Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää, että hoitaja olisi pahantahtoinen kun puhuu tuollaisia? Jos ihminen työpäivästä toiseen kehittää runsaasti luottavaista suhdetta vanhempiin pälisemällä heidän kanssa loputtomiin, niin väkisinkin tulee useita tilanteita, missä työkaverit kuulee mitä puhutaan: Eihän ne Kreikanmatkat nyt mitään salaisuuksia kuitenkaan ole.

Tuohon yhtälöön kuulu se, että ne työkaverit eivät saa vastaavalla tavalla rauhassa puhua vanhempien kanssa, vaan tällainen suunapäänä oleva aina jostain sivusta tunkee siihen keskusteluun mukaan ja varastaa sen keskustelun.

Tämä voi kuulostaa keksityltä, mutta vannon käsi sydämellä, että tällaista välillä tapahtuu, onneksi ei jatkuvasti, mutta jotku työntekijät ovat ihan oikeasti tällaisia ja vaikuttavat siltä, etteivät tosiaankaan huomaa muiden ärtymystä, edes silloin kun toiset antavat asiasta ihan suoraakin palautetta.

Tää teidän ketju on yhtä tappelua. Onko ihme että päiväkodeissa on niin paljon ilmapiiriongelmia? Te olette kaikki samassa kusessa. Unhtakaa nyt se teidän titteli ja vetäkää yhtä köyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista että tilanne on päästetty näin pitkälle?

Porukka alkaa lakoomaan allalla työuupuminen syynä.

Päätäjiä ei kiinnosta

Niinpä, ketään ei kiinnosta hevonhuitulan vertaa, antakaa alan ja akkojen laota kuormansa ja kuormittavuutensa alle, evvvk ja piste.

Onko tätä ketjua kukaan vielä lähettänyt eteenpäin esim.Hgin ja Vantaan varhaiskasvatuspäälliköille, poliitikoille jne?

Niinpä, ketään ei kiinnosta.

Kyllä Helsingin päättäjiä kiinnostaa. On vedottu asiassa korkeammalle taholle ihan tällä viikolla. 

Pääkaupunkiseudun kaupungit vetoavat sen puolesta, että valtakunnallisia toimia varhaiskasvatuksen koulutuksen lisäämiseksi tehdään heti. Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja ja määrää tulee kasvattaa erityisesti siellä, missä pula on suurin. Nykyiset koulutusmäärät eivät riitä tuomaan tilanteeseen tarvittavaa helpotusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstötilanteen ratkaisemisen tulee olla myös yksi seuraavan hallituksen keskeisistä tavoitteista."

Paino sanalla seuraavan hallituksen. Seuraavan hallituksen missä todennänköisesti istuu täysin samat naamat päättämässä kansalaisten asioista, eli naamat jotka eivät reagoi nyt kun tilanne on katastrofaalinen ja kyseessä kuitenkin maamme lapset ja heidän hoitonsa.

Miksi te äänestätte näitä ihmisiä päättäjiksi kerta toisensa jälkeen joita ei kiinnosta teidän ahdinkonne?

Miksi te kannatatte sellaisia ammattiliittoja joka kuukausi maksamalla jäsenmaksuja pienestä tilistänne, ammatiliittoja jotka mm narraavat teitä osallistumaan (kuten kävi) työtaisteluun mistä hyötyy täysin toinen ammattiala etuineen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.

Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.

Näin Vantaalla.

Järkyttävää. Mutta surullista kyllä, täysin mahdollista tällä alalla. Meillä saa myös ruinata lomapäiviä ja harvoin saa kolmea viikkoa pidempiä pätkiä. Vaikka olisi täydet lomat, ei neljää viikkoa heru kuin pomon kavereille. Lisäksi lomat myönnetään ja perutaan ja myönnetään uudelleen mikäli perheet ovat varanneet hoitoa siten että loma voidaan myöntää.

Perheet ilmoittavat hoidon tarpeensa viikkoa ennen, joten vuosilomatkin myönnetään sitten tapauskohtaisesti kaksi-kolme päivää etukäteen. Jep.

