Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Väärässä olet ja vähänpä tiedät.

Omassakin ryhmässä on useampi kuin 1 lapsi jotka tuodaan tunnontarkasti paikalle klo9 mennessä, vaikka äiti kotona alle 2v pienemmän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Parhaita ovat maanantai aamut. Osa lapsista on hirveän nälkäisiä, puuroa menee kaksi lautasellista. Ihankuin ei olisi saaneet ruokaa vk-loppuna kotona. Yksi lapsi laitetaan suoraan maanantai asmuisin suihkuun ja vaatteet pesuun. Haisee sekä lapsi että vaatteet. Vaippa roikkuu polvissa kun niin täynnä pissaa. Lasu ilmoitus tehty, mitään ei tapahdu silti. Lapsi on hirveän nälkäinen ja väsynyt. Nukkuu yleensä koko maanantai päivän. Kotona ilmeisesti asiat tosi huonosti. Sääli lasta.

Niin? Lapsi saa päiväkodissa hoitoa ja ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Väärässä olet ja vähänpä tiedät.

Omassakin ryhmässä on useampi kuin 1 lapsi jotka tuodaan tunnontarkasti paikalle klo9 mennessä, vaikka äiti kotona alle 2v pienemmän kanssa.

Entä sitten? Sinä hoidat niitä, se on sinun työsi etkä hauku niitä lapsia ja heidän vanhempiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Väärässä olet ja vähänpä tiedät.

Omassakin ryhmässä on useampi kuin 1 lapsi jotka tuodaan tunnontarkasti paikalle klo9 mennessä, vaikka äiti kotona alle 2v pienemmän kanssa.

Meillä ryhmässä useampi joka tuodaan jo aamupalalle tunnontarkasti ennen klo8 joka ikinen aamu, vaikka äiti toisen lapsen kanssa kotona tai vanhempi vapaapäivällä vuorotöiden takia. Ja lapsi haetaan aina neljän jälkeen vaikka mikä olisi. Ja toki myös kipeänä tuodaan hoitoon. Kyseessä 1-2-vuotiaat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Meillä on neuvolajärjestelmä olemassa. Sillehän ei voi mitään, että ne perheet, jotka kipeimmin neuvolaa tarvitsisivat, eivät siellä käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Väärässä olet ja vähänpä tiedät.

Omassakin ryhmässä on useampi kuin 1 lapsi jotka tuodaan tunnontarkasti paikalle klo9 mennessä, vaikka äiti kotona alle 2v pienemmän kanssa.

Entä sitten? Sinä hoidat niitä, se on sinun työsi etkä hauku niitä lapsia ja heidän vanhempiaan. 

Katsos kun homman nimi on myös se, että ajattelemme, lapsen parasta myös, ja kyseenalaistamme, ei ole tarkoitus vain niellä kaikkea soopaa elämässä tai töissä, tuskin sinullakaan.

Perehdy asioihin, aloita vaikka tästä ketjusta, niin ehkä sinullekin aukenee yksi perustavanlaatuinen ongelma nykyisessä päiväkotimaailmassa, sen nimi on subjektiivinen päivähoito-oikeus, asia joka ei ole tuonut mitään hyvää alalle eikä alan tilanteelle, päinvastoin!

Vanhemmat jotka tuovat lapsensa päiväkotiin vaikka itse ovat kotona, heidän vanhemmuutensa ja kyky siihen kuuluukin kyseenalaistaa, harvemmassa on ne tilanteet joissa lapsen paras on se, että hänet raahataan aamusta toiseen isoon lapsiryhmään meteliin ja kilpailemaan aikuisen sylistä ja huomiosta, ikävää että tämä fakta näin sinuun osui, mutta ehkäpä havahdut ajattelemaan asiaa ja toimit jatkossa erilailla oman lapsesi/lastesi suhteen, sikäli mikäli heidän parhaansa on sinulle prioriteetti nro1.

