Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

En ole kuullut, että yksikään opettaja olisi sitä mieltä, että päiväkodeissa on riittävästi resursseja.

Kaikki siellä ovat sitä mieltä, etteivät nykyiset aikuismäärät riitä. Ne eivät riitä alkuunkaan.

On sietämätöntä, että korkeakoulutetut sosionomit nöyryyttämällä savustettiin ulos varhaiskasvatustyöstä. Tässä on tulos. Sosionomien koulutus, soveltuvuuskokeet ja osaaminen perustuvat siihen, että asiat tehdään yhdessä, ryhmänä, ymmärtäen erilaiset tarpeet ja hyvän olon merkitys kaiken muun perustana. Et voi oppia ja kasvaa, jos et voi hyvin. Siitä lähdetään liikkeelle, eikä siitä opetussuunnitelman sisällöstä hyppäämällä yli koko inhimillisyyden olemus.

Miksi ihmeessä sosionomit ajettiin siitä ryhmän vastuullisen roolista ja päiväkodeista pois? Ei tietenkään ne sinne jää, kun kuukausipalkkaa pudotettiin lähes 300 euroa (kun muilla nostettiin saman verran), uutta työnkuvaa ei ole laadittu ollenkaan ja aiempi pätevyys opettajan tehtäviin yksinkertaisesti vain poistettiin.

Kuvottavaa toimintaa. En ihmettele, etteivät he halua toimia edes kiertävinä sijaisina päiväkodeissa. Sosionomien liitot varoittivat jo 2014 (ja toistuvasti sen jälkeen), että näin tässä tulee käymään, jos oaj:n itsekkäällä polulla runnotaan lakiuudistus läpi. No, niinpä näköjään kävi. Vastuutonta, täysin vastuutonta.

Vantaalla tarjotaan varhaiskasvatuksen sosionomiopintoja niille varhaiskasvatuksenopettajille, jotka ovat valmistuneet sosionomeiksi varhaiskasvatuksen opettajan pätevyydellä, mutta eivät olleet opiskelleet varhaiskasvatuksen sosionomeiksi (koska sellaista titteliä ei vielä vähän aikaa sitten ollut).

"En ole kuullut, että yksikään opettaja olisi sitä mieltä, että päiväkodeissa on riittävästi resursseja.

Kaikki siellä ovat sitä mieltä, etteivät nykyiset aikuismäärät riitä. Ne eivät riitä alkuunkaan.

On sietämätöntä, että korkeakoulutetut sosionomit nöyryyttämällä savustettiin ulos varhaiskasvatustyöstä. Tässä on tulos. Sosionomien koulutus, soveltuvuuskokeet ja osaaminen perustuvat siihen, että asiat tehdään yhdessä, ryhmänä, ymmärtäen erilaiset tarpeet ja hyvän olon merkitys kaiken muun perustana. Et voi oppia ja kasvaa, jos et voi hyvin. Siitä lähdetään liikkeelle, eikä siitä opetussuunnitelman sisällöstä hyppäämällä yli koko inhimillisyyden olemus.

Miksi ihmeessä sosionomit ajettiin siitä ryhmän vastuullisen roolista ja päiväkodeista pois? Ei tietenkään ne sinne jää, kun kuukausipalkkaa pudotettiin lähes 300 euroa (kun muilla nostettiin saman verran), uutta työnkuvaa ei ole laadittu ollenkaan ja aiempi pätevyys opettajan tehtäviin yksinkertaisesti vain poistettiin.

Kuvottavaa toimintaa. En ihmettele, etteivät he halua toimia edes kiertävinä sijaisina päiväkodeissa. Sosionomien liitot varoittivat jo 2014 (ja toistuvasti sen jälkeen), että näin tässä tulee käymään, jos oaj:n itsekkäällä polulla runnotaan lakiuudistus läpi. No, niinpä näköjään kävi. Vastuutonta, täysin vastuutonta."

Kirjoitat asiaa. Nythän siellä esiintyy vaka-opeina (sijaistaen) näitä lähihoitajia jotka hädintuskin selviytyvät vasujen laadinnasta. Vastuutonta, todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vantaalla tarjotaan varhaiskasvatuksen sosionomiopintoja niille varhaiskasvatuksenopettajille, jotka ovat valmistuneet sosionomeiksi varhaiskasvatuksen opettajan pätevyydellä, mutta eivät olleet opiskelleet varhaiskasvatuksen sosionomeiksi (koska sellaista titteliä ei vielä vähän aikaa sitten ollut).

