Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ns. "apukäsiä", kohdellaan hoitajina? Minä sain 6kk: n hoiva-apulaisen työn, luvattiin työni olevan siivousta, ruokapalvelua. Mutta jouduin kouluttamattomana hoitamaan lapsia, ilman mitään koulutusta. Jouduin olemaan 6: n lapsen kanssa yksin, kun aamuisin
ei muita ollut paikalla. Lisäksi tekemään nämä ruokahommat, nukkarin sängyt, pukemaan ja auttamaan lapsia. Tein hoitajien työt, mutta en saanut samaa palkkaa. Vanhemmat kohtelivat minua kuin roskaa.Samoin avustajaa voidaan kohdella tilanteen mukaan. Lapsella on hlökohtainen avustaja , avustajan sopparilla palkalla ja työnkuvalla. Pulatilanteissa tämä kouluttamaton ja epäpätevä laitetaan hoitajan paikalle tekemään kasvattajan työtä tai laitoshuoltajaa paikkaamaan. Toki sillä omalla liksallaan ja sopparilla. Häntä kyllä kohdellaan hyvin muiden kun pomon taholta.
Se on aika inhimillistä, että kaikki aikuiset tekevät tarvittaessa "kaikkea", kun on kyse työstä jossa on krooninen pula tekijöistä ja jopa lasten turvallisuus vaarantuu päivittäin.
Päiväkoteihin ei oikeasti palkata laitoshuoltajan lisäksi ketään tekemään "vain siistimis tmv hommia", jos niin luulee niin ei ole ihan kartalla realiteeteistä eikä ole tehty asioista tarpeeksi selkoa työpaikkailmoituksessa/sopimuksen teko tilanteessa->siinä peräänkuulutan myös työnhakijan omaa vastuuta!
Ryhmään ei voi tulla tuntien ajaksi aikuista joka "vain" pyyhkii pöytiä, lakaisee lattioita, petaa ja laittaa sänkyjä, kuljettaa ruokakärryjä jneInhimillistä... varmaan jos ei osaa sanoa ei, tai ei edes ole ketään, jolle sanoa ei. Entäpä se lapsi, jolla on niin iso tarve henkilökohtaiselle avustajalle, että hänelle se on myönnetty jo ennen kouluikää. Miten hänen oikeus siinä täyttyy, kun avustaja tekeekin kaikkea muuta kuin auttaa häntä?
***
Kunnat harvoin nykyään itse hommaavat kallista avustamista itse. Yksi ryhmä joka saa avustajan, on sijoitetut lapset. Koska he ovat lastensuojelun asiakkaita, he saavat avustajan kotikuntansa (josta ovat lähtöisin) palkkaamana. Heidän kotikunta on heidän "huoltaja" koska ovat huostaanotettuja - kunta on velvoitettu maksamaan lapsen tuen tarpeen huostaanoton aikana.
Sehän on törkeää toimintaa päiväkodilta, jos otetaan tällaisen lapsen avustaja ihan muihin tehtäviin. Etenkin jos palkkansakin tulee jostain ihan muualta kuin kyseiseltä kunnalta.
Lapsen henkilökohtaisen avustajan tai erityisen tuen päätöksellä jonkun/joidenkin lasten tukimuotona kustannettu ryhmäavustajia on täysin yksiselitteisesti tuon tai noiden lasten toimintaan ja varhaiskasvatukseen osallistumisen tukija.
Jos lapsen varhaiskasvatuksellinen tehtävä, siis pedagoginen toiminta, on osallistua ympäristön ylläpitoon ja esim. omien vaatteiden ripustaminen tai omien leikkien poiskorjaus/askartelutarvikkeiden paikoilleen vieminen tms., niin avustaja voi avustaa lasta tämän tehtävän tekemisessä esim. kuvatuella, sanallisesti, kannustamalla sinnikkyyteen, tekemällä yhdessä ja sanoittamalla sekä kehumalla hyvästä suorituksesta.
Avustajatuki myönnetään lapselle perustuen lapsen todettuihin tuentarpeisiin. Yhteenkään päiväkotiin ei palkata yhtään avustajaa hoitamaan perus siivoustehtäviä. Sellaisten tehtävien hoito ei toimi millään tavalla varhaiskasvatuksessaan tukea tarvitsevan lapsen edistymistä ja oman toiminnan ohjausta tukevana. Jos avustaja laitetaan tekemään siivous- ja ruokahuoltotehtäviä, käytetään erityistarpeiselle lapselle ostettua tukea vastoin sääntöjä. Vastuun on kirjattu, että tuki on myönnetty 7, 5h/pv , mutta ei ole kirjattu sitä, että tukea varastetaan luvatta muihin tehtäviin, eikä avustaja olekaan lapsen käytettävissä koko tuota aikaa.
Miten joku voi olla noin raaka? Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa tässä inkluusiossa muutenkin. Sitten heidän haurauttaan käytetään hyväksi, että sillä tukemisen tarpeella perustellaan ja saadaan ryhmään avustaja - mutta avustaja ei saakaan olla vain avustaja, keskittyä täysin siihen lapseen. Muut työntekijät, ne jotka tuke lapselle hakivat, vievätkin tuen omin taskuihinsa.
