Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19742)
Vierailija kirjoitti:
"On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.)
Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.
Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.
Siis juridinenkin vastuu"
Tervetuloa puhumaan lisää siitä, mihin jokaisella lapsella on juridinen oikeus sitten, kun jokaisessa päiväkodissa on perusasiat asiallisessa kunnossa.
Esimerkiksi on tarjota lapselle riittävästi luotettavia kasvatusvastuullisia aikuisia joilla on ehdottomansa vaatimuksena työtehtäväänsä edes jonkinlainen basic-käsitys siitä, millaista huolenpitoa lapsi tarvitsee. Työhaastattelut saattaa olla tyyliin: koska sä pääset aloittaan?
Perusasioihin kuuluu myös se, että lapsilla on puhtaat pk-tilat, ilman hiekkaisia lattioita tai pöytiä mihin on tarttunut edellisviikon aamupuurovanat tiukkaan ,koska kukaan ei ole ehtinyt/välittänyt pyyhkiä niitä ja siivoustyyppi on jossain ryhmässä "hätäapuhoitsuna".
Perusasioihin kuuluu esimerkiksi edes asiallinen sänky puhtain vuodevaattein lepohetkeä varten tarjota jokaiselle lapselle. Liian monissa paikoissa pelkkä patja pölyisellä lattialla osan lepohetkeä varten? Ärsyttää nämä pedagogiikasta lässyttäjät lässyttämisen vuoksi tai lasten oikeuksista vaahtoajat, mutta jotka oikeasti eivät välitä lapsista edes sen vertaa että tarkistaisivat ovatko täpötäyteen ahdetuissa päiväkotipaikoissa perusolosuhteet hoitoa varten siinä mallissa että sinne voi ylipäänsä lapsia kokopäivähoitoon päästää. Onko pk:n johtaja tehtäviensä tasalla ja välittääkö (edes) hän aidosti niistä lapsista joiden hyvinvointi olosuhteineen on kuitenkin se ensisijainen tehtävä mistä hänen tulee murehtia? Arvostaako johtaja sekä alaa että alaisiaan (esim kuuntelemalla heitä), ja myös kykenee osoittamaan sen oikeudenmukaisella käytöksellä jokaista kohtaan.
Kuulostaa, että tuollaisessa paikassa on menossa kriisi ja kaaos. Siellä ei ole työkykyinen ja osaava johtaja organisoimassa toimintaa. Vaihtamalla johtaja pätevään ja palkkaamalla hänen tuekseen 6-8 kk ajaksi osaava ja pedagogiikkaan sekä työyhteisön ohjaamiseen koulutettu varatyöntekijäryhmä (mentorointi- ja mallittava tiimi eli kandi/maisteri, sosionomi/kuraattori, (psykologi) ja (vlh)avustajat (2-3)) homma saadaan oikeille raiteille. Työnohjaus- ja tukitarpeeseen annettavat mentorointitiimit ovat täyttö- ja käyttöasteen ulkopuolista tukea, nimensä mukaisesti mallittamassa ja tukemassa johtajaa ja varajohtaja työyhteisön ja työn organisoinnissa. Henkilöt eivät ole suunnittelukopissa vaan lapsiryhmissä auttamassa, mallittamassa ja ohjaamassa sekä osallistuvat tiimipalavereihin ulkopuolelta nähdyn asiantuntija-avun idealla. He toimivat myös linkkinä johtajan ja työntekijätiimin välillä, jotta päiväkotiin saadaan työrauha ja toimivat rakenteet.
Pyytäkää tällainen menettely johtajan esihenkilöltä työpaikalle ne, jollei johtaja ole itse sitä pyytämässä. On mahdollista, että johtajan virkaa hoitava henkilö on itse kuormittunut tai työuupunut eikä tunnista yhteisön tilaa tai kykene reagoimaan siihen tarvittavalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä tämä viestiketju, joka sisältää varhaiskasvatusalan hätää kuvaavia kommentteja ja pohdintoja on liki 7000 viestiä pitkä.
Se kertoo selkeästi sen että alan ihmiset oikeasti välittävät työstään ja haluavat tuoda huolensa työnsä tulevaisuudesta näkyväksi ja julki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.)
Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.
Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.
Siis juridinenkin vastuu"
Tervetuloa puhumaan lisää siitä, mihin jokaisella lapsella on juridinen oikeus sitten, kun jokaisessa päiväkodissa on perusasiat asiallisessa kunnossa.
Esimerkiksi on tarjota lapselle riittävästi luotettavia kasvatusvastuullisia aikuisia joilla on ehdottomansa vaatimuksena työtehtäväänsä edes jonkinlainen basic-käsitys siitä, millaista huolenpitoa lapsi tarvitsee. Työhaastattelut saattaa olla tyyliin: koska sä pääset aloittaan?
Perusasioihin kuuluu myös se, että lapsilla on puhtaat pk-tilat, ilman hiekkaisia lattioita tai pöytiä mihin on tarttunut edellisviikon aamupuurovanat tiukkaan ,koska kukaan ei ole ehtinyt/välittänyt pyyhkiä niitä ja siivoustyyppi on jossain ryhmässä "hätäapuhoitsuna".
Perusasioihin kuuluu esimerkiksi edes asiallinen sänky puhtain vuodevaattein lepohetkeä varten tarjota jokaiselle lapselle. Liian monissa paikoissa pelkkä patja pölyisellä lattialla osan lepohetkeä varten? Ärsyttää nämä pedagogiikasta lässyttäjät lässyttämisen vuoksi tai lasten oikeuksista vaahtoajat, mutta jotka oikeasti eivät välitä lapsista edes sen vertaa että tarkistaisivat ovatko täpötäyteen ahdetuissa päiväkotipaikoissa perusolosuhteet hoitoa varten siinä mallissa että sinne voi ylipäänsä lapsia kokopäivähoitoon päästää. Onko pk:n johtaja tehtäviensä tasalla ja välittääkö (edes) hän aidosti niistä lapsista joiden hyvinvointi olosuhteineen on kuitenkin se ensisijainen tehtävä mistä hänen tulee murehtia? Arvostaako johtaja sekä alaa että alaisiaan (esim kuuntelemalla heitä), ja myös kykenee osoittamaan sen oikeudenmukaisella käytöksellä jokaista kohtaan.
