Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

" Yliopisto ei tee pätevää työntekijään päiväkotityöhön.

Kyllä sieltä lisää potkua voi saada mutta suurin pätevyys tulee persoonasta, kokemuksesta ja ylipäätään tietynlaisesta lahjakkuudesta toimia lasten kanssa."

Olen kanssasi samaa mieltä.

Persoona, tilannetaju, vastuuntunto ja tilanteen hallinta (kyky myös ns hallittuun kaaokseen) sekä ennen kaikkea ymmärrys, lämpö ja arvostus sitä lasta ja lapsuutta kohtaan. 

Päteminen ei kuulu tuohon yhtälöön, mutta silti se pilaa valitettavan monta työporukkaa.

Päteä voi myös varsin yleisellä voivottelulla tyyliin:

voi voi kun taas on vasuja, jaaha pedapalaveri ja pitäisi ehtiä sak-aikaakin viettämään---> sitten tullaan ryhmään huikkimaan oven raosta ja kyteksimään "onko kaikki toiminta täällä varmasti pedagogisesti perusteltua" ennen kuin rynnätään läppäri toisessa kainalossa ja toisessa puhelin takaisin toimistoon ...sillä aikaa muut hoita hommat ja lapset ei välttämättä edes muista mikä olikaan ryhmässä pistäytyjän nimi.

"Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada"

Auta varjele näitä alan lapsellisia hattarapäitä.

" Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.

Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.

Näin Vantaalla."

Tässä rikotaan nyt todella härskisti lakia.

Soita mahdollisimman pian työsuojeluvaltuutetulle.

Vierailija kirjoitti:

" Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.

Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.

Näin Vantaalla."

Tässä rikotaan nyt todella härskisti lakia.

Soita mahdollisimman pian työsuojeluvaltuutetulle.

Älä edes harkitse hyväksyväsi tällaista!!! Lomapäivät on saatava käyttää, ja jos ei käytä, niin tietenkin ne maksetaan rahana. Tämä on selviö.

" Minä syön ainakin aamupalaa pöydässä lasten kanssa. Otan ihan ensimmäisenä vieläpä. Välipala myös. Syön töissä työnantajan piikkiin. En maksa ikinä niistä mitään."

ootko se sama tapaus joka vei kotiin omille muksuille myös joka päivä ruokaa töistä ja oli aivan hermona jos ruokaa tulikin ihan naftisti, voivotellen tyyliin "mitä mun lapset ny syä".

Joo kaikenlaista vipeltäjää alalla tullut nähtyä.

Kun alalla alkaa olemaan liian kirjavaa porukkaa niin kaikki lähtee pahimmassa tapauksessa mukaan mitä irti saadaan ennen kuin omituiset hiihtelijät "vaihtaa alaa tai taloa". Ja tällaisia sitten kasvattamassa lapsia.....

Vierailija kirjoitti:

"Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada"

Auta varjele näitä alan lapsellisia hattarapäitä.

Ei, vaan palkka maksetaan TYÖSTÄ. Kaikki eivät ole ANSAINNEET neljän tonnin (kokonais)bruttopalkkaa. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Välillä miettinyt, että hyödyntäisi kunnan tarjoaman mahdollisuuden jatko-opiskella vakahoitajasta vakaopettajaksi ihan vain siksi, että saisi sitä taukoa käytännön työn raadollisuudesta.

Olisi 5h/vkossa suunnittelussa, olisi vasut, leopsit, eskarilennokkien tekemiset 1 lapsen kanssa kerrallaan, olisi koneella istumiset ja naputtelut, olisi puhelut. Olisi koulutustunteja/päiviä ja olisi 1-2x/kk olevat jory-kokoukset n.2-2,5h/kerta.

Mutta en minä jaksa, ei nappaa moinen työmäärän ym lisäys vain parin saturaisen takia.

Joten irtisanoutuminen näköpiirissä, raja on tullut vastaan ja melkein jo osuu otsaan.

Mitkä ihmeen "eskarilennokit"? 🤣

Vaka-ope

Vtut sinä ole mitään eskariopea nähnytkään!

Olen minä nähnyt, mutten itse työskentele eskariryhmässä, vaan 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ei ole meidän kunnassa mitään lennokkeja. Aika monet jutut ihan kuntakohtaisia. Esim. 4-vuotiaiden Lukiva, joka meille itsestäänselvyys, ei ole kaikissa kunnissa käytössä.

En ole nähnyt lennokkeja enkä Lukivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.

Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.

Näin Vantaalla.

Järkyttävää. Mutta surullista kyllä, täysin mahdollista tällä alalla. Meillä saa myös ruinata lomapäiviä ja harvoin saa kolmea viikkoa pidempiä pätkiä. Vaikka olisi täydet lomat, ei neljää viikkoa heru kuin pomon kavereille. Lisäksi lomat myönnetään ja perutaan ja myönnetään uudelleen mikäli perheet ovat varanneet hoitoa siten että loma voidaan myöntää.

Perheet ilmoittavat hoidon tarpeensa viikkoa ennen, joten vuosilomatkin myönnetään sitten tapauskohtaisesti kaksi-kolme päivää etukäteen. Jep.

Onko tää varhaiskasvatuksen kaaos vain isoissa kaupungeissa, vai joka puolella? Vois kuvitella, että pikku paikkakunnilla, jossa vähemmän monikulttuurisuuttakin, olis iisimpää.

Vierailija kirjoitti:

"Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada"

Auta varjele näitä alan lapsellisia hattarapäitä.

Eikö sinustakin ole hienoa, että TYÖ voi viedä niin mukanaan, tuoden yllättäviä sivupolkuja ja lisätuloja?

