Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin törmännyt kielitaidottomiin hoitajiin mitä kun lapset haluaa jutella ja hoitaja ei ymmärrä möllöttää vain? Lapset ei välttämättä ymmärrä ettei hoitaja osaa ja ymmärrä Suomea,lapsi kokee turvattomuutta ettei hoitotäti välitä.
Miksei lapset ymmärtäisi? Eihän moni heidänkään vanhemmista tai kaverin vanhemmista puhu suomea? Se ikivanha lastenlaulu, jossa matkustetaan ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan, niin siinähän se selitetään. Mitäs te siellä päiväkodissa oikein opetatte? Onko ajatus se, että lasten pitäisi jo valmiiksi tietää ja ymmärtää kaikki, eivätkä he voi altistua millekään, mitä eivät ymmärrä? Hieno juttu, että päiväkodeissa on sijaisina muunkielisiä ihmisiä, niin perussuomalaisetkin lapset ja hoitajat saavat kokemuksen, millaista on kun ei ymmärrä toista. Samalla tuon sijaisen kieltä osaavat lapset saavat kerrankin kokemuksen, että vau, tuo hoitsuhan ymmärtää mua ja mä sitä! Kannatan! Lisää somaliankielisiä, arabiaa, hindiä, kiinaa, viroa, Afrikan eri kieliä jne. osaavia aikuisiakin päiväkoteihin!
Erilaisuutta ja erilaisia kohtaamisia, peukku sille. Kaikki suomenkielisetkään eivät osaa puhua suomea, vaan kommunikoidaan muilla keinoin.
Se, että lapsi oppii näitä asioita, että meillä kaikilla on rajoitteemme ja erilaisuutemme jne, on pelkästään positiivista eikä varmasti tee hänen turvallisuuden tunteelle yhtään mitään.
Lapset ihmettelee paljon vähemmän kuin me aikuiset kuvitellaan. Oman kokemuksen mukaan ne alle kouluikäiset eivät osaa olla esim rasisteja. Täysin vieras ajatus pienille lapsille, että erilainen ihminen olisi eriarvoinen.
Viimeistään kun asia selitetään se on heille päivänselvää. "tämä N.N. ei vielä osaa suomea hyvin, hän on kotoisin... ja ymmärtää kyllä ... kokeillanpa vaikka viittoa! Miten kertoisit hänelle että "minä olen M.M?"" Tai ihan mitä vaan.
Töykeys ja vihamielisyys kuten joku erästä sijaista kuvaili, onkin sitten aivan eri asia. Mutta jos ongelma on kieli, en usko sen lapsia oikeasti paljon haittaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katselin tuota mielenosoitus uutisista ja kyllä tuli mieleen että helpot ratkaisut olisivat palkan korotus ja lisäksi se että päiväkotiin palkataan aputyövoimaa, kuravaatteiden hoito, sänkyjen petaus, ruokien jakelu esimerkiksi, työaika voisi olla 4-6 h/päivä ja eläkeläinen, työtön tai kieltä opiskeleva voisi hyvinkin pärjätä tuossa ja olisi yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen päivään.
Nyt hoitohenkilökunta tekee KAIKEN tuon lastenhoidon ohella. Millä muulla alalla toimitaan noin?Tuommonen kurahousuapu olisi taivaan lahja meille Vaka ihmisille, ajattele että voisikin jättää 21 kuravaatteet sille sijoilleen ja siirtyä lasten kanssa olemiseen
Kyllä minä pidän tärkeänä että ne kurikset otetaan pois ja laitetaan kuivumaan yhdessä lasten kanssa. Liittyy omista vaatteista/tavaroista huolehtimiseen ja srjen taitoihin. Resurssoisin ylimääräisen ihmisen mahdollistamaan pienryhmätoimintaa, jolloin aikuinen ehtii hyvin opettamaan tämänkin taidon muutamalle lapselle kerrallaan.
Tiloja ja kuivauskaappeja täytyisi sitten kyllä olla pienryhmän tarpeiden mukaan.
OpettajaMiten opetan 1 vuotiaille tavaroiden huolehtimisen taidon, no pari kävelee omin jaloin mutta eivät tahdo kuunnella kun heille puhun kurapukujen ripustamisesta..
Pidän tärkeänä että vaatteet laitetaan kuivumaan mutta vauvat eivät perusta siitä. Olisin niin iloinen jos tulisi joku joka ottaisi nuo kaikki märät vaatteet haltuun, voi Luoja![/Pieniä riisutaan tietenkin, mutta se että esikouluryhmässä lapset osaavat jo pukea/riisua vaatteet, tunnistavat omat vaatteensa, osaavat arvioida itsenäisesti säänmukaista varustusta, selviytyvät itse lahkeista, lenksuista, vetoketjuista, napeista, sietävät sitä että riisuessa kurahousuja, niihin täytyy koskea itse, lenksut täytyy irtottaa ja kurikset kääntää oikein päin kuivumaan,eikä passiivisesti istua ja odottaa palvelua, se ei synny itsestään. Nämä taidot täytyy johdonmukaisesti OPETTAA. Jotain täytyy siis tehdä aikavälillä 0-7 vuotta. Jostain täytyy aloittaa, ikätaso huomioiden.
Jos ei viitsitä opettaa lapsille perustaitoja, eivät he ehdi välitunnilla edes ulos, kun pitäisi jo tulla sisälle. Oli kurahousuja tai ei.
Tuossa on myös mukana asennekasvatus. On hyve, että osaa huolehtia omista tavaroista IKÄTASOISESTI. Eikä odottaa passiivisena palvelua.Sinä sekoitat nyt puurot ja vellit.
Ihan kuuluu kasvatukseen 5-6v ikäisten parissa tuo omista tavaroista huolehtimisen opettelu, lenksujen kiskomisharjoittelu, hanskojen käteen laittaminen itse (lähes kaikki seisovat käsivarret ojossa odottamassa kiskomista) yms, MUTTA tosiaan vasta siinä Viskari/eskari-vuonna.
Ja jos aiemmin niin sen kummempaa tavoitteellisuutta siinä ei vielä toinna olla, koska nimenomaan ikä-ja kehitystaso.Ihanko totta vasta 5-6v pukevat päikyssä itse? Tuntuu oudolta kun meidän pian neljä täyttävä on jo kesästä asti pukenut itse ulkokamppeet. Nyt ollut eka talvi et osaa laittaa lenkit ja hanskatkin haalarin päälle eikä siinä mene mitenkään kauaa vaan sama aika mitä muullakin perheellä siinä samalla pukea :D Käy pari kertaa viikossa kerhossa ja sielläkin pukee itse.