Oksettavaa lasten hyväksikäyttöä. Siivotkaa omat sotkunne tai olkaa siivoamatta. Lapset ovat se, mihin hoitajienkin intressien tulisi suuntautua.
Avustajat, älkää totelko. Hoitajat ja opettajat eivät ole teidän esihenkilöitänne tai työnantajianne. Olkaa vain ja ainoastaan lapsia varten. Sanokaa suoraan, olen täällä vain ja ainoastaan, jotta tämä ja tämä lapsi voi osallistua inkluusion mukaisesti varhaiskasvatukseen. Me leikimme nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on niin, että kun ei ota työtä liian vakavasti, niin siellä voi olla melko ok. Käy siellä sen 7 tuntia ja 39 minuuttia päivässä ja ovesta lähtiessä unohtaa kaiken sen, niinku sitä ei olisikaan. Sitten elää seuraavat 16 tuntia ja 21 minuuttia itselleen mieluisaa elämää, joka päivä. Tekee vain asioita, mistä tykkää. Ei edes mieti päiväkotia aamulla sinne mennessä, kuuntelee kuulokkeista omaa musaa tai podcasteja jne. Tauollakin laput korville ja joku kiva clippi pyörimään tai soittaa jollekin kaverille. Voiko siellä lasten lepohetkellä pyytää oikein olemaan joka päivä alusta loppuun? Ottaa patjan siihen ja nukkuu itsekin kahden tunnin nokoset samalla kun ne lapset nukkuu. Ja aamiaisella, lounaalla ja välipalalla syö niiden kaverina alusta loppuun asti. Uloskin voi ehdottaa menevänsä aina ekana, siellä saa vaan seisoskella ja katsoa, kun ne leikkii. Hoitajilla on ihan ok homma, ei tarvitse mitään lippulappuja täytellä tai lukea, istua kokouksissa ja ottaa kantaa tyhjänpäiväisiin jargoneihin. Kun ope pyörittää jotain opetushommaa, voi hoitajana vaan istuskella lasten seassa miettien mitä itse haluaa, muttei onneksi itse tarvitse liimailla mitään helmiä pahvitoukan silmiksi. Lapsillekin voi sanoa, että älä stressaa muksu, ei haittaa, jos et halua tehdä tai ei onnistu, ei tolla toukalla mitään oikeaa väliä ole, se on jonkun muun tyypin tärkeä idis, joka sut on laitettu toteuttamaan. Keksi omat ideat ja nauti elämästä, olet vasta 3 vuotta vanha. Se on tosi vähän, mutta lapsuus menee pilalle, jos ei ole lapsen jutut.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on niin, että kun ei ota työtä liian vakavasti, niin siellä voi olla melko ok. Käy siellä sen 7 tuntia ja 39 minuuttia päivässä ja ovesta lähtiessä unohtaa kaiken sen, niinku sitä ei olisikaan. Sitten elää seuraavat 16 tuntia ja 21 minuuttia itselleen mieluisaa elämää, joka päivä. Tekee vain asioita, mistä tykkää. Ei edes mieti päiväkotia aamulla sinne mennessä, kuuntelee kuulokkeista omaa musaa tai podcasteja jne. Tauollakin laput korville ja joku kiva clippi pyörimään tai soittaa jollekin kaverille. Voiko siellä lasten lepohetkellä pyytää oikein olemaan joka päivä alusta loppuun? Ottaa patjan siihen ja nukkuu itsekin kahden tunnin nokoset samalla kun ne lapset nukkuu. Ja aamiaisella, lounaalla ja välipalalla syö niiden kaverina alusta loppuun asti. Uloskin voi ehdottaa menevänsä aina ekana, siellä saa vaan seisoskella ja katsoa, kun ne leikkii. Hoitajilla on ihan ok homma, ei tarvitse mitään lippulappuja täytellä tai lukea, istua kokouksissa ja ottaa kantaa tyhjänpäiväisiin jargoneihin. Kun ope pyörittää jotain opetushommaa, voi hoitajana vaan istuskella lasten seassa miettien mitä itse haluaa, muttei onneksi itse tarvitse liimailla mitään helmiä pahvitoukan silmiksi. Lapsillekin voi sanoa, että älä stressaa muksu, ei haittaa, jos et halua tehdä tai ei onnistu, ei tolla toukalla mitään oikeaa väliä ole, se on jonkun muun tyypin tärkeä idis, joka sut on laitettu toteuttamaan. Keksi omat ideat ja nauti elämästä, olet vasta 3 vuotta vanha. Se on tosi vähän, mutta lapsuus menee pilalle, jos ei ole lapsen jutut.
:'D
Virkistävän ruusuinen kuvaelma, kiitos tästä!
Saisinko pitkän ja aivan asiallisen kommenttini tähän ketjuun jossa vastasin tuolle nrolle 8423!!
