Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua uutena opena järkyttää se, miten muut työntekijät ovat ottaneet minut vastaan..Tai lähinnä eivät ole..Varsinkin oma tiimi. Yhtään ei opasteta talon tavoille, ei edes katsota päin, arvostellaan vain miten mikäkin asia pitäisi hoitaa. Ei puhuta... Joo olen ollut 2 viikkoa töissä..Oon järkyttynyt. Ihan kuin olisin ruttoa sairastava koska olen opettaja..

Minulla on myös ollut kokemuksia siitä, että minut otetaan uudessa päiväkodissa huonosti vastaan. Olen rohkeasti ottanut asian sitten johtajan kanssa puheeksi ja hakenut töitä toisesta päiväkodista. Näin opettaja valinnanvaraa riittää. Turha jäädä sellaiseen päiväkotiin jossa on huono ilmapiiri.

Miten sinä otat muut vastaan, mennessäsi heidän jo vuosia ylläpitämäänsä työyhteisöön uutena työntekijänä, nykyisessä surkeasti johdetussa, kriisiytyneessä ja eriarvoistetussa tilanteessa?

Ennen vakaa päiväkodeissa oli kiinteitä lapsiryhmiä, joissa oli samat lapset ja samat aikuistiimit samoissa heille nimetyissä huonetiloissa vuosia yhdessä, kunnes lapset siirtyivät eskariin ja sitten kouluun. Jos aikuinen halusi vaihtaa ryhmää tai päiväkotia, tehtiin se kesäloman aikana pikkuhiljaa, sisältäen luopumisvaiheen vanhasta ja tutustumisvaiheen uuteen. Ennen kaikkea jokaisen työ ja panos oli arvokasta, tiimeissä syntyi elämän mittaisia ystävyyssuhteita, kun vuosien varrella jaettiin kohdalle sattuneet ilot ja surut, vaikeudet ja niiden seuraukset.

Viimeisen 5 vuoden ajan lastenhoitajien ja sosionomien arvostus aikuisina naisina ja miehinä, tasa-arvoisina kasvatusalan ammattilaisina, ihmisinä inhimillisine tarpeineen ja ominaisuuksineen, kouluttautuneina ja luovina osaajina on törkeääkin törkeämmällä tavalla loattu. 2018 alkanut pas*an heitto noiden ammattikuntien päälle, kyykytys, mitätöinti ja nujertaminen, täydellinen ylikävely ja häikäilemätön hyväksikäyttö ei ole jäänyt tuhansilta ja tuhansilta, vuosikymmeniä työnsä erinomaisesti hoitaneilta, sosionomiopettajilta ja lastenhoitajilta huomaamatta. Heillä ei ole minkäänlaisia tarvetta hyväksyä osoitettua halveksuntaa ja syrjintää.

Työpaikoilla päiväkodeissa, mediassa, somessa ja etenkin yksilöiden omissa henkilökohtaisissa elämissä on viimeisen 5 vuoden aikana koettu niin vastenmielistä ammatilliseen taustaan perustuvaa, totaalisen perustelematonta, arvottamisen, pilkan ja häpeän retoriikkaa ja käytäntöjä, ettei lastenhoitajilla sosionomeilla ole minkäänlaista luottamusta jäljellä työnantajaa, vakahallintoa, uusia nirppanokkaopettajia ja vanhoja selkäänpuukottajia kohtaan.

Ne, jotka eivät ole lähteneet (vielä) pois, ovat täysin syystäkin vihaisia, pettyneitä, katkeria ja totaalisen uupuneita.

Yliopistossa, ainakin Helsingissä, yhä tänä päivänäkin, varhaiskasvatuksen opettajien opetus täysin poissulkee muiden ammattikuntien osaamisen ja arvon. Tuo koulutus häpeilemättä arvottaa muut, myös sosionomien korkeakoulutuksen, jonkinlaiseksi alemman apulaisen puuhaksi, joita kandi sitten muka ohjaisi tai komentelisi työssään. No, jos niillä opeilla tulee kentälle, niin ei varmana oteta vastaan ilolla. Miksi otettaisiin? Tutustu muiden ammattilaisten koulutuksiin, osaamisiin ja Suomen perustuslakiin, ennen kuin pyydät apua omaan osaamattomuuteesi.

Siinä on ihminen, jonka työpaikassa on varmasti henkilöstöpulaa ja ihan syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua uutena opena järkyttää se, miten muut työntekijät ovat ottaneet minut vastaan..Tai lähinnä eivät ole..Varsinkin oma tiimi. Yhtään ei opasteta talon tavoille, ei edes katsota päin, arvostellaan vain miten mikäkin asia pitäisi hoitaa. Ei puhuta... Joo olen ollut 2 viikkoa töissä..Oon järkyttynyt. Ihan kuin olisin ruttoa sairastava koska olen opettaja..

Minulla on myös ollut kokemuksia siitä, että minut otetaan uudessa päiväkodissa huonosti vastaan. Olen rohkeasti ottanut asian sitten johtajan kanssa puheeksi ja hakenut töitä toisesta päiväkodista. Näin opettaja valinnanvaraa riittää. Turha jäädä sellaiseen päiväkotiin jossa on huono ilmapiiri.

Miten sinä otat muut vastaan, mennessäsi heidän jo vuosia ylläpitämäänsä työyhteisöön uutena työntekijänä, nykyisessä surkeasti johdetussa, kriisiytyneessä ja eriarvoistetussa tilanteessa?

Ennen vakaa päiväkodeissa oli kiinteitä lapsiryhmiä, joissa oli samat lapset ja samat aikuistiimit samoissa heille nimetyissä huonetiloissa vuosia yhdessä, kunnes lapset siirtyivät eskariin ja sitten kouluun. Jos aikuinen halusi vaihtaa ryhmää tai päiväkotia, tehtiin se kesäloman aikana pikkuhiljaa, sisältäen luopumisvaiheen vanhasta ja tutustumisvaiheen uuteen. Ennen kaikkea jokaisen työ ja panos oli arvokasta, tiimeissä syntyi elämän mittaisia ystävyyssuhteita, kun vuosien varrella jaettiin kohdalle sattuneet ilot ja surut, vaikeudet ja niiden seuraukset.

Viimeisen 5 vuoden ajan lastenhoitajien ja sosionomien arvostus aikuisina naisina ja miehinä, tasa-arvoisina kasvatusalan ammattilaisina, ihmisinä inhimillisine tarpeineen ja ominaisuuksineen, kouluttautuneina ja luovina osaajina on törkeääkin törkeämmällä tavalla loattu. 2018 alkanut pas*an heitto noiden ammattikuntien päälle, kyykytys, mitätöinti ja nujertaminen, täydellinen ylikävely ja häikäilemätön hyväksikäyttö ei ole jäänyt tuhansilta ja tuhansilta, vuosikymmeniä työnsä erinomaisesti hoitaneilta, sosionomiopettajilta ja lastenhoitajilta huomaamatta. Heillä ei ole minkäänlaisia tarvetta hyväksyä osoitettua halveksuntaa ja syrjintää.

