Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Teille, jotka ennen tykkäsitte työstänne, mutta ette enää, heitän (alapeukkujen uhallakin) pari kysymystä:

Lasten hoitaminen ja opettaminen ei ole mikään uusi rakettitieteellispedagoginen keksintö. Työkokemusvuosien karttuessa osaaminenkin karttuu. Ammattilainen harjaantuu erottamaan olennaiset asiat epäolennaisista. Ammattitaito ja osaaminen lisää helppouden ja työn tuoman tyydytyksen tunnetta.

Onko tämän "uuden ja uljaan varhaiskasvatuksen" sovellus teillä se, että pahalta pitää tuntua? Pitääkö jokaiseen kotkotukseen mennä mukaan ja ottaa kaikki triviaalit asiat niin pirun tosissaan?

Pitääkö lapset ja työkaverit jättää selviämään itsekseen ja hyväksyä kaikenlainen perseily ja huono käytös ryhmässä?

Ammattilaistiimi voi edelleen rakentaa työympäristön, joka on turvallinen ja mukava kaikille. Lapsetkin oppivat, että noita aikuisia kannattaa kuunnella, koska he välittävät meistä ja tahtovat meidän parasta.

Totta kai inkluusio haastaa lähes joka ryhmää ja kotien kasvatustyö jätetään enenevässä määrin tekemättä ja työnnetään päiväkotien ja koulujen murheeksi.

Tässä tilanteessa ja näillä pelimerkeillä, voittava strategia ei ole kasvattajien epäyhtenäisyys ja eri ammattikuntien välinen kissan hännän veto.

Joko tehdään yhdessä ja hyvillä mielin, tai ei tehdä ollenkaan.

" Huh huh, viikonloppu alkaa olla ohi ja paluu töihin häämöttää. Ilta on mennyt itkiessä pahaa oloa ja väsymystä. En vaan enää jaksa. Ei vaan enää kiinnosta yhtään. Ennen niin rakastamani työ on muuttunut silkaksi painajaiseksi."

"Sama ajatukset😨"

Sama täällä.viikonloppu meni palautuessa ja stressatessa menneen viikon läheltäpiti-accidenttejä. Sama taas uudestaan edessä, onkohan huomenna apuna sijainen joka puhuu ja ymmärtää suomea vai jotain muuta kieltä.

Katselen koko ajan muuta työtä. Haluan alalta pois.

Vierailija kirjoitti:

" Sijainen oli yksin seitsemän alle kolmevuotiaan kanssa, kun hain lastani päiväkodista tällä viikolla. "

Sijaisilta ei vaadita edes rikosrekisteriotetta jos tekevät alle 3 kk keikkaa.

Saati suoritettua tutkintoa (yhtään miltään) alalta. Onnea, lapset.

Puhutaan suu vaahdossa kasvatusalan ammattilaisista ja ammatillisuudesta, vaikka osalla sijaishoitajista ei ole minkäänlaista ammattia saati tutkintoa alla.

Olen seuraavat 3vkoa sairaslomalla, koska teloin jalkani työmatkalla alkuviikosta.

Oloni on oudon seesteinen ja jopa iloinen🤔..

Tsemppiä teille uutta työviikkoa aloittaville!

Joku kyseli miksi työ on muuttunut painajaismaiseksi.

Suurin syy on resurssien puute, ei yksinkertaisesti ole henkilökuntaa. Joka aamu saa pelätä olenko ryhmässä ainoa aikuinen, tuleeko työkaverit töihin tai saako ketään sijaista. Työ on jatkuvaa epätoivoista selviämistä ja pelkoa siitä, että sattuu jotain.

Toinen syy on ylisuuret ryhmät. Monilla lapsilla on eriasteisia tuentarvetta, mutta jälleen ei ole resursseja tukeen kun ei ole työntekijöitä. Ryhmiin on integroitu lapsia, joiden pitäisi ehdottomasti olla muualla kuin 21 lapsen ryhmässä tai pienillä 12 lapsen ryhmässä.

