Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija
10.10.2021 |

Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.

Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.

LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…

Kommentit (19742)

Vierailija
5461/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Vierailija
5462/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä miettinyt, että hyödyntäisi kunnan tarjoaman mahdollisuuden jatko-opiskella vakahoitajasta vakaopettajaksi ihan vain siksi, että saisi sitä taukoa käytännön työn raadollisuudesta.

Olisi 5h/vkossa suunnittelussa, olisi vasut, leopsit, eskarilennokkien tekemiset 1 lapsen kanssa kerrallaan, olisi koneella istumiset ja naputtelut, olisi puhelut. Olisi koulutustunteja/päiviä ja olisi 1-2x/kk olevat jory-kokoukset n.2-2,5h/kerta.

Mutta en minä jaksa, ei nappaa moinen työmäärän ym lisäys vain parin saturaisen takia.

Joten irtisanoutuminen näköpiirissä, raja on tullut vastaan ja melkein jo osuu otsaan.

Mitkä ihmeen "eskarilennokit"? 🤣

Vaka-ope

Vtut sinä ole mitään eskariopea nähnytkään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5463/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

Vierailija
5464/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkea aika tehdä jämäkkä korjausliike varhaiskasvatuksen ammatilaisten työolosuhteisiin.

Homma hajoo käsiin, alalta joukkopako jo käynnissä.

Kuka sitten sitä teidän " laadukasta varhaiskasvatusta" teke työkseen lapsille?

Työkkärin  vevoite-työllistettävät randomit (taustoillla ei kai väliä)  9e päivässä?

Koska jonkuhan ne lapset on hoidettava että vanhemmat pääsee töihin.

Jos palattaisiinkin siihen että lastenhoito on lastenhoitoa.

Ei jotain hömppätiedettä jota väksin on väännettävä maistereille sopivaksi asiantuntijatyöksi.

Sopii minulle. Kuinka siis toimin jatkossa? Jätänkö kokonaan opetuksen pois? Istumme sylikkäin ja kuuntelemme muumilevyä ma, ti, ke, to ja pe eskarissa?

Miksen ole heti tajunnut?!

Oikeastiko et tiedä, mitä kaikkea lasten kanssa voi tehdä, muuta kuin kuunnella jotain muumilevyä viisi päivää viikossa? Minäkin tiedän, enkä edes ole lastentarhanopettaja.

Lukutaito olisi hyvä homma. Mutta ehkä te vaan eskarissa kuuntelitte muumilevyä sylikkäin.

Silloin ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu.

Päiväkodin eskarissa ei oppinut muuta kuin kiroilemaan. Osasi lukea jo 5 vuotiaana minkä taidon oppi ihan kotona. Jos eskari on pakollinen, niin silloin koulun eskari eikä.päiväkodin.

Ehdottomasti koulun esikouluun lapsi, missä opettaa esikoulun opettaja.

Päiväkotiin puolestaan kuuluu leikkikoulu ja leikkikoulun opettaja.

Esikoulun opettaja on kasvatustieteen kandi. Sama täti kuin päiväkodissakin. Ei muutu kuin tilat.

En tiedä yhtäkään eskariopettajaa joka olisi kasv.tieteem kandi.

He ovat sosionomeja tai lastentarhanopettajia koulutuksiltaan.

T.eskarista

Jännä. Kasvatustieteen kandi kun on juuri se tutkinto joka suoritetaan kun tullaan varhaiskasvatuksen opettajiksi. Itse tunnen aika monta kasvatustieteen kandia, jotka toimivat lastentarhanopettajina. 

En tiedä miksi kommenttiani on alapeukutettu, en minä huijaa. Ja eihän sen vakaopen, entisen lto:n, tarvitsekaan olla yliopistosta valmistunut kandi, riittää, että on sosionomi tai se aikanaan lto:ksi valmistunut.

Talossamme 6 ryhmää eikä minkään ryhmän ope/t ole yliopistossa opiskellut.

