Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pelotellut lapset hiljaisiksi. Minun silmille eivät hypi, kun olen nukkarissa, siellä on hiljaista ja moni nukahtaa. Esikouluikäisetkin. Kun työkaverit ovat nukkarissa, lapset riehuvat eivätkä usko aikuista.

Minua ilmeisesti pelkäävät. Hyvä niin.

Voisitko avata mitä olet käytännössä tehnyt? Miten pelotellut? Kaipaan vinkkejä!

En ole tuo jota lainasit, mutta toisissa vaan on luontaista auktoriteettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei naisvaltaisilta aloilta valitus lopu, vai mitä hoitajat, opettajat ja varhaiskasvattajat ;)

Ei kun hiljaa pitäisi olla ja suostua riistoon mukisematta ja olla iloisia että ylipäätään on (orja)työpaikka. Eiks nii?

Ei, vaan hoitaa asialliset hommat. Muuten voi olla kuin Ellun kanat.

Joku tuossa kirjoitti, kuinka varhaiskasvatuksessa puuttuu kaikki rentous ja olla kivaa -meininki. Tämä on mahdollista vain naisvaltaisessa työpaikassa.

Kullakin on vahvuutensa. Rentous ja huumori eivät kuulu naisvaltaisten alojen vahvuuksiin. Ilman niitä uupuminen on aina lähellä.

Tehdään sinulle minuuttiaikataulu ja otetaan tauot ja vessassakäyntimahdollisuudet pois ja ruokatauko. Hotkia saat samalla jun palvelet kahtakymmentä lasta. Venyt jatkuvasti ja sopeudut äkkinäisiin muutoksiin ja olet vastuussa yksin lapsista. Muutama kiinnipitotilanne, h u o r i t t e l u ja naamalle sylkeminen mukaan niin katsotaan kuinka rento fiilis sinulla alkaa olemaan.

Tuossa skenaariossa pielessä on:

1. Minuuttiaikataulu

2. Työkaverit saikulla

3. Taukojen puuttuminen

4. Antaa lapsen huoritella tai sylkeä itseään

Naisille ehkä tyypillisempää hyväksyä ja sallia tuollaiset jutut.

Miesten mukaantulo vahvemmin varhaiskasvatukseen tasapainottaisi tilannetta ja tervehdyttäisi työyhteisöjä.

Jotenkin kuvaavaa, että sitä ei olla kuitenkaan vaatimassa. Eihän voimaantuneet nykynaiset nyt voi miesten apua tarvita tai pyytää.

Ne kitaran rämppääjät on nähty. Eivät tee mitään, korkeintaan riehuttavat lapset, eivätkä auta rauhoittumaan. Poistuvat vessaan puhelinta räpläämään. Kaikki työ jää naispuoleisille työkavereille.

Ovat siis oikeasti riesa.

Nämä kommentit on varsin ironisia. Ensin valitetaan, että työtä on aivan liikaa ja perään haukutaan miehet, koska he eivät suostu samaan työtahtiin. Tässä tiivistyy hyvin miksi naisvaltaisilla aloilla on huonot työolot ja palkat. Koska naiset suostuvat siihen. Miehet eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei naisvaltaisilta aloilta valitus lopu, vai mitä hoitajat, opettajat ja varhaiskasvattajat ;)

Ei kun hiljaa pitäisi olla ja suostua riistoon mukisematta ja olla iloisia että ylipäätään on (orja)työpaikka. Eiks nii?

Ei, vaan hoitaa asialliset hommat. Muuten voi olla kuin Ellun kanat.

Joku tuossa kirjoitti, kuinka varhaiskasvatuksessa puuttuu kaikki rentous ja olla kivaa -meininki. Tämä on mahdollista vain naisvaltaisessa työpaikassa.

Kullakin on vahvuutensa. Rentous ja huumori eivät kuulu naisvaltaisten alojen vahvuuksiin. Ilman niitä uupuminen on aina lähellä.

Tehdään sinulle minuuttiaikataulu ja otetaan tauot ja vessassakäyntimahdollisuudet pois ja ruokatauko. Hotkia saat samalla jun palvelet kahtakymmentä lasta. Venyt jatkuvasti ja sopeudut äkkinäisiin muutoksiin ja olet vastuussa yksin lapsista. Muutama kiinnipitotilanne, h u o r i t t e l u ja naamalle sylkeminen mukaan niin katsotaan kuinka rento fiilis sinulla alkaa olemaan.

