Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Koskaan en ole missään muussa työssä kokenut näin suurta suoranaista vihaa ja arvostelua kuin varhaiskasvatuksen opettajana hoitajien taholta. Olen kuullut huutoa tiimiläiseltäni, kun ei muka ole tarpeeksi suunniteltua toimintaa lapsille Vaikka vedän yksin musiikit, liikunnan, viskarit jne. Hoitajia ei kiinnosta vetää. Sitten huudetaan ja annetaan ymmärtää, että laiskottelun vaan suunnitteluajallani. Tälläkään viikolla en niitä ole kerennyt edes pitää..Olin auttamassa ryhmässäni, koska oltiin kahdestaan yhden hoitajan kanssa koko lapsilauman kanssa. Ryhmäni on erittäin haastava, johtaminen huonoa talossa ja nyt vielä vihamieliset tiimiläiset. Otan lopputilin heti kun löydän muuta. Pyörittäkööt hommaa sitten keskenään, kun minä lähden. Olin ainut pätevä ope kuka edes haki tähän työhön. Onnea uuden löytämiseen.

Täällä myös. Pitäisi olla leipää ja sirkushuveja non stoppina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Huomenaamuna taas raahataan ennen kahdeksaa niitä 1-2 vuotiaita päiväksi sosiaalistumaan ja poistutaan pienemmän vauvan kanssa kotiin. Tekisi niin mieli sanoa suorat sanat tästä pelleilystä näille vanhemmille.

Jep, nämä pienet tietty tuodaan ekana aamupalalle, kun ovat saattaneet herätä jo pitkälle ennen seiskaa. Kas kun niillä alkaa sitten olla jo vähän nälkäkin. Vanhempi saattaa jopa sanoa asiasta, että Emmilotta on varmasti tosi nälkäinen, kun ei illallakaan ruoka maistunut, vaikka tiedossa on että aamupala alkaa aikaisintaan klo8. Kuvittelevatko että heille annetaan aiemmin aamupala, mitä aiemmin heidät tuodaan? Vai eikö sillä oikeastaan ole väliä, vaikka lapsi joutuisi nälkäisenä odottamaan aamupalaa, kunhan ei tarvitse itse kuunnella sitä kitinää? Miksi oi miksi, kun ei ole kiire minnekään, niin ei voi syödä sitä aamupalaa lapsen kanssa? Antaa sille lapsellekin rauhallinen stressitön aamu?

Hiihtoloman vuoksi ryhmässä puolet vähemmän lapsia paikalla, oli ihmeellistä huomata, miten paljon metelin ja hälyn puolittuminen vaikutti ryhmän erityisen tuen tarpeen lapsiin. Paljon vähemmän hermostumisia, jaksettiin keskittyä leikkeihin paremmin ja aikaa lasten ohjaamiseen,kehumiseen ja uusien taitojen opetteluun jäi ja ehti vessassakin käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenaamuna taas raahataan ennen kahdeksaa niitä 1-2 vuotiaita päiväksi sosiaalistumaan ja poistutaan pienemmän vauvan kanssa kotiin. Tekisi niin mieli sanoa suorat sanat tästä pelleilystä näille vanhemmille.

Jep, nämä pienet tietty tuodaan ekana aamupalalle, kun ovat saattaneet herätä jo pitkälle ennen seiskaa. Kas kun niillä alkaa sitten olla jo vähän nälkäkin. Vanhempi saattaa jopa sanoa asiasta, että Emmilotta on varmasti tosi nälkäinen, kun ei illallakaan ruoka maistunut, vaikka tiedossa on että aamupala alkaa aikaisintaan klo8. Kuvittelevatko että heille annetaan aiemmin aamupala, mitä aiemmin heidät tuodaan? Vai eikö sillä oikeastaan ole väliä, vaikka lapsi joutuisi nälkäisenä odottamaan aamupalaa, kunhan ei tarvitse itse kuunnella sitä kitinää? Miksi oi miksi, kun ei ole kiire minnekään, niin ei voi syödä sitä aamupalaa lapsen kanssa? Antaa sille lapsellekin rauhallinen stressitön aamu?

