Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Olet asian ytimessä. Työntekijät pitäisi saada liikkeelle, ympäri pihaa, rikastuttamaan toimintaa, olemaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa muutenkin kuin huutaessaan heille kieltolauseita.

Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.

Minulle vasta lastenhoitaja-opiskelijana selvisi miksi aikuiset ei osallistu niin paljon leikkeihin. Silloin kun ei näe yhtään, mitä selän takana tapahtuu. Näkee vain sen porukan jonka kanssa touhuaa, mutta jos täytyy nähdä koko piha, sitten ei voi keskittyä vain 6-8 lapseen. 

Lisäksi riittää ihan vain yksi tuen tarpeinen lapsi porukkaan, jota pitää vahtia. Eiköhän tällainen jokaiseen päiväkotiin mahdu, lapsi jolla on tosi heikot sosiaaliset taidot ja kädet huitaisee tai vie toisilta pallon jne. Se lapsi ei ikinä opikaan niitä sosiaalisia taitoja, jos annetaan vaan rymistää ominaan. Tällainen lapsi jää porukan hylkiöksi ja syntipukiksi, jos hän aina sotkee toisten leikit. (Syrjäytyminen voidaan ennustaa jo neljävuotiaana)

Lapset oppii nopeasti ketä voi syyttää - myös vaikka ei syytä olisikaan. Se aikuisen valvonta on silloin ihan tosi tärkeää, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu. 

Ei ole ihan noin yksioikoista että vain juorutaan porukalla pihalla. On kait sitäkin, ja joskus aikuisia voi olla paljonkin. Mutta toisaalta sisällä ryhmän kanssa ei voi aikuiset oikein puhua. Jos on asiaa jostain lapsesta, niin siinä pihalla se on paras hetki vaihtaa ajatuksia. 

Minä olen siis alalle opiskellut aikuisena ja meidän lapsista yksi on ollut tosi tuen tarpeinen pienestä asti. Näen asiat siksi varmaan erkkojen kautta. Mutta faktahan on että niitä nepsy-erkkoja siellä päikyssäkin on, diagnoosi tulee monilla vasta koulun alkaessa, mutta oireet on jo päikyssä. Ihanaa jos aikuiset pystyvät osallistumaan leikkiin, mutta "pelkkä" valvonta on vähintään yhtä tärkeää. 

Sepä siinä leikkimisessä nimenomaan onkin, että aikuisen mukanaolo innostaa lapsia osallistumaan, jolloin yhdellä aikuisella voi helposti olla vaikkapa 14 lasta samassa pelissä tai leikissä mukana, jolloin muille aikuisille jää paremmin aikaa keskittyä niihin, jotka sitä huomiota enemmän tarvitsevat. Ei sen leikittäjän ole tarkoituskaan pystyä näkemään, mitä selän takana tapahtuu.

Ulkoilu on lapsille monesti se ainut päivän hetki leikkiä ja toimia ilman aikuisen ohjausta. Se on ainut hetki kun lapsen oma mielikuvitus saa lentää. Siksi en puutu pihalla leikkeihin ellei turvallisuus vaarannu. Ohjaan yksinäisiä lapsia muiden leikkeihin mukaan mutta en itse osallistu leikkiin. Annan vauhtia keinussa tai ohjaan isompia lapsi antamaan vauhtia. Tarjoan leikkivälineitä ja saatan ehdottaa mitä niillä voi leikkiä. 

Tärkein tehtäväni ulkona on valvonta. Se ei onnistu jos uppoan muutaman lapsen kanssa leikkiin. Meillä ei ikinä ulkoile 3 aikuista kerralla, yleensä iltavuoro tulee töihin 9-10.30 välillä. Eka ryhmä lähtee ulos heti aamupalan jälkeen eli olen pihalla 10-11 lapsen kanssa kun toinen työntekijä on sisällä 10-11 lapsen kanssa. Meillä ulkoilee 130 lasta samalla pihalla, jos edes puolet on paikalla, niin siellä on 75 lasta. Todellakin valvonta on tärkeintä.