Lapseni oli yksivuotiaana täysin puettava, silloin alkoi harjoitella esimerkiksi lakin laittamista päähän. Kaksivuotiaana osasi pukea ja riisua helppoja vaatteita, mutta tarvitsi apua puseron kiskomisessa pään yli, vetoketjuissa, kurahousuissa jne. jne. Kolmivuotiaana tarvitsi enää vähän apua ja neljävuotiaana enää harvoissa asioissa. Puki ja riisui itse asiallisesti ja todella nopeasti. Viisivuotiaana on vieläkin haasteita tavaroiden laittamisessa nätisti, märkien ripustamisessa kuivumaan ym.
Oli pienenä kotona ja perhepäivähoidossa, jossa annettiin mielellään pukea itse, mutta kuitenkin katsottiin tarkasti että oli asialliset vaatteet.
Lapsi osaa kotona myös jonkin verran valita sopivia vaatteita keliin ja käydä lisäämässä tai vähentämässä vaatteita. Mutta päiväkodissa ei voi käydä katsomassa keliä eikä palata sisään hakemaan lisää vaatetta, vaikka palelisi. Aina ei ole sopivat kamppeet.
Olen sivusta katsonut, että päiväkodissa joissain ryhmissä näytetään pukevan vielä kolmivuotiaita kuin pikkuvauvoja. Se tuntuu oudolta. Ehkä sijaisia, en tiedä.
Kolmevuotiaa I itsenäinen pukeminen melussa ja hälyssä vie aikaa ja aikuisresurssia. On ihan eri asia pukea kotona yksin omat vaatteet äidin sanallisena ohjauksella ja tarvittaessa pienellä avulla kuin päiväkodissa, jossa yksi aikuinen yrittää auttaa kuutta muuta lasta yhtäaikaa. Ympärillä on itkua, kavereiden kujeilua, oma kesken jäänyt leikki saattaa harmittaa, kaverin hienot kumisaappaat vievät kaiken huomion jne. Melu ja ärsykkeet ympärillä ovat huomattavasti suurempia kuin kotona, joten keskittyminen on vaikeaa.
Pukeutuminen on motorisena suorituksena sellainen asia, että se on helppo oppia kotona aika varhainkin. Oma lapseni oli hyvin varhainen pukeutuja kotona, mutta päiväkodissa 4-5-vuotiaana se on vaikeaa. Päiväkodissa pukeutumiseen joutuu käyttämään eri tavalla omaa toiminnanohjausta, tarkkaavuutta tunteiden säätelyä yms.
Eli kyllä, kolmivuotiaita puetaan ja tarvittaessa isompiakin lapsia. Vielä eskareillekin auttaan kuravaatteita tarvittaessa päälle. Tämäkin on kansainvälisesti verrattuna hyvin varhaista itsenäisyyttä, joten siitä ei ole syytä olla huolissaan. Muissa maissa on ihan yleistä vielä pukea 5-6-vuotiasta lasta ja auttaa vaikeissa kohdissa tästä paljon isompaakin lasta, vaikka lapsi mekaanisesti kyllä osaisi pukea. Tämä ero säilyy läpi elämän, Suomessa odotetaan lapsilta huomattavan varhaista itsenäisyyttä monessa asiassa. Koulussa vaaditaan paljon enemmän itsenäisyyttä kuin muualla. Se on toisaalta hyvä asia, mutta 3-vuotiaan pukeutumistilanteessa kymmenen muun lapsen joukossa, on hyvä laittaa asiat perspektiiviin. Pääasia on, että lapsilla on mahdollisuus harjoitella (mikä on näillä resursseilla toki vaikeaa) ja toinen pääasia on, että sinne ulos päästään ajoissa ja lapset saavat ulkoilla tunnin, eikä niin että lasten pukeutuminen ja onatoimisuusvaatimukset syövät kohtuuttomasti aikaa liikunnalta (joka itsessään kehittää tarvittavia motorisia taitoja enemmän kuin varsinainen pukeminen).
Kuten sanottua, lapsi oli myös perhepäivähoidossa. Neljä lasta siellä on yhtä aikuista kohden. Niin varhain itse pukivat kuin pystyivät. Kyllä nyt yleensä kolmivuotias pukee suuren osan vaatteista itse, jos ei ole erityislapsi. Että sikäli kuulostaa oudolta, että päiväkodissa näin ei olisi. Ja vähemmän aikaahan siinä kuluu, kun itse pukevat kuin odottelevat aikuisten apua. Lapsi pukee kyllä aika pian itse yhtä nopeasti kuin että aikuinen pukisi häntä. Varmaan niitä haavelijoitakin on ja joutuu keskeyttämään, kun jäävät höpöttämään. Mutta se motorinen toiminta on ihan yhtä nopeaa tai nopeampaakin kuin aikuisella.
Sanallista ohjausta ei ole oikein missään vaiheessa käytetty, muuta kuin siihen että on säänmukaiset kamppeet. Ensin minä puin ja siitä oppi itse. Neljävuotiaana puki kyllä täysin itse ja nopeasti, minä tein omia lähtövalmisteluja. Ja sen ikäisenä siirtyi päiväkotiin. Myöskään uimarannalla tai uimahallissa en puutu pukemiseen. Onhan siellä hälinää, mutta ei ole vielä koskaan lähdetty housut päässä.
Tulin minäkin nyt kommentoimaan varhaiskasvatuksesta. Olen itse nyt vaihtamassa alaa, vakavan työuupumustaustan takia useampaan otteeseen viimeisen 10 vuoden aikana.
Olen toiminut varhaiskasvatuksen opettajana (aiemmin lastentarhanopettajana) kolmella vuosikymmenellä, 90-luvun lopulta ja nähnyt työn muutoksen.
Suurimpana epäkohtana henkilöstön uupumiseen näen alun alkaen taloudelliset syyt, jolloin päivähoitoon keksittiin tuoda täyttö- ja käyttöprosentit. Kuten julkisuudessakin on tullut esille, nämä ei vastaa todellisuutta päivähoidon arjessa, "tilapäisellä" ylityksellä on suotu järjestelmä, joka koskee päivittäin henkilöstön alimitoitusta lapsimäärään nähden.
