Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Olin päikyssä, jossa lh oli suostunut vain lisäpalkan takia open sijaisuuteen. Voi luoja sitä miten ala-arvoisesti hoiti hommansa.

Jos teet sen oikeista syistä ja annat itsestäsi ja osaamisestasi kaiken, voi lopputulos toki olla hyvin eri. Mutta eittämättä suunta on huono, eikä sitä ihan hevillä korjata. Eikä siihen 2030 vuoteen nyt loppujen viimeksi kovin pitkä aika ole. Miten ihmeessä joka ryhmässä voisi olla kaksi yliopiston käynyttä siihen mennessä, kun nyt avoinna olevaan tehtävään esim. omassa kunnassani ei ole tullut yhtään hakemusta?

Olet väärässä.

2030 lähtien (ei mennessä) kussakin lapsiryhmässä tulee olla vähintään 1 (yksi) yliopistotutkinnon suorittanut (KK) varhaiskasvatuksen opettaja. Kolmen kasvattajan ryhmässä tulee olla vähintään kaksi (2) korkeakoulututkinnon suorittanutta, joista vähintään yksi (1) on KK. Yleinen käsitys (tällä hetkellä) on, että toisen olisi hyvä olla amk koulutettu varhaiskasvatuksen opettaja (sosionomi, lto tai sosiaalikasvattaja) tai vaihtoehtoisesti varhaiskasvatuksen sosionomi.

Lapsiryhmässä ei siis edellytetä/vaadita 2030 alkaen enää mitään muita ammattilaisia kuin kasvatustieteen kandidaatti - tutkinnon suorittaneita varhaiskasvatuksen opettajia. Niitä saa olla vaikka kuinka monta, ylärajaa ei ole, mutta jokaisessa ryhmässä on pakko olla vähintään yksi.

Opistotasoisia lastentarhanopettajia, sosiaalikasvattajia, sosionomeja amk ei kelpuuteta enää 2030 alkaen tuohon pakolliseen kandikiintiöön, vaikka he yhä voivatkin työskennellä varhaiskasvatuksen opettajina. Kiintiöopettajapaikat on varattu vain kandeille.

Varhaiskasvatuksen sosionomi ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja - nimikkeillä työskenteleviä ammattilaisia ei Vakalain (2018) mukaan tarvitse välttämättä olla ryhmissä tai koko päiväkodeissa enää yhtään kappaletta 2030 alkaen. Saa tietysti, jos joku haluaa säästää rahaa tai tarvitsee taloon hoitajan esim. lääkehoitoon.

Tottakai lasten saama varhaiskasvatus tällöin köyhtyy. Tulee kuitenkin helpommin hallittava yhden totuuden kasvatus ohjelma. Kuten oli 1930-luvulla (Suomessa, Weimarissa, Itävallassa....)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko alatte olla lomatunnelmissa?

Itse kyllä, enää 2h työpäivää jäljellä ja seuraavan kerran sorvin ääreen 10.1.2023

🥳🤪🤩🧑🎄🧑🎄🎄🎉🎇

Hyvä sä!! 💪 Täällä alkoi loma tänään ja makaan yhä sohvalla peiton alla..

Kuulostaa ihanalta

Täällä tiedossa koko päivystysaika aamu-ilta vaihteluilla töitä, joka arkipäivä. Kummatkin aatot ja päivystyksen viimeinen päivä iltavuoroja, kuten viimeiset kolme vuotta. Mun mielestä näitä päivystyksiä pitäisi jotenkin kierrättää, ettei aina sama joutuisi olla. Viimeiset 3 vuotta joka ainoa juhannuksen ja joulun aaton aatto sekä vappuaatto ollut mun iltavuoro. Sitten pyhän jälkeen heti ensimmäisenä aamuun. Ei ole reilua. Mutta meillä lomat menee niin, että nopeat syö hitaat. Muut on jo hakenut lomansa, kun itse olen siellä ryhmässä kiinni nukkarissa tms. Sitten kun ne tulee tauolta tai vasta seuraavana päivänä sanotaan, ai niin, nyt voi hakea lomansa.

Jos joku edes kiittäisi siitä, että ne saa lomansa, koska olen siellä töissä. Ärsyttää, kun päivystyksessä ei edes ole juurikaan oman ryhmän lapsia vaan juuri niiden lomalaisten ryhmistä ne haastavimmat lapset. Ja nekin lähes kaikki 6.15-17. 15 paikalla. Joka ikinen uudenvuoden aatonaatto mennyt odotellessa myöhäistä hakijaa tai sitten jotakin tullaan "muutaman" jälkeen humalassa hakemaan. Niitä on inhottava siinä ruveta selvittämään, että onkos ketään, joka voisi tulla selvin päin hakemaan, kun sulle ei saa antaa lasta mukaan.

Vaan arvaatko, miten käy kun nämä vanhat lusmut laitetaan päivystykseen? He tietenkin sairastuvat. Aivan kuten he sairastuvat aina, jos heillä on ennen lomaa iltavuoro tai loman jälkeen aamuvuoro, tai eivät ole saaneet arkipyhän yhteydessä olevaan yksittäistä työpäivää vapaaksi. Nämä motivaatiosaikuttajat ovat yksi syy, miksi alalla väsytään ja arki on jatkuvaa työvuorojen ja sijaisten kanssa puljaamista. Ei ole oikein, että toiset pitävät rokulipäiviä toisten jaksamisen kustannuksella ja sille pitäisi mielestäni saada loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko alatte olla lomatunnelmissa?

Itse kyllä, enää 2h työpäivää jäljellä ja seuraavan kerran sorvin ääreen 10.1.2023

🥳🤪🤩🧑🎄🧑🎄🎄🎉🎇

Hyvä sä!! 💪 Täällä alkoi loma tänään ja makaan yhä sohvalla peiton alla..

Kuulostaa ihanalta

Täällä tiedossa koko päivystysaika aamu-ilta vaihteluilla töitä, joka arkipäivä. Kummatkin aatot ja päivystyksen viimeinen päivä iltavuoroja, kuten viimeiset kolme vuotta. Mun mielestä näitä päivystyksiä pitäisi jotenkin kierrättää, ettei aina sama joutuisi olla. Viimeiset 3 vuotta joka ainoa juhannuksen ja joulun aaton aatto sekä vappuaatto ollut mun iltavuoro. Sitten pyhän jälkeen heti ensimmäisenä aamuun. Ei ole reilua. Mutta meillä lomat menee niin, että nopeat syö hitaat. Muut on jo hakenut lomansa, kun itse olen siellä ryhmässä kiinni nukkarissa tms. Sitten kun ne tulee tauolta tai vasta seuraavana päivänä sanotaan, ai niin, nyt voi hakea lomansa.

Jos joku edes kiittäisi siitä, että ne saa lomansa, koska olen siellä töissä. Ärsyttää, kun päivystyksessä ei edes ole juurikaan oman ryhmän lapsia vaan juuri niiden lomalaisten ryhmistä ne haastavimmat lapset. Ja nekin lähes kaikki 6.15-17. 15 paikalla. Joka ikinen uudenvuoden aatonaatto mennyt odotellessa myöhäistä hakijaa tai sitten jotakin tullaan "muutaman" jälkeen humalassa hakemaan. Niitä on inhottava siinä ruveta selvittämään, että onkos ketään, joka voisi tulla selvin päin hakemaan, kun sulle ei saa antaa lasta mukaan.