Tuossa skenaariossa pielessä on:

1. Minuuttiaikataulu

2. Työkaverit saikulla

3. Taukojen puuttuminen

4. Antaa lapsen huoritella tai sylkeä itseään

Naisille ehkä tyypillisempää hyväksyä ja sallia tuollaiset jutut.

Miesten mukaantulo vahvemmin varhaiskasvatukseen tasapainottaisi tilannetta ja tervehdyttäisi työyhteisöjä.

Jotenkin kuvaavaa, että sitä ei olla kuitenkaan vaatimassa. Eihän voimaantuneet nykynaiset nyt voi miesten apua tarvita tai pyytää.

Ne kitaran rämppääjät on nähty. Eivät tee mitään, korkeintaan riehuttavat lapset, eivätkä auta rauhoittumaan. Poistuvat vessaan puhelinta räpläämään. Kaikki työ jää naispuoleisille työkavereille.

Ovat siis oikeasti riesa.

Nämä kommentit on varsin ironisia. Ensin valitetaan, että työtä on aivan liikaa ja perään haukutaan miehet, koska he eivät suostu samaan työtahtiin. Tässä tiivistyy hyvin miksi naisvaltaisilla aloilla on huonot työolot ja palkat. Koska naiset suostuvat siihen. Miehet eivät.

En minäkään suostu. Olen 60 päivää vuodesta saikulla. Työnantajan piikkiin.

Ihme valitus jatkuu vaan. Jos ei ole motivoitunut tekemään töitä niin kannattaa vaihtaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihme valitus jatkuu vaan. Jos ei ole motivoitunut tekemään töitä niin kannattaa vaihtaa alaa.

Miksi Sinä sitten olet motivoitunut lukemaan näitä ihme valituksia?

Että saat painaa lisää alas näitä ihmisiä ja vähätellä heitä.

Innokkaita sijaisia löytyisi paljon, jos päiväkotien vakkarit eivät kyykyttäisi ja sortaisi heitä. Hyviin paikkoihin onkin kysyntää. Huonoissa paikoissa pienimpien lasten työntekijät saikuttaa koko ajan, ja sijaiset määrätään sinne, vaikka olisivat varanneet vuoron esikoulusta. Ei tässä vielä mitään, mutta sitten vakkarit pistää valtaosan kakkapyllyjen pesusta ja ulkona seisomisista sijaiselle, samoin sijainen on vastuussa valvovista pikkuisista samalla kun vakkarit "vahtii" nukkuvia taaperoita välipalaan asti. Aivan epäreilu työnjako, todella tuntee itsensä alempiarvoiseksi. Kuka tuollaista haluaa?.. tässä on työntekijöillä peiliin katsomisen paikka, tai sitten sijaisten tarve ei ole totta vaan he mieluumin itse tekevät kaikki nämä työt. Kai sinne saadaan pakon edessä sitten työntekijöitä isompien ryhmistä. Mutta koska hekään eivät tykkää pyllyjen pesusta, niin sijaisia yritetään saada näihin vähiten mieluisiin hommiin. Sijaisia jopa huijataan ilmoittamalla sijaistarve isompien ryhmiin, mutta paikan päällä selviää, että hänet tarvitaankin pienimpien ryhmään. Mikä toki olisi ok jos työnjako olisi reilu. Mutta kun...

" Tässä keskustelussa ollaan menty väärille teille, syytetään lapsia huorittelusta ja huonosta käytöksestä kun se ei ole syy pahoinvoinnille vaan valtavat (laittomat) ryhmäkoot, pienet tilat ja opettajien tärkeä osuus (osattomuus) ryhmän hallinnassa.

Katse politiikkaan/open osuuteen ryhmässä,avustavien työntekijöiden osuus "

Osaksi varmaankin juurikin noin kuten kirjoitit.

Osaksi taas saattaa olla niin että lapset ovat jo valmiiksi esim käytöshäiriöisiä/tehostetun tuen tarpeisia ja tilanne pahentuu lisää ilman asianmukaista apua lapselle ylisuurissa ryhmissä, ilman riittävää aikuisvalvontaa.

Ja kyllä, kirjoititn tietoisesti valvontaa. 