Törkeätä toimintaa ylläpito, oikeasti!!!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on niin, että kun ei ota työtä liian vakavasti, niin siellä voi olla melko ok. Käy siellä sen 7 tuntia ja 39 minuuttia päivässä ja ovesta lähtiessä unohtaa kaiken sen, niinku sitä ei olisikaan. Sitten elää seuraavat 16 tuntia ja 21 minuuttia itselleen mieluisaa elämää, joka päivä. Tekee vain asioita, mistä tykkää. Ei edes mieti päiväkotia aamulla sinne mennessä, kuuntelee kuulokkeista omaa musaa tai podcasteja jne. Tauollakin laput korville ja joku kiva clippi pyörimään tai soittaa jollekin kaverille. Voiko siellä lasten lepohetkellä pyytää oikein olemaan joka päivä alusta loppuun? Ottaa patjan siihen ja nukkuu itsekin kahden tunnin nokoset samalla kun ne lapset nukkuu. Ja aamiaisella, lounaalla ja välipalalla syö niiden kaverina alusta loppuun asti. Uloskin voi ehdottaa menevänsä aina ekana, siellä saa vaan seisoskella ja katsoa, kun ne leikkii. Hoitajilla on ihan ok homma, ei tarvitse mitään lippulappuja täytellä tai lukea, istua kokouksissa ja ottaa kantaa tyhjänpäiväisiin jargoneihin. Kun ope pyörittää jotain opetushommaa, voi hoitajana vaan istuskella lasten seassa miettien mitä itse haluaa, muttei onneksi itse tarvitse liimailla mitään helmiä pahvitoukan silmiksi. Lapsillekin voi sanoa, että älä stressaa muksu, ei haittaa, jos et halua tehdä tai ei onnistu, ei tolla toukalla mitään oikeaa väliä ole, se on jonkun muun tyypin tärkeä idis, joka sut on laitettu toteuttamaan. Keksi omat ideat ja nauti elämästä, olet vasta 3 vuotta vanha. Se on tosi vähän, mutta lapsuus menee pilalle, jos ei ole lapsen jutut.
Mikäs realiteettipako lainen siellä on äänessä?
Nukkua 2h, työajalla? Toisekseen missään nukkarissa ei olla 2h rauhassa ja hiljaisuudessa, ei edes pienillä, koska heillä kestää sen 30min, että jokainen rauhoittunut ja nukkujat nukahtaneet, koska se on hetki kun kaivataan omaa vanhempaa erityisesti ja on itkuista.
Lisäksi ylös repimisen rumba alkaa 30min kohdalla, koska UrsulaUnelma, VeetiVihtori ja pari muuta ei saa kauempaa nukkua ja 45min herätettävä/nostettava muuta lisää ylös. Jne.
Ruokailla rauhassa? Kasvattajille ei kuulu aamu-tai välipala ja aamupalalla otetaan samalla lisää lapsia vastaan ja yleensä myös rauhoitellaan lasta/lapsia joilla vaikeaa jäädä paikalle.
Lounaalla autamme 6-8 lasta samassa pöydässä olevaa aterioimaan, pompimme auttamaan wc-asioissa, nousemme antamaan lisäannoksia ym ja kaikki sen n.15min aikana jonka ruokailu kestää ennenkuin osa on jo valmiina ja kaipaa kasvattajaa eri tilassa kuin missä hitaamman syöjät ovat, tai ulos lähtimisessä, jos ryhmä joka ulkoileekin ruoan jälkeen ja sitten lepohetki.
Mitä askartelu ym tuokioihin tulee niin myös vakahoitaja on siinä ns töissä, ei sivustatistina, hän jopa vetää omaa pienryhmäänsä, jos 21 lapsen ryhmä jaettu 3 ryhmään tekemisen ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On perjantai ja kerään taas viimeiset voimani, jotta selviän viikonlopun alkuun.😥
Huoh mikä viikko, flunssaa ja jälkitauteja, vuotavia neniä, itkuisia ja väsyneitä lapsia(pieniä 1 vuotiaita, joilla pitkät päivät).
Olen niin ylivirittyneessä tilassa päivän päätteksi, tämä on oikeasti niin hel..tin raskasta työtä!
Väsyneitä, takakireitä ihmisiä talo täynnä ja alan keskeisin ongelma; tässä työssä ei saa koskaan olla rentoa ja kivaa vain 12,minuutin kahvitauko.
En jaksa enää.
Minä voisin tehdä ihan hyvin ruoat,siivoukset,kuravaatteiden laitot yms,kunhan ei tarvitse olla kontaktissa lapsiin. Hoitajat voisivat keskittyä pelkästään niihin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä noita päiväkodin askartelusessioita ollenkaan. Ne kuulostaa ja näyttää aivan joltain menneiden vuosikymmenten reliikiltä, jota vaan roikotetaan mukana. Lasten isomumot ja isoisovanhemmat on 50 vuotta sitten tehneet sellaisia ja yhä vaan tehdään. Taiteen tai taidekasvatuksen kanssa niillä ei yleensä ole yhtään mitään tekemistä. Räikeän väriseen pahviin liimataan paksulla eri keeperillä milloin mitäkin roskia tai palasia ja sitten sitä kutsutaan aina teeman mukaisella nimellä. Joka kerta sama perusidea, länttää tähän liimaa ja aseta siihen päälle jotain.
2020-luvulla on mahdollisuuksia vaikka millaiseen käsi-silmäkoordinaation harjoittamiseen, erilaisiin materiaaleihin ja luovuuteen, taiteesta puhumattakaan. Tuollaiset 3x7 lapsen "pienryhmät", joissa jokainen "askartelee" omassa pöytäjoukossa yhden aikuisen kanssa sen valmiiksi suunnitellun jutun, oli se ihan mikä tahansa kuulostaa todella masentavalta. Miksi näin tehdään? Siis oikeasti, en keksi yhden yhtä syytä, mikä tuossa hommassa tai tuotoksessa olisi vasuperusteiden mukaista hyvää laatua. Mitä siinä on tarkoitus oppia tai kokea?
