Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Meidän päiväkodissa ei herätetä yhtäkään lasta väkisin päiväunilta. Ei koskaan. Siis vasta välipalalle pikkuhiljaa herätellään avaamalla lepohuoneen ovi ja verhoja, jotakin lastenlauluja soimaan. Jo hereillä olevat syövät ensin ja lähtevät siitä leikkeihin tai pukemaan ulos. Kyllä ne pidempään nukkuvat sieltä tulevat perässä, syövät rauhassa ja menevät sitten pukemaan tai leikkimään, kun aiemmin syöneet ovat jo ulkona. Välivuoro katsoo aiemmin heränneiden perään, iltavuoro myöhemmin heränneiden. Aamuvuoro on jo yleensä lähtenyt kotiin klo 13.50-14.20 välillä.

Jos joku vanhempi pyytää tai määrää, että lapsi ei saa nukkua tai pitää herättää siihen ja siihen aikaan, ei näin tehdä. Sanotaan sille vanhemmalle, että meidän varhaiskasvatusvastuulla olevien lasten päiväohjelmaan kuuluu lepo. Jos lapsi nukahtaa, on hänellä selkeästi tarve unelle. Se on lapsen fysiologinen tarve kuten nälkä ja vessahätä. Siitä voidaan tehdä kehityksellinen ongelma kiduttamalla lasta elo kieltämällä häneltä mahdollisuus tyydyttää unentarve nukkumalla, olla antamatta ruokaa nälkäiselle tai päästämättä vessaan lasta, jolla on vessahätä. Terve lapsi, jolla ei ole tarve unelle, ei nukahda. Uni on hyvä juttu ja auttaa lasta joka tavalla. Tietenkään mahdollisuutta nukkumiseen ei rajoiteta.

Jos vanhempi haluaa reklamoida, voi meidän puolestamme haastaa päiväkodin vaikka oikeuteen. Siinäpähän maksaa kummankin osapuolen oikeudenkäyntikulut hävitessään keissin 6-0. Sellaista tuomioistuinta ei löydy, jonka mielestä lapsi pitää herättää kesken varhaiskasvatuksen lepoajan, mutta niitä kyllä löytyy, jotka tuomitsevat rangaistukseen aikuisen, joka toistuvasti estää lapsen luonnollisen unentarpeen ja väkisin herättää tämän, vaikka tietää koulutuksensa myötä pienelle lapselle olevan ensisijaisen tärkeää saada nukkua, kun väsyttää.

Meidän päiväkodissa kasvatuksesta päättävät koulutetut varhaiskasvatuksen opettajat, sosionomit ja hoitajat. Kenenkään heistä koulutuksessa ei ole millään tavalla ehdotettu, että nukkuva lapsi kannattaisi herättää kesken unen. Päiväkodeissa ei toimita typerien tai väkivaltaisten random vanhempien oikkujen mukaan vaan ammatilliseen osaamiseen ja ohjaaviin asiakirjoihin perustuen.

Olisikin niin että koulutettu Vaka ope tai sosionomi olisi ryhmässä mutta kun ei ole! On vaan open sijaisuutta tekevä, joku Venäjältä tullut wanna-be opettaja tai päivähoitajan tutkinnon vuonna 1980 luvulla suorittanut ihmisparka. Tämä on todellisuutta täällä Itä Helsingissä kun ammattitaitoisia opettajia ei kiinnosta tämä ala ja esimies haluaa opettajan sijaisen eikä ihmisen moraali sano vastaan ettei pysty.

Ainut mitä nämä ko opet pitävät kiinni on sak aika, siis oma aika läppärillä vaikka lapset ovat paikalla. Ei riitä se aika kun lapset nukkuvat tai ovat ulkona vaan röyhkeästi poistutaan ryhmästä jatkuvasti. Mitään muuta ei open työstä ole omaksuttu, aamupiiriin ei haluta tulla (kun kyllä sä sen voit hoitaa), ulkoilu ei käy, nukkari ei tietenkään eikä välipala eikä vapaa leikki. Milloin sitten suvaitaan tulla, no lounaalla kyllä ollaan paikalla ja kahvitauolla, nehän on tilanteet missä kasvattajan taitoja tarvitaan eniten. Lapsiryhmäaikaa tuossa tulee n 45 minuuttia per päivä.

