Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Minä haaveilen siitä, että rohkeuteni riittäisi varaamaan ajan työterveyslääkäriltä jotta saisin sairaslomaa, sitä varmasti tulisi, jos vain "oksentaisin" kaiken paskan ja väsymyksen slsältäni ulos.

Mutta kynnys siihen on liian suuri, en halua, että pomoni saa tietää missä jamassa oikeasti olen.

Enkä halua, että 15v lapseni joutuisi ihmettelemään miksi äiti ei menekään aamuisin töihin, mieluummin menen junan alle kuin, että häntä kuormittaisin sanomalla, että "äiti on vähän väsynyt" eikä siksi ole työkunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen siitä, että rohkeuteni riittäisi varaamaan ajan työterveyslääkäriltä jotta saisin sairaslomaa, sitä varmasti tulisi, jos vain "oksentaisin" kaiken paskan ja väsymyksen slsältäni ulos.

Mutta kynnys siihen on liian suuri, en halua, että pomoni saa tietää missä jamassa oikeasti olen.

Enkä halua, että 15v lapseni joutuisi ihmettelemään miksi äiti ei menekään aamuisin töihin, mieluummin menen junan alle kuin, että häntä kuormittaisin sanomalla, että "äiti on vähän väsynyt" eikä siksi ole työkunnossa.

Mieluummin kuormitat lastasi menemällä junan alle kuin sairaslomalle?!

Älä, please, uhraa itseäsi työn takia.

Kaikki ulos vaan, rehellisesti, ei mitään "äiti on vähän väsynyt" -kaunistelua.

Toivotan sulle rohkeutta siihen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen siitä, että rohkeuteni riittäisi varaamaan ajan työterveyslääkäriltä jotta saisin sairaslomaa, sitä varmasti tulisi, jos vain "oksentaisin" kaiken paskan ja väsymyksen slsältäni ulos.

Mutta kynnys siihen on liian suuri, en halua, että pomoni saa tietää missä jamassa oikeasti olen.

Enkä halua, että 15v lapseni joutuisi ihmettelemään miksi äiti ei menekään aamuisin töihin, mieluummin menen junan alle kuin, että häntä kuormittaisin sanomalla, että "äiti on vähän väsynyt" eikä siksi ole työkunnossa.

Mieluummin kuormitat lastasi menemällä junan alle kuin sairaslomalle?!

Älä, please, uhraa itseäsi työn takia.

Kaikki ulos vaan, rehellisesti, ei mitään "äiti on vähän väsynyt" -kaunistelua.

Toivotan sulle rohkeutta siihen!

Ei, vaan nimenomaan lapseni takia en sinne junankaan alle mene.

Toisinsanoen olen vain painanut päivästä, viikosta, kuukaudesta ja voi jo sanoa, että vuodesta toiseen eteenpäin. Aamulla ylös, töihin esittämään muuta kuin miltä tuntuu, kotiin ja kotihommat ja joskus jotain muuta, nukkumaan ja aamulla sama uudelleen.

On olemassa ns toiminnallista masennusta, kuulema. Ehkä olen elävä esimerkki siitä, en tiedä. Mutta surullinen olen, toivoton aika usein, ahdistunut, näköalaton, suossa rämmin eteenpäin sementti painot nilkoissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi seisot toisen aikuisen lvieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Olet asian ytimessä. Työntekijät pitäisi saada liikkeelle, ympäri pihaa, rikastuttamaan toimintaa, olemaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa muutenkin kuin huutaessaan heille kieltolauseita.

Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.

Että ensin painetaan hikihatussa siellä sisällä töitä, sitten puetaan lapset ulos, sitten opettaja on jossakin papereita pyörittelemässä ja ollaan ulkona, niin silloinkin pitäisi painaa hikihatussa töitä, kun ei se opettajakaan paina vaan istuu jossain koneen äärellä. Hahahhahahhahah! Voi luoja teidän kanssa.