Äänestäkää jaloillanne, niin minäkin tein!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on niin, että kun ei ota työtä liian vakavasti, niin siellä voi olla melko ok. Käy siellä sen 7 tuntia ja 39 minuuttia päivässä ja ovesta lähtiessä unohtaa kaiken sen, niinku sitä ei olisikaan. Sitten elää seuraavat 16 tuntia ja 21 minuuttia itselleen mieluisaa elämää, joka päivä. Tekee vain asioita, mistä tykkää. Ei edes mieti päiväkotia aamulla sinne mennessä, kuuntelee kuulokkeista omaa musaa tai podcasteja jne. Tauollakin laput korville ja joku kiva clippi pyörimään tai soittaa jollekin kaverille. Voiko siellä lasten lepohetkellä pyytää oikein olemaan joka päivä alusta loppuun? Ottaa patjan siihen ja nukkuu itsekin kahden tunnin nokoset samalla kun ne lapset nukkuu. Ja aamiaisella, lounaalla ja välipalalla syö niiden kaverina alusta loppuun asti. Uloskin voi ehdottaa menevänsä aina ekana, siellä saa vaan seisoskella ja katsoa, kun ne leikkii. Hoitajilla on ihan ok homma, ei tarvitse mitään lippulappuja täytellä tai lukea, istua kokouksissa ja ottaa kantaa tyhjänpäiväisiin jargoneihin. Kun ope pyörittää jotain opetushommaa, voi hoitajana vaan istuskella lasten seassa miettien mitä itse haluaa, muttei onneksi itse tarvitse liimailla mitään helmiä pahvitoukan silmiksi. Lapsillekin voi sanoa, että älä stressaa muksu, ei haittaa, jos et halua tehdä tai ei onnistu, ei tolla toukalla mitään oikeaa väliä ole, se on jonkun muun tyypin tärkeä idis, joka sut on laitettu toteuttamaan. Keksi omat ideat ja nauti elämästä, olet vasta 3 vuotta vanha. Se on tosi vähän, mutta lapsuus menee pilalle, jos ei ole lapsen jutut.
Mikäs realiteettipako lainen siellä on äänessä?
Nukkua 2h, työajalla? Toisekseen missään nukkarissa ei olla 2h rauhassa ja hiljaisuudessa, ei edes pienillä, koska heillä kestää sen 30min, että jokainen rauhoittunut ja nukkujat nukahtaneet, koska se on hetki kun kaivataan omaa vanhempaa erityisesti ja on itkuista.
Lisäksi ylös repimisen rumba alkaa 30min kohdalla, koska UrsulaUnelma, VeetiVihtori ja pari muuta ei saa kauempaa nukkua ja 45min herätettävä/nostettava muuta lisää ylös. Jne.
Ruokailla rauhassa? Kasvattajille ei kuulu aamu-tai välipala ja aamupalalla otetaan samalla lisää lapsia vastaan ja yleensä myös rauhoitellaan lasta/lapsia joilla vaikeaa jäädä paikalle.
Lounaalla autamme 6-8 lasta samassa pöydässä olevaa aterioimaan, pompimme auttamaan wc-asioissa, nousemme antamaan lisäannoksia ym ja kaikki sen n.15min aikana jonka ruokailu kestää ennenkuin osa on jo valmiina ja kaipaa kasvattajaa eri tilassa kuin missä hitaamman syöjät ovat, tai ulos lähtimisessä, jos ryhmä joka ulkoileekin ruoan jälkeen ja sitten lepohetki.
Mitä askartelu ym tuokioihin tulee niin myös vakahoitaja on siinä ns töissä, ei sivustatistina, hän jopa vetää omaa pienryhmäänsä, jos 21 lapsen ryhmä jaettu 3 ryhmään tekemisen ajaksi.
Jos toiminta on "leikitään" , niin silloin aikuinenkin leikkii.
Jos toiminta on "syödään" , niin silloin aikuinenkin syö mallina.
Jos toiminta on "siivotaan" , niin silloin kasvattaja ja lapset siivoavat yhdessä.
Jos toiminta on "pulkkaillaan" , niin silloin lasketaan kaikki vuoronperään mäkeä alas pulkalla ja kivutaan takas ylös ja taas alas, aikuiset pienimpien kanssa yhdessä.
Jos toiminta on "puetaan / riisutaan ulkovaatteet reippaasti ja oikein" , niin aikuisen esimerkki omasta pukeutumistaidosta on tärkeä.
Jos toiminta on "ystävänpäivätanssit", niin aikuisetkin valssaavat mukana, kun "lauletaan", niin lauletaan kuorossa tai vähintään yhdessä.
Jos toiminta on "levätään /nukutaan", niin tottakai aikuinen makaa patjallansa lasten seassa.