Työpaikoilla päiväkodeissa, mediassa, somessa ja etenkin yksilöiden omissa henkilökohtaisissa elämissä on viimeisen 5 vuoden aikana koettu niin vastenmielistä ammatilliseen taustaan perustuvaa, totaalisen perustelematonta, arvottamisen, pilkan ja häpeän retoriikkaa ja käytäntöjä, ettei lastenhoitajilla sosionomeilla ole minkäänlaista luottamusta jäljellä työnantajaa, vakahallintoa, uusia nirppanokkaopettajia ja vanhoja selkäänpuukottajia kohtaan.

Ne, jotka eivät ole lähteneet (vielä) pois, ovat täysin syystäkin vihaisia, pettyneitä, katkeria ja totaalisen uupuneita.

Yliopistossa, ainakin Helsingissä, yhä tänä päivänäkin, varhaiskasvatuksen opettajien opetus täysin poissulkee muiden ammattikuntien osaamisen ja arvon. Tuo koulutus häpeilemättä arvottaa muut, myös sosionomien korkeakoulutuksen, jonkinlaiseksi alemman apulaisen puuhaksi, joita kandi sitten muka ohjaisi tai komentelisi työssään. No, jos niillä opeilla tulee kentälle, niin ei varmana oteta vastaan ilolla. Miksi otettaisiin? Tutustu muiden ammattilaisten koulutuksiin, osaamisiin ja Suomen perustuslakiin, ennen kuin pyydät apua omaan osaamattomuuteesi.

Anteeksi mitä? Minä olen siis sosionomi koulutukseltani ja aiemmin olin lastenhoitajana. Älä siis heti ala syyttämään minua huonosta asenteesta. Todellakin arvostan hoitajien työtä kun olen ollut siinä asemassa itsekin.

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Vierailija kirjoitti:

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Onneksi sinä et ole sen opettajan esimies etkä palkanmaksaja. Ihmettelen kyllä miten kukaan haluaisi työskennellä samassa paikassa kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Onneksi sinä et ole sen opettajan esimies etkä palkanmaksaja. Ihmettelen kyllä miten kukaan haluaisi työskennellä samassa paikassa kuin sinä. 

Ei varhaiskasvatuksen kenttätyöpaikassa muut työntekijät valikoi, kenen kanssa haluavat työskennellä tai eivät halua. Sinne haetaan töihin ja nykyään päiväkotiin pääsee töihin lähes kuka vaan. Jos henkilöllä on vielä alalle pätevöittävät koulutus, niin taatusti pääsee. Se on tiimityötä, eli sinä kuten muutkin työntekijät teet mitä käsketään, missä käsketään ja milloin käsketään sen työnantajan toimesta. Siitä työstä on nykyään oma valinta, hyvinvointi ja luovuus kaukana. Kaikki, siis aivan kaikki, tulee määrättynä kunnan virkamieshimmelistä "alaspäin" pommittaen. Niille sitten raportoit päivittäin, viikoittain, kuukausittain ja vuosittain, että olet kuuliaisesti tehnyt kaikki vaaditut asiat, olivat ne miten hölmöjä ja tarpeettomia tahansa. Siihen raportointiin yksinään menee valtavat työresurssit. Varhaiskasvatusjärjestelmä toimisi vallan mainiosti, vaikkei siellä olisi yhden yhtä lasta. Pelkästään nuo suunnittelut, raportoinnit, arvioinnit ja kehitysriihet kaikkine kaavioineen, muistioineen, taulukkoineen, mittareineen, kuvioineen ja dokumentointeineen sekä ne sadat ja sadat palaveritunnit, turhat "kokoukset" ja hyödyttömät koulutukset ovat hirveätä resurssihukkaa.

Ja todellakin, juuri joka ikinen Suomessa veroja maksava ihminen ja yritys on tämän sirkuksen palkanmaksaja. Kuka ne virkamiestason suunnittelijat, erityissuunnittelijat, kehittäjät ja muut häärääjät on sinne päättänyt palkata nyt varhaiskasvatuksen aikana, kun koko päiväkodin idea on, että ne koulutetut ammattilaiset siellä ryhmissä on koulutettu suunnittelemaan ja toteuttamaan toiminta oman ryhmänsä lapsille ihan itse. Kyllä joka ikinen suomalainen, suuri osa niistä lapsistakin, osaa lukea, mitä siellä valtakunnallisessa varhaiskasvatuksen perusteissa lukee ja edellytetään toiminnalta. Ei siihen mitään tekemällä tehtyä virkamiespylleröiden joukkoa tarvita väliportaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Onneksi sinä et ole sen opettajan esimies etkä palkanmaksaja. Ihmettelen kyllä miten kukaan haluaisi työskennellä samassa paikassa kuin sinä. 

Miksi ihmettelet? Minkälaisten ihmisten kanssa sinä haluaisit työskennellä tällä hetkellä uraasi? Keitä lähellesi tulisi palkata olemaan?

Tuopa mahtaa ollakin nykyajan nuorten aikuisten suurin ongelma: ei osata olla kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin oman peili- tai selfiekuvan kanssa. Kaiken pitäisi olla omaan kuplaan sopivaa ja itselle kivaa, omaa itseä miellyttävää. Jopa muiden ihmisten.

Sitten masennutaan ja järkytytään, kun kukaan ei ota minua vastaan, pidä minusta huolta, auta minua, ole minun mielestä oikeanlainen ja kiva, ei saa oloani rakastetuksi, turvalliseksi ja maailman tärkeimmäksi. Hirveitä ihmisiä, kun aiheuttavat minulle pahoja tuntemuksia.

Ja näitä on todella paljon. Pehmoterapioiden suurkuluttajia. Ei haittaa, vaikka vieressä soditaan, kun oma maailmankaikkeus rajoittuu vain ja ainoastaan omaan itseen ja teennäisiin pampperointeihin. Tämä on se asia, mistä vakassa in pitäisi olla oikeasti kiinnostuneita. Että kuka niitä lapsia oikein kasvattaa, millä tavalla ja millaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Onneksi sinä et ole sen opettajan esimies etkä palkanmaksaja. Ihmettelen kyllä miten kukaan haluaisi työskennellä samassa paikassa kuin sinä. 

Miksi ihmettelet? Minkälaisten ihmisten kanssa sinä haluaisit työskennellä tällä hetkellä uraasi? Keitä lähellesi tulisi palkata olemaan?

Tuopa mahtaa ollakin nykyajan nuorten aikuisten suurin ongelma: ei osata olla kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin oman peili- tai selfiekuvan kanssa. Kaiken pitäisi olla omaan kuplaan sopivaa ja itselle kivaa, omaa itseä miellyttävää. Jopa muiden ihmisten.

