Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

"Ilmapiiriongelma on oire, eikä syy.

Jos vuosikausia tehdään töitä ahdingossa  ja ihmiset uupuu,

niin tottakai se vaikuttaa ilmapiiriin ja esim. uupumuksen tyypillisimpiä oireita on kyynistyminen."

Juuri noin se valitettavasti menee. 

Työilmapiiri on suuri voimavara kun on mahdollisuus työskennellä terveessä työyhteisössä, asiallisissa työoloissa, fiksujen työkavereiden tiimissä, viisaan johtajan alaisuudessa, kokien työpanoksensa merkitykselliseksi ja itsensä työntekijänä tärkeäksi ja arvostetuksi (palkka).

Tuossa on ne palikat työssä jaksamiselle. Ja ennenkaikkea siitä työstään nauttimiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Olet asian ytimessä. Työntekijät pitäisi saada liikkeelle, ympäri pihaa, rikastuttamaan toimintaa, olemaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa muutenkin kuin huutaessaan heille kieltolauseita.

Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.

Että ensin painetaan hikihatussa siellä sisällä töitä, sitten puetaan lapset ulos, sitten opettaja on jossakin papereita pyörittelemässä ja ollaan ulkona, niin silloinkin pitäisi painaa hikihatussa töitä, kun ei se opettajakaan paina vaan istuu jossain koneen äärellä. Hahahhahahhahah! Voi luoja teidän kanssa.

Olisi se päiväkodin pihoja kiertelevä tutkijakin alkanut hommiin eikä vaan monttu auki möllöttänyt arvostelemassa toisten työtapoja, onkohan tutkija itse tehnyt päivääkään töitä varhaiskasvatuksessa?

Aikuiset ihmiset eivät ihan jaksa leikkiä kuten lapset: Vähän aikaa voi leikkiä ja juosta, mutta pidemmän päälle se on valitettava tosiasia, että lapset ovat energisempiä kuin aikuiset. Olen lastenhoitaja, mutta myönnän että en jaksa koko päivää juosta lasten perässä leikkimässä, tällöin tehtäväni on valvoa lasten leikkejä ja mielestäni tämä on tärkeää työtä, valvoa, olla tavoitettavissa ja antaa lapsille huomiota silloin kun he sitä tarvitsevat: Silloin kun hei eivät tarvitse huomiota, niin ei ole mitään väärää jos juttelee työkaverin kanssa, siinäpä sitä samalla vaihdetaan ajatuksia, saadaan neuvoja ja ideoita jne. juttelu tietenkin keskeytyy heti jos lapset tarvitsevat huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää teidän ketju on yhtä tappelua. Onko ihme että päiväkodeissa on niin paljon ilmapiiriongelmia? Te olette kaikki samassa kusessa. Unhtakaa nyt se teidän titteli ja vetäkää yhtä köyttä.

Ilmapiiriongelma on oire, eikä syy. Jos vuosikausia tehdään töitä ahdingossa  ja ihmiset uupuu, niin tottakai se vaikuttaa ilmapiiriin ja esim. uupumuksen tyypillisimpiä oireita on kyynistyminen. Mulle ainakin on vaikea nähdä tällä hetkellä oikein mitään positiivista tässä alassa ja tällaiset unelmakertomukset täydellisestä työpaikasta vain kuulostaa ihan liian absurdilta ollakseen totta: En usko ennenkuin omin silmin näen.

Siksi kannattaisikin vaihtaa välillä työpaikkaa, eikä työskennellä samassa yksikössä liian pitkään. Vaikka ei ihan täydellistä työpaikkaa löytyisikään (liekö sellaista onkaan), niin uudessa paikassa osaa katsoa asioita uusin silmin; niin hyvät puolet kuin kehittämistarpeetkin näkee paremmin. Kun on vuosikymmenet työskennellyt samassa paikassa, kaikelle tälle sokeutuu ja alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Monella varmasti on kokemusta sellaisesta työpaikan "tämä asia on aina tehty näin" -jäärästä, jolle kaikki muutos ja uudet ideat ovat kokeilematta paskaa, vaikka ne olisivat työtä helpottavia muutoksia. Kukaan ei varmasti halua itse tulla tuollaiseksi jääräksi, mutta sen eteen on tehtävä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Ei omia eväitä voi velvoittaa syömään lasten ruokailussa. Ne voi syödä tauolla tai sen jälkeen kun lapset ovat syöneet.