T.eskarista

Milloin lastentarhanopettajan koulutuksesta tuli yliopistossa suoritettava kandin tutkinto? Kuinka vanhoja siis ovat ne opet, jotka ovat valmistuneet lto:ksi ennen nykykoulutusta?

90-luvullahan se muuttui, "vanhan liiton" lastentarhanopettajat ovat nyt 50-60-vuotiaita. Suuri osa on myös sosionomeja, jotka aiemmin saivat lastentarhanopettajan kelpoisuuden ja heistä osalla on esi- ja alkuopetuskelpoisuus, kun sen ennen pystyi suorittamaan tutkinnon lisänä. Varhaiskasvatuksen kandit yleensä jatkavat opintojaan erityisopettajiksi tai luokanopettajaksi.

Nykyisellä koulutuspolitiikalla tullaan olemaan 10 vuoden päästä siinä pisteessä, että päteviä esiopettajia ei päiväkoteihin löydy, jos ei alan työoloja ja palkkausta paranneta tai avata sosionomeille mahdollisuutta täydentää tutkintoaan esiopetuspätevyydellä. Nythän eskariopet ovat hyvin pitkälti niitä aikoinaan lastentarhanopettajatutkinnon suorittaneita, jotka pikkuhiljaa jäävät eläkkeelle, tai vastavalmistuneita kandeja, jotka suorittavat vielä maisterin opinnot ja lähtevät sitten muualle töihin paremman palkan ja/tai pidempien lomien perässä.

Ihan kuin niihin luokanopettajan opintoihin noin vain mentäisiin. Töihinkin on yleensä tunkua.

Vierailija
5465/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

Tämä naisvaltaisten alojen "huono henki" on tutkittu urbaanilegendaksi. Se huono henki ei johdu sukupuolesta. 

Tutkimuksen näin ihan vuosia, vuosia sitten ja tuskin löytyy heti, mutta ulkomuistista: 

suurimmat syyt huonoon työilmapiiriin ovat byrokratia työpaikalla, hierarkisuus ja työntekijän pienet vaikutusmahdollisuudet työhön. Muita syitä on huono johtaminen, kiire, tieto ei kulje, ym syitä. Mikään näistä ei riipu työntekijän sukupuolesta. Mutta sattumoisin näitä "byrokraattisia" ja "hierarkisia" työpaikkoja ovat perinteisesti esim hoitoala. Erittäinkin hierarkinen yhä tänäpäivänä, juuri hiljattain sairaalassa työskentelevä nuori hoitaja tätä ihmetteli miten uskomatonta, esim että lääkärit ei tervehdi hoitajaa käytävällä / ruokalassa. Ei siis edes vastaa tervehdykseen.

Ja lääkäri on perinteisesti miesten ammatti (nykyään taitaa olla 50-50) ja aina ovat olleet hoitajien yläpuolella. 

Tällaista epäkohteliasta hierarkisuutta, ettei tervehditä tai keskustella "alempien" kanssa, sellaista ei ole edes armeijassa. Joka sentään on ihan syystä hierarkinen. Päinvastoin, taitaa ohjesääntö kertoa miten tervehditään ylempi/alempiarvoisten kesken. Tervehtimättä ei jätetä, ihan ennen kuulumatonta. 

Mutta joo. Naiset ei tee sillä kuin karhunpalveluksen, kun aina haukkuvat omaa sukupuoltaan. Tämä elää sitkeässä tämä väite. 

Vierailija
5466/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

Tämä naisvaltaisten alojen "huono henki" on tutkittu urbaanilegendaksi. Se huono henki ei johdu sukupuolesta. 