Ainoat koulutetut opet ovat jotain varajohtajien varajohtajia eivätkä näe lapsesta vilaustakaan päivän aikana. Johtaja ja erityisopettaja jotka ovat myös Vaka opettajia eivät myöskään näe yhtään lasta ikinä, ovat toimistossa päivät pitkät. Lasten kanssa viettävät täällä aikaa 8 h kouluttamattomat, usein suomen kieltä taitamattomat sijaiset. Me vakkarit (lastenhoitajat) ollaan katoava luonnonvara 😔

Vierailija kirjoitti:

Meidän päiväkodissa ei herätetä yhtäkään lasta väkisin päiväunilta. Ei koskaan. Siis vasta välipalalle pikkuhiljaa herätellään avaamalla lepohuoneen ovi ja verhoja, jotakin lastenlauluja soimaan. Jo hereillä olevat syövät ensin ja lähtevät siitä leikkeihin tai pukemaan ulos. Kyllä ne pidempään nukkuvat sieltä tulevat perässä, syövät rauhassa ja menevät sitten pukemaan tai leikkimään, kun aiemmin syöneet ovat jo ulkona. Välivuoro katsoo aiemmin heränneiden perään, iltavuoro myöhemmin heränneiden. Aamuvuoro on jo yleensä lähtenyt kotiin klo 13.50-14.20 välillä.

Jos joku vanhempi pyytää tai määrää, että lapsi ei saa nukkua tai pitää herättää siihen ja siihen aikaan, ei näin tehdä. Sanotaan sille vanhemmalle, että meidän varhaiskasvatusvastuulla olevien lasten päiväohjelmaan kuuluu lepo. Jos lapsi nukahtaa, on hänellä selkeästi tarve unelle. Se on lapsen fysiologinen tarve kuten nälkä ja vessahätä. Siitä voidaan tehdä kehityksellinen ongelma kiduttamalla lasta elo kieltämällä häneltä mahdollisuus tyydyttää unentarve nukkumalla, olla antamatta ruokaa nälkäiselle tai päästämättä vessaan lasta, jolla on vessahätä. Terve lapsi, jolla ei ole tarve unelle, ei nukahda. Uni on hyvä juttu ja auttaa lasta joka tavalla. Tietenkään mahdollisuutta nukkumiseen ei rajoiteta.

Jos vanhempi haluaa reklamoida, voi meidän puolestamme haastaa päiväkodin vaikka oikeuteen. Siinäpähän maksaa kummankin osapuolen oikeudenkäyntikulut hävitessään keissin 6-0. Sellaista tuomioistuinta ei löydy, jonka mielestä lapsi pitää herättää kesken varhaiskasvatuksen lepoajan, mutta niitä kyllä löytyy, jotka tuomitsevat rangaistukseen aikuisen, joka toistuvasti estää lapsen luonnollisen unentarpeen ja väkisin herättää tämän, vaikka tietää koulutuksensa myötä pienelle lapselle olevan ensisijaisen tärkeää saada nukkua, kun väsyttää.

Meidän päiväkodissa kasvatuksesta päättävät koulutetut varhaiskasvatuksen opettajat, sosionomit ja hoitajat. Kenenkään heistä koulutuksessa ei ole millään tavalla ehdotettu, että nukkuva lapsi kannattaisi herättää kesken unen. Päiväkodeissa ei toimita typerien tai väkivaltaisten random vanhempien oikkujen mukaan vaan ammatilliseen osaamiseen ja ohjaaviin asiakirjoihin perustuen.

Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Oletko tullut ajatelleeksi, että myös päiväkodin työntekijöillä on pieniä lapsia? Varmaan jotain yli-ihmisiä sitten olemme, kun saamme parisuhteemme pidettyä kasassa, vaikka haemme lapsemme päiväkodista heti työpäivän jälkeen. Emmekä edes tarvitse hengähdystaukoa niistä omista lapsista, vaikka olemme koko työpäivämme viettäneet toisten perheiden lasten kanssa.

.

"Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös."

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Henkilökunnan ammattitaitoa on sallia pienille lapsille unet, kun he sitä tarvitsevat. Kaikkessa ei tarvitse noudattaa vanhempien tahtoa, lapsen etu ensin. Riittää, että lasten nukkumisaikaa rajaa. Jos se ei vanhemmalle käy, niin sitten ei pidä valita ryhmäkasvatusta. 

Vierailija kirjoitti:

.

"Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös."

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.

" Olisikin niin että koulutettu Vaka ope tai sosionomi olisi ryhmässä mutta kun ei ole! On vaan open sijaisuutta tekevä, joku Venäjältä tullut wanna-be opettaja tai päivähoitajan tutkinnon vuonna 1980 luvulla suorittanut ihmisparka. Tämä on todellisuutta täällä Itä Helsingissä kun ammattitaitoisia opettajia ei kiinnosta tämä ala ja esimies haluaa opettajan sijaisen eikä ihmisen moraali sano vastaan ettei pysty.