Voiko naurettavampaa toimintaa enää olla. Kuka hölmöläinen tätä uudistusta vetää ja on siitä vastuussa? Järjetöntä rahan ja inhillisten resurssien hukkaa. Puhutaan miljoonista jo yksistään noiden täysin keinotekoisten tätydennyskoulutusten osalta sosionomeille. Opiskella nyt lisäkoulutuksena sitä, mitä he eivät alunperin hakeutuneet opiskelemaan muutama vuosi sitten korkeakouluun hakiessaan. Ja tämä vain siksi, että on mielivaltaisesti päätetty, että yhtäkkiä heidän korkeaoulutuksessaan saavuttamansa tutkinto ja pätevöityminen varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään ei enää olekaan pätevä. Hups! Ensin teet työtä täysin pätevänä ja osaavana, sitten hokkuspokkus, et ENÄÄ olekaan MUODOLLISESTI pätevä.

Entäs hoitajat, ensin et ole pätevä ja sitten, simbsalabim, oletkin yhdellä nimikirjoituksella työsopimuspaperiin pätevä laatimaan lasten varhaiskasvatuksen suunnitelmia, arvioita ja erityisen tuen toimintasuunnitelmia. Tai mikä hulluinta, mene sinne kandikurssille työsi ohessa opettelemaan opettajan ammatti, ja käytännössä työsi tulee sen jälkeen olemaan aivan sitä samaa kuin ilmankin sitä koulutusta.

Eikö ihmisiä hävetä kirjoittaa CV:hen, että ovat olleet töissä varhaiskasvatuksessa? Ei ainakaan arvostus nouse nyt, kun koko maapallo tietää, millaisia typeryksiä siellä on hommaa organisoimassa. Todella hieno "uudistus". Nämä uudistusta ajaneet voimat ja johtoportaiden nimet jäävät pysyvästi muistiin suomalaisen kasvatusjärjestelmän historiankirjoitukseen. Suosittelen nimen vaihtoa. (Niinkuin heistä osa on jo tehnytkin, mokiensa paljastuttua.)

Vierailija kirjoitti:

Vantaalla tarjotaan varhaiskasvatuksen sosionomiopintoja niille varhaiskasvatuksenopettajille, jotka ovat valmistuneet sosionomeiksi varhaiskasvatuksen opettajan pätevyydellä, mutta eivät olleet opiskelleet varhaiskasvatuksen sosionomeiksi (koska sellaista titteliä ei vielä vähän aikaa sitten ollut).

Öö miksi?

He ovat päteviä varhaiskasvatuksen opettajia, miksi heidän pitäisi käydä lisäopintoja?

Ei meiltä vakkareilta mitään pätevyyttä viety pois. T:sosionomi/ vaka opettajan kelpoisuus jo vuodesta 2006

Vierailija kirjoitti:

Ei meiltä vakkareilta mitään pätevyyttä viety pois. T:sosionomi/ vaka opettajan kelpoisuus jo vuodesta 2006

Eikö? Haepa töitä samaan paikkaan 2006-2022 välillä valmistuneen vaka-kandin kanssa. Kerro, miten kävi.

Nyt työpaikallasi: kun opettajat jaetaan seuraavan kauden ryhmiin ja moni haluaa samaan, kuka saa ensisijaisesti tuon paikan?

Lisäksi: henkilökohtaisen työsuorituksen perusteella myönnetyt palkanlisät työpaikallasi ovat jakautuneet tasa-arvoisesti kaikille kolmelle ammattiryhmälle vai korostuvatko kandit ja maisterit?

Entä: kehittämispäivissä, opepedoissa, toiminnan suunnittelussa Pk-johtaja suhtautuu kaikkien kannanottoihin yhdenvertaisesti vai kandien mielipiteillä on enemmän painoarvoa?

Ilmapiiri: joudutko ikinä puolustamaan osaamistasi ja selittämään lakisääteistä pätevyyttäsi työyhteisössäsi tai lasten vanhemmille, kyseenalaistetaanko se samalla, kun kandia ei kyseenalaisteta?

Esimerkki todellisuudesta: työntekijä sai pk-seudulla aluepäällikkötasolta erityismaininnan ja kiitokset koko alueen Vaka-toiminnan kehittämisestä menestyksekkäästi. Juhlapuheessa ylistettiin, kuinka tässä pitkäjänteisessä, innovatiivisessa ja laajasti osallistavassa toimintamallissa näkyy hienosti yliopistokoulutuksen ja pedagogisen osaamisen merkitys. Tällainen toiminta on omiaan toimimaan esimerkkinä koko kunnan tasolla laadukkaan varhaiskasvatuksen mahdollisuuksista. Tuuletus, ylistys ja palkitseminen vertaansa vailla.