Ja sinä sallit sen jatkamalla töitä saman esimiehen kanssa koska......?

Ei

Meillä ei ainakaan ole mahdollisuutta vaihtaa yksikköä (jos on vakipaikka), eikä esimiestä.

Ennen oli näitä sisäisiä siirtoja,mutta korona päätti sen mahdollisuuden.

Eri

Nyt on työntekijän markkinat. Vakipaikan saa helposti toisestakin yksiköstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää, että hoitaja olisi pahantahtoinen kun puhuu tuollaisia? Jos ihminen työpäivästä toiseen kehittää runsaasti luottavaista suhdetta vanhempiin pälisemällä heidän kanssa loputtomiin, niin väkisinkin tulee useita tilanteita, missä työkaverit kuulee mitä puhutaan: Eihän ne Kreikanmatkat nyt mitään salaisuuksia kuitenkaan ole.

Tuohon yhtälöön kuulu se, että ne työkaverit eivät saa vastaavalla tavalla rauhassa puhua vanhempien kanssa, vaan tällainen suunapäänä oleva aina jostain sivusta tunkee siihen keskusteluun mukaan ja varastaa sen keskustelun.

Tämä voi kuulostaa keksityltä, mutta vannon käsi sydämellä, että tällaista välillä tapahtuu, onneksi ei jatkuvasti, mutta jotku työntekijät ovat ihan oikeasti tällaisia ja vaikuttavat siltä, etteivät tosiaankaan huomaa muiden ärtymystä, edes silloin kun toiset antavat asiasta ihan suoraakin palautetta.

Koko oman lapseni päiväkotiaikojen olen hakiessa jutellut ehkä kolme lausetta sen ihmisen kanssa, joka kuittaa lapsen illalla ulos. Sisältö on yleensä ollut söikö se, tapahtuko mitään erityistä jne. Vasuissa on sitten opettajan kanssa ajan kanssa keskusteltu enemmän lapsen elämästä ja haasteista. Nyt kuulenkin, että siellä on ihan tilaa taistella kuka saa tulla kertomaan omista lomistaan minulle ikäänkuin se ainuttakaan vanhempaa kiinnostaisi tai vanhemmilla olisi tällaiseen aikaa.

Meille järjestettiin päiväkotiin työnohjausta ja se on helpottanut erittäin paljon keskinäistä ilmapiiriä sekä työssäjaksamista. Yksi parhaimmista edistyksistä pitkään aikaan, saamme keskenämme keskustella ja käydä läpi asioista yhdessä työporukan kanssa työnohjaajan kanssa. En ole aikaisemmin tällaiseen osallistunut (ei ole järjestetty) mutta yllätti kuinka paljon se meitä liftasi ylös ja eteenpäin yhdessä. 

Jepjep, pikkasen on unohtunut perusasiat kun näitä opettajia on alettu kouluttamaan. Hoitajia sinne päiväkoteihin tarvitaan ei mitään paperinpyörittelijöitä! Jos ei lastenhoito kiinnosta niin turha on piiloutua opettaja -tittelin taakse. Päiväkodeissa pitäisi olla johtaja, jonka työtä on tehdä paperihommat ja loput HOITAA niitä lapsia. Ja aivan turhaa kitinää ettei yksi johtaja pysty mukamas kaikkea tekemään. Kyllä pystyy kun tehostaa omaa toimintaansa tai sitten saa potkut. Päiväkodit pitäisi laittaa yritysmaailman kehykseen niin silloin sieltä alisuoriutujat kylmästi vaan potkitaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista että tilanne on päästetty näin pitkälle?

Porukka alkaa lakoomaan allalla työuupuminen syynä.

Päätäjiä ei kiinnosta

Niinpä, ketään ei kiinnosta hevonhuitulan vertaa, antakaa alan ja akkojen laota kuormansa ja kuormittavuutensa alle, evvvk ja piste.

Onko tätä ketjua kukaan vielä lähettänyt eteenpäin esim.Hgin ja Vantaan varhaiskasvatuspäälliköille, poliitikoille jne?

Niinpä, ketään ei kiinnosta.