Muussa tapauksessa onnea vain heille ja jaksamista kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Väärässä olet ja vähänpä tiedät.

Omassakin ryhmässä on useampi kuin 1 lapsi jotka tuodaan tunnontarkasti paikalle klo9 mennessä, vaikka äiti kotona alle 2v pienemmän kanssa.

Entä sitten? Sinä hoidat niitä, se on sinun työsi etkä hauku niitä lapsia ja heidän vanhempiaan. 

Katsos kun homman nimi on myös se, että ajattelemme, lapsen parasta myös, ja kyseenalaistamme, ei ole tarkoitus vain niellä kaikkea soopaa elämässä tai töissä, tuskin sinullakaan.

Perehdy asioihin, aloita vaikka tästä ketjusta, niin ehkä sinullekin aukenee yksi perustavanlaatuinen ongelma nykyisessä päiväkotimaailmassa, sen nimi on subjektiivinen päivähoito-oikeus, asia joka ei ole tuonut mitään hyvää alalle eikä alan tilanteelle, päinvastoin!

Vanhemmat jotka tuovat lapsensa päiväkotiin vaikka itse ovat kotona, heidän vanhemmuutensa ja kyky siihen kuuluukin kyseenalaistaa, harvemmassa on ne tilanteet joissa lapsen paras on se, että hänet raahataan aamusta toiseen isoon lapsiryhmään meteliin ja kilpailemaan aikuisen sylistä ja huomiosta, ikävää että tämä fakta näin sinuun osui, mutta ehkäpä havahdut ajattelemaan asiaa ja toimit jatkossa erilailla oman lapsesi/lastesi suhteen, sikäli mikäli heidän parhaansa on sinulle prioriteetti nro1.

Muussa tapauksessa onnea vain heille ja jaksamista kanssasi.

Katsos kun sen lapsen etu on päästä sinne päiväkotiin kun hänellä on tuollaiset vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Väärässä olet ja vähänpä tiedät.

Omassakin ryhmässä on useampi kuin 1 lapsi jotka tuodaan tunnontarkasti paikalle klo9 mennessä, vaikka äiti kotona alle 2v pienemmän kanssa.

Entä sitten? Sinä hoidat niitä, se on sinun työsi etkä hauku niitä lapsia ja heidän vanhempiaan. 

Katsos kun homman nimi on myös se, että ajattelemme, lapsen parasta myös, ja kyseenalaistamme, ei ole tarkoitus vain niellä kaikkea soopaa elämässä tai töissä, tuskin sinullakaan.

Perehdy asioihin, aloita vaikka tästä ketjusta, niin ehkä sinullekin aukenee yksi perustavanlaatuinen ongelma nykyisessä päiväkotimaailmassa, sen nimi on subjektiivinen päivähoito-oikeus, asia joka ei ole tuonut mitään hyvää alalle eikä alan tilanteelle, päinvastoin!

Vanhemmat jotka tuovat lapsensa päiväkotiin vaikka itse ovat kotona, heidän vanhemmuutensa ja kyky siihen kuuluukin kyseenalaistaa, harvemmassa on ne tilanteet joissa lapsen paras on se, että hänet raahataan aamusta toiseen isoon lapsiryhmään meteliin ja kilpailemaan aikuisen sylistä ja huomiosta, ikävää että tämä fakta näin sinuun osui, mutta ehkäpä havahdut ajattelemaan asiaa ja toimit jatkossa erilailla oman lapsesi/lastesi suhteen, sikäli mikäli heidän parhaansa on sinulle prioriteetti nro1.

Muussa tapauksessa onnea vain heille ja jaksamista kanssasi.

Katsos kun sen lapsen etu on päästä sinne päiväkotiin kun hänellä on tuollaiset vanhemmat. 

Kenelle osoitit kommenttisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.

Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Varhaiskasvattajan mielestä todennäköisesti vieläkin rasittavampi, koska resurssit ovat vähäisempiä kuin kotona, ku on muutama muukin lapsi hoidettavana kuin se yksi rasittava. Ja tämä on karu fakta oikeasti, että sellaiset haastavat tukea tarvitsevat lapset OVAT varhaiskasvatuksessa rasite, se ei ole lapsen vika vaan inkluusion (= säästötoimi) ja resurssipulan, mutta lapsihan siinä kärsii vaikka kuinka yrittää työntekijät vääntää tekohymyä ja olla tekopirteitä ja tekokärsivällisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.

Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.

Sen jälkeen tapahtuu sitä, että pitäisi viimeistään aloittaa se lapsen KASVATTAMINEN!! Lasta kasvatetaan ohjaamalla, opettamalla, selittämällä, perustelemalla, rajoittamalla, kieltämällä jne. sen rakastamisen lisäksi.

Ei voi olettaa, että lapsen kasvaessa ja vanhetessa hän olisi vain se söpö pieni nassikka joka ei "vaadi" mitään tai olisi "hankala", joka ei peräänkuuluta asioita kuten selityksiä ja joka ei edellytä esim.rajoituksiin ja kieltoihin myöskin perusteluita, lapset ei ole tyhmiä, tahdottomia nukkeja tai muovailuvahakasoja vaan oman tietoisuuden, tahdon ja järjen omaavia yksilöitä!

Ei se lapsen kasvattaminen ole mitään rakettitiedettä, se on pitkälti maalaisjärkeä ja kärsivällisyyttä ja todellakin välillä saa mennä ns hermot kunhan vain muistaa ettei siinäkään tilanteessa saa satuttaa.

Tässä ketjussa olen aiemminkin todennut, että ns kuri ei ole yhtä kuin fyysinen kurittaminen niinkuin joku väitti, siis ettei voi kasvattaa ilman sitä, totta munassa voi, aikuinen on aikuinen, rajat asettava elämää nähnyt aikuinen, ei pelolla ja satuttamisella uhkaava iso ihminen.

Äärimmäisen huolestuttavaa ja surullista, jos/kun aikuinen, vanhempi, ei kykene lastaan ohjaamaan ja kasvattamaan myöskin niissä haastavammissa, esim.uhmakohtaustilanteissa vaan jättää kyseisen vastuun ja tehtävän vaikkapa varhaiskasvatuksen kontolle, niinkuin nykyisin aina vain enenevissä määrin on, ei varhaiskasvattajat ole niitä teidän lapsia halunneet/synnyttäneet tai ole heidän äitejä/isejä, ei ole 100%:sti varhaiskasvatuksen tehtävä kasvattaa ja opettaa lapsia aikuisuuteen, ei todellakaan eikä tietenkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.

Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.

Mutta mikä siinä on että lapselle opetetaan, että on ok näyttää kaikki tunteet, mutta aikuisen pitäisi olla aina vaan (teko)positiivinen, vaikka miten suututtaisi tai itkettäisi?

Vierailija kirjoitti:

Parhaita ovat maanantai aamut. Osa lapsista on hirveän nälkäisiä, puuroa menee kaksi lautasellista. Ihankuin ei olisi saaneet ruokaa vk-loppuna kotona. Yksi lapsi laitetaan suoraan maanantai asmuisin suihkuun ja vaatteet pesuun. Haisee sekä lapsi että vaatteet. Vaippa roikkuu polvissa kun niin täynnä pissaa. Lasu ilmoitus tehty, mitään ei tapahdu silti. Lapsi on hirveän nälkäinen ja väsynyt. Nukkuu yleensä koko maanantai päivän. Kotona ilmeisesti asiat tosi huonosti. Sääli lasta.

Tämä on joku provo. Ei päiväkodeissa ole pesukoneita lasten vaatteita varten. Eikä lapset haise vaikkeivät kävisi suihkussa, koska hormonitoiminta ei ole vielä alkanut. Vai tarkoitetaanko tässä vanhan virtsan hajua pepun iholla?