Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Oletko tullut ajatelleeksi, että myös päiväkodin työntekijöillä on pieniä lapsia? Varmaan jotain yli-ihmisiä sitten olemme, kun saamme parisuhteemme pidettyä kasassa, vaikka haemme lapsemme päiväkodista heti työpäivän jälkeen. Emmekä edes tarvitse hengähdystaukoa niistä omista lapsista, vaikka olemme koko työpäivämme viettäneet toisten perheiden lasten kanssa.

Vanhemmat on saatu ajattelemaan, että lapset tarvitsevat jatkuvasti ammattitaitoista kasvatusta, jotta pärjäävät elämässään. Vanhemmuuteen on kovat paineet ja yhteiskunnassa ajetaan lapsia hoitoon aiemmin ja aiemmin. Kulttuuri yksilöllistyy edelleen ja perheen arvostus on vähentynyt.

Eikö kulttuurin yksilöllistymistä voisi nähdä myös siten, että jokaisella perheellä on oma kasvatuskulttuurinsa ja että vanhemmat pitäisivät tärkeänä että saisivat itse kasvattaa lapsiaan ja opettaa heille niitä itselleen tärkeitä arvoja ym? Miten kulttuuri yksilöllistyy sillä että lapsia kasvatetaan suurissa laumoissa liukuhihnamoodissa? Anteeksi, enkö vaan ymmärtänyt mitä tarkoitit?

Hyvä pointti! Perhe vaan ei tunnu olevan nykyään kovinkaan tärkeä yksikkö. Onhan tässä ketjussakin tuotu toisaalta esille sitä, kuinka vanhemmat antavat työntekijöille ohjeita siitä, kuinka heidän tulee toimia lapsen kanssa. Halutaan viedä lapset laitokseen, jotta voidaan toteuttaa itseä, mutta työntekijöiden pitäisi toimia niin kuin itse haluaa.

Työntekijöitä häpeämättä ohjeistetaan ja itse luistetaan oman lapsen arjen kasvatusvastuusta vaikka aikaa olisi muttei motivaatiota.

Töissäkäyvien tai sairaiden vanhempien lasten hoitotarve on taas täysin asia erikseen. He tarvitsevat hoitopaikan lapsilleen työssäkäynnin/sairautensa vuoksi ja ajaksi.

Kotona löhöövät kuninkaalliset tai lapsensa kasvatuksen ja hoidon mukavuussyistä pk:hin ulkoistaneet lähinnä syövät resursseja ja kehtaavat vielä päteä ja päsmäröidä.

Vierailija kirjoitti:

""Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös."

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.[/quote"

On päiväkoteja missä on menty vanhempien miellyttämisessä niin pitkälle, että on kaksi tilaa : päiväunitila ja lepotila missä "ei tarvitse (eikä saa vanhempien määräyksestä) nukkua".

Arvaatte varmaan kumpi tiloista on helvetin esikartano sinne joutuvalle hoitajaparalle kun sinne "ei tyarvitse nukkua"-tilaan roudataan kaikki ylivilkkaat käytöshäiriöiset tai muuten rajattomat ylivirittyneet hyrrät. Luehan hoitaja nyt siinä kivoja satuja kun yksi potkii, muutama juoksee rinkiä , kaksi tappelee, muutama yrittää niitä rauhallisia leikkiä joo niin varmaan  kunnes menevät mukaan hullunmyllyyn kiljumaan ja karjumaan kurkku suorana. Koska se on ylihauskaa yliväsyneenä.

Eihän lapsi tarvitse lepotaukoa pitkässä päiväkotihoitopäivässä missä pahimmillaan desibelit ja yleinen rauhattomuus ovat jotain ennenkuulumatonta.

Onko sinusta hauska trollata aiheella,vai työksikö teet?

Palogisoit aktiivisen leikin, joka lapsilla seurassa on normaalia. Olet sitä mieltä, että ihmisen ainoa oikea tapa levätä on uni keskellä päivää - ei todellakaan ole.

Normaalisti ihminen lopettaa päiväsaikaan nukkumisen täytettyään 3 vuotta. Joku tarvitsee 12 tunnin yöunet, toiselle riittää 9 tuntia ja hän voi hyvin.

Olisi hyvä miettiä tarhan käytäntöjä myös lasten kannalta.

Woke🤥

#lapsiviha

#miesviha

Vierailija kirjoitti:

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.

On päiväkoteja missä on menty vanhempien miellyttämisessä niin pitkälle, että on kaksi tilaa : päiväunitila ja lepotila missä "ei tarvitse (eikä saa vanhempien määräyksestä) nukkua

Arvaatte varmaan kumpi tiloista on helvetin esikartano sinne joutuvalle hoitajaparalle kun sinne "ei tyarvitse nukkua"-tilaan roudataan kaikki ylivilkkaat käytöshäiriöiset tai muuten rajattomat ylivirittyneet hyrrät. Luehan hoitaja nyt siinä kivoja satuja kun yksi potkii, muutama juoksee rinkiä , kaksi tappelee, muutama yrittää niitä rauhallisia leikkiä joo niin varmaan  kunnes menevät mukaan hullunmyllyyn kiljumaan ja karjumaan kurkku suorana. Koska se on ylihauskaa yliväsyneenä.

Eihän lapsi tarvitse lepotaukoa pitkässä päiväkotihoitopäivässä missä pahimmillaan desibelit ja yleinen rauhattomuus ovat jotain ennenkuulumatonta.

Onko sinusta hauska trollata aiheella,vai työksikö teet?

Palogisoit aktiivisen leikin, joka lapsilla seurassa on normaalia. Olet sitä mieltä, että ihmisen ainoa oikea tapa levätä on uni keskellä päivää - ei todellakaan ole.

Normaalisti ihminen lopettaa päiväsaikaan nukkumisen täytettyään 3 vuotta. Joku tarvitsee 12 tunnin yöunet, toiselle riittää 9 tuntia ja hän voi hyvin.

Olisi hyvä miettiä tarhan käytäntöjä myös lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.