Ei, se on kustannuskysymys. Lapsi aamupalalle päiväkotiin ja vanhemmat töihin.

Vierailija kirjoitti:

Hiihtoloman vuoksi ryhmässä puolet vähemmän lapsia paikalla, oli ihmeellistä huomata, miten paljon metelin ja hälyn puolittuminen vaikutti ryhmän erityisen tuen tarpeen lapsiin. Paljon vähemmän hermostumisia, jaksettiin keskittyä leikkeihin paremmin ja aikaa lasten ohjaamiseen,kehumiseen ja uusien taitojen opetteluun jäi ja ehti vessassakin käydä.

Ohjoh, missä näin?! Meillä 8 lasta ryhmässä ja olin yksin. Työkaverit lomalla ja paikkaamassa toisessa ryhmässä. En ehtinyt vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenaamuna taas raahataan ennen kahdeksaa niitä 1-2 vuotiaita päiväksi sosiaalistumaan ja poistutaan pienemmän vauvan kanssa kotiin. Tekisi niin mieli sanoa suorat sanat tästä pelleilystä näille vanhemmille.

Jep, nämä pienet tietty tuodaan ekana aamupalalle, kun ovat saattaneet herätä jo pitkälle ennen seiskaa. Kas kun niillä alkaa sitten olla jo vähän nälkäkin. Vanhempi saattaa jopa sanoa asiasta, että Emmilotta on varmasti tosi nälkäinen, kun ei illallakaan ruoka maistunut, vaikka tiedossa on että aamupala alkaa aikaisintaan klo8. Kuvittelevatko että heille annetaan aiemmin aamupala, mitä aiemmin heidät tuodaan? Vai eikö sillä oikeastaan ole väliä, vaikka lapsi joutuisi nälkäisenä odottamaan aamupalaa, kunhan ei tarvitse itse kuunnella sitä kitinää? Miksi oi miksi, kun ei ole kiire minnekään, niin ei voi syödä sitä aamupalaa lapsen kanssa? Antaa sille lapsellekin rauhallinen stressitön aamu?

Ei, se on kustannuskysymys. Lapsi aamupalalle päiväkotiin ja vanhemmat töihin.

Kyse oli pienistä virikelapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Onnea sitten vaan yritykselle alkaa luomaan teini-ikäiseen läheistä suhdetta, jos äippää ja isiä sitten siinä vaiheessa alkaa lapsen kanssa ajanvietto kiinnostamaan.

Miten voi olla, että pidätte lapsia unenpuutteessa? Tekisitte lasun ja mitä niitä virallisia valituksia on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Whaat? 3v on aivan ihana ikä. Miten joku kehtaa edes sanoa jotain tuollaista

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla, että pidätte lapsia unenpuutteessa? Tekisitte lasun ja mitä niitä virallisia valituksia on!

Tämä on muuten hyvä pointti. Vanhemmille jotain materiaalia lapsen unen puutteesta/stressin vaikutuksista kehittyviin aikoihin. Ensimmäiset kolme vuotta kaikkein herkintä aikaa.

Jos vanhemmat eivät kuuntele, inttävät vastaan päiväuniasiassa niin lasua vaan menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Oikeasti, ajatteleeko ihmiset oikeasti näin? Mikä sinun syysi oli? Kerro ihmeessä, en ymmärrä ollenkaan tällaista ajattelutapaa. Ongelmia kiintymyssuhteessa? Ikäänkuin lapsi olisi joku lelu tai vastaavaa. Kyllä lapsen kanssa pitäisi haluta viettää aikaa ihan joka iässä, lapsen pitäisi olla läheinen ja tärkeä vanhemmilleen. Etenkin tuollaisen pienen lapsen 😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Oikeasti, ajatteleeko ihmiset oikeasti näin? Mikä sinun syysi oli? Kerro ihmeessä, en ymmärrä ollenkaan tällaista ajattelutapaa. Ongelmia kiintymyssuhteessa? Ikäänkuin lapsi olisi joku lelu tai vastaavaa. Kyllä lapsen kanssa pitäisi haluta viettää aikaa ihan joka iässä, lapsen pitäisi olla läheinen ja tärkeä vanhemmilleen. Etenkin tuollaisen pienen lapsen 😔