Työvuosieni alkuaikoina päivähoidossa oli paljon mm. työllistettyjä, auttamassa arjessa sekä kultaakin kalliimpia talon omat päiväkotiapulaiset, jotka osallistuivat myös usein esimerkiksi siirtymätilanteissa ja olivat mukana retkillä sekä ryhmän toiminnassa.
Ja kun ihmisiä oli riittävästi, oli lapsille aivan erilailla aikaa kuin tänä päivänä (mm. keskustella, pelata lautapelejä, havainnoida ja rikastaa lasten leikkejä, niihin osallistumalla.) Eikä lapsi erotellut mielessään eri ammattiryhmiä vastuineen, vaan luottavaisesti toimi kaikkien kanssa. Tuohon maailman aikaan ei myöskään henkilöstö arvottanut toisiaan titteleiden mukaan. Kun aikuisten ja lasten määrä oli tuolla tasolla, lasten käyttäytymishäiriöitä sekä aikuisten uupumusta esiintyi huomattavasti vähemmän kuin tänä päivänä. Isossakin talossa oli vahva me-henki ja työhyvinvointi kukoisti, vaikka palkkaus oli silloinkin retuperällä, niin silti moni koki olevansa kutsumusammatissaan. Työhyvinvointi on pääsääntöisesti kiinni muusta kuin pelkästä rahasta.
Vuosiin ei enää ole näkynyt työllistettyjä, mutta ei myöskään apuna talon ihania päiväkotiapulaisia, joiden työnkuva ja työtahti muutettiin ulkoistettuna niin, että he vastaavat vain siivouksesta ja pyykkihuollosta.
Vuosien varrella on päivähoitoon tuotu vasut ja ympätty "hankehumppaa", joita ylemmän tahon päättäjät suoltavat päivähoidon henkilöstölle ymmärtämättä, että käytännössä ei ole aikaa toteuttaa kaikkea työajalla, koska lapset häiritsevät =) raporttejen tekoa ja aikuisten luomia aikatauluja.
Alalla vaikuttaa pääsääntöisesti tunnolliset ihmiset, jotka ovat näitä tehtäviä sitten tehneet omalla ajalla kotonaan työpäivän jälkeen. Muutama vuosi sitten tuli opettajalle SAK-aika, jota ei pysty toteuttamaan vaarantamatta jopa lasten turvallisuutta, kun opettajat hautautuvat koneidensa taakse pois ryhmästä jättäen työkaverit (lastenhoitajat) "pärjäämään" liian pienellä henkilöstömitoituksella. Itselläni ei ole ollut sydäntä tehdä sitä, siitä syystä tekemättömät työt ovat painaneet alitajunnassa jatkuvasti vuosien varrella. Lopputuloksena on ollut paremmin jaksavat korvaamattomat, ammattitaitoiset lastenhoitajat ympärilläni, paremmin hoitajamitoituksen saaneet lapset, mutta myös oma uupuminen unihäiriöideni, ahdistuneisuuteni, paniikkikohtauksieni sekä masennusoireiden muodossa.
jatkuu...
(Jatko)
Jatkuva kiire ja riittämättömyyden tunne suhteessa työhöni on pakottanut minut äänestämään jaloillani, ikävä kyllä lapset eivät voi sitä tehdä. Omat arvoni ja lapsikäsitykseni poikkeaa tämän päivän varhaiskasvatuksesta niin paljon, etten näe edellytyksiä toimia sen parissa jatkossa.
Toivon, että jokainen vanhempi epäkohtia huomatessaan olisivat yhteydessä varhaiskasvatusyksikön johtajaan tarvittaessa ylemmälle taholle. Pääsääntöisesti henkilöstö on edelleen sydämellään työtä tekeviä, kaikkensa antavia lastenne eteen, mutta pöytään lyödyt realiteetit syövät sitkeimmänkin voimavaroja.
Suurimmaksi osaksi ei voi kuin ihmetellä keitä ovat he, jotka näitä kaikkia varhaiskasvatuksessa tuotettuja hankkeita ja niiden raportteja tarvitsee ja mihin. Nämä hankkeet eivät näy yleensä ulospäin, mutta lasten huonovointisuus näkyy esimerkiksi lisääntyvinä käytöshäiriöinä ja lisääntyvänä erityisen tuen tarpeena.
Tässä kohtaa uskallan väittää, että päättäjät ovat vuosien varrella luoneet systeemin, joka suoltaa ulos toimenpiteidensä vuoksi tukea tarvitsevia lapsia kohti koulumaailmaa. Väitän että monet näistä tukitoimista olisi voitu välttää riittävällä ja kiireettömällä henkilöstön läsnäololla lasten kanssa. Tilanne on kerrassaan surullinen, anteeksi lapset! Tämä systeemi on myös ajanut henkilöstön uupumuksen partaalle, karkottanut alan opiskelijat ja työntekijät alalta.
Päätän vuodatukseni Inkeri Karvosen sanoihin:
On kaikilla lapsilla maailmassa
pieni tiukunen helisemässä
syvällä sydämen sykkyrässä.
Se lapsessa hellästi soi.
Ja vaikka se tiuku on piilossa
sen kuulee lapsen ilosssa
ja näkee valona katseessa
kun hän unelmoi.
Oi, kaikki tiukuset helähtäkää
maailman aikuiset herättäkää!
On lapsilla ikävä leikkimään, he kaipaavat syliä hyvää.
Sijaisen suomenkielen taidottomuus ei varmasti lapsia haittaa, mutta perehdyttäminen on hankalaa jos ollaan kuvien yms. varassa ja kaikki tämä aika joka menee sijaisen kanssa on lapsilta pois. Henkilön, jonka suomenkielentaito on hyvin vähäinen, pitäisi olla opiskelijan ja harjoittelijan roolissa työpaikalla, ei vielä palkkalistoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tässä kohtaa uskallan väittää, että päättäjät ovat vuosien varrella luoneet systeemin, joka suoltaa ulos toimenpiteidensä vuoksi tukea tarvitsevia lapsia kohti koulumaailmaa. Väitän että monet näistä tukitoimista olisi voitu välttää riittävällä ja kiireettömällä henkilöstön läsnäololla lasten kanssa."