Tutkimuksen näin ihan vuosia, vuosia sitten ja tuskin löytyy heti, mutta ulkomuistista: 

suurimmat syyt huonoon työilmapiiriin ovat byrokratia työpaikalla, hierarkisuus ja työntekijän pienet vaikutusmahdollisuudet työhön. Muita syitä on huono johtaminen, kiire, tieto ei kulje, ym syitä. Mikään näistä ei riipu työntekijän sukupuolesta. Mutta sattumoisin näitä "byrokraattisia" ja "hierarkisia" työpaikkoja ovat perinteisesti esim hoitoala. Erittäinkin hierarkinen yhä tänäpäivänä, juuri hiljattain sairaalassa työskentelevä nuori hoitaja tätä ihmetteli miten uskomatonta, esim että lääkärit ei tervehdi hoitajaa käytävällä / ruokalassa. Ei siis edes vastaa tervehdykseen.

Ja lääkäri on perinteisesti miesten ammatti (nykyään taitaa olla 50-50) ja aina ovat olleet hoitajien yläpuolella. 

Tällaista epäkohteliasta hierarkisuutta, ettei tervehditä tai keskustella "alempien" kanssa, sellaista ei ole edes armeijassa. Joka sentään on ihan syystä hierarkinen. Päinvastoin, taitaa ohjesääntö kertoa miten tervehditään ylempi/alempiarvoisten kesken. Tervehtimättä ei jätetä, ihan ennen kuulumatonta. 

Mutta joo. Naiset ei tee sillä kuin karhunpalveluksen, kun aina haukkuvat omaa sukupuoltaan. Tämä elää sitkeässä tämä väite. 

Oletkohan itse koskaan työskennellyt päiväkodissa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5467/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

Ammattiin valmistuvien lakitus, asia jolle tälläkin palstalla on naureskeltu erittäin vttumaisesti "aina".

T. 20v palstaillut

Vierailija
5468/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä miettinyt, että hyödyntäisi kunnan tarjoaman mahdollisuuden jatko-opiskella vakahoitajasta vakaopettajaksi ihan vain siksi, että saisi sitä taukoa käytännön työn raadollisuudesta.

Olisi 5h/vkossa suunnittelussa, olisi vasut, leopsit, eskarilennokkien tekemiset 1 lapsen kanssa kerrallaan, olisi koneella istumiset ja naputtelut, olisi puhelut. Olisi koulutustunteja/päiviä ja olisi 1-2x/kk olevat jory-kokoukset n.2-2,5h/kerta.

Mutta en minä jaksa, ei nappaa moinen työmäärän ym lisäys vain parin saturaisen takia.

Joten irtisanoutuminen näköpiirissä, raja on tullut vastaan ja melkein jo osuu otsaan.

Mitkä ihmeen "eskarilennokit"? 🤣

Vaka-ope

Oikeastiko kysyt?

Ok, helikopterihan se on, mutta jos oikeasti alalla olet niin et kyseiseen termiin tarttuisi ja vielä nauraen, mahdat olla "kiva" työtoveri.

Se on se paperi jossa lapsi itse arvioi kasvattajan kanssa omaa "taitotasoaan" eri asioissa, niin akateemisissa kuin sosiaalisissa, värittää punaiseksi, keltaiseksi, vihreäksi sen mukaan minkä hallitsee mielestään ja missä tarvitsee vielä jonkin verran tai paljon harjoitusta.

Aina syksyisin ja keväisin tehdään se.

Ei meillä tehdä. Tai tehdään arvio mutta ei lennokin tai helikopterin muodossa. En olisi minäkään tiennyt mikä on eskarilennokki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5469/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

No kateus-kortti on aina helppo vetää esiin silloin, kun osa ihmisistä kokee systeemin olevan epäreilu. Itse lastenhoitajana sanoisin, että harvemmin kyseessä kuitenkaan mikään kateus on, vaan kyse on enemmänkin siitä, että lastenhoitajan ja opettajan työ on, jos nyt ei samanlaista, niin lähtökohtaisesti yhtä kuormittavaa: Lapsiryhmässä oleminen ja haastavien lasten kanssa taisteleminen on uuvuttavaa puuhaa, se on oikeasti ihan jokaiselle selvä asia.