Kyllä Helsingin päättäjiä kiinnostaa. On vedottu asiassa korkeammalle taholle ihan tällä viikolla. 

Pääkaupunkiseudun kaupungit vetoavat sen puolesta, että valtakunnallisia toimia varhaiskasvatuksen koulutuksen lisäämiseksi tehdään heti. Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja ja määrää tulee kasvattaa erityisesti siellä, missä pula on suurin. Nykyiset koulutusmäärät eivät riitä tuomaan tilanteeseen tarvittavaa helpotusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstötilanteen ratkaisemisen tulee olla myös yksi seuraavan hallituksen keskeisistä tavoitteista."

Paino sanalla seuraavan hallituksen. Seuraavan hallituksen missä todennänköisesti istuu täysin samat naamat päättämässä kansalaisten asioista, eli naamat jotka eivät reagoi nyt kun tilanne on katastrofaalinen ja kyseessä kuitenkin maamme lapset ja heidän hoitonsa.

Miksi te äänestätte näitä ihmisiä päättäjiksi kerta toisensa jälkeen joita ei kiinnosta teidän ahdinkonne?

Miksi te kannatatte sellaisia ammattiliittoja joka kuukausi maksamalla jäsenmaksuja pienestä tilistänne, ammatiliittoja jotka mm narraavat teitä osallistumaan (kuten kävi) työtaisteluun mistä hyötyy täysin toinen ammattiala etuineen?

Paino sanoilla seuraavan hallituksen keskeisissä tavoitteissa. Tämänkaltainen asia on sellainen, joka tulee olla hallitusohjelmassa, jotta siihen voidaan puuttua. Nyt se ei ole, siksi siihen ei ole myöskään budjetoitu rahaa eikä työryhmiä miettimään. Helsinki haluaa, että se tulee osaksi seuraavaa hallitusohjelmaa, riippumatta siitä ketä hallituksessa on. Tällöin siihen luonnollisesti valtionbudjetista laitetaan myös rahaa. Kannattaa lukea yhteiskuntaoppia, ihan peruskoulussakin sitä opetetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Tää kuulosti todella upealle!

t. päiväkotiapulainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Ei omia eväitä voi velvoittaa syömään lasten ruokailussa. Ne voi syödä tauolla tai sen jälkeen kun lapset ovat syöneet.

Valitettavasti voi velvoittaa, työsuojelulaissa on porsaanreikä, jossa ei mainita, että se joutuisa ruokailu pitäisi tehdä taukotiloissa. Edes liitot eivät voi tälle asialle mitään. Että ole onnellinen jos olet sellaisessa paikassa töissä, missä tuota porsaanreikää ei hyödynnetä: Ymmärtääkseni lähes kaikkialla on niin, että edes omia eväitä ei saa syödä kahvihuoneessa, vaan pitää syödä lasten keskellä.

Voihan siellä ruokailussa olla mukana ja syödä eväät tauon aikana.

Öööö, minkä tauon? Sen 10min kahvitauon, jos sen ehtii ylipäätään pitämään??

Toisekseen se ruokailutilanne luokitellaan ns kasvatus-ja opetustilanteeksi jonka mukaan meillä on ns velvoite aterioida siinä.

T. Ehdin kahvitauolle 2-5x/vkossa.

Höpölöpö. Mikään taho ei voi pakottaa minua syömään lapsiryhmässä. Se ei todellakaan ole velvoite.

No kyllä vain pakottaa ja tosiaan liitotkaan ei voi asialle mitään, tämä ruokatauko-asiahan oli superin ja tehyn asialistalla ainakin silmänlumeena että saivat narrattua varhaiskasvatuksen työntekijät taistelemaan sotelaisten puolesta, mutta kyllä se on ihan valtakunnallinen tosiasia, ettei useimmissa paikoissa saa ruokailla kuin lasten keskellä.

Mikä taho tunkee ruokaa suuhusi? Aivan. Ei kukaan. Kenenkään ei tarvitse syödä työkseen. Se ei ole työtehtävä.