Olen väitteesi kanssa samaa mieltä ja niin on myös Liisa Keltikangas-Järvinen. En muista enää missä artikkelissa hän totesi, että pienen lapsen aivot eivät pysty käsittelemään sitä ärsyketulvaa mikä päiväkodissa syntyy. Sitten ihmetellään kun lapset eivät keskity ja lyödään heille erilaisia tukitoimia, kun parempi ratkaisu olisi ryhmäkokojen pienentäminen. Kyllä sen huomaa jossain joulupäivystyksessä, että ne vilkkaatkin lapset ovat paljon rauhallisempia, kun ryhmä on pienempi.
Tässä ainakin yksi artikkeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielitaidottomat sijaiset ovat todellinen ongelma, mutta sen ymmärtää vain alalla olevat. Itse olen joutunut käyttämään sijaisen kanssa samoja toimintakuvia kuin lastenkin kanssa, eli näyttänyt kuvilla että ensin mennään vessaan ja sitten puetaan vaatteet. Eräs sijainen oli "apuna" askartelutuokiolla, kävi ilmi ettei hän itse osannut leikata saksilla ja ystävällisesti ohjasin hänellekin oikeaa saksiotetta. Rasismista on turha puhua, vaka-alalla(kin) tarvitaan työntekijöitä jotka pystyvät toimimaan päiväkodin arjessa ilman henkilökohtaista avustusta, perehdytys on eri asia.
Tuohan on oivallinen tilanne, saksiesimerkki. Missä menee raja, kuka voi ja kuka ei toimia varhaiskasvatuksessa hoitotehtävissä, kasvatus tehtävissä, opetustehtävissä tai avustavissa tehtävissä? Jos sijaiseksi ei ole saatavissa yhtä pätevää ja osaavaa henkilöä kuin vakituiseen toimeen palkattu ihminen on, niin onko silloin jätettävä vähemmän osaava sijainen ottamatta kokonaan ja kiellettävä pääsy päiväkotiin aina seitsemältä lapselta per yksi puuttuva kasvattaja? Miten päätetään, kuka saa tulla päiväkotiin ja kuka ei? Onko menettely jollakin tavoin syrjivä?
Entä, jos suomalaisella koulutetulla varhaiskasvatuksen kandilla tai maisterilla on vaikka näkövamma, R-vika, pyörätuoli, adhd tai jyrkkä uskonnollinen vakaumus, voiko silti toimia opettajana, vaikkei voikaan nähdä kaikkea, opettaa lapsille r-äännettä juosta pallon perässä tai kiipeillä jne.?
Ihmiset ovat monenlaisia. Ei sellaista täydellisten ominaisuuksien avatarta ole kuin tietokonepeleissä, fantasiassa ja nykyisissä vakaohjeistusten rivien välisissä arvoissa.
Juu, ei todellisuus kohtaa. Maailma on jotakin ihan muuta kuin nämä ideologiset opsit ja vitivalkoiset ihannekynttilät. Toinen on muutettavissa, toinen ei. Nyt pitäisi heittää roskiin kaikki vakan sadat viime vuosien kirjatut ideologiahömpät. Panna saappaat jalkaan ja kiertää kaupunki 24h ajan. Siinä on meidän tämän päivän todellisuus. Sitten vasta miettimään, mitä varhaiskasvatuksella ja koululla on tarjottavaa tähän todellisuuteen. Ehkä opettajat, kasvattajat ja hoitajat hyötyisivät aika erilaisesta koulutuksesta itse, kuin mitä siellä yliopistossa, ammattikorkeakoulussa ja ammattikoulussa nyt opetetaan.
Vastaavuusongelma.
Ei ole tarvetta ihan joka kohdassa luokitella kolmeen (opettajat, kasvattajat, hoitajat) eri kategoriaan vsrhaiskastuksessa työskenteleviä, riittää kun käyttää vaikka termiä "kasvattajat".
Vierailija kirjoitti:
Sijaisen suomenkielen taidottomuus ei varmasti lapsia haittaa, mutta perehdyttäminen on hankalaa jos ollaan kuvien yms. varassa ja kaikki tämä aika joka menee sijaisen kanssa on lapsilta pois. Henkilön, jonka suomenkielentaito on hyvin vähäinen, pitäisi olla opiskelijan ja harjoittelijan roolissa työpaikalla, ei vielä palkkalistoilla.
Sinä et tiedä YHTÄÄN mistä ja mitä puhut!
Vinkki; lasta turhauttaa aivan julmetun paljon, jos aikuinen ei ymmärrä mitä hän, pieni ihminen, yrittää hänelle, aikuiselle, sanoa ja kertoa. Se aiheuttaa myös turvattomuuden tunnetta, ei pelkkää turhautumista.
JA jos lapsella on haasteita vaikkapa sosiaalisissa tilanteissa, tunne säätelyssä, tai missä vain psykofyysissosiaalisella alueella, niin voin vain todeta sinulle, että ymmärtämätön aikuinen aiheuttaisi potenssiin 100 kaikkia negatiivisia reaktioita ja tunteita!!!
Tervetuloa töihin, kokemaan ja näkemään asianlaita, totea sitten "varmasti totuuksiasi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisen suomenkielen taidottomuus ei varmasti lapsia haittaa, mutta perehdyttäminen on hankalaa jos ollaan kuvien yms. varassa ja kaikki tämä aika joka menee sijaisen kanssa on lapsilta pois. Henkilön, jonka suomenkielentaito on hyvin vähäinen, pitäisi olla opiskelijan ja harjoittelijan roolissa työpaikalla, ei vielä palkkalistoilla.
Sinä et tiedä YHTÄÄN mistä ja mitä puhut!
Vinkki; lasta turhauttaa aivan julmetun paljon, jos aikuinen ei ymmärrä mitä hän, pieni ihminen, yrittää hänelle, aikuiselle, sanoa ja kertoa. Se aiheuttaa myös turvattomuuden tunnetta, ei pelkkää turhautumista.
JA jos lapsella on haasteita vaikkapa sosiaalisissa tilanteissa, tunne säätelyssä, tai missä vain psykofyysissosiaalisella alueella, niin voin vain todeta sinulle, että ymmärtämätön aikuinen aiheuttaisi potenssiin 100 kaikkia negatiivisia reaktioita ja tunteita!!!Tervetuloa töihin, kokemaan ja näkemään asianlaita, totea sitten "varmasti totuuksiasi".