Ja koska ylläoleva on selvä asia, niin oikeasti jokaikinen opettajan roolissa oleva tajuaa sen, miten hänen jaksamistaan lisää se, että hänelle on pyhitetty säännöllinen pääsy pois ryhmästä JA säännöllisesti lyhyemmät työpäivät siellä ryhmässä. Toki olen törmännyt urallani kerran opettajaan, joka halusi ainakin tovin tehdä mieluummin lastenhoitajan hommia, mutta tämä on kyllä todella harvinaista, että ne opettajan vastuut oikeasti painaisi päälle ja opettaja haluaisi mieluummin lastenhoitajan rooliin.

Kyse ei mielestäni ole siis kateudesta vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että lastenhoitajat sivuutetaan jatkuvasti, niin poliittisessa keskustelussa kuin työpaikoillakin: Kaikki tuki mitä tulee, niin se tulee opettajille, niin menorointi, koulutukset jne. opettajilla on myös enemmän palavereita, halutessaan opettaja voi jyrätä lastenhoitajat ihan täysin ja laittaa heidät todella hankalaan tilanteeseen ja tälle hän saa opettaja-johtajan siunauksen.

Tällä hetkellä lastenhoitajana minusta ainakin tuntuu, ettei minua arvosteta, haluaisin, että minua arvostettaisiin nimenomaan lastenhoitajana: Jos haluaisin, niin en koe että olisi ylitsepääsettömän vaikeaa kouluttautua opettajaksi ja näin saada se mitä opettajilla on = kateus tässä tapauksessa olisi täysin turhaa.

Vierailija
5470/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä johtaja tulee paikalle vasta klo 8, eikä vastaa puhelimeen ennen sitä. Päiväkoti aukeaa kuitenkin klo 6 ja jos aamun vuoroista puuttuu työntekijöitä, joudumme itse hälyttämään seuraavan työntekijän työvuorolistasta aiemmin paikalle.

Tiedän, että tämä on väärin eikä tähän pitäisi suostua. Tämä käytäntö on kuitenkin ollut jo vuosikymmenet ja kaikkien muiden mielestä ok. Itse olen uusi talossa ja ihmettelen suuresti montaa muutakin käytännön asiaa miten ne hoidetaan työntekijöitä hyväksikäyttäen.

Eikö voisi päiväkodeissakin alkaa maksamaan päivystys-/varallaolokorvausta? Ei minusta kenenkään - edes sen johtajan - kuulu olla 24/7 tavoitettavissa ja aina valmiina tekemään töitä (sitähän se poissaolojen sumpliminen on) kotoa käsin. Pitää olla oikeus lepoon ja vapaa-aikaan. Tätä pitäisi ammattiliittojen ajaa hanakammin. Tai jos katsotaan, että työ ei ole päivystysluonteista, niin pitäisi sitten hyväksyä se, että poissaolojärjestelyt hoidetaan työajalla. Vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että perheet odottavat turhaan oven avaamista, kun aamuvuoro on sairastunut. Jätetäänhän bussivuorojakin ajamatta ja ihmiset myöhästyvät töistä, kun odottavat turhaan pysäkillä. Tai jos kunnallisista palveluista puhutaan, niin lääkäri- ja hammaslääkäriaikoja perutaan jopa samana aamuna, kun tekijöitä ei ole. Pitäisi ihan oikeasti tehdä näkyväksi se kaikki piilotyö, mitä alalla on jo vuosia tehty ilmaiseksi.