Voisitteko jatkossa kommentoida ilman noita lainaushirvityksiä?!!

Oli todella työn takana saada tätäkin edeltävä kommentti ulkoilusta ja valvomisesta nenänsä eteen, kun piti skrollata ja skrollata ja skrollata ja skrollata alaspäin saadakseen uusimman kirjoituksen silmiensä eteen harmaiden lainauslaatikoiden seasta/sijasta.

Ja oma kommenttini asiaan on se, että ulkoillessa aikuinen voi jossakin määrin, jonkin aikaa, olla mukana leikissä, esim.polttopallossa ja olla välillä/tarvittaessa se leikin/pelin alullepanija jotta homma saa ns tulta alleen, mutta muuten kasvattajan prioriteetti nro1 ulkoilussa on sen lapsilauman vahtiminen, huomioiminen, havainnointi ja turvassa pitäminen!

Siinä ei ole mahdollista eikä realistista paneutua tyyliin yhden porukan leikkiin pitkäksi aikaa.

On pidettävä silmälle isojakin porukkaa, on nähtävä hyvin laajalti ja laaja alue, on huomioitava aidat, portit, leluvaraston, katvekohdat ja kuolleet kulmat pihalla, on oikeasti oltava silmät mahdollisimman tehokkaasti myös siellä selässä.

T. 18v alalla

Vierailija kirjoitti:

Ihan aluksi: arvostan koulutettuja opettajia varhaiskasvatuksessa. Heitä on liian vähän. Siitäkin huolimatta minua lastenhoitajana välillä pännii se, että opettajat päättävät kaikesta. Tässä on syytä muistuttaa, että suurin osa opettajista on oikeasti lastenhoitajia, tällä hetkellä.

Kaksi opettajaa sopii omassa palaverissaan teemat, retket, juhlat, kaiken ohjelman, jopa lastenhoitajien vetämät tuokiot he suunnittelevat. 

Aiemmin tämä työnjako oli paljon joustavampi, ihme kyllä. Nyt meille lastenhoitajille vain yhteisessä tiimipalaverissa kerrotaan, mitä tehdään, miten ja missä yms.  Meillä ei juurikaan ole edes suunvuoroa. Kerran mun lastenhoitaja-kolleegani torkahti, kun väsyi kuuntelemaan opettajien luennoimista. Minä sitten lopulta sanoin, että saataisiinko mekin välillä suunvuoroa.

Kuinka tavallinen kokemus tämä on? Kuulostaa kärjistetyltä, mutta ei oikeasti ole sitä.  Olen itse korkeasti koulutettu mutta eri alalta, ja minua loukkaa välillä tämä "aputytön rooli" ja se, etten saa mistään päättää mitään. Meillä opettaja päättää jopa siitä, mitä kirjaa minä nukkarissa saan lukea. 

Valitettavan tavallinen kokemus. Paljon potentiaalia jää hyödyntämättä, kun lastenhoitaja yritetään painaa "aputytön" rooliin.

Pedagoginen johtajuus on rakenteiden luomista YHTEISELLE ammatilliselle DIALOGILLE. Ei luennoimista, kunnes toiset torkahtavat.

Vaikka opettajilla on keskinäisiäkin suunnitteluaikoja, niin lastenhoitajalla tulee olla aito kokemus kuulluksi tulemisesta ja osallisuudesta (tiimissä). Tiimipalaverit tarjoavat oivan mahdollisuuden tähän.

Oma kokemukseni on, että lastenhoitaja sitoutuu ihan eri tavalla työhönsä ja jopa "puhkeaa kukkaan", kun hänet otetaan huomioon tasavertaisena kasvattajana.

T. Vo, lh

On kyllä yksikön johtajassa(kin) vikaa ja pahasti, jos sallii moisen pelin, siis sen, ettei vakahoitajaa kuulla lainkaan ja hänen roolinsa on olla "vain" se apukäsi-ja silmä ja kaiken muun mahdollistaja muille.

Ei se vakahoitajakaan, yleensä, mikään mistään mitään tletämätön täystoope ole, ilman mitään teoriatietoa/opiskelua alalle.