- Hmmm, ainoa vaan, että tekijä oli sosionomi eikä kandi. Ei oltu vaivauduttu edes tarkistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vantaalla tarjotaan varhaiskasvatuksen sosionomiopintoja niille varhaiskasvatuksenopettajille, jotka ovat valmistuneet sosionomeiksi varhaiskasvatuksen opettajan pätevyydellä, mutta eivät olleet opiskelleet varhaiskasvatuksen sosionomeiksi (koska sellaista titteliä ei vielä vähän aikaa sitten ollut).

Öö miksi?

He ovat päteviä varhaiskasvatuksen opettajia, miksi heidän pitäisi käydä lisäopintoja?

No siinäpä se. Niiden EI HALUTA olevan päteviä varhaiskasvatuksen opettajia. Koska he ovat opiskelleet ja pätevöityneet vain vakaopettajiksi, eivätkä joksikin tulevaisuuden vaka-sosionomeiksi (joilla ei ole edes minkäänlaista työnkuvaa vielä, ainoastaan se 300 euroa opettajaa matalampi palkka), heidät pitää laittaa takaisin kouluun opiskelemaan jotakin pilipali yhteisöoppeja tai muuta hölynpölyä, jolla he ns. "pätevöityvät" uuteen rooliinsa huonopalkkaisina vakasosionomeina, joille keksitään (tai ollaan keksimättä) joku nimellinen työnkuva "joskus tulevaisuudessa" .

Vantaa ei tykkää , että laki hyväksyy sosionomit yhä opettajan tehtäviin, koska Vantaa ei halua hyväksyä. Siksi se onkin Vantaa ja sillä on Vantaan sosiaaliset- ja nuorisoväkivallan jatkuvasti kasvavat ongelmat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vantaalla tarjotaan varhaiskasvatuksen sosionomiopintoja niille varhaiskasvatuksenopettajille, jotka ovat valmistuneet sosionomeiksi varhaiskasvatuksen opettajan pätevyydellä, mutta eivät olleet opiskelleet varhaiskasvatuksen sosionomeiksi (koska sellaista titteliä ei vielä vähän aikaa sitten ollut).

Öö miksi?

He ovat päteviä varhaiskasvatuksen opettajia, miksi heidän pitäisi käydä lisäopintoja?

Miksi öö aloittaa lauseesi?

Minä olin nimenomaan Vantaalla kevätkauden open virkaa tekemässä päiväkodissa. Opetin eskareita. Sen tiesin, ettei minulla ole kelpoisuutta eskarihommiin, mutta eipä sitä kukaan missään vaiheessa kyseenalaistanut. En usko, että muita hakijoita työhön oli. Ainakaan senkään vertaa kelpoisia kuin itse olen.

Sittemmin kun olen katsellut paikkoja niin nimenomaan tuo sosionomien etsiminen pisti silmään. Ilmoituksissa ei koskaan mainita, mitä erityisesti sosionomien osaamiseen kuuluvaa hommaan liittyy. Ilmeisesti ei mitään tai ainakaan kukaan ei tiedä, mutta miksi lähtisin huonommalla palkalla tekemään samaa hommaa.

Vantaalla voi myös vakalh kouluttautua vakaopettajaksi, tai siis sosionomiksi, työnsä ohella.

Tarjottiin mahdollisuutta, muta ei kiitos, ei natsaa työnkuva/lisääntyvä työnmäärä/palkkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"  Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."

Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.

Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.

Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .

Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko  lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle. 

Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.

Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.

On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.

Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.

Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "

Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?

Tummennettu nimenomaan on se clue varhaiskasvatuslaissa, se minkä vuoksi kyse ei ole päivähoidosta ja miksi siihen on subjektiivinen oikeus. On häkellyttävää, että tässäkin ketjussa valtaosa ei ymmärrä lakia, jonka perustalta tekee työtään.

On hienoa huomata että se 70-80 -luvun tarhakasvatus jonka sain oli kaikkein tervejärkisin mitä voi saada.

Avainlapsena sai myös seikkailla kaverien kanssa turvallisessa ympäristössä ilman stressiä puhelimista ja älylaitteista.

Aivan hervoton pelko ja stressi persiissä, että saan jonkin "ihanan" pöpön töistä vielä ennen joululomaa.

Siis oikeasti, aivan helvetin raskas syksy ollut ja viimeiset 2,5kk ollut KOKO AJAN eri viruksien ja bakteerien kanssa kontaktissa ja lähietäisyydellä eikä loppua näy, viimeksi tänään soitellut 2x vanhempia hakemaan puolikuntoisen jälkikasvunsa kotiin.