Varhaiskasvatuksesta tällaisessa kontekstissa ei voida puhua sen toteutumisesta saati pedagogisista viitekehyksistä blaablaablaa.

Ryhmässä, jossa lapset saattavat pelätä vatsa kipeänä joka päivä muutamaa lasta,

jotka ovat nopeita nipistämään, lyömään, heittämään kohti jollain täysin isolla esineellä ennakoimattomasti,  tai pukkaamaan esim päällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei naisvaltaisilta aloilta valitus lopu, vai mitä hoitajat, opettajat ja varhaiskasvattajat ;)

Ei kun hiljaa pitäisi olla ja suostua riistoon mukisematta ja olla iloisia että ylipäätään on (orja)työpaikka. Eiks nii?

Ei, vaan hoitaa asialliset hommat. Muuten voi olla kuin Ellun kanat.

Joku tuossa kirjoitti, kuinka varhaiskasvatuksessa puuttuu kaikki rentous ja olla kivaa -meininki. Tämä on mahdollista vain naisvaltaisessa työpaikassa.

Kullakin on vahvuutensa. Rentous ja huumori eivät kuulu naisvaltaisten alojen vahvuuksiin. Ilman niitä uupuminen on aina lähellä.

Tehdään sinulle minuuttiaikataulu ja otetaan tauot ja vessassakäyntimahdollisuudet pois ja ruokatauko. Hotkia saat samalla jun palvelet kahtakymmentä lasta. Venyt jatkuvasti ja sopeudut äkkinäisiin muutoksiin ja olet vastuussa yksin lapsista. Muutama kiinnipitotilanne, h u o r i t t e l u ja naamalle sylkeminen mukaan niin katsotaan kuinka rento fiilis sinulla alkaa olemaan.

Tuossa skenaariossa pielessä on:

1. Minuuttiaikataulu

2. Työkaverit saikulla

3. Taukojen puuttuminen

4. Antaa lapsen huoritella tai sylkeä itseään

Naisille ehkä tyypillisempää hyväksyä ja sallia tuollaiset jutut.

Miesten mukaantulo vahvemmin varhaiskasvatukseen tasapainottaisi tilannetta ja tervehdyttäisi työyhteisöjä.

Jotenkin kuvaavaa, että sitä ei olla kuitenkaan vaatimassa. Eihän voimaantuneet nykynaiset nyt voi miesten apua tarvita tai pyytää.

Ne kitaran rämppääjät on nähty. Eivät tee mitään, korkeintaan riehuttavat lapset, eivätkä auta rauhoittumaan. Poistuvat vessaan puhelinta räpläämään. Kaikki työ jää naispuoleisille työkavereille.

Ovat siis oikeasti riesa.

Nämä kommentit on varsin ironisia. Ensin valitetaan, että työtä on aivan liikaa ja perään haukutaan miehet, koska he eivät suostu samaan työtahtiin. Tässä tiivistyy hyvin miksi naisvaltaisilla aloilla on huonot työolot ja palkat. Koska naiset suostuvat siihen. Miehet eivät.

En minäkään suostu. Olen 60 päivää vuodesta saikulla. Työnantajan piikkiin.

Vai työkavereittesi selkänahasta?

Vierailija kirjoitti:

Pitäis saada ne päiväkodin työntekijät (naiset) liikkeelle. Ne harvat miesjasvattajat ovat tutkitustikin aktiivisempia pihaulkoiluissa ja -peleissä.

Tää lumiukko-osasto olisi hyvä saada liikkumaan. Ehkä jollain hajupommilla tai pomon "hajaantukaa!"-käskyllä? On kauheaa katsoa sitä työntekijän kyrsiintynyttä ilmettä, kun hän on tunnin seisonut paikoillaan, ehkä aikuisen kanssa jutellen (juoruten), täysin ulkona lasten elämästä ja kokemusmaailmasta. Lapsille tällainen työntekijä puhuu vain huudellessaan pikkumaisia kieltojaan.

En lainkaa ihmettele, että tällainen "varhaiskasvatus" tuntuu raskaalta.