Kuulostaa, että tuollaisessa paikassa on menossa kriisi ja kaaos. Siellä ei ole työkykyinen ja osaava johtaja organisoimassa toimintaa. Vaihtamalla johtaja pätevään ja palkkaamalla hänen tuekseen 6-8 kk ajaksi osaava ja pedagogiikkaan sekä työyhteisön ohjaamiseen koulutettu varatyöntekijäryhmä (mentorointi- ja mallittava tiimi eli kandi/maisteri, sosionomi/kuraattori, (psykologi) ja (vlh)avustajat (2-3)) homma saadaan oikeille raiteille. Työnohjaus- ja tukitarpeeseen annettavat mentorointitiimit ovat täyttö- ja käyttöasteen ulkopuolista tukea, nimensä mukaisesti mallittamassa ja tukemassa johtajaa ja varajohtaja työyhteisön ja työn organisoinnissa.
Henkilöt eivät ole suunnittelukopissa vaan lapsiryhmissä auttamassa, mallittamassa ja ohjaamassa sekä osallistuvat tiimipalavereihin ulkopuolelta nähdyn asiantuntija-avun idealla. He toimivat myös linkkinä johtajan ja työntekijätiimin välillä, jotta päiväkotiin saadaan työrauha ja toimivat rakenteet.
Pyytäkää tällainen menettely johtajan esihenkilöltä työpaikalle ne, jollei johtaja ole itse sitä pyytämässä. On mahdollista, että johtajan virkaa hoitava henkilö on itse kuormittunut tai työuupunut eikä tunnista yhteisön tilaa tai kykene reagoimaan siihen tarvittavalla tavalla.
Nykyään taitaa tuon perusteella joka toisessa pk:ssa olla johtajan virkaa hoitava "kuormittunut" henkilö....."pyytäkää tällainen menettely" ... niinpä niin (kenen asia sitä on "pyytää", vanhempienko koska työntekijät ei ilmiselvästi uskalla/halua puuttua epäkohtiin, ainoastaan äänestävät jaloillaan tai heidän työtuntimääriään yllättäen vähennetään jos alkaa liikaa epäkohdista urputtamaan). Miksi pk-paikkoja ei oikeasti "juridisesti" tarkisteta säännöllisesti mikä meininki niissä arjessa on?
Ei niihin mitään luettelemaasi mentori-asiantuntija-armeijaa kukaan kentällä halua enää yhtään enempää "mallittamaan" ja lässyttämään lisää siihen viereen kiireen keskelle ennestään uupuneille työntekijöille , vaan napakoita pistotarkistuksia joiden perusteella perusasiat kuntoon, yhteiseksi hyväksi. Luulisi onnistuvan jos tahtoa kohentaa lasten hoito-olosuhteita oikeasti laadukkaiksi löytyy. Teoreettisten "kuinka asiat kannattaa tehdä" lässyttäjien sijaan konkretian tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.)
Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.
Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.
Siis juridinenkin vastuu"
Tervetuloa puhumaan lisää siitä, mihin jokaisella lapsella on juridinen oikeus sitten, kun jokaisessa päiväkodissa on perusasiat asiallisessa kunnossa.
Esimerkiksi on tarjota lapselle riittävästi luotettavia kasvatusvastuullisia aikuisia joilla on ehdottomansa vaatimuksena työtehtäväänsä edes jonkinlainen basic-käsitys siitä, millaista huolenpitoa lapsi tarvitsee. Työhaastattelut saattaa olla tyyliin: koska sä pääset aloittaan?
Perusasioihin kuuluu myös se, että lapsilla on puhtaat pk-tilat, ilman hiekkaisia lattioita tai pöytiä mihin on tarttunut edellisviikon aamupuurovanat tiukkaan ,koska kukaan ei ole ehtinyt/välittänyt pyyhkiä niitä ja siivoustyyppi on jossain ryhmässä "hätäapuhoitsuna".
Perusasioihin kuuluu esimerkiksi edes asiallinen sänky puhtain vuodevaattein lepohetkeä varten tarjota jokaiselle lapselle. Liian monissa paikoissa pelkkä patja pölyisellä lattialla osan lepohetkeä varten? Ärsyttää nämä pedagogiikasta lässyttäjät lässyttämisen vuoksi tai lasten oikeuksista vaahtoajat, mutta jotka oikeasti eivät välitä lapsista edes sen vertaa että tarkistaisivat ovatko täpötäyteen ahdetuissa päiväkotipaikoissa perusolosuhteet hoitoa varten siinä mallissa että sinne voi ylipäänsä lapsia kokopäivähoitoon päästää. Onko pk:n johtaja tehtäviensä tasalla ja välittääkö (edes) hän aidosti niistä lapsista joiden hyvinvointi olosuhteineen on kuitenkin se ensisijainen tehtävä mistä hänen tulee murehtia? Arvostaako johtaja sekä alaa että alaisiaan (esim kuuntelemalla heitä), ja myös kykenee osoittamaan sen oikeudenmukaisella käytöksellä jokaista kohtaan.
Kuulostaa, että tuollaisessa paikassa on menossa kriisi ja kaaos. Siellä ei ole työkykyinen ja osaava johtaja organisoimassa toimintaa. Vaihtamalla johtaja pätevään ja palkkaamalla hänen tuekseen 6-8 kk ajaksi osaava ja pedagogiikkaan sekä työyhteisön ohjaamiseen koulutettu varatyöntekijäryhmä (mentorointi- ja mallittava tiimi eli kandi/maisteri, sosionomi/kuraattori, (psykologi) ja (vlh)avustajat (2-3)) homma saadaan oikeille raiteille. Työnohjaus- ja tukitarpeeseen annettavat mentorointitiimit ovat täyttö- ja käyttöasteen ulkopuolista tukea, nimensä mukaisesti mallittamassa ja tukemassa johtajaa ja varajohtaja työyhteisön ja työn organisoinnissa.
