Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

"  Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."

Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.

Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.

Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .

Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko  lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle. 

Onko teillä joululomaa tulossa?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joululomaa tulossa?

On, enkä ymmärrä miten jaksan nämä viimeiset työpäivät ennen sitä, olen aivan loppu ja naatti ja pelkään, että tarttuu vielä jokin pöpökin sopivasti jouluksi..

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joululomaa tulossa?

Keskiviikkona vika työpäivä ja loppiaiseen asti lepoa. Menee vaikka päällä seisten. 💪

Huominen ja koko tuleva viikko taas pelkkää selviämistä. Tiimikaverit pois, sijaisista ei tietoa, taudit jyllää...tarvitseeko edes sanoa, että ällöttää koko töihin meno.

Loppuvuosi lomaa. Ihanaaa!

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joululomaa tulossa?

Välipäivät joo. Joulujuhla on pääjuttu tulevalla viikolla. Haluan, että niistä tulee ryhmämme näköiset, ei mitään jäykkää pönötystä. Kaikki elementit siihen ovat olemassa 😊

Vanhempainilta, joulujuhla ja kevätjuhla on kaikki hyviä paikkoja huoltajayhteistyön ja yhteisöllisyyden rakentamisen suhteen. Harmi kun moni työntekijä arkailee niitä, eikä vanhempienkaan osallistuminen/odotusarvot niiden suhteen useinkaan korkeita ole.

Vierailija kirjoitti:

"  Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."

Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.

Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.

Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .

Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko  lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle. 

Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.

Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.

On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.

Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.

Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "

Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?

Tässä varhaiskasvatuksen ideologisen muutoksen prosessissa näytetään, millaisella osaamisella tämän maan lapset kasvatetaan. "Oppiminen" on muutos. Opettajuus ja kasvatus ovat sen muutoksen mahdollistamista. Annetaanko periksi, kun lapsi kiukuttelee, ei halua, tekee omiaan, itkee, vetoaa tunteisiin, luovuttaa, sabotoi toimintaa, kritisoi, testaa opettajan kykyjä ja sinnikkyyttä...

Tätä muutosprosessia johtavat ylimmällä tasolla kasvatustieteen ja sosiaalitieteen korkeakoulutetut yhdessä. Ei muutostyössä anneta periksi, jos tavoite on kyllin hyvä. Keinot sinne pääsemiseksi riippuvat resursseista ja kontekstista. Onko niin, etteivät nykyiset koulutetut kandi- ja sosionomiopettajat usko tavoitteeseen vai omiin kykyihinsä muutoksen mahdollistajina? Uskooko johto heihin, entä asiakkaat? Lastenhoitajat, joiden tehtävä on tukea päiväkotitoiminnan ja kunkin lapsen varhaiskasvatuksen onnistumista, mahdollistatteko te sen lapsille vai sotketteko sen omalla toiminnallanne? Miksi mahdollistaisitte, miksi ette mahdollistaisi?

Joukkueessa tarvitaan monenlaisia pelaajia. Jos tiimi lähtee matkaan, toimii lastenhoitaja auton kuskina, opettaja kartanlukijana ja sosionomi (jos sellainen on tiimiin palkattu) seuraa takapenkiltä lasten parista, että kaikilla on hyvä olla, seuraa uutisointia tieliikenteen ruuhkista, onnettomuuksista ja lähellä olevista, kokemisen arvoisista nähtävyyksistä. Hyvää matkaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" .....Pedagogisesti ohjaantuvat leikkijät saavat mielihyvän yhdessä tekemisestä ja uuden luomisesta, tekemisen ja oppimisen nautinnosta, eivätkä suuntaudu hakemaan tyydytystä siitä kuinka paljon joku auktoriteetti heistä tykkää tai on tykkäämättä."

Anteeksi kuinka?

Lapsihan hakee luontaisesti palautetta.Miksi? Koska hän on riippuvainen aikuisen huolenpidosta.