On päiväkoteja missä on menty vanhempien miellyttämisessä niin pitkälle, että on kaksi tilaa : päiväunitila ja lepotila missä "ei tarvitse (eikä saa vanhempien määräyksestä) nukkua

Arvaatte varmaan kumpi tiloista on helvetin esikartano sinne joutuvalle hoitajaparalle kun sinne "ei tyarvitse nukkua"-tilaan roudataan kaikki ylivilkkaat käytöshäiriöiset tai muuten rajattomat ylivirittyneet hyrrät. Luehan hoitaja nyt siinä kivoja satuja kun yksi potkii, muutama juoksee rinkiä , kaksi tappelee, muutama yrittää niitä rauhallisia leikkiä joo niin varmaan  kunnes menevät mukaan hullunmyllyyn kiljumaan ja karjumaan kurkku suorana. Koska se on ylihauskaa yliväsyneenä.

Eihän lapsi tarvitse lepotaukoa pitkässä päiväkotihoitopäivässä missä pahimmillaan desibelit ja yleinen rauhattomuus ovat jotain ennenkuulumatonta.

Onko sinusta hauska trollata aiheella,vai työksikö teet?

Patologisoit aktiivisen leikin, joka lapsilla seurassa on normaalia. Olet sitä mieltä, että ihmisen ainoa oikea tapa levätä on uni keskellä päivää - ei todellakaan ole.

Normaalisti ihminen lopettaa päiväsaikaan nukkumisen täytettyään 3 vuotta. Joku tarvitsee 12 tunnin yöunet, toiselle riittää 9 tuntia ja hän voi hyvin.

Olisi hyvä miettiä tarhan käytäntöjä myös lasten kannalta.

Korjattuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös."

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.[/quote"

On päiväkoteja missä on menty vanhempien miellyttämisessä niin pitkälle, että on kaksi tilaa : päiväunitila ja lepotila missä "ei tarvitse (eikä saa vanhempien määräyksestä) nukkua".

Arvaatte varmaan kumpi tiloista on helvetin esikartano sinne joutuvalle hoitajaparalle kun sinne "ei tyarvitse nukkua"-tilaan roudataan kaikki ylivilkkaat käytöshäiriöiset tai muuten rajattomat ylivirittyneet hyrrät. Luehan hoitaja nyt siinä kivoja satuja kun yksi potkii, muutama juoksee rinkiä , kaksi tappelee, muutama yrittää niitä rauhallisia leikkiä joo niin varmaan  kunnes menevät mukaan hullunmyllyyn kiljumaan ja karjumaan kurkku suorana. Koska se on ylihauskaa yliväsyneenä.

Eihän lapsi tarvitse lepotaukoa pitkässä päiväkotihoitopäivässä missä pahimmillaan desibelit ja yleinen rauhattomuus ovat jotain ennenkuulumatonta.

Onko sinusta hauska trollata aiheella,vai työksikö teet?

Palogisoit aktiivisen leikin, joka lapsilla seurassa on normaalia. Olet sitä mieltä, että ihmisen ainoa oikea tapa levätä on uni keskellä päivää - ei todellakaan ole.

Normaalisti ihminen lopettaa päiväsaikaan nukkumisen täytettyään 3 vuotta. Joku tarvitsee 12 tunnin yöunet, toiselle riittää 9 tuntia ja hän voi hyvin.

Olisi hyvä miettiä tarhan käytäntöjä myös lasten kannalta.

Kuule tässä ei nyt puhuta kettutarhasta vaan lapsista päiväkotiolosuhteissa, joissa resurssit eivät yksinkerttaisesti riitä jokaisen yksilökohtaiseen erityishuomioimiseen. Varhaiskasvatus on käytännössä lasten ryhmähoitoa, tämä sinun on sisäistettävä kun sen hoidon piiriin valitset lapsesi yksilöllisine unentarve-vaatimuksinesi tuoda.

Et kai sinäkään niin lapsellinen ole, että kuvittelet että tässä huvikseen "palogisoidaan" vakavalla aiheella alasta, jonka epäkohtiin olisi tullut puuttua jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Onko käynyt niin, että vaivihkaa valta (ja sen myötä tietysti myös vastuu) päiväkodeissa on hivutettu niille alaikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen, jotka eivät edes ole koko toiminnassa mukana eivätkä edes koulutettuja opetusalalle?

Tämä on vaarallinen tie.

Päiväkodeissa tulee selkeästi toteutua vuosikymmeniä hyvin toteutunut (siihen varhaiskasvatuksen lanseeraamiseen saakka) käsitys, että töissä on ammattilaisia, jotka osaavat asiansa. Kun vastuulla on suuri määrä keskenkasvuisia lapsia, on itsestäänselvyys, että joukko on kyettävä hallitsemaan. Tätä perustaa eivät saa vanhemmat omalla toiminnallaan ja epäilyksillään hajottaa, vaan heidän on tuettava lapsensa onnistumista ja koko toiminnan sujuvuutta. Tämä tapahtuu kuuntelemalla, mitä päiväkodissa on suunniteltu tehtäväksi, miksi ja miten. Jos ei ymmärrä näiden toimintojen periaatteita, voi kysyä tai vielä parempi, etsiä itse tietoa ja ymmärrystä asioista. Siis sen lapsen kannalta.

Kasvatusideologioita ja käytäntöjä on satoja erilaisia. Samoin samojen oppien soveltamistapoja. Jos vanhempi on vienyt lapsensa johonkin tiettyyn päiväkotiin varhaiskasvatettavaksi, tulee hänen hyväksyä, että sinne palkatut kasvattajat tekevät työtään oman taitonsa ja tietonsa mukaisesti, noudattaen ja soveltaen kunnassa ja valtiossa käytössä olevia opetussuunnitelmia, lakeja ja säädöksiä.

Jos päiväkotiin ei olla rekrytty päteviä opettajia ja hoitajia, ei toimintaa toteuttavilla työntekijöillä ole virallisesti tunnustettua osaamista, tietoa ja taitoa hoitaa tehtäviä laissa edellytettävällä tavalla. Lain mukaan kuitenkin voidaan palkata epäpäteviä sijaisia, jotta päiväkoti voidaan pitää auki ja kunnan vastuualueelle kuuluva peruspalvelu saatavilla.

