Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lastenhoitajien opettajaviha täällä alkaa olla jo surkuhupaisaa.

Ja taas haukutaan alemmin koulutettuja.

No, onhan ne opettajat melko matalasti koulutettuja, en sitä kiellä. Mutta kyllä kandin pitää riittää vielä toistaiseksi. Maisterivaatimus vasta 2030.

Parantaako korkeampi koulutus tilannetta? Että sittenkö lastenhoitajat eivät enää teitä vihaa, kun olette maistereita?

En ole opettaja.

Lastenhoitajat voivat siirtyä vihoineen vaikka kaupungille rikkaruohoja kitkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Ei omia eväitä voi velvoittaa syömään lasten ruokailussa. Ne voi syödä tauolla tai sen jälkeen kun lapset ovat syöneet.

Valitettavasti voi velvoittaa, työsuojelulaissa on porsaanreikä, jossa ei mainita, että se joutuisa ruokailu pitäisi tehdä taukotiloissa. Edes liitot eivät voi tälle asialle mitään. Että ole onnellinen jos olet sellaisessa paikassa töissä, missä tuota porsaanreikää ei hyödynnetä: Ymmärtääkseni lähes kaikkialla on niin, että edes omia eväitä ei saa syödä kahvihuoneessa, vaan pitää syödä lasten keskellä.

Voihan siellä ruokailussa olla mukana ja syödä eväät tauon aikana.

Öööö, minkä tauon? Sen 10min kahvitauon, jos sen ehtii ylipäätään pitämään??

Toisekseen se ruokailutilanne luokitellaan ns kasvatus-ja opetustilanteeksi jonka mukaan meillä on ns velvoite aterioida siinä.

T. Ehdin kahvitauolle 2-5x/vkossa.

Höpölöpö. Mikään taho ei voi pakottaa minua syömään lapsiryhmässä. Se ei todellakaan ole velvoite.

No, niin se vain käytännössä on, piste.

Puhumattakaan siitä ettei sen 10min kahvitauon aikana ehdi lämmittämään/syömään ruokaansa ja kahvikin pitäisi siinä hörppiä, siis jos sinne 10min tauollensa ehtii.

Minä olin lihavuusleikkauksessa ja jouduin aluksi syömään vähintään puoli tuntia 2-3 tunnin välein. Onnistui. Nykyään aloitan ruokailun ennen lapsia ja ehdin hyvin pureksia ruokani puolen tunnin aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä miettinyt, että hyödyntäisi kunnan tarjoaman mahdollisuuden jatko-opiskella vakahoitajasta vakaopettajaksi ihan vain siksi, että saisi sitä taukoa käytännön työn raadollisuudesta.

Olisi 5h/vkossa suunnittelussa, olisi vasut, leopsit, eskarilennokkien tekemiset 1 lapsen kanssa kerrallaan, olisi koneella istumiset ja naputtelut, olisi puhelut. Olisi koulutustunteja/päiviä ja olisi 1-2x/kk olevat jory-kokoukset n.2-2,5h/kerta.

Mutta en minä jaksa, ei nappaa moinen työmäärän ym lisäys vain parin saturaisen takia.

Joten irtisanoutuminen näköpiirissä, raja on tullut vastaan ja melkein jo osuu otsaan.

Mitkä ihmeen "eskarilennokit"? 🤣

Vaka-ope

Oikeastiko kysyt?

Ok, helikopterihan se on, mutta jos oikeasti alalla olet niin et kyseiseen termiin tarttuisi ja vielä nauraen, mahdat olla "kiva" työtoveri.

Se on se paperi jossa lapsi itse arvioi kasvattajan kanssa omaa "taitotasoaan" eri asioissa, niin akateemisissa kuin sosiaalisissa, värittää punaiseksi, keltaiseksi, vihreäksi sen mukaan minkä hallitsee mielestään ja missä tarvitsee vielä jonkin verran tai paljon harjoitusta.

Aina syksyisin ja keväisin tehdään se.

Oikeastiko ajattelet, että arviointia tehdään nimenomaan kuvaamallasi tavalla palleroita värittäen tismalleen joka esiopetusyksikössä ympäri Suomen?

En ole ennen eskarilennokeista tai muistakaan lentävistä kuullutkaan.

T. Yli 30 vuotta lto:na/vakaopena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Ei omia eväitä voi velvoittaa syömään lasten ruokailussa. Ne voi syödä tauolla tai sen jälkeen kun lapset ovat syöneet.

Valitettavasti voi velvoittaa, työsuojelulaissa on porsaanreikä, jossa ei mainita, että se joutuisa ruokailu pitäisi tehdä taukotiloissa. Edes liitot eivät voi tälle asialle mitään. Että ole onnellinen jos olet sellaisessa paikassa töissä, missä tuota porsaanreikää ei hyödynnetä: Ymmärtääkseni lähes kaikkialla on niin, että edes omia eväitä ei saa syödä kahvihuoneessa, vaan pitää syödä lasten keskellä.

Voihan siellä ruokailussa olla mukana ja syödä eväät tauon aikana.

Öööö, minkä tauon? Sen 10min kahvitauon, jos sen ehtii ylipäätään pitämään??

Toisekseen se ruokailutilanne luokitellaan ns kasvatus-ja opetustilanteeksi jonka mukaan meillä on ns velvoite aterioida siinä.

T. Ehdin kahvitauolle 2-5x/vkossa.

Mä ehdin tauolle jokainen työpäivä. En välttämättä siihen aikaan kun on totuttu muualla mutta ehdin ja siitä pidetään kiinni koko työyhteisössä että kaikki ehtivät. Ja kyllä siinä ehtii syödä eväät. Meillä on fiksu työnantaja ja ei ole velvoitettu syömään jos ei halua. Tiedän, että pari kollegaa muualla on kehittänyt sopivat allergiat niin ei tarvitse syödä. Työnantaja ei voi vaatia allergioista todistusta, se on terveystieto.