Ainut mitä nämä ko opet pitävät kiinni on sak aika, siis oma aika läppärillä vaikka lapset ovat paikalla. Ei riitä se aika kun lapset nukkuvat tai ovat ulkona vaan röyhkeästi poistutaan ryhmästä jatkuvasti. Mitään muuta ei open työstä ole omaksuttu, aamupiiriin ei haluta tulla (kun kyllä sä sen voit hoitaa), ulkoilu ei käy, nukkari ei tietenkään eikä välipala eikä vapaa leikki. Milloin sitten suvaitaan tulla, no lounaalla kyllä ollaan paikalla ja kahvitauolla, nehän on tilanteet missä kasvattajan taitoja tarvitaan eniten. Lapsiryhmäaikaa tuossa tulee n 45 minuuttia per päivä.

Ainoat koulutetut opet ovat jotain varajohtajien varajohtajia eivätkä näe lapsesta vilaustakaan päivän aikana. Johtaja ja erityisopettaja jotka ovat myös Vaka opettajia eivät myöskään näe yhtään lasta ikinä, ovat toimistossa päivät pitkät. Lasten kanssa viettävät täällä aikaa 8 h kouluttamattomat, usein suomen kieltä taitamattomat sijaiset. Me vakkarit (lastenhoitajat) ollaan katoava luonnonvara 😔"

Vakkarit suomalaiset koulutetut lastenhoitajat, heitä on ikävä. Enenevässä määrin ala täyttyy virolaisista ja venäläisistä hoitajista ja opeista, sekä muunmaalaisista sijaisista.

Vierailija kirjoitti:

Meidän päiväkodissa ei herätetä yhtäkään lasta väkisin päiväunilta. Ei koskaan. Siis vasta välipalalle pikkuhiljaa herätellään avaamalla lepohuoneen ovi ja verhoja, jotakin lastenlauluja soimaan. Jo hereillä olevat syövät ensin ja lähtevät siitä leikkeihin tai pukemaan ulos. Kyllä ne pidempään nukkuvat sieltä tulevat perässä, syövät rauhassa ja menevät sitten pukemaan tai leikkimään, kun aiemmin syöneet ovat jo ulkona. Välivuoro katsoo aiemmin heränneiden perään, iltavuoro myöhemmin heränneiden. Aamuvuoro on jo yleensä lähtenyt kotiin klo 13.50-14.20 välillä.

Jos joku vanhempi pyytää tai määrää, että lapsi ei saa nukkua tai pitää herättää siihen ja siihen aikaan, ei näin tehdä. Sanotaan sille vanhemmalle, että meidän varhaiskasvatusvastuulla olevien lasten päiväohjelmaan kuuluu lepo. Jos lapsi nukahtaa, on hänellä selkeästi tarve unelle. Se on lapsen fysiologinen tarve kuten nälkä ja vessahätä. Siitä voidaan tehdä kehityksellinen ongelma kiduttamalla lasta elo kieltämällä häneltä mahdollisuus tyydyttää unentarve nukkumalla, olla antamatta ruokaa nälkäiselle tai päästämättä vessaan lasta, jolla on vessahätä. Terve lapsi, jolla ei ole tarve unelle, ei nukahda. Uni on hyvä juttu ja auttaa lasta joka tavalla. Tietenkään mahdollisuutta nukkumiseen ei rajoiteta.

Jos vanhempi haluaa reklamoida, voi meidän puolestamme haastaa päiväkodin vaikka oikeuteen. Siinäpähän maksaa kummankin osapuolen oikeudenkäyntikulut hävitessään keissin 6-0. Sellaista tuomioistuinta ei löydy, jonka mielestä lapsi pitää herättää kesken varhaiskasvatuksen lepoajan, mutta niitä kyllä löytyy, jotka tuomitsevat rangaistukseen aikuisen, joka toistuvasti estää lapsen luonnollisen unentarpeen ja väkisin herättää tämän, vaikka tietää koulutuksensa myötä pienelle lapselle olevan ensisijaisen tärkeää saada nukkua, kun väsyttää.

Meidän päiväkodissa kasvatuksesta päättävät koulutetut varhaiskasvatuksen opettajat, sosionomit ja hoitajat. Kenenkään heistä koulutuksessa ei ole millään tavalla ehdotettu, että nukkuva lapsi kannattaisi herättää kesken unen. Päiväkodeissa ei toimita typerien tai väkivaltaisten random vanhempien oikkujen mukaan vaan ammatilliseen osaamiseen ja ohjaaviin asiakirjoihin perustuen.

Olisipa meilläkin.

Meillä esimies sanoi että vanhemman toiveiden mukaan mennään ja lapsi herätetään, halusimmepa tai emme.