Miten voi mennä noin? Ei meillä koskaan ole samat ihmiset juhlapyhien aattoina töissä, taidat liioitella koko jutun. Onhan sulla äänioikeus työyhteisössä

Vierailija kirjoitti:

Millainen on hyvä lastentarhanopettaja?

Entä millainen on hyvä lastenhoitaja?

Mitä se "hyvä" tuossa työssä ja noissa tehtävissä oikeasti tarkoittaa?

Hyvä lto suunnittelee yhdessä lh kanssa toiminnan, kertoo milloin on paikalla ja vetää tuokion ja kertoo milloin vetäytyy ryhmästä (kun lapset ulkona tai nukkuvat) ja palaa ryhmään kun lapset ovat paikalla. Ei siinä muuta tarvita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko alatte olla lomatunnelmissa?

Itse kyllä, enää 2h työpäivää jäljellä ja seuraavan kerran sorvin ääreen 10.1.2023

🥳🤪🤩🧑🎄🧑🎄🎄🎉🎇

Hyvä sä!! 💪 Täällä alkoi loma tänään ja makaan yhä sohvalla peiton alla..

Kuulostaa ihanalta

Täällä tiedossa koko päivystysaika aamu-ilta vaihteluilla töitä, joka arkipäivä. Kummatkin aatot ja päivystyksen viimeinen päivä iltavuoroja, kuten viimeiset kolme vuotta. Mun mielestä näitä päivystyksiä pitäisi jotenkin kierrättää, ettei aina sama joutuisi olla. Viimeiset 3 vuotta joka ainoa juhannuksen ja joulun aaton aatto sekä vappuaatto ollut mun iltavuoro. Sitten pyhän jälkeen heti ensimmäisenä aamuun. Ei ole reilua. Mutta meillä lomat menee niin, että nopeat syö hitaat. Muut on jo hakenut lomansa, kun itse olen siellä ryhmässä kiinni nukkarissa tms. Sitten kun ne tulee tauolta tai vasta seuraavana päivänä sanotaan, ai niin, nyt voi hakea lomansa.

Jos joku edes kiittäisi siitä, että ne saa lomansa, koska olen siellä töissä. Ärsyttää, kun päivystyksessä ei edes ole juurikaan oman ryhmän lapsia vaan juuri niiden lomalaisten ryhmistä ne haastavimmat lapset. Ja nekin lähes kaikki 6.15-17. 15 paikalla. Joka ikinen uudenvuoden aatonaatto mennyt odotellessa myöhäistä hakijaa tai sitten jotakin tullaan "muutaman" jälkeen humalassa hakemaan. Niitä on inhottava siinä ruveta selvittämään, että onkos ketään, joka voisi tulla selvin päin hakemaan, kun sulle ei saa antaa lasta mukaan.

Vaan arvaatko, miten käy kun nämä vanhat lusmut laitetaan päivystykseen? He tietenkin sairastuvat. Aivan kuten he sairastuvat aina, jos heillä on ennen lomaa iltavuoro tai loman jälkeen aamuvuoro, tai eivät ole saaneet arkipyhän yhteydessä olevaan yksittäistä työpäivää vapaaksi. Nämä motivaatiosaikuttajat ovat yksi syy, miksi alalla väsytään ja arki on jatkuvaa työvuorojen ja sijaisten kanssa puljaamista. Ei ole oikein, että toiset pitävät rokulipäiviä toisten jaksamisen kustannuksella ja sille pitäisi mielestäni saada loppu.

Motivaatiosaikuttajaan varmasti tehoaisi että eka sairaspäivä olisi omakustanteinen kuten Ruotsissa. Siinä joutuisi miettimään kaksi kertaa että ottaako saikkua vaiko kärsii sen 100 euron tappion

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän johtuu että kaikkien kolmen lapseni luokalla ne kaikkein pahimmat häiriköt oli niitä, jotka oli olleet ns varhaiskasvatuksessa alle yksivuotiaista. Tappelivat kaikesta kuin hengen hädässä.

He ovat oppineet parhaiten ”toimimaan ryhmässä”, kun ovat saaneet jo ihan vauvasta lähtien taistella paikastaan lapsilaumassa.

Tämä. Olen entinen varhaiskasvatuksen opettaja ja muistan erään vuoden, kun meillä oli 18 (!) taaperon ryhmä. Oli karua huomata, että hyvin monesta taaperosta kuoriutui siinä kaaoksessa pureva ja toisia lyövä pikku pirulainen. Sylistä suorastaan tapeltiin. Tämä silti, vaikka miten yritettiin jakaa lapsia pienryhmiin, mutta iltapäivällä oli pakko olla yhdessä ryhmässä, koska meillä oli vaan yksi nukkari ja syötiinkin samassa tilassa. Välipalan jälkeen oli pakko lähteä suoraan ulos, että ehti pukea ne kaikki lapset ajoissa pihalle. Sitten kun oli niitä harvoja kertoja, että oltiinkin ihan pienellä porukalla, nämä toisia lyövät ja purevat taaperot toimivat todella nätisti ja rauhallisesti. Ei edes tullut tilanteita, että kukaan olisi yrittänyt purra ketään, koska kaikille oli tarjolla syliä ja leikkirauhaa. 

Omat lapseni hoidin kotona eskariin asti ja varhaiskasvatukseen en tule astumaan enää jalallanikaan. 

Sanot, että lähdit pois varhaiskasvatustyöstä, koska ryhmässä oli 18 taaperoa ja kuvasit millaista arki liian pienten liian suuressa ryhmässä on. Mille alalle vaihdoit?

Olen itse ollut vuosia päiväkodeissa töissä, kaiken ikäisten ja tapaisten kanssa, monenlaisissa tiimeissä. Nyt, vuodenvaihteessa 2022-23, on sellainen olo, ettei tämä tule enää minun työurani aikana tästä paranemaan. Päinvastoin. Sain johtajalta tiedon, että koska olen kokeneimpia talossa ja pätevä, minut siirretään tammikuun alusta toiseen ryhmään opettajaksi, sellaiseen uuteen juuri räätälöityyn ryhmään. Ryhmässä on 18 lasta iältään 1-5 vuotta. Niitä pikkuisia, ensimmäistä kertaa nyt tammikuussa aloittavia on eniten ja isoimmat sellaisia, kun eivät oman ikäistensä seurassa ole pärjänneet henkilöstöpulan vuoksi, tuen tarpeita selvitellään käytöksen vuoksi. Tiimiin kuuluu lisäksi yksi nuori lastenohjaaja ja yksi tukityöllistetty vanhempi ihminen, joka tulee tammikuussa ensimmäistä kertaa elämässään päiväkotiin. Kauhistuttaa vietävästi, mitä tästä tulee. Tiloja ei ollut antaa enää tässä vaiheessa jokaiselle talon ryhmälle omia, joten kierrätämme niitä kolme kertaa kolmen ryhmän kesken. Eli jokaisella kolmen ryhmän "joukkueella" on 1/3 talosta käytössä. Siitä pitäisi "keskenään sopia", mikä ryhmä milloinkin on missäkin. Olisi hankalaa, vaikka kaikki työntekijät olisivat paikalla aina, mutta kun eivät ole.

Eipä käy kateeksi. Miten päivälepotilat on järjestetty, kai ne sänkypaikat on kuitenkin aina samat??

Meillä on ainakin työntekijöitä tarpeeksi lasten määrään nähden. Ongelma on että opettajat eivät ole ryhmässä aina kun tarvitaan, heillä on ulkopuolisia töitä, pakollisia (tyhjänpäiväisiä?) ja lapset ovat kumminkin koko ajan paikalla. En koe opettajien koulutusta turhana, se on todellakin tarpeellista ja hyödyttää lapsia monin tavoin mutta läsnäolo ryhmässä on ensisijainen prioriteetti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko alatte olla lomatunnelmissa?