Ei ihme, jos lapsetkaan eivät nukahda tai pysy sängyissään, kun aikuiset antavat ristiriitaista viestiä. Sanotaan, että nyt nukutaan, mutta itse istuskelevat, ramppaavat ovesta kahville ja takaisin, istuvat työpöydän ääressä kelmeä sininen tietokoneen, kännykän tai tabletin valo kasvoillaan. Se on todella pelottava näky pimeässä huoneessa. Vihaisen ja väsyneen naaman juonteet oikein korostuu niissä varjoissa, ja lasta näkemättömät tuijottavat silmät, kuuluu vain näppäimistön räpsräpsräps... 😱
Päiväkodin ylivoimaisesti parhaita toimintatuokioita ovat ne: "nyt mennään vessaan".
Siis koko joukko viedään monta kertaa päivässä samaan aikaan vessaan, koska on vessatusaika. Silloin vaihdetaan keskitetysti kaikkien vaipat. Ne joilla ei ole vaippaa, istuvat potalla tai pöntöllä ja "kokeilevat tulisiko jotain". 🤪Jos lapsi sanoo, ettei ole vessahätä eikä tule mitään ulos, niin silti kehotetaan istumaan siinä ja odottelemaan, että jospa kohta tulisi. Vessaan mahtuu kerralla muutama lapsi ja se aikuinen vessatuksen valvoja. Muut lapset "odottavat vuoroaan" vessan oven ulkopuolella "vessajonossa" tai joissain paikoissa "saa lukea kirjaa" istuen lattialla tahmiden ja haisevien kirjojen äärellä. Valvoja päättää, milloin potalta tai pöntöltä saa nousta yrittämästä tuottaa virtsaa tai ulostetta, sekä sen, kuka "saa tulla seuraavaksi".
Päiväkodeissa kaikkea tekemistä kutsutaan "saa tehdä" muotoisesti. Lapset tulevat rutiininomaosesti kysymään lupaa kaikkeen täysin arkipäiväiseen asiaan. "Saako mennä leikkimään?" No mitä muuta ne voisi tehdä kuin leikkiä, nehän on lapsia. Leikki on lasten tapa olla olemassa. Itse kysyn, saako kieltää leikkimisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten siellä työskentelee jopa sellaisia jotka ottavat hengen kolmen lapsen isältä ja eivätkä kanna vastuuta teoistaan. Näin ainakin Kajaanissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on niin, että kun ei ota työtä liian vakavasti, niin siellä voi olla melko ok. Käy siellä sen 7 tuntia ja 39 minuuttia päivässä ja ovesta lähtiessä unohtaa kaiken sen, niinku sitä ei olisikaan. Sitten elää seuraavat 16 tuntia ja 21 minuuttia itselleen mieluisaa elämää, joka päivä. Tekee vain asioita, mistä tykkää. Ei edes mieti päiväkotia aamulla sinne mennessä, kuuntelee kuulokkeista omaa musaa tai podcasteja jne. Tauollakin laput korville ja joku kiva clippi pyörimään tai soittaa jollekin kaverille. Voiko siellä lasten lepohetkellä pyytää oikein olemaan joka päivä alusta loppuun? Ottaa patjan siihen ja nukkuu itsekin kahden tunnin nokoset samalla kun ne lapset nukkuu. Ja aamiaisella, lounaalla ja välipalalla syö niiden kaverina alusta loppuun asti. Uloskin voi ehdottaa menevänsä aina ekana, siellä saa vaan seisoskella ja katsoa, kun ne leikkii. Hoitajilla on ihan ok homma, ei tarvitse mitään lippulappuja täytellä tai lukea, istua kokouksissa ja ottaa kantaa tyhjänpäiväisiin jargoneihin. Kun ope pyörittää jotain opetushommaa, voi hoitajana vaan istuskella lasten seassa miettien mitä itse haluaa, muttei onneksi itse tarvitse liimailla mitään helmiä pahvitoukan silmiksi. Lapsillekin voi sanoa, että älä stressaa muksu, ei haittaa, jos et halua tehdä tai ei onnistu, ei tolla toukalla mitään oikeaa väliä ole, se on jonkun muun tyypin tärkeä idis, joka sut on laitettu toteuttamaan. Keksi omat ideat ja nauti elämästä, olet vasta 3 vuotta vanha. Se on tosi vähän, mutta lapsuus menee pilalle, jos ei ole lapsen jutut.
Mikäs realiteettipako lainen siellä on äänessä?
Nukkua 2h, työajalla? Toisekseen missään nukkarissa ei olla 2h rauhassa ja hiljaisuudessa, ei edes pienillä, koska heillä kestää sen 30min, että jokainen rauhoittunut ja nukkujat nukahtaneet, koska se on hetki kun kaivataan omaa vanhempaa erityisesti ja on itkuista.
Lisäksi ylös repimisen rumba alkaa 30min kohdalla, koska UrsulaUnelma, VeetiVihtori ja pari muuta ei saa kauempaa nukkua ja 45min herätettävä/nostettava muuta lisää ylös. Jne.
Ruokailla rauhassa? Kasvattajille ei kuulu aamu-tai välipala ja aamupalalla otetaan samalla lisää lapsia vastaan ja yleensä myös rauhoitellaan lasta/lapsia joilla vaikeaa jäädä paikalle.