Sitten masennutaan ja järkytytään, kun kukaan ei ota minua vastaan, pidä minusta huolta, auta minua, ole minun mielestä oikeanlainen ja kiva, ei saa oloani rakastetuksi, turvalliseksi ja maailman tärkeimmäksi. Hirveitä ihmisiä, kun aiheuttavat minulle pahoja tuntemuksia.

Ja näitä on todella paljon. Pehmoterapioiden suurkuluttajia. Ei haittaa, vaikka vieressä soditaan, kun oma maailmankaikkeus rajoittuu vain ja ainoastaan omaan itseen ja teennäisiin pampperointeihin. Tämä on se asia, mistä vakassa in pitäisi olla oikeasti kiinnostuneita. Että kuka niitä lapsia oikein kasvattaa, millä tavalla ja millaisiksi.

Ihan perus normaalien, toiset ihmiset huomioonottavien ihmisten kanssa. Jos on työvoimapula työpaikalla, niin taatusti ainakin itse olisin ilolla ottamassa vastaan uuden työntekijän. Vaikka varsinainen vastuu perehdyttämisestä on esimiehellä, niin jokaiselle kuuluu normi opastus. Kertoa mistä mitäkin löytyy ja millaisia peruskäytäntöjä omassa työyhteisössä on tavattu noudattaa. Monesti uusi tulija otetaan vastaan vaikkapa yhteisellä hetkellä, voidaan kahvit keittää tai vastavaa. Jokainen työyhteisö on sellainen kuin siellä töissä olevat ovat sen muokanneet. Ei niitä tapoja missään kouluissa opeteta, vaan siellä arjessa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitin uutena vakaopena ja työparina eläkeikää lähestyviä työhön kyllästyneitä hoitajia, joista toinen viimeksi tänään sanoi, että lähtisi jos saisi muuta. Hoitajat katoavat milloin minnekin tekemään mitä tahansa muuta kuin lasten kanssa oloa. Mitään ei saisi tehdä uudella tavalla ja vanhemmista puhutaan ikävään sävyyn. Mitä kannattaisi tehdä, jotta puhallettaisiin silti yhteen hiileen ja töissä tehtäisi töitä eli oltaisi lasten kanssa?

Jos ryhmäsi hoitajat ovat jäämässä eläkkeelle esim. 65-67 vuoden iässä, ovat he syntyneet n. 1956-58. Tämä tarkoittaisi, että he ovat mahdollisesti valmistuneet lastenhoitajan tai lastentarhanopettajan ammattiin 1970-luvun lopulla. Näiden ihmisten oma lapsuus ja kokemukset hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta sekä työelämästä ovat aivan erilaiset kuin ihmisen, joka on syntynyt esim. 2000-luvun alussa ja valmistuu hoitajaksi tai opettajaksi nyt reilu parikymmentä vuotta myöhemmin. Se, minkä alle 30-vuotias vastottain valmistunut opettaja esittelee "uutena" tapana tehdä lastenkasvatus tuskin on millään tavalla uusi asia ja idea ihmiselle, joka on toiminut ammattikasvattajana päiväkodeissa esim. viimeiset +40 vuotta. Siinä ajassa suurin osa on kokenut oman ammattiuransa lisäksi omien lastensa, lastenlastensa, osa jopa lastenlasten lastensa päiväkotiajan. Usko pois, kyllä yli neljään vuosikymmeneen lasten kanssa ja kuntatyönantajalla mahtuu lukematon määrä uudelleen keksittyjä pyöriä.

Luulen, että tiimisi lastenhoitajat ovat nähneet uriensa aikana niin monia nuoria, innokkaita, juuri uraansa aloittavia opettajia, että he tietävät tasan tarkkaan, miten ajattelu, työssä oppiminen ja kehitys tuossa vaiheessa uraa menee. Samoin he tietävät, miten lapset mihinkin reagoivat. Olen aika varma, että he vain antavat sinun nyt touhuta, harjoitella rauhassa sitä omaa vaihettasi. Jokainen sen käy jossain vaiheessa läpi. Anna sinäkin kohta eläköityville konkareille rauha käydä omaa työuransa vaihetta läpi. On tärkeää tehdä erotyötä jo viimeiset vuodet. Maailma muuttuu jatkuvasti ja omat voimat vähenevät kohti eläkeikää, ei silloin enää samalla tavalla innostu jälleen "uudesta" tavasta pukea kurikset tai leikkiä kotia, piirtää aurinko tai tanssia musiikin tahdissa. Onhan noita nähty. Ihmislaji ei tunnetussa viimeisessä 10000 vuodessa kuitenkaan ole paljon muuttunut.

Moniammatillisessa ja moni-ikäisessä työyhteisössä vaaditaan taitavaa ihmisten johtamista. Se lähtee siitä, että tajuaa, mikä on ihminen - ja hyväksyy sen ymmärryksen lähtökohdaksi kaikelle toiminnalle. Ei siellä voida yhden ihmisen mieltymysten ja halujen mukaan mennä, ryhmätyö on kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin uutena vakaopena ja työparina eläkeikää lähestyviä työhön kyllästyneitä hoitajia, joista toinen viimeksi tänään sanoi, että lähtisi jos saisi muuta. Hoitajat katoavat milloin minnekin tekemään mitä tahansa muuta kuin lasten kanssa oloa. Mitään ei saisi tehdä uudella tavalla ja vanhemmista puhutaan ikävään sävyyn. Mitä kannattaisi tehdä, jotta puhallettaisiin silti yhteen hiileen ja töissä tehtäisi töitä eli oltaisi lasten kanssa?

Jos ryhmäsi hoitajat ovat jäämässä eläkkeelle esim. 65-67 vuoden iässä, ovat he syntyneet n. 1956-58. Tämä tarkoittaisi, että he ovat mahdollisesti valmistuneet lastenhoitajan tai lastentarhanopettajan ammattiin 1970-luvun lopulla. Näiden ihmisten oma lapsuus ja kokemukset hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta sekä työelämästä ovat aivan erilaiset kuin ihmisen, joka on syntynyt esim. 2000-luvun alussa ja valmistuu hoitajaksi tai opettajaksi nyt reilu parikymmentä vuotta myöhemmin. Se, minkä alle 30-vuotias vastottain valmistunut opettaja esittelee "uutena" tapana tehdä lastenkasvatus tuskin on millään tavalla uusi asia ja idea ihmiselle, joka on toiminut ammattikasvattajana päiväkodeissa esim. viimeiset +40 vuotta. Siinä ajassa suurin osa on kokenut oman ammattiuransa lisäksi omien lastensa, lastenlastensa, osa jopa lastenlasten lastensa päiväkotiajan. Usko pois, kyllä yli neljään vuosikymmeneen lasten kanssa ja kuntatyönantajalla mahtuu lukematon määrä uudelleen keksittyjä pyöriä.