Valitettavasti voi velvoittaa, työsuojelulaissa on porsaanreikä, jossa ei mainita, että se joutuisa ruokailu pitäisi tehdä taukotiloissa. Edes liitot eivät voi tälle asialle mitään. Että ole onnellinen jos olet sellaisessa paikassa töissä, missä tuota porsaanreikää ei hyödynnetä: Ymmärtääkseni lähes kaikkialla on niin, että edes omia eväitä ei saa syödä kahvihuoneessa, vaan pitää syödä lasten keskellä.

Voihan siellä ruokailussa olla mukana ja syödä eväät tauon aikana.

Öööö, minkä tauon? Sen 10min kahvitauon, jos sen ehtii ylipäätään pitämään??

Toisekseen se ruokailutilanne luokitellaan ns kasvatus-ja opetustilanteeksi jonka mukaan meillä on ns velvoite aterioida siinä.

T. Ehdin kahvitauolle 2-5x/vkossa.

Höpölöpö. Mikään taho ei voi pakottaa minua syömään lapsiryhmässä. Se ei todellakaan ole velvoite.

No kyllä vain pakottaa ja tosiaan liitotkaan ei voi asialle mitään, tämä ruokatauko-asiahan oli superin ja tehyn asialistalla ainakin silmänlumeena että saivat narrattua varhaiskasvatuksen työntekijät taistelemaan sotelaisten puolesta, mutta kyllä se on ihan valtakunnallinen tosiasia, ettei useimmissa paikoissa saa ruokailla kuin lasten keskellä.

Mikä taho tunkee ruokaa suuhusi? Aivan. Ei kukaan. Kenenkään ei tarvitse syödä työkseen. Se ei ole työtehtävä.

Luulisin, ettei työnantaja voi pakottaa käyttämään ateriaetua. Ja silloin kun ateriaetu ei ole käytössä ei kyse ole esimerkkiruokailusta eli ei voi pakottaa syömään omia eväitä lasten seurassa. Periaatteessa pitäisi tarjota tällöin palkaton puolen tunnin ruokatauko mutta silloin pitää olla oikeus poistua työpaikalta. Jos oikeutta ei ole, pitää tarjota ruokailu työpaikalla työaikana. Mitä hygieniasäännöt sanovat omista eväistä muissa kuin taukotiloissa syötynä?

Mikä hygieniasääntö kieltäisi omien eväiden syömisen lapsiryhmässä? Itsehän se oma ruoka syödään, eikä sitä tarjota muille. Meidän kunnassa on talon ruoka mennyt niin ala-arvoiseksi, että suurin osa henkilökunnasta syö omia eväitään, eikä kenellekään ole mikään ongelma syödä niitä lapsiryhmässä. Paremminhan ne eväät ehtii syödä lasten ruokailun aikaan vrt. ruokatauolla kahvihuoneessa, jossa on samaan aikaan 10 muutakin ihmistä lämmittämässä ruokaansa, jolloin voi mennä suurin osa ruokatauosta siihen, että odottaa omaa vuoroaan ruoan lämmitykseen ja lopulta joutuu syömään ruokansa haaleana hotkien, että ryhmästä seuraava pääsee ruokatauolle ajallaan.

Itse ainakin söisin ruuan ihan rauhassa ja jos ruokatauko viivästyy kun mikrolle jonottajia on niin paljon, niin se on työnantajan ratkaistava ongelma: Useampi mikro tai porrastaa ruokataukoja niin ettei tuollaista ruuhkaa synny. Ei tietnekään kukaan laske taukoajaksi jotain tuollaista työnantajasta johtuvaa viivästystä. Tai siis korjaan: Kukaan muu kuin varhaiskasvatuksen ylitunnollinen työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista että tilanne on päästetty näin pitkälle?

Porukka alkaa lakoomaan allalla työuupuminen syynä.

Päätäjiä ei kiinnosta

Niinpä, ketään ei kiinnosta hevonhuitulan vertaa, antakaa alan ja akkojen laota kuormansa ja kuormittavuutensa alle, evvvk ja piste.

Onko tätä ketjua kukaan vielä lähettänyt eteenpäin esim.Hgin ja Vantaan varhaiskasvatuspäälliköille, poliitikoille jne?

Niinpä, ketään ei kiinnosta.

Kyllä Helsingin päättäjiä kiinnostaa. On vedottu asiassa korkeammalle taholle ihan tällä viikolla. 

Pääkaupunkiseudun kaupungit vetoavat sen puolesta, että valtakunnallisia toimia varhaiskasvatuksen koulutuksen lisäämiseksi tehdään heti. Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja ja määrää tulee kasvattaa erityisesti siellä, missä pula on suurin. Nykyiset koulutusmäärät eivät riitä tuomaan tilanteeseen tarvittavaa helpotusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstötilanteen ratkaisemisen tulee olla myös yksi seuraavan hallituksen keskeisistä tavoitteista."