" ... kun ammattitaitoisia opettajia ei kiinnosta tämä ala ja esimies haluaa opettajan sijaisen eikä ihmisen moraali sano vastaan ettei pysty.

Ainut mitä nämä ko opet pitävät kiinni on sak aika, siis oma aika läppärillä,

vaikka lapset ovat paikalla. Ei riitä se aika kun lapset nukkuvat tai ovat ulkona vaan röyhkeästi poistutaan ryhmästä jatkuvasti.

Mitään muuta ei open työstä ole omaksuttu, aamupiiriin ei haluta tulla (kun kyllä sä sen voit hoitaa), ulkoilu ei käy, nukkari ei tietenkään eikä välipala eikä vapaa leikki.

Milloin sitten suvaitaan tulla, no lounaalla kyllä ollaan paikalla ja kahvitauolla, nehän on tilanteet missä kasvattajan taitoja tarvitaan eniten."

.

Ei ne vanhemmat sitä päätä, mitä siellä päiväkodeissa tehdään tai ollaan tekemättä. Eihän missään työpaikalla ulkopuoliset hyppää sinne kertomaan, että nyt teette tämän näin ja näin kuten minä haluan. Ja sitlti ammattilainen kantaa vastuun siitä,itä on mennyt tekemään.

Jos joku haluaa, että pahoinpitelet toisen ihmisen, teetkö sen vain siksi, että tyyppi on "tuohtunut", jos et tee kuten hän haluaa?

Kumpi on kamalampaa, tuohtunut aikuinen äippä muutaman minuutin ajan hakutilanteessa vai itkuinen, riehuva ja muita kiusaava lapsi, joka ei väsymykseltään kykene keskittymään mihinkään eikä opi mitään, kaatuilee ja kitisee, palelee ulkona ja sairastelee usein, koska vastustuskyky laskee, kun ei saa nukkua?

Jos et pysty kertomaan sille hölmöläiselle vanhemmalle niin että tämä ymmärtäisi, miten lapsia kasvatetaan, niin jätä sanomatta, että on nukkunut. Todistettu on, etteivät ne oikeasti huomaa yhtään mitään eroa. Yleensä juurikin päinvastoin: kun lapsi saa nukkua tarvitsemansa päiväunet ja pääsee kiinni normaaliin päiväkodin rytmiin kuten muutkin lapset, alkaa myös näiden sooloilijoiden perheistä kuulua jopa positiivista palautetta kerrankin, kuinka ovat illat rauhoittuneet ja lapsi alkanut olla hyväntuulinen ja seesteinen. No tietenkin on, kun elämässä on joku järki ja on kyllun voimissaan voidakseen osallistua muiden leikkeihin ja suunniteltuun opetustoimintaan. Jos on univelkaa on kuin olisi kännissä. Kyllä, myös pienet lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

"Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös."

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.

Tarvitsevat, koska yöunet jäivät lyhyiksi, koska päiväunet siirsivät nukahtamista puoleen yöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

"Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös."

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.

Tarvitsevat, koska yöunet jäivät lyhyiksi, koska päiväunet siirsivät nukahtamista puoleen yöhön.

Miten nämä lapset aina loman jälkeenkin nukahtavat päiväkodissa päiväunille?

Ainiin, eihän näillä lapsilla yleensä ole ikinä lomaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut tuon saman, ettei ääntä uskalleta käyttää. Monesti toki niiden lapsettomien opettajien/hoitajien osalta, joilla ei luonnollisestikaan ole kokemusta omien lapsien rajaamisesta. Pari kertaa olen selvästi säikäyttänyt kollegani, kun olen korottanut ääntäni ja lopettanut lasten hulinat sillä. Ja olen muuten se hyvin pehmo, mutta joskus tilanne tarvitsee tiukempaa äänensävyä ja silloin sen on myös lähdettävä napakalla tasolla.

Ja mitenhän sen varhaiskasvatuksen työntekijän oma lapsettomuus liittyy ammattitaitoon? Vanha vertaus, mutta lääkäriin ei kykene tunnistamaan astman oireita jos hänellä itsellään ei ole lapsia.

T. Nuorehko, "pehmo", lapseton vaka ope, joka kyllä osaa käyttää myös ääntä tarvittaessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän päiväkodissa ei herätetä yhtäkään lasta väkisin päiväunilta. Ei koskaan. Siis vasta välipalalle pikkuhiljaa herätellään avaamalla lepohuoneen ovi ja verhoja, jotakin lastenlauluja soimaan. Jo hereillä olevat syövät ensin ja lähtevät siitä leikkeihin tai pukemaan ulos. Kyllä ne pidempään nukkuvat sieltä tulevat perässä, syövät rauhassa ja menevät sitten pukemaan tai leikkimään, kun aiemmin syöneet ovat jo ulkona. Välivuoro katsoo aiemmin heränneiden perään, iltavuoro myöhemmin heränneiden. Aamuvuoro on jo yleensä lähtenyt kotiin klo 13.50-14.20 välillä.