Lapsilla on aivan järjettömän pitkiä, 10-11 tunnin hoitopäiviä. Melkein koko ryhmä on paikalla aamusta iltaan ja meno on sen mukaista. Mitä pienempi lapsi, sen pidemmät päivät. Vanhemmuus on monelta aivan hukassa, lapsilla ei ole mitään rajoja eikä lapsille haluta tuottaa minkäänlaisia pettymyksiä. Lapsista kasvatetaan minityranneja. Vanhempien vaatimukset ovat kyllä kovat, sillä omalle uniikille lumihiutaleelle pitäisi järjestää milloin mitäkin erikoiskohtelua.

Hoitotyön lisäksi työnkuvaan kuuluu mm. pyykkihuolto (lakanat, pyyhkeet, ruokalaput), ruokahuolto (tarjoilu, välipalan teko, pöytien pyyhkiminen, ruokatavaroiden pois korjaaminen), siivous (lattioiden lakaisu, pottien pesu, tuttipullojen tiskaus lelujen pesu), talonmiehenä toimiminen (lumen kolaaminen, huonekalujen kokoaminen) jne jne. Työnkuvaan voi käytännössä ujuttaa ihan mitä vaan.

Johdon taholta tulee lisää painetta erilaisten turhanpäiväisten hankkeiden ja arviointien merkeissä.

Tässäpä näitä päällimmäisiä syitä miksi työ tuntuu vastenmieliseltä ja raskaalta.

Taas se viikko alkaa, ahistaa ja vi..ttaa, vatsassa kääntää😨

Miten tämä voi olla tällaista.

.

Vierailija kirjoitti:

" Sijainen oli yksin seitsemän alle kolmevuotiaan kanssa, kun hain lastani päiväkodista tällä viikolla. "

Sijaisilta ei vaadita edes rikosrekisteriotetta jos tekevät alle 3 kk keikkaa.

Saati suoritettua tutkintoa (yhtään miltään) alalta. Onnea, lapset.

Syyllistätkö nyt järjestelmää vai sijaista siitä, että hänellä ei mahdollisesti ole tutkintoa tai rikosrekisteriotetta sinulle esittää (sijaisten pitää muuten maksaa rekisteriote itse, maksaa saman verran kuin sijaisen tuntipalkka).  Mistä sinä muuten tiedät sijaisten tutkinnot noin hyvin? 

" Sijainen oli yksin seitsemän alle kolmevuotiaan kanssa, kun hain lastani päiväkodista tällä viikolla. "

Sijaisilta ei vaadita edes rikosrekisteriotetta jos tekevät alle 3 kk keikkaa.

Saati suoritettua tutkintoa (yhtään miltään) alalta. Onnea, lapset."

"Syyllistätkö nyt järjestelmää vai sijaista siitä, että hänellä ei mahdollisesti ole tutkintoa tai rikosrekisteriotetta sinulle esittää (sijaisten pitää muuten maksaa rekisteriote itse, maksaa saman verran kuin sijaisen tuntipalkka).  Mistä sinä muuten tiedät sijaisten tutkinnot noin hyvin? "

.

No kuule useimmat (suomalaiset) kyllä kertovat ihan itse suoraan kysymättäkin että ei ole mitään koulutusta mistään, työkokemuskin vähän niin ja näin,  ja tulevat siksi kokeilemaan miltä tuntuu lastenhoito, osa (ulkomailta tulleista) ei ymmärrä edes mitä kysytään, koska he opettelevat vasta suomenkieltä. Järjestelmää lähinnä ihmettelen joka sallii tämän. Lasten kanssa sijaisena (vaikka ihan lyhyessäkin siajisuuksissa) toimiessa tulisi mielestäni olla rikosrekisteri automaattisesti henkilöllä esitettävissä ennen päiväkotisijaiseksi edes hyväksymistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen seuraavat 3vkoa sairaslomalla, koska teloin jalkani työmatkalla alkuviikosta.