Vanhemmat eivät ole asemassa, että voivat mennä ohjailemaan henkilöstön toimintaa ja kasvatusideologioita. Asiakaspalautteessa voi kertoa mielipiteensä, jos haluaa. Se on siinä se. Palvelun tuottaja päättää, mitä noilla mielipiteillä tekee. Tällä hetkellä on selvää, että yksittäiset valittajat ovat tiedossa oleva tilastollinen fakta, kuten kaiken hehkuttajatkin. Päiväkodeissa keskiarvosta laskettu tyytyväisyys on vuosikymmenestä toiseen aina noin 3,5-4/ 5 koska kysymykset on laadittu niin, että tulos on aina suunnilleen sama ja toisaalta siksi, että äidit (jotka palautetta yleensä antavat) alitajuisesti haluavat antaa palautetta omasta valinnastaan ja perustella oman päätöksensä kannattavuutta. Jos arvioivat päiväkotia arvosanalla 1 tai 2 osoittaa se, että he ovat itse täysiä sadisteja vedessään lapsensa paikkaan, jonka tietävät huonoksi. Siis valehtelevat (osa tiedostattaan) ja antavat 4 tai 5 arvosanaksi, vähintään 3 eli "hyvä". Vastausprosentti noissa kyselyissä onkin nykyään noin 60%, koska koko show on niin naurettava ja tarkoitushakuinen kysely ei vaikuta mihinkään yhtään mitään muuttavasti. Se ylläpitää mätää systeemiä.

Sulla on tainnut mennä ohi kasvatuskumppanuus, vanhempien osallisuus ja jaettu asiantuntijuus.

Eipä sillä että itsekään aina allekirjoittaisin vanhemman olevan lapsensa paras asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko käynyt niin, että vaivihkaa valta (ja sen myötä tietysti myös vastuu) päiväkodeissa on hivutettu niille alaikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen, jotka eivät edes ole koko toiminnassa mukana eivätkä edes koulutettuja opetusalalle?

Tämä on vaarallinen tie.

Päiväkodeissa tulee selkeästi toteutua vuosikymmeniä hyvin toteutunut (siihen varhaiskasvatuksen lanseeraamiseen saakka) käsitys, että töissä on ammattilaisia, jotka osaavat asiansa. Kun vastuulla on suuri määrä keskenkasvuisia lapsia, on itsestäänselvyys, että joukko on kyettävä hallitsemaan. Tätä perustaa eivät saa vanhemmat omalla toiminnallaan ja epäilyksillään hajottaa, vaan heidän on tuettava lapsensa onnistumista ja koko toiminnan sujuvuutta. Tämä tapahtuu kuuntelemalla, mitä päiväkodissa on suunniteltu tehtäväksi, miksi ja miten. Jos ei ymmärrä näiden toimintojen periaatteita, voi kysyä tai vielä parempi, etsiä itse tietoa ja ymmärrystä asioista. Siis sen lapsen kannalta.

Kasvatusideologioita ja käytäntöjä on satoja erilaisia. Samoin samojen oppien soveltamistapoja. Jos vanhempi on vienyt lapsensa johonkin tiettyyn päiväkotiin varhaiskasvatettavaksi, tulee hänen hyväksyä, että sinne palkatut kasvattajat tekevät työtään oman taitonsa ja tietonsa mukaisesti, noudattaen ja soveltaen kunnassa ja valtiossa käytössä olevia opetussuunnitelmia, lakeja ja säädöksiä.

Jos päiväkotiin ei olla rekrytty päteviä opettajia ja hoitajia, ei toimintaa toteuttavilla työntekijöillä ole virallisesti tunnustettua osaamista, tietoa ja taitoa hoitaa tehtäviä laissa edellytettävällä tavalla. Lain mukaan kuitenkin voidaan palkata epäpäteviä sijaisia, jotta päiväkoti voidaan pitää auki ja kunnan vastuualueelle kuuluva peruspalvelu saatavilla.

Vanhemmat eivät ole asemassa, että voivat mennä ohjailemaan henkilöstön toimintaa ja kasvatusideologioita. Asiakaspalautteessa voi kertoa mielipiteensä, jos haluaa. Se on siinä se. Palvelun tuottaja päättää, mitä noilla mielipiteillä tekee. Tällä hetkellä on selvää, että yksittäiset valittajat ovat tiedossa oleva tilastollinen fakta, kuten kaiken hehkuttajatkin. Päiväkodeissa keskiarvosta laskettu tyytyväisyys on vuosikymmenestä toiseen aina noin 3,5-4/ 5 koska kysymykset on laadittu niin, että tulos on aina suunnilleen sama ja toisaalta siksi, että äidit (jotka palautetta yleensä antavat) alitajuisesti haluavat antaa palautetta omasta valinnastaan ja perustella oman päätöksensä kannattavuutta. Jos arvioivat päiväkotia arvosanalla 1 tai 2 osoittaa se, että he ovat itse täysiä sadisteja vedessään lapsensa paikkaan, jonka tietävät huonoksi. Siis valehtelevat (osa tiedostattaan) ja antavat 4 tai 5 arvosanaksi, vähintään 3 eli "hyvä". Vastausprosentti noissa kyselyissä onkin nykyään noin 60%, koska koko show on niin naurettava ja tarkoitushakuinen kysely ei vaikuta mihinkään yhtään mitään muuttavasti. Se ylläpitää mätää systeemiä.

Sulla on tainnut mennä ohi kasvatuskumppanuus, vanhempien osallisuus ja jaettu asiantuntijuus.

Eipä sillä että itsekään aina allekirjoittaisin vanhemman olevan lapsensa paras asiantuntija.

Päinvastoin, juuri ei ole mennyt ohi kasvatuskumppanuus, osallisuus ja erilaiset asiantuntijuudet.

Lapsen tehdessään vanhemmille syntyy 18 vuoden mittainen täysi vastuu lapsestaan, tämän hyvinvoinnista ja kasvusta. Suomessa vanhemman vastuulla on, että lapsi osallistuu oppivelvollisuuden suorittamiseen ja se suoritettava oppimäärä on säädetty valtion tasolla laissa ja opetussuunnitelmissa. Eskarikin on oppivelvollisuuden alaista. Varhaiskasvatus on kovaa vauhtia menossa siihen suuntaan.