Vierailija kirjoitti:

" Minä syön ainakin aamupalaa pöydässä lasten kanssa. Otan ihan ensimmäisenä vieläpä. Välipala myös. Syön töissä työnantajan piikkiin. En maksa ikinä niistä mitään."

ootko se sama tapaus joka vei kotiin omille muksuille myös joka päivä ruokaa töistä ja oli aivan hermona jos ruokaa tulikin ihan naftisti, voivotellen tyyliin "mitä mun lapset ny syä".

Joo kaikenlaista vipeltäjää alalla tullut nähtyä.

Kun alalla alkaa olemaan liian kirjavaa porukkaa niin kaikki lähtee pahimmassa tapauksessa mukaan mitä irti saadaan ennen kuin omituiset hiihtelijät "vaihtaa alaa tai taloa". Ja tällaisia sitten kasvattamassa lapsia.....

Surullista että varhaiskasvatuksen työntekijät ovat noin ahtaalla, että joutuvat varastamaan ruokaa töistä lapsilleen.

" Minä syön ainakin aamupalaa pöydässä lasten kanssa. Otan ihan ensimmäisenä vieläpä. Välipala myös. Syön töissä työnantajan piikkiin. En maksa ikinä niistä mitään."

ootko se sama tapaus joka vei kotiin omille muksuille myös joka päivä ruokaa töistä ja oli aivan hermona jos ruokaa tulikin ihan naftisti, voivotellen tyyliin "mitä mun lapset ny syä".

Joo kaikenlaista vipeltäjää alalla tullut nähtyä.

Kun alalla alkaa olemaan liian kirjavaa porukkaa niin kaikki lähtee pahimmassa tapauksessa mukaan mitä irti saadaan ennen kuin omituiset hiihtelijät "vaihtaa alaa tai taloa". Ja tällaisia sitten kasvattamassa lapsia....."

Surullista että varhaiskasvatuksen työntekijät ovat noin ahtaalla, että joutuvat varastamaan ruokaa töistä lapsilleen."

Tässä tapauksessa kyse ei ole siitä että työntekijät on ahtaalla. Luonteeltaan röyhkeä ja itsekäs on sitä missä ammatissa tai työpaikassa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.

Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.

Näin Vantaalla.

Järkyttävää. Mutta surullista kyllä, täysin mahdollista tällä alalla. Meillä saa myös ruinata lomapäiviä ja harvoin saa kolmea viikkoa pidempiä pätkiä. Vaikka olisi täydet lomat, ei neljää viikkoa heru kuin pomon kavereille. Lisäksi lomat myönnetään ja perutaan ja myönnetään uudelleen mikäli perheet ovat varanneet hoitoa siten että loma voidaan myöntää.

Perheet ilmoittavat hoidon tarpeensa viikkoa ennen, joten vuosilomatkin myönnetään sitten tapauskohtaisesti kaksi-kolme päivää etukäteen. Jep.

Ja sinä sallit sen jatkamalla töitä saman esimiehen kanssa koska......?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.

Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.

Näin Vantaalla.

Järkyttävää. Mutta surullista kyllä, täysin mahdollista tällä alalla. Meillä saa myös ruinata lomapäiviä ja harvoin saa kolmea viikkoa pidempiä pätkiä. Vaikka olisi täydet lomat, ei neljää viikkoa heru kuin pomon kavereille. Lisäksi lomat myönnetään ja perutaan ja myönnetään uudelleen mikäli perheet ovat varanneet hoitoa siten että loma voidaan myöntää.

Perheet ilmoittavat hoidon tarpeensa viikkoa ennen, joten vuosilomatkin myönnetään sitten tapauskohtaisesti kaksi-kolme päivää etukäteen. Jep.

Ja sinä sallit sen jatkamalla töitä saman esimiehen kanssa koska......?

Ei

Meillä ei ainakaan ole mahdollisuutta vaihtaa yksikköä (jos on vakipaikka), eikä esimiestä.

Ennen oli näitä sisäisiä siirtoja,mutta korona päätti sen mahdollisuuden.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Olet ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Kumpi on tärkeämpää: lasten turvallisuus vai se että saa puhua vanhempien kanssa Kreikan matkasta? Vaikka se kuinka lisäisi luottamusta, niin ei sen niin kuulu mennä, että yksi työntekijä käyttää työpäivänsä tähän "luottamuksen ylläpitämiseen", kun toiset juoksee lasten perässä, puuttuu asioihin, valvoo jne. Yksi työntekijä varastaa shown ja on niin hyvää pataa vanhempien kanssa, kun muut mahdollistaa sen keskittymällä olennaiseen: Eli niihin lapsiin ja niiden valvomiseen.

Tottakai varmasti työssä kuin työssä olisi mukavaa luoda luottavaista suhdetta jokaiseen asiakkaaseen puhumalla puolituntia päivittäin jokaisen kanssa niitänäitä: Veikkaanpa silti, että tällaista katsottaisiin kieroon ihan missä tahansa työssä, kun jää silloin se perustehtävä hoitamatta.

Tässä ei ole niin minkäänlaista ristiriitaa: Työ on muutenkin kiireistä ja hetkistä ja sinne on työntekijät palkattu varhaiskasvattamaan niitä lapsia, Kreikanmatkasta puhuminen ei ole millään muotoa kasvatuksellinen tehtävä, mitä kuulusi työajalla hoitaa, työntekijä voi pyytää vanhemmilta numeron ja soittaa heille vaikka vapaa-aikanaan jos haluaa jatkuvasti jutella jostain muusta kuin lapsista tai perheen asioista. Täytyy tässäkin suhteessa säilyttää ammattillisuus, sekä antaa tilaa muillekkin.