Tuotahan se on niiden ma mu lasten arki joka ikinen päivä päiväkodissa. Mukavaa on, että edes joskus voisi olla omankielinenkin edes sijaistamassa.
Joko se retropäiväkoti kohta perustetaan?
Se, minne lapset tulevat aamulla, syödään omassa keittiössä porissutta puuroa ja sosetta voisilmällä, juodaan maitoa ja viipyillään siinä rauhassa jutustellen, tukkaa silitellen. Toiset jo/vielä köllöttelevät vieressä sohvalla, leikkivät pikkueläimillä, rakentavat junarataa tai piirtelevät. Taustalla soi rauhallinen musiikki tai lastenlaulut. Lapset löytävät leikkinsä, kuka kenenkin kanssa syötyään. Puolentoista tai parin tunnin päästä ensimmäiset, joiden leikit on jo leikitty loppuun sisällä, käyvät vessassa ja ryhtyvät pukemaan ulos. Yksi aikuinen mukana menevät tekemään lumiukkoja yms. Pikkuhiljaa sinne tulee lisää lapsia, lopulta kaikki ryhmän lapset ja kaksi aikuisista. Sisällä kolmas aikuinen laittaa vuoteet valmiiksi, unilelu sänkyihin, etsii unisadun ja musiikit. Kattaa myös toiseen huoneeseen pöydät valmiiksi, ehkä on lapsi tai kaksi mukana auttamassa, niitä, jotka halusivat jäädä sisälle. Kasvattaja etsii vielä lorut, tarina kirjat ja käsinuket valmiiksi sohvanurkkaukseen, kohta kokoonnutaan kuuntelemaan ja laulamaan yhdessä.
Kun lapset tulevat pienissä joukoissa sisälle yhden aikuisen auttaessa eteisessä, yhden siellä ulkona, ottaa kolmas vastaan sohvan luokse, juttelemaan leikeistä, loruttelemaan ja tekemään arvoituksia yms., kunnes koko joukko koossa ja valmis kuuntelemaan tarinan/nukketeatterin/laulamaan laulut/esiintymään muiden iloksi/jakamaan ajatuksiaaan/esittelemään lelunsa toisille jne. Sillä välin toiset aikuiset vaihtavat vaatteet, yksi liittyy mukaan ja toinen hakee ruokakärryt. Ehkä laittaa sopat lautasille pöytään jäähtymään. Käsien pesulle menee yksi kaksi kerrallaan, sitten pöytään ja syömään leivät. Kun kaikki ovat pöydässä, toivotetaan hyvää ruokahalua ja alkaa ruokarauha, syödään rauhassa ja jutellaan ruuasta sekä niitä näitä.
Ruuan, vessan ja pesujen jälkeen maittaa unet omassa sängyssä (ei missään lattianrajaan, muovikehikkoon pingotetussa verkossa), oikea patja, tyyny ja riittävän paksu, painon tuntuva täkki. Unilelu, hämärä, silitykset, peittely ja oma tila ympärillä, jalkalampun lämpimässä valossa nojatuolissa yksi aikuinen lukee unisatua, toiset silittelee lapset uneen. Sadun jälkeen hiljaisella soi tuutulaulut tai kitaralla rauhassa näppäillen. Niin kauan nukkua tuhisevat, kuin unta on tullakseen. Yksi aikuinen valvoo unta ja lukee tuolissa työtekstejään, valmistelee vanhempain keskustelua tai suunnittelee seuraavan viikon toimia, retkiä, leikkejä ja askarteluja. Toiset kaksi ovat tauolla, kerran viikossa kokouksessa, sitten laittavat leikkejä, maalausta, pelejä, jumppasalia, leipomista, askartelutarvikkeita, mitä lapset nyt päivittäin päiväkodissa tekevätkään, valmiiksi kohta herääville, ulkovaatteetkin valmiiksi kuivarista lokeroihin.
Rauhassa heräillään, toimien ja leikkien jälkeen syödään välipalat. Ensimmäiset (ne kohtapuoliin haettavat) lähtevät välivuoron kanssa ulos, puolet tai kolmasosa jäävät sisälle vielä hetkeksi iltavuoron kanssa leikkimään. Siitä niitä on hyvä pareittain tai kolme kerrallaan auttaa ulos, kun siellä on jo osa lähtenytkin. 15 min ennen välivuoron kotiin lähtöä tulee iltavuoro viimeisten kanssa ulos, vaihdetaan kuulumiset ja sanotaan työkaverille heipat.
Kaikilla oli silloin ihan hyvä olla. Ei haitannut niin hirveästi, vaikka palkka oli pieni. Työ itsessään oli ihanaa. Nyt, kun työstä on tullut kamalaa, voi yhtä hyvin tehdä mitä vain muutakin vastenmielistä työtä, josta kuitenkin maksetaan hyvää palkkaa. Nykyisessä varhaiskasvatuksessa ei ole mitään pitovoimaa jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Tuo retropäiväkodin arki kosahtaisi nykypäivänä viimeistään tuohon utopistiseen ajatukseen, että lapsista osa olisi jo haettu ennen kuin välivuorolainen lähtee kotiin. Tässäkin ketjussa on lasten 9-10h hoitopäiviä perusteltu sillä, että vanhemmilla on järjestäen tunnin työmatka suuntaansa ja 8h päivät. Tai vähintäänkin pitää käydä kaupassa, lenkillä tai hoitamassa parisuhdetta ennen kuin voi hakea lapset päiväkodista.
En sitten tiedä, oliko esim. omassa lapsuudessani 90-luvulla työpäivät lyhyempiä, vai miten ihmeessä vanhemmat saivat silloin käytyä kaupassa arkipäivisin, kun kaupat menivät kiinni klo 17-18, mutta lapset haettiin kuitenkin heti töiden jälkeen hoidosta?
Vierailija kirjoitti:
^ Tuo retropäiväkodin arki kosahtaisi nykypäivänä viimeistään tuohon utopistiseen ajatukseen, että lapsista osa olisi jo haettu ennen kuin välivuorolainen lähtee kotiin. Tässäkin ketjussa on lasten 9-10h hoitopäiviä perusteltu sillä, että vanhemmilla on järjestäen tunnin työmatka suuntaansa ja 8h päivät. Tai vähintäänkin pitää käydä kaupassa, lenkillä tai hoitamassa parisuhdetta ennen kuin voi hakea lapset päiväkodista.