Nyt vanhemmat voivat valita, vievätkö lapsensa varhaiskasvatukseen vai eivätkö vie. Jos vievät, voivat he valita, kuinka pitkäksi ajaksi ja kuinka monena päivänä viikossa. Kun lapsi viedään päiväkotiin, tehdään sijoituspäätös, laaditaan hoitosopimus palvelun tuottajan kanssa sekä yhteistyössä lapselle määrätyn ryhmän henkilökunnan kanssa tehdään lapsen kasvatukselle suunnitelma (lapsen vasu). Sinne kirjataan, miten kasvatus järjestetään kotona ja miten päiväkodissa kymmenien lasten toimiessa yhdessä ryhmänä. Siis jokaiselle ryhmän lapselle laaditaan tuo suunnitelma ja kasvattajia on paikalla käytännössä 1 tai 2 / 21 laskennallista lasta päivän aikana.

Osallisuutta ei ole se, että vanhemmat tilaisivat itselleen mieluisia toimintoja, käytäntöjä, aikatauluja ja erityiskohteluita lapselleen. Sellaista on viiden tähden hotellissa, jossa maksamalla esim. 500-3000 euroa yhdeltä yöltä ja aamulta saat mieluisiasi hoitoja, ruokia, näkymiä, viihdykkeitä ja muita palveluja. Kunnallinen päiväkoti ja sen kokopäiväinen täyshoito maksetaan tämän maan veronmaksajien toimesta (hyvätuloisimmat perheet maksavat pienen, n. 200 euroa KUUKAUDESSA nimellisen korvauksen itse). Oikeasti kokopäiväinen täyshoito, kasvatus ja opetus tilapalveluineen, siivouksineen, ravintoarvotarkistettuine ruokailuineen, vakuutuksineen ja ammattilaistyönä maksaa n. 1600 euroa/lapsi /päivä. Erityisen tuen osalta ja alle 3-vuotiaiden osalta rutkasti enemmänkin.

Jaettu asiantuntijuus ja kasvatuskumppanuus on eri tieteenalojen ammattilaisten, lapsen vanhempien ja lapsen yhteistyötä turvallisen ja annetuissa resursseissa mahdollistetun kasvatuksen järjestämistä. Osallisuutta on se, ettei vanhempi voi vain dumpata lastaan päiväksi muiden vastuulle osallistumatta lapsen kasvun ja kehityksen tuntevien ammattilaisten neuvojen, ohjeiden ja näkemysten kuuntelemiseen. Vanhemman tulee omalla toiminnallaan tukea lapsen mahdollisuuksia onnistua kodin ulkopuolisessa ryhmässä toimimisessa ja integroitumisessa yhteiskuntaan. Tulevaisuudessa nämä lapset maksavat veroina ja työpanoksellaan takaisin sen pääoman, jota nykyiset maan veronmaksajat tuottavat heille.

Päiväkodit, varhaiskasvatus ja eri koulutuspolut ovat sijoitus tulevaisuuteen, jotta yhteiskuntaan hyvin integroituneet ja ryhmässä toimimisen idean sisäistäneet sukupolvet tuntevat vastuunsa kokonaisuudessa ja kykenevät toimimaan yhteisen päämäärän eteen. Suomen hyvinvointivaltion ylläpitämisen, kehittämisen ja puolustamisen eteen.

Se on kasvatuskumppanuuden, osallisuuden ja asiantuntijuuksien välisen yhteistyön merkitys. Siksi siellä päiväkodeissa nukkuvat kaikki. Uni edistää oppimista, hyvinvointia ja luottamusta. Yhteisten sääntöjen noudattaminen kasvattaa vastuullisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös."

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.[/quote"

On päiväkoteja missä on menty vanhempien miellyttämisessä niin pitkälle, että on kaksi tilaa : päiväunitila ja lepotila missä "ei tarvitse (eikä saa vanhempien määräyksestä) nukkua".

Arvaatte varmaan kumpi tiloista on helvetin esikartano sinne joutuvalle hoitajaparalle kun sinne "ei tyarvitse nukkua"-tilaan roudataan kaikki ylivilkkaat käytöshäiriöiset tai muuten rajattomat ylivirittyneet hyrrät. Luehan hoitaja nyt siinä kivoja satuja kun yksi potkii, muutama juoksee rinkiä , kaksi tappelee, muutama yrittää niitä rauhallisia leikkiä joo niin varmaan  kunnes menevät mukaan hullunmyllyyn kiljumaan ja karjumaan kurkku suorana. Koska se on ylihauskaa yliväsyneenä.

Eihän lapsi tarvitse lepotaukoa pitkässä päiväkotihoitopäivässä missä pahimmillaan desibelit ja yleinen rauhattomuus ovat jotain ennenkuulumatonta.

Onko sinusta hauska trollata aiheella,vai työksikö teet?

Palogisoit aktiivisen leikin, joka lapsilla seurassa on normaalia. Olet sitä mieltä, että ihmisen ainoa oikea tapa levätä on uni keskellä päivää - ei todellakaan ole.

Normaalisti ihminen lopettaa päiväsaikaan nukkumisen täytettyään 3 vuotta. Joku tarvitsee 12 tunnin yöunet, toiselle riittää 9 tuntia ja hän voi hyvin.

Olisi hyvä miettiä tarhan käytäntöjä myös lasten kannalta.

JOKAINEN lapsi (sekä aikuinen) tarvitsee päivän mittaan rauhoittumishetken aivoilleen.

Minä olen siitä pitänyt huolen tähän päivään asti, että joka ainut lapsi ryhmässämme myös ottaa itselleen sen tarvitsemansa rauhoittumisen. Nukkua ei ole pakko, mutta hiljainen hetki otetaan. Yleensä n. 30 min. Meillä onkin ihan erilainen meno kuin monessa muussa paikassa, joissa todella kuunnellaan lapsia/heidän vanhempiaan ("ei mun tarvi levätä!!!"/"meidän illat on mahdottomia, jos pertti nukkuu eli ei sitten unia") ja voi luoja, mikä viidakko heidän arkensa onkaan. Huutoa, ylikierroksilla käymistä, kyvyttömyyttä rauhoittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös."