Luulen, että tiimisi lastenhoitajat ovat nähneet uriensa aikana niin monia nuoria, innokkaita, juuri uraansa aloittavia opettajia, että he tietävät tasan tarkkaan, miten ajattelu, työssä oppiminen ja kehitys tuossa vaiheessa uraa menee. Samoin he tietävät, miten lapset mihinkin reagoivat. Olen aika varma, että he vain antavat sinun nyt touhuta, harjoitella rauhassa sitä omaa vaihettasi. Jokainen sen käy jossain vaiheessa läpi. Anna sinäkin kohta eläköityville konkareille rauha käydä omaa työuransa vaihetta läpi. On tärkeää tehdä erotyötä jo viimeiset vuodet. Maailma muuttuu jatkuvasti ja omat voimat vähenevät kohti eläkeikää, ei silloin enää samalla tavalla innostu jälleen "uudesta" tavasta pukea kurikset tai leikkiä kotia, piirtää aurinko tai tanssia musiikin tahdissa. Onhan noita nähty. Ihmislaji ei tunnetussa viimeisessä 10000 vuodessa kuitenkaan ole paljon muuttunut.

Moniammatillisessa ja moni-ikäisessä työyhteisössä vaaditaan taitavaa ihmisten johtamista. Se lähtee siitä, että tajuaa, mikä on ihminen - ja hyväksyy sen ymmärryksen lähtökohdaksi kaikelle toiminnalle. Ei siellä voida yhden ihmisen mieltymysten ja halujen mukaan mennä, ryhmätyö on kompromisseja.

Näitä loppuliukujia on joka alalla. Töitten tekeminen jätetään muutamaa vuotta ennen eläkettä, nostetaan vain palkkaa. Kannattaa ignoroida nämä liu'uttelijat täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Onneksi sinä et ole sen opettajan esimies etkä palkanmaksaja. Ihmettelen kyllä miten kukaan haluaisi työskennellä samassa paikassa kuin sinä. 

Miksi ihmettelet? Minkälaisten ihmisten kanssa sinä haluaisit työskennellä tällä hetkellä uraasi? Keitä lähellesi tulisi palkata olemaan?

Tuopa mahtaa ollakin nykyajan nuorten aikuisten suurin ongelma: ei osata olla kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin oman peili- tai selfiekuvan kanssa. Kaiken pitäisi olla omaan kuplaan sopivaa ja itselle kivaa, omaa itseä miellyttävää. Jopa muiden ihmisten.

Sitten masennutaan ja järkytytään, kun kukaan ei ota minua vastaan, pidä minusta huolta, auta minua, ole minun mielestä oikeanlainen ja kiva, ei saa oloani rakastetuksi, turvalliseksi ja maailman tärkeimmäksi. Hirveitä ihmisiä, kun aiheuttavat minulle pahoja tuntemuksia.

Ja näitä on todella paljon. Pehmoterapioiden suurkuluttajia. Ei haittaa, vaikka vieressä soditaan, kun oma maailmankaikkeus rajoittuu vain ja ainoastaan omaan itseen ja teennäisiin pampperointeihin. Tämä on se asia, mistä vakassa in pitäisi olla oikeasti kiinnostuneita. Että kuka niitä lapsia oikein kasvattaa, millä tavalla ja millaisiksi.

Ihan perus normaalien, toiset ihmiset huomioonottavien ihmisten kanssa. Jos on työvoimapula työpaikalla, niin taatusti ainakin itse olisin ilolla ottamassa vastaan uuden työntekijän. Vaikka varsinainen vastuu perehdyttämisestä on esimiehellä, niin jokaiselle kuuluu normi opastus. Kertoa mistä mitäkin löytyy ja millaisia peruskäytäntöjä omassa työyhteisössä on tavattu noudattaa. Monesti uusi tulija otetaan vastaan vaikkapa yhteisellä hetkellä, voidaan kahvit keittää tai vastavaa. Jokainen työyhteisö on sellainen kuin siellä töissä olevat ovat sen muokanneet. Ei niitä tapoja missään kouluissa opeteta, vaan siellä arjessa. 

Ota selvää, mitä työpaikassasi on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana. Onko niin, että henkilöstö tai ehkä vain yksittäiset työntekijät ovat jo kymmeniä kertoja hoitaneet perehdytyksen ja niiden asioiden kertomisen tulijalle ja sitten aina sijainen tai perehdytetty henkilö lähtee pois, tulee uusi jne. jne. On todella turhauttavaalappaa vettä reikäisellä kauhalla. Toisekseen, mitä kellonaikaa päivässä ne ehdotat tälle kahvittelu-perehdytykselle? Ei kukaan halua käyttää sitä 10 min taukoa an toisen työntekijän työhön perehdytykseen. Myös, lapsia ei voi jättää yksin ryhmään, kun perehdyttäjä ja perehtyjä lähtevät kahvipalaveriin tai katselemaan talon kaappeja.

Jos olet opettaja, voit varata viikottaista sak-aikaasi 5h/vk itsesi perehdyttämiseen. Luet kokousmuistiot, kierrät ryhmätilat ja talon kaapit, luet pelastussuunnitelmat, tutkit työkoneeltasi työnantajan intran, varaat keskusteluajan johtajan kalenterista ja esität hänelle kysymyksesi kootusti jo ennen palaveriin menoa, tiimipalaverissa varaat 15 min aikaa sille, että käytte kootusti läpi asiat, jotka ovat sinulle vielä epäselviä. Ole selkeä, määrätietoinen ja omatoiminen etsiessäsi tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Onneksi sinä et ole sen opettajan esimies etkä palkanmaksaja. Ihmettelen kyllä miten kukaan haluaisi työskennellä samassa paikassa kuin sinä. 

Miksi ihmettelet? Minkälaisten ihmisten kanssa sinä haluaisit työskennellä tällä hetkellä uraasi? Keitä lähellesi tulisi palkata olemaan?

Tuopa mahtaa ollakin nykyajan nuorten aikuisten suurin ongelma: ei osata olla kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin oman peili- tai selfiekuvan kanssa. Kaiken pitäisi olla omaan kuplaan sopivaa ja itselle kivaa, omaa itseä miellyttävää. Jopa muiden ihmisten.

Sitten masennutaan ja järkytytään, kun kukaan ei ota minua vastaan, pidä minusta huolta, auta minua, ole minun mielestä oikeanlainen ja kiva, ei saa oloani rakastetuksi, turvalliseksi ja maailman tärkeimmäksi. Hirveitä ihmisiä, kun aiheuttavat minulle pahoja tuntemuksia.

Ja näitä on todella paljon. Pehmoterapioiden suurkuluttajia. Ei haittaa, vaikka vieressä soditaan, kun oma maailmankaikkeus rajoittuu vain ja ainoastaan omaan itseen ja teennäisiin pampperointeihin. Tämä on se asia, mistä vakassa in pitäisi olla oikeasti kiinnostuneita. Että kuka niitä lapsia oikein kasvattaa, millä tavalla ja millaisiksi.