Lapselle on siis elintärkeää että hänestä välitetään eikä se koskaan ole yhdellekään lapselle yhdentekevää ettei "auktoriteetti" tykkää hänestä tai ignooraa hänen olemassaolonsa, ja että lapselle muka riittää vain "tyydytys oman tekemisen oppimisesta ja nautinnosta" eikä suuntaudu hakemaan palautetta aikuiselta.

           Katso! Katso mitä mä tein, miten rakensin, miten piirsin, enkö olekin taitava? Kysyy lapsi miljoonaa kertaa päivässä ja hakee heijastusta olemassolostaan ja tärkeydestään juurikin sen aikuisen (auktoriteetin) hyväksyvästä ja rohkaisevasta katseesta.

Emme me lapsistamme mitään pedagogisia itseohjautuvia robotteja halua viedessämme heitä päiväkotihoitoon . Haluamme vain että lapsemme ovat siellä onnellisia. Että heillä on siellä hoidossa hyvä olla.

Saavat olla siellä lapsia jotka saavat leikkiä ja tuntea ja välittää ja uskaltaa mennä aikuisen halaukseen saamaan lohtua ja ymmärrystä. 

Viettää lapsuutensa päiviä aikuisen huolenpidon alla, heistä aidosti välittävän aikuisen johon luottavat ja jota arvostavat.

Ja se on aika paljon se.

Ei niistä mitään läheisriippuvaisia ole tarkoitus kasvattaa.

Varhaiskasvatus on tavoitteellista ja tietoista, tutkimukseen perustuvaa kasvatus--ja opetustoimintaa.

Lapsia rakastetaan kotona.

Heistä huolehditaan kohtaamalla sensitiivisesti ja yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti päiväkodissa varhaiskasvatuspalvelun toimintasuunnitelmia noudattaen.

Onnistuuko leikin pedagoginen ohjaaminen toimistosta käsin?

Nimim. Etätöistä kiinnostunut

Hups, kahvitauko venähti puolen tunnin mittaiseksi. No, olihan siellä pomokin tarinaa iskemässä eli kai se työajaksi voidaan tulkita.

Pitäkää pykälänne, meikäläiset nauttii työstä!

Vierailija kirjoitti:

Hups, kahvitauko venähti puolen tunnin mittaiseksi. No, olihan siellä pomokin tarinaa iskemässä eli kai se työajaksi voidaan tulkita.

Pitäkää pykälänne, meikäläiset nauttii työstä!

?

Kai se työajaksi lasketaan ihan ilman pomonkin pitämään satuhetkeä? Joskus hieman venyy, joskus jää jopa välistä, mutta harvemmin.

Ainakin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" .....Pedagogisesti ohjaantuvat leikkijät saavat mielihyvän yhdessä tekemisestä ja uuden luomisesta, tekemisen ja oppimisen nautinnosta, eivätkä suuntaudu hakemaan tyydytystä siitä kuinka paljon joku auktoriteetti heistä tykkää tai on tykkäämättä."

Anteeksi kuinka?

Lapsihan hakee luontaisesti palautetta.Miksi? Koska hän on riippuvainen aikuisen huolenpidosta.

Lapselle on siis elintärkeää että hänestä välitetään eikä se koskaan ole yhdellekään lapselle yhdentekevää ettei "auktoriteetti" tykkää hänestä tai ignooraa hänen olemassaolonsa, ja että lapselle muka riittää vain "tyydytys oman tekemisen oppimisesta ja nautinnosta" eikä suuntaudu hakemaan palautetta aikuiselta.

           Katso! Katso mitä mä tein, miten rakensin, miten piirsin, enkö olekin taitava? Kysyy lapsi miljoonaa kertaa päivässä ja hakee heijastusta olemassolostaan ja tärkeydestään juurikin sen aikuisen (auktoriteetin) hyväksyvästä ja rohkaisevasta katseesta.

Emme me lapsistamme mitään pedagogisia itseohjautuvia robotteja halua viedessämme heitä päiväkotihoitoon . Haluamme vain että lapsemme ovat siellä onnellisia. Että heillä on siellä hoidossa hyvä olla.

Saavat olla siellä lapsia jotka saavat leikkiä ja tuntea ja välittää ja uskaltaa mennä aikuisen halaukseen saamaan lohtua ja ymmärrystä. 