Se vain on niin, että jos joululomani menee osin/kokonaan pipariksi töistä nyt saadun taudin takia niin minä en ole psyykkisesti(kään) työkykyinen arjen taas alkaessa.

Piste.

Vierailija kirjoitti:

Aivan hervoton pelko ja stressi persiissä, että saan jonkin "ihanan" pöpön töistä vielä ennen joululomaa.

Siis oikeasti, aivan helvetin raskas syksy ollut ja viimeiset 2,5kk ollut KOKO AJAN eri viruksien ja bakteerien kanssa kontaktissa ja lähietäisyydellä eikä loppua näy, viimeksi tänään soitellut 2x vanhempia hakemaan puolikuntoisen jälkikasvunsa kotiin.

Se vain on niin, että jos joululomani menee osin/kokonaan pipariksi töistä nyt saadun taudin takia niin minä en ole psyykkisesti(kään) työkykyinen arjen taas alkaessa.

Piste.

Haet sairauslomatodistuksen tk-lääkäriltä samana päivänä kun sairastut ja heti saman tien s-posti esihenkilölle & päivystävän pk:n johtajalle, että olet sairaslomalla ja siirrät myönnetyn vuosilomasi toiseen ajankohtaan. Jos olet palkattomalla vapaalla ei siirto onnistu, vaan otat takkiin tällä kertaa. Jos sairastut vasta viimeisinä vapaapäivinä, jatkuu sairasloma tietysti palkallisena sovittujen vapaiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"  Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."

Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.

Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.

Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .

Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko  lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle. 

Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.

Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.

On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.

Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.

Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "

Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?

Meinaat että se 1v vauvelikin tarvitsee pelkästään oppimisvalmiuksia? Tiesitkö että välittävässä ja turvallisessa ympäristössä ihminen oppii parhaiten? Siksi hellyys ja välittäminen, ovat tärkeä osa pedagogiikkaa. Vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Tekstisi perusteella vuorovaikutuksesi voi olla melko kalseaa ja tasapäistävää, mikä ei luo optimaalista oppimisympäristöä.

Opetus ja kasvatus ovat myös kaksi eri asiaa, minkä varmasti kasvatustieteilijänä tiedät. Tällä hetkellä puhutaan kuitenkin vielä varhaiskasvatuksesta varhaisopetuksen sijaan, vaikka koulumaistuminen onkin käsinkosketeltavaa. Huvittavinta on, että samaan aikaan perusopetuksessa siirrytään kohti moniammattilisia tiimejä ja yhteisopettajuutta, mikä on varhaiskasvatuksessa, ja jo päivähoidon aikana, ollut arkea.

Siinä olet toki oikeassa, että varhaiskasvatuksen on tarkoitus tuottaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu monestakaan eri syystä.

T. Sosionomi ja psykologian maisterivaiheen opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"  Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."

Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.

Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.

Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .

Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko  lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle. 

Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.

Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.

On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.

Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.

Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "

Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?

Meinaat että se 1v vauvelikin tarvitsee pelkästään oppimisvalmiuksia? Tiesitkö että välittävässä ja turvallisessa ympäristössä ihminen oppii parhaiten? Siksi hellyys ja välittäminen, ovat tärkeä osa pedagogiikkaa. Vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Tekstisi perusteella vuorovaikutuksesi voi olla melko kalseaa ja tasapäistävää, mikä ei luo optimaalista oppimisympäristöä.

Opetus ja kasvatus ovat myös kaksi eri asiaa, minkä varmasti kasvatustieteilijänä tiedät. Tällä hetkellä puhutaan kuitenkin vielä varhaiskasvatuksesta varhaisopetuksen sijaan, vaikka koulumaistuminen onkin käsinkosketeltavaa. Huvittavinta on, että samaan aikaan perusopetuksessa siirrytään kohti moniammattilisia tiimejä ja yhteisopettajuutta, mikä on varhaiskasvatuksessa, ja jo päivähoidon aikana, ollut arkea.

Siinä olet toki oikeassa, että varhaiskasvatuksen on tarkoitus tuottaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu monestakaan eri syystä.