Henkilöt eivät ole suunnittelukopissa vaan lapsiryhmissä auttamassa, mallittamassa ja ohjaamassa sekä osallistuvat tiimipalavereihin ulkopuolelta nähdyn asiantuntija-avun idealla. He toimivat myös linkkinä johtajan ja työntekijätiimin välillä, jotta päiväkotiin saadaan työrauha ja toimivat rakenteet.
Pyytäkää tällainen menettely johtajan esihenkilöltä työpaikalle ne, jollei johtaja ole itse sitä pyytämässä. On mahdollista, että johtajan virkaa hoitava henkilö on itse kuormittunut tai työuupunut eikä tunnista yhteisön tilaa tai kykene reagoimaan siihen tarvittavalla tavalla.
Nykyään taitaa tuon perusteella joka toisessa pk:ssa olla johtajan virkaa hoitava "kuormittunut" henkilö....."pyytäkää tällainen menettely" ... niinpä niin (kenen asia sitä on "pyytää", vanhempienko koska työntekijät ei ilmiselvästi uskalla/halua puuttua epäkohtiin, ainoastaan äänestävät jaloillaan tai heidän työtuntimääriään yllättäen vähennetään jos alkaa liikaa epäkohdista urputtamaan). Miksi pk-paikkoja ei oikeasti "juridisesti" tarkisteta säännöllisesti mikä meininki niissä arjessa on?
Ei niihin mitään luettelemaasi mentori-asiantuntija-armeijaa kukaan kentällä halua enää yhtään enempää "mallittamaan" ja lässyttämään lisää siihen viereen kiireen keskelle ennestään uupuneille työntekijöille , vaan napakoita pistotarkistuksia joiden perusteella perusasiat kuntoon, yhteiseksi hyväksi. Luulisi onnistuvan jos tahtoa kohentaa lasten hoito-olosuhteita oikeasti laadukkaiksi löytyy. Teoreettisten "kuinka asiat kannattaa tehdä" lässyttäjien sijaan konkretian tekijöitä.
Valvirahan päiväkoteja valvoo. Sinne vaan yhteyttä. Vanhempien vastuulla se ei ole.
" palkkaamalla osaava ja pedagogiikkaan sekä työyhteisön ohjaamiseen koulutettu varatyöntekijäryhmä (mentorointi- ja mallittava tiimi eli kandi/maisteri, sosionomi/kuraattori, (psykologi) ja (vlh)avustajat (2-3)) homma saadaan oikeille raiteille. Työnohjaus- ja tukitarpeeseen annettavat mentorointitiimit ovat täyttö- ja käyttöasteen ulkopuolista tukea, nimensä mukaisesti mallittamassa ja tukemassa johtajaa ja varajohtaja työyhteisön ja työn organisoinnissa.
Henkilöt eivät ole suunnittelukopissa vaan lapsiryhmissä auttamassa, mallittamassa ja ohjaamassa sekä osallistuvat tiimipalavereihin ulkopuolelta nähdyn asiantuntija-avun idealla. He toimivat myös linkkinä johtajan ja työntekijätiimin välillä, jotta päiväkotiin saadaan työrauha ja toimivat rakenteet."
Hehän voivat samalla toimia myös toimivana linkkinä Valviraan käyden vuoropuhelua kunkin yksikön toiminnan laadullisuudesta sinne Valviran suuntaan. Säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli ainakin Helsingissä joka alueella oma päivähoidon tarkastajan virka. Tarkastaja valvoi laatua, lakien toteutumista, henkilöstön kelpoisuuksia, tilojen riittävyyttä, hygieniaa ja päiväkodin johtamista. Tehtiin pistokokeita ja lisäksi kerran pari vuosittain käytiin jokaisessa päiväkodissa perustarkastuskäynnillä. Tarkastaja seurasi toimintaa, haastatteli henkilökuntaa ja asiakkaita, tarkasti johtajalta kaikkien tutkintotodistukset ja työsopimukset, tuntilistat, kokouskäytännöt, budjetin käytön ja käyttöluvut yms. Sekä yksityiset että kunnalliset päiväkodit tarkastettiin. Kaikki piti olla koko ajan tiptop, jos tulee tarkastus. Vanhemmat olivat matalalla kynnyksellä yhteydessä tarkastajaan, joka teki pistokäynnin heti.
Tuosta käytännöstä luovuttiin osana tätä uusliberaalia varhaiskasvatusuudistusta 2010 alkaen. Ei ole enää tarkastajia. Heistä tehtiin varhaiskasvatuksen aluepäällikköjä ja heidän määrää on supistettu jatkuvasti. Päällikkö ei enää tarkasta alaistensa eli varhaiskasvatusyksikköjen johtajien toimintaa tai näiden johtamia päiväkoteja vaan toimii heidän suuntaansa ylimmän johdon määräysten välittäjänä. Määräykset tulevat ministeriöstä, kunnalta ja varhaiskasvatusjohtajalta.
Hierarkia on ilmiselvästi ylhäältä alas käskyttäminen eikä eri tasojen "yhteistyö", kuten sitä markkinoitiin vuosikymmen sitten uudistusta läpi runnottaessa. Sellaista kokoomus politiikkaa. "Tottakai lapsen ehdoilla mennään", kuten Orpo korjasi sanomisiaan.
Selkeitä päiväkodin laadun valvontaan perehtyneitä tarkastajia lakattiin käyttämästä.