Sitä vaan ihmiset tuppaavat myös haluta elättää sen jälkikasvunsa ja tekevät pitkää päivää töissä. Työajat alkavat vähän alalla kuin alalla venyä sinne iltapäähän ja se pidentää niitä päivähoitopäiviä, kun aamuisin kuitenkaan ei päiväkotiin haluta lapsia myöhemmin tuotaviksi. Sitä moni miettii, että kun viettää viikonlopun sen pilttinsä kanssa kokonaisuudessaan, niin ei haittaa, että tiistaisin se on tunnin pidemmän päivän päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Oikeasti, ajatteleeko ihmiset oikeasti näin? Mikä sinun syysi oli? Kerro ihmeessä, en ymmärrä ollenkaan tällaista ajattelutapaa. Ongelmia kiintymyssuhteessa? Ikäänkuin lapsi olisi joku lelu tai vastaavaa. Kyllä lapsen kanssa pitäisi haluta viettää aikaa ihan joka iässä, lapsen pitäisi olla läheinen ja tärkeä vanhemmilleen. Etenkin tuollaisen pienen lapsen 😔

Sitä vaan ihmiset tuppaavat myös haluta elättää sen jälkikasvunsa ja tekevät pitkää päivää töissä. Työajat alkavat vähän alalla kuin alalla venyä sinne iltapäähän ja se pidentää niitä päivähoitopäiviä, kun aamuisin kuitenkaan ei päiväkotiin haluta lapsia myöhemmin tuotaviksi. Sitä moni miettii, että kun viettää viikonlopun sen pilttinsä kanssa kokonaisuudessaan, niin ei haittaa, että tiistaisin se on tunnin pidemmän päivän päiväkodissa.

Työpäivä vauvan kanssa kotona? Jännä et nekin pitenee kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Oikeasti, ajatteleeko ihmiset oikeasti näin? Mikä sinun syysi oli? Kerro ihmeessä, en ymmärrä ollenkaan tällaista ajattelutapaa. Ongelmia kiintymyssuhteessa? Ikäänkuin lapsi olisi joku lelu tai vastaavaa. Kyllä lapsen kanssa pitäisi haluta viettää aikaa ihan joka iässä, lapsen pitäisi olla läheinen ja tärkeä vanhemmilleen. Etenkin tuollaisen pienen lapsen 😔

Sitä vaan ihmiset tuppaavat myös haluta elättää sen jälkikasvunsa ja tekevät pitkää päivää töissä. Työajat alkavat vähän alalla kuin alalla venyä sinne iltapäähän ja se pidentää niitä päivähoitopäiviä, kun aamuisin kuitenkaan ei päiväkotiin haluta lapsia myöhemmin tuotaviksi. Sitä moni miettii, että kun viettää viikonlopun sen pilttinsä kanssa kokonaisuudessaan, niin ei haittaa, että tiistaisin se on tunnin pidemmän päivän päiväkodissa.

Työpäivä vauvan kanssa kotona? Jännä et nekin pitenee kokoajan.

Ehkä se johtuu puolison työpäivistä, lapsi haetaan, kun puoliso tulee kotiin. Koetaan ettei yksin pärjää sekä vauvan, että isomman kanssa. Minä ajattelen, että, jos kokee, että ei pärjää, niin silloin on ihan ok käyttää päiväkotia. Paljon pahempi se on sille isommalle, jos se äiti ei oikeasti pärjääkään yksin kahden pienen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Oikeasti, ajatteleeko ihmiset oikeasti näin? Mikä sinun syysi oli? Kerro ihmeessä, en ymmärrä ollenkaan tällaista ajattelutapaa. Ongelmia kiintymyssuhteessa? Ikäänkuin lapsi olisi joku lelu tai vastaavaa. Kyllä lapsen kanssa pitäisi haluta viettää aikaa ihan joka iässä, lapsen pitäisi olla läheinen ja tärkeä vanhemmilleen. Etenkin tuollaisen pienen lapsen 😔