Ihan perus normaalien, toiset ihmiset huomioonottavien ihmisten kanssa. Jos on työvoimapula työpaikalla, niin taatusti ainakin itse olisin ilolla ottamassa vastaan uuden työntekijän. Vaikka varsinainen vastuu perehdyttämisestä on esimiehellä, niin jokaiselle kuuluu normi opastus. Kertoa mistä mitäkin löytyy ja millaisia peruskäytäntöjä omassa työyhteisössä on tavattu noudattaa. Monesti uusi tulija otetaan vastaan vaikkapa yhteisellä hetkellä, voidaan kahvit keittää tai vastavaa. Jokainen työyhteisö on sellainen kuin siellä töissä olevat ovat sen muokanneet. Ei niitä tapoja missään kouluissa opeteta, vaan siellä arjessa. 

Ota selvää, mitä työpaikassasi on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana. Onko niin, että henkilöstö tai ehkä vain yksittäiset työntekijät ovat jo kymmeniä kertoja hoitaneet perehdytyksen ja niiden asioiden kertomisen tulijalle ja sitten aina sijainen tai perehdytetty henkilö lähtee pois, tulee uusi jne. jne. On todella turhauttavaalappaa vettä reikäisellä kauhalla. Toisekseen, mitä kellonaikaa päivässä ne ehdotat tälle kahvittelu-perehdytykselle? Ei kukaan halua käyttää sitä 10 min taukoa an toisen työntekijän työhön perehdytykseen. Myös, lapsia ei voi jättää yksin ryhmään, kun perehdyttäjä ja perehtyjä lähtevät kahvipalaveriin tai katselemaan talon kaappeja.

Jos olet opettaja, voit varata viikottaista sak-aikaasi 5h/vk itsesi perehdyttämiseen. Luet kokousmuistiot, kierrät ryhmätilat ja talon kaapit, luet pelastussuunnitelmat, tutkit työkoneeltasi työnantajan intran, varaat keskusteluajan johtajan kalenterista ja esität hänelle kysymyksesi kootusti jo ennen palaveriin menoa, tiimipalaverissa varaat 15 min aikaa sille, että käytte kootusti läpi asiat, jotka ovat sinulle vielä epäselviä. Ole selkeä, määrätietoinen ja omatoiminen etsiessäsi tietoa.

Jos työyhteisöön halutaan saada uusia työntekijöitä, jokainen uusi työntekijä otetaan avosylin vastaan ja ne omat menneet turhautumat unohdetaan sinne oman pienen mielen peräkammariin. Se uusi työntekijä ei ole niistä vastuussa, mutta jos työyhteisö ei noteeraa tulijaa tai happamana riivinrautana toistelee jotain menneitä kokemiaan vääryyksiään, niin jokainen uusi tulija myös poistuu hyvin nopeasti työyhteisöstä. Kukaan ei halua olla töissä porukassa, joka on vihamielinen tulijoita kohtaan. Noita päiväkoteja lienee paljon, jonne ei saada edes sijaisia. Ilmeisesti ovat täynnä sinun kaltaisiasi työntekijöitä, jotka voitte huutaa vaikka hamaan tappiin, että ei ole riittävästi työvoimaa, sitä ei tule koskaan olemaan ihan teistä itsestänne johtuen. Toivottavasti ne lapsetkin pääsevät noista päiväkodeista fiksumpiin. Kammottava ajatuskin, että pieni lapsi kasvaa ainutkertaisen lapsuutensa riivinrautahoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Onneksi sinä et ole sen opettajan esimies etkä palkanmaksaja. Ihmettelen kyllä miten kukaan haluaisi työskennellä samassa paikassa kuin sinä. 

Miksi ihmettelet? Minkälaisten ihmisten kanssa sinä haluaisit työskennellä tällä hetkellä uraasi? Keitä lähellesi tulisi palkata olemaan?

Tuopa mahtaa ollakin nykyajan nuorten aikuisten suurin ongelma: ei osata olla kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin oman peili- tai selfiekuvan kanssa. Kaiken pitäisi olla omaan kuplaan sopivaa ja itselle kivaa, omaa itseä miellyttävää. Jopa muiden ihmisten.

Sitten masennutaan ja järkytytään, kun kukaan ei ota minua vastaan, pidä minusta huolta, auta minua, ole minun mielestä oikeanlainen ja kiva, ei saa oloani rakastetuksi, turvalliseksi ja maailman tärkeimmäksi. Hirveitä ihmisiä, kun aiheuttavat minulle pahoja tuntemuksia.

Ja näitä on todella paljon. Pehmoterapioiden suurkuluttajia. Ei haittaa, vaikka vieressä soditaan, kun oma maailmankaikkeus rajoittuu vain ja ainoastaan omaan itseen ja teennäisiin pampperointeihin. Tämä on se asia, mistä vakassa in pitäisi olla oikeasti kiinnostuneita. Että kuka niitä lapsia oikein kasvattaa, millä tavalla ja millaisiksi.

Ihan perus normaalien, toiset ihmiset huomioonottavien ihmisten kanssa. Jos on työvoimapula työpaikalla, niin taatusti ainakin itse olisin ilolla ottamassa vastaan uuden työntekijän. Vaikka varsinainen vastuu perehdyttämisestä on esimiehellä, niin jokaiselle kuuluu normi opastus. Kertoa mistä mitäkin löytyy ja millaisia peruskäytäntöjä omassa työyhteisössä on tavattu noudattaa. Monesti uusi tulija otetaan vastaan vaikkapa yhteisellä hetkellä, voidaan kahvit keittää tai vastavaa. Jokainen työyhteisö on sellainen kuin siellä töissä olevat ovat sen muokanneet. Ei niitä tapoja missään kouluissa opeteta, vaan siellä arjessa. 

Ota selvää, mitä työpaikassasi on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana. Onko niin, että henkilöstö tai ehkä vain yksittäiset työntekijät ovat jo kymmeniä kertoja hoitaneet perehdytyksen ja niiden asioiden kertomisen tulijalle ja sitten aina sijainen tai perehdytetty henkilö lähtee pois, tulee uusi jne. jne. On todella turhauttavaalappaa vettä reikäisellä kauhalla. Toisekseen, mitä kellonaikaa päivässä ne ehdotat tälle kahvittelu-perehdytykselle? Ei kukaan halua käyttää sitä 10 min taukoa an toisen työntekijän työhön perehdytykseen. Myös, lapsia ei voi jättää yksin ryhmään, kun perehdyttäjä ja perehtyjä lähtevät kahvipalaveriin tai katselemaan talon kaappeja.