Onko arvon taloissa joissa meno tuollaista, kuultu moniammatillisuudesta, tiimityöskentelystä, toisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta, laaja-alaisuudesta, huomioimisesta jne?

Tuskin.

Ja se selittääkin suuresti vaka-alan kurimusta.

Ja lopuksi pikkukurisioteettinä vaikkakin ohi aiheen, tiesittekö, että mielenterveyspuolen lähihoitajan opiskeluaika sisältää enemmän psykologiaa kuin mitä yleislääkäreiden koulutus? Jep, eipä siis ihme, että lääkäri 99%sti tarjoaa pillerireseptiä kouraan valittipa asiakas sitten mitä tahansa vaivaa, pilsut kun korjaa kaiken eikä se psyykkinen puoli vaikuta mihinkään, siis fyysiseen puoleen. Eihän? Eikun..

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko jatkossa kommentoida ilman noita lainaushirvityksiä?!!

Oli todella työn takana saada tätäkin edeltävä kommentti ulkoilusta ja valvomisesta nenänsä eteen, kun piti skrollata ja skrollata ja skrollata ja skrollata alaspäin saadakseen uusimman kirjoituksen silmiensä eteen harmaiden lainauslaatikoiden seasta/sijasta.

Ja oma kommenttini asiaan on se, että ulkoillessa aikuinen voi jossakin määrin, jonkin aikaa, olla mukana leikissä, esim.polttopallossa ja olla välillä/tarvittaessa se leikin/pelin alullepanija jotta homma saa ns tulta alleen, mutta muuten kasvattajan prioriteetti nro1 ulkoilussa on sen lapsilauman vahtiminen, huomioiminen, havainnointi ja turvassa pitäminen!

Siinä ei ole mahdollista eikä realistista paneutua tyyliin yhden porukan leikkiin pitkäksi aikaa.

On pidettävä silmälle isojakin porukkaa, on nähtävä hyvin laajalti ja laaja alue, on huomioitava aidat, portit, leluvaraston, katvekohdat ja kuolleet kulmat pihalla, on oikeasti oltava silmät mahdollisimman tehokkaasti myös siellä selässä.

T. 18v alalla

Valitettavan monessa paikassa ei osata suunnitella aikuisten toimintaa ulkona ollenkaan. Kaikkien ei tarvitse pitää silmällä joka ikistä katvealuetta, porttia ja leluvarastoa, kun aikuiset ovat jakautuneet pitkin pihaa ja jokaisella on joku vaaranpaikka vastuullaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän talossa harrastetaan paljon sitä, että kesken päivää lähdetään sairaslomalle. Tullaan siis aamulla köhimään ja voivottelemaan huonoa oloa ja sitten viimeistään lounaan jälkeen onkin pakko jo lähteä kotiin. Sijaisia ei tietenkään saa kesken päivää joten olisi parempi ihan reilusti jäädä heti aamulla kotiin sairastamaan. Meillä ei kovin iso talo ole ja tänäänkin lähti muutama kesken päivää pois..

Tuossa pahimmillaan sairastuttaa ne työkaveritkin, jotka ovat tulleet terveenä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan aluksi: arvostan koulutettuja opettajia varhaiskasvatuksessa. Heitä on liian vähän. Siitäkin huolimatta minua lastenhoitajana välillä pännii se, että opettajat päättävät kaikesta. Tässä on syytä muistuttaa, että suurin osa opettajista on oikeasti lastenhoitajia, tällä hetkellä.

Kaksi opettajaa sopii omassa palaverissaan teemat, retket, juhlat, kaiken ohjelman, jopa lastenhoitajien vetämät tuokiot he suunnittelevat. 

Aiemmin tämä työnjako oli paljon joustavampi, ihme kyllä. Nyt meille lastenhoitajille vain yhteisessä tiimipalaverissa kerrotaan, mitä tehdään, miten ja missä yms.  Meillä ei juurikaan ole edes suunvuoroa. Kerran mun lastenhoitaja-kolleegani torkahti, kun väsyi kuuntelemaan opettajien luennoimista. Minä sitten lopulta sanoin, että saataisiinko mekin välillä suunvuoroa.