Paino sanalla seuraavan hallituksen. Seuraavan hallituksen missä todennänköisesti istuu täysin samat naamat päättämässä kansalaisten asioista, eli naamat jotka eivät reagoi nyt kun tilanne on katastrofaalinen ja kyseessä kuitenkin maamme lapset ja heidän hoitonsa.

Miksi te äänestätte näitä ihmisiä päättäjiksi kerta toisensa jälkeen joita ei kiinnosta teidän ahdinkonne?

Miksi te kannatatte sellaisia ammattiliittoja joka kuukausi maksamalla jäsenmaksuja pienestä tilistänne, ammatiliittoja jotka mm narraavat teitä osallistumaan (kuten kävi) työtaisteluun mistä hyötyy täysin toinen ammattiala etuineen?

Paino sanoilla seuraavan hallituksen keskeisissä tavoitteissa. Tämänkaltainen asia on sellainen, joka tulee olla hallitusohjelmassa, jotta siihen voidaan puuttua. Nyt se ei ole, siksi siihen ei ole myöskään budjetoitu rahaa eikä työryhmiä miettimään. Helsinki haluaa, että se tulee osaksi seuraavaa hallitusohjelmaa, riippumatta siitä ketä hallituksessa on. Tällöin siihen luonnollisesti valtionbudjetista laitetaan myös rahaa. Kannattaa lukea yhteiskuntaoppia, ihan peruskoulussakin sitä opetetaan."

Todellakin, kun päättäjissä toimii yhteiskuntaopin lukeneita mitä peruskouluissakin opetetaan  niin tämänkaltainen varhaiskasvatuksalan ahdinko, missä nyt ollaan, lienee käytännössä mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää teidän ketju on yhtä tappelua. Onko ihme että päiväkodeissa on niin paljon ilmapiiriongelmia? Te olette kaikki samassa kusessa. Unhtakaa nyt se teidän titteli ja vetäkää yhtä köyttä.

Ilmapiiriongelma on oire, eikä syy. Jos vuosikausia tehdään töitä ahdingossa  ja ihmiset uupuu, niin tottakai se vaikuttaa ilmapiiriin ja esim. uupumuksen tyypillisimpiä oireita on kyynistyminen. Mulle ainakin on vaikea nähdä tällä hetkellä oikein mitään positiivista tässä alassa ja tällaiset unelmakertomukset täydellisestä työpaikasta vain kuulostaa ihan liian absurdilta ollakseen totta: En usko ennenkuin omin silmin näen.

Siksi kannattaisikin vaihtaa välillä työpaikkaa, eikä työskennellä samassa yksikössä liian pitkään. Vaikka ei ihan täydellistä työpaikkaa löytyisikään (liekö sellaista onkaan), niin uudessa paikassa osaa katsoa asioita uusin silmin; niin hyvät puolet kuin kehittämistarpeetkin näkee paremmin. Kun on vuosikymmenet työskennellyt samassa paikassa, kaikelle tälle sokeutuu ja alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Monella varmasti on kokemusta sellaisesta työpaikan "tämä asia on aina tehty näin" -jäärästä, jolle kaikki muutos ja uudet ideat ovat kokeilematta paskaa, vaikka ne olisivat työtä helpottavia muutoksia. Kukaan ei varmasti halua itse tulla tuollaiseksi jääräksi, mutta sen eteen on tehtävä töitä.

Etkös juuri totenut, miten tämä ketju on täynnä ilmapiiriongelmaisten turhia valituksia? Joten mitä se työpaikkaa vaihtamalla mihinkään muuttuisi, kuitenkaan ei ole hyvä tuuri että pääsisi sinun täydelliseen ryhmääsi töihin nauttimaan leveästä elämästä ja rauhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Olet asian ytimessä. Työntekijät pitäisi saada liikkeelle, ympäri pihaa, rikastuttamaan toimintaa, olemaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa muutenkin kuin huutaessaan heille kieltolauseita.

Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.

Että ensin painetaan hikihatussa siellä sisällä töitä, sitten puetaan lapset ulos, sitten opettaja on jossakin papereita pyörittelemässä ja ollaan ulkona, niin silloinkin pitäisi painaa hikihatussa töitä, kun ei se opettajakaan paina vaan istuu jossain koneen äärellä. Hahahhahahhahah! Voi luoja teidän kanssa.

Olisi se päiväkodin pihoja kiertelevä tutkijakin alkanut hommiin eikä vaan monttu auki möllöttänyt arvostelemassa toisten työtapoja, onkohan tutkija itse tehnyt päivääkään töitä varhaiskasvatuksessa?