Jos olet opettaja, voit varata viikottaista sak-aikaasi 5h/vk itsesi perehdyttämiseen. Luet kokousmuistiot, kierrät ryhmätilat ja talon kaapit, luet pelastussuunnitelmat, tutkit työkoneeltasi työnantajan intran, varaat keskusteluajan johtajan kalenterista ja esität hänelle kysymyksesi kootusti jo ennen palaveriin menoa, tiimipalaverissa varaat 15 min aikaa sille, että käytte kootusti läpi asiat, jotka ovat sinulle vielä epäselviä. Ole selkeä, määrätietoinen ja omatoiminen etsiessäsi tietoa.

Jos työyhteisöön halutaan saada uusia työntekijöitä, jokainen uusi työntekijä otetaan avosylin vastaan ja ne omat menneet turhautumat unohdetaan sinne oman pienen mielen peräkammariin. Se uusi työntekijä ei ole niistä vastuussa, mutta jos työyhteisö ei noteeraa tulijaa tai happamana riivinrautana toistelee jotain menneitä kokemiaan vääryyksiään, niin jokainen uusi tulija myös poistuu hyvin nopeasti työyhteisöstä. Kukaan ei halua olla töissä porukassa, joka on vihamielinen tulijoita kohtaan. Noita päiväkoteja lienee paljon, jonne ei saada edes sijaisia. Ilmeisesti ovat täynnä sinun kaltaisiasi työntekijöitä, jotka voitte huutaa vaikka hamaan tappiin, että ei ole riittävästi työvoimaa, sitä ei tule koskaan olemaan ihan teistä itsestänne johtuen. Toivottavasti ne lapsetkin pääsevät noista päiväkodeista fiksumpiin. Kammottava ajatuskin, että pieni lapsi kasvaa ainutkertaisen lapsuutensa riivinrautahoidossa. 

Voi voi, eiköhän niissä päiväkodeissa ole vielä töissä iso joukko niitä samoja hoitajia ja opettajia, jotka ovat sinunkin ja ikätovereidesi vaipat vaihtaneet, pepun pyyhkineet, unille silitelleet ja kiukkukohtaukset hoitaneet varmalla rutiinilla. Eipä ne vähästä pelästy, vaikka nuoret uudet työntekijät kuinka polkevat jalkaa ja haukkuvat. Sellaisiahan ne olivat jo 15 vuotta sitten ollessaan hoidossa, nyt ovat kuin murkkuikäiset samoissa paikoissa töissä.

PS. Katsopa, mitä sana "riivinrauta" tarkoittaa ja mihin moista rautaa on muinoin käytetty, ennen kuin käytät sitä argumenteissasi. Alkoi hiukan hymyilyttämään täällä päässä. No, sellaistahan tämä eläminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Onneksi sinä et ole sen opettajan esimies etkä palkanmaksaja. Ihmettelen kyllä miten kukaan haluaisi työskennellä samassa paikassa kuin sinä. 

Miksi ihmettelet? Minkälaisten ihmisten kanssa sinä haluaisit työskennellä tällä hetkellä uraasi? Keitä lähellesi tulisi palkata olemaan?

Tuopa mahtaa ollakin nykyajan nuorten aikuisten suurin ongelma: ei osata olla kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin oman peili- tai selfiekuvan kanssa. Kaiken pitäisi olla omaan kuplaan sopivaa ja itselle kivaa, omaa itseä miellyttävää. Jopa muiden ihmisten.

Sitten masennutaan ja järkytytään, kun kukaan ei ota minua vastaan, pidä minusta huolta, auta minua, ole minun mielestä oikeanlainen ja kiva, ei saa oloani rakastetuksi, turvalliseksi ja maailman tärkeimmäksi. Hirveitä ihmisiä, kun aiheuttavat minulle pahoja tuntemuksia.

Ja näitä on todella paljon. Pehmoterapioiden suurkuluttajia. Ei haittaa, vaikka vieressä soditaan, kun oma maailmankaikkeus rajoittuu vain ja ainoastaan omaan itseen ja teennäisiin pampperointeihin. Tämä on se asia, mistä vakassa in pitäisi olla oikeasti kiinnostuneita. Että kuka niitä lapsia oikein kasvattaa, millä tavalla ja millaisiksi.

Ihan perus normaalien, toiset ihmiset huomioonottavien ihmisten kanssa. Jos on työvoimapula työpaikalla, niin taatusti ainakin itse olisin ilolla ottamassa vastaan uuden työntekijän. Vaikka varsinainen vastuu perehdyttämisestä on esimiehellä, niin jokaiselle kuuluu normi opastus. Kertoa mistä mitäkin löytyy ja millaisia peruskäytäntöjä omassa työyhteisössä on tavattu noudattaa. Monesti uusi tulija otetaan vastaan vaikkapa yhteisellä hetkellä, voidaan kahvit keittää tai vastavaa. Jokainen työyhteisö on sellainen kuin siellä töissä olevat ovat sen muokanneet. Ei niitä tapoja missään kouluissa opeteta, vaan siellä arjessa. 

Ota selvää, mitä työpaikassasi on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana. Onko niin, että henkilöstö tai ehkä vain yksittäiset työntekijät ovat jo kymmeniä kertoja hoitaneet perehdytyksen ja niiden asioiden kertomisen tulijalle ja sitten aina sijainen tai perehdytetty henkilö lähtee pois, tulee uusi jne. jne. On todella turhauttavaalappaa vettä reikäisellä kauhalla. Toisekseen, mitä kellonaikaa päivässä ne ehdotat tälle kahvittelu-perehdytykselle? Ei kukaan halua käyttää sitä 10 min taukoa an toisen työntekijän työhön perehdytykseen. Myös, lapsia ei voi jättää yksin ryhmään, kun perehdyttäjä ja perehtyjä lähtevät kahvipalaveriin tai katselemaan talon kaappeja.

Jos olet opettaja, voit varata viikottaista sak-aikaasi 5h/vk itsesi perehdyttämiseen. Luet kokousmuistiot, kierrät ryhmätilat ja talon kaapit, luet pelastussuunnitelmat, tutkit työkoneeltasi työnantajan intran, varaat keskusteluajan johtajan kalenterista ja esität hänelle kysymyksesi kootusti jo ennen palaveriin menoa, tiimipalaverissa varaat 15 min aikaa sille, että käytte kootusti läpi asiat, jotka ovat sinulle vielä epäselviä. Ole selkeä, määrätietoinen ja omatoiminen etsiessäsi tietoa.