Olipa nappiin! Luulin olevani ainoa sijainen, joka on kiinnittänyt tähän huomiota, koska asiasta puhutaan niin vähän! Onkohan asia jonkinlainen tabu?.. jonkinlainen perusnegatiivisuus lapsia kohtaan tuntuu olevan edellytys sille, että tulee hyväksytyksi päiväkodin työntekijöiden ryhmässä, tai jotta pääsee ylenemään tavalla tai toisella.

Itse tein vastikään keikkaa päiväkodissa, jossa on todella kiltit ja helposti tottelevat lapset. Mutta tästä ei mitenkään haluttu ottaa iloa irti, että oltaisiin tehty yhdessä lasten kanssa jotain kivaa ja kehittävää, vaan ainoa tärkeä asia on "rajanveto" ja lasten kieltäminen ja kontrollointi ja hallitseminen tavalla tai toisella. Ja koska itse suhtauduin lapsiin toisin, niin minua halutaan sieltä paikasta selvästi ulos. Juttelen ja kulutan aikaani ennemmin lasten kuin aikuisten seurassa. Ihan jo siksi, että sijaisen on niin vaikea edes päästä mukaan aikuisten porukkaan sisälle, mutta muutenkin. Kyllähän nyt varhaiskasvatus vaatii sitä olemista ja vuorovaikutusta lasten kanssa.

En myöskään ymmärrä tätä puhetta päiväkotityön "raskaudesta". Ainoastaan pienimpien ryhmässä on raskasta, sielläkin etenkin sijaisilla, jotka ihan aiheesta eivät toista kertaa tule. Isompien ryhmissä, varsinkin esikoulussa, lapset ovat jo niin itsenäisiä että työntekijöillä on käytännössä useimmiten tekemisen puutetta. Voi olla, että kaikki tämä lasten kontrollointi niissä paikoissa nousee vain siitä, että mitään parempaa tekemistä ei keksitä.

Eri juttu varmaan toki paikoissa, joissa oikeasti on paljon haastavia tapauksia. Mutta niissäkin ne haastavimmat lapset halutaan heittää avustajien ja sijaisten niskoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei naisvaltaisilta aloilta valitus lopu, vai mitä hoitajat, opettajat ja varhaiskasvattajat ;)

Ei kun hiljaa pitäisi olla ja suostua riistoon mukisematta ja olla iloisia että ylipäätään on (orja)työpaikka. Eiks nii?

Ei, vaan hoitaa asialliset hommat. Muuten voi olla kuin Ellun kanat.

Joku tuossa kirjoitti, kuinka varhaiskasvatuksessa puuttuu kaikki rentous ja olla kivaa -meininki. Tämä on mahdollista vain naisvaltaisessa työpaikassa.

Kullakin on vahvuutensa. Rentous ja huumori eivät kuulu naisvaltaisten alojen vahvuuksiin. Ilman niitä uupuminen on aina lähellä.

Tehdään sinulle minuuttiaikataulu ja otetaan tauot ja vessassakäyntimahdollisuudet pois ja ruokatauko. Hotkia saat samalla jun palvelet kahtakymmentä lasta. Venyt jatkuvasti ja sopeudut äkkinäisiin muutoksiin ja olet vastuussa yksin lapsista. Muutama kiinnipitotilanne, h u o r i t t e l u ja naamalle sylkeminen mukaan niin katsotaan kuinka rento fiilis sinulla alkaa olemaan.

Tuossa skenaariossa pielessä on:

1. Minuuttiaikataulu

2. Työkaverit saikulla

3. Taukojen puuttuminen

4. Antaa lapsen huoritella tai sylkeä itseään

Naisille ehkä tyypillisempää hyväksyä ja sallia tuollaiset jutut.

Miesten mukaantulo vahvemmin varhaiskasvatukseen tasapainottaisi tilannetta ja tervehdyttäisi työyhteisöjä.

Jotenkin kuvaavaa, että sitä ei olla kuitenkaan vaatimassa. Eihän voimaantuneet nykynaiset nyt voi miesten apua tarvita tai pyytää.

Ne kitaran rämppääjät on nähty. Eivät tee mitään, korkeintaan riehuttavat lapset, eivätkä auta rauhoittumaan. Poistuvat vessaan puhelinta räpläämään. Kaikki työ jää naispuoleisille työkavereille.

Ovat siis oikeasti riesa.