Aikuiset ihmiset eivät ihan jaksa leikkiä kuten lapset: Vähän aikaa voi leikkiä ja juosta, mutta pidemmän päälle se on valitettava tosiasia, että lapset ovat energisempiä kuin aikuiset. Olen lastenhoitaja, mutta myönnän että en jaksa koko päivää juosta lasten perässä leikkimässä, tällöin tehtäväni on valvoa lasten leikkejä ja mielestäni tämä on tärkeää työtä, valvoa, olla tavoitettavissa ja antaa lapsille huomiota silloin kun he sitä tarvitsevat: Silloin kun hei eivät tarvitse huomiota, niin ei ole mitään väärää jos juttelee työkaverin kanssa, siinäpä sitä samalla vaihdetaan ajatuksia, saadaan neuvoja ja ideoita jne. juttelu tietenkin keskeytyy heti jos lapset tarvitsevat huomiota.

Ei pihalla tarvitse koko aikaa juostakaan, vaan usein riittää kun laittaa leikin alulle. Monessa leikissä voi ensimmäisen kierroksen olla esimerkkinä, esim. polttopallo, kymmenen tikkua laudalla, väri/peili, kuka pelkää -hippaleikit jne ja sen jälkeen seuraa ja ohjaa leikkiä vierestä. Tai pyörittää hyppynarua sen aikaa, kun käsi väsyy, tai jalkapallossa siirtyy tuomariksi. Meillä aikuiset osallistuvat leikkiin ulkona, mikä on vähentänyt valvomisen tarvetta. Esim polttopallossa on helposti yhdellä aikuisella kahden kasvattajan lapset mukavasti samassa touhussa, jolloin yksi voi paremmin keskittyä antamaan keinussa vauhtia tai tekemään hiekkakakkuja pienempien kanssa. Ohjattu leikki ulkoilun alkuun tai loppuun myös vapauttaa yhden aikuisen hoitamaan kattamisen ja sänkyjen laittamisen.

t. VO, joka ei istu koneella ulkoilujen aikaan.

Tiedoksenne niille jotka jauhavat koulutuspaikkojen lisäämisestä, niin se ei tule ongelmaa auttamaan. Toimet pitää kohdistaa kenttätyön helpottamiseen ja työntekijöiden jaksamiseen. Kouluttaminen on yhtä tyhjän kanssa koska moni vaihtaa heti valmistuttuaan alaa.

Jos mitään konkreettista ei tehdä niin päiväkoteja aivan varmasti tullaan sulkemaan ja tullaan näkemään todella paljon jopa lasten vammautumisia kun henkilökuntaa ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Olet asian ytimessä. Työntekijät pitäisi saada liikkeelle, ympäri pihaa, rikastuttamaan toimintaa, olemaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa muutenkin kuin huutaessaan heille kieltolauseita.

Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.

Että ensin painetaan hikihatussa siellä sisällä töitä, sitten puetaan lapset ulos, sitten opettaja on jossakin papereita pyörittelemässä ja ollaan ulkona, niin silloinkin pitäisi painaa hikihatussa töitä, kun ei se opettajakaan paina vaan istuu jossain koneen äärellä. Hahahhahahhahah! Voi luoja teidän kanssa.

Olisi se päiväkodin pihoja kiertelevä tutkijakin alkanut hommiin eikä vaan monttu auki möllöttänyt arvostelemassa toisten työtapoja, onkohan tutkija itse tehnyt päivääkään töitä varhaiskasvatuksessa?

Aikuiset ihmiset eivät ihan jaksa leikkiä kuten lapset: Vähän aikaa voi leikkiä ja juosta, mutta pidemmän päälle se on valitettava tosiasia, että lapset ovat energisempiä kuin aikuiset. Olen lastenhoitaja, mutta myönnän että en jaksa koko päivää juosta lasten perässä leikkimässä, tällöin tehtäväni on valvoa lasten leikkejä ja mielestäni tämä on tärkeää työtä, valvoa, olla tavoitettavissa ja antaa lapsille huomiota silloin kun he sitä tarvitsevat: Silloin kun hei eivät tarvitse huomiota, niin ei ole mitään väärää jos juttelee työkaverin kanssa, siinäpä sitä samalla vaihdetaan ajatuksia, saadaan neuvoja ja ideoita jne. juttelu tietenkin keskeytyy heti jos lapset tarvitsevat huomiota.