T. Sosionomi ja psykologian maisterivaiheen opiskelija

Ei tosta lainauksesta mun mielestä saa sellaista käsitystä, että siinä olis jotenkin kielletty välittäminen, turvallisuus ja joku "hellyys". Mun mielestä siinä sanottiin, että asiat pitää lähteä niiden lasten tarpeista eikä niiden työntekijöiden ja sillä tavalla, että koko maassa kaikilla on samat ja selkeät ohjeet. Mä olen ollut vuosia pienten kanssa ja kyllä on niin, että 1-2-vuotiaana se kehitys on tosi nopeeta, ne oppii päivän aikana ihan hirveesti ja viikossa tai kuukaudessa. Ei isompien kanssa samalla tavalla tule keväällä sellaista oloa, että eihän tämä ole edes sama lapsi kun syyskuussa. Eli kyllä se sillä tavalla on just niiden oppimisvalmiuksien mahdollistamista se työ. Sekä niiltä hoitajilta että sosionomiopeilta ja kandiopeilta ja avustajilta ja johtajalta ja keittäjältäkin. Niiden uusien vakasosionomien kanssa en ole ollut enkä tiedä mitä ne sitten tuo siihen. Varmaan jotain lastensuojelun osaamista tai vanhempien tukemista. Perheet on kyllä välillä tosi hukassa lastensa kasvatuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"  Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."

Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.

Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.

Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .

Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko  lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle. 

Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.

Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.

On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.

Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.

Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "

Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?

Meinaat että se 1v vauvelikin tarvitsee pelkästään oppimisvalmiuksia? Tiesitkö että välittävässä ja turvallisessa ympäristössä ihminen oppii parhaiten? Siksi hellyys ja välittäminen, ovat tärkeä osa pedagogiikkaa. Vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Tekstisi perusteella vuorovaikutuksesi voi olla melko kalseaa ja tasapäistävää, mikä ei luo optimaalista oppimisympäristöä.

Opetus ja kasvatus ovat myös kaksi eri asiaa, minkä varmasti kasvatustieteilijänä tiedät. Tällä hetkellä puhutaan kuitenkin vielä varhaiskasvatuksesta varhaisopetuksen sijaan, vaikka koulumaistuminen onkin käsinkosketeltavaa. Huvittavinta on, että samaan aikaan perusopetuksessa siirrytään kohti moniammattilisia tiimejä ja yhteisopettajuutta, mikä on varhaiskasvatuksessa, ja jo päivähoidon aikana, ollut arkea.

Siinä olet toki oikeassa, että varhaiskasvatuksen on tarkoitus tuottaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu monestakaan eri syystä.

T. Sosionomi ja psykologian maisterivaiheen opiskelija

Minun mielestäni kasvatus ja opetus eivät ole kaksi eri asiaa, kuten eivät kasvu ja oppiminenkaan. Ne ovat vahvasti toisiinsa punoutuneet teoreettiset käsitteet, jotka tulevat nykykeskusteluun reilun sadan vuoden takaisista tieteenalojen välisistä (keinotekoisistakin) erotteluista, tässä ajassa jälleen lähentyen toisiaan.

Nykykäsityksen mukaan ihmisen kasvun ja oppimisen mahdollistaminen, ohjaaminen ja tukeminen ovat kasvatus- ja koulutusinstituutioissa työskentelevien tehtävä. Jos käytetään termejä "kasvatus" ja "opetus" voi kuulija (kenties puhujakin) jäädä käsitykseen, että oppimistapahtumassa on opettaja, jonka toiminnan kohteena on oppija tai vastaavasti kasvattaja, joka kohdistaa kasvatustoimenpiteitä kasvatettavan. Näin ei enää ole. Oppiminen ei tapahdu ylhäältä alas sanomalla ja näyttämällä. Oppiminen tapahtuu oppijan tarpeisiin vastaamalla ja oppilasta lähtien.

Oppimista ja kasvua tapahtuu jatkuvasti, etenkin varhaisvuosina ihminen kehittyy ja muuttuu nopeasti. On lapsen kehityksen kannalta tärkeää, että kasvuympäristö on psyko-fyysis-sosiaalisesti turvallinen ja ko. osa-alueita kehittävä. Yksi näistä osa-alueista on esim. yllä mainitsemasi emotionaalinen turvallisuus ja tunne-elämän kehitys. Sitten on kaikki muutkin osa-alueet, jotka tulee huomioida kunkin paikalla olevan lapsen tarpeiden sekä ryhmän näkökulmista.

Suunnittelussa on tärkeää olla realisti. Ei voi kirjata toteutussuunnitelmaan sellaista, mikä ei ole toteutettavissa kyseisessä ryhmässä tai toimipisteessä. On tunnistettava, mikä olisi lapsen edun mukaista ja kirjattava suunnitelmaan, kuinka ko. päiväkotiryhmässä näihin tarpeisiin tullaan vastaamaan. Ei voi esim. kirjoittaa "erityisopettajan tuki", jos tällaisen koulutustaustan omaavan ammattilaisen tukea ei oikeasti ole tarjota. On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.) Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.

Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.

Siis juridinenkin vastuu.

Kannattaa miettiä, mihin paperiin nimensä laittaa sillä 2800,- / kk palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"  Lapsen itsetuntoa ei saa vaurioittaa asettamalla se riippuvaiseksi kulloinkin työvuorossa olevan aikuisen omista tunnereaktioista, katseista, eleistä ja valinnoista, osoitanko tykkääväni tuosta ja nytpä en tykkääkään."

Ei tietenkään saa! Kirjoitat itsestäänselvyyksiä mitkä jokainen alalla oleva järkevä hoitaja tietää muutenkin.

Kuten myös tiedostaa sen, että valitettavasti aina silloin tällöin joutuu puuttumaan aikuisen käytökseen, aikuisen joka esim vettuilee lapselle lämpimikseen tai pitää suosikkeja muiden kustannuksella. Ja hämmästys on suuri kun epäasiallisesti käyttäytyvä ei olekaan se randomsijainen vaan piinaaja onkin se suurin joka käänteissä lapsen parhaasta ja pedagogiikasta toitottava tyyppi, joka kauniista puheista huolimatta ei osaakaan kohdata lasta.

Millä sinä valvot tällaista kamaluutta lasta kohtaan, tässä epätäydellisessä maailmassa ettei sellaista tapahdu, muutoin kuin rekryämällä aidosti lapsista välittäviä aikuisia joka piirre näkyy selkeimmin siinä käytännön työssä. Ei vaahtoamalla ja puheissa täynnä pedagogiikka sitä ja pedagogiikka tätä .

Kuinka sinä muuten kohtaat lapsen arjessa? Yksilönä. Lapsena. Kaikelle vaikutukselle avoimena ja tarvitsevana. Jaksatko/osaatko  lohduttaa ja kuunnella, vai etsitkö kirjasta sivun: pedagogiikan keinot lohtua vailla olevalle lapselle. 

Erittäin tunnepitoista kommentointia, joka pyörii oman itsesi ja taustastasi kumpuavien tarpeiden varassa.

Varhaiskasvatuksesta pyritään rakentamaan opetusjärjestelmämme kiinteä perusosa, jonka pariin jokaisella kansalaisella on oikeus päästä. Ei sellaista koulutusjärjestelmän perustaa rakenneta yksittäisten fiilistelijöiden ja lapsen rakastajien varaan, jotka toimivat työpaikalla kuin kotonaan. Kyseessä on kasvatus-, opetus- ja hoitotieteiden tutkimustuloksiin (ajankohtaisiin sellaisiin) pohjaava, suunniteltu ja tavoitteellinen toiminta, jota valvotaan.

On täysin selvää, että esittämälläsi argumentaatiolla et tule onnistumaan työssäsi nykyisessä varhaiskasvatusuudistuksessa. Vaarana on, että uuvut ja koet itsesi väärinymmärretyksi sekä epäreilusti syrjäytetyksi, vaikka rakastat lapsia niin paljon ja haluaisit olla niiden kaikkien vastarakastama, halaama, tarvitsema. Koska se on se syy miksi olet siellä - lapset antavat sinulle niin paljon.

Nyt kuitenkin on niin, että lasten ei nykykäsityksen ja arvomaailman mukaan ole hyvä altistua tällaiselle aikuisten tiedostamattomien tarpeiden täyttämiselle. Tämä on myös sanottava ääneen. Lapset ovat siellä, jotta saavat tasa-arvoisesti valmiuksia elinikäisen oppimisen ja kehityksen pohjaksi. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään segregaatiota ja eriarvoistumiskehitystä nuoren sukupolven jatkokoulutuksiin, ammatilliseen uraan ja itsetuntopohjaiseen kompetenssiin liittyen.