Nämä kommentit on varsin ironisia. Ensin valitetaan, että työtä on aivan liikaa ja perään haukutaan miehet, koska he eivät suostu samaan työtahtiin. Tässä tiivistyy hyvin miksi naisvaltaisilla aloilla on huonot työolot ja palkat. Koska naiset suostuvat siihen. Miehet eivät.

En minäkään suostu. Olen 60 päivää vuodesta saikulla. Työnantajan piikkiin.

Vai työkavereittesi selkänahasta?

Vuoroin vieraissa.

"...minua on töissä huoriteltu, syljetty päälle, raavittu ja jopa uhattu tappaa: iskeä veitsellä niin että valun kuiviin. Uhkaajana 5 v."

-

"Minua on tällä viikolla haukuttu, lyöty nyrkeillä, väännetty sormia, toinen lapsi sanoi, että sahaa minut moottorisahalla katki...Näihin alkaa jo tuttua vaikka samalla miettii, että mitä tällaisista lapsista tulee, jotka ei kunnioita toisia eikä aikuisten sanoilla ole mitään väliä tai tehoa..."

-

Tuokaa toki lapsianne virikehoitoon! Monipuolista virikettä ja mallioppista jälkikasvullenne Suomalaisessa laadukkaassa varhaiskasvatuksessa nyt tarjolla!"

-

Hieno-ja karkeamotoriset taidot kehittyvät huimaa vauhtia kun lapsi oppii väistelemään lentäviä esineitä ja iskuja. Samoin jo varsin pienestä saakka hän oppii  tunnistamaan vaaran merkit ja juoksemaan karkuun ja löytämään kekseliäitä piilopaikkoja mihin piiloutua pihalla pelottavan leikkikaverin puristavia ja aikuisten silmiltä salavihkaa ja nopeasti nyrkittäviä käsiä tai uhkailuja.

Lapsen verbaaliset kyvyt ja vuorovaikutustaidot vahvistuvat myös kertakerralta kun hän oppii lyömään takaisin sekä sanavarasto karttuu hirmuhauskoista haukkumasanoista ja herjoista ja uhkauksista kuten "pistän sua terävällä veitsellä että suolet lentää". " huorx", "en tottele aikuista, haista vXttu" ja muuta arjentaidoissa käyttökelpoista ja virikkeellistä.

Lukuisat vanhemmat ovatkin jo tyytyväisinä tehneet ratkaisunsa tuoda lapsensa jo varhain virikehoitoon.

Mikä upea päätös lapsen tulevaisuuden kannalta.

Oppiihan hän jo pienestä pärjäämään näin ryhmässä ja tuntemaan ryhmädynamiikan kirjoittamattomat säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis saada ne päiväkodin työntekijät (naiset) liikkeelle. Ne harvat miesjasvattajat ovat tutkitustikin aktiivisempia pihaulkoiluissa ja -peleissä.

Tää lumiukko-osasto olisi hyvä saada liikkumaan. Ehkä jollain hajupommilla tai pomon "hajaantukaa!"-käskyllä? On kauheaa katsoa sitä työntekijän kyrsiintynyttä ilmettä, kun hän on tunnin seisonut paikoillaan, ehkä aikuisen kanssa jutellen (juoruten), täysin ulkona lasten elämästä ja kokemusmaailmasta. Lapsille tällainen työntekijä puhuu vain huudellessaan pikkumaisia kieltojaan.

En lainkaa ihmettele, että tällainen "varhaiskasvatus" tuntuu raskaalta.

Olipa nappiin! Luulin olevani ainoa sijainen, joka on kiinnittänyt tähän huomiota, koska asiasta puhutaan niin vähän! Onkohan asia jonkinlainen tabu?.. jonkinlainen perusnegatiivisuus lapsia kohtaan tuntuu olevan edellytys sille, että tulee hyväksytyksi päiväkodin työntekijöiden ryhmässä, tai jotta pääsee ylenemään tavalla tai toisella.

Itse tein vastikään keikkaa päiväkodissa, jossa on todella kiltit ja helposti tottelevat lapset. Mutta tästä ei mitenkään haluttu ottaa iloa irti, että oltaisiin tehty yhdessä lasten kanssa jotain kivaa ja kehittävää, vaan ainoa tärkeä asia on "rajanveto" ja lasten kieltäminen ja kontrollointi ja hallitseminen tavalla tai toisella. Ja koska itse suhtauduin lapsiin toisin, niin minua halutaan sieltä paikasta selvästi ulos. Juttelen ja kulutan aikaani ennemmin lasten kuin aikuisten seurassa. Ihan jo siksi, että sijaisen on niin vaikea edes päästä mukaan aikuisten porukkaan sisälle, mutta muutenkin. Kyllähän nyt varhaiskasvatus vaatii sitä olemista ja vuorovaikutusta lasten kanssa."