En sitten tiedä, oliko esim. omassa lapsuudessani 90-luvulla työpäivät lyhyempiä, vai miten ihmeessä vanhemmat saivat silloin käytyä kaupassa arkipäivisin, kun kaupat menivät kiinni klo 17-18, mutta lapset haettiin kuitenkin heti töiden jälkeen hoidosta?
Retropäiväkoti noudattaisi aiemmin ollutta ajattelua, että päiväkodit toimivat lasten edun mukaisesti. Pienimmät ovat 2,5v-3-vuotiaita. Hoitoon tullaan aikaisintaan kello 7 ja kiinni menee kello 17. Aamuvuoron työt alkaa 6.45, iltavuoron päättyy 17.15, eli työvaatteiden vaihto ja paikkojen avaamis-/sulkemiskuntoon laitto on työtehtävä. Lapsilla on maksimiaika, jonka kodin ulkopuolisessa hoidossa voi olla. Pienimmillä ryhmäkoko ja hoitoaika on lyhyempi, isoimmilla isompi. 10 h hoitoaika on sovittava erikseen, aivan poikkeustilanteissa sallitaan noin pitkä eikä alle 4-vuotiaille tietysti koskaan. Tutkimusten mukaan (ks. esim. Keltikangas-Järvinen sekä kysy vanhoilta ammattilaisilta kokemustietoa) päiväkoti-ikäiselle sopiva / maksimi ryhmäkoko kehityksen ja hyvinvoinnin näkökulmasta on ikävuodet+2 lasta. Eli 5-vuotiailla voi olla jo 7 lapsen ryhmiä. Sellaisessa kortisolitasot (stressihormoni) ei nouse pitkäaikaiseksi. Retropäiväkodissa on kiinteät ryhmät ja niillä omat, jakamattomat ryhmätilat, 10 m2 / hlö, eikä vessoja, kaappeja, eteisiä, henkilöstön sosiaalitiloja, varastoja, toimistoja ole laskettu siihen mukaan, vaan lasten leikkitilat, nukkari, ruokailu- ja ryhmätila.
Retro päiväkotiin tuovat lapsensa sellaiset vanhemmat, jotka välittävät lapsensa hyvinvoinnista, panostavat siihen ja uskovat ammattilaisten jakamaa tietoa lapsen kehitykseen ja tarpeisiin liittyen. He ymmärtävät, mikä tutkimustulos on luotettavaa tietoa ja mikä tarkoitushakuista. He tunnistavat, milloin heidän lapsellaan on hyvä olla ja milloin ei. Raha ei ole heille ylin, kaiken muun ylittävä ohjaava voima. Ihmisen hyvä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli kotiin klo16 jälkeen, tein ruoan, hoidin pyykit ja kävin lepäämään, nukahdin. Ollut hereillä n.1,5h ja väsyttää, yöunille olisi kai mentävä jotta saa raahattua itsensä taas aamulla puurtamaan.
Ihanaa, että on 21 lapsen kurahoususouvi taas edessä, kaiken muun muassa. Ja toki työntekijöitäkin puuttuu kuten puuttunut joka viikko useita heti joulutauon jälkeen arjen alettua, sijaisia ollut aina välillä.
En tiedä prakaako diagnoosin vuosia sitten saanut raaja ensin vaiko yläkerta, ehkäpä molemmat.
Ja työterveys antaa lääkkeeksi tuunattua työtä, ikäänkuin tässä työssä olisi mahdollista toimia vajailla raajaresursseilla, hyvä vitsi, ei riitä raajat edes silloin, kun kaikki 3 ryhmän kasvattajaa paikalla sen n.3-4h/pvästä.
Itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Tuo retropäiväkodin arki kosahtaisi nykypäivänä viimeistään tuohon utopistiseen ajatukseen, että lapsista osa olisi jo haettu ennen kuin välivuorolainen lähtee kotiin. Tässäkin ketjussa on lasten 9-10h hoitopäiviä perusteltu sillä, että vanhemmilla on järjestäen tunnin työmatka suuntaansa ja 8h päivät. Tai vähintäänkin pitää käydä kaupassa, lenkillä tai hoitamassa parisuhdetta ennen kuin voi hakea lapset päiväkodista.
En sitten tiedä, oliko esim. omassa lapsuudessani 90-luvulla työpäivät lyhyempiä, vai miten ihmeessä vanhemmat saivat silloin käytyä kaupassa arkipäivisin, kun kaupat menivät kiinni klo 17-18, mutta lapset haettiin kuitenkin heti töiden jälkeen hoidosta?
Retropäiväkoti noudattaisi aiemmin ollutta ajattelua, että päiväkodit toimivat lasten edun mukaisesti. Pienimmät ovat 2,5v-3-vuotiaita. Hoitoon tullaan aikaisintaan kello 7 ja kiinni menee kello 17. Aamuvuoron työt alkaa 6.45, iltavuoron päättyy 17.15, eli työvaatteiden vaihto ja paikkojen avaamis-/sulkemiskuntoon laitto on työtehtävä. Lapsilla on maksimiaika, jonka kodin ulkopuolisessa hoidossa voi olla. Pienimmillä ryhmäkoko ja hoitoaika on lyhyempi, isoimmilla isompi. 10 h hoitoaika on sovittava erikseen, aivan poikkeustilanteissa sallitaan noin pitkä eikä alle 4-vuotiaille tietysti koskaan. Tutkimusten mukaan (ks. esim. Keltikangas-Järvinen sekä kysy vanhoilta ammattilaisilta kokemustietoa) päiväkoti-ikäiselle sopiva / maksimi ryhmäkoko kehityksen ja hyvinvoinnin näkökulmasta on ikävuodet+2 lasta. Eli 5-vuotiailla voi olla jo 7 lapsen ryhmiä. Sellaisessa kortisolitasot (stressihormoni) ei nouse pitkäaikaiseksi. Retropäiväkodissa on kiinteät ryhmät ja niillä omat, jakamattomat ryhmätilat, 10 m2 / hlö, eikä vessoja, kaappeja, eteisiä, henkilöstön sosiaalitiloja, varastoja, toimistoja ole laskettu siihen mukaan, vaan lasten leikkitilat, nukkari, ruokailu- ja ryhmätila.