Johtaja on virkasuhteessa, hänellä ei ole varsinaisesti työaikaa ja hänen tulee virkansa vuoksi olla aina tavoitettavissa, hänelle maksetaan jo lähtökohtaisesti isompaa palkkaa tämän vuoksi. Kvtes ei koske johtajia, vaan opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus OVTES.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5471/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Vierailija
5472/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

No kateus-kortti on aina helppo vetää esiin silloin, kun osa ihmisistä kokee systeemin olevan epäreilu. Itse lastenhoitajana sanoisin, että harvemmin kyseessä kuitenkaan mikään kateus on, vaan kyse on enemmänkin siitä, että lastenhoitajan ja opettajan työ on, jos nyt ei samanlaista, niin lähtökohtaisesti yhtä kuormittavaa: Lapsiryhmässä oleminen ja haastavien lasten kanssa taisteleminen on uuvuttavaa puuhaa, se on oikeasti ihan jokaiselle selvä asia.

Ja koska ylläoleva on selvä asia, niin oikeasti jokaikinen opettajan roolissa oleva tajuaa sen, miten hänen jaksamistaan lisää se, että hänelle on pyhitetty säännöllinen pääsy pois ryhmästä JA säännöllisesti lyhyemmät työpäivät siellä ryhmässä. Toki olen törmännyt urallani kerran opettajaan, joka halusi ainakin tovin tehdä mieluummin lastenhoitajan hommia, mutta tämä on kyllä todella harvinaista, että ne opettajan vastuut oikeasti painaisi päälle ja opettaja haluaisi mieluummin lastenhoitajan rooliin.

Kyse ei mielestäni ole siis kateudesta vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että lastenhoitajat sivuutetaan jatkuvasti, niin poliittisessa keskustelussa kuin työpaikoillakin: Kaikki tuki mitä tulee, niin se tulee opettajille, niin menorointi, koulutukset jne. opettajilla on myös enemmän palavereita, halutessaan opettaja voi jyrätä lastenhoitajat ihan täysin ja laittaa heidät todella hankalaan tilanteeseen ja tälle hän saa opettaja-johtajan siunauksen.

Tällä hetkellä lastenhoitajana minusta ainakin tuntuu, ettei minua arvosteta, haluaisin, että minua arvostettaisiin nimenomaan lastenhoitajana: Jos haluaisin, niin en koe että olisi ylitsepääsettömän vaikeaa kouluttautua opettajaksi ja näin saada se mitä opettajilla on = kateus tässä tapauksessa olisi täysin turhaa.

Tämä lastenhoitajien asema ja kuormituksen huomiointi on yksi tärkeimmistä asioista tämän päivän varhaiskasvatuksessa.

Kuormittavin työtehtävä päiväkodissa on jäädä pitkäksi aikaa yksin vastuuseen isosta lapsiryhmästä. Ja lastenhoitajat joutuvat tuohon tilanteeseen miltei päivittäin. Opettajan kirjalliset työt toimiston rauhassa ovat lasten leikkiä tuohon verrattuna.

Opet ampuvat omaan nilkkaansa, jos eivät huolehdi lastenhoitajan työssäjaksamisesta. Itse jätän moniin "kissanristiäisiin" menemättä (esim. koulutuksia/palavereja, jotka menevät kauas perustehtävästä), jotta työ olisi mielekästä tiimin jokaiselle jäsenelle. Ja niin se on ollutkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5473/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tänään ja eilen olin 18 lapsen (3-5v) kanssa yksin, en kauaa (n.45min), mutta kuitenkin.

Siinä ei olla sekuntia pidempään paikallaan, jos sitäkään vaan pörrätään jokaisessa tilassa missä niitä lapsia vastuullansa on, tarkistelemassa, että kaikki hyvin, koko ajan ja jokaisella eikä kukaan ole keksinyt ruveta tekemään jotain "töllön töitä" kuten vaikkapa kiipeilemään pöydille tai satuttamaan kaveria tai vaikkapa tunkemaan kuulapelin kuulia suuhunsa.

Huomaan, että näiden sessioiden jälkeen sykkeeni on normaalia korkeammalla ja menee hetki, että se tasaantuu. Mutta kaipa se on normaalia, että töissä tulee sykettä nostavia ajanjaksoja, päivittäin, jopa useita, ja vuosien ajan.