Itse kyllä, enää 2h työpäivää jäljellä ja seuraavan kerran sorvin ääreen 10.1.2023

🥳🤪🤩🧑🎄🧑🎄🎄🎉🎇

Mitä ihmettä?!? 18 kokonaista päivää + tämä ilta sekä 10.1.2023 aamu kaikki vain sun omaan käyttöön??? Ooh, tervetuloa elämä! Melkein kolme viikkoa unta, iloa, ruokarauhaa ja puhtaita vaatteita 😊. Saa ulkoilla tai olla ulkoilematta, istua vessassa vaikka vartin, juoda kahvit ja glögit suuta polttamatta ja kukaan ei huuda kesken ruuan: PYYHKIMÄÄN!!!!

Hyvää lomaa!

Veitpä kuule sanat suustani😃

Tätä on niin odottanut, ei herätyskelloa kukonlaulun aikaan, ei kokopäiväistä heilumista ja tohottamista, ei ulkoilua jos ei siltä tunnu, ei tautipesien kanssa lähikontaktissa olemista, ei yhtikäs mitään jos ei siltä tunnu.

Rauhaa, lepoa, herkkuja (suolaista ja makeaa), saunomista, aivotontakin ohjelma-antia esim.Netflixistä, perheen kanssa olemista eikä kummempia aikatauluja, aaaah!

Ja mitä lomiin tulee niin pitäähän niissä jokin reiluus ja oikeudenmukaisuus olla, päiväkodin johtaja joka sallii joidenkin saavan "aina parhaat ajankohdat" lomalleen on sysip#ska eikä sitä pidä vain niellä!! Ja ihmettelen kyllä, jos jotkut edes kehtaa niin toimia, napsia itselleen aina rusinat pullasta🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän johtuu että kaikkien kolmen lapseni luokalla ne kaikkein pahimmat häiriköt oli niitä, jotka oli olleet ns varhaiskasvatuksessa alle yksivuotiaista. Tappelivat kaikesta kuin hengen hädässä.

He ovat oppineet parhaiten ”toimimaan ryhmässä”, kun ovat saaneet jo ihan vauvasta lähtien taistella paikastaan lapsilaumassa.

Tämä. Olen entinen varhaiskasvatuksen opettaja ja muistan erään vuoden, kun meillä oli 18 (!) taaperon ryhmä. Oli karua huomata, että hyvin monesta taaperosta kuoriutui siinä kaaoksessa pureva ja toisia lyövä pikku pirulainen. Sylistä suorastaan tapeltiin. Tämä silti, vaikka miten yritettiin jakaa lapsia pienryhmiin, mutta iltapäivällä oli pakko olla yhdessä ryhmässä, koska meillä oli vaan yksi nukkari ja syötiinkin samassa tilassa. Välipalan jälkeen oli pakko lähteä suoraan ulos, että ehti pukea ne kaikki lapset ajoissa pihalle. Sitten kun oli niitä harvoja kertoja, että oltiinkin ihan pienellä porukalla, nämä toisia lyövät ja purevat taaperot toimivat todella nätisti ja rauhallisesti. Ei edes tullut tilanteita, että kukaan olisi yrittänyt purra ketään, koska kaikille oli tarjolla syliä ja leikkirauhaa. 

Omat lapseni hoidin kotona eskariin asti ja varhaiskasvatukseen en tule astumaan enää jalallanikaan. 

Sanot, että lähdit pois varhaiskasvatustyöstä, koska ryhmässä oli 18 taaperoa ja kuvasit millaista arki liian pienten liian suuressa ryhmässä on. Mille alalle vaihdoit?

Olen itse ollut vuosia päiväkodeissa töissä, kaiken ikäisten ja tapaisten kanssa, monenlaisissa tiimeissä. Nyt, vuodenvaihteessa 2022-23, on sellainen olo, ettei tämä tule enää minun työurani aikana tästä paranemaan. Päinvastoin. Sain johtajalta tiedon, että koska olen kokeneimpia talossa ja pätevä, minut siirretään tammikuun alusta toiseen ryhmään opettajaksi, sellaiseen uuteen juuri räätälöityyn ryhmään. Ryhmässä on 18 lasta iältään 1-5 vuotta. Niitä pikkuisia, ensimmäistä kertaa nyt tammikuussa aloittavia on eniten ja isoimmat sellaisia, kun eivät oman ikäistensä seurassa ole pärjänneet henkilöstöpulan vuoksi, tuen tarpeita selvitellään käytöksen vuoksi. Tiimiin kuuluu lisäksi yksi nuori lastenohjaaja ja yksi tukityöllistetty vanhempi ihminen, joka tulee tammikuussa ensimmäistä kertaa elämässään päiväkotiin. Kauhistuttaa vietävästi, mitä tästä tulee. Tiloja ei ollut antaa enää tässä vaiheessa jokaiselle talon ryhmälle omia, joten kierrätämme niitä kolme kertaa kolmen ryhmän kesken. Eli jokaisella kolmen ryhmän "joukkueella" on 1/3 talosta käytössä. Siitä pitäisi "keskenään sopia", mikä ryhmä milloinkin on missäkin. Olisi hankalaa, vaikka kaikki työntekijät olisivat paikalla aina, mutta kun eivät ole.

Eipä käy kateeksi. Miten päivälepotilat on järjestetty, kai ne sänkypaikat on kuitenkin aina samat??

"Isot" ei lepää eikä nuku. Alle 3-vuotiailla on sellaiset pinottavat muoviset retkiverkkoalustat. Jos tulee pissat läpi niin on helppo desinfioida. Koko talon isommat on sitten ulkona lepoajan niiden kanssa, jotka vahvuudesta irtoaa. Ei siis ole omia sänkyjä vaan nuo muovikehikkoon pingotetut verkot ja koko talossa 3 makuusalia, joihin menee aina yhteen kolmen ryhmän nukkujat. Lapsilla on nukkupussit, joita säilytetään kaapeissa ja sieltä sitten laitetaan pussit niihin verkkoihin, joihin on tulossa lepääjä. Onhan tämä ihan eri maailma kuin vielä 10 vuotta sitten. Tai viisikin vuotta sitten. On niin hirveä kiire jatkuvasti ja muutosta muutoksen perään, ettei henkilökunta ole enää aika päiviin sanonut mitään. Sen kun otetaan annettuna ja tehdään, mitä määrätään. Ei nuista pussukoista ja verkkolaudoista aluseksi meiltä mitään kysytty. Ne tuli yksi päivä ja sängyt meni. Piti vaan ottaa käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän johtuu että kaikkien kolmen lapseni luokalla ne kaikkein pahimmat häiriköt oli niitä, jotka oli olleet ns varhaiskasvatuksessa alle yksivuotiaista. Tappelivat kaikesta kuin hengen hädässä.

He ovat oppineet parhaiten ”toimimaan ryhmässä”, kun ovat saaneet jo ihan vauvasta lähtien taistella paikastaan lapsilaumassa.