Luulisin, ettei työnantaja voi pakottaa käyttämään ateriaetua. Ja silloin kun ateriaetu ei ole käytössä ei kyse ole esimerkkiruokailusta eli ei voi pakottaa syömään omia eväitä lasten seurassa. Periaatteessa pitäisi tarjota tällöin palkaton puolen tunnin ruokatauko mutta silloin pitää olla oikeus poistua työpaikalta. Jos oikeutta ei ole, pitää tarjota ruokailu työpaikalla työaikana. Mitä hygieniasäännöt sanovat omista eväistä muissa kuin taukotiloissa syötynä?

Mikä hygieniasääntö kieltäisi omien eväiden syömisen lapsiryhmässä? Itsehän se oma ruoka syödään, eikä sitä tarjota muille. Meidän kunnassa on talon ruoka mennyt niin ala-arvoiseksi, että suurin osa henkilökunnasta syö omia eväitään, eikä kenellekään ole mikään ongelma syödä niitä lapsiryhmässä. Paremminhan ne eväät ehtii syödä lasten ruokailun aikaan vrt. ruokatauolla kahvihuoneessa, jossa on samaan aikaan 10 muutakin ihmistä lämmittämässä ruokaansa, jolloin voi mennä suurin osa ruokatauosta siihen, että odottaa omaa vuoroaan ruoan lämmitykseen ja lopulta joutuu syömään ruokansa haaleana hotkien, että ryhmästä seuraava pääsee ruokatauolle ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Olet asian ytimessä. Työntekijät pitäisi saada liikkeelle, ympäri pihaa, rikastuttamaan toimintaa, olemaan vuorovaikutuksessa lasten kanssa muutenkin kuin huutaessaan heille kieltolauseita.

Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.

Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.

Näin Vantaalla.

Järkyttävää. Mutta surullista kyllä, täysin mahdollista tällä alalla. Meillä saa myös ruinata lomapäiviä ja harvoin saa kolmea viikkoa pidempiä pätkiä. Vaikka olisi täydet lomat, ei neljää viikkoa heru kuin pomon kavereille. Lisäksi lomat myönnetään ja perutaan ja myönnetään uudelleen mikäli perheet ovat varanneet hoitoa siten että loma voidaan myöntää.

Perheet ilmoittavat hoidon tarpeensa viikkoa ennen, joten vuosilomatkin myönnetään sitten tapauskohtaisesti kaksi-kolme päivää etukäteen. Jep."

.

"Ja sinä sallit sen jatkamalla töitä saman esimiehen kanssa koska......?"

.

"Eipä alan esihenkilöissä suuria eroja ole. Viisas ja oikeudenmukainen esihenkilö on aarre jonka tunnistaa siitä että hänen alaisensa eivät vaihdu. Liian moni esihenkilö on valitettavasti samasta omituisesta sapluunasta, missä ei ymmärretä/osata kunnioittaa omia alaisiaan saati niiden työpanosta.

Hieman ennen kesälomaani minullekin yritettiin kerran aikoinaan juurikin samaa, eli esihenkilö ilmoitti (ei edes itse ilmoittanut vaan toinen työkaveri tuli sattumalta sanomaan !!) että lomaani ei yllättäen hyväksytä resurssipulan vuoksi ja "pidettävä joskus vaikka joulukuussa kesäloma". Soitin esihenkilön esihenkilölle ja kummasti loma järjestyi kuten kuuluikin. Olisin takuulla vienyt asian pitemmälle ellei kunnioitusta jaksamistani kohtaan olisi löytynyt!

Älkää olko lampaita, pitäkää puolenne koska kohdalle voi oikeasti sattua esihenkilö joka ei kunnioita työntekijöitään edes sen vertaa että tuntisi edes alan lakia, millä pokkana työskentelee monelle ihmiselle esihenkilöasemassa. 

