Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19740)
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"
5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.
Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?
Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?
Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:
1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.
2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.
3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)
Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.
Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.
Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:
- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.
- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.
- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.
- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.
Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.
T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"
5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.
Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?
Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?
Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:
1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.
2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.
3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)
Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.
Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:
- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.
- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.
- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.
- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.
T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja
Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?
Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"
5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.
Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?
Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?
Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:
1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.
2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.
3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)
Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.
Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:
- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.
- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.
- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.
- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.
T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja
Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?
Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.
Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)
No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!
"Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada"
Hei sinä kokoomusnuori! Tekstistäsi valitettavasti huomaa, ettet ole opettaja etkä varhaiskasvatuksessa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista että tilanne on päästetty näin pitkälle?
Porukka alkaa lakoomaan allalla työuupuminen syynä.
Päätäjiä ei kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista että tilanne on päästetty näin pitkälle?
Porukka alkaa lakoomaan allalla työuupuminen syynä.
Päätäjiä ei kiinnosta
Niinpä, ketään ei kiinnosta hevonhuitulan vertaa, antakaa alan ja akkojen laota kuormansa ja kuormittavuutensa alle, evvvk ja piste.
Onko tätä ketjua kukaan vielä lähettänyt eteenpäin esim.Hgin ja Vantaan varhaiskasvatuspäälliköille, poliitikoille jne?
Niinpä, ketään ei kiinnosta.
Muistutan tästä kyselystä varhaiskasvatuksen työntekijöille koskien alanvaihtoa: https://www.vauva.fi/keskustelu/4872970/kysely-varhaiskasvatuksen-tyont…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"
5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.
Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?
Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?
Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:
1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.
2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.
3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)
Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.
Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:
- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.
- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.
- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.
- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.
T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja
Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?
Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.
Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)
No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!
Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)
Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.
Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.
Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"
5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.
Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?
Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?
Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:
1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.
2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.
3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)
Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.
Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:
- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.
- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.
- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.
- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.
T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja
Mä veikkaan et sun ratkaisuehdotus on osasyynä kriisiin. Henkilökunta on liian koulutettua ja liian innovatiivista 😅
Suorittavaa työtä tekeviä ei ole tai niitä ei palkata.
Perusjärki ja se varsinainen hoitotyö minkä vuoksi useimmat vahemmat jälkikasvunsa päikkyyn vievät on hukkunut jonnekkin arvionti ja riskien hallinta kaavakkeisiin- joiden paras tarkoitus on hienosäätää aiempaa arvointia jonkin uuden tai lakisääteisen ilmetessä- ja vanhempien osallistaminen päiväkodin toimintaan niin ettei tarvitse miettiä vapaa-ajallakaan muuta kuin vasuja, retkiä, tempauksia ja et löytyykö kotoa varmasti 10vessapaperirullaa päikkyyn vietäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9
Vierailija kirjoitti:
Välillä miettinyt, että hyödyntäisi kunnan tarjoaman mahdollisuuden jatko-opiskella vakahoitajasta vakaopettajaksi ihan vain siksi, että saisi sitä taukoa käytännön työn raadollisuudesta.
Olisi 5h/vkossa suunnittelussa, olisi vasut, leopsit, eskarilennokkien tekemiset 1 lapsen kanssa kerrallaan, olisi koneella istumiset ja naputtelut, olisi puhelut. Olisi koulutustunteja/päiviä ja olisi 1-2x/kk olevat jory-kokoukset n.2-2,5h/kerta.Mutta en minä jaksa, ei nappaa moinen työmäärän ym lisäys vain parin saturaisen takia.
Joten irtisanoutuminen näköpiirissä, raja on tullut vastaan ja melkein jo osuu otsaan.
Mitkä ihmeen "eskarilennokit"? 🤣
Vaka-opeVtut sinä ole mitään eskariopea nähnytkään!
Olen minä nähnyt, mutten itse työskentele eskariryhmässä, vaan 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ei ole meidän kunnassa mitään lennokkeja. Aika monet jutut ihan kuntakohtaisia. Esim. 4-vuotiaiden Lukiva, joka meille itsestäänselvyys, ei ole kaikissa kunnissa käytössä.
Yliopisto ei tee pätevää työntekijään päiväkotityöhön. Kyllä sieltä lisää potkua voi saada mutta suurin pätevyys tulee persoonasta, kokemuksesta ja ylipäätään tietynlaisesta lahjakkuudesta toimia lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista että tilanne on päästetty näin pitkälle?
Porukka alkaa lakoomaan allalla työuupuminen syynä.
Päätäjiä ei kiinnosta
Niinpä, ketään ei kiinnosta hevonhuitulan vertaa, antakaa alan ja akkojen laota kuormansa ja kuormittavuutensa alle, evvvk ja piste.