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.[/quote"

On päiväkoteja missä on menty vanhempien miellyttämisessä niin pitkälle, että on kaksi tilaa : päiväunitila ja lepotila missä "ei tarvitse (eikä saa vanhempien määräyksestä) nukkua".

Arvaatte varmaan kumpi tiloista on helvetin esikartano sinne joutuvalle hoitajaparalle kun sinne "ei tyarvitse nukkua"-tilaan roudataan kaikki ylivilkkaat käytöshäiriöiset tai muuten rajattomat ylivirittyneet hyrrät. Luehan hoitaja nyt siinä kivoja satuja kun yksi potkii, muutama juoksee rinkiä , kaksi tappelee, muutama yrittää niitä rauhallisia leikkiä joo niin varmaan  kunnes menevät mukaan hullunmyllyyn kiljumaan ja karjumaan kurkku suorana. Koska se on ylihauskaa yliväsyneenä.

Eihän lapsi tarvitse lepotaukoa pitkässä päiväkotihoitopäivässä missä pahimmillaan desibelit ja yleinen rauhattomuus ovat jotain ennenkuulumatonta.

Onko sinusta hauska trollata aiheella,vai työksikö teet?

Palogisoit aktiivisen leikin, joka lapsilla seurassa on normaalia. Olet sitä mieltä, että ihmisen ainoa oikea tapa levätä on uni keskellä päivää - ei todellakaan ole.

Normaalisti ihminen lopettaa päiväsaikaan nukkumisen täytettyään 3 vuotta. Joku tarvitsee 12 tunnin yöunet, toiselle riittää 9 tuntia ja hän voi hyvin.

Olisi hyvä miettiä tarhan käytäntöjä myös lasten kannalta.

JOKAINEN lapsi (sekä aikuinen) tarvitsee päivän mittaan rauhoittumishetken aivoilleen.

Minä olen siitä pitänyt huolen tähän päivään asti, että joka ainut lapsi ryhmässämme myös ottaa itselleen sen tarvitsemansa rauhoittumisen. Nukkua ei ole pakko, mutta hiljainen hetki otetaan. Yleensä n. 30 min. Meillä onkin ihan erilainen meno kuin monessa muussa paikassa, joissa todella kuunnellaan lapsia/heidän vanhempiaan ("ei mun tarvi levätä!!!"/"meidän illat on mahdottomia, jos pertti nukkuu eli ei sitten unia") ja voi luoja, mikä viidakko heidän arkensa onkaan. Huutoa, ylikierroksilla käymistä, kyvyttömyyttä rauhoittua.

Tarkennus vielä, että ne lapset jotka eivät nuku, lepäävät sen 30 min. Osa heistä simahtaa kuitenkin, vaikka kuinka uhosivat ettei uni tule.

On meidän aikuisten vastuulla toimia lapsen parhaaksi. Jos annamme liikaa valtaa lapsille, se luo turvattomuutta. Huoltajat, jotka eivät ymmärrä levon vaikutusta kehittyviin aivoihin, toivon mukaan myös suovat ammattilaisille sen arvioimisen lastensa kohdalla.

Ja jos ne illat ovat h*lvettiä pertin kanssa, kannattaa tarkastella iltarutiineja uudestaan. Kenties klo 21 asti valvominen ei ole järkevää...

On kiinnostavaa, että vanhemmat päättelevät sen johtuvan automaattisesti päiväkodista ja päiväunista, jos heidän lapsensa ei nukahda kotona illalla siihen aikaan kun vanhemmat haluaisivat. 35 vuoden kokemuksella sekä perhetyöstä, lastenkotityöstä että päiväkotityöstä monenlaisten lasten ja perheiden kanssa on käynyt selväksi, ettei pienen lapsen rauhoittuminen yöunille (tai rauhoittumattomuus) ole vedettävissä yksi yhteen päiväkodissa levättyihin päiväuniin. Kyseessä on paljon monimutkaisempi yhtälö.

Jos ongelmia ei ilmene päiväkodissa vaan ongelmat ilmenevät kotona, on ensisijaisesti tarkasteltava, mitä siellä kotona lapsen näkökulmasta tapahtuu. Päiväkotipäivät nykyään ovat todella pitkiä monilla lapsilla, ryhmät suuria, henkilöstö ja lapset ympärillä vaihtuvat, avotiloissa ja liian ahtaissa huoneissa on meluisaa, sisäilmaongelmia, kirkkaita valoja ja liian paljon virikkeitä, uusia asioita, muuttuvia ja ennakoimattomia tekijöitä ja oman vuoron odottelua.

On ensiarvoisen tärkeää, ettei kotona päiväkotipäivän jälkeen enää ole tällaista. Päiväkotipäivän jälkeen tulee olla hiljaista, rauhallista, toistuvat arkirutiinit ja mahdollisuus vain olla perheen kesken. Ei missään tapauksessa mitään älylaitteita, kiljuvia lasten tv-sarjoja, tietokone- ja kännykkäpelejä, harrastuksia, kyläilyjä, hoploppeja ja mitä milloinkin vierailuja. Päiväkotipäivän jälkeen on oltava tylsiä rutiineja, vanhemman kanssa sylittelyä ja leikkiä, yhdessä perheen kesken ruokailu, iltakylpy, hampaiden pesu ja unisatu tai laulu, silittely uneen. Iltaleikit ja yhdessä syöminen ovat ne ajat, kun jutellaan päivän kuulumoset, joka päivä, eikä vasta silloin, kun pieni peitellään sänkyyn. Siinä vaiheessa mieli pitää olla tyhjä, stressistä ja päivän tapahtumista vapaa, valmis uneksimaan ja rauhoittunut satumaailman kuunteluun. Turvalinen kosketus, hiljainen ääni ja lempeä varmuus vanhemman otteissa ja katseissa on tärkeää. Nukkumaan mennessä on hämärää eikä siinä enää aleta kyselemään ja hyppelemään sängystä pois tai hakemaan milloin vettä milloin vessaan milloin mitäkin. Ei päiväkodissakaan niin tehdä vaan levätään, hyshys, nyt rauhoitutaan.