Olemme kuitenkin suurin osa aikuisia, osaavia järkeviä ammattilaisia, emme mitään orjia tai sätkynukkeja,  joille menee läpi ihan mitä tahansa mitä esihenkilöiden päähän pälkähtää. Jos sellaisia paikkoihinsa haluavat , niin haalivat kai niihin ennen pitkää sitten sitten kieli- ja ammattitaidottomia ihmisiä jotka eivät tiedä suomen lakia saati oikeuksiaan tai kohelustaan saati työoloistaan ymmärrä välittää.

businessenkeli kirjoitti:

Jepjep, pikkasen on unohtunut perusasiat kun näitä opettajia on alettu kouluttamaan. Hoitajia sinne päiväkoteihin tarvitaan ei mitään paperinpyörittelijöitä! Jos ei lastenhoito kiinnosta niin turha on piiloutua opettaja -tittelin taakse. Päiväkodeissa pitäisi olla johtaja, jonka työtä on tehdä paperihommat ja loput HOITAA niitä lapsia. Ja aivan turhaa kitinää ettei yksi johtaja pysty mukamas kaikkea tekemään. Kyllä pystyy kun tehostaa omaa toimintaansa tai sitten saa potkut. Päiväkodit pitäisi laittaa yritysmaailman kehykseen niin silloin sieltä alisuoriutujat kylmästi vaan potkitaan pois.

Ajattelitko, että se johtaja tuntisi kaikkien talojensa kaikki toistasataa lasta niin hyvin, että pystyy tekemään vasut, leopsit, lausuntopyynnöt yms? Tämän lisäksi tuntisi kaikkien lasten mielenkiinnon kohteet ja haasteet, jotta pystyy suunnittelemaan jokaiselle ryhmälle vasun mukaista toimintaa?

Haluaisin nähdä yritysmaailmasta johtajan, joka tällaiseen pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä johtaja tulee paikalle vasta klo 8, eikä vastaa puhelimeen ennen sitä. Päiväkoti aukeaa kuitenkin klo 6 ja jos aamun vuoroista puuttuu työntekijöitä, joudumme itse hälyttämään seuraavan työntekijän työvuorolistasta aiemmin paikalle.

Tiedän, että tämä on väärin eikä tähän pitäisi suostua. Tämä käytäntö on kuitenkin ollut jo vuosikymmenet ja kaikkien muiden mielestä ok. Itse olen uusi talossa ja ihmettelen suuresti montaa muutakin käytännön asiaa miten ne hoidetaan työntekijöitä hyväksikäyttäen.

Eikö voisi päiväkodeissakin alkaa maksamaan päivystys-/varallaolokorvausta? Ei minusta kenenkään - edes sen johtajan - kuulu olla 24/7 tavoitettavissa ja aina valmiina tekemään töitä (sitähän se poissaolojen sumpliminen on) kotoa käsin. Pitää olla oikeus lepoon ja vapaa-aikaan. Tätä pitäisi ammattiliittojen ajaa hanakammin. Tai jos katsotaan, että työ ei ole päivystysluonteista, niin pitäisi sitten hyväksyä se, että poissaolojärjestelyt hoidetaan työajalla. Vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että perheet odottavat turhaan oven avaamista, kun aamuvuoro on sairastunut. Jätetäänhän bussivuorojakin ajamatta ja ihmiset myöhästyvät töistä, kun odottavat turhaan pysäkillä. Tai jos kunnallisista palveluista puhutaan, niin lääkäri- ja hammaslääkäriaikoja perutaan jopa samana aamuna, kun tekijöitä ei ole. Pitäisi ihan oikeasti tehdä näkyväksi se kaikki piilotyö, mitä alalla on jo vuosia tehty ilmaiseksi.

Johtaja on virkasuhteessa, hänellä ei ole varsinaisesti työaikaa ja hänen tulee virkansa vuoksi olla aina tavoitettavissa, hänelle maksetaan jo lähtökohtaisesti isompaa palkkaa tämän vuoksi. Kvtes ei koske johtajia, vaan opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus OVTES.

Päiväkodin johtajalle on virkamääräyksessä määritelty viikkotyöaika.

Vierailija kirjoitti:

Tää teidän ketju on yhtä tappelua. Onko ihme että päiväkodeissa on niin paljon ilmapiiriongelmia? Te olette kaikki samassa kusessa. Unhtakaa nyt se teidän titteli ja vetäkää yhtä köyttä.