Lounaalla autamme 6-8 lasta samassa pöydässä olevaa aterioimaan, pompimme auttamaan wc-asioissa, nousemme antamaan lisäannoksia ym ja kaikki sen n.15min aikana jonka ruokailu kestää ennenkuin osa on jo valmiina ja kaipaa kasvattajaa eri tilassa kuin missä hitaamman syöjät ovat, tai ulos lähtimisessä, jos ryhmä joka ulkoileekin ruoan jälkeen ja sitten lepohetki.
Mitä askartelu ym tuokioihin tulee niin myös vakahoitaja on siinä ns töissä, ei sivustatistina, hän jopa vetää omaa pienryhmäänsä, jos 21 lapsen ryhmä jaettu 3 ryhmään tekemisen ajaksi.Jos toiminta on "leikitään" , niin silloin aikuinenkin leikkii.
Jos toiminta on "syödään" , niin silloin aikuinenkin syö mallina.
Jos toiminta on "siivotaan" , niin silloin kasvattaja ja lapset siivoavat yhdessä.
Jos toiminta on "pulkkaillaan" , niin silloin lasketaan kaikki vuoronperään mäkeä alas pulkalla ja kivutaan takas ylös ja taas alas, aikuiset pienimpien kanssa yhdessä.
Jos toiminta on "puetaan / riisutaan ulkovaatteet reippaasti ja oikein" , niin aikuisen esimerkki omasta pukeutumistaidosta on tärkeä.
Jos toiminta on "ystävänpäivätanssit", niin aikuisetkin valssaavat mukana, kun "lauletaan", niin lauletaan kuorossa tai vähintään yhdessä.
Jos toiminta on "levätään /nukutaan", niin tottakai aikuinen makaa patjallansa lasten seassa.
Ei ihme, jos lapsetkaan eivät nukahda tai pysy sängyissään, kun aikuiset antavat ristiriitaista viestiä. Sanotaan, että nyt nukutaan, mutta itse istuskelevat, ramppaavat ovesta kahville ja takaisin, istuvat työpöydän ääressä kelmeä sininen tietokoneen, kännykän tai tabletin valo kasvoillaan. Se on todella pelottava näky pimeässä huoneessa. Vihaisen ja väsyneen naaman juonteet oikein korostuu niissä varjoissa, ja lasta näkemättömät tuijottavat silmät, kuuluu vain näppäimistön räpsräpsräps... 😱
Ei niin pienintäkään haisua mistä puhut? Omasta kokemuksestasiko ja sitten yleistät sen sopimaan kaikille ja kaikkiin taloihin? Vaiko vain luulottelet ja siltä pohjalta faktoina esität?
Meillä ei lepohuoneessa ole tietokoneita eikä kasvattajat kännyköi siellä, iPad saattaa olla pöydällä, kankaan alla, ja sieltä kuuluu hissukseen rauhallista unimusiikkia ja sekin yleensä ilman sanoja. Kahville mennään kyllä, mutta ei sinnekäön kukaan lähde ennenkuin tilanne ns rauhoittunut ja sallii sen ja silloinkin vain 1 kerrallaan, ovesta ei siis rampata eestaas.
Ja luuletko, että päiväkodeissa on aikuisille hankittu patjoja? Ei todellakaan ole ja usein nukkarit niin täynnä ettei sinne lattiapinta-alasta edes mahtuisi. Toisekseen, ei aikuinen tee siinä työtään jos hän makaa patjalla, sikäli mikäli se olisi edes mahdollista, hänen tehtävänsä on olla aikuista kaipaavan lapsen vierellä, silittää, rauhoitella, pitää kädestä jne.
Ja tottakai aikuinen syö sen lounaansa siinä lasten kanssa, siksi sitä kutsutaankin valvonta-ateriaksi, mutta koska olemme siinä samalla töissä niin se syömisemme katkeaa mainittuihin asioihin vai annetaanko vaikka sen kakalle menneen lapsen siellä pytyllä istua ja huudella aikuista ja huikataan vain, että "odota,.minä syön nyt", aivan kuin lapsen ei tarvitsisi tulla takaisin syömään.
Muihin kohtiin en jaksa vaivautua kommentoimaan, olet niin julmetun kuutamolla asioista ja koko työstä, että ihan 🤮🤢 ja silti koet olevasi sopiva kommentoimaan ja vieläpä puuttumaan ja kritisoimaan, uskomattoman törkeätä käytöstä.
Mutta meitä on moneen junaan ja jotkut jääneet asemalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten varhaiskasvatuksessa toteutetaan vanhempien ja lasten osallisuus toiminnan, tapojen ja oppimisympäristön suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen? Jos vanhemmat ja lapset näkevät jonkun asian toivottavaksi ja perustelluksi, mutta työntekijät eivät halua edes kokeiltavan tai neuvoteltavan sellaista, niin kuka päättää?
Osallisuus ei toteudu, jos aina kuitenkin tosiasiassa se on se opettaja (tai hoitaja, joka on opettajan sijaisena) tai muuten vain oman mielensä mukaan toimiva työntekijä, joka siellä päättää. Lapset tietysti voivat protestoida, mutta heidätkin taltutetaan viiltosuojatakeilla ja sensitiivisellä määräyksellä.