Tämä MLL:n ohje lasten nukuttamisrutiiniin iltaisin kotona on selkeä ja hyvä. Se kannattaisi (muiden kasvatusohjeiden muassa) laittaa jokaisen vanhemman aloituspakettiin mukaan, kun perhe aloittaa päiväkodissa.

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsella-va…

Jostain syystä yhteiskunnassa yhä ajatellaan, että vanhemmuus, äidin ja isän rooli tulevat jotenkin sisäsyntyisesti ja osaaminen itsestään. Eihän se niin ole. Tuollainen on romantiikan ajan myytti, jolla on rakennettu yhteiskunnallisia hierarkioita, arvoja ja statuksia.

Lasten kasvatraminen on vaikeaa ja aina kontekstisidonnaista. Nykyajan yhteiskuntaa, ylenpalttisuutta ja valinnan mahdollisuuksia ei ole ennen ollut tässä muodossa. Perheet ovat hyvin erilaisia ja ihmisillä on erilaisia arvoja ja uskomuksia sekä voimavaroja. Nykyiset pienten lasten vanhemmat ovat melko yksin vastuussa monesta elämänsä osa-alueesta eikä lasten kasvatukseen tarjolla oleva oppien, vaat8musten ja vinkkien suo ainakaan auta asiaa. Vanhempien pitäisi enemmän luottaa kasvatusalan kokeneisiin ja koulutettuihin ammattilaisiin ja kuunnella heidän viisauksiaan. Nykyvanhemmat ovat usein hukassa omassa individualismissaan ja kuvitelmissaan, että tietävät ja osaavat kaiken paremmin kuin kukaan muu. Jopa sen lapsen tarpeet.

Nyt kun on puhuttu siitä, miten vanhemmat rajoittavat lasten päiväunia, niin pakko avautua myös joidenkin lasten vaatetuksesta.

Miksi ihmeessä pienelle taaperolle joka opettelee pukemaan, pitää pukea kireitä farkkuja tai niitä Gugguun minimekkoja, joissa todella ahdas kaula-aukko? Välillä tuntuu pahalta riisua/pukea näitä tiukkaakin tiukempia vaatteita, kun on sellainen olo, että lapsen pää lähtee irti kun se ei vaan meinaa mahtua siitä piukasta aukosta. Lapset puetaan miniaikuisiksi eikä huomioida ollenkaan sitä, mikä vaate olisi lapselle käytännöllisin pukemisen opettelussa ja ihan vaan siinä leikissä. Tiukoissa farkuissa on hankala kiipeillä.

Ja taivas ne Gugguun pipot joissa on niin isot tupsut, että lakki valuu silmille.  Näitäkin puetaan pienelle taaperolle. Onhan se joo muodikas, mutta ei se lapsi siitä välitä. Ainakin vuosi sitten talvella olivat kovassa huudossa tällä seudulla.

Ja tämä ei tarkoita, että kaikki vanhemmat pukevat lapsensa näin.

" Osallisuutta ei ole se, että vanhemmat tilaisivat itselleen mieluisia toimintoja, käytäntöjä, aikatauluja ja erityiskohteluita lapselleen.

Sellaista on viiden tähden hotellissa, jossa maksamalla esim. 500-3000 euroa yhdeltä yöltä ja aamulta saat mieluisiasi hoitoja, ruokia, näkymiä, viihdykkeitä ja muita palveluja. Kunnallinen päiväkoti ja sen kokopäiväinen täyshoito maksetaan tämän maan veronmaksajien toimesta (hyvätuloisimmat perheet maksavat pienen, n. 200 euroa KUUKAUDESSA nimellisen korvauksen itse).

Oikeasti kokopäiväinen täyshoito, kasvatus ja opetus tilapalveluineen, siivouksineen, ravintoarvotarkistettuine ruokailuineen, vakuutuksineen ja ammattilaistyönä maksaa n. 1600 euroa/lapsi /päivä. Erityisen tuen osalta ja alle 3-vuotiaiden osalta rutkasti enemmänkin.

Jaettu asiantuntijuus ja kasvatuskumppanuus on eri tieteenalojen ammattilaisten, lapsen vanhempien ja lapsen yhteistyötä turvallisen ja annetuissa resursseissa mahdollistetun kasvatuksen järjestämistä.

Osallisuutta on se, ettei vanhempi voi vain dumpata lastaan päiväksi muiden vastuulle osallistumatta lapsen kasvun ja kehityksen tuntevien ammattilaisten neuvojen, ohjeiden ja näkemysten kuuntelemiseen. Vanhemman tulee omalla toiminnallaan tukea lapsen mahdollisuuksia onnistua kodin ulkopuolisessa ryhmässä toimimisessa ja integroitumisessa yhteiskuntaan. . . .

Se on kasvatuskumppanuuden, osallisuuden ja asiantuntijuuksien välisen yhteistyön merkitys. Siksi siellä päiväkodeissa nukkuvat kaikki. Uni edistää oppimista, hyvinvointia ja luottamusta. Yhteisten sääntöjen noudattaminen kasvattaa vastuullisuuteen."

Ei mitään lisättävää. Erittäin asiallinen kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on puhuttu siitä, miten vanhemmat rajoittavat lasten päiväunia, niin pakko avautua myös joidenkin lasten vaatetuksesta.

Miksi ihmeessä pienelle taaperolle joka opettelee pukemaan, pitää pukea kireitä farkkuja tai niitä Gugguun minimekkoja, joissa todella ahdas kaula-aukko? Välillä tuntuu pahalta riisua/pukea näitä tiukkaakin tiukempia vaatteita, kun on sellainen olo, että lapsen pää lähtee irti kun se ei vaan meinaa mahtua siitä piukasta aukosta. Lapset puetaan miniaikuisiksi eikä huomioida ollenkaan sitä, mikä vaate olisi lapselle käytännöllisin pukemisen opettelussa ja ihan vaan siinä leikissä. Tiukoissa farkuissa on hankala kiipeillä.