Asenteesi sijaisena on täsmälleen terve ja oikea.

Eli lapset ovat se ainoa syy miksi siellä on henkilökuntaa.

Monet sijaiset haluavat nykyäänm kuitenkin itse valita minkäikäisiin ryhmiin menevät ja jos joutuvat sellaiseen ryhmään mitä eivät ole toivoneet (vaikka juuri niissä tarvittaisiin) ollaan yrmeitä kun joudutaankin vaihtamaan kakkavaippoja vaikka olisi halunnjut vaikka vesivärimaalailla isompien lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis saada ne päiväkodin työntekijät (naiset) liikkeelle. Ne harvat miesjasvattajat ovat tutkitustikin aktiivisempia pihaulkoiluissa ja -peleissä.

Tää lumiukko-osasto olisi hyvä saada liikkumaan. Ehkä jollain hajupommilla tai pomon "hajaantukaa!"-käskyllä? On kauheaa katsoa sitä työntekijän kyrsiintynyttä ilmettä, kun hän on tunnin seisonut paikoillaan, ehkä aikuisen kanssa jutellen (juoruten), täysin ulkona lasten elämästä ja kokemusmaailmasta. Lapsille tällainen työntekijä puhuu vain huudellessaan pikkumaisia kieltojaan.

En lainkaa ihmettele, että tällainen "varhaiskasvatus" tuntuu raskaalta.

Olipa nappiin! Luulin olevani ainoa sijainen, joka on kiinnittänyt tähän huomiota, koska asiasta puhutaan niin vähän! Onkohan asia jonkinlainen tabu?.. jonkinlainen perusnegatiivisuus lapsia kohtaan tuntuu olevan edellytys sille, että tulee hyväksytyksi päiväkodin työntekijöiden ryhmässä, tai jotta pääsee ylenemään tavalla tai toisella.

Itse tein vastikään keikkaa päiväkodissa, jossa on todella kiltit ja helposti tottelevat lapset. Mutta tästä ei mitenkään haluttu ottaa iloa irti, että oltaisiin tehty yhdessä lasten kanssa jotain kivaa ja kehittävää, vaan ainoa tärkeä asia on "rajanveto" ja lasten kieltäminen ja kontrollointi ja hallitseminen tavalla tai toisella. Ja koska itse suhtauduin lapsiin toisin, niin minua halutaan sieltä paikasta selvästi ulos. Juttelen ja kulutan aikaani ennemmin lasten kuin aikuisten seurassa. Ihan jo siksi, että sijaisen on niin vaikea edes päästä mukaan aikuisten porukkaan sisälle, mutta muutenkin. Kyllähän nyt varhaiskasvatus vaatii sitä olemista ja vuorovaikutusta lasten kanssa."

Asenteesi sijaisena on täsmälleen terve ja oikea.

Eli lapset ovat se ainoa syy miksi siellä on henkilökuntaa.

Monet sijaiset haluavat nykyäänm kuitenkin itse valita minkäikäisiin ryhmiin menevät ja jos joutuvat sellaiseen ryhmään mitä eivät ole toivoneet (vaikka juuri niissä tarvittaisiin) ollaan yrmeitä kun joudutaankin vaihtamaan kakkavaippoja vaikka olisi halunnjut vaikka vesivärimaalailla isompien lasten kanssa.

Varmaan vakkaritkin haluavat työskennellä niissä ryhmissä, joista ovat pestin vastaanottaneet?... Asenteesi kielii juuri siitä mistä kirjoitin: sijaiset ovat ihmisinä alempiarvoisia kuin vakkarit, eikä heillä ole samoja oikeuksia. Mene sinä tuuraamaan sinne pienimpien ryhmään, kun siellä kerran tarvetta on.

Ja jos sijaista tarvitaan juuri sinne pienimpien ryhmään, niin miksi tätä ei ilmoituksessa kerrota suoraan?