Jos joku vanhempi pyytää tai määrää, että lapsi ei saa nukkua tai pitää herättää siihen ja siihen aikaan, ei näin tehdä. Sanotaan sille vanhemmalle, että meidän varhaiskasvatusvastuulla olevien lasten päiväohjelmaan kuuluu lepo. Jos lapsi nukahtaa, on hänellä selkeästi tarve unelle. Se on lapsen fysiologinen tarve kuten nälkä ja vessahätä. Siitä voidaan tehdä kehityksellinen ongelma kiduttamalla lasta elo kieltämällä häneltä mahdollisuus tyydyttää unentarve nukkumalla, olla antamatta ruokaa nälkäiselle tai päästämättä vessaan lasta, jolla on vessahätä. Terve lapsi, jolla ei ole tarve unelle, ei nukahda. Uni on hyvä juttu ja auttaa lasta joka tavalla. Tietenkään mahdollisuutta nukkumiseen ei rajoiteta.

Jos vanhempi haluaa reklamoida, voi meidän puolestamme haastaa päiväkodin vaikka oikeuteen. Siinäpähän maksaa kummankin osapuolen oikeudenkäyntikulut hävitessään keissin 6-0. Sellaista tuomioistuinta ei löydy, jonka mielestä lapsi pitää herättää kesken varhaiskasvatuksen lepoajan, mutta niitä kyllä löytyy, jotka tuomitsevat rangaistukseen aikuisen, joka toistuvasti estää lapsen luonnollisen unentarpeen ja väkisin herättää tämän, vaikka tietää koulutuksensa myötä pienelle lapselle olevan ensisijaisen tärkeää saada nukkua, kun väsyttää.

Meidän päiväkodissa kasvatuksesta päättävät koulutetut varhaiskasvatuksen opettajat, sosionomit ja hoitajat. Kenenkään heistä koulutuksessa ei ole millään tavalla ehdotettu, että nukkuva lapsi kannattaisi herättää kesken unen. Päiväkodeissa ei toimita typerien tai väkivaltaisten random vanhempien oikkujen mukaan vaan ammatilliseen osaamiseen ja ohjaaviin asiakirjoihin perustuen.

Olisipa meilläkin.

Meillä esimies sanoi että vanhemman toiveiden mukaan mennään ja lapsi herätetään, halusimmepa tai emme.

Meillä johtaja pysyy omalla tontillaan eli johtaa hallintoa, budjettia ja henkilöstöä, tekee asiakkaiden sijoituspäätökset ja esim. hallintomenettelyn mukaiset viranhaltijatyöt. Ei johtaja ole ryhmässä töissä ja suunnittele lapsiryhmän toimintaa, se on niiden hoito- ja kasvatusvastuullisten ammattilaisten tehtävä. Eikä missään ohjaavista asiakirjoista sanota, että vanhempi päättäisi, miten kasvatus ryhmässä tehdään. Ryhmän opettaja vastaa pedagogiikasta, ja käytännön toiminnan suunnittelu, toteus ja arviointi tapahtuvat terveysalan, sosiaalialan ja opetusalan asiantuntijoiden yhteisenä tiimityönä.

Vasu eli jokaiselle lapselle laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatuksen suunnitelma laaditaan lapsen edun näkökulmasta. Sinne kirjataan, mitä on sovittu tuon lapsen kasvatuksesta ryhmämuotoisessa instituutiossa tehtäväksi ja miten lasta kasvatetaan kotona. Lasta ja hänen toiveitaan tulee kuulla. Vanhempien tai huoltajien osallisuutta on se, että he kertovat näkemyksensä sekä osallistuvat lapsen edun mukaisesti kasvatusyhteistyöhön. Jos vanhempi ei halua lastaan päiväkodissa tarjottavan kasvatuksen piiriin, vie hän lapsensa muualle kasvatettavaksi. Yksittäiset vanhemmat eivät ole millään tavalla päätösvaltaisia määräämään, miten ryhmä ja kasvatrajat työssään toimivat.