Päiväkotiympäristö muuttui rahasammoksi ihan ihmejengille, kuten:
pedagogiikkaan sekä työyhteisön ohjaamiseen koulutettu varatyöntekijäryhmä (mentorointi- ja mallittava tiimi eli kandi/maisteri, sosionomi/kuraattori, (psykologi) ja (vlh)avustajat (2-3), Työnohjaus- ja tukitarpeeseen annettavat mentorointitiimit, täyttö- ja käyttöasteen ulkopuolista tuki, nimensä mukaisesti mallittamassa ja tukemassa johtajaa ja varajohtaja työyhteisön ja työn organisoinnissa.
Henkilöitä mallittamassa ja ohjaamassa sekä osallistumassa tiimipalavereihin ulkopuolelta nähdyn asiantuntija-avun idealla.
Lopputulos se, että päiväkotien hoitotasot saati mahdolliset laatusertifikaatit ovat puhdasta sillisalaattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ennen oli ainakin Helsingissä joka alueella oma päivähoidon tarkastajan virka. Tarkastaja valvoi laatua, lakien toteutumista, henkilöstön kelpoisuuksia, tilojen riittävyyttä, hygieniaa ja päiväkodin johtamista.
Tehtiin pistokokeita ja lisäksi kerran pari vuosittain käytiin jokaisessa päiväkodissa perustarkastuskäynnillä. Tarkastaja seurasi toimintaa, haastatteli henkilökuntaa ja asiakkaita, tarkasti johtajalta kaikkien tutkintotodistukset ja työsopimukset, tuntilistat, kokouskäytännöt, budjetin käytön ja käyttöluvut yms. Sekä yksityiset että kunnalliset päiväkodit tarkastettiin. Kaikki piti olla koko ajan tiptop, jos tulee tarkastus. Vanhemmat olivat matalalla kynnyksellä yhteydessä tarkastajaan, joka teki pistokäynnin heti.
Tuosta käytännöstä luovuttiin osana tätä uusliberaalia varhaiskasvatusuudistusta 2010 alkaen. Ei ole enää tarkastajia. Heistä tehtiin varhaiskasvatuksen aluepäällikköjä ja heidän määrää on supistettu jatkuvasti. Päällikkö ei enää tarkasta alaistensa eli varhaiskasvatusyksikköjen johtajien toimintaa tai näiden johtamia päiväkoteja ."
Niin. Nykyään käy korkeintaan satunnaisesti joku haukotteleva terveystarkastaja-täti lähinnä tarkistamassa että puhdistusainepullot ovat suorassa rivissä lukkojen takana, ettei lapset saa niitä käsiinsä ja siivoushenkilön kärryssä on varmasti eriväriset siivousliinat vessanpesuun ja keittiön pyyhintään ja lämpömittarit jääkaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."
Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.
Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.
Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .
Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle.
Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.
Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.
On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.
Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.
Olemme sosiaalisia kädellisiä, joilla ryhmässä toimiminen täyttää väistämättä monenlaisia tiedostamattomia tarpeita oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi. Jos tämä nähdään negatiivisena ja ei-toivottuna asiana varhaiskasvatuksen arvomaailmassa niin omituiseksi menee.
Vierailija kirjoitti:
Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?
Oppimisvalmiuksia ei voida rakentaa perhekulttuurista riippumatta niin että jälkimmäisestä johtuvat erot häviäisivät. Utopia on tuomittu epäonnistumaan jos realiteetteja ei ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetusministeri kohta kommenroimassa varhaiskasvatuksen kriisiä telkussa.
Viiden jälkeen-ohjelmassa opetusministeri Li Andersson sanoo varhaiskasvatuksen resurssipulaa koskien mm seuraavasti :
" en lähtisi heikentämään pätevyysvaatimuksia. Se antaa väärän signaalin."
( ja pälä pälä pälä.....sama levy sisältöineen pyörii kuin aina),
Aivan turha haastattelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."
Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.
Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.
Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .
Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle.
Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.
Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.
On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.
Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.
Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "
Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?
Meinaat että se 1v vauvelikin tarvitsee pelkästään oppimisvalmiuksia? Tiesitkö että välittävässä ja turvallisessa ympäristössä ihminen oppii parhaiten? Siksi hellyys ja välittäminen, ovat tärkeä osa pedagogiikkaa. Vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Tekstisi perusteella vuorovaikutuksesi voi olla melko kalseaa ja tasapäistävää, mikä ei luo optimaalista oppimisympäristöä.
Opetus ja kasvatus ovat myös kaksi eri asiaa, minkä varmasti kasvatustieteilijänä tiedät. Tällä hetkellä puhutaan kuitenkin vielä varhaiskasvatuksesta varhaisopetuksen sijaan, vaikka koulumaistuminen onkin käsinkosketeltavaa. Huvittavinta on, että samaan aikaan perusopetuksessa siirrytään kohti moniammattilisia tiimejä ja yhteisopettajuutta, mikä on varhaiskasvatuksessa, ja jo päivähoidon aikana, ollut arkea.
Siinä olet toki oikeassa, että varhaiskasvatuksen on tarkoitus tuottaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu monestakaan eri syystä.
T. Sosionomi ja psykologian maisterivaiheen opiskelija
Minun mielestäni kasvatus ja opetus eivät ole kaksi eri asiaa, kuten eivät kasvu ja oppiminenkaan. Ne ovat vahvasti toisiinsa punoutuneet teoreettiset käsitteet, jotka tulevat nykykeskusteluun reilun sadan vuoden takaisista tieteenalojen välisistä (keinotekoisistakin) erotteluista, tässä ajassa jälleen lähentyen toisiaan.
Nykykäsityksen mukaan ihmisen kasvun ja oppimisen mahdollistaminen, ohjaaminen ja tukeminen ovat kasvatus- ja koulutusinstituutioissa työskentelevien tehtävä. Jos käytetään termejä "kasvatus" ja "opetus" voi kuulija (kenties puhujakin) jäädä käsitykseen, että oppimistapahtumassa on opettaja, jonka toiminnan kohteena on oppija tai vastaavasti kasvattaja, joka kohdistaa kasvatustoimenpiteitä kasvatettavan. Näin ei enää ole. Oppiminen ei tapahdu ylhäältä alas sanomalla ja näyttämällä. Oppiminen tapahtuu oppijan tarpeisiin vastaamalla ja oppilasta lähtien.