Tämä. Olen entinen varhaiskasvatuksen opettaja ja muistan erään vuoden, kun meillä oli 18 (!) taaperon ryhmä. Oli karua huomata, että hyvin monesta taaperosta kuoriutui siinä kaaoksessa pureva ja toisia lyövä pikku pirulainen. Sylistä suorastaan tapeltiin. Tämä silti, vaikka miten yritettiin jakaa lapsia pienryhmiin, mutta iltapäivällä oli pakko olla yhdessä ryhmässä, koska meillä oli vaan yksi nukkari ja syötiinkin samassa tilassa. Välipalan jälkeen oli pakko lähteä suoraan ulos, että ehti pukea ne kaikki lapset ajoissa pihalle. Sitten kun oli niitä harvoja kertoja, että oltiinkin ihan pienellä porukalla, nämä toisia lyövät ja purevat taaperot toimivat todella nätisti ja rauhallisesti. Ei edes tullut tilanteita, että kukaan olisi yrittänyt purra ketään, koska kaikille oli tarjolla syliä ja leikkirauhaa. 

Omat lapseni hoidin kotona eskariin asti ja varhaiskasvatukseen en tule astumaan enää jalallanikaan. 

Sanot, että lähdit pois varhaiskasvatustyöstä, koska ryhmässä oli 18 taaperoa ja kuvasit millaista arki liian pienten liian suuressa ryhmässä on. Mille alalle vaihdoit?

Olen itse ollut vuosia päiväkodeissa töissä, kaiken ikäisten ja tapaisten kanssa, monenlaisissa tiimeissä. Nyt, vuodenvaihteessa 2022-23, on sellainen olo, ettei tämä tule enää minun työurani aikana tästä paranemaan. Päinvastoin. Sain johtajalta tiedon, että koska olen kokeneimpia talossa ja pätevä, minut siirretään tammikuun alusta toiseen ryhmään opettajaksi, sellaiseen uuteen juuri räätälöityyn ryhmään. Ryhmässä on 18 lasta iältään 1-5 vuotta. Niitä pikkuisia, ensimmäistä kertaa nyt tammikuussa aloittavia on eniten ja isoimmat sellaisia, kun eivät oman ikäistensä seurassa ole pärjänneet henkilöstöpulan vuoksi, tuen tarpeita selvitellään käytöksen vuoksi. Tiimiin kuuluu lisäksi yksi nuori lastenohjaaja ja yksi tukityöllistetty vanhempi ihminen, joka tulee tammikuussa ensimmäistä kertaa elämässään päiväkotiin. Kauhistuttaa vietävästi, mitä tästä tulee. Tiloja ei ollut antaa enää tässä vaiheessa jokaiselle talon ryhmälle omia, joten kierrätämme niitä kolme kertaa kolmen ryhmän kesken. Eli jokaisella kolmen ryhmän "joukkueella" on 1/3 talosta käytössä. Siitä pitäisi "keskenään sopia", mikä ryhmä milloinkin on missäkin. Olisi hankalaa, vaikka kaikki työntekijät olisivat paikalla aina, mutta kun eivät ole.

Eipä käy kateeksi. Miten päivälepotilat on järjestetty, kai ne sänkypaikat on kuitenkin aina samat??

"Isot" ei lepää eikä nuku. Alle 3-vuotiailla on sellaiset pinottavat muoviset retkiverkkoalustat. Jos tulee pissat läpi niin on helppo desinfioida. Koko talon isommat on sitten ulkona lepoajan niiden kanssa, jotka vahvuudesta irtoaa. Ei siis ole omia sänkyjä vaan nuo muovikehikkoon pingotetut verkot ja koko talossa 3 makuusalia, joihin menee aina yhteen kolmen ryhmän nukkujat. Lapsilla on nukkupussit, joita säilytetään kaapeissa ja sieltä sitten laitetaan pussit niihin verkkoihin, joihin on tulossa lepääjä. Onhan tämä ihan eri maailma kuin vielä 10 vuotta sitten. Tai viisikin vuotta sitten. On niin hirveä kiire jatkuvasti ja muutosta muutoksen perään, ettei henkilökunta ole enää aika päiviin sanonut mitään. Sen kun otetaan annettuna ja tehdään, mitä määrätään. Ei nuista pussukoista ja verkkolaudoista aluseksi meiltä mitää

n kysytty. Ne tuli yksi päivä ja sängyt meni. Piti vaan ottaa käyttöön.

Suurkanala? Verkkoalustat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"  Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."

Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.

Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.

Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .

Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko  lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle. 

Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.

Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.

On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.

Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.

Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "

Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?

Meinaat että se 1v vauvelikin tarvitsee pelkästään oppimisvalmiuksia? Tiesitkö että välittävässä ja turvallisessa ympäristössä ihminen oppii parhaiten? Siksi hellyys ja välittäminen, ovat tärkeä osa pedagogiikkaa. Vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Tekstisi perusteella vuorovaikutuksesi voi olla melko kalseaa ja tasapäistävää, mikä ei luo optimaalista oppimisympäristöä.

Opetus ja kasvatus ovat myös kaksi eri asiaa, minkä varmasti kasvatustieteilijänä tiedät. Tällä hetkellä puhutaan kuitenkin vielä varhaiskasvatuksesta varhaisopetuksen sijaan, vaikka koulumaistuminen onkin käsinkosketeltavaa. Huvittavinta on, että samaan aikaan perusopetuksessa siirrytään kohti moniammattilisia tiimejä ja yhteisopettajuutta, mikä on varhaiskasvatuksessa, ja jo päivähoidon aikana, ollut arkea.

Siinä olet toki oikeassa, että varhaiskasvatuksen on tarkoitus tuottaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu monestakaan eri syystä.

T. Sosionomi ja psykologian maisterivaiheen opiskelija

Minun mielestäni kasvatus ja opetus eivät ole kaksi eri asiaa, kuten eivät kasvu ja oppiminenkaan. Ne ovat vahvasti toisiinsa punoutuneet teoreettiset käsitteet, jotka tulevat nykykeskusteluun reilun sadan vuoden takaisista tieteenalojen välisistä (keinotekoisistakin) erotteluista, tässä ajassa jälleen lähentyen toisiaan.

Nykykäsityksen mukaan ihmisen kasvun ja oppimisen mahdollistaminen, ohjaaminen ja tukeminen ovat kasvatus- ja koulutusinstituutioissa työskentelevien tehtävä. Jos käytetään termejä "kasvatus" ja "opetus" voi kuulija (kenties puhujakin) jäädä käsitykseen, että oppimistapahtumassa on opettaja, jonka toiminnan kohteena on oppija tai vastaavasti kasvattaja, joka kohdistaa kasvatustoimenpiteitä kasvatettavan. Näin ei enää ole. Oppiminen ei tapahdu ylhäältä alas sanomalla ja näyttämällä. Oppiminen tapahtuu oppijan tarpeisiin vastaamalla ja oppilasta lähtien.

Oppimista ja kasvua tapahtuu jatkuvasti, etenkin varhaisvuosina ihminen kehittyy ja muuttuu nopeasti. On lapsen kehityksen kannalta tärkeää, että kasvuympäristö on psyko-fyysis-sosiaalisesti turvallinen ja ko. osa-alueita kehittävä. Yksi näistä osa-alueista on esim. yllä mainitsemasi emotionaalinen turvallisuus ja tunne-elämän kehitys. Sitten on kaikki muutkin osa-alueet, jotka tulee huomioida kunkin paikalla olevan lapsen tarpeiden sekä ryhmän näkökulmista.

Suunnittelussa on tärkeää olla realisti. Ei voi kirjata toteutussuunnitelmaan sellaista, mikä ei ole toteutettavissa kyseisessä ryhmässä tai toimipisteessä. On tunnistettava, mikä olisi lapsen edun mukaista ja kirjattava suunnitelmaan, kuinka ko. päiväkotiryhmässä näihin tarpeisiin tullaan vastaamaan. Ei voi esim. kirjoittaa "erityisopettajan tuki", jos tällaisen koulutustaustan omaavan ammattilaisen tukea ei oikeasti ole tarjota. On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.) Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.

Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.

Siis juridinenkin vastuu.

Kannattaa miettiä, mihin paperiin nimensä laittaa sillä 2800,- / kk palkalla.

Eiköhän kaikki vanhemmat halua mieluiten lapselleen sellaiset työntekijät, joilla on toimeensa kuuluva koulutus. Oli kyse opettajasta tai lääkäristä tai vaikkapa toimintaterapeutista. Ja jos pätevää ei ole tarjolla se todellakin on kerrottava avoimesti ja olla valehtelematta, että nyt opettajan ominaisuudessa jotain kerrottaisiin tai kirjattaisiin, jos opettajia ei koulutukseltaan olla.

Niinpä, kyllä minä oletan, kun menen hammaslääkärille, että kyseessä on oikea hml, eikä hammashoitaja, jolle on tehty hammaslääkärin sijaisuus, kun pätevää ei ole löytynyt. Tai että synnytyksessä on paikalla kätilö, eikä lähihoitaja, joka epäpätevänä hoitaa kätilön sijaisuutta. Tai että bussikuskilla on ajoneuvon kuljettamiseen vaadittava ajo-oikeus, eikä ole henkilöstöpulassa palkattu kokematonta kuskia ajamaan bussia mopokortilla. Eihän tuo tulisi juuri millään muulla alalla kysymykseenkään, että joku voidaan palkata esittämään ammattilaista!

Ei pidä esittää, mutta entä jos lapsi on tulossa ja päteviä kätilöitä ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi? Pannaan jalat ristiin ja kokeillaan joku toinen päivä uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"  Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."

Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.

Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.

Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .

Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko  lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle. 

Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.

Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.

On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.

Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.

Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "

Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?

Meinaat että se 1v vauvelikin tarvitsee pelkästään oppimisvalmiuksia? Tiesitkö että välittävässä ja turvallisessa ympäristössä ihminen oppii parhaiten? Siksi hellyys ja välittäminen, ovat tärkeä osa pedagogiikkaa. Vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Tekstisi perusteella vuorovaikutuksesi voi olla melko kalseaa ja tasapäistävää, mikä ei luo optimaalista oppimisympäristöä.

Opetus ja kasvatus ovat myös kaksi eri asiaa, minkä varmasti kasvatustieteilijänä tiedät. Tällä hetkellä puhutaan kuitenkin vielä varhaiskasvatuksesta varhaisopetuksen sijaan, vaikka koulumaistuminen onkin käsinkosketeltavaa. Huvittavinta on, että samaan aikaan perusopetuksessa siirrytään kohti moniammattilisia tiimejä ja yhteisopettajuutta, mikä on varhaiskasvatuksessa, ja jo päivähoidon aikana, ollut arkea.

Siinä olet toki oikeassa, että varhaiskasvatuksen on tarkoitus tuottaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu monestakaan eri syystä.

T. Sosionomi ja psykologian maisterivaiheen opiskelija

Minun mielestäni kasvatus ja opetus eivät ole kaksi eri asiaa, kuten eivät kasvu ja oppiminenkaan. Ne ovat vahvasti toisiinsa punoutuneet teoreettiset käsitteet, jotka tulevat nykykeskusteluun reilun sadan vuoden takaisista tieteenalojen välisistä (keinotekoisistakin) erotteluista, tässä ajassa jälleen lähentyen toisiaan.

Nykykäsityksen mukaan ihmisen kasvun ja oppimisen mahdollistaminen, ohjaaminen ja tukeminen ovat kasvatus- ja koulutusinstituutioissa työskentelevien tehtävä. Jos käytetään termejä "kasvatus" ja "opetus" voi kuulija (kenties puhujakin) jäädä käsitykseen, että oppimistapahtumassa on opettaja, jonka toiminnan kohteena on oppija tai vastaavasti kasvattaja, joka kohdistaa kasvatustoimenpiteitä kasvatettavan. Näin ei enää ole. Oppiminen ei tapahdu ylhäältä alas sanomalla ja näyttämällä. Oppiminen tapahtuu oppijan tarpeisiin vastaamalla ja oppilasta lähtien.

Oppimista ja kasvua tapahtuu jatkuvasti, etenkin varhaisvuosina ihminen kehittyy ja muuttuu nopeasti. On lapsen kehityksen kannalta tärkeää, että kasvuympäristö on psyko-fyysis-sosiaalisesti turvallinen ja ko. osa-alueita kehittävä. Yksi näistä osa-alueista on esim. yllä mainitsemasi emotionaalinen turvallisuus ja tunne-elämän kehitys. Sitten on kaikki muutkin osa-alueet, jotka tulee huomioida kunkin paikalla olevan lapsen tarpeiden sekä ryhmän näkökulmista.

Suunnittelussa on tärkeää olla realisti. Ei voi kirjata toteutussuunnitelmaan sellaista, mikä ei ole toteutettavissa kyseisessä ryhmässä tai toimipisteessä. On tunnistettava, mikä olisi lapsen edun mukaista ja kirjattava suunnitelmaan, kuinka ko. päiväkotiryhmässä näihin tarpeisiin tullaan vastaamaan. Ei voi esim. kirjoittaa "erityisopettajan tuki", jos tällaisen koulutustaustan omaavan ammattilaisen tukea ei oikeasti ole tarjota. On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.) Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.

Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.

Siis juridinenkin vastuu.

Kannattaa miettiä, mihin paperiin nimensä laittaa sillä 2800,- / kk palkalla.

Eiköhän kaikki vanhemmat halua mieluiten lapselleen sellaiset työntekijät, joilla on toimeensa kuuluva koulutus. Oli kyse opettajasta tai lääkäristä tai vaikkapa toimintaterapeutista. Ja jos pätevää ei ole tarjolla se todellakin on kerrottava avoimesti ja olla valehtelematta, että nyt opettajan ominaisuudessa jotain kerrottaisiin tai kirjattaisiin, jos opettajia ei koulutukseltaan olla.

Niinpä, kyllä minä oletan, kun menen hammaslääkärille, että kyseessä on oikea hml, eikä hammashoitaja, jolle on tehty hammaslääkärin sijaisuus, kun pätevää ei ole löytynyt. Tai että synnytyksessä on paikalla kätilö, eikä lähihoitaja, joka epäpätevänä hoitaa kätilön sijaisuutta. Tai että bussikuskilla on ajoneuvon kuljettamiseen vaadittava ajo-oikeus, eikä ole henkilöstöpulassa palkattu kokematonta kuskia ajamaan bussia mopokortilla. Eihän tuo tulisi juuri millään muulla alalla kysymykseenkään, että joku voidaan palkata esittämään ammattilaista!

Ei pidä esittää, mutta entä jos lapsi on tulossa ja päteviä kätilöitä ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi? Pannaan jalat ristiin ja kokeillaan joku toinen päivä uudelleen?

Kyllähän niitä lapsia on tässä maailmassa maailmaan avustaneet niin poliisit kuin taksikuskitkin, mutta eivät he siitä kuukausipalkkaa nauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän johtuu että kaikkien kolmen lapseni luokalla ne kaikkein pahimmat häiriköt oli niitä, jotka oli olleet ns varhaiskasvatuksessa alle yksivuotiaista. Tappelivat kaikesta kuin hengen hädässä.

He ovat oppineet parhaiten ”toimimaan ryhmässä”, kun ovat saaneet jo ihan vauvasta lähtien taistella paikastaan lapsilaumassa.