Ilmapiiriongelma on oire, eikä syy. Jos vuosikausia tehdään töitä ahdingossa  ja ihmiset uupuu, niin tottakai se vaikuttaa ilmapiiriin ja esim. uupumuksen tyypillisimpiä oireita on kyynistyminen. Mulle ainakin on vaikea nähdä tällä hetkellä oikein mitään positiivista tässä alassa ja tällaiset unelmakertomukset täydellisestä työpaikasta vain kuulostaa ihan liian absurdilta ollakseen totta: En usko ennenkuin omin silmin näen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"

5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.

Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?

Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?

Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:

1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.

2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.

3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)

Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.

Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.

Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:

- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.

- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.

- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.

- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.

Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.

T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja

Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?

Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.

Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)

No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!

Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)

Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.

Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.

Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?

Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.

Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.

Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.

Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.

Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!

Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.

Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.

Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.

Oi vau, siis aivan mahtava! Oletpa sinä hieno ihminen ja täydellinen ja niin ammattitaitoinen ja energinen! Olet luonut täydellisen työyhteisön ihan yksin ja pelkästään opettajana, et ole edes esihenkilö. Kyllä nyt varmasti kokemuksesi vuoksi on kaikkien huonot kokemukset mitätöity ja on aivan selvää että SINÄ olet the hyvä työntekijä ja melkein kaikki muut ovat alalla paskoja kun eivät ole asialle tehneet mitään.

Kuuleppas nirppanokka, itse olen yrittänyt tehdä kaikkeni että asiat olisivat paremmin: Olen tehnyt ilmoitusvelvollisuusilmoituksia = mitä ei niiden johdosta seuraa, jopa aville olen tehnyt ilmoituksen = mitään ei siitäkään seurannut, olen jättänyt ylimääräisiä hommia tekemättä = työkaverit valittaa ja esimieheltä tulee nootia. Älä hitto soikoon tule väittämään, että vain sinä tekisit asioille jotakin: Kyllä on muutkin yrittäneet, sulla vain sattuu siellä olemaan joku ihana lämmin pesäkolo jossa mitä ilmeisemmin sattuman kaupalla on kaikki palaset kohdillaan.

Kaltaisesi energiaansa ympärilleen levittävät tyypit on mun kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle: He keskittyvät itse vain työnsä mukaviin asioihin ja antavat työkavereidensa tehdä kaikki tylsät homma. Kaltaisesi työntekijät useimmiten uppotuvuat juttelemaan niitä näitä lasten vanhempien kanssa ja sillä aikaa olettavat työkavereiden hoitavan ne kaikki muut lapset ja tilanteet mitä tulee: Sitä vanhempien kanssa keskustelua et keskeytä mistään syystä. Sinä saat ideoita ja innovoit: Jatkuvasti hyperinä hypit ympäriinsä ja hihkut iloisesti mennessäsi, samaan aikaan työkaverisi uupuvat ympärilläsi ja vittuuntuvat siitä, että et kuule etkä näe ketään muuta kuin itsesi. Olet varmasti lasten suosikkityöntekijä: Hän joka antaa henkilökohtaista huomiota unohtaen siinä samalla kaikki muut ja joka keksii aina kivaa tekemistä mutta pakenee paikalta jos joku saakin raivarin.

Voi kyllä, on kaltaisistasi ihmisistä kokemusta, tiedä vaikka olisit yksi heistä, voin kuvitella että sellainen ihminen kirjoittelisi juuri tällä tavalla tänne, juuri tuo tuttu tyyli että "itsestä kiinni ja voi kun on energiaa hihihihiiii!!" ja muuta ei sitten nähdäkkään. Kirjoituksesi on kyllä varmasti niiden mieleen, jotka pitää muutenkin vaka-työntekijöitä turhasta valittajina: Kiitos että taas vedät huomion vain itseesi ja mitätöit muita ja muiden kokemuksia.

En ihmettele, että ala on kriisissä. Teet niin tai näin niin aina valitetaan. Ei ole näköjään hyvä antaa huomiota lapselle, keskustella vanhempien kanssa tai keksiä kivaa tekemistä, kun siinäkin jo nähdään jotain huonoa. Oon ihan sanaton, kun luen tätä ketjua.