Oloni on oudon seesteinen ja jopa iloinen🤔..

Tsemppiä teille uutta työviikkoa aloittaville!

Olin vuosi sitten 2kk leikkauksen takia sairauslomalla. Voi jukra miten nautin, se oli lomaa täysillä!

Minä sain vertaistukea tästä ketjusta. Luulin jo olevani hullu. Olen 61v lähihoitaja, sain paikan päiväkodista sijaisena. Ajattelin, että onpa mukavaa raskaan vanhustenhoidon jälkeen mennä päiväkotiin töihin. Kokemus oli kamala. Kaaosta, ei mitään selvää suunnitelmaa päiviksi. En koskaan tiennyt, mitä on edessä. En edes oppinut lasten nimiä, koska paikassa oli jatkuva kaaostila. Lapsia tuli ja meni, hälinä jatkuvaa. Lapsia ei saanut komentaa, piti " sanoittaa". Me sijaiset käytännössä hoisimme lapset, ruokahuollon, siivouksen, nukutukset, kun opet viettivät päivänsä kokouksissa ja kahvilla. Lopetin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seuraavat 3vkoa sairaslomalla, koska teloin jalkani työmatkalla alkuviikosta.

Oloni on oudon seesteinen ja jopa iloinen🤔..

Tsemppiä teille uutta työviikkoa aloittaville!

Olin vuosi sitten 2kk leikkauksen takia sairauslomalla. Voi jukra miten nautin, se oli lomaa täysillä!

Mulla murtui toissavuonna jalka, olin niin onnellinen, oikeasti.

En jaksa enää. Tänään olen kuullut 5-vuotiaiden suusta v*ttua ja p*skaa, kun yrität vetää rajoja teidän pikku liisaperteillenne. Vanhempien vaatimukset on silti utopisia vaikka meillä täysi työ pyörittää edes perusjuttuja, meno on sen verran hurjaa. Koko tiimi on lopen väsynyt, kyräilee, jauhaa p*skaajokikisestä. Esimies piiloutuu etätöihin. Olen nähnyt hänet kerran tänä vuonna. Yksi työkaveri huusi minulle yhtenä päivänä. Alkaa olla jo liikaa tässä. Tää ope taitaa nostaa kytkintä.

Vierailija kirjoitti:

Olen seuraavat 3vkoa sairaslomalla, koska teloin jalkani työmatkalla alkuviikosta.

Oloni on oudon seesteinen ja jopa iloinen🤔..

Tsemppiä teille uutta työviikkoa aloittaville!

Itse olin vuoden alusta saikulla 5vkoa ja varmaan ekakerta kun nautin siitä. Mieluummin kotona maha tikattuna kun töissä....hmm

Toivoisin, että olisin saikulla ja pitkään.

T. erittäin kyllästynyt vakan ongelmiin ja vo

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Kihomadot. Voi luoja mikä riesa. Olen käyttänyt satoja ja satoja euroja matolääkjeisiin mutta mikään ei auta. Aina uusi tartunta.

Muita?

Olen ollut alalla pitkään ja todennut että parhaimmin toimivissa ryhmissä on aina rauhalliset, kuuntelevat hoitajat/opet. Lapset peilaavat omaa oloaan aikuisten käyttäytymisen kautta, jos tunnelma on kireä ja kiireinen lapsi ei pysty keskittymään leikkiin vaan roikkuu aikuisessa peloissaan eikä ota kontaktia muihin lapsiin.

Kun tulee lapsiryhmään niin fokus pitäisi ottaa lapseen ja rauhoittaa tilanne niin että hänellä on turvallinen olo. Valitettavasti monet turhanpäiväiset hankkeet tekevät tuosta nykyään haastavaa jollei mahdotonta

Lisäksi olen huomannut että häsläävillä työkavereilla ei ole tilannetajua vaan saattavat paukata paikalle milloin tahansa omien ongelmiensa kanssa ja vaatia niiden selvittämistä just nyt (kun sulla on niin rauhallista täällä, miten onkin.. voinko laittaa meiltä pari lasta tähän?