Jos jollakin on osoittaa kriittisen arvioinnin kestävää tutkimusta siitä, miksi pedagogisesti ohjautuva, normitetun opetussuunnitelman mukainen kasvatus ei ole lapsen edun mukaista, ole hyvä ja esitä se. On selvää, että yksittäisten yksilöiden vastaus "tottakai asia on niin kuin minä sanon, koska minusta tuntuu siltä ja niin toimiessa minulla on kiva olla, on vapaus olla tällainen kuin olen ja kiistämätön valta tehdä tai olla tekemättä mitä haluan - ja kaikki jotka olemistani kritisoivat ovat ilkeitä ja pahoja ja tyhmiä ja sanon niitä kylmiksi ihmisiksi koska ne eivät pidä minusta (huolta) ja niiden pitäisi olla hiljaa tai mennä pois tai katua sanomisiaan ja pyytää anteeksi ja muuttua sellaisiksi, että minulla olisi hyvä olla. "

Tästä kommentista ei pidä loukkaantua. Se kannattaa lukea niin, että kansantaloudellisesti ja aikuisten oikeasti, kummalla tavalla lapset 2020-luvun sivistys-ja oikeusvaltiossa tulee kasvattaa? Kotona tai sijaiskodissa lapset saavat rakkauden, hellyyden ja oman perhekulttuurinsa mukaisen identiteetin. Missä he saavat tarkoituksenmukaiset oppimisvalmiudet?

Meinaat että se 1v vauvelikin tarvitsee pelkästään oppimisvalmiuksia? Tiesitkö että välittävässä ja turvallisessa ympäristössä ihminen oppii parhaiten? Siksi hellyys ja välittäminen, ovat tärkeä osa pedagogiikkaa. Vuorovaikutuksesta puhumattakaan. Tekstisi perusteella vuorovaikutuksesi voi olla melko kalseaa ja tasapäistävää, mikä ei luo optimaalista oppimisympäristöä.

Opetus ja kasvatus ovat myös kaksi eri asiaa, minkä varmasti kasvatustieteilijänä tiedät. Tällä hetkellä puhutaan kuitenkin vielä varhaiskasvatuksesta varhaisopetuksen sijaan, vaikka koulumaistuminen onkin käsinkosketeltavaa. Huvittavinta on, että samaan aikaan perusopetuksessa siirrytään kohti moniammattilisia tiimejä ja yhteisopettajuutta, mikä on varhaiskasvatuksessa, ja jo päivähoidon aikana, ollut arkea.

Siinä olet toki oikeassa, että varhaiskasvatuksen on tarkoitus tuottaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu monestakaan eri syystä.

T. Sosionomi ja psykologian maisterivaiheen opiskelija

Hyvä, että otat asiaan kantaa ja juuri omilla titteleilläsi! Sekä sosionomit että psykologit, sosiaalitieteet, sosiaalipsykologia ja kehityspsykologia, on nimenomaan rajattu uuden vakauudistuksen ulkopuolelle. Nyt puikoissa ovat kasvatustieteilijät ja heidän vakaa uskomuksensa ylivertaiseen osaamiseensa. He eivät tarvitse muiden tieteenaloja hölynpölyä kyseenalaistamaan omia oppejaan. Kyllä opettaja tietää.

Tämä on siirtymävaihe, eronteon logiikalla suoritettava toiseuttamisen vaihe. Jo nyt, vaivihkaa, yliopiston varhaiskasvatuksen kandiopettajien koulutusohjelmaan on alettu pikkuhiljaa hivuttamaan juuri sosiologian, sosiaalipsykologian, muiden yhteiskuntatieteiden ja kehityspsykologian oppeja mukaan (koska niitä ilman homma päiväkodeissa ei yksinkertaisesti pelitä, tuota työtä ei voi tehdä ilman sosionomien koulutusohjelmaan sisältyvää osaamista).

Strategia siis on ollut heittää sosionomit ulos lakimuutoksella (2018) ja nyt (valtion rahoittamilla) uusien kandien koulutuksen lisäpaikoilla opettaa (uusille) kandeille ne tiedot ja teoriat, jotka alunperin ovat kuuluneet viimeisen reilun 100 vuoden ajan sosiaalikasvattajien ja sittemmin sosionomien korkeakouluopintojen opetussuunnitelmaan.

Tavoitteena on, että vuonna 2030 kandit omaisivat sekä opettajan pedagogiset opinnot että sosionomien sosiaalitieteiden sisällöt. Niistä tehdään siis nykyisen oppimäärän, osaamisen ja opettajapätevyyden mukaisia sosionomeja!!! - ja samalla sosionomien koulutusohjelma muutetaan joksikin höpöhöpö koulutukseksi, josta karsitaan pois pedagogiikka, erityispedagogiikka ja johtajuus-, hallinto- ja talousopinnot ja ne korvataan jollakin liirumlaarumilla. Näin varmistetaan, etteivät tulevat sosionomit pääse töihin mihinkään, missä tarvittaisiin jonkun asian osaajaa. Rakenteellisilla muutoksilla heille koitetaan tuottaa käsitys itsestään alempina ja osaamattomina, kelpaamattomina ja jonkinlaisina tukityöllistettävinä.