Ei pihalla tarvitse koko aikaa juostakaan, vaan usein riittää kun laittaa leikin alulle. Monessa leikissä voi ensimmäisen kierroksen olla esimerkkinä, esim. polttopallo, kymmenen tikkua laudalla, väri/peili, kuka pelkää -hippaleikit jne ja sen jälkeen seuraa ja ohjaa leikkiä vierestä. Tai pyörittää hyppynarua sen aikaa, kun käsi väsyy, tai jalkapallossa siirtyy tuomariksi. Meillä aikuiset osallistuvat leikkiin ulkona, mikä on vähentänyt valvomisen tarvetta. Esim polttopallossa on helposti yhdellä aikuisella kahden kasvattajan lapset mukavasti samassa touhussa, jolloin yksi voi paremmin keskittyä antamaan keinussa vauhtia tai tekemään hiekkakakkuja pienempien kanssa. Ohjattu leikki ulkoilun alkuun tai loppuun myös vapauttaa yhden aikuisen hoitamaan kattamisen ja sänkyjen laittamisen.

t. VO, joka ei istu koneella ulkoilujen aikaan.

Siis teillä on KOLME Aikuista ulkona :O Ohhoh, ihan uusi kokemus olisi tuollainen. Tottakai meilläkin ohjataan leikkejä, helposti silti se tutkija näkisi, että siellä vaan ""valvotaan" kun lapset leikkii. Itse en ainakaan puutu asioihin jos lapsilla on mukavat leikit muutenkin, mielestäni menee överiksi jos pitää koko ajan olla jotain aikuislähtöistä leikkiä lapsilla, eivätkä saa keskenään leikkiä ollenkaan.

Lisäksi sitten kun on muutama tuentarpeinen ryhmässä joille ei ole avustajaa, niin yritäppä siinä polttopalloa ohjata ja samalla hillitä tuentarpeisen raivareita ja estää toista viemästä koko palloa mukanaan jonnekkin ihan muualle. Nämä lapset eivät osaa jatkaa leikkiä keskenään ilman aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Korkea aika tehdä jämäkkä korjausliike varhaiskasvatuksen ammatilaisten työolosuhteisiin.

Homma hajoo käsiin, alalta joukkopako jo käynnissä.

Kuka sitten sitä teidän " laadukasta varhaiskasvatusta" teke työkseen lapsille?

Työkkärin  vevoite-työllistettävät randomit (taustoillla ei kai väliä)  9e päivässä?

Koska jonkuhan ne lapset on hoidettava että vanhemmat pääsee töihin.

No, nimenomaan näin! Vuosikausia kestänyt alamäki vakassa ei voi olla päättymättä katastrofiin. Nyt kannattaisi se korjausliike tehdä ennen kuin on ihan liian myöhäistä. Jos meille pienten lasten hyvä hoito ja kasvatus on tärkeää. Ja toivon tosiaan, että se on. Muuten emme voi kutsua tätä maata sivistysvaltioksi. Vielä suurempi kysymys muuten on se, koska alle 3-vuotiaiden kotihoitoa aletaan arvostaa niin paljon, että kotihoito olisi oikeasti tasavertainen vaihtoehto vanhemmille, sen kodin ulkopuolisen päivähoidon rinnalla? Jotkut kun vielä haluaisivat hoitaa ne pienimmät lapsensa kotona.

"Jepjep, pikkasen on unohtunut perusasiat kun näitä opettajia on alettu kouluttamaan. Hoitajia sinne päiväkoteihin tarvitaan ei mitään paperinpyörittelijöitä!

Jos ei lastenhoito kiinnosta niin turha on piiloutua opettaja -tittelin taakse. Päiväkodeissa pitäisi olla johtaja, jonka työtä on tehdä paperihommat ja loput HOITAA niitä lapsia. Ja aivan turhaa kitinää ettei yksi johtaja pysty mukamas kaikkea tekemään. Kyllä pystyy kun tehostaa omaa toimintaansa tai sitten saa potkut. Päiväkodit pitäisi laittaa yritysmaailman kehykseen niin silloin sieltä alisuoriutujat kylmästi vaan potkitaan pois."

Kyllä. On tapauksia, missä poissaolevat johtajat jotka delegoivat surutta omaa työtään ja työsarkaansa ( +vastuuta! paikan toiminnasta)

jo ennestään kuormittuneille alaisilleen,

yleensä tämä tapahtuu toki niin että lakataan vastaamasta sähköposteihin,  etsitään se vaikein tyyppi työyhteisöstä, sen jonka toimintaa määrittää armoton tarve päteä ja käskyttää työkavereita manipuloimalla, nimitetään se paikan "vastuunkantoon" naurettavalla palkkiolla paikan "apulaisjohtajaksi".  