Vastaus: et voi vaan mene sen sijaan takaisin mistä tulitkin ja tee oma rauhallinen tuokiosi sinne!

Vierailija kirjoitti:

Miksi työ on muuttunut?

Ennen ryhmässä oli se 21 lasta ja kolme aikuista. Jos yksi aikuinen oli poissa, otettiin (ja saatiin) sijainen riippumatta siitä, oliko kaikki lapset paikalla vai ei. Lisäksi oli siivooja, keittäjä (oma keittäjä, joka teki ruokaa) ja päiväkotiapulaisia. Eniten tukea tarvitseville oli erityisryhmiä. Jos tavallisessa ryhmässä oli tukea tarvitseva lapsi hän vei kaksi paikkaa, vaikka ryhmään saatiin avustaja.

Lapset tulivat päiväkotiin aamulla ja haettiin, kun vanhempi pääsi töistä. Lapset eivät itkeneet sitä, että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja hänet on hylätty päiväkotiin. Perhe kasvatettiin perheenä, sisarussuhteet olivat tärkeitä pienestä asti.

Vaikka kasvatuksen sisällöt ovat pysyneet samantyyppisinä, aiemmin sisällön näkyväksi tekeminen ei ollut oleellista. Tavoitteista ja menetelmistä ei kirjattu tiedotteita jatkuvasti vanhemmille nähtäväksi, vaikka ne henkilökunnalla olikin tiedossa ja mielessä.

Lapset saivat nukkua päiväunia. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku herätettäisiin puolen tunnin unien jälkeen. Jos lasta väsytti, hän sai nukkua ja välipala tarjottiin kun lapsi heräsi. Ei ollut kiirettä palauttaa astioita keittiölle.

En tiedä, miksi lapset eivät enää saa nukkua. Miksi sisarukset eivät kasva yhdessä. Miten vanhemmat jaksoivat hoitaa omat lapsensa. Miten vanhemmat aiemmin ehtivät hakea lapset hoidosta työpäivän jälkeen.

Niin ja vielä ne vaipat. Aiemmin lapset olivat kuivia 1,5-2 -vuotiaina. Nykyisin 2-4-vuotiaina. On todellakin eri asia vaihtaa vaippoja lähes koko ryhmän lapsille kuin muutamalle pienimmälle. Vessassa saa nykyisin viettää puolet työajasta.

Työ on yhä ihanaa, kun henkilöstöä on riittävästi suhteessa lapsiin.

Oletko tullut jatelleeksi, että jos oma työsi on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi vuosien varralle, niin niin on niiden lasten vanhempienkin työt muuttuneet. Niitä voimia työpäivän päälle vaan on lähes jokaisella rajallisesti, koska töissä joutuu antamaan kaikkensa. Se voima, mitä tarvitsisi siihen kasvattamiseen ja lasten kanssa oleiluun on vähentynyt. Tulee kiusaus saada se Aada-Sofia aikaisin nukkumaan, että saisi itse hetken hengähtää, ehkä puhua puolison kanssa. Mutta Se lapsi ei nuku, kun sen on annettu nukkua pitkään päiväkodissa. Sitten sitä jutteluhetkeä haetaan ennen kuin hakee lapsen pois päiväkodista jne jne. Toisekseen, jos päiväkodissa on tavoitteita jonkun asian suhteen jonkun lapsen kanssa, eikö sinusta ne kuuluisi vanhempien tietoon ja ehkä myös vanhemman kanssa keskusteltavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Kihomadot. Voi luoja mikä riesa. Olen käyttänyt satoja ja satoja euroja matolääkjeisiin mutta mikään ei auta. Aina uusi tartunta.

Muita?

työsuhdematolääkkeet...