Oppimista ja kasvua tapahtuu jatkuvasti, etenkin varhaisvuosina ihminen kehittyy ja muuttuu nopeasti. On lapsen kehityksen kannalta tärkeää, että kasvuympäristö on psyko-fyysis-sosiaalisesti turvallinen ja ko. osa-alueita kehittävä. Yksi näistä osa-alueista on esim. yllä mainitsemasi emotionaalinen turvallisuus ja tunne-elämän kehitys. Sitten on kaikki muutkin osa-alueet, jotka tulee huomioida kunkin paikalla olevan lapsen tarpeiden sekä ryhmän näkökulmista.
Suunnittelussa on tärkeää olla realisti. Ei voi kirjata toteutussuunnitelmaan sellaista, mikä ei ole toteutettavissa kyseisessä ryhmässä tai toimipisteessä. On tunnistettava, mikä olisi lapsen edun mukaista ja kirjattava suunnitelmaan, kuinka ko. päiväkotiryhmässä näihin tarpeisiin tullaan vastaamaan. Ei voi esim. kirjoittaa "erityisopettajan tuki", jos tällaisen koulutustaustan omaavan ammattilaisen tukea ei oikeasti ole tarjota. On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.) Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.
Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.
Siis juridinenkin vastuu.
Kannattaa miettiä, mihin paperiin nimensä laittaa sillä 2800,- / kk palkalla.
Eiköhän kaikki vanhemmat halua mieluiten lapselleen sellaiset työntekijät, joilla on toimeensa kuuluva koulutus. Oli kyse opettajasta tai lääkäristä tai vaikkapa toimintaterapeutista. Ja jos pätevää ei ole tarjolla se todellakin on kerrottava avoimesti ja olla valehtelematta, että nyt opettajan ominaisuudessa jotain kerrottaisiin tai kirjattaisiin, jos opettajia ei koulutukseltaan olla.
Niinpä, kyllä minä oletan, kun menen hammaslääkärille, että kyseessä on oikea hml, eikä hammashoitaja, jolle on tehty hammaslääkärin sijaisuus, kun pätevää ei ole löytynyt. Tai että synnytyksessä on paikalla kätilö, eikä lähihoitaja, joka epäpätevänä hoitaa kätilön sijaisuutta. Tai että bussikuskilla on ajoneuvon kuljettamiseen vaadittava ajo-oikeus, eikä ole henkilöstöpulassa palkattu kokematonta kuskia ajamaan bussia mopokortilla. Eihän tuo tulisi juuri millään muulla alalla kysymykseenkään, että joku voidaan palkata esittämään ammattilaista!
Vierailija kirjoitti:
" Onnistuuko leikin pedagoginen ohjaaminen toimistosta käsin?
Nimim. Etätöistä kiinnostunut"
Toki onnistuu. Toimistossa istuskellaan tuntikausia teams-palavereissa missä opetetaan aiheesta Multitaskaava vaka-ope.
Se koostuu viidestä (5) eri osiosta:
Osa 1 : Delegoinnin perusteet
Eli kuinka säästää itseäsi rasittumasta lapsiryhmässäsi.
Opettele ensin delegoinnin perusteet eli miten hoidat työsi toimistossa piileskellen yhden hoitajan ollessa pissat housuissa kasvatusvastuussa lapsia säikkyvän opiskelijan kanssa ylisuuresta ryhmästäsi. Avainsana on "teams-palaveri" jos joku urputtaa.
Sanot vaan tylynä jos ne viitsii valittaa siitä ettei sinua paljoa lasten parissa näy että: Kun nää ny täytyy vaan hoitaa pois alta kato. Ja täähän on ammatinvalintakysymys. Jonkun tarvii olla aivot, jonku tarvii suunnitella. Jonku toisen nostella kuriksia.
Toimistossa ollessasi muista aina pitää läppäri auki ja känny lähellä että vastaat siihen salamannopeasti puhuen jos alat saamaan epäileviä katseita.
Laukkaa pitkin pk:n pitkiä käytäviä eri ryhmätilojen ohi edestakaisin tärkeän, huolestuneen ja kiireisen näköisenä (mieluiten kännykkä korvalla), älä missään tapauksessa pysähdy oman ryhmätilasi kohdalla vaan ohita se sanomalla :shhhhh, tärkeä puhelu pakko ottaa tää... Muista tulostaa toimiston oven varattu lappu että saat työrauhan.
Osa 2 : Maksimoi paperitöiden hyöty työssäjaksamisessasi
Tee vasut puolessa tunnissa copypastella parin edellisvuoden vasuista viikonloppuna krapulassa. Vaadi ilman muuta niiden tekoon kokonainen työpäivä oleskeluun toimistossa pois lapsiryhmästä. Painota että haluat perehtyä huolella ryhmäsi lapsien yksilöllisiin vahvuuksiin,mielenkiinnon kohteisiin ja tarpeisiin. Copypastaa sieltä lauseet joissa mainitaan mm pedagogiikka, konteksti, arjen strukturointi, hienomotoriikka ja tunnetaidot. Muista taas toimiston oveen laittaa varattu lappu.
Osa 3: Lisäkouluta itseäsi työn ohella.
Mieluiten työaikana etäopiskellen ja teamspalaverien avulla. Pääsee taas viihtyisään toimistoon. Työstä poissaolotkin on helpompia opiskelustressiin vedoten ettei ihan lusmuna aleta pitämään jos silloin tällöin ottaa omaa lomaa...
Osa 4: Kehitä toimivaa vuorovaikutusta esihenkilöihin.
Ole aina ahkeran näköisenä istumassa läppärin edessä -toimistossa- kun pk:n johtajakin on paikalla, mieluiten yhtä kauan kuin se johtajakin, hänellekin on kivaa kun on seuraa kenen kanssa jakaa ajatuksia.