Täällä erään järjestön johtaja, järjestämme ip-toimintaa ja siellä aivan samanlaiset ongelmat kuin varhaiskasvatuksessa. Haluan kertoa myös johtajan näkemyksen, ei ole helppoa..

Joka aamu kauhulla katson työpuhelinta, kuka nyt poissa. Näitä sarjasaikuttajia on viime vuosina ollut paljon. Sijaisia ei yksinkertaisesti ole. On käytetty rekryssä kaikki mahdolliset kanavat. Joskus saattaa joku löytyä. Ovat muutaman päivän, eivätkä enää halua tulla. Lopulta joudun itse menemään ja omat työt jäävät rästiin (järjestössämme on paljon muutakin toimintaa ja käytännössä vastaan kaikesta, taloudenjohtamisesta henkilöstöjohtamiseen ja kaikkea siltä väliltä). Monesti olen joutunut menemään sairaana töihin, koska sijaista ei saada, eikä voi jättää yhtä ohjaajaa 20 lapsen kanssa. Näinkin on valitettavasti kerran käynyt, onneksi kesti vain 30 min.

En j*lauta ymmärrä miten tämä on tällaiseksi mennyt. Kun voisi rokottaa palkasta sairaslomat, mutta laki ei sitä salli ja nollatuntisopimuksilla ei saataisi sitä vähää työntekijöitä. Vakkariporukka on ollut tosi kovilla jatkuvista työntekijöiden vaihteluista ja se kyllä heijastuu lapsiin. En voi puhtaalla omallatunnolla sanoa, että pystyisimme enää järjestämään laadukasta toimintaa.

Luojan kiitos ip-toiminta loppuu järjestömme osalta toukokuussa -23. En suostu enää jatkamaan tätä, olen aivan loppu. Mutta vielä on puolisen vuotta aikaa, ehtii itkeä ja hakata päätä seinään vielä monta monituista kertaa.. Tämä sairasloma ja sijaisuusongelma on erittäin yleistä myös IP-toiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä miettinyt, että hyödyntäisi kunnan tarjoaman mahdollisuuden jatko-opiskella vakahoitajasta vakaopettajaksi ihan vain siksi, että saisi sitä taukoa käytännön työn raadollisuudesta.

Olisi 5h/vkossa suunnittelussa, olisi vasut, leopsit, eskarilennokkien tekemiset 1 lapsen kanssa kerrallaan, olisi koneella istumiset ja naputtelut, olisi puhelut. Olisi koulutustunteja/päiviä ja olisi 1-2x/kk olevat jory-kokoukset n.2-2,5h/kerta.

Mutta en minä jaksa, ei nappaa moinen työmäärän ym lisäys vain parin saturaisen takia.

Joten irtisanoutuminen näköpiirissä, raja on tullut vastaan ja melkein jo osuu otsaan.

Mitkä ihmeen "eskarilennokit"? 🤣

Vaka-ope

Oikeastiko kysyt?

Ok, helikopterihan se on, mutta jos oikeasti alalla olet niin et kyseiseen termiin tarttuisi ja vielä nauraen, mahdat olla "kiva" työtoveri.

Se on se paperi jossa lapsi itse arvioi kasvattajan kanssa omaa "taitotasoaan" eri asioissa, niin akateemisissa kuin sosiaalisissa, värittää punaiseksi, keltaiseksi, vihreäksi sen mukaan minkä hallitsee mielestään ja missä tarvitsee vielä jonkin verran tai paljon harjoitusta.

Aina syksyisin ja keväisin tehdään se.

Oikeastiko ajattelet, että arviointia tehdään nimenomaan kuvaamallasi tavalla palleroita värittäen tismalleen joka esiopetusyksikössä ympäri Suomen?

En ole ennen eskarilennokeista tai muistakaan lentävistä kuullutkaan.

T. Yli 30 vuotta lto:na/vakaopena

Oikeastiko ajattelet, että arviointia tehdään nimenomaan vain teidän talonne tavalla ja kun joku sanoo muusta niin reagoit ihmettelemällä ja nauramalla räkäisesti päälle?

Niinpä.

Ja PS, siinä ei väritellä palleroita.

Ja PPS, kys paperi käytössä kymmenissä tietämissäni taloissa joissa olen tehnyt keikkaa viimeiset 20v.

Ja PPPS, vaikka olenkin erityislastentarhanopettaja niin ihmettelen kovasti reaktiotasi, ei ammatillista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luoja, miten pieni ja sisäänlämpiävä teidän maailmanne on. Ei ihme, että uuvutte. Pyöritte lillukanvarsissa ja vedätte papua nokkaan jos joku ei tervehdi.

Työpaikalla pitää olla ammatillinen asenne, ei sinne mennä tunteita vatkaamaan. Onko näiden paikkojen esihenkilötkin naisia?

Evoluutio on kehittänyt naisista ja miehistä erilaisia, muuten laji ei olisi aikoinaan selvinnyt. Siksi miehet tekevät ratkaisuja ja toteuttavat niitä yksioikoisesti.

Naiset taas tekevät monia asioita yhtäaikaa ja pohtivat kaikkien, myös omia, tunteita. Poikkeuksiakin on.

Moni naisjohtaja toimii kuin miehet ja tekee sen paremminkin. Ei, en tarkoita että miehet olisivat parempia kuin naiset. He ovat erilaisia, koska evoluutio on taustalla. Asiat vaan hoituvat helpommin suorasukaisuudella.

Naisilla on tosiaan taipumusta kehittää joustamatonta byrokratiaa ja sääntöviidakoita, miehet hoitavat suurpiirteisemmin ja säveltävät byrokratian ohi. Ehkä naiset ovat liian kuuliaisia. Naisasianainen olen, mutta realiteetit on hyvä tunnustaa.