Kuinka tavallinen kokemus tämä on? Kuulostaa kärjistetyltä, mutta ei oikeasti ole sitä.  Olen itse korkeasti koulutettu mutta eri alalta, ja minua loukkaa välillä tämä "aputytön rooli" ja se, etten saa mistään päättää mitään. Meillä opettaja päättää jopa siitä, mitä kirjaa minä nukkarissa saan lukea. 

Näkyisikö tuossa se opettajien epäpätevyys, jos teillä kerran lastenhoitajat toimivat opettajina? Ainakin itse olen sen huomannut, kun meidänkin talossa valitettavasti on toisinaan lastenhoitaja palkattu täyttymättä jääneeseen opettajan paikkaan, että kun sitä koulutusta ei ole, niin opettajan hommaa suoritetaan kuin jotain näytelmää, jonka keskiössä on viikkosuunnitelman tekeminen. Siinä sitten hiki hatussa pusketaan läpi suunniteltua ohjelmaa, 21 lasta tekee liukuhihnalta klo 9-10 välillä samanlaisen, aikuisen ideoiman ja suunnitteleman askartelun ja pedagogiikasta ei loppupeleissä ole tietoakaan. On vain etsitty Pinterestistä idea, mitä kädentaitopäivänä voitaisiin askarrella, mutta ei lainkaan mietitty, mitä opetellaan, miksi ja opettelevatko kaikki samaa asiaa samalla menetelmällä.

Tämä opettaja hoitaja tappelu on niiiin naurettavaa.

Hyviä ja huonoja on molemmissa.

Naurettavaa !!!!!!!

Tänään näin pitkästä aikaa ryhmän jossa homma toimi. Lapset oli opetettu toimimaan kussakin tilanteessa.

Kyllä se hyvin paljon on kiinni siitä miten aikuiset sen homman hoitaa

Jos aikuiset on pihalla kuin lumiukko niin lapsetkin on pihalla kuin lumiukko.

Keikkaileva hoitsu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä opettaja hoitaja tappelu on niiiin naurettavaa.

Hyviä ja huonoja on molemmissa.

Naurettavaa !!!!!!!

Ei se ole mikään tappelu. Ongelmista saa keskustella, ja sitä tässä juuri tehdään.

Onko ongelma sitten siinä, että työnkuva on jotenkin epäselvä nykyään lastenhoitajalla? Aiemmin hoidimme myös vasukeskustelut ja kirjasimme ne. Nyt yhtäkkiä emme ole siihen kelvollisia. Joissakin paikoissa ei edes Efficaa saa käyttää hoitaja, meillä kyllä saa, on jokaisen velvollisuus. Harmittaa vain olla tiimissä, jossa minulle vain kerrotaan, mitä on päätetty tehdä.  Aiemmin lastenhoitajan työ oli monipuolisempaa. Tämä uusi vakalaki ja sen mukana tulleet muutokset tekivät meistä niitä "aputyttöjä". 

Minulle tuli yllätyksenä, että nykyisessä tiimipalaverissa ei yhdessä sovita ja päätetä asioista, vaan lastenhoitajat ovat siellä kuuntelemassa. Mielestäni missään ei sanota, että vlh:t eivät saisi enää osallistua mihinkään ryhmää koskeviin päätöksiin ja toiminnan suunnitteluun ja ideointiin..

Miksi Helsingin kaupunki ei vakinaista määräaikaisia, päteviä lastenhoitajia? Vastaan itse: rahan takia. Määräaikainen työntekijä tulee halvemmaksi. Itketään tekoitkua, että on pula vakan henkilökunnasta, mutta sitten säästetään pienipalkkaisten ihmisten vakinaistamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä opettaja hoitaja tappelu on niiiin naurettavaa.

Hyviä ja huonoja on molemmissa.

Naurettavaa !!!!!!!