Ja taivas ne Gugguun pipot joissa on niin isot tupsut, että lakki valuu silmille.  Näitäkin puetaan pienelle taaperolle. Onhan se joo muodikas, mutta ei se lapsi siitä välitä. Ainakin vuosi sitten talvella olivat kovassa huudossa tällä seudulla.

Ja tämä ei tarkoita, että kaikki vanhemmat pukevat lapsensa näin.

Ja auta armias jos sille merkki paidalle tai gugguulle joutuu vaikka ruokaa(emme pue taaperoita sukelluspukuun). Ja pipo voi hiekkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on puhuttu siitä, miten vanhemmat rajoittavat lasten päiväunia, niin pakko avautua myös joidenkin lasten vaatetuksesta.

Miksi ihmeessä pienelle taaperolle joka opettelee pukemaan, pitää pukea kireitä farkkuja tai niitä Gugguun minimekkoja, joissa todella ahdas kaula-aukko? Välillä tuntuu pahalta riisua/pukea näitä tiukkaakin tiukempia vaatteita, kun on sellainen olo, että lapsen pää lähtee irti kun se ei vaan meinaa mahtua siitä piukasta aukosta. Lapset puetaan miniaikuisiksi eikä huomioida ollenkaan sitä, mikä vaate olisi lapselle käytännöllisin pukemisen opettelussa ja ihan vaan siinä leikissä. Tiukoissa farkuissa on hankala kiipeillä.

Ja taivas ne Gugguun pipot joissa on niin isot tupsut, että lakki valuu silmille.  Näitäkin puetaan pienelle taaperolle. Onhan se joo muodikas, mutta ei se lapsi siitä välitä. Ainakin vuosi sitten talvella olivat kovassa huudossa tällä seudulla.

Ja tämä ei tarkoita, että kaikki vanhemmat pukevat lapsensa näin.

Täällä susirajalla ei ole tuollaisia muotivaatteita, mutta minua ihmetyttää se että vanhemmat antavat 5-6 vuotiaan pukeutua itse, sitten että lapsi päättää laittaa shortsit ja hihattoman paidan esim tammikuussa.

Usealta puuttuu villavaatteet, kaulurit, lämpimät rukkaset, villasukat ja sopivat kengät. Saattaa olla että kotona on kaksi kauluria, mutta kun lapsi ei halua ottaa aamulla mukaan niin sitten ne jäävät kotiin.

Miksi vanhemmat eivät sano lapsilleen että tuo ei käy, ulos puetaan sään mukaisesti ja nyt laitetaan villapuku ja kauluri ja shortsien alle paksut sukkahousut. Miksi?

Pelastakaa lapsenne kusetukselta

Joku kirjoitti syyhystä. Se on ammattitaudiksi luokiteltava tauti. Työnantajan tulee kirjata sille altistuneet ylös. Ja jos altistuneena saa taudin, se voidaan määrätä ammattitaudiksi. Ammattitaudin hoidon kustannukset maksaa työnantaja, myös lääkkeet. Eli syyhyn lääkkeet voi saada jälkikäteen takautuvasti maksuun jos syyhy saa ammattitaudin statuksen omalla kohdalla. 

Älkää kysykö lisää esimieheltä tai vaan työsuojelusta. Tämä on lakisääteistä, ei esimiehen valittavissa oleva asia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on puhuttu siitä, miten vanhemmat rajoittavat lasten päiväunia, niin pakko avautua myös joidenkin lasten vaatetuksesta.

Miksi ihmeessä pienelle taaperolle joka opettelee pukemaan, pitää pukea kireitä farkkuja tai niitä Gugguun minimekkoja, joissa todella ahdas kaula-aukko? Välillä tuntuu pahalta riisua/pukea näitä tiukkaakin tiukempia vaatteita, kun on sellainen olo, että lapsen pää lähtee irti kun se ei vaan meinaa mahtua siitä piukasta aukosta. Lapset puetaan miniaikuisiksi eikä huomioida ollenkaan sitä, mikä vaate olisi lapselle käytännöllisin pukemisen opettelussa ja ihan vaan siinä leikissä. Tiukoissa farkuissa on hankala kiipeillä.

Ja taivas ne Gugguun pipot joissa on niin isot tupsut, että lakki valuu silmille.  Näitäkin puetaan pienelle taaperolle. Onhan se joo muodikas, mutta ei se lapsi siitä välitä. Ainakin vuosi sitten talvella olivat kovassa huudossa tällä seudulla.

Ja tämä ei tarkoita, että kaikki vanhemmat pukevat lapsensa näin.

Olen aivan samaa mieltä! Ihmettelen, miksi joku Gugguu on saavuttanut minkäänlaista suosiota ja miten noiden vaatteiden pukeminen kotona sujuu. Kun sellaisia kireitä housuja vetää pyöreähkön lapsen jalkaa, ne tarttuvat jo pohkeisiin, mikäli niistä on ensin jalan saanut läpi puntista. Seuraava koitos on venyttää housut vaipan päälle.

Ja käsienpesu. Pyydät lasta nostamaan hihat käsienpesua varten. Eihän niitä nostettua saa! Lapsi pesee kädet ja tietysti hihat kastuvat. Sitten kiskotaan märkiä kireitä hihoja yhteistuumin lapsen käsistä irti ja kun ne lopulta irtoavat, paita juuttuu päähän. Siinä kohdassa en tiedä, haluaisinko tilanteeseen auttamaan lapsen vanhemman, joka on ostanut vaatteen, vai valmistajan, joka ei ymmärrä lapsen anatomiaa sen vertaa, että saisi kaavoitettua kelvollisia vaatteita.

Sitten on vielä nämä vanhemmat, jotka kertovat, että lapsi palelee helposti ja siksi pitää olla ulkona aina runsaasti vaatteita päälle. Siinä naulakolla ihmetellään, mitä vaatteita voi pukea runsaasti, kun tarjolla on pelkkiä trikoopaitoja ja legginsejä, joiden lämpöarvo on vain hitusen enemmän kuin muovipussilla.

Kenkiin on neuvottu pukemaan villasukat, mutta kun ne kengät eivät mahdu jalkaan villasukan kanssa.

