmille palkoille ja työajoille muihin hommiin. Ja toisaalta taas sosionomeilta, jotka vielä olisivat innokkaita vaka-opeina työskentelemään, on torpattu täysin mahdollisuus maisteriopintoihin aloittamatta kokonaan lähtöruudusta.

"Ei kuulu opetusministerin tai lapsiasiavaltuutetun jyrähdystä, että asiaan on tultava muutos. Andersonia ei tunnu kiinnostavan kuin opiskelupaikkojen lisääminen, mutta eihän se paranna tilannetta yhtään, kun alan veto- ja pitovoima on pohjamudissa."

Näköjään ainoa vaka-alan olosuhteita paremmaksi tukeva taho on tällä hetkellä vauva.fi.keskustelupalsta.

Keskustelu jatkunut kolmatta vuotta keskeytymättä.