Onko tätä ketjua kukaan vielä lähettänyt eteenpäin esim.Hgin ja Vantaan varhaiskasvatuspäälliköille, poliitikoille jne?
Niinpä, ketään ei kiinnosta.
Kyllä Helsingin päättäjiä kiinnostaa. On vedottu asiassa korkeammalle taholle ihan tällä viikolla.
Pääkaupunkiseudun kaupungit vetoavat sen puolesta, että valtakunnallisia toimia varhaiskasvatuksen koulutuksen lisäämiseksi tehdään heti. Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja ja määrää tulee kasvattaa erityisesti siellä, missä pula on suurin. Nykyiset koulutusmäärät eivät riitä tuomaan tilanteeseen tarvittavaa helpotusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstötilanteen ratkaisemisen tulee olla myös yksi seuraavan hallituksen keskeisistä tavoitteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"
5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.
Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?
Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?
Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:
1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.
2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.
3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)
Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.
Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:
- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.
- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.
- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.
- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.
T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja
Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?
Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.
Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)
No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!
Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)
Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.
Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.
Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?
No ihan varmasti :,DD Anteeksi nyt vaan, mutta kirjoitustyylisi vain on tyypillinen palstan oikeistomöyhön tyyli, juuri tuo "olette oman elämänne seppiä, mitä te jäätte sinne ruikuttamaan, vaihtakaa työtä/kouluttautukaa parempiin hommiin ja rikastukaa, ihan on itsestänne kiinni!". Ei sillä saat silti 3/5 pistettä, koska osaat kirjoittaa niin ympäripyöreästi, että varmasti osalle menee läpi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"
5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.
Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?
Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?
Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:
1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.
2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.
3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)
Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.
Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:
- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.
- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.
- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.
- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.
T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja
Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?
Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.
Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)
No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!
Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)
Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.
Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.
Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?
Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.
Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.
Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.
Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.
Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.
Näin Vantaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"
5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.
Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?
Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?
Itse olen ratkaissut tämän "varhaiskasvatuksen kriisin" tavalla, joka on aidosti out of the box. Sinäkään tuskin tätä tarkoitit peräänkuuluttaessasi topakampia keinoja:
1. Uppoudu työhösi täysillä. Hanki koulutus ja ammattitaito, jolla osaat erottaa olennaiset asiat epäolennaisista. Käytä myös vahvuuksiasi, elämänkokemustasi ja maalaisjärkeä hyödyksi työssäsi.
2. Panosta tiimityöhön. Olette tasavertaisia ammattilaisia, vaikka tiimin johtajuus ja pedagoginen päävastuu onkin opettajilla. Tiimin hyvinvointi heijastuu lapsiryhmään ja huoltajayhteistyöhön. Ei tarvitse teeskennellä, vaan voi kohdata vanhemmat aidon iloisesti ja tasa-arvoisesti.
3. Liikunta, leikki, luovuus ja positiivinen pedagogiikka :)
Siinä on reseptini inspiroivaan varhaiskasvatukseen! Lisäksi muuta sisältöä: kädentaitoja, retkiä, projekteja ym., mutta kuitenkin niin, ettei toiminnasta tule kiireistä suorittamista. Tavoitteena AKTIIVINEN ja RAUHALLINEN toimintakulttuuri.Tämän toteutuminen vaatii kasvattajien riittävää läsnäoloa ryhmässä, vuorovaikutukseen heittäytymistä ja huumoria. Toiminnan ohjakset tulee olla aikuisella, mutta lapset ovat vahvasti osallisia toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Muodostuu yhteinen ryhmähenki, jossa kaikkea toimintaa ei edes pyritä pikkutarkasti etukäteen tietämään, vaan ollaan avoimia lasten aloitteille ja mukaville käänteille.
Yllä mainittujen asioiden toteutumisen seurauksia tässä ja nyt:
- Sitoutunut ja työhyvinvoiva kasvattajatiimi, jossa sairaslomat minimaalisia.
- Hyvinvoiva lapsiryhmä, joka kuuntelee aikuisia ja joka nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä.
- Tyytyväiset vanhemmat ja esihenkilö.
- Energiaa riittää vielä keikkatyöhönkin, jolloin kokonaisansiot nousevat yli sen, mitä nyt yritetään lakkoilemalla ja valittamalla saada.Siinä se. Saa matkia ja soveltaa. Ratkaisu ei välttämättä olekaan tehdä vähemmän, vaan tehdä fiksummin ja tehdä enemmän oikeita asioita.
T. Tyytyväinen (vaikkakin alan kehityksestä huolissaan oleva) varhaiskasvatuksen opettaja
Kauanko olet ollut alalla? Vuoden? Kaksi vuotta? 0 vuotta?