Retro päiväkotiin tuovat lapsensa sellaiset vanhemmat, jotka välittävät lapsensa hyvinvoinnista, panostavat siihen ja uskovat ammattilaisten jakamaa tietoa lapsen kehitykseen ja tarpeisiin liittyen. He ymmärtävät, mikä tutkimustulos on luotettavaa tietoa ja mikä tarkoitushakuista. He tunnistavat, milloin heidän lapsellaan on hyvä olla ja milloin ei. Raha ei ole heille ylin, kaiken muun ylittävä ohjaava voima. Ihmisen hyvä on.
Linkatkaapa siihen tutkimukseen, missä puhutaan päiväkotipäivien pituudesta?
Voisiko joku linkata tänne sen, mihin perustuu, että alakoululaisten koulupäivät saa olla max 20h/vk eli 4h/pv?
Mihin perustuu se, että aikuisten työntekijöiden työaika saa olla max 40h/vk eli 8h/pv? Yleensä ei edes ole kyllä noin pitkä, vaan toimihenkilöillä 7h-7h30 / pv. Päiväkodissa työntekijöiden työaika on 7h 39 min/pv.
Mihin tutkimukseen tai työsuojelumääräykseen nämä perustuvat?
Entä se, että laki kieltää alle 15 vuotiaiden kesätyöläisten täyden työajan tekemisen?
0-6-vuotiaiden lasten altistaminen haitallisen suurille ryhmille, turvattomille olosuhteille, vaihtuville ryhmille, aikuisille ja tiloille sekä järjettömän pitkille päiville kasvatuslaitoksessa on ihmisoikeusrikkomus. Yksikään aikuinen ei hyväksyisi, jos työaikalainsäädäntö muutettaisiin nyt ja huomisesta alkaen jokaisen työaika olisi 10,5 h/pv ja kaikki laitettaisiin koko päiväksi meluisaan avokonttoriin, josta et saa poistua. Siellä sitten kymmenet "työkaverit" huutaa, lyö, potkii, tönii, raapii, puree ja hajottaa rakentamasi työtehtävät. Työvälineet olisivat rikkinäisiä, likaisia ja puutteellisia, mutta tehtäväsi olisi silti tehdä ne kunnolla ja etenkin kehittyä työssäsi.
Kuka tässä maassa oikeasti välittää, missä oloissa lapsia nykyisin pidetään?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku linkata tänne sen, mihin perustuu, että alakoululaisten koulupäivät saa olla max 20h/vk eli 4h/pv?
Mihin perustuu se, että aikuisten työntekijöiden työaika saa olla max 40h/vk eli 8h/pv? Yleensä ei edes ole kyllä noin pitkä, vaan toimihenkilöillä 7h-7h30 / pv. Päiväkodissa työntekijöiden työaika on 7h 39 min/pv.
Mihin tutkimukseen tai työsuojelumääräykseen nämä perustuvat?
Entä se, että laki kieltää alle 15 vuotiaiden kesätyöläisten täyden työajan tekemisen?
0-6-vuotiaiden lasten altistaminen haitallisen suurille ryhmille, turvattomille olosuhteille, vaihtuville ryhmille, aikuisille ja tiloille sekä järjettömän pitkille päiville kasvatuslaitoksessa on ihmisoikeusrikkomus. Yksikään aikuinen ei hyväksyisi, jos työaikalainsäädäntö muutettaisiin nyt ja huomisesta alkaen jokaisen työaika olisi 10,5 h/pv ja kaikki laitettaisiin koko päiväksi meluisaan avokonttoriin, josta et saa poistua. Siellä sitten kymmenet "työkaverit" huutaa, lyö, potkii, tönii, raapii, puree ja hajottaa rakentamasi työtehtävät. Työvälineet olisivat rikkinäisiä, likaisia ja puutteellisia, mutta tehtäväsi olisi silti tehdä ne kunnolla ja etenkin kehittyä työssäsi.
Kuka tässä maassa oikeasti välittää, missä oloissa lapsia nykyisin pidetään?
Tota noin, Nyt on tullut erehdys. Aikuiset on töissä päiväkodissa. Lapset ovat siellä vain hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku linkata tänne sen, mihin perustuu, että alakoululaisten koulupäivät saa olla max 20h/vk eli 4h/pv?
Mihin perustuu se, että aikuisten työntekijöiden työaika saa olla max 40h/vk eli 8h/pv? Yleensä ei edes ole kyllä noin pitkä, vaan toimihenkilöillä 7h-7h30 / pv. Päiväkodissa työntekijöiden työaika on 7h 39 min/pv.
Mihin tutkimukseen tai työsuojelumääräykseen nämä perustuvat?
Entä se, että laki kieltää alle 15 vuotiaiden kesätyöläisten täyden työajan tekemisen?
0-6-vuotiaiden lasten altistaminen haitallisen suurille ryhmille, turvattomille olosuhteille, vaihtuville ryhmille, aikuisille ja tiloille sekä järjettömän pitkille päiville kasvatuslaitoksessa on ihmisoikeusrikkomus. Yksikään aikuinen ei hyväksyisi, jos työaikalainsäädäntö muutettaisiin nyt ja huomisesta alkaen jokaisen työaika olisi 10,5 h/pv ja kaikki laitettaisiin koko päiväksi meluisaan avokonttoriin, josta et saa poistua. Siellä sitten kymmenet "työkaverit" huutaa, lyö, potkii, tönii, raapii, puree ja hajottaa rakentamasi työtehtävät. Työvälineet olisivat rikkinäisiä, likaisia ja puutteellisia, mutta tehtäväsi olisi silti tehdä ne kunnolla ja etenkin kehittyä työssäsi.
Kuka tässä maassa oikeasti välittää, missä oloissa lapsia nykyisin pidetään?
Tota noin, Nyt on tullut erehdys. Aikuiset on töissä päiväkodissa. Lapset ovat siellä vain hoidossa.
Eivät lapset ole päiväkodissa "vain hoidossa". Ennen olivat. Nykyään se on opetustoimen alainen oppimislaitos, kyse on varhaiskasvatuksesta, tietoisesta kasvatuksesta ja oppimaan oppimisesta. Jokaiselle lapselle tehdään oma, tavoitteellinen kasvatuksen ja oppimisen suunnitelma, jonka toteutumista arvioidaan. Sitten asetetaan uusia tavoitteita ja taas arvioidaan.
Se on ihan hel*etin rankkaa olla siellä niille pienille lapsille.