Sitä vaan ihmiset tuppaavat myös haluta elättää sen jälkikasvunsa ja tekevät pitkää päivää töissä. Työajat alkavat vähän alalla kuin alalla venyä sinne iltapäähän ja se pidentää niitä päivähoitopäiviä, kun aamuisin kuitenkaan ei päiväkotiin haluta lapsia myöhemmin tuotaviksi. Sitä moni miettii, että kun viettää viikonlopun sen pilttinsä kanssa kokonaisuudessaan, niin ei haittaa, että tiistaisin se on tunnin pidemmän päivän päiväkodissa.

Työpäivä vauvan kanssa kotona? Jännä et nekin pitenee kokoajan.

Ehkä se johtuu puolison työpäivistä, lapsi haetaan, kun puoliso tulee kotiin. Koetaan ettei yksin pärjää sekä vauvan, että isomman kanssa. Minä ajattelen, että, jos kokee, että ei pärjää, niin silloin on ihan ok käyttää päiväkotia. Paljon pahempi se on sille isommalle, jos se äiti ei oikeasti pärjääkään yksin kahden pienen kanssa.

Miten terve, usein koulutettukin nainen ei pärjää kahden oman lapsen kanssa? Miten 80% äideistä ei pärjää kahden oman lapsen kanssa edes paria tuntia ilman puolisoa, siten että tämän 2-3-vuotiaan päivän ei tarvisi olla 8-10h pitkä? Kyllähän tässä nyt ihan jostain muusta on kysymys kuin pärjäämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Lapsihan ei tietenkään nuku, koska haluaisi myös viettää aikaa sen oman vanhempansa kanssa, kun hän on ensin ollut jopa 10h päiväkodissa. Miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa? Miksi tehdä lisää lapsia, jos ensimmäisenkin kanssa (työt ym yhdistettynä) on niin kovin rankkaa, ettei lapsen kanssa jakseta viettää aikaa juuri ollenkaan?

Toki se lapsi nukahtaa sitten väkisin, vaikka haluaisi mitä, kun on ensin joutunut (vanhempien vaatimuksesta) olemaan ilman kunnon päiväunia koko epäinhimillisen pitkän päivän päiväkodin kaaoksessa ja hälyssä erossa vanhemmistaan pahimmassa tapauksessa täysin vieraiden hoitajien kanssa. Miten hirvittävän stressaavaa pienelle, herkässä iässä olevalle lapselle. Mitkä jäljet mahtaakaan jättää lapseen.

Lapsia hankitaan monenlaisista syistä. Se, että saa viettää maksimimäärän aikaa just kolmivuotiaan kanssa, on harvemmalle se syy.

Oikeasti, ajatteleeko ihmiset oikeasti näin? Mikä sinun syysi oli? Kerro ihmeessä, en ymmärrä ollenkaan tällaista ajattelutapaa. Ongelmia kiintymyssuhteessa? Ikäänkuin lapsi olisi joku lelu tai vastaavaa. Kyllä lapsen kanssa pitäisi haluta viettää aikaa ihan joka iässä, lapsen pitäisi olla läheinen ja tärkeä vanhemmilleen. Etenkin tuollaisen pienen lapsen 😔

Sitä vaan ihmiset tuppaavat myös haluta elättää sen jälkikasvunsa ja tekevät pitkää päivää töissä. Työajat alkavat vähän alalla kuin alalla venyä sinne iltapäähän ja se pidentää niitä päivähoitopäiviä, kun aamuisin kuitenkaan ei päiväkotiin haluta lapsia myöhemmin tuotaviksi. Sitä moni miettii, että kun viettää viikonlopun sen pilttinsä kanssa kokonaisuudessaan, niin ei haittaa, että tiistaisin se on tunnin pidemmän päivän päiväkodissa.