Ei ole kyse siitä, että teet niin tai näin niin teet väärin, tee asioita kohtuudella: Et voi keskittyä juttelemaan vanhempien kanssa viime kesän Kreikan matkastasi, jos sulla on vastuullasi 10 + lasta. Et voi keskittyä pelkästään yhteen tai kahteen lapseen jos sun vastuullasi on 10+ lasta, sun täytyy olla valmis keskeyttämään sekä vanhemman kanssa juttelu, että yhteen lapseen keskittyminen, jos tulee tilanne missä sinua tarvitaan.

Eri asia tietenkin jos sopii työkavereiden kanssa että nyt mun pitää keskittyä tähän yhteen lapseen syystä x, se ei silti voi olla päivittäistä eikä varsinkaan sitä, että se lapsi on ihan liian usein se yksi ja sama lapsi, jonka kanssa on helppo olla.

Ei varhaiskasvatus ole niin yksinkertaista kuin ihmiset usein luulee, tottumattomalle voi helposti tulla juurikin tuollainen vaikutus että "teet niin tai näin teet aina väärinpäin", kyse on kuitenkin aika herkästä tasapainosta ja siitä, että ihmise ymmärtävät kokonaiskuvan. Nousee karvat pystyyn tuollaisesta muita mitätöivästä omaa osuutta hehkuttavasta kirjoituksesta: En voi sille mitään, että aiempi kokemus vastaavalla tyylillä esiintyvistä ihmisistä ovat sellaisia, että oikeasti heidän ympärillään olevia ihmisiä ärsyttää, todellisuudessa siis se heidän ylivuotevan onnellinen kokemuksensa onkin vain narsismin tuottamaa silmänlumetta.

Kirjoituksestasi tulee hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta vaaditaan kohtalaista tekemistä, mutta vanhempien kanssa juttelu on punainen vaate.. Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi.

Ja mistä perkeleestä kukakin tietää mistä se opettaja vanhemman kanssa siellä puhuu. Ehkä hän puhuu lastensuojelusta, yrittää selvittää kiusaamistilanteita tms. Pahantahtoinen hoitaja siellä sitten kehittää omassa kateellisessa mielessään juttua viime kesän Kreikan reissusta.

Kuulee sen, kun on vieressä kuulemassa.

Miksi seisot toisen aikuisen vieressä, vaikka sulla on 10+ lasta vastuullasi valvottavana?

Kuka puhui mitään seisomisesta? Joskus siinä saattaa ihan tämän vanhempia voitelevan vieressäkin tapahtua ja kukapa siihen muu puuttuisi kuin ne työkaverit, kun ei vanhempia voiteleva saa katsettaan irti niistä vanhemmista.

"Kiirettömyys ja läsnäolo juuri vahvistaa luottamusta mikä on kasvatusyhteistyön edellytys. Pakkohan sitä aikaa on ottaa tuollaiseenkin. Eihän se luottamusta lisää, jos koskaan ei voisi pysähtyä juttelemaan kiireettömästi."

.

"Olet täysin oikeassa.

Eivät kasvatusalantyöntekijät ole mitään robotteja joiden pääasia on olla ympäri pihaa liikkuva tutka"

.

"Tutkija kierteli aikanaan päiväkotien pihoja ja totesi havaintonaan, että suurin osa työntekijöistä eivät olleet varhaiskasvattajia, vaan ainoastaan valvojia.".

.

Jos tuo tutkija kiertelisi nyt alan pihoja saattaisi huomata ettei se kaikista pahimmillaan ole edes "valvontaa"  vaan alaa kokeilemaan tulleet/pakotetut randomsijaiset istuskelevat aidan vierustoilla (huppu päässä) näpräten puhelimiaan valvoen lapsia joita eivät tunnista muuta kuin liiveistä saati joiden nimiä eivät edes tiedä ....???? Tutkijat saisivat kierrellä enemmänkin ja viedä terveisiä (pienten lasten hyvinvoinnista näköjään täysin välinpitämättömille) päättäjille.