Tämä. Olen entinen varhaiskasvatuksen opettaja ja muistan erään vuoden, kun meillä oli 18 (!) taaperon ryhmä. Oli karua huomata, että hyvin monesta taaperosta kuoriutui siinä kaaoksessa pureva ja toisia lyövä pikku pirulainen. Sylistä suorastaan tapeltiin. Tämä silti, vaikka miten yritettiin jakaa lapsia pienryhmiin, mutta iltapäivällä oli pakko olla yhdessä ryhmässä, koska meillä oli vaan yksi nukkari ja syötiinkin samassa tilassa. Välipalan jälkeen oli pakko lähteä suoraan ulos, että ehti pukea ne kaikki lapset ajoissa pihalle. Sitten kun oli niitä harvoja kertoja, että oltiinkin ihan pienellä porukalla, nämä toisia lyövät ja purevat taaperot toimivat todella nätisti ja rauhallisesti. Ei edes tullut tilanteita, että kukaan olisi yrittänyt purra ketään, koska kaikille oli tarjolla syliä ja leikkirauhaa. 

Omat lapseni hoidin kotona eskariin asti ja varhaiskasvatukseen en tule astumaan enää jalallanikaan. 

Sanot, että lähdit pois varhaiskasvatustyöstä, koska ryhmässä oli 18 taaperoa ja kuvasit millaista arki liian pienten liian suuressa ryhmässä on. Mille alalle vaihdoit?

Olen itse ollut vuosia päiväkodeissa töissä, kaiken ikäisten ja tapaisten kanssa, monenlaisissa tiimeissä. Nyt, vuodenvaihteessa 2022-23, on sellainen olo, ettei tämä tule enää minun työurani aikana tästä paranemaan. Päinvastoin. Sain johtajalta tiedon, että koska olen kokeneimpia talossa ja pätevä, minut siirretään tammikuun alusta toiseen ryhmään opettajaksi, sellaiseen uuteen juuri räätälöityyn ryhmään. Ryhmässä on 18 lasta iältään 1-5 vuotta. Niitä pikkuisia, ensimmäistä kertaa nyt tammikuussa aloittavia on eniten ja isoimmat sellaisia, kun eivät oman ikäistensä seurassa ole pärjänneet henkilöstöpulan vuoksi, tuen tarpeita selvitellään käytöksen vuoksi. Tiimiin kuuluu lisäksi yksi nuori lastenohjaaja ja yksi tukityöllistetty vanhempi ihminen, joka tulee tammikuussa ensimmäistä kertaa elämässään päiväkotiin. Kauhistuttaa vietävästi, mitä tästä tulee. Tiloja ei ollut antaa enää tässä vaiheessa jokaiselle talon ryhmälle omia, joten kierrätämme niitä kolme kertaa kolmen ryhmän kesken. Eli jokaisella kolmen ryhmän "joukkueella" on 1/3 talosta käytössä. Siitä pitäisi "keskenään sopia", mikä ryhmä milloinkin on missäkin. Olisi hankalaa, vaikka kaikki työntekijät olisivat paikalla aina, mutta kun eivät ole.

Eipä käy kateeksi. Miten päivälepotilat on järjestetty, kai ne sänkypaikat on kuitenkin aina samat??

"Isot" ei lepää eikä nuku. Alle 3-vuotiailla on sellaiset pinottavat muoviset retkiverkkoalustat. Jos tulee pissat läpi niin on helppo desinfioida. Koko talon isommat on sitten ulkona lepoajan niiden kanssa, jotka vahvuudesta irtoaa. Ei siis ole omia sänkyjä vaan nuo muovikehikkoon pingotetut verkot ja koko talossa 3 makuusalia, joihin menee aina yhteen kolmen ryhmän nukkujat. Lapsilla on nukkupussit, joita säilytetään kaapeissa ja sieltä sitten laitetaan pussit niihin verkkoihin, joihin on tulossa lepääjä. Onhan tämä ihan eri maailma kuin vielä 10 vuotta sitten. Tai viisikin vuotta sitten. On niin hirveä kiire jatkuvasti ja muutosta muutoksen perään, ettei henkilökunta ole enää aika päiviin sanonut mitään. Sen kun otetaan annettuna ja tehdään, mitä määrätään. Ei nuista pussukoista ja verkkolaudoista aluseksi meiltä mitään kysytty. Ne tuli yksi päivä ja sängyt meni. Piti vaan ottaa käyttöön.

Ei haluta käyttää varhaiskasvatuksesta nimitystä lastentarha, mutta mitäs muuta kuin tarhaamista tuollainen meno on? Ei vastaa edes kunnollisen laitosasumisen olosuhteita. Siellä on sentään asukeilla omat huoneet. Nyt teidän lapsilaumoja siirretään paikasta toiseen kuin mitäkin kanajoukkoa. Olisi kiva kuulla jonkun Li Anderssonnin kommentit siitä, että tällaistako on se kuuluisa laadukas varhaiskasvatus, jota me halutaan tarjota?

Entä sitten ns erityisopettajat? Heidän paikkansa olisi ryhmässä missä on erityislapsia. Mutta missä he ovat? Suunnittelevat, tilaavat, ohjelmoivat, kirjaavat. Kukaan heistä ei ole ikinä käytännön kentällä

Eihän tässä ole mitään järkeä että kouluttamattomat ohjaavat lapsia ja koulutetut kirjaavat, eikö pitäis olla toisin päin?

Erityisopet ohjaisivat ja vähemmän koulutettu laittaisi ylös mitä on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten ns erityisopettajat? Heidän paikkansa olisi ryhmässä missä on erityislapsia. Mutta missä he ovat? Suunnittelevat, tilaavat, ohjelmoivat, kirjaavat. Kukaan heistä ei ole ikinä käytännön kentällä

Eihän tässä ole mitään järkeä että kouluttamattomat ohjaavat lapsia ja koulutetut kirjaavat, eikö pitäis olla toisin päin?

Erityisopet ohjaisivat ja vähemmän koulutettu laittaisi ylös mitä on tehty.

Olen aika varma, että tämä yllä esitetty on koko ketjun ylivoimaisesti paras ratkaisu-ja kehitysehdotus! Se pitäisi laittaa heti käytäntöön, vähintäänkin siihen saakka, että ne tuhannet ja tuhannet nyt koulutettavana olevat kandit saadaan sijoitettua ryhmiin. Sitten erkkaopet suunnittelemaan, hoitajat dokumentoimaan ja kandit pyörittämään käytännön opetustoimintaa freesien oppiensa mukaisesti. Erinomainen ratkaisu. Hyvä Suomi, nousuun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän johtuu että kaikkien kolmen lapseni luokalla ne kaikkein pahimmat häiriköt oli niitä, jotka oli olleet ns varhaiskasvatuksessa alle yksivuotiaista. Tappelivat kaikesta kuin hengen hädässä.

He ovat oppineet parhaiten ”toimimaan ryhmässä”, kun ovat saaneet jo ihan vauvasta lähtien taistella paikastaan lapsilaumassa.