Olisi se päiväkodin pihoja kiertelevä tutkijakin alkanut hommiin eikä vaan monttu auki möllöttänyt arvostelemassa toisten työtapoja, onkohan tutkija itse tehnyt päivääkään töitä varhaiskasvatuksessa?

Aikuiset ihmiset eivät ihan jaksa leikkiä kuten lapset: Vähän aikaa voi leikkiä ja juosta, mutta pidemmän päälle se on valitettava tosiasia, että lapset ovat energisempiä kuin aikuiset. Olen lastenhoitaja, mutta myönnän että en jaksa koko päivää juosta lasten perässä leikkimässä, tällöin tehtäväni on valvoa lasten leikkejä ja mielestäni tämä on tärkeää työtä, valvoa, olla tavoitettavissa ja antaa lapsille huomiota silloin kun he sitä tarvitsevat: Silloin kun hei eivät tarvitse huomiota, niin ei ole mitään väärää jos juttelee työkaverin kanssa, siinäpä sitä samalla vaihdetaan ajatuksia, saadaan neuvoja ja ideoita jne. juttelu tietenkin keskeytyy heti jos lapset tarvitsevat huomiota.

Ei pihalla tarvitse koko aikaa juostakaan, vaan usein riittää kun laittaa leikin alulle. Monessa leikissä voi ensimmäisen kierroksen olla esimerkkinä, esim. polttopallo, kymmenen tikkua laudalla, väri/peili, kuka pelkää -hippaleikit jne ja sen jälkeen seuraa ja ohjaa leikkiä vierestä. Tai pyörittää hyppynarua sen aikaa, kun käsi väsyy, tai jalkapallossa siirtyy tuomariksi. Meillä aikuiset osallistuvat leikkiin ulkona, mikä on vähentänyt valvomisen tarvetta. Esim polttopallossa on helposti yhdellä aikuisella kahden kasvattajan lapset mukavasti samassa touhussa, jolloin yksi voi paremmin keskittyä antamaan keinussa vauhtia tai tekemään hiekkakakkuja pienempien kanssa. Ohjattu leikki ulkoilun alkuun tai loppuun myös vapauttaa yhden aikuisen hoitamaan kattamisen ja sänkyjen laittamisen.

t. VO, joka ei istu koneella ulkoilujen aikaan.

Hieno kuulla, että on muitakin, jotka ovat hiffanneet asian. Että voi tehdä valintoja, jotka palvelevat sekä lapsiryhmän että koko tiimin hyvinvointia. Että pääsääntöisesti voi ulkoilla kolmen aikuisen voimin. Siinä on sellaista yhdessä liikkumisen iloa ja tekemisen meininkiä, jota harvat vaka-työntekijät saavat kokea. Koska on jumituttu johonkin jäykkiin vanhoihin käytäntöihin, koska ulkona tuulee, paperihommat kutsuu jne.

Meilläkin kaikki ryhmän kasvattajat ulkoilevat aamupäivällä, mutteivät koskaan samaan aikaan. Jokaisella on oma pienryhmänsä eli 7 lasta. Tietenkin ulkona on silti ainakin kolme aikuista, toisista ryhmistä siis. Kaikki lapset ulkona ovat kaikkien vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen siitä, että rohkeuteni riittäisi varaamaan ajan työterveyslääkäriltä jotta saisin sairaslomaa, sitä varmasti tulisi, jos vain "oksentaisin" kaiken paskan ja väsymyksen slsältäni ulos.

Mutta kynnys siihen on liian suuri, en halua, että pomoni saa tietää missä jamassa oikeasti olen.

Enkä halua, että 15v lapseni joutuisi ihmettelemään miksi äiti ei menekään aamuisin töihin, mieluummin menen junan alle kuin, että häntä kuormittaisin sanomalla, että "äiti on vähän väsynyt" eikä siksi ole työkunnossa.

Varaa se työterveysaika heti huomenna! Et ole ensimmäinen etkä viimeinen, joka tarvitsee sairausloman työuupumuksen takia. Se ei ole häpeä. Kerättyäsi voimia olet parempi työntekijä ja ennen kaikkea parempi äiti. Ajattele lastasi, joka tarvitsee sinua ja hyvää esimerkkiä siitä, miten itsestä huolehditaan! VARAA AIKA!