Miten joku ei oikeasti tajua tätä? Siis aikuinen ihminen? Jokainen lapsi kyllä tajuaa ja suurin osa niistä kasvattajista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään sijainen oli ulkona klo 15:30 pienten kanssa. Kun äiti tuli hakemaan lastaan, sijainen ei osanut puhua suomea äidille. Äiti katsoi ihmeissään Seuren sijaista. Sijainen ei osanut vastata mitään. Vakihenkilökunta ihmetteli, miksi näitä tulee töihin
Hei haloo, mikä teitä vaivaa? Se on palveluammatti. Jos olet työsopimuksen solminut kunnallisen tai yksityisen palveluntuottajan kanssa (kuten olet, jos olet vakkari) sinä edustat sitä työnantajaa asiakkaisiin eli vanhempiin päin. Jos et kykene edustamaan, irtisanot sopimuksen ja lähdet pois (tai sinut heitetään pois). Palkkaan sisältyy työtehtävien teko sekä vastuun kantaminen siitä, että asiakkaille syntyy mahdollisimman hyvä ja palvelusopimuksen mukainen kokemus tuosta palvelusta. Sijainen ei yleensä edusta samaa työnantajaa kuin sinä vakkarina. Silloin, kun sijainen ei kykene tarjoamaan asiakkaalle sen laatuista palvelua kuin vakituiset pystyvät ja vanhemmalla on oikeus odottaa, hoitaa vakkari ne tehtävät. Tietenkin. Mitä helkk*rin asiakaspalvelua on laittaa kielitaidoton kertomaan lapsen päivästä? Vakkarihan sinne menee kertomaan päivästä ja että on ollut sijainen, joka ei puhunut suomea, mutta auttoi siinä ja siinä asiassa ja lapsella oli tämmöinen ja tuommoinen päivä. Voi kertoa, että olimme kiitollisia, kun saatiin sijainen, vaikka niitä on todella vaikea nykyisessä tilanteessa saada. Perheelle pitää osoittaa, että olette aikuisia ja ammattilaisia ja että teihin voi luottaa.
Työnantaja vastaa siitä, keitä siellä on töissä. Työntekijät, jotka yhä ovat siellä ja vastaanottavat palkan työnantajalta, eivät saa omalla toiminnallaan aiheuttaa mainehaittaa palveluntuottajalle tai vaarantaa asiakkaiden luottamusta lapsensa hoitoon.
Ei kai kukaan täyspäinen oleta sijaisen kertovan lapsen päivästä? Ihan kantissijaiset on ruksanneet haetuksi ja kertoneet etteivät tiedä mitään. Ja äitinä ollut minulle ihan fine. Ei ole tarvinnut vakkarin rientää avuksi.
Öööö, no tottakai sen sijaisenkin täytyy päivästä osata kertoa, haloo nyt sentään.
Hän on ollut ryhmässä sen päivän ja hänen työtään, "jopa" sijaisena on havainnoida lapsia ja heidän tekemisiään. Lisäksi ryhmissä on yleensä käytössä ns päivälistat joissa ryhmän lasten etunimet ja tilaa pienille merkinnöille juurikin päivän puuhista ja jos jotakin "erityisempää" ollut ohjelmassa tai sattunutta lapselle.
Sijaiset osaavat lukea, sijaiset osaavat kysyä, sijaiset osaavat kertoa lapsen päivästä.
Ei heille makseta palkkaa kännyköinnistä, 30-45min kahvitauoista, öäö emmä tiiä-kommenteista, sokeudesta ja piittaamattomuudesta.
Kaikenlaista🤔En ole yhdessäkään päiväkodissa nähnyt listaa lasten etunimistä ja perässä jotain tilaa muistiinpanoille miten päivä meni.
Ei sitten yhdessäkään. Kolmen kunnan alueella olen sijaistellut. Ymmärrän oikein hyvin, jos ei hakiessa joku vieraampi hoitaja osaa kertoa lapsen päivästä oikein mitään. Sijainen ei ole välttämättä edes ollut samassa ryhmässä kuin se minun lapsi (pihalta kun iltapäivän lopuksi haetaan ja siellä on kaikki loput lapset ja pari aikuista enää jäljellä)
t. Sijainen, äiti
Todella outoa. Jokaisessa päiväkodissa missä olen työskennellyt on tuollainen lista, ellei ole siirrytty sähköiseen listaan. Niissä lukee esimerkiksi, jos joku muu hakee lapsen kuin vanhempi, miten lapsi on syönyt ja nukkunut, mitä leikkejä on leikkinyt. Ei kyllä kuulosta ollenkaan hyvältä tuollainen, vaan todella poikkeavalta ja lasten edun vastaiselta. Jopa niissä huonoimmista yksityisissäkin, missä olen sijaistanut vaikkapa, on tuo lista ollut.
Siis en ole koskaan kuullut, että kuulumisten vaihtaminen olisi vain muistin varassa. En missään kunnassa ja paljon olen tehnyt yhteistyötä eri kuntien opettajien kanssa. Mietin, että voiko tuo olla edes totta tai oletko käsittänyt jotain väärin, kun olet sijaistanut.
T. Vakaope, hommissa ollut n. 10 vuotta
Se lista on nykylain mukaan rekisteri ja siitä pitää tehdä ilmoitus, sillä ei ole merkitystä vaikka paperi tuhottaisiin tunnin päästä. Meillä muistin varassa koska listoja ei saa olla koska niistä muodostuu rekisteri.
Todella outoa. Jokaisessa päiväkodissa missä olen työskennellyt on tuollainen lista, ellei ole siirrytty sähköiseen listaan. Niissä lukee esimerkiksi, jos joku muu hakee lapsen kuin vanhempi, miten lapsi on syönyt ja nukkunut, mitä leikkejä on leikkinyt. Ei kyllä kuulosta ollenkaan hyvältä tuollainen, vaan todella poikkeavalta ja lasten edun vastaiselta. Jopa niissä huonoimmista yksityisissäkin, missä olen sijaistanut vaikkapa, on tuo lista ollut.
Siis en ole koskaan kuullut, että kuulumisten vaihtaminen olisi vain muistin varassa. En missään kunnassa ja paljon olen tehnyt yhteistyötä eri kuntien opettajien kanssa. Mietin, että voiko tuo olla edes totta tai oletko käsittänyt jotain väärin, kun olet sijaistanut.
T. Vakaope, hommissa ollut n. 10 vuotta