Vierailija
5474/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se nyt on laki, ettei päiväkodista saa hakea lasta alaikäinen sisarus tai tuttava. Lasta ei ylipäänsä anneta kenelle tahansa, jota ei ole ennalta ilmoitettu hakijaksi. Lasta ei saa antaa edes omalle vanhemmalle, jos vanhempi on humalassa (lievässäkin).

Eskaria käyvä tyttäreni ei saanut tulla yksin kotiin (ei ollut edes tietä ylitettävänä ja matka lyhyt), kun minulla alkoi vatsatauti kesken päivän ja olin vauvan kanssa kotona, enkä voinut lähteä hakemaan. Mies oli juuri matkoilla. Pyysin naapurin aikuista naista hakemaan tyttäreni, ja siitäkin piti ilmoittaa etukäteen eskariryhmään. Tyttö kävi siis vain eskarin, ei jäänyt hoitoon sen jälkeen.

Miten voi olla, että noin moni täällä sanoo, että eskariin saa mennä yksin ja lasta saa hakea vaikka kymmenenvuotias. Ei todellakaan saa, tai siis lasta ei ainakaan anneta alaikäiselle hakijalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5475/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Vierailija
5476/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt on laki, ettei päiväkodista saa hakea lasta alaikäinen sisarus tai tuttava. Lasta ei ylipäänsä anneta kenelle tahansa, jota ei ole ennalta ilmoitettu hakijaksi. Lasta ei saa antaa edes omalle vanhemmalle, jos vanhempi on humalassa (lievässäkin).

Eskaria käyvä tyttäreni ei saanut tulla yksin kotiin (ei ollut edes tietä ylitettävänä ja matka lyhyt), kun minulla alkoi vatsatauti kesken päivän ja olin vauvan kanssa kotona, enkä voinut lähteä hakemaan. Mies oli juuri matkoilla. Pyysin naapurin aikuista naista hakemaan tyttäreni, ja siitäkin piti ilmoittaa etukäteen eskariryhmään. Tyttö kävi siis vain eskarin, ei jäänyt hoitoon sen jälkeen.

Miten voi olla, että noin moni täällä sanoo, että eskariin saa mennä yksin ja lasta saa hakea vaikka kymmenenvuotias. Ei todellakaan saa, tai siis lasta ei ainakaan anneta alaikäiselle hakijalle.

Saat olla ihan mitä mieltä haluat. Mikään laki ei mainitse hakijan ikää joten alaikäinen hakija on laillista. Hakijan ei tarvitse olla merkitty varahakijaksi, riittää kun huoltaja soittaa päiväkotiin ja sanoo, että naapurin Maija Meikäläinen hakee tänään Sirkan klo 16. Aika moni kunta kertoo totena sitä ja tätä mutta kun osaat kyseenalaistaa ja pyydät lain johon "ohje" perustuu, ei sellaista löydy. Se miten teillä on toimittu ei ole välttämättä oikea tapa.

Vierailija
5477/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Ei omia eväitä voi velvoittaa syömään lasten ruokailussa. Ne voi syödä tauolla tai sen jälkeen kun lapset ovat syöneet.

Vierailija
5478/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt on laki, ettei päiväkodista saa hakea lasta alaikäinen sisarus tai tuttava. Lasta ei ylipäänsä anneta kenelle tahansa, jota ei ole ennalta ilmoitettu hakijaksi. Lasta ei saa antaa edes omalle vanhemmalle, jos vanhempi on humalassa (lievässäkin).

Eskaria käyvä tyttäreni ei saanut tulla yksin kotiin (ei ollut edes tietä ylitettävänä ja matka lyhyt), kun minulla alkoi vatsatauti kesken päivän ja olin vauvan kanssa kotona, enkä voinut lähteä hakemaan. Mies oli juuri matkoilla. Pyysin naapurin aikuista naista hakemaan tyttäreni, ja siitäkin piti ilmoittaa etukäteen eskariryhmään. Tyttö kävi siis vain eskarin, ei jäänyt hoitoon sen jälkeen.