Viettää lapsuutensa päiviä aikuisen huolenpidon alla, heistä aidosti välittävän aikuisen johon luottavat ja jota arvostavat.

Ja se on aika paljon se.

Ei niistä mitään läheisriippuvaisia ole tarkoitus kasvattaa.

Varhaiskasvatus on tavoitteellista ja tietoista, tutkimukseen perustuvaa kasvatus--ja opetustoimintaa.

Lapsia rakastetaan kotona.

Heistä huolehditaan kohtaamalla sensitiivisesti ja yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti päiväkodissa varhaiskasvatuspalvelun toimintasuunnitelmia noudattaen.

Onnistuuko leikin pedagoginen ohjaaminen toimistosta käsin?

Nimim. Etätöistä kiinnostunut

Onnistuu, jos ei tavoitteet ole kovin korkealla.

Millä mielellä kohti joululomaa?

Itse odotan lomaa kuin kuuta nousevaa, melkein 3vkoa ilman härdelliä, venymistä, joustamista, tautipesiä, rumbaa, meteliä, selviytymistä, sumplimista, draamaa, seuraavan päivän/ien selviytymis-strategian miettimistä, ihan sitä kaiken kattavaa päivät täyttävää hulabaloooooota.

Työ olisi ihan kivaa, jos ei menisi kaikki voimat esihenkilön kanssa tappelemiseen.

" Onnistuuko leikin pedagoginen ohjaaminen toimistosta käsin?

Nimim. Etätöistä kiinnostunut"

Toki onnistuu. Toimistossa istuskellaan tuntikausia teams-palavereissa missä opetetaan aiheesta Multitaskaava vaka-ope.

Se koostuu viidestä (5) eri osiosta:

Osa 1 :  Delegoinnin perusteet

Eli kuinka säästää itseäsi rasittumasta lapsiryhmässäsi.

Opettele ensin delegoinnin perusteet eli miten hoidat työsi toimistossa piileskellen yhden hoitajan ollessa pissat housuissa kasvatusvastuussa lapsia säikkyvän opiskelijan kanssa ylisuuresta ryhmästäsi. Avainsana on "teams-palaveri" jos joku urputtaa.

Sanot vaan tylynä jos ne viitsii valittaa siitä ettei sinua paljoa lasten parissa näy että:  Kun nää ny täytyy vaan hoitaa pois alta kato. Ja täähän on ammatinvalintakysymys. Jonkun tarvii olla aivot, jonku tarvii suunnitella. Jonku toisen nostella kuriksia.

Toimistossa ollessasi muista aina pitää läppäri auki ja känny lähellä että vastaat siihen salamannopeasti puhuen jos alat saamaan epäileviä katseita.

Laukkaa pitkin pk:n pitkiä käytäviä eri ryhmätilojen ohi edestakaisin tärkeän, huolestuneen ja kiireisen näköisenä (mieluiten kännykkä korvalla), älä missään tapauksessa pysähdy oman ryhmätilasi kohdalla vaan ohita se sanomalla :shhhhh, tärkeä puhelu pakko ottaa tää... Muista tulostaa toimiston oven varattu lappu että saat työrauhan.

Osa 2 : Maksimoi paperitöiden hyöty työssäjaksamisessasi

Tee vasut puolessa tunnissa copypastella parin edellisvuoden vasuista viikonloppuna krapulassa. Vaadi ilman muuta niiden tekoon kokonainen työpäivä oleskeluun toimistossa pois lapsiryhmästä. Painota että haluat perehtyä huolella ryhmäsi lapsien yksilöllisiin vahvuuksiin,mielenkiinnon kohteisiin ja tarpeisiin. Copypastaa sieltä lauseet joissa mainitaan mm pedagogiikka, konteksti, arjen strukturointi, hienomotoriikka ja tunnetaidot.  Muista taas toimiston oveen laittaa varattu lappu.

Osa 3:  Lisäkouluta itseäsi työn ohella.