Osa 5. Asennoidu rakentavasti vanhempien kritiikkin
Sanot: soittakaa johtajalle tos on numero (painata vaikka käyntikortit valmiiksi).
Opettele myös varoiksi (ellei johtaja koskaan vastaa) ulkoa rimpssu "pedagogisen ulottuvuuden merkityksistä nyky-yhteiskunnassa elävälle lapselle " mahdollisimman vaikeilla sanoilla ja äärimmäisen hengästyttävää vauhtia niin siinä hiljenee kumoon pahinkin Risto-Tuulian kadonneista reimahanskoista maanisesti kälkättävä äippä.
Miksipä et itse alkaisi tekemään VO:n sijaisuutta, kun se on noin helppoa? Opettajista on nyt huutava pula, eli varmasti saat jostain paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kyllä ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa, että huomenna alkaa 3vkon loma 🤩🥳🤗
"Valvirahan päiväkoteja valvoo.
Sinne vaan yhteyttä.
Vanhempien vastuulla se ei ole. "
"En riedä mistä esimies sai juuri tarkastuspäivänä riittävät työntekijät revittyä.
AVI:n tarkastukset ovat kaunista, teatraalista pelleilyä."
Alla linkistä löytyy tuo Ylen artikkeli mistä lainaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Onnistuuko leikin pedagoginen ohjaaminen toimistosta käsin?
Nimim. Etätöistä kiinnostunut"
Toki onnistuu. Toimistossa istuskellaan tuntikausia teams-palavereissa missä opetetaan aiheesta Multitaskaava vaka-ope.
Se koostuu viidestä (5) eri osiosta:
Osa 1 : Delegoinnin perusteet
Eli kuinka säästää itseäsi rasittumasta lapsiryhmässäsi.
Opettele ensin delegoinnin perusteet eli miten hoidat työsi toimistossa piileskellen yhden hoitajan ollessa pissat housuissa kasvatusvastuussa lapsia säikkyvän opiskelijan kanssa ylisuuresta ryhmästäsi. Avainsana on "teams-palaveri" jos joku urputtaa.
Sanot vaan tylynä jos ne viitsii valittaa siitä ettei sinua paljoa lasten parissa näy että: Kun nää ny täytyy vaan hoitaa pois alta kato. Ja täähän on ammatinvalintakysymys. Jonkun tarvii olla aivot, jonku tarvii suunnitella. Jonku toisen nostella kuriksia.
Toimistossa ollessasi muista aina pitää läppäri auki ja känny lähellä että vastaat siihen salamannopeasti puhuen jos alat saamaan epäileviä katseita.
Laukkaa pitkin pk:n pitkiä käytäviä eri ryhmätilojen ohi edestakaisin tärkeän, huolestuneen ja kiireisen näköisenä (mieluiten kännykkä korvalla), älä missään tapauksessa pysähdy oman ryhmätilasi kohdalla vaan ohita se sanomalla :shhhhh, tärkeä puhelu pakko ottaa tää... Muista tulostaa toimiston oven varattu lappu että saat työrauhan.
Osa 2 : Maksimoi paperitöiden hyöty työssäjaksamisessasi
Tee vasut puolessa tunnissa copypastella parin edellisvuoden vasuista viikonloppuna krapulassa. Vaadi ilman muuta niiden tekoon kokonainen työpäivä oleskeluun toimistossa pois lapsiryhmästä. Painota että haluat perehtyä huolella ryhmäsi lapsien yksilöllisiin vahvuuksiin,mielenkiinnon kohteisiin ja tarpeisiin. Copypastaa sieltä lauseet joissa mainitaan mm pedagogiikka, konteksti, arjen strukturointi, hienomotoriikka ja tunnetaidot. Muista taas toimiston oveen laittaa varattu lappu.
Osa 3: Lisäkouluta itseäsi työn ohella.
Mieluiten työaikana etäopiskellen ja teamspalaverien avulla. Pääsee taas viihtyisään toimistoon. Työstä poissaolotkin on helpompia opiskelustressiin vedoten ettei ihan lusmuna aleta pitämään jos silloin tällöin ottaa omaa lomaa...
Osa 4: Kehitä toimivaa vuorovaikutusta esihenkilöihin.
Ole aina ahkeran näköisenä istumassa läppärin edessä -toimistossa- kun pk:n johtajakin on paikalla, mieluiten yhtä kauan kuin se johtajakin, hänellekin on kivaa kun on seuraa kenen kanssa jakaa ajatuksia.
Osa 5. Asennoidu rakentavasti vanhempien kritiikkin
Sanot: soittakaa johtajalle tos on numero (painata vaikka käyntikortit valmiiksi).
Opettele myös varoiksi (ellei johtaja koskaan vastaa) ulkoa rimpssu "pedagogisen ulottuvuuden merkityksistä nyky-yhteiskunnassa elävälle lapselle " mahdollisimman vaikeilla sanoilla ja äärimmäisen hengästyttävää vauhtia niin siinä hiljenee kumoon pahinkin Risto-Tuulian kadonneista reimahanskoista maanisesti kälkättävä äippä.
Miksipä et itse alkaisi tekemään VO:n sijaisuutta, kun se on noin helppoa? Opettajista on nyt huutava pula, eli varmasti saat jostain paikan.
Mistä tiedät vaikka sijaistaisikin? Kun se on noin helppoa ja opettajista on huutava pula.
Itselleni tästä ketjusta on tullut tärkeä vertaistukiketju. Kerrankin paikka, jossa olen voinut avoimesti tuoda ilmi huoleni ja turhautumiseni koko alaan. Viimeiset vuodet on oikeasti tultu todella lujaa alas siitä, mitä päiväkoti ennen tarjosi. Surullista huomata miten niin moni painii samojen ongelmien kanssa. Alan työntekijöillä on oikeasti hätä. Tämä ketju sen todistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."
Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.
Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.
Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .
Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle.
Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.
Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.
On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.
Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.
Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "
Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?