Työpäivä vauvan kanssa kotona? Jännä et nekin pitenee kokoajan.

Ehkä se johtuu puolison työpäivistä, lapsi haetaan, kun puoliso tulee kotiin. Koetaan ettei yksin pärjää sekä vauvan, että isomman kanssa. Minä ajattelen, että, jos kokee, että ei pärjää, niin silloin on ihan ok käyttää päiväkotia. Paljon pahempi se on sille isommalle, jos se äiti ei oikeasti pärjääkään yksin kahden pienen kanssa.

Miten terve, usein koulutettukin nainen ei pärjää kahden oman lapsen kanssa? Miten 80% äideistä ei pärjää kahden oman lapsen kanssa edes paria tuntia ilman puolisoa, siten että tämän 2-3-vuotiaan päivän ei tarvisi olla 8-10h pitkä? Kyllähän tässä nyt ihan jostain muusta on kysymys kuin pärjäämisestä.

461 sivua siitä, että alan ammattilaiset eivät pärjää omassa työssään ja nyt se, että joku vanhempi kokee, että ei pärjää yksin parin lapsen kanssa on niin suuri ihmetyksen aihe. Ehkä sen äidin mielenterveys ei ole ihan 100%, ehkä sillä on samaan aikaan muitakin huolia, kuin ne lapset, oma terveys, kuolemaa tekevä mummo ties mitä. Ehkä se ei edes pidä lapsista, mutta mies halusi. Ehkä se opiskelee samaan aikaan ja tekee gradua sillä aikaa kun vauva nukkuu. Ja se lapsi ei siellä päiväkodissa ole töissä vaikka te hoitajat olette. Se ihan normaalisti leikkii, syö ja nukkuu kuten ihan kaikkialla muuallakin.

Aika tillintallin saa olla, että kokee ettei pärjää 2 oman lapsensa kanssa edes pieniä tutnimääriä ilman puolisoa.

Mutta onneksi me siellä päiväkodissa ollaan niin terveitä, jaksavia, kykeneviä ja ammattitaitoisia, että me pärjätään päivittäin yksin 8-20 lapsen kanssa, kun ei sitä riittävää kasvattajakaverimäärää edes normipäivinä ole paikalla kuin muutaman hassun tunnin ajan.

Älkää hankkiko lapsia.

Ja jos hankitte tai sairastutte niin hakekaa apua niin, että ette sysää SUURINTA VASTUUTA varhaiskasvatukselle.

Varhaiskasvatus ei ole sitä varten, että olemme sekä sosiaali,-että mielenterveyspuoli.

Ja pitäkää ne 2-4v kersanne kotona, jos siellä itsekin sen nuorimman kanssa olette!

Vierailija kirjoitti:

Aika tillintallin saa olla, että kokee ettei pärjää 2 oman lapsensa kanssa edes pieniä tutnimääriä ilman puolisoa.

Mutta onneksi me siellä päiväkodissa ollaan niin terveitä, jaksavia, kykeneviä ja ammattitaitoisia, että me pärjätään päivittäin yksin 8-20 lapsen kanssa, kun ei sitä riittävää kasvattajakaverimäärää edes normipäivinä ole paikalla kuin muutaman hassun tunnin ajan.

Älkää hankkiko lapsia.

Ja jos hankitte tai sairastutte niin hakekaa apua niin, että ette sysää SUURINTA VASTUUTA varhaiskasvatukselle.

Varhaiskasvatus ei ole sitä varten, että olemme sekä sosiaali,-että mielenterveyspuoli.

Ja pitäkää ne 2-4v kersanne kotona, jos siellä itsekin sen nuorimman kanssa olette!

Se avunhakijan neuvo on kuitenkin laittaa se isompi sinne varhaiskavatukseen. Sen saman neuvon saa niin neuvolasta, lastensuojelusta kuin lääkäriltäkin.