Ei se ole mikään tappelu. Ongelmista saa keskustella, ja sitä tässä juuri tehdään.

Onko ongelma sitten siinä, että työnkuva on jotenkin epäselvä nykyään lastenhoitajalla? Aiemmin hoidimme myös vasukeskustelut ja kirjasimme ne. Nyt yhtäkkiä emme ole siihen kelvollisia. Joissakin paikoissa ei edes Efficaa saa käyttää hoitaja, meillä kyllä saa, on jokaisen velvollisuus. Harmittaa vain olla tiimissä, jossa minulle vain kerrotaan, mitä on päätetty tehdä.  Aiemmin lastenhoitajan työ oli monipuolisempaa. Tämä uusi vakalaki ja sen mukana tulleet muutokset tekivät meistä niitä "aputyttöjä". 

Minulle tuli yllätyksenä, että nykyisessä tiimipalaverissa ei yhdessä sovita ja päätetä asioista, vaan lastenhoitajat ovat siellä kuuntelemassa. Mielestäni missään ei sanota, että vlh:t eivät saisi enää osallistua mihinkään ryhmää koskeviin päätöksiin ja toiminnan suunnitteluun ja ideointiin..

Tuo riippuu jossakin määrin talosta ja sen johtajasta jossa vakalh työskentelee, kokemusta kummastakin ja esim.nykyisessä paikassa jossa olen nyt kolmatta vuotta, kaikkia kuunnellaan ja kuullaan, toisia ei arvoteta huonommaksi tai paremmaksi, vaan jokaisella on sama päämäärä ja ajatus eli lapsen paras.

Mutta onhan se totta, että työnkuvaa on vakahoitajilla supistettu ja muutettu enemmän "apukäden/silmien" rooliksi, mitätöity koulutusta entisestään ja vähätellään.

Ei tarvitse ihmetellä mielenterveysongelmien syytä nro1 sijalla sairauspoissaoloissa, v.2019 lähten ollut niin, ohi tuki-ja liikuntaelinvaivojen.

"Miksi Helsingin kaupunki ei vakinaista määräaikaisia, päteviä lastenhoitajia?

Vastaan itse: rahan takia.

Määräaikainen työntekijä tulee halvemmaksi.

Itketään tekoitkua, että on pula vakan henkilökunnasta,

mutta sitten säästetään pienipalkkaisten ihmisten vakinaistamisessa."

Kirjoitit täyttä asiaa ja tuota juurikin kentällä ihmetellään.

Alalla ( ei pelkästään Helsingissä vaan muuallakin) tarjotaan aivan surkeita "tuletarvittaessa" 0-soppareita ihmisille, joilla on perhe elätettävänään. Heitä heitellään surutta yksiköstä ja pk:sta toiseen.

Vaikka olisi kuinka sitoutunut ja tunnollinen hoitaja, niin vakipaikkaa et saa.

Ja sitten itketään pokkana työvoimapulaa.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi Helsingin kaupunki ei vakinaista määräaikaisia, päteviä lastenhoitajia?

Vastaan itse: rahan takia.

Määräaikainen työntekijä tulee halvemmaksi.

Itketään tekoitkua, että on pula vakan henkilökunnasta,

mutta sitten säästetään pienipalkkaisten ihmisten vakinaistamisessa."

Kirjoitit täyttä asiaa ja tuota juurikin kentällä ihmetellään.

Alalla ( ei pelkästään Helsingissä vaan muuallakin) tarjotaan aivan surkeita "tuletarvittaessa" 0-soppareita ihmisille, joilla on perhe elätettävänään. Heitä heitellään surutta yksiköstä ja pk:sta toiseen.

Vaikka olisi kuinka sitoutunut ja tunnollinen hoitaja, niin vakipaikkaa et saa.

Ja sitten itketään pokkana työvoimapulaa.

Sehän siinä Helsigin tiedotustilaisuudessa juuri vituuuuuutti, että ne pomotyypit olivat ihan pihalla siitä miten asioita voisi hoitaa. Oltiin aloittamassa hienot koulutukset, mutta kukaan ei siinä (kään) puhunut miten jo ennestään paha työvoimapula paikataan koulutuspäivien aikana. 