Jotenkin tuntuu, ettei kukaan etsi ratkaisuja tilanteeseen out of the box -tyylillä. On vain kiva valittaa ja uhrautua. Miehiä pitäisi saada alalle, työpaikkojen tasaisempi sukupuolijakauma tuo positiivisia muutoksia.

Meillä talon palaverissa puhuttiin 30 minuuttia sitä, kuka keittää kahvin iltapäivisin ja kuka aamuisin. Myös tiskikoneen tyhjennyksestä oli tunteet kuumina. Aikaa meni yhteensä 45 min palaverista tähän. Sillä aikaa ryhmässä oli vain yksi aikuinen, iltavuoro (ei lastenhoitaja) ja 18 lasta. 4 erityisen tuen lasta ja 5 tehostettua. Homma hoitui, mutta eihän se mitään mukavaa ollut.

Kuka on näissä palavereissa esimies ja miksi hän ei johda puhetta niin, että päästään eteenpäin? Jos joku asia jää pyörimään, niin esimies ratkaisee sen niin että se suurimmalle osalle kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä erään järjestön johtaja, järjestämme ip-toimintaa ja siellä aivan samanlaiset ongelmat kuin varhaiskasvatuksessa. Haluan kertoa myös johtajan näkemyksen, ei ole helppoa..

Joka aamu kauhulla katson työpuhelinta, kuka nyt poissa. Näitä sarjasaikuttajia on viime vuosina ollut paljon. Sijaisia ei yksinkertaisesti ole. On käytetty rekryssä kaikki mahdolliset kanavat. Joskus saattaa joku löytyä. Ovat muutaman päivän, eivätkä enää halua tulla. Lopulta joudun itse menemään ja omat työt jäävät rästiin (järjestössämme on paljon muutakin toimintaa ja käytännössä vastaan kaikesta, taloudenjohtamisesta henkilöstöjohtamiseen ja kaikkea siltä väliltä). Monesti olen joutunut menemään sairaana töihin, koska sijaista ei saada, eikä voi jättää yhtä ohjaajaa 20 lapsen kanssa. Näinkin on valitettavasti kerran käynyt, onneksi kesti vain 30 min.

En j*lauta ymmärrä miten tämä on tällaiseksi mennyt. Kun voisi rokottaa palkasta sairaslomat, mutta laki ei sitä salli ja nollatuntisopimuksilla ei saataisi sitä vähää työntekijöitä. Vakkariporukka on ollut tosi kovilla jatkuvista työntekijöiden vaihteluista ja se kyllä heijastuu lapsiin. En voi puhtaalla omallatunnolla sanoa, että pystyisimme enää järjestämään laadukasta toimintaa.

Luojan kiitos ip-toiminta loppuu järjestömme osalta toukokuussa -23. En suostu enää jatkamaan tätä, olen aivan loppu. Mutta vielä on puolisen vuotta aikaa, ehtii itkeä ja hakata päätä seinään vielä monta monituista kertaa.. Tämä sairasloma ja sijaisuusongelma on erittäin yleistä myös IP-toiminnassa.

Oisko kannattanut palkata ajoissa vakituinen resurssiohjaaja ip-kerhoon. Järjestön johtajana olisit voinut tehdä sen, olisi ollut siinä aina tuttu sijainen kun on vakituinen työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Luoja, miten pieni ja sisäänlämpiävä teidän maailmanne on. Ei ihme, että uuvutte. Pyöritte lillukanvarsissa ja vedätte papua nokkaan jos joku ei tervehdi.

Työpaikalla pitää olla ammatillinen asenne, ei sinne mennä tunteita vatkaamaan. Onko näiden paikkojen esihenkilötkin naisia?

Evoluutio on kehittänyt naisista ja miehistä erilaisia, muuten laji ei olisi aikoinaan selvinnyt. Siksi miehet tekevät ratkaisuja ja toteuttavat niitä yksioikoisesti.

Naiset taas tekevät monia asioita yhtäaikaa ja pohtivat kaikkien, myös omia, tunteita. Poikkeuksiakin on.

Moni naisjohtaja toimii kuin miehet ja tekee sen paremminkin. Ei, en tarkoita että miehet olisivat parempia kuin naiset. He ovat erilaisia, koska evoluutio on taustalla. Asiat vaan hoituvat helpommin suorasukaisuudella.

Naisilla on tosiaan taipumusta kehittää joustamatonta byrokratiaa ja sääntöviidakoita, miehet hoitavat suurpiirteisemmin ja säveltävät byrokratian ohi. Ehkä naiset ovat liian kuuliaisia. Naisasianainen olen, mutta realiteetit on hyvä tunnustaa.

Jotenkin tuntuu, ettei kukaan etsi ratkaisuja tilanteeseen out of the box -tyylillä. On vain kiva valittaa ja uhrautua. Miehiä pitäisi saada alalle, työpaikkojen tasaisempi sukupuolijakauma tuo positiivisia muutoksia.

Jaa. Näin armeijaympäristössä työskennelleenä, kumpikohan sukupuoli kehitti armeijan ja sen organisaation? Sehän on oikea byrokratian ja sääntöviidakon huipentuma. Joka hemmetin asia on säännelty ja ohjeistettu. 

Ja onhan noita muitakin. Lainsäädäntö ja politiikka. Nekin kehitti miessukupuoli, naisethan on päässeet mukaan vasta paljon, paljon myöhemmin. 

Paavinkirkko. Jotenkin luterilaisuus ainakin tänä päivänä tuntuu melko avoimelta, mutta katolilaisuus on edelleen täynnä sääntöjä ja byrokratiaa. Pyhimyksiä ja veljeskuntia, vaikka ja mitä. 

Heh, ja miesten omat salaseurat. Vapaamuurarit ja muut vastaavat. Sääntökerhoja oikein, ja vain miehille. Pukeutuminen, käyttäytyminen, mukaan liittymiset, tapaamiset, ja kaikki on säänneltyä. Oikein vietetään aikaa sääntöjen kanssa. 