Jos työyhteisöön halutaan saada uusia työntekijöitä, jokainen uusi työntekijä otetaan avosylin vastaan ja ne omat menneet turhautumat unohdetaan sinne oman pienen mielen peräkammariin. Se uusi työntekijä ei ole niistä vastuussa, mutta jos työyhteisö ei noteeraa tulijaa tai happamana riivinrautana toistelee jotain menneitä kokemiaan vääryyksiään, niin jokainen uusi tulija myös poistuu hyvin nopeasti työyhteisöstä. Kukaan ei halua olla töissä porukassa, joka on vihamielinen tulijoita kohtaan. Noita päiväkoteja lienee paljon, jonne ei saada edes sijaisia. Ilmeisesti ovat täynnä sinun kaltaisiasi työntekijöitä, jotka voitte huutaa vaikka hamaan tappiin, että ei ole riittävästi työvoimaa, sitä ei tule koskaan olemaan ihan teistä itsestänne johtuen. Toivottavasti ne lapsetkin pääsevät noista päiväkodeista fiksumpiin. Kammottava ajatuskin, että pieni lapsi kasvaa ainutkertaisen lapsuutensa riivinrautahoidossa. 

Ööö, ohis, mutta musta sä kuulostat itse aika vihamieliseltä. Noinkohan kaikilla olis hyvä olla sun tiimissä jäsenenä, noilla näkemyksillä? Sensitiivisyys on päivän sana. Vanhat on vanhoja, ei ne siitä nuorru, vaikka kuinka ärsyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen vastavalmistunut ja aloittanut opettaja ja ihmettelen, että lapset vastustaa kaikkea suunniteltua tekemistä. Kaikki on tylsää jne. Miten innostaa lapset toimintaan? Harjoittelupäiväkodeissa lapset ovat lähteneet innostuneina kaikkeen. Tällainen on ihan uutta minulle.

Ottakaa lapset mukaan suunnittelemaan ja ideoimaan toimintaa ja tiloja, ei pelkästään toteuttamaan valmista suunnitelmaa. Lapset ovat mestareita keksimään upeita leikkejä, pelejä, rakennelmia ja toimintatapoja. On paljon motivoivampaa tehdä sellaista, minkä kokee kiinnostavaksi kuin vain noudattaa aikuisen antamia ohjeita. Kasvattajan tehtävä on hoksata, miten napata kiinni ideoista ja rohkaista lapsia tunnistamaan taitojensa kehitys.

Vierailija kirjoitti:

Olen vastavalmistunut ja aloittanut opettaja ja ihmettelen, että lapset vastustaa kaikkea suunniteltua tekemistä. Kaikki on tylsää jne. Miten innostaa lapset toimintaan? Harjoittelupäiväkodeissa lapset ovat lähteneet innostuneina kaikkeen. Tällainen on ihan uutta minulle.

Ottakaa lapset mukaan suunnittelemaan ja ideoimaan toimintaa ja tiloja, ei pelkästään toteuttamaan valmista suunnitelmaa. Lapset ovat mestareita keksimään upeita leikkejä, pelejä, rakennelmia ja toimintatapoja. On paljon motivoivampaa tehdä sellaista, minkä kokee kiinnostavaksi kuin vain noudattaa aikuisen antamia ohjeita. Kasvattajan tehtävä on hoksata, miten napata kiinni ideoista ja rohkaista lapsia tunnistamaan taitojensa kehitys.

Jos olet opettaja, muista, että suunnittelusta vastaa koko tiimi yhdessä. Tämä on tosi tärkeää, koska lapset kyllä huomaavat alta aikayksikön, ovatko kaikki aikuiset yhdessä mukana asiassa. Ei ne lähde mukaan, jos kokevat, että vain yksi aikuisista siellä määräilee muita. Lapset ovat luonnostaan oikeudentajuisia ja kannattavat yhdenvertaisuutta. Niin, jollei paikka ja käytännöt pakota muuhun.

Tsemppiä teille, kyllä se siitä lähtee! Kertokaa lapsille myös ihan suoraan, miksi varhaiskasvatuksessa on myös ohjattuja toimintoja. Selittäkää lapsille, millaisia eri tapoja oppia on olemassa ja mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän oppii uusia asioita. Kaikki lapset ovat kiinnostuneita itsensä kehittymisestä ja muuttuvista tekijöistä, syy-seuraussuhteita ja kokeiluista, joissa voi tutkia eri vaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytys on johtajan homma, sehän se työnantajan edustaja on. Opettaja voi sitten perehdyttää muut suunnittelemaansa toimintaan. Ei niillä hoitajilla ole aikaa tai palkkausta minkään uuden vastavalmistuneen opettajan perehdyttämiseen, työaika ja voimat ei riitä edes niiden lasten hoitamiseen, kun on monta tuntia päivässä yksin ryhmässä. Opettaja voi tulla sinne ryhmään opettelemaan ja perehtymään 7h 39 min joka päivä, olla vaikka yksin siellä, kyllä siinä perehtyy ihan hyvin nykykaaokseen ja päättömään menoon. Ei ole enää nykyään mitään loogista systeemiä, mihin perehtyä tai perehdyttää. Kysy pomoltasi, mitä siellä pitää tehdä ja milloin, jos ei koulussa ja harjoitteluissa ole opetettu. Mutta se on varma, että jos meinaat saada täyden opettajan kuukausipalkan, et voi hiippailla siellä kuin joku opiskelija tai oppisopimuskoiluttautuja vaan sinulta oletetaan opettajan työn hoitamista. Ei se niin ole, että vyörytät hoitajan vastuulle liidaamisen ja itse olet hoitajan roolissa saaden kuitenkin opettajan palkan. Jos hoitaja tekee opettajan (tai johtajan) töitä yhtään, kuuluu hänelle siitä sen tehtävän mukainen korvaus ja työsopimus. Itse en ainakaa tosiaankaan käännä älä ketään siellä perehdyttämään mihinkään, ei siellä muitakaan mihinkään enää perehdytetään. Uppoava laiva.

Onneksi sinä et ole sen opettajan esimies etkä palkanmaksaja. Ihmettelen kyllä miten kukaan haluaisi työskennellä samassa paikassa kuin sinä. 

Miksi ihmettelet? Minkälaisten ihmisten kanssa sinä haluaisit työskennellä tällä hetkellä uraasi? Keitä lähellesi tulisi palkata olemaan?

Tuopa mahtaa ollakin nykyajan nuorten aikuisten suurin ongelma: ei osata olla kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin oman peili- tai selfiekuvan kanssa. Kaiken pitäisi olla omaan kuplaan sopivaa ja itselle kivaa, omaa itseä miellyttävää. Jopa muiden ihmisten.

Sitten masennutaan ja järkytytään, kun kukaan ei ota minua vastaan, pidä minusta huolta, auta minua, ole minun mielestä oikeanlainen ja kiva, ei saa oloani rakastetuksi, turvalliseksi ja maailman tärkeimmäksi. Hirveitä ihmisiä, kun aiheuttavat minulle pahoja tuntemuksia.

Ja näitä on todella paljon. Pehmoterapioiden suurkuluttajia. Ei haittaa, vaikka vieressä soditaan, kun oma maailmankaikkeus rajoittuu vain ja ainoastaan omaan itseen ja teennäisiin pampperointeihin. Tämä on se asia, mistä vakassa in pitäisi olla oikeasti kiinnostuneita. Että kuka niitä lapsia oikein kasvattaa, millä tavalla ja millaisiksi.