Eikö osallisuus tarkoita, että oikeasti on osa päätöksentekoa? Että kasvattajatkin ovat kykeneviä laittamaan omat näkemyksensä edes joskus sivuun ja yrittävät toimia niin kuin joku muu näkisi kivaksi tai hyväksi. Jopa vankiloissa rikoksista tuomituilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan toimintaansa, vaikka kyseessä on yhteiskunnan jyrkin vapauden rajoittamis rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ns. "apukäsiä", kohdellaan hoitajina? Minä sain 6kk: n hoiva-apulaisen työn, luvattiin työni olevan siivousta, ruokapalvelua. Mutta jouduin kouluttamattomana hoitamaan lapsia, ilman mitään koulutusta. Jouduin olemaan 6: n lapsen kanssa yksin, kun aamuisin
ei muita ollut paikalla. Lisäksi tekemään nämä ruokahommat, nukkarin sängyt, pukemaan ja auttamaan lapsia. Tein hoitajien työt, mutta en saanut samaa palkkaa. Vanhemmat kohtelivat minua kuin roskaa.
Minut jätettiin usein yksin 12 lapsen kanssa päiväkodissa, olin 16 vuotias ja ns laitosapulainen. 18 vuotiaana toimin lastentarhanopettajana kun ei muita saatu siihenkään hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä noita päiväkodin askartelusessioita ollenkaan. Ne kuulostaa ja näyttää aivan joltain menneiden vuosikymmenten reliikiltä, jota vaan roikotetaan mukana. Lasten isomumot ja isoisovanhemmat on 50 vuotta sitten tehneet sellaisia ja yhä vaan tehdään. Taiteen tai taidekasvatuksen kanssa niillä ei yleensä ole yhtään mitään tekemistä. Räikeän väriseen pahviin liimataan paksulla eri keeperillä milloin mitäkin roskia tai palasia ja sitten sitä kutsutaan aina teeman mukaisella nimellä. Joka kerta sama perusidea, länttää tähän liimaa ja aseta siihen päälle jotain.
2020-luvulla on mahdollisuuksia vaikka millaiseen käsi-silmäkoordinaation harjoittamiseen, erilaisiin materiaaleihin ja luovuuteen, taiteesta puhumattakaan. Tuollaiset 3x7 lapsen "pienryhmät", joissa jokainen "askartelee" omassa pöytäjoukossa yhden aikuisen kanssa sen valmiiksi suunnitellun jutun, oli se ihan mikä tahansa kuulostaa todella masentavalta. Miksi näin tehdään? Siis oikeasti, en keksi yhden yhtä syytä, mikä tuossa hommassa tai tuotoksessa olisi vasuperusteiden mukaista hyvää laatua. Mitä siinä on tarkoitus oppia tai kokea?
Huolestuttavaa, jos olet töissä varhaiskasvatuksessa! Askartelussa ei ole kyse siitä, millainen on lopputulos. Kyse on siitä, että lapsi saa kokemuksia, elämyksiä ja näkee työnsä jäljen. Jos ei ole koskaan leikannut, ei osaa käyttää saksia. Liimaaminen ja maalaaminen vaativat myös opettelua. Vesiväristä ei saa mitään irti ilman vettä ja liimaa pitää laittaa riittävästi mutta ei liikaa, jotta kiinnitys onnistuu. Kaikki nämä vaativat hienomotoriikkaa, jota voi toki harjoitella monella tavalla. Askartelu on yksi menetelmä ja monelle paljon mieluisampaa kuin arkinen pukeminen ja ruokailuvälineiden käyttö, jotka molemmat ovat jatkuvia tylsiä harjoituksia ja niiden automatisoinnin helpottamiseksi kannattaa tehdä myös miellyttäviä hienomotorisia harjoituksia.
Mitä vessatukseen tulee, niin ilmeisesti senkin merkitys on jollekin epäselvä. Jos lapsi ei käy ennen ulkoilua vessassa, hän pääsee harjoittelemaan villapuvun, toppahaalarin, kurahousujen ja kenkien pukemista ja riisumista tuplasti verrattuna siihen, että käy ennen ulkoilua vessassa. En tiedä, kumpi on turhautuneempi kesken ulkoilun vessakäynnin, lapsi jonka leikki keskeytyy vai aikuinen, joka pääsee kesken ulkoilun hetkeksi sisälle.
Unille mennessä vessassa käyminen on myös toivottavaa. Veikkaan, että lapsi ei rakasta herätä pissalammikossa. Työntekijän on helppo ottaa lakanat ja viedä pesuun.
Jos siis vähän on edes hajua lapsista ja heidän tarpeistaan, niin päiväkodin perustoiminnot ovat varsin hyvin perusteltuja.
Jos ei edes henkilökunnalla siellä päiväkodeissa ja kouluissa ole enää lukutaitoa, kykyä ymmärtää lukemaansa tai itse tuottamansa tekstin viestiä ja epäloogisuutta, niin kuinka he voivat tarjota laadukkaan oppimisympäristön kasvaville lapsille? Aikuisen roolimallista puhumattakaan.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009333148.html
Emeritaprofessori, kehityspsykologi Keltikangas-Järvisen huoleen on helppo yhtyä.
"Ihminen ei pysty ajattelemaan kuin sellaisia asioita, joista hänellä on käsitteitä ja sanoja." Tämä todellakin näkyy. Käsitteiden ymmärrys ja kriittisen viestin sanoman syvempi käsittäminen ei enää onnistu moneltakaan varhaiskasvattajalta.