Jos mennään yksilötasolle, niin meidän naapurustossa innokkaimmat naapurikyttääjät ja sääntöjen seuraajat sattuvat olemaan vanhoja miehiä.

Nojoo. Olin nyt vain ihan eri mieltä tuon kanssa, että kumpi sukupuoli se byrokratian ystävä on - minusta ei kumpikaan erityisesti, vaan on siinä kunnostautuneet niin miehet kuin naisetkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Ei omia eväitä voi velvoittaa syömään lasten ruokailussa. Ne voi syödä tauolla tai sen jälkeen kun lapset ovat syöneet.

Valitettavasti voi velvoittaa, työsuojelulaissa on porsaanreikä, jossa ei mainita, että se joutuisa ruokailu pitäisi tehdä taukotiloissa. Edes liitot eivät voi tälle asialle mitään. Että ole onnellinen jos olet sellaisessa paikassa töissä, missä tuota porsaanreikää ei hyödynnetä: Ymmärtääkseni lähes kaikkialla on niin, että edes omia eväitä ei saa syödä kahvihuoneessa, vaan pitää syödä lasten keskellä.

Voihan siellä ruokailussa olla mukana ja syödä eväät tauon aikana.

Öööö, minkä tauon? Sen 10min kahvitauon, jos sen ehtii ylipäätään pitämään??

Toisekseen se ruokailutilanne luokitellaan ns kasvatus-ja opetustilanteeksi jonka mukaan meillä on ns velvoite aterioida siinä.

T. Ehdin kahvitauolle 2-5x/vkossa.

Mä ehdin tauolle jokainen työpäivä. En välttämättä siihen aikaan kun on totuttu muualla mutta ehdin ja siitä pidetään kiinni koko työyhteisössä että kaikki ehtivät. Ja kyllä siinä ehtii syödä eväät. Meillä on fiksu työnantaja ja ei ole velvoitettu syömään jos ei halua. Tiedän, että pari kollegaa muualla on kehittänyt sopivat allergiat niin ei tarvitse syödä. Työnantaja ei voi vaatia allergioista todistusta, se on terveystieto.

Minä ainakin vaan menen tauolle. En kysele lupia keneltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä erään järjestön johtaja, järjestämme ip-toimintaa ja siellä aivan samanlaiset ongelmat kuin varhaiskasvatuksessa. Haluan kertoa myös johtajan näkemyksen, ei ole helppoa..

Joka aamu kauhulla katson työpuhelinta, kuka nyt poissa. Näitä sarjasaikuttajia on viime vuosina ollut paljon. Sijaisia ei yksinkertaisesti ole. On käytetty rekryssä kaikki mahdolliset kanavat. Joskus saattaa joku löytyä. Ovat muutaman päivän, eivätkä enää halua tulla. Lopulta joudun itse menemään ja omat työt jäävät rästiin (järjestössämme on paljon muutakin toimintaa ja käytännössä vastaan kaikesta, taloudenjohtamisesta henkilöstöjohtamiseen ja kaikkea siltä väliltä). Monesti olen joutunut menemään sairaana töihin, koska sijaista ei saada, eikä voi jättää yhtä ohjaajaa 20 lapsen kanssa. Näinkin on valitettavasti kerran käynyt, onneksi kesti vain 30 min.

En j*lauta ymmärrä miten tämä on tällaiseksi mennyt. Kun voisi rokottaa palkasta sairaslomat, mutta laki ei sitä salli ja nollatuntisopimuksilla ei saataisi sitä vähää työntekijöitä. Vakkariporukka on ollut tosi kovilla jatkuvista työntekijöiden vaihteluista ja se kyllä heijastuu lapsiin. En voi puhtaalla omallatunnolla sanoa, että pystyisimme enää järjestämään laadukasta toimintaa.

Luojan kiitos ip-toiminta loppuu järjestömme osalta toukokuussa -23. En suostu enää jatkamaan tätä, olen aivan loppu. Mutta vielä on puolisen vuotta aikaa, ehtii itkeä ja hakata päätä seinään vielä monta monituista kertaa.. Tämä sairasloma ja sijaisuusongelma on erittäin yleistä myös IP-toiminnassa.

Oisko kannattanut palkata ajoissa vakituinen resurssiohjaaja ip-kerhoon. Järjestön johtajana olisit voinut tehdä sen, olisi ollut siinä aina tuttu sijainen kun on vakituinen työntekijä.

Voi kyllä ja paljon muutakin asiaa olisi pitänyt tehdä toisin. Mutta raha ratkaisee, tai sen puute. Kun ei ole varaa palkata "ylimääräisiä" työntekijöitä, vaikka erittäin tarpeellinen olisi ns. oikea käsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

Tämä naisvaltaisten alojen "huono henki" on tutkittu urbaanilegendaksi. Se huono henki ei johdu sukupuolesta. 

Tutkimuksen näin ihan vuosia, vuosia sitten ja tuskin löytyy heti, mutta ulkomuistista: 

suurimmat syyt huonoon työilmapiiriin ovat byrokratia työpaikalla, hierarkisuus ja työntekijän pienet vaikutusmahdollisuudet työhön. Muita syitä on huono johtaminen, kiire, tieto ei kulje, ym syitä. Mikään näistä ei riipu työntekijän sukupuolesta. Mutta sattumoisin näitä "byrokraattisia" ja "hierarkisia" työpaikkoja ovat perinteisesti esim hoitoala. Erittäinkin hierarkinen yhä tänäpäivänä, juuri hiljattain sairaalassa työskentelevä nuori hoitaja tätä ihmetteli miten uskomatonta, esim että lääkärit ei tervehdi hoitajaa käytävällä / ruokalassa. Ei siis edes vastaa tervehdykseen.