Meinaat että se 1v vauvelikin tarvitsee pelkästään oppimisvalmiuksia? Tiesitkö että välittävässä ja turvallisessa ympäristössä ihminen oppii parhaiten? Siksi hellyys ja välittäminen, ovat tärkeä osa pedagogiikkaa. Vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Tekstisi perusteella vuorovaikutuksesi voi olla melko kalseaa ja tasapäistävää, mikä ei luo optimaalista oppimisympäristöä.
Opetus ja kasvatus ovat myös kaksi eri asiaa, minkä varmasti kasvatustieteilijänä tiedät. Tällä hetkellä puhutaan kuitenkin vielä varhaiskasvatuksesta varhaisopetuksen sijaan, vaikka koulumaistuminen onkin käsinkosketeltavaa. Huvittavinta on, että samaan aikaan perusopetuksessa siirrytään kohti moniammattilisia tiimejä ja yhteisopettajuutta, mikä on varhaiskasvatuksessa, ja jo päivähoidon aikana, ollut arkea.
Siinä olet toki oikeassa, että varhaiskasvatuksen on tarkoitus tuottaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu monestakaan eri syystä.
T. Sosionomi ja psykologian maisterivaiheen opiskelija
Minun mielestäni kasvatus ja opetus eivät ole kaksi eri asiaa, kuten eivät kasvu ja oppiminenkaan. Ne ovat vahvasti toisiinsa punoutuneet teoreettiset käsitteet, jotka tulevat nykykeskusteluun reilun sadan vuoden takaisista tieteenalojen välisistä (keinotekoisistakin) erotteluista, tässä ajassa jälleen lähentyen toisiaan.
Nykykäsityksen mukaan ihmisen kasvun ja oppimisen mahdollistaminen, ohjaaminen ja tukeminen ovat kasvatus- ja koulutusinstituutioissa työskentelevien tehtävä. Jos käytetään termejä "kasvatus" ja "opetus" voi kuulija (kenties puhujakin) jäädä käsitykseen, että oppimistapahtumassa on opettaja, jonka toiminnan kohteena on oppija tai vastaavasti kasvattaja, joka kohdistaa kasvatustoimenpiteitä kasvatettavan. Näin ei enää ole. Oppiminen ei tapahdu ylhäältä alas sanomalla ja näyttämällä. Oppiminen tapahtuu oppijan tarpeisiin vastaamalla ja oppilasta lähtien.
Oppimista ja kasvua tapahtuu jatkuvasti, etenkin varhaisvuosina ihminen kehittyy ja muuttuu nopeasti. On lapsen kehityksen kannalta tärkeää, että kasvuympäristö on psyko-fyysis-sosiaalisesti turvallinen ja ko. osa-alueita kehittävä. Yksi näistä osa-alueista on esim. yllä mainitsemasi emotionaalinen turvallisuus ja tunne-elämän kehitys. Sitten on kaikki muutkin osa-alueet, jotka tulee huomioida kunkin paikalla olevan lapsen tarpeiden sekä ryhmän näkökulmista.
Suunnittelussa on tärkeää olla realisti. Ei voi kirjata toteutussuunnitelmaan sellaista, mikä ei ole toteutettavissa kyseisessä ryhmässä tai toimipisteessä. On tunnistettava, mikä olisi lapsen edun mukaista ja kirjattava suunnitelmaan, kuinka ko. päiväkotiryhmässä näihin tarpeisiin tullaan vastaamaan. Ei voi esim. kirjoittaa "erityisopettajan tuki", jos tällaisen koulutustaustan omaavan ammattilaisen tukea ei oikeasti ole tarjota. On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.) Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.
Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.
Siis juridinenkin vastuu.
Kannattaa miettiä, mihin paperiin nimensä laittaa sillä 2800,- / kk palkalla.
Eiköhän kaikki vanhemmat halua mieluiten lapselleen sellaiset työntekijät, joilla on toimeensa kuuluva koulutus. Oli kyse opettajasta tai lääkäristä tai vaikkapa toimintaterapeutista. Ja jos pätevää ei ole tarjolla se todellakin on kerrottava avoimesti ja olla valehtelematta, että nyt opettajan ominaisuudessa jotain kerrottaisiin tai kirjattaisiin, jos opettajia ei koulutukseltaan olla.
Niinpä, kyllä minä oletan, kun menen hammaslääkärille, että kyseessä on oikea hml, eikä hammashoitaja, jolle on tehty hammaslääkärin sijaisuus, kun pätevää ei ole löytynyt. Tai että synnytyksessä on paikalla kätilö, eikä lähihoitaja, joka epäpätevänä hoitaa kätilön sijaisuutta. Tai että bussikuskilla on ajoneuvon kuljettamiseen vaadittava ajo-oikeus, eikä ole henkilöstöpulassa palkattu kokematonta kuskia ajamaan bussia mopokortilla. Eihän tuo tulisi juuri millään muulla alalla kysymykseenkään, että joku voidaan palkata esittämään ammattilaista!
Oletan myös, että minulle rehellisesti kerrotaan, että tapaamani ihminen ei ole sen alan ammattilainen kuin pitäisi. Julkisella sektorilla ei ole muutenkaan tapana valehdella, että ollaan joku muu kuin ollaan. Saati, että oltaisiin niin röyhkeitä, että jos oltaisiin se hammashoitaja esiintymässä hammaslääkärissä, niin en minä nyt todellakaan alkaisi puhumaan, että kun se mun paikka on ihan yhtä hyvä kuin sen oikeankin lääkärin tekemä ja ainakin tykkäsin enemmän potilaasta kuin sen oikea lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."
Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.
Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.
Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .
Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle.
Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.
Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.
On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.
Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.
Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "
Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?
Meinaat että se 1v vauvelikin tarvitsee pelkästään oppimisvalmiuksia? Tiesitkö että välittävässä ja turvallisessa ympäristössä ihminen oppii parhaiten? Siksi hellyys ja välittäminen, ovat tärkeä osa pedagogiikkaa. Vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Tekstisi perusteella vuorovaikutuksesi voi olla melko kalseaa ja tasapäistävää, mikä ei luo optimaalista oppimisympäristöä.