Ihan perus normaalien, toiset ihmiset huomioonottavien ihmisten kanssa. Jos on työvoimapula työpaikalla, niin taatusti ainakin itse olisin ilolla ottamassa vastaan uuden työntekijän. Vaikka varsinainen vastuu perehdyttämisestä on esimiehellä, niin jokaiselle kuuluu normi opastus. Kertoa mistä mitäkin löytyy ja millaisia peruskäytäntöjä omassa työyhteisössä on tavattu noudattaa. Monesti uusi tulija otetaan vastaan vaikkapa yhteisellä hetkellä, voidaan kahvit keittää tai vastavaa. Jokainen työyhteisö on sellainen kuin siellä töissä olevat ovat sen muokanneet. Ei niitä tapoja missään kouluissa opeteta, vaan siellä arjessa. 

Ota selvää, mitä työpaikassasi on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana. Onko niin, että henkilöstö tai ehkä vain yksittäiset työntekijät ovat jo kymmeniä kertoja hoitaneet perehdytyksen ja niiden asioiden kertomisen tulijalle ja sitten aina sijainen tai perehdytetty henkilö lähtee pois, tulee uusi jne. jne. On todella turhauttavaalappaa vettä reikäisellä kauhalla. Toisekseen, mitä kellonaikaa päivässä ne ehdotat tälle kahvittelu-perehdytykselle? Ei kukaan halua käyttää sitä 10 min taukoa an toisen työntekijän työhön perehdytykseen. Myös, lapsia ei voi jättää yksin ryhmään, kun perehdyttäjä ja perehtyjä lähtevät kahvipalaveriin tai katselemaan talon kaappeja.

Jos olet opettaja, voit varata viikottaista sak-aikaasi 5h/vk itsesi perehdyttämiseen. Luet kokousmuistiot, kierrät ryhmätilat ja talon kaapit, luet pelastussuunnitelmat, tutkit työkoneeltasi työnantajan intran, varaat keskusteluajan johtajan kalenterista ja esität hänelle kysymyksesi kootusti jo ennen palaveriin menoa, tiimipalaverissa varaat 15 min aikaa sille, että käytte kootusti läpi asiat, jotka ovat sinulle vielä epäselviä. Ole selkeä, määrätietoinen ja omatoiminen etsiessäsi tietoa.

Jos työyhteisöön halutaan saada uusia työntekijöitä, jokainen uusi työntekijä otetaan avosylin vastaan ja ne omat menneet turhautumat unohdetaan sinne oman pienen mielen peräkammariin. Se uusi työntekijä ei ole niistä vastuussa, mutta jos työyhteisö ei noteeraa tulijaa tai happamana riivinrautana toistelee jotain menneitä kokemiaan vääryyksiään, niin jokainen uusi tulija myös poistuu hyvin nopeasti työyhteisöstä. Kukaan ei halua olla töissä porukassa, joka on vihamielinen tulijoita kohtaan. Noita päiväkoteja lienee paljon, jonne ei saada edes sijaisia. Ilmeisesti ovat täynnä sinun kaltaisiasi työntekijöitä, jotka voitte huutaa vaikka hamaan tappiin, että ei ole riittävästi työvoimaa, sitä ei tule koskaan olemaan ihan teistä itsestänne johtuen. Toivottavasti ne lapsetkin pääsevät noista päiväkodeista fiksumpiin. Kammottava ajatuskin, että pieni lapsi kasvaa ainutkertaisen lapsuutensa riivinrautahoidossa. 

Voi voi, eiköhän niissä päiväkodeissa ole vielä töissä iso joukko niitä samoja hoitajia ja opettajia, jotka ovat sinunkin ja ikätovereidesi vaipat vaihtaneet, pepun pyyhkineet, unille silitelleet ja kiukkukohtaukset hoitaneet varmalla rutiinilla. Eipä ne vähästä pelästy, vaikka nuoret uudet työntekijät kuinka polkevat jalkaa ja haukkuvat. Sellaisiahan ne olivat jo 15 vuotta sitten ollessaan hoidossa, nyt ovat kuin murkkuikäiset samoissa paikoissa töissä.

PS. Katsopa, mitä sana "riivinrauta" tarkoittaa ja mihin moista rautaa on muinoin käytetty, ennen kuin käytät sitä argumenteissasi. Alkoi hiukan hymyilyttämään täällä päässä. No, sellaistahan tämä eläminen on.

Aika surullista, että joillain luutuu vuosikymmenten takaisen ajatukset loppuelämäksi päähän ja lakimuutoksia tai uutta tutkimusta ei kyetä omaksumaan. Olet varmaan sitä ikäpolvea, jonka mielestä vauvojakin pitää huudattaa, että keuhkot kehittyvät. 

Onko kenelläkään nyt tällä hetkellä sellainen olo, että varhaiskasvatus on ikään kuin menossa parempaan suuntaan, kaaos tasaantumassa ja työyhteisöt muuttuneet vakaammiksi, johtajuuskin parempaa ja varmaotteisempaa kuin vielä vuosi tai kaksi sitten? Onko työrauha ja työnilo viimein palannut päiväkoteihin?

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään nyt tällä hetkellä sellainen olo, että varhaiskasvatus on ikään kuin menossa parempaan suuntaan, kaaos tasaantumassa ja työyhteisöt muuttuneet vakaammiksi, johtajuuskin parempaa ja varmaotteisempaa kuin vielä vuosi tai kaksi sitten? Onko työrauha ja työnilo viimein palannut päiväkoteihin?

🤣😂🤣

Eikun

😭😐😢

Luojan kiitos vkonloppu!!!

Äärettömän raskaita päiviä eikä asiassa auta tämä sää jonka vuoksi päivittäin 1-2x helvetinmoinen kurahousurumba 21 lapsen ryhmässä, itkuväsymys tuli kotiin tullessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vastavalmistunut ja aloittanut opettaja ja ihmettelen, että lapset vastustaa kaikkea suunniteltua tekemistä. Kaikki on tylsää jne. Miten innostaa lapset toimintaan? Harjoittelupäiväkodeissa lapset ovat lähteneet innostuneina kaikkeen. Tällainen on ihan uutta minulle.

Lapset haluais varmaan leikkejä leikkejään ihan rauhassa eikä koko ajan osallistua ohjattuun toimintaan. Sehän aina keskeyttää omat mielikuvitusleikit. Ajatelkaa nyt itsekin, kaikki toiminta päiväkodin sisällä on pedagogista. Vähempikin alkais ärsyttämään jos aikuisilla olis samanlaista työpaikoilla. Ei yhtään breikkiä.

Se ohjattu toiminta on vain yhden kerran päivässä ja 3-5-vuotiailla max 30min.