Halvalla saa halpaa. Suomessa varhaiskasvatus ja sote on matalapalkka-aloja, joista vuodesta toiseen vähennetään resursseja. Poliitikot ihan avoimesti liputtavat sen puolesta, että ulkomailta kyllä löytyy tekijöitä kun suomalaisille ei kelpaa. Joten ei muuta kuin alennetaan koulutus- ja kielivaatimuksia sille tasolle, että jokainen halukas pääsee ko. aloille töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä noita päiväkodin askartelusessioita ollenkaan. Ne kuulostaa ja näyttää aivan joltain menneiden vuosikymmenten reliikiltä, jota vaan roikotetaan mukana. Lasten isomumot ja isoisovanhemmat on 50 vuotta sitten tehneet sellaisia ja yhä vaan tehdään. Taiteen tai taidekasvatuksen kanssa niillä ei yleensä ole yhtään mitään tekemistä. Räikeän väriseen pahviin liimataan paksulla eri keeperillä milloin mitäkin roskia tai palasia ja sitten sitä kutsutaan aina teeman mukaisella nimellä. Joka kerta sama perusidea, länttää tähän liimaa ja aseta siihen päälle jotain.
2020-luvulla on mahdollisuuksia vaikka millaiseen käsi-silmäkoordinaation harjoittamiseen, erilaisiin materiaaleihin ja luovuuteen, taiteesta puhumattakaan. Tuollaiset 3x7 lapsen "pienryhmät", joissa jokainen "askartelee" omassa pöytäjoukossa yhden aikuisen kanssa sen valmiiksi suunnitellun jutun, oli se ihan mikä tahansa kuulostaa todella masentavalta. Miksi näin tehdään? Siis oikeasti, en keksi yhden yhtä syytä, mikä tuossa hommassa tai tuotoksessa olisi vasuperusteiden mukaista hyvää laatua. Mitä siinä on tarkoitus oppia tai kokea?
Huolestuttavaa, jos olet töissä varhaiskasvatuksessa! Askartelussa ei ole kyse siitä, millainen on lopputulos. Kyse on siitä, että lapsi saa kokemuksia, elämyksiä ja näkee työnsä jäljen. Jos ei ole koskaan leikannut, ei osaa käyttää saksia. Liimaaminen ja maalaaminen vaativat myös opettelua. Vesiväristä ei saa mitään irti ilman vettä ja liimaa pitää laittaa riittävästi mutta ei liikaa, jotta kiinnitys onnistuu. Kaikki nämä vaativat hienomotoriikkaa, jota voi toki harjoitella monella tavalla. Askartelu on yksi menetelmä ja monelle paljon mieluisampaa kuin arkinen pukeminen ja ruokailuvälineiden käyttö, jotka molemmat ovat jatkuvia tylsiä harjoituksia ja niiden automatisoinnin helpottamiseksi kannattaa tehdä myös miellyttäviä hienomotorisia harjoituksia.
Mitä vessatukseen tulee, niin ilmeisesti senkin merkitys on jollekin epäselvä. Jos lapsi ei käy ennen ulkoilua vessassa, hän pääsee harjoittelemaan villapuvun, toppahaalarin, kurahousujen ja kenkien pukemista ja riisumista tuplasti verrattuna siihen, että käy ennen ulkoilua vessassa. En tiedä, kumpi on turhautuneempi kesken ulkoilun vessakäynnin, lapsi jonka leikki keskeytyy vai aikuinen, joka pääsee kesken ulkoilun hetkeksi sisälle.
Unille mennessä vessassa käyminen on myös toivottavaa. Veikkaan, että lapsi ei rakasta herätä pissalammikossa. Työntekijän on helppo ottaa lakanat ja viedä pesuun.
Jos siis vähän on edes hajua lapsista ja heidän tarpeistaan, niin päiväkodin perustoiminnot ovat varsin hyvin perusteltuja.
Huolestuttavaa on, jos sinä toimit päiväkodissa kasvattajana.
Vielä huolestuttavampaa on, jos joku on palkannut sinut opettajan tehtävää hoitamaan. Siis antanut vallan suunnitella ja toteuttaa tuollaista toimintaa. Kriittiseen oman toiminnan arviointiin et selvästi kykene. Etkä siis huonon toiminnan kehittämiseen paremmaksi, koska et edes tunnista ongelmaa.
Tottakai se on lapsilta pois, kun aikuisen huomio on harjassa, pöytärätissä, vaatehuollossa, sänkyjen petaamisessa, roskien siivoamisessa jne. Ei silloin voi istua lapsi sylissä lukemassa kirjaa, pelata lautapelejä, ihmetellä mitä ikkunasta näkyy, tehdä yhdessä sormileikkejä, maalata, istua lasten keskellä ja vain antaa täyden huomion sille, että he leikkivät ja ovat olemassa. Siis olla läsnä. Läsnäolo ei saa olla ehdollista siivoukselle, tai millekään muullekaan sekundaariselle toiminnalle. Läsnäolo ei tarkoita, että on fyysisesti samassa tilassa tai rakennuksessa. Läsnäoleva on etenkin sen lapsen oma kokemus siitä, että tuo aikuinen on henkisesti läsnä, altruistinen. Ja se on sen aikuisen tehtävä.