Tämä. Olen entinen varhaiskasvatuksen opettaja ja muistan erään vuoden, kun meillä oli 18 (!) taaperon ryhmä. Oli karua huomata, että hyvin monesta taaperosta kuoriutui siinä kaaoksessa pureva ja toisia lyövä pikku pirulainen. Sylistä suorastaan tapeltiin. Tämä silti, vaikka miten yritettiin jakaa lapsia pienryhmiin, mutta iltapäivällä oli pakko olla yhdessä ryhmässä, koska meillä oli vaan yksi nukkari ja syötiinkin samassa tilassa. Välipalan jälkeen oli pakko lähteä suoraan ulos, että ehti pukea ne kaikki lapset ajoissa pihalle. Sitten kun oli niitä harvoja kertoja, että oltiinkin ihan pienellä porukalla, nämä toisia lyövät ja purevat taaperot toimivat todella nätisti ja rauhallisesti. Ei edes tullut tilanteita, että kukaan olisi yrittänyt purra ketään, koska kaikille oli tarjolla syliä ja leikkirauhaa. 

Omat lapseni hoidin kotona eskariin asti ja varhaiskasvatukseen en tule astumaan enää jalallanikaan. 

Sanot, että lähdit pois varhaiskasvatustyöstä, koska ryhmässä oli 18 taaperoa ja kuvasit millaista arki liian pienten liian suuressa ryhmässä on. Mille alalle vaihdoit?

Olen itse ollut vuosia päiväkodeissa töissä, kaiken ikäisten ja tapaisten kanssa, monenlaisissa tiimeissä. Nyt, vuodenvaihteessa 2022-23, on sellainen olo, ettei tämä tule enää minun työurani aikana tästä paranemaan. Päinvastoin. Sain johtajalta tiedon, että koska olen kokeneimpia talossa ja pätevä, minut siirretään tammikuun alusta toiseen ryhmään opettajaksi, sellaiseen uuteen juuri räätälöityyn ryhmään. Ryhmässä on 18 lasta iältään 1-5 vuotta. Niitä pikkuisia, ensimmäistä kertaa nyt tammikuussa aloittavia on eniten ja isoimmat sellaisia, kun eivät oman ikäistensä seurassa ole pärjänneet henkilöstöpulan vuoksi, tuen tarpeita selvitellään käytöksen vuoksi. Tiimiin kuuluu lisäksi yksi nuori lastenohjaaja ja yksi tukityöllistetty vanhempi ihminen, joka tulee tammikuussa ensimmäistä kertaa elämässään päiväkotiin. Kauhistuttaa vietävästi, mitä tästä tulee. Tiloja ei ollut antaa enää tässä vaiheessa jokaiselle talon ryhmälle omia, joten kierrätämme niitä kolme kertaa kolmen ryhmän kesken. Eli jokaisella kolmen ryhmän "joukkueella" on 1/3 talosta käytössä. Siitä pitäisi "keskenään sopia", mikä ryhmä milloinkin on missäkin. Olisi hankalaa, vaikka kaikki työntekijät olisivat paikalla aina, mutta kun eivät ole.

Eipä käy kateeksi. Miten päivälepotilat on järjestetty, kai ne sänkypaikat on kuitenkin aina samat??

"Isot" ei lepää eikä nuku. Alle 3-vuotiailla on sellaiset pinottavat muoviset retkiverkkoalustat. Jos tulee pissat läpi niin on helppo desinfioida. Koko talon isommat on sitten ulkona lepoajan niiden kanssa, jotka vahvuudesta irtoaa. Ei siis ole omia sänkyjä vaan nuo muovikehikkoon pingotetut verkot ja koko talossa 3 makuusalia, joihin menee aina yhteen kolmen ryhmän nukkujat. Lapsilla on nukkupussit, joita säilytetään kaapeissa ja sieltä sitten laitetaan pussit niihin verkkoihin, joihin on tulossa lepääjä. Onhan tämä ihan eri maailma kuin vielä 10 vuotta sitten. Tai viisikin vuotta sitten. On niin hirveä kiire jatkuvasti ja muutosta muutoksen perään, ettei henkilökunta ole enää aika päiviin sanonut mitään. Sen kun otetaan annettuna ja tehdään, mitä määrätään. Ei nuista pussukoista ja verkkolaudoista aluseksi meiltä mitään kysytty. Ne tuli yksi päivä ja sängyt meni. Piti vaan ottaa käyttöön.

Ei haluta käyttää varhaiskasvatuksesta nimitystä lastentarha, mutta mitäs muuta kuin tarhaamista tuollainen meno on? Ei vastaa edes kunnollisen laitosasumisen olosuhteita. Siellä on sentään asukeilla omat huoneet. Nyt teidän lapsilaumoja siirretään paikasta toiseen kuin mitäkin kanajoukkoa. Olisi kiva kuulla jonkun Li Anderssonnin kommentit siitä, että tällaistako on se kuuluisa laadukas varhaiskasvatus, jota me halutaan tarjota?

Mun mielestä se Li Andersson ei oikein tee enää tässä vaiheessa muuta, kuin vaalityötä kevään eduskuntavaalien äänikalastusmielessä. Keskustan Saarikko nappasi Anderssonin nenän edestä varhaiskasvatuksen omaksi aseekseen ja huutelee kokoomusta kyykkyyn tilittämällä, että "vakalaissa tuli tehtyä virhe, virhe on myönnettävä ja palautettava uusienkin sosionomien vakaopettajapätevyys". Ja että lastenhoitajien määrä ryhmässä on oltava sellainen, että hyvinvointi voidaan taata.

Päiväkodit ovat vain jokaisen puolueen helppo ideologisoinnin työväline oman äänestäjäkuntansa kasvattamiseksi. Kun vaalit on ohi, ei kukaan niistä tee mitään lasten olojen parantamiseksi. Oppositiosta joku joskus sopivassa välissä heittää jonkun piikin tai kuittailee. Siinä se. Lapset ovat varhaiskasvatuslapsia max 4-5vuoden ajan kukin, sitten eskareita ja kouluun. Työntekijät ne on jotka siellä eniten kituu. Ja heidän asemaansa ei aja oikeisto, vasemmisto eikä keskusta. He ovat kaikki korvattavissa "jollakin" tai ulkomailta tuotavalla halpatyövoimalla.

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten ns erityisopettajat? Heidän paikkansa olisi ryhmässä missä on erityislapsia. Mutta missä he ovat? Suunnittelevat, tilaavat, ohjelmoivat, kirjaavat. Kukaan heistä ei ole ikinä käytännön kentällä

Eihän tässä ole mitään järkeä että kouluttamattomat ohjaavat lapsia ja koulutetut kirjaavat, eikö pitäis olla toisin päin?

Erityisopet ohjaisivat ja vähemmän koulutettu laittaisi ylös mitä on tehty.

Tarkoitat eltoja/reltoja/kieltoja (r=resurssi-ja k=kiertävä) ja heitä ei ns peruskokoonpanossa päiväkotiryhmässä ole ollenkaan, he ovat vierailevia tähtiä, käyvät parin-muutaman kk välein yksikössä kylässä ja viettävät ryhmässä lapsia havainnoiden (erityisesti niitä joista kasvattajille/vanhemmilla noussut huoli) ehkä aamupäivän tai 1-2h.

Toki on päiväkoteja joissa ns erityisryhmät, naapurissanikin sellainen ja siellä on kokopäiväisesti eltokin töissä, mutta ei siis peruskokoonpanossa missään päiväkotiryhmässä.

T. Alalla

Tarkoitat eltoja/reltoja/kieltoja (r=resurssi-ja k=kiertävä) ja heitä ei ns peruskokoonpanossa päiväkotiryhmässä ole ollenkaan, he ovat vierailevia tähtiä, käyvät parin-muutaman kk välein yksikössä kylässä ja viettävät ryhmässä lapsia havainnoiden (erityisesti niitä joista kasvattajille/vanhemmilla noussut huoli) ehkä aamupäivän tai 1-2h.