Vierailija kirjoitti:

Supsupsup, supina käy kaikista, kun selkäs käännät. Se vasta lisää luottamusta työyhteisössä ja kritisointi jopa muiden ruokailuun ja fyysiseen olemukseen liittyen. Kuitenkin vastuut, jopa retkirepusta ja puhelimista ladataan kyllä muiden niskaan ja kehdataan kuitenkin Selän takana valittaa, kuinka itse joutuu kaikki tekemään näkemättä sitä toisen taakkaa. Katsokaa välillä peiliin siellä työpaikalla!

Jep. Sitten vielä sysätään ne omat vastuualueet toiselle hoidettavaksi. Kaverilla tiimissä näin ja pahimpia supattajia ovat ne 20 vuotta samassa paikassa olleet. Ei joustoa, koska näin on aina toimittu. Uudet ihmiset saavat myös ne paskimmat vuorot, koska yksi näistä pääsupattajista on tietenkin varajohtajana vastaten työvuoroista.

.

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen siitä, että rohkeuteni riittäisi varaamaan ajan työterveyslääkäriltä jotta saisin sairaslomaa, sitä varmasti tulisi, jos vain "oksentaisin" kaiken paskan ja väsymyksen slsältäni ulos.

Mutta kynnys siihen on liian suuri, en halua, että pomoni saa tietää missä jamassa oikeasti olen.

Enkä halua, että 15v lapseni joutuisi ihmettelemään miksi äiti ei menekään aamuisin töihin, mieluummin menen junan alle kuin, että häntä kuormittaisin sanomalla, että "äiti on vähän väsynyt" eikä siksi ole työkunnossa.

Ennenkuin tulee se pakkopysäys. Armahda hyvä ihminen itseäsi ja mene sinne työterveyteen. Ei sairasloma ole teinille mikään outo ajatus. Pomosi saa tietää kuitenkin jossain kohti. Sinäkin olet apua tarvitseva ja ansaitseva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen siitä, että rohkeuteni riittäisi varaamaan ajan työterveyslääkäriltä jotta saisin sairaslomaa, sitä varmasti tulisi, jos vain "oksentaisin" kaiken paskan ja väsymyksen slsältäni ulos.

Mutta kynnys siihen on liian suuri, en halua, että pomoni saa tietää missä jamassa oikeasti olen.

Enkä halua, että 15v lapseni joutuisi ihmettelemään miksi äiti ei menekään aamuisin töihin, mieluummin menen junan alle kuin, että häntä kuormittaisin sanomalla, että "äiti on vähän väsynyt" eikä siksi ole työkunnossa.

Nyt vaan heti työterveyteen ja sitten kun vointi on parempi niin ihan uudelle alalle. Vakassa varmasti palaa uudestaan loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen siitä, että rohkeuteni riittäisi varaamaan ajan työterveyslääkäriltä jotta saisin sairaslomaa, sitä varmasti tulisi, jos vain "oksentaisin" kaiken paskan ja väsymyksen slsältäni ulos.

Mutta kynnys siihen on liian suuri, en halua, että pomoni saa tietää missä jamassa oikeasti olen.

Enkä halua, että 15v lapseni joutuisi ihmettelemään miksi äiti ei menekään aamuisin töihin, mieluummin menen junan alle kuin, että häntä kuormittaisin sanomalla, että "äiti on vähän väsynyt" eikä siksi ole työkunnossa.

Olen ollut itse aika samassa pisteessä. Veikkaisin, että oli ihan samat pelot kuin sulla. Liian kauan viivytin väistämätöntä, ja paloin ihan totaalisen loppuun. Ihan vain, kun pelkäsin, että mitä toiset ajattelee. Jälkikäteen ajateltuna, se oli hölmöintä mitä itselleen voi tehdä. Hain kuitenkin viimein apua. Ja arvaapa mitä. Yllätys oli aika suuri, kun kaikki oli sitä mieltä, että oli korkea aikakin. Myös pomoni. Sekä työkaverini. Ja ennen kaikkea perheeni, jossa oli jo mietitty, että miten voisivat saada mut näkemään mitä mun pitää tehdä. Ja se avun hakeminen, se oli mun elämän paras päätös.