Miten voi olla, että noin moni täällä sanoo, että eskariin saa mennä yksin ja lasta saa hakea vaikka kymmenenvuotias. Ei todellakaan saa, tai siis lasta ei ainakaan anneta alaikäiselle hakijalle.

Miksi sinä jankutat tätä täällä? Anna palautetta sinne eskariin jos he toimivat tyttösi kanssa virheellisesti. Todellakin saa kulkea yksin koulumatkat, mikä on pelkän eskariajan sinä päivänä paikalla. Tämä käytäntö on ollut yleistä tietoa jo vuosia JOKAPAIKASSA.

Tietysti jos lapsi on kovasti kehityksessä jäljessä, voidaan tapauskohtaisesti evätä tuo oikeus, mikäli lapsen kehitystaso tai muu hyvinvointi ja terveys ei tue tuota itsenäistä kulkemista. Ehkä oli siitä kyse?

Vierailija
5479/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Ei omia eväitä voi velvoittaa syömään lasten ruokailussa. Ne voi syödä tauolla tai sen jälkeen kun lapset ovat syöneet.

Valitettavasti voi velvoittaa, työsuojelulaissa on porsaanreikä, jossa ei mainita, että se joutuisa ruokailu pitäisi tehdä taukotiloissa. Edes liitot eivät voi tälle asialle mitään. Että ole onnellinen jos olet sellaisessa paikassa töissä, missä tuota porsaanreikää ei hyödynnetä: Ymmärtääkseni lähes kaikkialla on niin, että edes omia eväitä ei saa syödä kahvihuoneessa, vaan pitää syödä lasten keskellä.

Vierailija
5480/19742 |
10.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt on laki, ettei päiväkodista saa hakea lasta alaikäinen sisarus tai tuttava. Lasta ei ylipäänsä anneta kenelle tahansa, jota ei ole ennalta ilmoitettu hakijaksi. Lasta ei saa antaa edes omalle vanhemmalle, jos vanhempi on humalassa (lievässäkin).

Eskaria käyvä tyttäreni ei saanut tulla yksin kotiin (ei ollut edes tietä ylitettävänä ja matka lyhyt), kun minulla alkoi vatsatauti kesken päivän ja olin vauvan kanssa kotona, enkä voinut lähteä hakemaan. Mies oli juuri matkoilla. Pyysin naapurin aikuista naista hakemaan tyttäreni, ja siitäkin piti ilmoittaa etukäteen eskariryhmään. Tyttö kävi siis vain eskarin, ei jäänyt hoitoon sen jälkeen.

Miten voi olla, että noin moni täällä sanoo, että eskariin saa mennä yksin ja lasta saa hakea vaikka kymmenenvuotias. Ei todellakaan saa, tai siis lasta ei ainakaan anneta alaikäiselle hakijalle.

Miksi sinä jankutat tätä täällä? Anna palautetta sinne eskariin jos he toimivat tyttösi kanssa virheellisesti. Todellakin saa kulkea yksin koulumatkat, mikä on pelkän eskariajan sinä päivänä paikalla. Tämä käytäntö on ollut yleistä tietoa jo vuosia JOKAPAIKASSA.

Tietysti jos lapsi on kovasti kehityksessä jäljessä, voidaan tapauskohtaisesti evätä tuo oikeus, mikäli lapsen kehitystaso tai muu hyvinvointi ja terveys ei tue tuota itsenäistä kulkemista. Ehkä oli siitä kyse?

Nyt sinä herjaat jo lastani oikeassaolemisen tarpeessasi.

Ihan normaali, omatoiminen lapsi mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että eskarista ei saanut yksin lähteä yksin.

Mistään pääkaupunkiseudun päiväkodista ei alaikäinen hakija saa lapsia noutaa, se on varma se.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi seitsemän