Ainakin sulla on kova tarve kirjoitella tänne vähänväliä näitä pitkiä mahtipontisia viestejä, mutta lisäkysymyksiin et jaksa vastata, mikä laittaa epäilemään, että mahdatko kertoa pelkkiä satuja vain.
Eiköhän ole joku suoraan koulusta repäisty nuori ihminen kyseessä :,D Kirjoitus viittaa sellaiseen kirjaoppineisuuteen ja ei ehkä ole ihan vielä realiteetit iskeneet päälle, voin vaikka lyödä vetoa, että jos tuon kirjoittajan työkavereilta kysytään, niin saattaapa tulla aivan erilaista vastausta. Myöskin jossainmäärin ympäripyöreää, että onkohan lie henkilö edes vielä valmis opettaja tai sitten vaihtoehtoisesti on joku vuosikymmeniä toimistossa istunut esihenkilö jolla on vähän ruusuinen kuva asioista ja täällä kertoo fantasioistaan, että millainen hänen mielestään olisi täydellinen ryhmä täydellisellä tiimillä ;)
No hienoa, jos hän oikeasti ajattelee olevansa muita fiksumpi energiapallo, joka raataa täydet päivät päiväkodissa ja vielä keikkatyötäkin tekee päälle ;) Hahahahha!
Olen ollut alalla vajaat 10 vuotta ja sitäkin ennen tehnyt asioita eli en ihan kokoomusnuori :)
Vasemmisto?-uupuneille kysymys. Teillä pitäisi olla joku selviämisstrategia. Valittaminen ja sairaslomakierre ei ole sellainen. Joillekin se on ollut alanvaihto. Sen sijaan leipääntyneet palkan takia roikkujat voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä koko toimialalle.
Joutuessani kerran "hikipajaan" töihin, lähdin koeajalla. Miksi olisin jäänyt sinne roikkumaan ja valittamaan? Teen työni joko hyvin, tai en ollenkaan. Kuka itseään kunnioittava ihminen uhraisi oman hyvinvointinsa työn takia? Ai niin, moni nainen vaka-alalla tekee juuri niin.
Onko teillä ammattiylpeyttä jäljellä? Ajatteletteko, ettette voi varhaiskasvatuksessa vaikuttaa ollenkaan siihen, millainen on työympäristönne (ja lasten kasvuympäristö)?
Laskutkin on maksettava, kaikki eivät mahdu täydellisiin paratiiseihin töihin ja ala vetää sellaista väkeä josta ei muihin hommiin ole. Työvoimapula lisää sitä ilmiötä, että töihin otetaan kaikki jotka suinkin töihin saadaan: Ei ole varaa valita vain hyviä työntekijöitä, hyviä esimiehiä, vaan on otettava se joka kohdalle sattuu.
Jos tuo maalailemasi unelmamaisema pitää paikkaansa niin olet kyllä hiton onnekas. Ja nimenomaan onnekas: En todellakaan usko että tuollainen olisi minkään yksittäisen ihmisen taidosta kiinni: Sulla on tuuria, että olet saanut tiimisi sellaiset työkaverit, että homma luistaa ja jokainen tietää mitä tekee, vielä parempi tuuri sinulla on, jos porukkaanne ei syystä tai toisesta vuosienkaan jälkeen eroteta. Ehkä olet jopa pienellä paikkakunnalla töissä, jossa on eri perheilläkin ihan selkeät kuviot kasvatuksen suhteen, ehkä ryhmässänne ei ole niitä kaikista haastavimpia lapsia tai jos on, niin olette saaneet sinne avustajia. Ehkä esihenkilönne on koko valtakunnan ainoa osaava esihenkilö ja kaikenkaikkiaan kaikki palaset mitä olemassa on kohdallanne loksahtaneet täydellisesti paikoilleen: Ei hankalia lapsia, ei hankalia vanhempia, ei hankalaa esihenkilöä eikä hankalia työkavereita.
Onneksi olkoon siis lotossa voittaneelle! Toivon että saatte jatkaa siellä onnellisessa kuplassanne eloa jatkossakin. Meillä muilla onkin sitten vähän paskempi tuuri.
Kiitos näkökulmastasi. Jossain määrin tosiaan tuntuu, että elämme "omassa kuplassamme" eikä inkluusion haasteet tällä hetkellä korostu ryhmässämme. Mielestäni laitat kuitenkin liikaa painoarvoa tuurin piikkiin, sillä MIKÄÄN ei varhaiskasvatuksessa tule ilmaiseksi, ei toimiva tiimi tai huoltajayhteistyö, ei rauhalliset lepohetket jne.