Opetus ja kasvatus ovat myös kaksi eri asiaa, minkä varmasti kasvatustieteilijänä tiedät. Tällä hetkellä puhutaan kuitenkin vielä varhaiskasvatuksesta varhaisopetuksen sijaan, vaikka koulumaistuminen onkin käsinkosketeltavaa. Huvittavinta on, että samaan aikaan perusopetuksessa siirrytään kohti moniammattilisia tiimejä ja yhteisopettajuutta, mikä on varhaiskasvatuksessa, ja jo päivähoidon aikana, ollut arkea.
Siinä olet toki oikeassa, että varhaiskasvatuksen on tarkoitus tuottaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu monestakaan eri syystä.
T. Sosionomi ja psykologian maisterivaiheen opiskelija
Minun mielestäni kasvatus ja opetus eivät ole kaksi eri asiaa, kuten eivät kasvu ja oppiminenkaan. Ne ovat vahvasti toisiinsa punoutuneet teoreettiset käsitteet, jotka tulevat nykykeskusteluun reilun sadan vuoden takaisista tieteenalojen välisistä (keinotekoisistakin) erotteluista, tässä ajassa jälleen lähentyen toisiaan.
Nykykäsityksen mukaan ihmisen kasvun ja oppimisen mahdollistaminen, ohjaaminen ja tukeminen ovat kasvatus- ja koulutusinstituutioissa työskentelevien tehtävä. Jos käytetään termejä "kasvatus" ja "opetus" voi kuulija (kenties puhujakin) jäädä käsitykseen, että oppimistapahtumassa on opettaja, jonka toiminnan kohteena on oppija tai vastaavasti kasvattaja, joka kohdistaa kasvatustoimenpiteitä kasvatettavan. Näin ei enää ole. Oppiminen ei tapahdu ylhäältä alas sanomalla ja näyttämällä. Oppiminen tapahtuu oppijan tarpeisiin vastaamalla ja oppilasta lähtien.
Oppimista ja kasvua tapahtuu jatkuvasti, etenkin varhaisvuosina ihminen kehittyy ja muuttuu nopeasti. On lapsen kehityksen kannalta tärkeää, että kasvuympäristö on psyko-fyysis-sosiaalisesti turvallinen ja ko. osa-alueita kehittävä. Yksi näistä osa-alueista on esim. yllä mainitsemasi emotionaalinen turvallisuus ja tunne-elämän kehitys. Sitten on kaikki muutkin osa-alueet, jotka tulee huomioida kunkin paikalla olevan lapsen tarpeiden sekä ryhmän näkökulmista.
Suunnittelussa on tärkeää olla realisti. Ei voi kirjata toteutussuunnitelmaan sellaista, mikä ei ole toteutettavissa kyseisessä ryhmässä tai toimipisteessä. On tunnistettava, mikä olisi lapsen edun mukaista ja kirjattava suunnitelmaan, kuinka ko. päiväkotiryhmässä näihin tarpeisiin tullaan vastaamaan. Ei voi esim. kirjoittaa "erityisopettajan tuki", jos tällaisen koulutustaustan omaavan ammattilaisen tukea ei oikeasti ole tarjota. On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.) Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.
Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.
Siis juridinenkin vastuu.
Kannattaa miettiä, mihin paperiin nimensä laittaa sillä 2800,- / kk palkalla.
Eiköhän kaikki vanhemmat halua mieluiten lapselleen sellaiset työntekijät, joilla on toimeensa kuuluva koulutus. Oli kyse opettajasta tai lääkäristä tai vaikkapa toimintaterapeutista. Ja jos pätevää ei ole tarjolla se todellakin on kerrottava avoimesti ja olla valehtelematta, että nyt opettajan ominaisuudessa jotain kerrottaisiin tai kirjattaisiin, jos opettajia ei koulutukseltaan olla.
Niinpä, kyllä minä oletan, kun menen hammaslääkärille, että kyseessä on oikea hml, eikä hammashoitaja, jolle on tehty hammaslääkärin sijaisuus, kun pätevää ei ole löytynyt. Tai että synnytyksessä on paikalla kätilö, eikä lähihoitaja, joka epäpätevänä hoitaa kätilön sijaisuutta. Tai että bussikuskilla on ajoneuvon kuljettamiseen vaadittava ajo-oikeus, eikä ole henkilöstöpulassa palkattu kokematonta kuskia ajamaan bussia mopokortilla. Eihän tuo tulisi juuri millään muulla alalla kysymykseenkään, että joku voidaan palkata esittämään ammattilaista!
Oletan myös, että minulle rehellisesti kerrotaan, että tapaamani ihminen ei ole sen alan ammattilainen kuin pitäisi. Julkisella sektorilla ei ole muutenkaan tapana valehdella, että ollaan joku muu kuin ollaan. Saati, että oltaisiin niin röyhkeitä, että jos oltaisiin se hammashoitaja esiintymässä hammaslääkärissä, niin en minä nyt todellakaan alkaisi puhumaan, että kun se mun paikka on ihan yhtä hyvä kuin sen oikeankin lääkärin tekemä ja ainakin tykkäsin enemmän potilaasta kuin sen oikea lääkäri.
Niin. Hyvä vertaus. Se on melkein sama lastentarhan ope kuin lääkäri.
Vähän niinkuin putkimies ja arkkitehti.
Eiköhän kaikki vanhemmat halua mieluiten lapselleen sellaiset työntekijät, joilla on toimeensa kuuluva koulutus. Oli kyse opettajasta tai lääkäristä tai vaikkapa toimintaterapeutista. Ja jos pätevää ei ole tarjolla se todellakin on kerrottava avoimesti ja olla valehtelematta, että nyt opettajan ominaisuudessa jotain kerrottaisiin tai kirjattaisiin, jos opettajia ei koulutukseltaan olla.