Vasu on siis sopimus siitä, miten päiväkodissa toimitaan, jotta kukin lapsi saisi omaa kehitystään tukevaa kasvatusta ja opetusta. Ketään alle kouluikäistä lasta ei tue millään tavalla, että hänen ei anneta nukkua, kun hän on väsynyt ja nukahtelee. Kyllä siellä on lepomahdollisuus aivan kaikilla, eikä aleta kiusaamaan ketään, vaikka sekä äiti, isä, että mummo niin haluaisivat. Lapsilla on oikeuksia, jotka menevät näiden harhaisten aikuisten halujen yli mennen tullen.

Vaihtakaa päiväkotia tai vaatikaa päälliköltä työyhteisöllenne ammattitaitoinen johtaja, jos joku johtajan pall8lla istuva ei osaa pysyä omassa tehtävässään ja tukea henkilöstöä heidän tehtävässään. Nyt kuulostaa siltä, että jossain paikoissa johtaja ajaa täysin omaa etuaan uhraamalla lasten edun ja tarpeet. Mielistelemällä näitä uuden aikakauden riehuja vanhempia huono johtaja koittaa vain hiljentää heidät, jotta tyypit eivät valittaisi milloin mistäkin "ylemmille tahoille". Noita minäminä-mammoja, besserwissereitä, jotka kaakattavat omissa ryhmissään on tällä hetkellä jonkun verran. Ei niistä kannata niin välittää, kohta niillä on joku uusi ajettava trendiasia mielessä. Ainahan noita on olut.

Keskittykää kasvattajat siihen, missä olette ihan parhaita, eli niiden lasten ohjaamiseen. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaikenmaailman huutelijat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Oletko tullut ajatelleeksi, että myös päiväkodin työntekijöillä on pieniä lapsia? Varmaan jotain yli-ihmisiä sitten olemme, kun saamme parisuhteemme pidettyä kasassa, vaikka haemme lapsemme päiväkodista heti työpäivän jälkeen. Emmekä edes tarvitse hengähdystaukoa niistä omista lapsista, vaikka olemme koko työpäivämme viettäneet toisten perheiden lasten kanssa.

Vanhemmat on saatu ajattelemaan, että lapset tarvitsevat jatkuvasti ammattitaitoista kasvatusta, jotta pärjäävät elämässään. Vanhemmuuteen on kovat paineet ja yhteiskunnassa ajetaan lapsia hoitoon aiemmin ja aiemmin. Kulttuuri yksilöllistyy edelleen ja perheen arvostus on vähentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Oletko tullut ajatelleeksi, että myös päiväkodin työntekijöillä on pieniä lapsia? Varmaan jotain yli-ihmisiä sitten olemme, kun saamme parisuhteemme pidettyä kasassa, vaikka haemme lapsemme päiväkodista heti työpäivän jälkeen. Emmekä edes tarvitse hengähdystaukoa niistä omista lapsista, vaikka olemme koko työpäivämme viettäneet toisten perheiden lasten kanssa.

Vanhemmat on saatu ajattelemaan, että lapset tarvitsevat jatkuvasti ammattitaitoista kasvatusta, jotta pärjäävät elämässään. Vanhemmuuteen on kovat paineet ja yhteiskunnassa ajetaan lapsia hoitoon aiemmin ja aiemmin. Kulttuuri yksilöllistyy edelleen ja perheen arvostus on vähentynyt.

Eikö kulttuurin yksilöllistymistä voisi nähdä myös siten, että jokaisella perheellä on oma kasvatuskulttuurinsa ja että vanhemmat pitäisivät tärkeänä että saisivat itse kasvattaa lapsiaan ja opettaa heille niitä itselleen tärkeitä arvoja ym? Miten kulttuuri yksilöllistyy sillä että lapsia kasvatetaan suurissa laumoissa liukuhihnamoodissa? Anteeksi, enkö vaan ymmärtänyt mitä tarkoitit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän päiväkodissa ei herätetä yhtäkään lasta väkisin päiväunilta. Ei koskaan. Siis vasta välipalalle pikkuhiljaa herätellään avaamalla lepohuoneen ovi ja verhoja, jotakin lastenlauluja soimaan. Jo hereillä olevat syövät ensin ja lähtevät siitä leikkeihin tai pukemaan ulos. Kyllä ne pidempään nukkuvat sieltä tulevat perässä, syövät rauhassa ja menevät sitten pukemaan tai leikkimään, kun aiemmin syöneet ovat jo ulkona. Välivuoro katsoo aiemmin heränneiden perään, iltavuoro myöhemmin heränneiden. Aamuvuoro on jo yleensä lähtenyt kotiin klo 13.50-14.20 välillä.