Ja lääkäri on perinteisesti miesten ammatti (nykyään taitaa olla 50-50) ja aina ovat olleet hoitajien yläpuolella. 

Tällaista epäkohteliasta hierarkisuutta, ettei tervehditä tai keskustella "alempien" kanssa, sellaista ei ole edes armeijassa. Joka sentään on ihan syystä hierarkinen. Päinvastoin, taitaa ohjesääntö kertoa miten tervehditään ylempi/alempiarvoisten kesken. Tervehtimättä ei jätetä, ihan ennen kuulumatonta. 

Mutta joo. Naiset ei tee sillä kuin karhunpalveluksen, kun aina haukkuvat omaa sukupuoltaan. Tämä elää sitkeässä tämä väite. 

Oletkohan itse koskaan työskennellyt päiväkodissa?

Opiskelijana, kyllä. En ole jäänyt töihin alalle kuitenkaan. Kolme päiväkotia näin työssäoppimisaikana. 

Niissä on paljon byrokratiaa (opettajat käytti todella paljon aikaa paperitöihin) ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön on heikot, esim vuoroja ei paljon voi toivoa, koska resurssipulan vuoksi ei vaan ole pelivaraa. Jos joku hakee lapsen myöhässä, siinähän odotat oman työaikaisi jälkeen. Syöt lasten kanssa. Ei taukoja. Et pääse työpaikalta pois päivän aikana vaan olet todellakin koko päivän työssä.  

Jos vielä esihenkilöksi sattuu osaamaton, sellainen hierarkkinen tyyppi, niin avot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

No kateus-kortti on aina helppo vetää esiin silloin, kun osa ihmisistä kokee systeemin olevan epäreilu. Itse lastenhoitajana sanoisin, että harvemmin kyseessä kuitenkaan mikään kateus on, vaan kyse on enemmänkin siitä, että lastenhoitajan ja opettajan työ on, jos nyt ei samanlaista, niin lähtökohtaisesti yhtä kuormittavaa: Lapsiryhmässä oleminen ja haastavien lasten kanssa taisteleminen on uuvuttavaa puuhaa, se on oikeasti ihan jokaiselle selvä asia.

Ja koska ylläoleva on selvä asia, niin oikeasti jokaikinen opettajan roolissa oleva tajuaa sen, miten hänen jaksamistaan lisää se, että hänelle on pyhitetty säännöllinen pääsy pois ryhmästä JA säännöllisesti lyhyemmät työpäivät siellä ryhmässä. Toki olen törmännyt urallani kerran opettajaan, joka halusi ainakin tovin tehdä mieluummin lastenhoitajan hommia, mutta tämä on kyllä todella harvinaista, että ne opettajan vastuut oikeasti painaisi päälle ja opettaja haluaisi mieluummin lastenhoitajan rooliin.

Kyse ei mielestäni ole siis kateudesta vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että lastenhoitajat sivuutetaan jatkuvasti, niin poliittisessa keskustelussa kuin työpaikoillakin: Kaikki tuki mitä tulee, niin se tulee opettajille, niin menorointi, koulutukset jne. opettajilla on myös enemmän palavereita, halutessaan opettaja voi jyrätä lastenhoitajat ihan täysin ja laittaa heidät todella hankalaan tilanteeseen ja tälle hän saa opettaja-johtajan siunauksen.

Tällä hetkellä lastenhoitajana minusta ainakin tuntuu, ettei minua arvosteta, haluaisin, että minua arvostettaisiin nimenomaan lastenhoitajana: Jos haluaisin, niin en koe että olisi ylitsepääsettömän vaikeaa kouluttautua opettajaksi ja näin saada se mitä opettajilla on = kateus tässä tapauksessa olisi täysin turhaa.

Juuri näin. Ei kyseessä ole kateus, tai joku naisten sisäsyntyinen vika. Töiden järjestelyssä vain on tosi paljon pielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luoja, miten pieni ja sisäänlämpiävä teidän maailmanne on. Ei ihme, että uuvutte. Pyöritte lillukanvarsissa ja vedätte papua nokkaan jos joku ei tervehdi.

Työpaikalla pitää olla ammatillinen asenne, ei sinne mennä tunteita vatkaamaan. Onko näiden paikkojen esihenkilötkin naisia?

Evoluutio on kehittänyt naisista ja miehistä erilaisia, muuten laji ei olisi aikoinaan selvinnyt. Siksi miehet tekevät ratkaisuja ja toteuttavat niitä yksioikoisesti.

Naiset taas tekevät monia asioita yhtäaikaa ja pohtivat kaikkien, myös omia, tunteita. Poikkeuksiakin on.

Moni naisjohtaja toimii kuin miehet ja tekee sen paremminkin. Ei, en tarkoita että miehet olisivat parempia kuin naiset. He ovat erilaisia, koska evoluutio on taustalla. Asiat vaan hoituvat helpommin suorasukaisuudella.

Naisilla on tosiaan taipumusta kehittää joustamatonta byrokratiaa ja sääntöviidakoita, miehet hoitavat suurpiirteisemmin ja säveltävät byrokratian ohi. Ehkä naiset ovat liian kuuliaisia. Naisasianainen olen, mutta realiteetit on hyvä tunnustaa.

Jotenkin tuntuu, ettei kukaan etsi ratkaisuja tilanteeseen out of the box -tyylillä. On vain kiva valittaa ja uhrautua. Miehiä pitäisi saada alalle, työpaikkojen tasaisempi sukupuolijakauma tuo positiivisia muutoksia.

Meillä talon palaverissa puhuttiin 30 minuuttia sitä, kuka keittää kahvin iltapäivisin ja kuka aamuisin. Myös tiskikoneen tyhjennyksestä oli tunteet kuumina. Aikaa meni yhteensä 45 min palaverista tähän. Sillä aikaa ryhmässä oli vain yksi aikuinen, iltavuoro (ei lastenhoitaja) ja 18 lasta. 4 erityisen tuen lasta ja 5 tehostettua. Homma hoitui, mutta eihän se mitään mukavaa ollut.