Ihan hyvä diili esimiehelle varsinkin, kun näin voi ohjata pikkuhiljaa lähes kaiken kentän toiminnan ja eritoten toimimattomuuden ja vastuun toimimattomuudesta sille asemastaan pullistuneelle "apulaisjohtajalle" . 

Toki jos onni käy, niin apulaisjohtaja osoittautuukin timantiksi joka yllättäen nostaa paikan tasoa mahtavalla tavalla ja pitää työyhteisön ja hoitolasten olojen puolta, mutta siinäkin tapauksessa esimies usein kerää ylpeänä kiitokset itselleen unohtaen kuka todellisuudessa taustalla uurasti.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?[/quote]

Olet asian ytimessä. Työntekijät pitäisi saada liikkeelle, ympäri pihaa, rikastuttamaan toimintaa, olemaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa muutenkin kuin huutaessaan heille kieltolauseita.

Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.[/quote]

Että ensin painetaan hikihatussa siellä sisällä töitä, sitten puetaan lapset ulos, sitten opettaja on jossakin papereita pyörittelemässä ja ollaan ulkona, niin silloinkin pitäisi painaa hikihatussa töitä, kun ei se opettajakaan paina vaan istuu jossain koneen äärellä. Hahahhahahhahah! Voi luoja teidän kanssa.

Olisi se päiväkodin pihoja kiertelevä tutkijakin alkanut hommiin eikä vaan monttu auki möllöttänyt arvostelemassa toisten työtapoja, onkohan tutkija itse tehnyt päivääkään töitä varhaiskasvatuksessa?

Aikuiset ihmiset eivät ihan jaksa leikkiä kuten lapset: Vähän aikaa voi leikkiä ja juosta, mutta pidemmän päälle se on valitettava tosiasia, että lapset ovat energisempiä kuin aikuiset. Olen lastenhoitaja, mutta myönnän että en jaksa koko päivää juosta lasten perässä leikkimässä, tällöin tehtäväni on valvoa lasten leikkejä ja mielestäni tämä on tärkeää työtä, valvoa, olla tavoitettavissa ja antaa lapsille huomiota silloin kun he sitä tarvitsevat: Silloin kun hei eivät tarvitse huomiota, niin ei ole mitään väärää jos juttelee työkaverin kanssa, siinäpä sitä samalla vaihdetaan ajatuksia, saadaan neuvoja ja ideoita jne. juttelu tietenkin keskeytyy heti jos lapset tarvitsevat huomiota.[/quote]

Ei pihalla tarvitse koko aikaa juostakaan, vaan usein riittää kun laittaa leikin alulle. Monessa leikissä voi ensimmäisen kierroksen olla esimerkkinä, esim. polttopallo, kymmenen tikkua laudalla, väri/peili, kuka pelkää -hippaleikit jne ja sen jälkeen seuraa ja ohjaa leikkiä vierestä. Tai pyörittää hyppynarua sen aikaa, kun käsi väsyy, tai jalkapallossa siirtyy tuomariksi. Meillä aikuiset osallistuvat leikkiin ulkona, mikä on vähentänyt valvomisen tarvetta. Esim polttopallossa on helposti yhdellä aikuisella kahden kasvattajan lapset mukavasti samassa touhussa, jolloin yksi voi paremmin keskittyä antamaan keinussa vauhtia tai tekemään hiekkakakkuja pienempien kanssa. Ohjattu leikki ulkoilun alkuun tai loppuun myös vapauttaa yhden aikuisen hoitamaan kattamisen ja sänkyjen laittamisen.

t. VO, joka ei istu koneella ulkoilujen aikaan.[/quote]

Hieno kuulla, että on muitakin, jotka ovat hiffanneet asian. Että voi tehdä valintoja, jotka palvelevat sekä lapsiryhmän että koko tiimin hyvinvointia. Että pääsääntöisesti voi ulkoilla kolmen aikuisen voimin. Siinä on sellaista yhdessä liikkumisen iloa ja tekemisen meininkiä, jota harvat vaka-työntekijät saavat kokea. Koska on jumituttu johonkin jäykkiin vanhoihin käytäntöihin, koska ulkona tuulee, paperihommat kutsuu jne.

businessenkeli kirjoitti:

Jepjep, pikkasen on unohtunut perusasiat kun näitä opettajia on alettu kouluttamaan. Hoitajia sinne päiväkoteihin tarvitaan ei mitään paperinpyörittelijöitä! Jos ei lastenhoito kiinnosta niin turha on piiloutua opettaja -tittelin taakse. Päiväkodeissa pitäisi olla johtaja, jonka työtä on tehdä paperihommat ja loput HOITAA niitä lapsia. Ja aivan turhaa kitinää ettei yksi johtaja pysty mukamas kaikkea tekemään. Kyllä pystyy kun tehostaa omaa toimintaansa tai sitten saa potkut. Päiväkodit pitäisi laittaa yritysmaailman kehykseen niin silloin sieltä alisuoriutujat kylmästi vaan potkitaan pois.