Toki on päiväkoteja joissa ns erityisryhmät, naapurissanikin sellainen ja siellä on kokopäiväisesti eltokin töissä, mutta ei siis peruskokoonpanossa missään päiväkotiryhmässä.

T. Alalla[/quote]

Noin oli päivähoidon aikaan ja silloin kun ryhmissä oli lastentarhanopettajia (lto) ja lastenhoitajia (lh) töissä. Elto eli erityislastentarhanopettaja kutsuttiin käymään, ryhmään mukaan leikkimään ja touhuilemaan, jos ltot ja lht huomasivat, että jonkun lapsen kanssa eivät riittäneet omat tiedot, taidot ja osaaminen. Kiertävä elto kävi päivähoitoalueensa päiväkodeissa antamassa konsultaatiota, vinkkejä, tukea, tietoa ja kannustusta sekä auttoi opettajia erityisen tuen hakemusten laatimisessa ja koko tiimiä myönnetyn tuen täytääntöönpanossa.

Jos päiväkodissa toimi ns. integroitu erityisryhmä, kuten useissa päiväkodeissa oli, sieltä sai tietysti milloin vain tukea, neuvoja ja matalan kynnyksen arvioita. Niissä oli rakenteena 2 eltoa, 1 lh, usein myös erityisavustaja sekä 5 erityisen tuen piirissä olevaa lasta ja 7 ns. tukilasta eli tasapainoisesti kehittyviä ikätovereita ja jotka sosiaalisesti jaksoivat toimia vertaistukena haasteellisessakin ryhmässä. Ryhmäkoko ei saanut ylittää 12 lasta, alittaa sai.

Tästä mallista oli paljon apua ja se koettiin henkilökunnan, lasten ja vanhempien taholta erinomaiseksi. Mutta tietysti se oli kunnalle kallis, kun yhden integroidun ryhmän tilat olivat "vain" 12 lapsen käytössä ja ryhmässä oli oltava 2 pätevää erityislastentarhanopettaja, koulutettu lastenhoitaja (kehitysvammat, mielenterveys, lääkitys, nepsy, sos. em., logopedia, viittomat, nostotekniikat jne. osaamista oltava, ei pelkkä perustutkinto) ja erityisavustaja. Osaava ja koulutettu sijainen oli oltava ja myös oli, kun tarvetta oli.

Malli ajettiin alas n. 10 vuotta sitten. Tuli varhaiskasvatus. Nyt integroituja erityisryhmiä on todella vähän. Muutosta perusteltiin ideologialla. Sanottiin, että inkluusio on kaikkein paras malli kaikille. Kaikki lapset mihinkään ominaisuuteen katsomatta hyötyvät siitä, että ovat yhdessä ns. normiryhmässä, normihenkilökunnalla ja normilapsimäärällä omaa kotiaan lähimpänä sijaitsevassa päiväkodissa.

Integroitujen ryhmien poistamisen jälkeen ja resurssien jatkuvan tehostamisen seurauksena henkilöstöä on lähtenyt jatkuvana virtana pois. Työtä ei voida tehdä niissä olosuhteissa ja sillä tavalla, että lapset voisivat hyvin ja työhyvinvointi olisi jaksamista tukevalla tasolla. Ongelmat siis pahenevat. Koko varhaiskasvatuksen olemassaolon ajan on koitettu lanseerata yhä uusia pieniä "ensiapuja" ja yksittäisiä paikkaus-, laastarointi- ja sumutustyökaluja, joilla koitetaan sammuttaa kyteviä tulipaloja. Kaikki perustellaan sanalla inkluusio ja sen erinomaisuus, vaikka ala roihuu kaaoksessa, jota kukaan ei hallitse.

Ei ole enää eltoja. Nyt on veoja ja kveoja. (varhaiskasvatuksen (kiertävä)erityisopettaja). Niiden määrää pyritään lisäämään, jotta jokaisessa suuremmassa yksikössä olisi oma veo, joka työskentelee ryhmissä, missä tarvitaan. On ryhmäavustajia ja henkilökohtaisia avustajia ja mahdollisuus pienentää ryhmää siten, että tukea tarvitseva lapsi kirjataan ryhmän täyttö-ja käyttöasteeseen ns. kahden tai kolmen lapsen paikalle. On kaikenlaisia pelejä, materiaaleja, ohjelmia ja hankkeita, joilla inkluusio koitetaan saada toimimaan.

Inkluusio vai integroitu erityisryhmä? 10 v. sitten kummallakin oli vankat puolustajansa ja vastustajansa. Toisesta oli näyttöä käytännössä, toisesta ei. Toki, koko integroidun erityisryhmän idea perustuu inklusiivisuuteen, siellähän nimenomaan on tuen tarpeet ja tukilapset yhdessä. Samoin, ryhmä on muiden lasten seassa osana päiväkotia, ulkoillessa jne. Kuitenkin hallitusti ja suunnitellusti, sen mistä nuo lapset (ja muut) hyötyvät.

Vierailija kirjoitti:

Inkluusio vai integroitu erityisryhmä? 10 v. sitten kummallakin oli vankat puolustajansa ja vastustajansa. Toisesta oli näyttöä käytännössä, toisesta ei. Toki, koko integroidun erityisryhmän idea perustuu inklusiivisuuteen, siellähän nimenomaan on tuen tarpeet ja tukilapset yhdessä. Samoin, ryhmä on muiden lasten seassa osana päiväkotia, ulkoillessa jne. Kuitenkin hallitusti ja suunnitellusti, sen mistä nuo lapset (ja muut) hyötyvät.

No ehdottomasti integroidut erityisryhmät takaisin! Ei ne mitään leimaavia eristysryhmiä olleet, vaan niihin oikein haettiin ja toivottiin päästäviksi. Sekä tukilapseksi haluavat että ne, joilla oli tarvetta tuelle. Ajatelkaa nyt, 12 lapsen ryhmä, ei kertaakaan yhtään yli. Aina saatiin koulutettu sijainen, vaikka sitten toisesta ryhmästä. Kaksi erityispedan hallitsevaa pätevää opettajaa, huippuluokan hoitaja ja vielä avustaja. Kunnon ryhmätilat jakotiloineen. Lelut, pelit, välineet ja tarvikkeet sekä akustiikka, värimaailma, valot ja materiaalit mietitty viimeisen päälle. Lepohuoneessa kunnolliset tukevat sängyt, joissa osassa kaiteet, pimennysverhot ja erityispatjat. Täydellinen leporauha ja tilaa. Hyvälaatuiset stereot ja muu äänentoisto ja äänieristys. Vessoissa tarpeeksi tilaa. Kunnollinen hiekkaleikki ja vesileikkiallas. Oma puheterapiahuone ja oma toimintaterapia-alue.

Noissa ryhmissä oikeasti lapset kasvoivat ja kehittyivät, siellä tavoite oli osata ja näyttää, että jokaisen on mahdollista kehittyä päiväkodissa, kun olosuhteet on mietitty ammattilaisten tiedosta ja taidosta lähtien eikä jostain toimistovirkamiehen ideologioista ja talouskurimuksesta lähtien. Siellä ryhmissä ne lapset tunnettiin ja niiden tarpeet.

Nykyään kukaan ei edes tiedä, millaisia ne lapset siellä päiväkoti ryhmissä oikeasti ovat, koska nähdään vain se, miten he käyttäytyvät stressaavassa ympäristössä, mitkä ovat selviytymismekanismit. Tiedetään ainoastaan, miten lapsi reagoi huonoissa olosuhteissa. Jos tiedetään oikeasti sitäkään kaikkien kohdalla.