Jep, tätä se välillä on, minusta tällainen höpöhöpö-asioista puhuminen on esimiehen ongelma, eli hänen pitäisi olla se johtaja ja pomo tuollaisessa tilanteessa ja pistää stoppi sille, että työaikaa käytetään tuollaiseen kähinöintiin. Harmillisesti esimiehet eivät ole varhaiskasvatuksessa kovin osaavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

Tämä naisvaltaisten alojen "huono henki" on tutkittu urbaanilegendaksi. Se huono henki ei johdu sukupuolesta. 

Tutkimuksen näin ihan vuosia, vuosia sitten ja tuskin löytyy heti, mutta ulkomuistista: 

suurimmat syyt huonoon työilmapiiriin ovat byrokratia työpaikalla, hierarkisuus ja työntekijän pienet vaikutusmahdollisuudet työhön. Muita syitä on huono johtaminen, kiire, tieto ei kulje, ym syitä. Mikään näistä ei riipu työntekijän sukupuolesta. Mutta sattumoisin näitä "byrokraattisia" ja "hierarkisia" työpaikkoja ovat perinteisesti esim hoitoala. Erittäinkin hierarkinen yhä tänäpäivänä, juuri hiljattain sairaalassa työskentelevä nuori hoitaja tätä ihmetteli miten uskomatonta, esim että lääkärit ei tervehdi hoitajaa käytävällä / ruokalassa. Ei siis edes vastaa tervehdykseen.

Ja lääkäri on perinteisesti miesten ammatti (nykyään taitaa olla 50-50) ja aina ovat olleet hoitajien yläpuolella. 

Tällaista epäkohteliasta hierarkisuutta, ettei tervehditä tai keskustella "alempien" kanssa, sellaista ei ole edes armeijassa. Joka sentään on ihan syystä hierarkinen. Päinvastoin, taitaa ohjesääntö kertoa miten tervehditään ylempi/alempiarvoisten kesken. Tervehtimättä ei jätetä, ihan ennen kuulumatonta. 

Mutta joo. Naiset ei tee sillä kuin karhunpalveluksen, kun aina haukkuvat omaa sukupuoltaan. Tämä elää sitkeässä tämä väite. 

Oletkohan itse koskaan työskennellyt päiväkodissa?

Opiskelijana, kyllä. En ole jäänyt töihin alalle kuitenkaan. Kolme päiväkotia näin työssäoppimisaikana. 

Niissä on paljon byrokratiaa (opettajat käytti todella paljon aikaa paperitöihin) ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön on heikot, esim vuoroja ei paljon voi toivoa, koska resurssipulan vuoksi ei vaan ole pelivaraa. Jos joku hakee lapsen myöhässä, siinähän odotat oman työaikaisi jälkeen. Syöt lasten kanssa. Ei taukoja. Et pääse työpaikalta pois päivän aikana vaan olet todellakin koko päivän työssä.  

 

Jos vielä esihenkilöksi sattuu osaamaton, sellainen hierarkkinen tyyppi, niin avot. 

Mitä teet nykyäään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä erään järjestön johtaja, järjestämme ip-toimintaa ja siellä aivan samanlaiset ongelmat kuin varhaiskasvatuksessa. Haluan kertoa myös johtajan näkemyksen, ei ole helppoa..

Joka aamu kauhulla katson työpuhelinta, kuka nyt poissa. Näitä sarjasaikuttajia on viime vuosina ollut paljon. Sijaisia ei yksinkertaisesti ole. On käytetty rekryssä kaikki mahdolliset kanavat. Joskus saattaa joku löytyä. Ovat muutaman päivän, eivätkä enää halua tulla. Lopulta joudun itse menemään ja omat työt jäävät rästiin (järjestössämme on paljon muutakin toimintaa ja käytännössä vastaan kaikesta, taloudenjohtamisesta henkilöstöjohtamiseen ja kaikkea siltä väliltä). Monesti olen joutunut menemään sairaana töihin, koska sijaista ei saada, eikä voi jättää yhtä ohjaajaa 20 lapsen kanssa. Näinkin on valitettavasti kerran käynyt, onneksi kesti vain 30 min.

En j*lauta ymmärrä miten tämä on tällaiseksi mennyt. Kun voisi rokottaa palkasta sairaslomat, mutta laki ei sitä salli ja nollatuntisopimuksilla ei saataisi sitä vähää työntekijöitä. Vakkariporukka on ollut tosi kovilla jatkuvista työntekijöiden vaihteluista ja se kyllä heijastuu lapsiin. En voi puhtaalla omallatunnolla sanoa, että pystyisimme enää järjestämään laadukasta toimintaa.

Luojan kiitos ip-toiminta loppuu järjestömme osalta toukokuussa -23. En suostu enää jatkamaan tätä, olen aivan loppu. Mutta vielä on puolisen vuotta aikaa, ehtii itkeä ja hakata päätä seinään vielä monta monituista kertaa.. Tämä sairasloma ja sijaisuusongelma on erittäin yleistä myös IP-toiminnassa.

Oisko kannattanut palkata ajoissa vakituinen resurssiohjaaja ip-kerhoon. Järjestön johtajana olisit voinut tehdä sen, olisi ollut siinä aina tuttu sijainen kun on vakituinen työntekijä.

Voi kyllä ja paljon muutakin asiaa olisi pitänyt tehdä toisin. Mutta raha ratkaisee, tai sen puute. Kun ei ole varaa palkata "ylimääräisiä" työntekijöitä, vaikka erittäin tarpeellinen olisi ns. oikea käsi.