Millä mittarilla mittaisit suoriutumista? Jos siis oikeasti ymmärrät yritysmaailmasta jotain, niin ymmärrät myös sen, että tehostamiseen tarvitaan mittareita. Kuinka mittaat päiväkodissa ihmisen tehokkuuden? Laskuri, että montako lasta pukee X määrässä minuutteja? Montako saa ruokittua puolessa tunnissa? Mitattaisko ne paperihommat myös? Monta paperia menee minuutissa pöydän yli? Entä henkinen puoli sitten? Täyttääkö lapset kyselyitä, jonne hymynaamojen hymyn leveydellä merkataan, että miten on mennyt hoitajalla/opettajalla/avustajalla? Tehdäänkö seurantakyselyitä, että miten hänen hoitamat lapset pärjäsi koulussa? Saako erityislapsista bonuspisteitä? Voisiko pihalle palkata erikseen saneerauskonsultit kyttäämään tekemisiä? Mistä rekrytään poispotkimiskarnevaalien jälkeen uusia työntekijöitä? Mutta joo, varmasti toimiva idea asettaa vaikka kaikki hoivaan, kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät julkiset palvelut "yritysmaailman kehykseen". Yksityisillä vanhainkodeillakin menee niin pirun vahvasti, että koskaan ei mikään ole pielessä. Eikös niin? 

Voitteko helvetti lopettaa tuon lainausten lainausten lainausten lainaamisen.

Eikö päiväkotityperyksillä ole edes sen verran järkeä päässä.

Supsupsup, supina käy kaikista, kun selkäs käännät. Se vasta lisää luottamusta työyhteisössä ja kritisointi jopa muiden ruokailuun ja fyysiseen olemukseen liittyen. Kuitenkin vastuut, jopa retkirepusta ja puhelimista ladataan kyllä muiden niskaan ja kehdataan kuitenkin Selän takana valittaa, kuinka itse joutuu kaikki tekemään näkemättä sitä toisen taakkaa. Katsokaa välillä peiliin siellä työpaikalla!

Vierailija kirjoitti:

businessenkeli kirjoitti:

Jepjep, pikkasen on unohtunut perusasiat kun näitä opettajia on alettu kouluttamaan. Hoitajia sinne päiväkoteihin tarvitaan ei mitään paperinpyörittelijöitä! Jos ei lastenhoito kiinnosta niin turha on piiloutua opettaja -tittelin taakse. Päiväkodeissa pitäisi olla johtaja, jonka työtä on tehdä paperihommat ja loput HOITAA niitä lapsia. Ja aivan turhaa kitinää ettei yksi johtaja pysty mukamas kaikkea tekemään. Kyllä pystyy kun tehostaa omaa toimintaansa tai sitten saa potkut. Päiväkodit pitäisi laittaa yritysmaailman kehykseen niin silloin sieltä alisuoriutujat kylmästi vaan potkitaan pois.

Millä mittarilla mittaisit suoriutumista? Jos siis oikeasti ymmärrät yritysmaailmasta jotain, niin ymmärrät myös sen, että tehostamiseen tarvitaan mittareita. Kuinka mittaat päiväkodissa ihmisen tehokkuuden? Laskuri, että montako lasta pukee X määrässä minuutteja? Montako saa ruokittua puolessa tunnissa? Mitattaisko ne paperihommat myös? Monta paperia menee minuutissa pöydän yli? Entä henkinen puoli sitten? Täyttääkö lapset kyselyitä, jonne hymynaamojen hymyn leveydellä merkataan, että miten on mennyt hoitajalla/opettajalla/avustajalla? Tehdäänkö seurantakyselyitä, että miten hänen hoitamat lapset pärjäsi koulussa? Saako erityislapsista bonuspisteitä? Voisiko pihalle palkata erikseen saneerauskonsultit kyttäämään tekemisiä? Mistä rekrytään poispotkimiskarnevaalien jälkeen uusia työntekijöitä? Mutta joo, varmasti toimiva idea asettaa vaikka kaikki hoivaan, kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät julkiset palvelut "yritysmaailman kehykseen". Yksityisillä vanhainkodeillakin menee niin pirun vahvasti, että koskaan ei mikään ole pielessä. Eikös niin? "

Ohikommenttia tässä se, että päiväkotiketjut ovat jo yritysmaailman kehyksissä. 