Kyllä me aikuiset autamme, apu vie vain hetken työpäivästä. Miltä tuntuu lapsesta, kun hän joutuu päivästä toiseen olemaan epäsopivissa vaatteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on puhuttu siitä, miten vanhemmat rajoittavat lasten päiväunia, niin pakko avautua myös joidenkin lasten vaatetuksesta.

Miksi ihmeessä pienelle taaperolle joka opettelee pukemaan, pitää pukea kireitä farkkuja tai niitä Gugguun minimekkoja, joissa todella ahdas kaula-aukko? Välillä tuntuu pahalta riisua/pukea näitä tiukkaakin tiukempia vaatteita, kun on sellainen olo, että lapsen pää lähtee irti kun se ei vaan meinaa mahtua siitä piukasta aukosta. Lapset puetaan miniaikuisiksi eikä huomioida ollenkaan sitä, mikä vaate olisi lapselle käytännöllisin pukemisen opettelussa ja ihan vaan siinä leikissä. Tiukoissa farkuissa on hankala kiipeillä.

Ja taivas ne Gugguun pipot joissa on niin isot tupsut, että lakki valuu silmille.  Näitäkin puetaan pienelle taaperolle. Onhan se joo muodikas, mutta ei se lapsi siitä välitä. Ainakin vuosi sitten talvella olivat kovassa huudossa tällä seudulla.

Ja tämä ei tarkoita, että kaikki vanhemmat pukevat lapsensa näin.

Olen aivan samaa mieltä! Ihmettelen, miksi joku Gugguu on saavuttanut minkäänlaista suosiota ja miten noiden vaatteiden pukeminen kotona sujuu. Kun sellaisia kireitä housuja vetää pyöreähkön lapsen jalkaa, ne tarttuvat jo pohkeisiin, mikäli niistä on ensin jalan saanut läpi puntista. Seuraava koitos on venyttää housut vaipan päälle.

Ja käsienpesu. Pyydät lasta nostamaan hihat käsienpesua varten. Eihän niitä nostettua saa! Lapsi pesee kädet ja tietysti hihat kastuvat. Sitten kiskotaan märkiä kireitä hihoja yhteistuumin lapsen käsistä irti ja kun ne lopulta irtoavat, paita juuttuu päähän. Siinä kohdassa en tiedä, haluaisinko tilanteeseen auttamaan lapsen vanhemman, joka on ostanut vaatteen, vai valmistajan, joka ei ymmärrä lapsen anatomiaa sen vertaa, että saisi kaavoitettua kelvollisia vaatteita.

Sitten on vielä nämä vanhemmat, jotka kertovat, että lapsi palelee helposti ja siksi pitää olla ulkona aina runsaasti vaatteita päälle. Siinä naulakolla ihmetellään, mitä vaatteita voi pukea runsaasti, kun tarjolla on pelkkiä trikoopaitoja ja legginsejä, joiden lämpöarvo on vain hitusen enemmän kuin muovipussilla.

Kenkiin on neuvottu pukemaan villasukat, mutta kun ne kengät eivät mahdu jalkaan villasukan kanssa.

Kyllä me aikuiset autamme, apu vie vain hetken työpäivästä. Miltä tuntuu lapsesta, kun hän joutuu päivästä toiseen olemaan epäsopivissa vaatteissa?

Erinomainen kuvaus.

Uusavuttomat vanhemmat ovat todellakin yksi suurimmista varhaiskasvatuksen ongelmista tänä päivänä. Kotona lapselle ei opeteta mitään. Lasta ei yksinkertaisesti osata kasvattaa mitenkään, johdonmukaisuudesta puhumattakaan.

Kun vasu-keskustelussa kysyy vanhemmilta, mitkä ovat teidän kasvatustavoitteenne kotona ja millä konkreettisilla tavoilla toimitte saavuttaaksenne nuo tavoitteet, istuu suurin osa vanhemmista tuolissa hämmentyneenä eikä saa mitään järkevää, pedagogisesti kestävää kuvausta aikaiseksi. Se pitäisi kirjoittaa sinne vasuun. Kyse on kasvatuskumppanuudesta ja vanhempien osallisuudesta kyseisen lapsen johdonmukaiseen kasvatussuunnitelmaan.

Keskustelussa voidaan sanoa esim. Meillä on silleen vapaata, ettei kenenkään tartte kotona niinku pingottaa tai jotenki tehdä sellaista mistä ei tykkää... Me tilataan safkat aika usein woltista ja eletään silleen päivä kerrallaan. Pääasia on, että lapsella ois kivaa ja sais niinku olla lapsi sen ajan kun on, kun se on niin lyhyt. Päiväkodissa voi sitten opettaa jotain niitä juttuja, uusia leikkejä ja silleen. Päikky on meille tärkeä kun lapsi näkee kavereita ja saa kaikkia niitä virikkeitä...

Kyllä ammattilaisena katsoo ja kuuntelee näitä aikuisen kehossa olevia ihmisiä, jotka puhuvat ja ajattelevat kuin varhaisteinit vielä muutama vuosikymmen sitten. Miten näiden ihmisten omakaan elämänhallinta onnistuu? On surullista ja erittäin huolestuttavaa, että pitkäjänteinen kasvatusvastuu ei kuulu näiden nykyvanhempien käsityskyvyn piiriin enää lainkaan.

Aivan viime vuosina on tullut esille, ettei kasvatusta, opetusta ja minkään vaatimista lapsilta sallittaisi edes päiväkodeilta tai kouluilta. No eihän kukaan opi yhtään mitään eikä kehity miksikään, jollei opi itse vaatimaan itseltään tuloksia. Siksi aikuisten tulee opettaa, miten ponnistelua vaativat järkevät tavoitteet asetetaan ja millä tekniikoilla ne saavutetaan. Onnistumisen astetta arvioidaan ja sitten kehitetään uusia strategioita ja jälleen korkeampia tavoitteita. Aivan jokaiselle lapselle, ei siellä voi olla vapaamatkustajia.

Asettavatko nykyvanhemmat itselleen kasvattajina sekä lapselleen oppijoina millaisia tavoitteita? Miten ne saavutetaan?

On typerää sanoa, että meidän perheessä tavoite on, että kaikilla on kivaa eikä mitään vaadita.