Jos joku vanhempi pyytää tai määrää, että lapsi ei saa nukkua tai pitää herättää siihen ja siihen aikaan, ei näin tehdä. Sanotaan sille vanhemmalle, että meidän varhaiskasvatusvastuulla olevien lasten päiväohjelmaan kuuluu lepo. Jos lapsi nukahtaa, on hänellä selkeästi tarve unelle. Se on lapsen fysiologinen tarve kuten nälkä ja vessahätä. Siitä voidaan tehdä kehityksellinen ongelma kiduttamalla lasta elo kieltämällä häneltä mahdollisuus tyydyttää unentarve nukkumalla, olla antamatta ruokaa nälkäiselle tai päästämättä vessaan lasta, jolla on vessahätä. Terve lapsi, jolla ei ole tarve unelle, ei nukahda. Uni on hyvä juttu ja auttaa lasta joka tavalla. Tietenkään mahdollisuutta nukkumiseen ei rajoiteta.

Jos vanhempi haluaa reklamoida, voi meidän puolestamme haastaa päiväkodin vaikka oikeuteen. Siinäpähän maksaa kummankin osapuolen oikeudenkäyntikulut hävitessään keissin 6-0. Sellaista tuomioistuinta ei löydy, jonka mielestä lapsi pitää herättää kesken varhaiskasvatuksen lepoajan, mutta niitä kyllä löytyy, jotka tuomitsevat rangaistukseen aikuisen, joka toistuvasti estää lapsen luonnollisen unentarpeen ja väkisin herättää tämän, vaikka tietää koulutuksensa myötä pienelle lapselle olevan ensisijaisen tärkeää saada nukkua, kun väsyttää.

Meidän päiväkodissa kasvatuksesta päättävät koulutetut varhaiskasvatuksen opettajat, sosionomit ja hoitajat. Kenenkään heistä koulutuksessa ei ole millään tavalla ehdotettu, että nukkuva lapsi kannattaisi herättää kesken unen. Päiväkodeissa ei toimita typerien tai väkivaltaisten random vanhempien oikkujen mukaan vaan ammatilliseen osaamiseen ja ohjaaviin asiakirjoihin perustuen.

Olisipa meilläkin.

Meillä esimies sanoi että vanhemman toiveiden mukaan mennään ja lapsi herätetään, halusimmepa tai emme.

Meillä johtaja pysyy omalla tontillaan eli johtaa hallintoa, budjettia ja henkilöstöä, tekee asiakkaiden sijoituspäätökset ja esim. hallintomenettelyn mukaiset viranhaltijatyöt. Ei johtaja ole ryhmässä töissä ja suunnittele lapsiryhmän toimintaa, se on niiden hoito- ja kasvatusvastuullisten ammattilaisten tehtävä. Eikä missään ohjaavista asiakirjoista sanota, että vanhempi päättäisi, miten kasvatus ryhmässä tehdään. Ryhmän opettaja vastaa pedagogiikasta, ja käytännön toiminnan suunnittelu, toteus ja arviointi tapahtuvat terveysalan, sosiaalialan ja opetusalan asiantuntijoiden yhteisenä tiimityönä.

Vasu eli jokaiselle lapselle laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatuksen suunnitelma laaditaan lapsen edun näkökulmasta. Sinne kirjataan, mitä on sovittu tuon lapsen kasvatuksesta ryhmämuotoisessa instituutiossa tehtäväksi ja miten lasta kasvatetaan kotona. Lasta ja hänen toiveitaan tulee kuulla. Vanhempien tai huoltajien osallisuutta on se, että he kertovat näkemyksensä sekä osallistuvat lapsen edun mukaisesti kasvatusyhteistyöhön. Jos vanhempi ei halua lastaan päiväkodissa tarjottavan kasvatuksen piiriin, vie hän lapsensa muualle kasvatettavaksi. Yksittäiset vanhemmat eivät ole millään tavalla päätösvaltaisia määräämään, miten ryhmä ja kasvatrajat työssään toimivat.

Vasu on siis sopimus siitä, miten päiväkodissa toimitaan, jotta kukin lapsi saisi omaa kehitystään tukevaa kasvatusta ja opetusta. Ketään alle kouluikäistä lasta ei tue millään tavalla, että hänen ei anneta nukkua, kun hän on väsynyt ja nukahtelee. Kyllä siellä on lepomahdollisuus aivan kaikilla, eikä aleta kiusaamaan ketään, vaikka sekä äiti, isä, että mummo niin haluaisivat. Lapsilla on oikeuksia, jotka menevät näiden harhaisten aikuisten halujen yli mennen tullen.