Mieluiten työaikana etäopiskellen ja teamspalaverien avulla. Pääsee taas viihtyisään toimistoon. Työstä poissaolotkin on helpompia opiskelustressiin vedoten ettei ihan lusmuna aleta pitämään jos silloin tällöin ottaa omaa lomaa...

Osa 4: Kehitä toimivaa vuorovaikutusta esihenkilöihin.

Ole aina ahkeran näköisenä istumassa läppärin edessä  -toimistossa- kun pk:n johtajakin on paikalla, mieluiten yhtä kauan kuin se johtajakin, hänellekin on kivaa kun on seuraa kenen kanssa jakaa ajatuksia.

Osa 5.  Asennoidu rakentavasti vanhempien kritiikkin

Sanot: soittakaa johtajalle tos on numero (painata vaikka käyntikortit valmiiksi). 

Opettele myös varoiksi (ellei johtaja koskaan vastaa) ulkoa rimpssu "pedagogisen ulottuvuuden merkityksistä nyky-yhteiskunnassa elävälle lapselle "  mahdollisimman vaikeilla sanoilla ja äärimmäisen hengästyttävää vauhtia niin siinä hiljenee kumoon pahinkin Risto-Tuulian kadonneista reimahanskoista maanisesti kälkättävä äippä.

" Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.

Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. "

.

Useimmat lapset ovat siellä siksi että vanhemmat pääsee töihin. Piste.

Onko sinulla itselläsi tarjota kriittisen arvion kestävää tutkimusta siitä, mitä tuhoa se tekee lapsille, joiden on pärjättävä ylisuurissa ryhmissä, vaihtuvien hoitajien huolenpidon varassa päivästä toiseen?  Sinunkaltaisesi teoreettisten maiskuttelijoiden vuoksi ollaan tässä jamassa vaka-alalla missä ollaan. Akateemista bullshittiä jaksetaan jauhaa vaikkei lapsilla ole edes riittävästi hoitajia !

Itsetuntopohjainen komepetenssi sulla on housuissas kun seuraisit edes kuukauden sitä pärjäämistä mitä kentällä joutuu ylirasittunut hoitaja jaksamaan, sinun jauhaessasi suu vaahdossa jostain segregaatioista.

" Tässä varhaiskasvatuksen ideologisen muutoksen prosessissa näytetään, millaisella osaamisella tämän maan lapset kasvatetaan. "Oppiminen" on muutos. Opettajuus ja kasvatus ovat sen muutoksen mahdollistamista. Annetaanko periksi, kun lapsi kiukuttelee, ei halua, tekee omiaan, itkee, vetoaa tunteisiin, luovuttaa, sabotoi toimintaa, kritisoi, testaa opettajan kykyjä ja sinnikkyyttä...

Tätä muutosprosessia johtavat ylimmällä tasolla kasvatustieteen ja sosiaalitieteen korkeakoulutetut yhdessä. Ei muutostyössä anneta periksi, jos tavoite on kyllin hyvä. Keinot sinne pääsemiseksi riippuvat resursseista ja kontekstista. Onko niin, etteivät nykyiset koulutetut kandi- ja sosionomiopettajat usko tavoitteeseen vai omiin kykyihinsä muutoksen mahdollistajina? Uskooko johto heihin, entä asiakkaat? Lastenhoitajat, joiden tehtävä on tukea päiväkotitoiminnan ja kunkin lapsen varhaiskasvatuksen onnistumista, mahdollistatteko te sen lapsille vai sotketteko sen omalla toiminnallanne? "

.....Ja samaan aikaan päiväkodissa uupunut lastenhoitaja (määrä-aikainen) nojaa käsiinsä ettei purskahtaisi itkuun tajutessaan että koko kuluvan viikon ajan  puolet hoitoresursseista puuttuu eikä varmuutta saadaanko edes jostain keksittyä sijaisia ....

Hätähuudot taukoaa

kun joulun lapsi tulla saa

tarhatätien sydämeen

Vierailija kirjoitti:

Hätähuudot taukoaa

kun joulun lapsi tulla saa

tarhatätien sydämeen

Mit vit??