Ainoa mikä nyt vuosia myöhemmin harmittaa suuresti, on se että annoin itseni mennä niin pahaan jamaan, että toipuminen vei todella pitkään. Jos olisin hakenut apua vaikka vuotta aiemmin, niin olisin luultavasti selvinnyt paljon, siis todella paljon vähemmällä. Vaikka selvisin kuitenkin, niin parempi se ois ollut, kun oltais lähdetty toipumaan aiemmin, ja toipunut nopeammin. Ja suurin yllätys oli se, että kuvitelmat siitä, että muut ei ymmärtäisi, oli vain ja ainoastaan mun omassa päässä. Kyllä ihmiset pääsääntöisesti ymmärtää, kun toisella on oikeasti hätä ja paha olla. Hae apua! Se on parasta mitä voit itsellesi, ja myös läheisillesi tehdä tossa tilanteessa. Ja voimia! Vaikka niitä ei olisi. Mutta kun saat apua, niin niitä voimia alkaa taas pikkuhiljaa löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Olet asian ytimessä. Työntekijät pitäisi saada liikkeelle, ympäri pihaa, rikastuttamaan toimintaa, olemaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa muutenkin kuin huutaessaan heille kieltolauseita.

Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.

Minulle vasta lastenhoitaja-opiskelijana selvisi miksi aikuiset ei osallistu niin paljon leikkeihin. Silloin kun ei näe yhtään, mitä selän takana tapahtuu. Näkee vain sen porukan jonka kanssa touhuaa, mutta jos täytyy nähdä koko piha, sitten ei voi keskittyä vain 6-8 lapseen. 

Lisäksi riittää ihan vain yksi tuen tarpeinen lapsi porukkaan, jota pitää vahtia. Eiköhän tällainen jokaiseen päiväkotiin mahdu, lapsi jolla on tosi heikot sosiaaliset taidot ja kädet huitaisee tai vie toisilta pallon jne. Se lapsi ei ikinä opikaan niitä sosiaalisia taitoja, jos annetaan vaan rymistää ominaan. Tällainen lapsi jää porukan hylkiöksi ja syntipukiksi, jos hän aina sotkee toisten leikit. (Syrjäytyminen voidaan ennustaa jo neljävuotiaana)

Lapset oppii nopeasti ketä voi syyttää - myös vaikka ei syytä olisikaan. Se aikuisen valvonta on silloin ihan tosi tärkeää, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu. 

Ei ole ihan noin yksioikoista että vain juorutaan porukalla pihalla. On kait sitäkin, ja joskus aikuisia voi olla paljonkin. Mutta toisaalta sisällä ryhmän kanssa ei voi aikuiset oikein puhua. Jos on asiaa jostain lapsesta, niin siinä pihalla se on paras hetki vaihtaa ajatuksia. 

Minä olen siis alalle opiskellut aikuisena ja meidän lapsista yksi on ollut tosi tuen tarpeinen pienestä asti. Näen asiat siksi varmaan erkkojen kautta. Mutta faktahan on että niitä nepsy-erkkoja siellä päikyssäkin on, diagnoosi tulee monilla vasta koulun alkaessa, mutta oireet on jo päikyssä. Ihanaa jos aikuiset pystyvät osallistumaan leikkiin, mutta "pelkkä" valvonta on vähintään yhtä tärkeää. 