Eihän se olisi mikään ylimääräinen työntekijä vaan sijaistaisi kaikki vuosi- ja sairauslomat. Olisi niin kuin vakkarisijainen. Ei maksa sen enempää kuin joka päivä eri sijainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Ei omia eväitä voi velvoittaa syömään lasten ruokailussa. Ne voi syödä tauolla tai sen jälkeen kun lapset ovat syöneet.

Valitettavasti voi velvoittaa, työsuojelulaissa on porsaanreikä, jossa ei mainita, että se joutuisa ruokailu pitäisi tehdä taukotiloissa. Edes liitot eivät voi tälle asialle mitään. Että ole onnellinen jos olet sellaisessa paikassa töissä, missä tuota porsaanreikää ei hyödynnetä: Ymmärtääkseni lähes kaikkialla on niin, että edes omia eväitä ei saa syödä kahvihuoneessa, vaan pitää syödä lasten keskellä.

Voihan siellä ruokailussa olla mukana ja syödä eväät tauon aikana.

Öööö, minkä tauon? Sen 10min kahvitauon, jos sen ehtii ylipäätään pitämään??

Toisekseen se ruokailutilanne luokitellaan ns kasvatus-ja opetustilanteeksi jonka mukaan meillä on ns velvoite aterioida siinä.

T. Ehdin kahvitauolle 2-5x/vkossa.

Höpölöpö. Mikään taho ei voi pakottaa minua syömään lapsiryhmässä. Se ei todellakaan ole velvoite.

No kyllä vain pakottaa ja tosiaan liitotkaan ei voi asialle mitään, tämä ruokatauko-asiahan oli superin ja tehyn asialistalla ainakin silmänlumeena että saivat narrattua varhaiskasvatuksen työntekijät taistelemaan sotelaisten puolesta, mutta kyllä se on ihan valtakunnallinen tosiasia, ettei useimmissa paikoissa saa ruokailla kuin lasten keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt on laki, ettei päiväkodista saa hakea lasta alaikäinen sisarus tai tuttava. Lasta ei ylipäänsä anneta kenelle tahansa, jota ei ole ennalta ilmoitettu hakijaksi. Lasta ei saa antaa edes omalle vanhemmalle, jos vanhempi on humalassa (lievässäkin).

Eskaria käyvä tyttäreni ei saanut tulla yksin kotiin (ei ollut edes tietä ylitettävänä ja matka lyhyt), kun minulla alkoi vatsatauti kesken päivän ja olin vauvan kanssa kotona, enkä voinut lähteä hakemaan. Mies oli juuri matkoilla. Pyysin naapurin aikuista naista hakemaan tyttäreni, ja siitäkin piti ilmoittaa etukäteen eskariryhmään. Tyttö kävi siis vain eskarin, ei jäänyt hoitoon sen jälkeen.

Miten voi olla, että noin moni täällä sanoo, että eskariin saa mennä yksin ja lasta saa hakea vaikka kymmenenvuotias. Ei todellakaan saa, tai siis lasta ei ainakaan anneta alaikäiselle hakijalle.

Päiväkoti-ikäisen kohdalla noin, mutta eskarilaisessa meneekin raja. Eskarilaiset ovat koulutoimen alla, heitä koskee monessa koululaisten säännöt, ei koululaisiakaan tarvitse hakea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri ammattiryhmien keskinäistä arvostusta ja yhteistyötä nakertaa kateus. Se on siitä hankala tunne, että sitä harva tiedostaa. Tämä johtaa helposti muiden syyttelyyn.

En ole hoitoalalla, mutta sama koskee muitten alojen naisvaltaisia työpaikkoja. Miehet tuntuvat sietävät toisiaan paremmin.

Yksi tapa korjata asiaa, olisi nostaa ammattikoulujen opiskelijoiden profiilia. Hehän ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi olla ylpeitä tutkinnostaan ja ammattitaidostaan eikä vähätellä sitä vertailussa korkeakoulutettuihin. Kumpiakin tarvitaan ja kummallekin on omat tehtävänsä.

Hyvä symbolinen ele on ammattikoululaisten lakitus.

Suomalaisten kansanluonteeseen kuuluu kateuden lisäksi heikko itsetunto. Jos näistä päästään, moni ongelma ratkeaa itsestään.

Me naiset voisimme tässä ottaa oppia miehistä. Miesten asenne työyhteisöön on ammatillinen ja asioihin enemmän keskittyvä. Me taas vatkaamme helposti ihmissuhdepuuroa sen sijaan, että olisimme ratkaisukeskeisiä.

Tämä naisvaltaisten alojen "huono henki" on tutkittu urbaanilegendaksi. Se huono henki ei johdu sukupuolesta. 

Tutkimuksen näin ihan vuosia, vuosia sitten ja tuskin löytyy heti, mutta ulkomuistista: 

suurimmat syyt huonoon työilmapiiriin ovat byrokratia työpaikalla, hierarkisuus ja työntekijän pienet vaikutusmahdollisuudet työhön. Muita syitä on huono johtaminen, kiire, tieto ei kulje, ym syitä. Mikään näistä ei riipu työntekijän sukupuolesta. Mutta sattumoisin näitä "byrokraattisia" ja "hierarkisia" työpaikkoja ovat perinteisesti esim hoitoala. Erittäinkin hierarkinen yhä tänäpäivänä, juuri hiljattain sairaalassa työskentelevä nuori hoitaja tätä ihmetteli miten uskomatonta, esim että lääkärit ei tervehdi hoitajaa käytävällä / ruokalassa. Ei siis edes vastaa tervehdykseen.

Ja lääkäri on perinteisesti miesten ammatti (nykyään taitaa olla 50-50) ja aina ovat olleet hoitajien yläpuolella. 

Tällaista epäkohteliasta hierarkisuutta, ettei tervehditä tai keskustella "alempien" kanssa, sellaista ei ole edes armeijassa. Joka sentään on ihan syystä hierarkinen. Päinvastoin, taitaa ohjesääntö kertoa miten tervehditään ylempi/alempiarvoisten kesken. Tervehtimättä ei jätetä, ihan ennen kuulumatonta. 