Mua kanssa pännii tehdä töitä tiimissä jossa mikään ei kelpaa mitä ehdotan ja mitään en tee heidän mielestään oikein. Tänään jo töistä lähtiessä oli tunne, että sanon eipä nähdä huomenna. On siellä kivojakin ihmisiä, mutta pari selän takana puhuvaa ja keskenään asioista sopivaa jotka eivät muita tiedota sopimistaan suunnitelmista.

Vierailija kirjoitti:

Mua kanssa pännii tehdä töitä tiimissä jossa mikään ei kelpaa mitä ehdotan ja mitään en tee heidän mielestään oikein. Tänään jo töistä lähtiessä oli tunne, että sanon eipä nähdä huomenna. On siellä kivojakin ihmisiä, mutta pari selän takana puhuvaa ja keskenään asioista sopivaa jotka eivät muita tiedota sopimistaan suunnitelmista.

Inhottaa olla töissä, kun saa tuntevansa ettei oteta joukkoon mukaan. On kyllä työmotivaatio nolla, vaikka työstäni pidän. Paikassa, jossa on ollut mukava olla ja on otettu joukkoon mukaan on työnimussa ja töihin on ollut kiva mennä. Nyt jokainen päivä on pakkopullaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kanssa pännii tehdä töitä tiimissä jossa mikään ei kelpaa mitä ehdotan ja mitään en tee heidän mielestään oikein. Tänään jo töistä lähtiessä oli tunne, että sanon eipä nähdä huomenna. On siellä kivojakin ihmisiä, mutta pari selän takana puhuvaa ja keskenään asioista sopivaa jotka eivät muita tiedota sopimistaan suunnitelmista.

Inhottaa olla töissä, kun saa tuntevansa ettei oteta joukkoon mukaan. On kyllä työmotivaatio nolla, vaikka työstäni pidän. Paikassa, jossa on ollut mukava olla ja on otettu joukkoon mukaan on työnimussa ja töihin on ollut kiva mennä. Nyt jokainen päivä on pakkopullaa.

Eikä mikään korjaa sitä epäluottamuksen tunnetta mitä heitä kohtaa tunnen en myöskään arvosta heitä heidän kohtelun ja käytöksen vuoksi. Pakko vaihtaa paikkaa.

Voisi opiskella vakaopettajaksi, jos palkka ja työolot/edut olisivat inhimillisiä.

Saisi istua palavereissa 2-3x/vkossa, suunnitella 5h/vkossa, istua puhelimella ja koneella jne.

Nyt ei ole koskaan mitään sellaista, pelkkää suorittavaa raatamista, vähäisillä vaikuttamismahdollisuuksillq, 5pv/vkossa.

Ei jaksaisi enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän talossa harrastetaan paljon sitä, että kesken päivää lähdetään sairaslomalle. Tullaan siis aamulla köhimään ja voivottelemaan huonoa oloa ja sitten viimeistään lounaan jälkeen onkin pakko jo lähteä kotiin. Sijaisia ei tietenkään saa kesken päivää joten olisi parempi ihan reilusti jäädä heti aamulla kotiin sairastamaan. Meillä ei kovin iso talo ole ja tänäänkin lähti muutama kesken päivää pois..

Tuossa pahimmillaan sairastuttaa ne työkaveritkin, jotka ovat tulleet terveenä töihin.

Sepä. Just eilen potkittiin yksi kotiin lounaalta kun valitti miten huono olo ja ollut jo aamusta. Ei meinannut lähteä vaikka on vatsataudissa. Kiitos vaan ...odotellessa kuka on seuraava ja seuraava jne...

Pärjääkö introvertti ja liikaa puhumisesta väsyvän alalla..Olen alkanut miettiä tuliko valittua ihan väärä ala...Harjoittelut jo ottaa voimille nii Mites työelämä sitten..Meillä on kyllä tosi paljon harjoitteluun liittyviä tehtäviä.