Sepä siinä leikkimisessä nimenomaan onkin, että aikuisen mukanaolo innostaa lapsia osallistumaan, jolloin yhdellä aikuisella voi helposti olla vaikkapa 14 lasta samassa pelissä tai leikissä mukana, jolloin muille aikuisille jää paremmin aikaa keskittyä niihin, jotka sitä huomiota enemmän tarvitsevat. Ei sen leikittäjän ole tarkoituskaan pystyä näkemään, mitä selän takana tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

No ihan varmasti :,DD Anteeksi nyt vaan, mutta kirjoitustyylisi vain on tyypillinen palstan oikeistomöyhön tyyli, juuri tuo "olette oman elämänne seppiä, mitä te jäätte sinne ruikuttamaan, vaihtakaa työtä/kouluttautukaa parempiin hommiin ja rikastukaa, ihan on itsestänne kiinni!". Ei sillä saat silti 3/5 pistettä, koska osaat kirjoittaa niin ympäripyöreästi, että varmasti osalle menee läpi ;)

En ole sama, mutta kun nyt kerran otit poliittisen suuntautumisen esiin niin...  ;)

Toi sun mussutus on alusta loppuun, ja joka kommentissa, tyypillisen vasemmistoitkupillin ulinaa. Ite ei ole saanut elämässä yhtään mitään aikaan, ja on leipääntynyt työhönsä, niin se on väkisinkin jonkun muun vika kuin sun. Sun pitäis saada kaikki. Loistava palkka ja helppo työ, ilman että viitsit tehdä mitään muuta kuin valittaa ja vittuilla kaikille. Et viihdy työssäsi, niin jonkun pitäis tehdä siitä työstä mukavaa. Sä voit vaan jatkaa vittuilua ja valitusta, mutta muiden pitää korjata kaikki.  Kenestä sen sun onnen, ja rikkauden pitäis olla kiinni? Sä et ois onnellinen vaikka oisit rikas, ja helpossa työssä. Luuletko oikeesti, että ruikuttamalla asiat paranee? Tee jotain, edes joskus, niin jotain voi tapahtuakin. Sun elämän motto on varmaankin jotain että: Jos ei mulla ole kivaa, rahaa, ja helppoa ilman että edes yhtään yritän, niin ei saa olla kellään muullakaan.

Millä mielellä uuteen viikkoon?

Itselläni pyörinyt päässä koko päivän vain kaksi asiaa.

1. Kuinka monta työkaveria on alkavalla viikolla poissa kasvattajavahvuudesta/saadaanko sijaisia

2. Uuvuttaa jo valmiiksi kaikenmaailman retket ym joita tällekin viikolle riittää useammalle kuin parille päivälle (itsestä riippumattomia asioita).

Kun ei olisi voimia kunnolla edes siihen perustyöpäivään saati sitten kaikenmaailman siellätäälläjatuolla juoksemiseen.

V ä s y t t ä ä!

.

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä uuteen viikkoon?

Itselläni pyörinyt päässä koko päivän vain kaksi asiaa.

1. Kuinka monta työkaveria on alkavalla viikolla poissa kasvattajavahvuudesta/saadaanko sijaisia

2. Uuvuttaa jo valmiiksi kaikenmaailman retket ym joita tällekin viikolle riittää useammalle kuin parille päivälle (itsestä riippumattomia asioita).

Kun ei olisi voimia kunnolla edes siihen perustyöpäivään saati sitten kaikenmaailman siellätäälläjatuolla juoksemiseen.

V ä s y t t ä ä!

Pikkujouluviikko! 🎅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä mielellä uuteen viikkoon?

Itselläni pyörinyt päässä koko päivän vain kaksi asiaa.

1. Kuinka monta työkaveria on alkavalla viikolla poissa kasvattajavahvuudesta/saadaanko sijaisia

2. Uuvuttaa jo valmiiksi kaikenmaailman retket ym joita tällekin viikolle riittää useammalle kuin parille päivälle (itsestä riippumattomia asioita).

Kun ei olisi voimia kunnolla edes siihen perustyöpäivään saati sitten kaikenmaailman siellätäälläjatuolla juoksemiseen.

V ä s y t t ä ä!

Pikkujouluviikko! 🎅

Millaiset pippalot teillä on tulossa?