Mutta joo. Naiset ei tee sillä kuin karhunpalveluksen, kun aina haukkuvat omaa sukupuoltaan. Tämä elää sitkeässä tämä väite. 

Oletkohan itse koskaan työskennellyt päiväkodissa?

Opiskelijana, kyllä. En ole jäänyt töihin alalle kuitenkaan. Kolme päiväkotia näin työssäoppimisaikana. 

Niissä on paljon byrokratiaa (opettajat käytti todella paljon aikaa paperitöihin) ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön on heikot, esim vuoroja ei paljon voi toivoa, koska resurssipulan vuoksi ei vaan ole pelivaraa. Jos joku hakee lapsen myöhässä, siinähän odotat oman työaikaisi jälkeen. Syöt lasten kanssa. Ei taukoja. Et pääse työpaikalta pois päivän aikana vaan olet todellakin koko päivän työssä.  

Jos vielä esihenkilöksi sattuu osaamaton, sellainen hierarkkinen tyyppi, niin avot. 

Mitä teet nykyäään

Lasten kanssa kotona! Tarkoitus olisi alalle tulla heti kun työelämä taas on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rankkaa viikkoa takana. Kaksi viikkoa 1-2 päivän töissä olevia sijaisia. Seisovat tumput suorina, osa ekaa kertaa töissä päiväkodissa, ei alan koulutusta. Kuhan saa palkan ja lain kirjain täyttyy. Ensin selviät ryhmän kanssa ja sitten opetat sille tumpulle säännöt. Kehoitat, että saa niitä lapsia komentaa (ei komenna), näytät miten puetaan kurarukkaset, miten laitetaan vaatteet kuivauskaappiin (ei myttyihin ritilöiden päälle), vahdit, että ruoka tulee jaettua allergiat huomioiden, pyydät lukitsemaan oven (ei lukitse). 

Tumput haluaa syödä eväitä ettei tarvitse olla ruokailussa. Parin päivän jälkeen lapset alkavat reagoida vaihtuvaan tumppuarmeijaan, pissaavat housuun, itkevät äiti, riehuvat, eivät syö, pyörivät nukkarissa levottomasti. Kokeilevat rajusti rajoja, myös vakituiseen henkilökuntaan, sille ainoalle joka tekee töitä tumppujen kanssa.

Kun käyt avautumassa esihenkilölle niin se sanoo voi voi kun muita ei saa ja pakko palkata ettei kukaan tee ilmoitusta eteenpäin.

Sitten sattuu helmi töihin. Helmi hoitaa, ruokailut, nukkumiset ja pukee lapset ulos alle tunnissa. Ottaa syliin lapsia, lohduttaa, osaa oma-aloitteisesti pelata lautapelejä, järjestää toimintaa ja vahtia lapsia. Kunnes helmi lähteekin toiseen taloon töihin koska sieltä saikin puolen vuoden sijaisuuden. 

Ja taas tumput jatkaa. Eikä se ole tumppujen vika että tilanne on tämä. 

Tänään melkein itkin töissä. Onneksi huomenna on perjantai.

Siis jos jossakin saa syödä omat eväät taukohuoneessa, niin nämä mainitsemasi tumputhan on vaan järkeviä: Jokaikisen työntekijän tulisi tehdä samoin. Meillä ei kyllä saa, vaikka olisi omat eväätkin niin ne syödään lasten keskellä, tämä päti myös korona-ajan alussa kun luultiin että liikkeellä on tappava kulkutauti, se oli kiva syödä siellä ruokaan yskivien lasten keskellä samalla kun hoitoalalla olevat lähihoitajat tekivät työtään täysissä suojavarusteissa eikä varmasti tarvinnut syödä yskivien asiakkaiden/potilaiden keskellä.

Ei omia eväitä voi velvoittaa syömään lasten ruokailussa. Ne voi syödä tauolla tai sen jälkeen kun lapset ovat syöneet.

Valitettavasti voi velvoittaa, työsuojelulaissa on porsaanreikä, jossa ei mainita, että se joutuisa ruokailu pitäisi tehdä taukotiloissa. Edes liitot eivät voi tälle asialle mitään. Että ole onnellinen jos olet sellaisessa paikassa töissä, missä tuota porsaanreikää ei hyödynnetä: Ymmärtääkseni lähes kaikkialla on niin, että edes omia eväitä ei saa syödä kahvihuoneessa, vaan pitää syödä lasten keskellä.

Voihan siellä ruokailussa olla mukana ja syödä eväät tauon aikana.

Öööö, minkä tauon? Sen 10min kahvitauon, jos sen ehtii ylipäätään pitämään??

Toisekseen se ruokailutilanne luokitellaan ns kasvatus-ja opetustilanteeksi jonka mukaan meillä on ns velvoite aterioida siinä.

T. Ehdin kahvitauolle 2-5x/vkossa.

Höpölöpö. Mikään taho ei voi pakottaa minua syömään lapsiryhmässä. Se ei todellakaan ole velvoite.

No kyllä vain pakottaa ja tosiaan liitotkaan ei voi asialle mitään, tämä ruokatauko-asiahan oli superin ja tehyn asialistalla ainakin silmänlumeena että saivat narrattua varhaiskasvatuksen työntekijät taistelemaan sotelaisten puolesta, mutta kyllä se on ihan valtakunnallinen tosiasia, ettei useimmissa paikoissa saa ruokailla kuin lasten keskellä.

Mä haluan nähdä sen esimiehen joka tulee väkisin työntämään ruokaa suuhun. Siinä ruokailussa voi olla mukana, saa ateriaedun mutta ei kukaan voi pakottaa ottamaan ruokaa lautaselle tai syömään sitä. Tai voi ottaa lautaselle mutta syödä ei ole pakko. Ne omat eväät voi sitten syödä tauolla.