Unohdetaan, että he(kin) ovat suomalaisen peruskoulun, lukion ja somen kyllästämiä, nuoria ja omanarvontuntoisia aktivisteja. Nähtäväksi jää, mihin ryhmään minkäkinlaiset lapset identifioituvat, siis ne varsinaiset asiakkaat perheineen. Sortajiin vai sorrettuihin? Historia toistaa aina itseään eikä tällaiset instituutiot ole sellaisen ulkopuolella, päinvastoin, ovat keskiössä. Lapset kyllä tunnistavat nanosekunnissa, millaisia kyykytysmalleja päiväkotiryhmän aikuisten välillä on. Ei sitä keinohymy lapseen päin pelasta, kun open pylly kumartuu samaan aikaan sosionomin, lastenhoitajan tai avustajan nenään.

Tämä vakauudistus on hoidettu ala-arvoisesti. Ja menee jatkuvasti huonommaksi.

"On keskusteltava, missä ja miten lapselle on tarpeen vaatiessa saatavilla hänen tarvitsemansa tuki. On myös kerrottava, jos palveluntarjoajalla ei ole tarjota lapsen tarvitsemaa tukea ja miksi ei. Vasuun epäpätevä opettajan sijainen ei kirjaa vo vaan ts. vo. (kuten viranhaltijan sijainen [esim. pk-johtaja, päällikkö jne.] kirjoittaa vs.)

Vasu-keskustelussa tulee kertoa asiakasperheelle, millä kompetenssilla ja osaamisella ko. opettajan sijainen / opettaja tehtäväänsä hoitaa.

Osa vanhemmista haluaa ehdottomasti koulutetun ja vakalain edellytykset täyttävän opettajan lapselleen. Heitä ei tule johtaa harhaan vaan toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Perheellä tulee olla riittävä tieto lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämisestä heille osoitetussa päiväkodissa, jotta he voivat halutessaan tehdä siitä huomautuksen, valituksen tai muutospyynnön valvovalle viranomaiselle. Laki on aina heikoimman osapuolen, tässä tapauksessa lapsen, edun puolella. Jokaisella lapsella on oikeus lain mukaiseen varhaiskasvatukseen, tarvitsemaansa tukeen ja näiden oikeuksien toteutumisen toteennäyttämisen vastuu on palveluntarjoajalla. Käytännössä sillä "ryhmän pedagogiikkaa johtavalla ja pedagogiikasta vastaavalla" opettajalla.

Siis juridinenkin vastuu"

Tervetuloa puhumaan lisää siitä, mihin jokaisella lapsella on juridinen oikeus sitten, kun jokaisessa päiväkodissa on perusasiat asiallisessa kunnossa.

Esimerkiksi on tarjota lapselle riittävästi luotettavia kasvatusvastuullisia aikuisia joilla on ehdottomansa vaatimuksena työtehtäväänsä edes jonkinlainen basic-käsitys siitä, millaista huolenpitoa lapsi tarvitsee. Työhaastattelut saattaa olla tyyliin: koska sä pääset aloittaan?

Perusasioihin kuuluu myös se, että lapsilla on puhtaat pk-tilat, ilman hiekkaisia lattioita tai pöytiä mihin on tarttunut edellisviikon aamupuurovanat tiukkaan ,koska kukaan ei ole ehtinyt/välittänyt pyyhkiä niitä ja siivoustyyppi on jossain ryhmässä "hätäapuhoitsuna".

Perusasioihin kuuluu esimerkiksi edes asiallinen sänky puhtain vuodevaattein lepohetkeä varten tarjota jokaiselle lapselle. Liian monissa paikoissa pelkkä patja pölyisellä lattialla osan lepohetkeä varten? Ärsyttää nämä pedagogiikasta lässyttäjät lässyttämisen vuoksi tai lasten oikeuksista vaahtoajat, mutta jotka oikeasti eivät välitä lapsista edes sen vertaa että tarkistaisivat ovatko täpötäyteen ahdetuissa päiväkotipaikoissa perusolosuhteet hoitoa varten siinä mallissa että sinne voi ylipäänsä lapsia kokopäivähoitoon päästää. Onko pk:n johtaja tehtäviensä tasalla ja välittääkö (edes) hän aidosti niistä lapsista  joiden hyvinvointi olosuhteineen on kuitenkin se ensisijainen tehtävä mistä hänen tulee murehtia? Arvostaako johtaja sekä alaa että alaisiaan (esim kuuntelemalla heitä), ja myös kykenee osoittamaan sen oikeudenmukaisella käytöksellä jokaista kohtaan.