Siis jos olet varhaiskasvatuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen siitä, että rohkeuteni riittäisi varaamaan ajan työterveyslääkäriltä jotta saisin sairaslomaa, sitä varmasti tulisi, jos vain "oksentaisin" kaiken paskan ja väsymyksen slsältäni ulos.

Mutta kynnys siihen on liian suuri, en halua, että pomoni saa tietää missä jamassa oikeasti olen.

Enkä halua, että 15v lapseni joutuisi ihmettelemään miksi äiti ei menekään aamuisin töihin, mieluummin menen junan alle kuin, että häntä kuormittaisin sanomalla, että "äiti on vähän väsynyt" eikä siksi ole työkunnossa.

Mieluummin kuormitat lastasi menemällä junan alle kuin sairaslomalle?!

Älä, please, uhraa itseäsi työn takia.

Kaikki ulos vaan, rehellisesti, ei mitään "äiti on vähän väsynyt" -kaunistelua.

Toivotan sulle rohkeutta siihen!

Ei, vaan nimenomaan lapseni takia en sinne junankaan alle mene.

Toisinsanoen olen vain painanut päivästä, viikosta, kuukaudesta ja voi jo sanoa, että vuodesta toiseen eteenpäin. Aamulla ylös, töihin esittämään muuta kuin miltä tuntuu, kotiin ja kotihommat ja joskus jotain muuta, nukkumaan ja aamulla sama uudelleen.

On olemassa ns toiminnallista masennusta, kuulema. Ehkä olen elävä esimerkki siitä, en tiedä. Mutta surullinen olen, toivoton aika usein, ahdistunut, näköalaton, suossa rämmin eteenpäin sementti painot nilkoissa.

Olet elävä esimerkki ihmisestä, jolle on kehittynyt vakava työuupumus. Asia välittyy kirjoituksestasi ihan selkeästi.

Uupumuksestasi johtuen et hahmota tilannettasi ollenkaan. Et ymmärrä, että sinnittelysi johtaa romahdukseen. Mikä on teinin tilanne, jos jatkat kunnes joudut osastohoitoon? Ihmisen psyyke ei kestä ylikuormitusta loputtomiin.

Pomosi tietää vallan hyvin missä jamassa olet. Niin kauan kuin sinnittelet, kaikki työpaikan ongelmat pysyvät piilossa. Ja kasautuvat kunnes romahdat. Ihminen ei ole kone, mutta päivähoidon päättäjiä se ei kiinnosta.

Auttaisiko, jos saman kokeneet kertoisivat olleensa ihan samassa tilanteessa, ajatelleet ja tunteneet samoja asioita? Auttaisiko, jos saman kokeneet kertoisivat, että tilanne vain pahenee, ja toipumisaika loppuunpalamisesta voi olla vuosia? Kaikki eivät parane työelämään koskaan.

Auttaisiko sinua, jos muut saman kokeneet käskisivät sinua varaamaan sen ajan? Ole kiltti, ajattele edes lastasi, josta olet vastuussa, vaikka et enää jaksa huolehtia omasta mielenterveydestäsi.

Pyydän, varaa se aika nyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

No ihan varmasti :,DD Anteeksi nyt vaan, mutta kirjoitustyylisi vain on tyypillinen palstan oikeistomöyhön tyyli, juuri tuo "olette oman elämänne seppiä, mitä te jäätte sinne ruikuttamaan, vaihtakaa työtä/kouluttautukaa parempiin hommiin ja rikastukaa, ihan on itsestänne kiinni!". Ei sillä saat silti 3/5 pistettä, koska osaat kirjoittaa niin ympäripyöreästi, että varmasti osalle menee läpi ;)

En ole sama, mutta kun nyt kerran otit poliittisen suuntautumisen esiin niin...  ;)