Mikä on täyttökapasiteetti, mikä on tuotto/kate ja mikä menoerä. Entä asiakastyytyväisyys, henkilökunnan, ruoan, lelujen, pesuaineiden, pk-tilojen ylläpidon, budjetointi jne.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

Aloit kunnolla profiloimaan ja antamaan virtuaali-sapiskaa :)

Lähtökohtaisesti arvostan kritiikkiä, koska se on kehittymisen edellytys. Vaikka tuollainen "haulikolla roiskiminen" omien mielikuvien perusteella ei usein kohteeseensa osukaan, niin mainitsemiasi sudenkuoppia haluan ilman muuta välttää.

Kirjoituksestasi tuli kuitenkin sellainen mielikuva, että pyrit kääntämään positiivisetkin asiat negatiiviseksi: ideoinnin ja innovoinnin, (positiivisen) energian levittämisen, vanhempien kanssa keskustelun, iloisena liikkumisen, lasten suosikkina olemisen...

Tarkoittaako tämä sitä, että itse olet työntekijänä kaiken tuon vastakohta? Sekö olisi oikea tapa toimia varhaiskasvattajana? Etäisenä, liikkumattomana ja ilottomana hahmona, joka vastuullisuuden kaapuun pukeutuneena, turvallisuudella kaiken ankeuden perustellen, raahautuu kohti uutta ikävää työpäivää.

Kerroit tehneesi epäkohtailmoituksia ja ilmoituksia Aluehallintovirastoon. Ei siinä mitään, niiden tekeminen on työntekijöiden oikeus ja velvollisuuskin. Jos olisit lisännyt listaan vielä esihenkilölle omasta tiimikaverista valittamisen tämän selän takana, niin lista olisi ollut täydellinen. Sitten vaan ihmettelemään, miksei mitään positiivista muutosta tapahdu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Olet asian ytimessä. Työntekijät pitäisi saada liikkeelle, ympäri pihaa, rikastuttamaan toimintaa, olemaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa muutenkin kuin huutaessaan heille kieltolauseita.

Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.

Minulle vasta lastenhoitaja-opiskelijana selvisi miksi aikuiset ei osallistu niin paljon leikkeihin. Silloin kun ei näe yhtään, mitä selän takana tapahtuu. Näkee vain sen porukan jonka kanssa touhuaa, mutta jos täytyy nähdä koko piha, sitten ei voi keskittyä vain 6-8 lapseen. 

Lisäksi riittää ihan vain yksi tuen tarpeinen lapsi porukkaan, jota pitää vahtia. Eiköhän tällainen jokaiseen päiväkotiin mahdu, lapsi jolla on tosi heikot sosiaaliset taidot ja kädet huitaisee tai vie toisilta pallon jne. Se lapsi ei ikinä opikaan niitä sosiaalisia taitoja, jos annetaan vaan rymistää ominaan. Tällainen lapsi jää porukan hylkiöksi ja syntipukiksi, jos hän aina sotkee toisten leikit. (Syrjäytyminen voidaan ennustaa jo neljävuotiaana)

Lapset oppii nopeasti ketä voi syyttää - myös vaikka ei syytä olisikaan. Se aikuisen valvonta on silloin ihan tosi tärkeää, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu. 

Ei ole ihan noin yksioikoista että vain juorutaan porukalla pihalla. On kait sitäkin, ja joskus aikuisia voi olla paljonkin. Mutta toisaalta sisällä ryhmän kanssa ei voi aikuiset oikein puhua. Jos on asiaa jostain lapsesta, niin siinä pihalla se on paras hetki vaihtaa ajatuksia. 

Minä olen siis alalle opiskellut aikuisena ja meidän lapsista yksi on ollut tosi tuen tarpeinen pienestä asti. Näen asiat siksi varmaan erkkojen kautta. Mutta faktahan on että niitä nepsy-erkkoja siellä päikyssäkin on, diagnoosi tulee monilla vasta koulun alkaessa, mutta oireet on jo päikyssä. Ihanaa jos aikuiset pystyvät osallistumaan leikkiin, mutta "pelkkä" valvonta on vähintään yhtä tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Voitteko helvetti lopettaa tuon lainausten lainausten lainausten lainaamisen.

Eikö päiväkotityperyksillä ole edes sen verran järkeä päässä.

Miten silloin voi tietää mihin keskusteluketjuun kommentti liittyy? Pakkohan se on lainata. 

Meillä ainakin ulkoilut juoruillaan niin perheistä kuin toisista työntekijöistäkin ja puhutaan henkilökohtaiset asiat läpi. Sen päivän kun näkisi, että aikuiset osallistuisi leikkiin. Tutustujien käydessä on se vähän erilaista tosin.