Oikeasti syy tämän työn vieroksumiseen ei sijaisille edes ole mikään työn vieroksunta, vaan se kastijärjestelmän vieroksunta. Että sijaiselle kuuluu raskaat hommat ja paskahommat.

Olisi hauska kuulla, meneekö miesvaltaisillakin aloilla näin. Vai onko tämä todella jokin kanalauman nokkimisjärjestys ilmiö.

Sijaisten pitää aina pitää tauko silloin kun vakkareillakin on lokoisaa, esim. nukkuvia taaperoita vahtiessa. Itse he eivät suostu taukoa tuossa välissä pitämään, vaan sitten kun sijainen on työn touhussa. Tämä pidentää vakkareiden taukoa huomattavasti.

Paitsi jos taukohuoneessa on jotain ehtaa herkkua tarjolla. Sitä on vakkareiden saatava, sijaiselle ei tarvi jättää mitään.

Ihan mahtavaa sijaisten arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Sijaisten pitää aina pitää tauko silloin kun vakkareillakin on lokoisaa, esim. nukkuvia taaperoita vahtiessa. Itse he eivät suostu taukoa tuossa välissä pitämään, vaan sitten kun sijainen on työn touhussa. Tämä pidentää vakkareiden taukoa huomattavasti.

Paitsi jos taukohuoneessa on jotain ehtaa herkkua tarjolla. Sitä on vakkareiden saatava, sijaiselle ei tarvi jättää mitään.

Miksi alapeukku tähän? Olenko väärässä?

" Ehkä se on niin, että kun ei ota työtä liian vakavasti, niin siellä voi olla melko ok.

Käy siellä sen 7 tuntia ja 39 minuuttia päivässä ja ovesta lähtiessä unohtaa kaiken sen, niinku sitä ei olisikaan. Sitten elää seuraavat 16 tuntia ja 21 minuuttia itselleen mieluisaa elämää, joka päivä. Tekee vain asioita, mistä tykkää.

Ei edes mieti päiväkotia aamulla sinne mennessä, kuuntelee kuulokkeista omaa musaa tai podcasteja jne. Tauollakin laput korville ja joku kiva clippi pyörimään tai soittaa jollekin kaverille. Voiko siellä lasten lepohetkellä pyytää oikein olemaan joka päivä alusta loppuun? Ottaa patjan siihen ja nukkuu itsekin kahden tunnin nokoset samalla kun ne lapset nukkuu. Ja aamiaisella, lounaalla ja välipalalla syö niiden kaverina alusta loppuun asti. Uloskin voi ehdottaa menevänsä aina ekana,

siellä saa vaan seisoskella ja katsoa, kun ne leikkii. Hoitajilla on ihan ok homma, ei tarvitse mitään lippulappuja täytellä tai lukea, istua kokouksissa ja ottaa kantaa tyhjänpäiväisiin jargoneihin. Kun ope pyörittää jotain opetushommaa,

voi hoitajana vaan istuskella lasten seassa miettien mitä itse haluaa,

muttei onneksi itse tarvitse liimailla mitään helmiä pahvitoukan silmiksi.

Lapsillekin voi sanoa, että älä stressaa muksu, ei haittaa, jos et halua tehdä tai ei onnistu, ei tolla toukalla mitään oikeaa väliä ole, se on jonkun muun tyypin tärkeä idis, joka sut on laitettu toteuttamaan. Keksi omat ideat ja nauti elämästä, olet vasta 3 vuotta vanha. Se on tosi vähän, mutta lapsuus menee pilalle, jos ei ole lapsen jutut"

Tulee vanhemmat hakemaan jälkikasvuaan.

Kysyvät: Miten on päivä mennyt? Mitä te olette tehneet päivän aikana?

Hoitaja (tuo edellä kirjoittanut, joka ei ota työtään turhan valkavasti) vastaa: No emmää oikein tiedä,mää on jo unohtanu kaiken niinku sitä ei oliskaan,mulla oli tauolla clipit kotrvilla ja lepohetkellä otin patjan ja nukuin noin tunnion nokoset. Istuskelin lähinnä lasten seassa ja mietin omia asioitani.

P.s. Nämä hälläväliä istuskelijat ovat pahimpia työkavereita päiväkodissa ikinä.

Joutuu tekeen kahden työt.