Toi sun mussutus on alusta loppuun, ja joka kommentissa, tyypillisen vasemmistoitkupillin ulinaa. Ite ei ole saanut elämässä yhtään mitään aikaan, ja on leipääntynyt työhönsä, niin se on väkisinkin jonkun muun vika kuin sun. Sun pitäis saada kaikki. Loistava palkka ja helppo työ, ilman että viitsit tehdä mitään muuta kuin valittaa ja vittuilla kaikille. Et viihdy työssäsi, niin jonkun pitäis tehdä siitä työstä mukavaa. Sä voit vaan jatkaa vittuilua ja valitusta, mutta muiden pitää korjata kaikki.  Kenestä sen sun onnen, ja rikkauden pitäis olla kiinni? Sä et ois onnellinen vaikka oisit rikas, ja helpossa työssä. Luuletko oikeesti, että ruikuttamalla asiat paranee? Tee jotain, edes joskus, niin jotain voi tapahtuakin. Sun elämän motto on varmaankin jotain että: Jos ei mulla ole kivaa, rahaa, ja helppoa ilman että edes yhtään yritän, niin ei saa olla kellään muullakaan.

Olen eri.

Melko rumaa puhetta tämäkin, ihmiselle jolla menee huonosti. Pitäskö sun kuitenkin iskeä uudestaan vähän kovempaa, että se jäljellä oleva taistelutahto murtuisi, ja uhri tyytyisi vaan sätkimään maassa?

Olet oikeassa siinä, että valitus ja kiukuttelu ei paranna tilannetta. Parempiosaisen vittuilu ihmiselle, joka yrittää sinnitellä ja jaksaa, ei sekään auta. Ihminen voi olla niin poikki, että vaan ajautuu päivästä toiseen ja tekee hommansa ihan sumussa. Toivoo että saisi pitää työnsä, toivoo ettei joutuisi pitkälle saikulle päänsä takia. Toivoo, ettei oman työvuoron aikana sattuisi mitään pahempaa onnettomuutta lapsille, joista on vastuussa. Yrittää välttää leimaantumista ja yhteiskunnan oravanpyörästä putoamista.

Aika sissi saa olla, että irtisanoutuu vailla mitään tietoa tulevasta, ollen siinä tilanteessa todennäköisesti kyvytön paremman ammatin opiskeluun.

Meidän talossa harrastetaan paljon sitä, että kesken päivää lähdetään sairaslomalle. Tullaan siis aamulla köhimään ja voivottelemaan huonoa oloa ja sitten viimeistään lounaan jälkeen onkin pakko jo lähteä kotiin. Sijaisia ei tietenkään saa kesken päivää joten olisi parempi ihan reilusti jäädä heti aamulla kotiin sairastamaan. Meillä ei kovin iso talo ole ja tänäänkin lähti muutama kesken päivää pois..

Ihan aluksi: arvostan koulutettuja opettajia varhaiskasvatuksessa. Heitä on liian vähän. Siitäkin huolimatta minua lastenhoitajana välillä pännii se, että opettajat päättävät kaikesta. Tässä on syytä muistuttaa, että suurin osa opettajista on oikeasti lastenhoitajia, tällä hetkellä.

Kaksi opettajaa sopii omassa palaverissaan teemat, retket, juhlat, kaiken ohjelman, jopa lastenhoitajien vetämät tuokiot he suunnittelevat. 

Aiemmin tämä työnjako oli paljon joustavampi, ihme kyllä. Nyt meille lastenhoitajille vain yhteisessä tiimipalaverissa kerrotaan, mitä tehdään, miten ja missä yms.  Meillä ei juurikaan ole edes suunvuoroa. Kerran mun lastenhoitaja-kolleegani torkahti, kun väsyi kuuntelemaan opettajien luennoimista. Minä sitten lopulta sanoin, että saataisiinko mekin välillä suunvuoroa.

Kuinka tavallinen kokemus tämä on? Kuulostaa kärjistetyltä, mutta ei oikeasti ole sitä.  Olen itse korkeasti koulutettu mutta eri alalta, ja minua loukkaa välillä tämä "aputytön rooli" ja se, etten saa mistään päättää mitään. Meillä opettaja päättää jopa siitä, mitä kirjaa minä nukkarissa saan lukea.