Tarkoitukseni ei ole vääntää puukkoa kenenkään vaka-haavassa ja jaan saman huolen alasta, kuten moni muukin täällä. Ärsyynnyin vain ketjun yksipuoleisesta negatiivisuudesta, joka herättää kysymyksen: onko noi (ainakin osittain) epärehellisiä vai vain osaamattomia, vai kenties molempia? Jos joku ammattilainen ei ymmärrä työnsä arvoa, eikä saa lasten parissa tehtävästä työstä muuta kuin sen palkan, niin pelasta oma nahkasi ja juokse!
Ai niin, tässä olikin taustalla se kutsumustyön halveksunta ja raha-raha -ajattelu. Itse pidän työtä (ja erityisesti hoito- ja kasvatustyötä) itseisarvoisen arvokkaana ja palkkakeskustelun ikään kuin erillään tästä. Palkkausta pitäisi mielestäni kehittää enemmän tulospalkkauksen suuntaan.
Epäilijöille tiedoksi, että kuvitelkaa mielessänne yrittäjähenkinen työntekijä, joka ei missään vaiheessa ole tyytynyt "näin on aina tehty" -ajatteluun ja jota ei haittaa kulkea vastavirtaan oikeaksi kokemiensa asioiden vuoksi. Joka haluaa päästä pintaa syvemmälle. Joka ei tyydy vain mitä tehdään? ja miten tehdään? -kysymyksiin, vaan pyrkii kohti MIKSI? (tehdään sitä, mitä tehdään) -kysymyksen äärelle. Tämä voi mennä yli hilseen niiltä, joiden käsitys varhaiskasvatuksesta perustuu jäykkään konkretiaan, esim. välivuorolainen seisoo tuossa, iltavuorolainen hakee kärryn jne.
Halusin viedä keskustelua kohti työn sisältöä ja asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niitä asioita on yllättävän paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.
Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.
Näin Vantaalla.
Laitonta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vielä kolmisen viikkoa tänä vuonna kesälomia pitelemättä. Milloinkaan ei ole hyvä hetki esimiehen mielestä. Saan kerjätä antsaitsemiani lomia, eikä niitä silti myönnetä. Olen pitänyt tänä vuonna (touko-marraskuu) 9 lomapäivää. Nekin on myönnetty hampaat irvessä, kahdessa jaksossa. Lomajakso myönnetään noin viikkoa etukäteen, pahimmassa tapauksessa edellisenä päivänä.
Pitämättömiä lomia ei saa rahana vaan ne siirtyvät mappi ööhön, josta niitä ei saa senkään vertaa ulos. En jaksa enää, harkitsen sairaslomaa.
Näin Vantaalla.
Oletko ollenkaan tutustunut kvtes:siin?
Pomosi toimii laittomasti!!!!
Oletko ottanut liiton edunvalvontaan ja työsuojelun yhteyttä? Olisi syytä ottaa!!
Miksi nielet laitonta paskaa?? Miksi vain harkitset sairauslomaa?
Ei puhettakaan tuollaisesta, nyt mulla paloi käämit ihan totaalisesti, siis sinä nielet laittoman toiminnan Vantaan kaupungin joltakin päiväkodin johtajalta??!?!
T. Vantaalta myöskin ja ei todellakaan moista sontaa pidä niellä, lomat pitää olla työntekijän tiedossa viimeistään 2vkoa ennen loman alkua ja mikään kesäloma ei voi eikä saa olla vaivaiset 9pv jaettuna vielä pienemmäksi sekin, Haloo!!!!!
Meillä pomo hyväksyy lomatoiveemme viimeistään 3-4vkoa ennen loman alkua ja jokainen saa pitää halutessaan vähintään 3-4vkoa lomaa putkeen ja ylipäätään hän hyvin harvoin kieltää edes kenenkään lomatoiveita.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikko oli "Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi"
5536 viestiä, joissa viime päivinä keskitytään vain sen oksentamiseen, miten kamalaa on.
Luuletteko te, että kukaan, jolla on oikeasti valtaa vaikuttaa asioihin, lukee näitä teidän "hätähuutojanne" tällä nyymipalstalla?
Pitäisikö miettiä jotain vähän topakampaa, tuleeko mitään mieleen? Anyone?
Minusta on erittäin hyvä että pidätte meteliä, ettekä ole hiljaa.
Tämä palsta on suomen suosituin.
Palstalla käydään yli seitsemän miljoonaa kertaa kuukaudessa ja
se tavoittaa yli1,5 miljoonaa suomalaista.
Kaikki lukee tätä palstaa, osa kommentoi. Palstaa ei voi sivuuttaa.
Palstalla on myös tiedetty moni asia ennen kuin se on tullut virallisesti julkisuuteen.
.