Vaihtakaa päiväkotia tai vaatikaa päälliköltä työyhteisöllenne ammattitaitoinen johtaja, jos joku johtajan pall8lla istuva ei osaa pysyä omassa tehtävässään ja tukea henkilöstöä heidän tehtävässään. Nyt kuulostaa siltä, että jossain paikoissa johtaja ajaa täysin omaa etuaan uhraamalla lasten edun ja tarpeet. Mielistelemällä näitä uuden aikakauden riehuja vanhempia huono johtaja koittaa vain hiljentää heidät, jotta tyypit eivät valittaisi milloin mistäkin "ylemmille tahoille". Noita minäminä-mammoja, besserwissereitä, jotka kaakattavat omissa ryhmissään on tällä hetkellä jonkun verran. Ei niistä kannata niin välittää, kohta niillä on joku uusi ajettava trendiasia mielessä. Ainahan noita on olut.

Keskittykää kasvattajat siihen, missä olette ihan parhaita, eli niiden lasten ohjaamiseen. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaikenmaailman huutelijat.

Tosi osuvaa tekstiä kirjoitat sinä, jonka päiväkodissa ei ketään lasta pidetä väkisin hereillä. Voisitko esim Hesarin mielipidepalstalle kirjoittaa joskus? Näistä aiheita pitäisi ehdottomasti enemmän nostaa ylös sosiaalisessa mediassa ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

"Mielenkiintoista. Olen nähnyt kymmeniä päiväkotiryhmiä ja kaikissa lapset herätetään vanhempien niin pyytäessä. Minä sijaisena olen yrittänyt ehdottaa, ettei niin toimittaisi, mutta vanhempien toiveita kuulemma tulee noudattaa. Onhan se hullun tuntuista, että ensin väen vängällä yritetään rauhoittaa levolle ja kun pieni sitten sammuu, usein jo vartin päästä pitää nostaa ylös."

-

Tuo on ihan sairas käytäntöä ettei lapsen anneta nukkua! On vanhempia jotka sanovat suoraan ettei lapsen saa antaa nukkua päiväunia. Ovat erittäin tuohtuneita hoitajille, jos lapsen on annettu nukahtaa.Mikäli lapsi alkaa nukkua ja on nukahtaakseen häntä pidetään hereillä erilaisin puuhasteluin. Miettikää mitä tuollainen vaatii lapselta saati hoitajalta jonka on leikitettävä lasta joka iltapäivällä kompuroi silkasta väsymyksestä ja itkee. Nämä valvovat lapset ovat pääsääntöisesti niitä ylivirittyneitä hyrriä joiden on mahdotonta rauhoittua yhtään mihinkään leikkiin kenenkään kanssa, vaan juoksevat päämäärättömästi ympäriinsä. No, ilmeisesti yöunet on sitten taattu vaikka psyyke on pilalla.

Juuri näin. Nämä ylivirittyneet hyrrät ovat näitä jotka todella tarvisivat kunnon päiväunet vielä lähes eskari-ikäisenäkin.

Tarvitsevat, koska yöunet jäivät lyhyiksi, koska päiväunet siirsivät nukahtamista puoleen yöhön.

Joopajoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Oikeasti, ajatteleeko ihmiset oikeasti näin? Mikä sinun syysi oli? Kerro ihmeessä, en ymmärrä ollenkaan tällaista ajattelutapaa. Ongelmia kiintymyssuhteessa? Ikäänkuin lapsi olisi joku lelu tai vastaavaa. Kyllä lapsen kanssa pitäisi haluta viettää aikaa ihan joka iässä, lapsen pitäisi olla läheinen ja tärkeä vanhemmilleen. Etenkin tuollaisen pienen lapsen 😔

Sitä vaan ihmiset tuppaavat myös haluta elättää sen jälkikasvunsa ja tekevät pitkää päivää töissä. Työajat alkavat vähän alalla kuin alalla venyä sinne iltapäähän ja se pidentää niitä päivähoitopäiviä, kun aamuisin kuitenkaan ei päiväkotiin haluta lapsia myöhemmin tuotaviksi. Sitä moni miettii, että kun viettää viikonlopun sen pilttinsä kanssa kokonaisuudessaan, niin ei haittaa, että tiistaisin se on tunnin pidemmän päivän päiväkodissa.

Juuri näin. Kun peräti koko viikonlopun joutuu oman pilttinsä kanssa olemaan, niin silloin 8-10h päivät viikolla ok, vaikka hoidontarvettakaan ei olisi (vanhempi äitiyslomalla, vapaalla, lomalla, työttömänä tms). Ja jos viikonloppuna voisi sen lapsen tuoda hoitoon, niin nämä jotkut yksilöt satavarmasti toisivat. Edelleen sama kysymys: miksi tehdä lapsia, jos heidän kanssaan ei haluta viettää aikaa?